7 kysymystä TikTokiin liittyvistä huolista

Vastasin erään toimittajan haastattelupyyntöön TikTokista. Juttu on julkaistu tänään useissa Hilla Groupin sanomalehdissä kuten esim. Keskipohjanmaassa.

Julkaisen alla haastattelun kysymykset ja vastaukset. Aihe liittyy tällä viikolla vietettävään koulujen ja uutismedian uutisten viikkoon. Pyrin ottamaan nuoret huomioon vastauksissani.

Avaan näin, miten tällaiset uutisjutut syntyvät. Yleensä lukijat näkevät vain lopullisen jutun – eivät taustalla olevaa asian laajempaa käsittelyä. Toimittaja voi esimerkiksi pyrkiä poimimaan lukijoita kiinnostavat seikat sekä liittää ne osaksi muista lähteistä koostamaansa juttua.

1. Tiktok tunnetaan etenkin koukuttavuudestaan. Miksi se on niin koukuttava?

Netin ja somen koukuttavuus on tuttu ilmiö jo 2000-luvun alusta lähtien ja sitä aiemminkin. Aivotutkimuksesta tiedetään, että taustalla on aivojen taipumus luoda riippuvuus asioihin, jotka tuottavat helposti mielihyvää. 

TikTok on tehty koukuttamaan, jotta käyttäjät viipyisivät palvelussa mahdollisimman pitkään. Kyse ei niinkään ole erikoisen hyvästä suosittelualgoritmista, sillä TikTokin For You -algoritmi on hyvin samankaltainen kuin muissakin somepalveluissa – ehkä vain kapeammin harvoihin aiheisiin keskittyvä.

TikTokin koukuttavuus perustuu sen kykyyn tuottaa loputtomasti kiinnostavia ärsykkeitä ja palkintoja: pienellä peukalon liikkeellä saa aina uuden videon nähtäväksi. Tällaiseen mielihyvän kierteeseen syntyy pian tunneside, johon käyttäjä saattaa ehkä aluksi paeta tylsiä hetkiä, mutta lopulta kyse voi olla voimakkaasta riippuvuudesta.

2. Miksi se koukuttavuus ei ole vain kiva ja hyvä asia?

Koukuttavuudella on kahden tyyppisiä haittavaikutuksia. Ensinnäkin aivoilla on taipumus luoda rutiineja tiettyjen asioiden tekemiseen. Jos totumme samaan kiinnostavia sisältöjä etupäässä TikTokin (ja muiden somepalvelujen) kautta, se saattaa korvata tiedonhaun ja oppimisen kannalta hyödyllisempiä keinoja saada laadukasta tietoa. Netin ja somen käytön lisääntyminen on näkynyt jo pitkään lukemisen vähenemisenä ja sitä kautta suomalaisnuorten lukutaidon heikentymisenä, mikä tulee esille esimerkiksi PISA-tutkimuksissa.

TikTokin kohdalla nähdään, että se on muuttanut lasten ja nuorten suosimia uutislähteitä ja sitä kautta uutismaisemaa eli sitä, millaisia sisältöjä he saavat ajankohtaisista asioista. Eilen uutisoitiin Uutismedian liiton teettämän kyselyn tulos, jossa TikTok oli jo 49 %:ille 13-18-vuotiaista tärkein uutiskanava.  

Näin TikTok on korvaamassa perinteisempiä uutiskanavia. Tuloksena nuoret seuraavat vähemmän Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden ja ammattitoimittajien tekemiä uutisia, sillä heitä TikTokissa on vain vähän.

Toiseksi koukuttavuus voi johtaa ylettömän suureen ruutuaikaan ja riippuvuuteen. Jos nuori on puhelimella esimerkiksi 6-10 tuntia päivässä, ei vuorokauteen enää juuri mahdu koulupäivän jälkeen hyvinvointia tukevia asioita kuten harrastuksia, liikuntaa, ulkoilua tai edes yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Tästä lisää esim. aiemmassa blogikirjoituksessani.

Itse asiassa nuoret (67 %) haluaisivat viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ilman sosiaalista mediaa – tämä käy ilmi Unelmien some -kyselystä v. 2021. Silti 82 % odotti, että nuoret käyttävät enemmän aikaa somessa viiden vuoden päästä. Edellä linkittämässäni blogijutussa on tilastoja, joista käy ilmi nuorten yhä kasvava ruutuaika. Mielestäni on tärkeää huomata, että someen käytetyn ajan kasvu ei ole nuorten oma toive, vaan se näyttää johtuvan nimenomaan sovellusten koukuttavuudesta – ja siinä TikTok on pahimmasta päästä. 

Pahimmillaan koukuttavuus voi johtaa ns. ongelmalliseen somen käyttöön ja vakavaan riippuvuuteen. Siitä on kyse silloin, kun somen käyttö haittaa muuta elämää. Tavallisimmin tähän liittyy vähentynyt yöuni, joka aiheuttaa väsymistä opinnoissa/töissä. Edellä blogijutussa on kouluterveyskyselyn ja parin muun tutkimuksen tuloksia tähän liittyen. Ongelmalliseen somen käyttöön on tutkimuksissa liitetty mm. päänsärky, niska- ja hartiavaivat, alavireisyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys, useiden terveysongelmien kertyminen, fyysinen passiivisuus, yksinäisyys, alhainen arvio omasta terveydestä, aamuinen väsymys ja lyhyet yöunet.

Someriippuvuudesta lisää myös esim. Pelituen sivustolla.

3. Mitä riskejä Tiktokin käyttöön liittyy? Tietoturva, disinformaation leviäminen, se koukuttavuus, Kiina-näkökulma…

Monissa selvityksissä on todettu, että TikTokissa on runsaasti virheellistä tietoa eli mis- ja disinformaatiota. Esimerkiksi vuonna 2022 tehdyssä selvityksessä TikTokissa todettiin olevan vääriä ja harhaanjohtavia väitteitä, kun palvelussa haettiin sisältöjä, jotka liittyivät mm. Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalitulokseen, koronavirukseen, Ukrainaan ja ilmaston lämpenemiseen. 

Disinformaation aiheet vaihtuvat ajankohtaisten uutistapahtumien mukaan. Olipa kyseessä mikä tahansa maailman konflikti voi odottaa, että TikTokissa levitetään pian siihen liittyvää väärää tietoa sekä suoranaista propagandaa. Esimerkkejä on vaikkapa venäläisistä Wagner-joukoista sekä Israelin ja Hamasin välisestä konfliktista.

Viime vuonna tehdyssä selvityksessä puolestaan havaittiin, että TikTokissa leviää väärää tietoa jopa aivan arkipäiväisistä tuotemerkeistä. Analysoiduista 520 videosta 14 %:issa havaittiin vääriä tai harhaanjohtavia väitteitä. 

Suomen presidentinvaaleissa TikTokissa on nähty esimerkiksi harhaanjohtavasti leikattuja ja yhdisteltyjä videoklippejä vaalitenteistä sekä pilailu- tai ehkä pikemminkin pilkkaamistarkoituksessa tehtyjä deepfake-kokeiluja. Esimerkiksi Faktabaari opastaa lähdekriittisyyteen TikTokissa vaalien aikana.

Oma lukunsa on TikTokin tietoturvahuolet. Käytännössä sovellus on tehty niin, että se pyrkii saamaan käyttäjän laitteesta kaiken sen tiedon, mitä käyttäjä sallii ja mitä käyttöjärjestelmä ei teknisesti estä. Vaikka TikTok on pyrkinyt kiistämään tietojen päätymisen Kiinaan, sen omillakin sivuilla sanotaan, että tietoja voidaan ”etäkäyttää” Kiinasta. Lisää näistä tässä blogijutussani.

Kiinalaisomistusta pidetään riskinä pääasiassa siksi, että kyseessä on autoritäärinen maa, jossa perus- ja ihmisoikeuksia (joihin myös yksityiselämän suoja kuuluu) ei suojata lainsäädännössä samaan tapaan kuin Suomessa tai EU:ssa, sekä siksi, että Kiina saattaisi jossain tilanteessa käyttää tietoja hyväkseen omissa pyrkimyksissään. Nuorenkin kannattaa miettiä, mitä tietoja haluaa millekin taholle itsestään luovuttaa, jos tulevaisuudessa siintää haave työpaikasta esimerkiksi poliisissa, puolustusvoimissa, ministeriöissä tai politiikan parissa.

4. Miten nuori voi käyttää Tiktokia mahdollisimman turvallisesti – vai onko sen turvallinen käyttö edes mahdollista?

TikTokin käyttöön on kaksi suhteellisen turvallista tapaa:

A) Nettiselaimella

• Ilman kirjautumista
• Älä anna mitään suostumuksia, joita TikTok pyrkii kysymään
• Tyhjennä selaimen eväste- ja muu muisti käytön jälkeen
• Näin tehtynä TikTok ei juurikaan pysty profiloimaan sinua ja sen algoritmi toimii ns. puhtaasti ilman käyttäjädataan perustuvaa suosittelua.
• Huomaa, että selaintunnisteiden avulla TikTok pystyy yhdistämään ei-kirjautuneen käyttäjän TikTok-käyttäjätunnukseen, jos TikTokia on aiemmin käytetty samalla selaimella kirjautuneena. Tällöin ei-kirjautuneena ei ole suojassa TikTokin profiloinnilta.

tai

B) Erillisellä kännykällä

• Älä yhdistä kirjautumista muihin somepalveluihin, vaan kirjaudu suoraan sähköpostiosoitteella tai puhelinnumerolla (huomaa, että nekin tosin ovat tunnistetietoja, joilla TikTok hakee sinusta lisätietoa muista lähteistä).
• Älä anna TikTokille mitään tarpeettomia käyttölupia – älä varsinkaan yhteystietoja.
• Älä tallenna samaan puhelimeen muiden ihmisten yhteystietoja tai muita henkilötietoja.
• Älä tallenna samaan laitteeseen myöskään muita tärkeitä tai salaisia tietoja/tiedostoja.
• Älä käytä samaa puhelinta mihinkään muihin työasioihin.
• Älä asenna puhelimeen muita sovelluksia, joiden kautta laitteelle voisi tallentua edellä mainittuja tietoja, jotka voisivat siten edelleen välittyä TikTokille.
• Älä lisää laitteelle muita käyttäjätunnuksia.
• Älä kirjaudu laitteella verkkoihin, joissa on salassa pidettäviä tietoja saatavilla sillä tunnuksella, jolla verkkoon kirjaudutaan.
• Kun TikTokia käytetään kirjautuneena, sovellus kerää käyttäjästä dataa kuten edellä on kuvattu ja algoritmi alkaa suositella sisältöjä sen mukaisesti.

5. Kuinka todennäköisenä pidät, että Tiktok kielletään tai sen käyttöä rajoitetaan jotenkin EU:ssa (ja USA:ssa) tuon Kiina-yhteyden ja tietoturvakysymysten vuoksi?

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä digipalveluita koskevat asetukset (mm. DSA) antavat mahdollisuuksia puuttua nettijättien kuten TikTokin toimintaan, jos sen nähdään olevan jonkin lain vastainen. Tietosuojan osalta mekanismit ovat samankaltaisia kuin miten aiemmin on puututtu esimerkiksi Metan toimintaan: yhtiölle voidaan antaa sakkoja, huomautuksia ja määräyksiä saattaa henkilötietojen käsittely sääntelyn mukaiseksi.

TikTok on jo jäänyt kiinni tietosuojarikkeistä. Se sai viime vuonna 345 miljoonan euron sakot lasten henkilötietojen käsittelyn rikkomuksista. 

Suomen tietosuojavaltuutetun ja Euroopan tietosuojaneuvoston puheenjohtajan Anu Taluksen mukaan TikTokin muuta henkilötietojen käsittelyä tutkitaan parhaillaan.

Vaikka TikTok nyt onkin EU:n tietosuojaviranomaisten tutkinnassa, ei ole todennäköistä, että koko palvelu kiellettäisiin. Kielto voisi tulla kyseeseen vasta muiden toimenpiteiden jälkeen, jos TikTok ei tekisi viranomaisten vaatimia parannuksia tietosuojaan. Tähän menisi parhaassakin tapauksessa useita vuosia.

6. Jos olisit itse 10-17-vuotias nuori, käyttäisitkö Tiktokia? Entä antaisitko tuon ikäisen lapsesi käyttää?

En suosittele TikTokin käyttöä minkään ikäisille johtuen sen koukuttavuudesta, disinformaatiosta, alaikäisille muutenkin sopimattomasta sisällöstä sekä tietosuojaongelmista, jotka eivät koske vain käyttäjää itseään, vaan myös kännykkään tallennettuja muiden ihmisten tietoja. Osoittaa kypsyyttä asettaa edelle oma hyvinvointi sekä oma ja muiden tietosuoja. 

Vanhempana en anna alle 13-vuotiaiden käyttää TikTokia. Sitä vanhemmat omat lapseni ovat tehneet itse päätöksen olla asentamatta TikTokia. Nuorten kuulee usein kommentoivan asiasta esimerkiksi niin, että ”TikTok on syöpä” ja että ”TikTok pilaa jonnet”, millä viitataan nuorempiin lapsiin.

7. Miten Tiktokissa voi tietää, mikä siellä kerrottu on totta ja mikä ei?

Olipa kyse mistä tahansa netti- tai somesisällöstä, kannattaa aina miettiä, voiko sisältöön luottaa – eli arvioida se kriittisesti. Nämä kolme faktantarkistajien kysymystä auttavat jo pitkälle:

1) KUKA sisällön on julkaissut? Jos julkaisija ei esiinny omalla nimellään, se voi viitata siihen, ettei hän halua joutua vastuuseen julkaisuistaan. Toisaalta jos tekijä tiedetään, voi yrittää selvittää, onko hän alan asiantuntija, ja onko hänellä jotain erityisiä tavoitteita toiminnassaan.

2)  MITÄ TODISTEITA väitteiden tueksi on esitetty? Omilta kouluajoilta ehkä tärkein oppi äidinkielen opettajalta oli toteamus, että ilman perusteita väite on tyhjä. Perusteettomiin eli ilman lähteitä tai muita todisteita oleviin väitteisiin ei kannata uskoa tai tuhlata aikaansa.

3) MITÄ MUUT lähteet sanovat asiasta? Kannattaa hakea tietoa luotettavista lähteistä kuten tutkimuslaitoksilta, tutkijoilta ja vaikkapa Wikipediasta, jossa artikkeleiden lähdeluettelot auttavat eteenpäin. Näin saa paremman ja monipuolisemman kuvan asiasta. Jos somessa kerrottu eroaa selvästi muiden lähteiden kertomasta, se ei todennäköisesti ole totta, vaan disinformaatiota.

Uutisten seurannassa on viisainta seurata sellaisia kanavia ja lähteitä, joiden voi odotusarvoisesti olevan luotettavia. Tällä tarkoitan JSN:n Journalistin ohjeisiin sitoutuneita tiedotusvälineitä. Tämä on itse asiassa helpoin keino välttää disinformaatiota ja saada pääasiassa luotettavia uutisia.

Journalistin ohjeet ovat toimittajien eettinen säännöstö, joka antaa myös lukijalle tietyn takuun uutisen laadusta. Niihin kuuluu myös lukijan oikeus pyytää oikaisua, jos tiedotusväline on julkaissut suoranaisen virheen. Edelleen jos tiedotusväline ei korjaa virhettä perustellusta oikaisusta huolimatta, lukija voi kannella Julkisen sanan neuvostoon. Olin itse edelliset kolme vuotta JSN:ssa yleisön edustajana käsittelemässä kanteluita. Kantelut tutkitaan huolellisesti, jonka jälkeen niistä tehdään päätös Journalistin ohjeiden perusteella. 

TikTok, nuoret ja vaalit – uutismaisema disinformaation varassa?

Jos joskus on kissa nostettu pöydälle, niin näin teki Katri Makkonen kolumnissaan HS:ssa viime vuoden viimeisenä päivänä: Tiktok vie ja media vikisee. 

Makkosen keskeinen havainto tiivistyy siihen, että nuorten suosimassa TikTokissa perinteisen median toimijat loistavat poissaolollaan paria poikkeusta lukuunottamatta.

Syyt TikTokista poissa pysymiseen tiedetään jo. Parhaiten ne on viime päivinä tiivistänyt Katleena Kortesuo kirjoituksessaan, jossa hän nostaa varsinkin TikTokin kiinalaisomistuksen tikunnokkaan. Lisäys 9.1.: Tänään puolestaan Suojelupoliisi varoitti TikTokin käytöstä siksi, että sovelluksen kautta tietoja voi päätyä Kiinan tiedusteluviranomaisille.

Olen itsekin ollut ahkera varoittelemaan palvelun riskeistä sen tietosuojaongelmien (katso seuraava kirjoitus), koukuttavuuden ja disinformaation takia. En edelleenkään suosittele TikTokiin liittymistä (joitain poikkeuksia lukuunottamatta, joista jäljessä lisää), ja soisin mielelläni EU:n tietosuojaviranomaisten kieltävän sen EU-alueella. TikTok sai viime syksynä 345 miljoonan euron sakot lasten tietosuojaan liittyvistä rikkomuksista. Henkilötietojen päätyminen Kiinaan pitäisi olla palvelun täyskieltoon täysin riittävä syy, vaikka yhtiö itse siirrot kiistäisikin. Lisää TikTokin kiellosta esim. Ylen jutussa.

Samalla TikTokin käyttöön/käyttämättömyyteen liittyy viheliäinen ongelma: jos luotettavat tiedotusvälineet ja muut vastuulliset toimijat pysyvät poissa TikTokista, sen nuoret käyttäjät jäävät pitkälti epäluotettavien julkaisijoiden jakaman sisällön varaan.

TikTokin käyttäjien uutismaisema eriytyy muista

Vuosittainen Uutismedia verkossa -tutkimus tarjoaa kiinnostavia havaintoja siitä, miten uutisia seurataan eri somepalveluissa. Tuoreimman Suomen maaraportin mukaan sosiaalinen media oli pääasiallinen uutislähde jo 34 %:illa 18-24-vuotiaista. He myös menivät varsinaisille uutissivustoille useammin somen kautta kuin suoraan – eli käytännössä muiden somen käyttäjien jakamien linkkien välityksellä. Nämä kaksi seikkaa erottaa 18-24-vuotiaiden uutisseurannan heitä vanhemmista ikäryhmistä, joille some ei ole läheskään yhtä merkittävässä roolissa.

Siinä missä tiedotusvälineiden omat sometunnukset sekä toimittajien henkilökohtaiset profiilit ovat merkittäviä uutisten jakajia Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa, TikTokissa tilanne on tyystin erilainen. TikTokissa uutisten seuraaminen keskittyy muista somepalveluista poiketen tavallisten ihmisten tekemiin sisältöihin. 

Niin kauaa kuin tiedotusvälineet eivät ota TikTokia aktiivisempaan käyttöön, ei asia voi muutoin ollakaan. Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden uutisbrändien puutteen jättämä aukko täyttyy minkä tahansa tahon tuottamalla sisällöllä, joka vain päättää käyttää tilanteen hyväkseen.

YouTubessa uutisten seuranta ei myöskään ole yhtä sitoutunut perinteisiin uutismedioihin kuin Facebookissa, Twitterissä ja Instagramissa. Siellä aukkoa ei ole täyttänyt tavallisten käyttäjien sisällöt, vaan ns. vaihtoehtoiset mediat ja toimittajat.

Instagramissa uutisten seurannassa puolestaan korostuu somevaikuttajien tuottamat sisällöt. 

TikTok, YouTube ja Instagram korostuvat nuorten sekä nuorten aikuisten sosiaalisen median käytössä. Kehityksen suunnan voi summata niin, että nuorten uutismaisemaa hallitsevat yhä enemmän muut kuin perinteiset uutismediat. Ne eivät ole sitoutuneet Journalistin ohjeiden periaatteisiin, mikä merkitsee sekä vähemmän luotettavia että osin täysin virheellisiä tai valheellisia uutisia eli disinformaatiota.

Nuorten uutismaisemaan tulee yhä voimakkaammin tavallisten käyttäjien – tai pitäisikö sanoa epämääräisten sometunnusten? – ja somevaikuttajien tarjoamat sisällöt. Vähemmässä määrin myös vaihtoehtomedian toimijoiden artikkelit ja videot, jotka voivat ulkoisesti muistuttaa perinteisiä uutisia. Jälkimmäisestä – eli suomalaisen vastamediakentän tilanteesta – ehkä toisella kertaa lisää. 

TikTok on tehokkain disinformaation levittäjä

EU on määritellyt kuusi portinvartijayritystä, joihin kohdistuu EU-sääntelyssä suurimmat velvollisuudet mm. sisältöjen moderoinnille. TikTokia ylläpitävä ByteDance on yksi niistä – yhdessä Alphabetin (Google ja YouTube), Metan (Facebook), Applen, Microsoftin ja Amazonin kanssa. 

Yhtenä vastauksena EU:n vaatimuksille TikTok on mukana myös disinformaatiota koskevissa käytännesäännöissä. Osoittaakseen noudattavansa niitä TikTok oli viime vuonna mukana tilaamassa tutkimusta, jossa selvitettiin mis- ja disinformaation löydettävyyttä ja näkyvyyttä TikTokissa sekä Facebookissa, Instagramissa, LinkedInissä, Twitterissä ja YouTubessa.

TrustLab-tutkimusyhtiön tekemän selvityksen PDF-raportti on luettavissa tästä. Aineisto kerättiin Puolassa, Slovakiassa ja Espanjassa 2023.

Selvityksen tulokset tiivistettynä:

• Twitterissä/X:ssä disinformaatiota sisältävien julkaisujen löydettävyys oli suurin. Siellä oli myös suhteellisesti eniten disinformaation levittäjiä. Facebook pärjäsi näissä suhteissa toiseksi huonoiten.
• TikTokissa ja YouTubessa mis- ja disinformaatio sai käyttäjät osallistumaan määrällisesti eniten.  

Tutkimuksessa osallistumista mitattiin osallistumisasteena (engagement ratio), jossa huomioitiin reaktiot (esim. tykkäykset), kommentit ja jaot. Absoluuttisessa osallistumisten määrässä TikTok oli suorastaan ylivoimainen muihin verrattuna – niin mis-/disinformaation kuin muidenkin sisältöjen kohdalla.

Huomaa, että yllä olevassa kuvassa reaktiomäärät ovat logaritmiasteikolla eli erot ovat sitä moninkertaisempia, mitä korkeampia pylväät ovat. Alla olevassa kuvassa näkyy tarkat lukemat.

Käytännössä korkea osallistumisaste tarkoittaa samalla suurempaa näkyvyyttä, sillä somepalvelujen algoritmit lisäävät niiden sisältöjen näkyvyyttä, joihin reagoidaan eniten.

Yllä olevista lukemista voidaan laskea, että TikTok oli osallistumisasteen perusteella mis- ja disinformaation levittämisessä noin…

• 1,3 x tehokkaampi kuin YouTube
• 13 x tehokkaampi kuin Facebook
• 20 x tehokkaampi kuin Twitter/X
• 65 x tehokkaampi kuin Instagram
• 250 x tehokkaampi kuin LinkedIn

TikTok on erittäin koukuttava 

Somepalvelujen kaikenlaisten julkaisujen keskimääräinen osallistumisaste kuvaa palvelun ”tehokkuutta” saada käyttäjiltä huomiota. Tällaista kykyä käyttäjien aktivoimiseen voidaan pitää myös koukuttavuuden mittarina. TikTokin algoritmista on kuultu usein sanottavan, että se on muita somepalveluja tehokkaampi – millä viitataan nähdäkseni juuri tähän.

Kun katsotaan edellä olevan kuvan keskimmäistä saraketta eli ei-disinformaatiosisältöjen osallistumisastetta, niin TikTokin voidaan todeta olevan noin…

• 30 x koukuttavampi kuin YouTube
• 200 x koukuttavampi kuin Facebook
• 620 x koukuttavampi kuin Instagram
• 850 x koukuttavampi kuin Twitter
• 3900 x koukuttavampi kuin LinkedIn

TikTokin koukuttavuus näkyy toki muissakin tilastoissa. Tavallisin tapa mitata somepalvelujen sitouttamis- tai ”pitokykyä” on katsoa, kuinka suuri osuus palvelun kaikista käyttäjistä käy palvelussa vähintään päivittäin. Kun katsotaan DNA:n koululaistutkimuksen 2023 tuloksia, niin 13-16-vuotiaiden kohdalla TikTok oli selvästi useammin päivittäisessä käytössä kuin YouTube tai Instagram.

TikTokin edelle käytön useudessa sentään kiilasivat vielä nuorten keskinäiseen yhteydenpitoon liittyvät Snapchat ja WhatsApp. Tosin niidenkin kautta jaetaan yleisesti TikTok-videoita ja muita netti-/somesisältöjä. 

DNA:n vuosittaisista koululaistutkimusten tuloksista tiedetään, että TikTokin käyttö on edelleen kasvussa nimenomaan 13-16-vuotiailla. Sen sijaan 5-12-vuotiailla TikTokin käyttö kääntyi viime vuonna laskuun – hyvä niin!

Tässäkin yhteydessä on paikallaan muistuttaa, että sisältöjensä takia TikTokia ei voi suositella alaikäisille. AppStoressa sovelluksen ikäsuositus on 12+, mutta esimerkiksi SaferKid-sivusto antaa TikTokille suositusiäksi 18+. 

Eduskuntavaalit 2023 TikTokissa

Perussuomalaiset olivat vuoden 2023 eduskuntavaalien ehdoton onnistuja TikTok-kampanjoinnissa. Voi hyvällä syyllä sanoa, että TikTok auttoi ainakin kolmen PS:n nuoren ehdokkaan pääsyä eduskuntaan.

Tietenkään sovellus ei yksin nosta ketään mihinkään. Lisäksi ehdokkaan pitää olla taitava viestimään ja viestin pitää upota äänestäjämassaan. TikTokissa tuo äänestäjämassa on vasta äänestysikään ehtineet nuoret aikuiset. 

Konsulttifirma Milttonin teettämässä kyselyssä TikTokia käyttävistä 18-30-v. nuorista 42 prosenttia muisti nähneensä TikTokissa PS:n mainontaa tai muuta poliittista sisältöä, mikä on huomattavasti korkeampi luku kuin muilla puolueilla. TikTokia käyttävistä puolet kertoi, että TikTokilla oli vaikutusta äänestyspäätökseen. Vaikutus korostui PS:n äänestäjillä, joista 62 % kertoi TikTokin vaikuttaneen päätökseen.

Vaikka TikTokin ei voi sanoa ratkaisseen vaaleja, merkitystä sillä eittämättä oli. Kun PS panosti TikTokiin muita puolueita enemmän, se sai siitä selvää etua. 

Vastaava tilanne on nähty aiemminkin vaaleissa muiden somepalvelujen kohdalla. Esimerkiksi vuoden 2019 eduskuntavaaleissa Kokoomus sai Twitterissä etua verrattuna muihin, ja Niinistö oli kohtalaisen ylivoimainen niin Facebookissa, Twitterissä kuin Instagramisssakin vuoden 2018 presidentinvaaleissa. Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Haavisto puolestaan rynnisti toiselle kierrokselle pitkälti someilmiön voimin.

Uudesta ilmiöstä ei siis ollut kyse. Eduskuntavaaleissa 2023 Perussuomalaiset oli vain tehnyt läksynsä ja osasi hyödyntää TikTokin tarjoaman uuden potentiaalin nuorten äänestäjien tavoittamiseen.

PS on muutenkin taitava sosiaalisen median käytössään. Sitran tuottaman selvityksen mukaan PS nousi eduskuntavaaleissa vaikuttavimmaksi puolueeksi myös Twitterissä.

Yllätyksenä voi pitää sitä, että somessa aiemmin vahvasti viestineet Kokoomus ja Vihreät eivät ottaneet TikTokia likimainkaan yhtä vahvasti käyttöön kuin PS. Listan jatkoksi voidaan lisätä edelleen SDP, Keskusta, Vasemmistoliitto ja muut puolueet, mutta ne ovat totutusti vähemmän taitavia somessa.

Miltä presidentinvaalien 2024 kampanjointi näyttää TikTokissa?

Jälleen ovat vaalit menossa ja tulossa – nimittäin Tasavallan presidentin vaalit, joiden ensimmäinen kierros käydään 28.1.2024.

Eduskuntavaalien jälkeen olisi voinut luulla muiden puolueiden heränneen siihen, että Perussuomalaiset onnistuivat aktivoimaan nuoria äänestäjiä tehokkaan TikTok-kampanjoinnin avulla. Taktisesti ei ole järkeä antaa yhdelle puolueelle etua jonkin potentiaalisen äänestäjäryhmän kohdalla.  

Miltä presidentinvaalit siis näyttävät nyt TikTokissa? 

Tein 4.1.2024 vertailua muutamalla keskeisellä vaaleihin liittyvällä hakusanalla ja hashtagilla: #presidentinvaalit, #vaalit2024 ja #presidentinvaalit2024. Haut on tehty desktopissa ns. puhtaalla nettiselaimella eli ilman kirjautumista ja aiempaa TikTokille kertynyttä käyttäjädataa. Tosin myös mobiilisovelluksella tulokset olivat hyvin saman suuntaisia. Kokosin tulokset Google Drive-taulukkoon, josta ne ovat tarkemmin nähtävissä. Tämä on hyvin pieni aineisto, mutta se kuvaa jo selvästi, keiden ehdokkaiden sisällöt tulevat hakutuloksissa kärkeen. 

Tulokset tiivistettynä:

• Vaalien hashtageilla hakiessa TikTokista löytyy selvästi eniten Halla-ahoa tukevaa sisältöä. Esimerkiksi #presidentinvaalit2024-hashtagilla 8/10 videosta keskittyi Halla-ahoon.
• Toiseksi eniten löytyy Stubbiin liittyviä videoita
• Muista ehdokkaista löytyy hakutulosten kärjestä vain yksittäisiä sattumia – useimmiten Iltalehden tekemät ehdokasesittelyt.

Tässä kohtaa on syytä huomauttaa, että TikTokia ei yleensä käytetä hakusanoja kirjoittamalla. Tavallinen teini swaippaa jatkuvasti feediä eteenpäin seuraavaan ja taas seuraavaan videoon – jopa kymmeniä kertoja minuutissa. (Vanhempien kannattaa joskus havainnoida tätä – sekin voi olla silmiä avaava kokemus!) Mutta hakutulokset kuitenkin kuvaavat sitä, mitkä sisällöt ovat algoritmin suosiossa myös silloin, kun niitä sijoitetaan käyttäjien feedeihin. 

Julkisuudessa TikTokin käyttöön presidentinvaaleissa keskittyvissä uutisissa on käsitelty nähdäkseni eniten sitä, keillä ehdokkailla on tai ei ole TikTok-tunnusta. Ei ole oikeastaan mitään väliä, onko ehdokkaalla omaa tunnusta TikTokissa (viitaten HS:n juttuun). Sen sijaan tärkeää on, kuinka paljon TikTokissa on ehdokasta tukevaa sisältöä – olipa ne julkaistu millä tahansa tunnuksella.

Vaikka Halla-aholla ei ole omaa tunnusta TikTokissa, hänen TikTok-presenssinsä eli näkyvyytensä on ehdokkaista ylivoimaisesti suurin.

Halla-ahoa tukevia videoita julkaisee esimerkiksi sellaiset tunnukset kuin @sigma_baller, @zussi19287 ja @armahtaja69. Mielestäni on selvää, että näistä @sigma_baller on Perussuomalaisten ohjauksessa toimiva kampanjatunnus. Se oli aktiivinen jo viime vuoden eduskuntavaaleissa, ja useimmin hakutuloksissa törmää juuri sen videoihin. 

Lisäys 14.1.2024 klo 19:35: PS:n Sebastian Tynkkysen mukaan: ”Sigma_baller ei ole millään tavalla perussuomalaisten ohjauksessa, eikä se ole kampanjatunnuksemme.”

Useat @sigma_ballerin videot sopivat kriittisen medialukutaidon opettelun esimerkeiksi. Tällä videolla on editoitu yhteen useita pätkiä, joilla Stubb kehuu Halla-ahoa – aivan kuin suosituksena muillekin. Toisella videolla puolestaan Haavisto kysyy Halla-aholta maahanmuutosta ja tämän vastauksen sekaan on editoitu väliin Haaviston ilmeitä, jotka on leikattu muista tilanteista. Kummassakin videossa on kyse taitavasta vaikuttamisesta, jolla pyritään nostamaan yhtä ehdokasta ylitse muiden. 

Siinä, että Halla-ahon kampanja on onnistunut tuomaan ehdokkaansa näkemykset laajasti ja tehokkaasti TikTokissa esiin, ei tietenkään ole mitään väärää. Sen sijaan voidaan kysyä, saavatko nuoret katsojat totuudenmukaisen kuvan esimerkiksi Stubbista ja Haavistosta edellä mainituista videoista. Ilmeilyjen leikkaaminen muista tilanteista menee jo hivenen disinformaationkin puolelle. 

On selvää, että tällä hetkellä vaaleista välittyy TikTokin kautta melkoisen yksipuolinen kuva. Tätä ei voi pitää demokratiassa toivottavana tilanteena.

Lopuksi

Palaan lopuksi Katri Makkosen huomioon, että journalistista mediaa ei juuri TikTokista tahdo löytää. Presidentinvaaleihin liittyen on kuitenkin pari positiivista yllätystä. Sekä Iltalehti että Yle Kioski eduskunnassa -tili tarjoavat vaaleihin liittyvää asiapitoista sisältöä.

Digitaalisen informaatiolukutaidon ohjeita ja faktantarkistusta tarjoaa puolestaan Faktabaari. Faktabaari myös seuraa vaalien aikana, miten eri somepalvelut suosittelevat algoritmeissaan vaaleihin liittyviä sisältöjä. Olen itse mukana hankkeen taustajoukoissa. Kannattaa katsoa myös Faktabaarin digitaalisen informaatiolukutaidon opas sekä sen uunituore tekoälyliite.

Vaikka en suosittele TikTokiin liittymistä kellekään nuorelle tai oikeastaan aikuisellekaan mm. tietosuojaongelmien ja disinformaation suuren määrän vuoksi, seuraava kysymys on kuitenkin pakko kohdata:

Jos luotettava media ei käytä TikTokia, hylkäämmekö TikTokia käyttävät nuoret disinformaation ja yksipuolisen vaalivaikuttamisen varaan?

Hieman, mutta valitettavasti ei paljonkaan karrikoiden: luotammeko siihen, että Iltalehti ja @sigma_baller välittävät TikTokissa kaiken sen informaation, joka vaaleista on tarpeen nuorille kertoa?

Tämän vuoksi suosittelen TikTokiin menoa seuraaville tahoille:

• Tiedotusvälineille  – millä tarkoitan Journalistin ohjeisiin sitoutunutta mediaa, joka ottaa siten vastuun julkaisemastaan sisällöstä.
• Jokaisen presidenttiehdokkaan kampanjatiimille – tasapuolisen kilpailun mahdollistamiseksi. 
• Nuorten media- ja informaatiolukutaitoa edistäville toimijoille – nuorten osaamisen lisäämiseksi.
• Opettajille – jotta nuorten mediamaisema tulisi teille tutuksi ja osaisitte huomioida sen opetuksessa.

Lisäys klo 17:07: Jos käytät TikTokia, älä asenna sen sovellusta mihinkään sellaiseen laitteeseen, jolla käsittelet esimerkiksi asiakkaiden henkilötietoja. Työhön liittyvien henkilötietojen luovuttamiselle TikTokille tarvitaan rekisteröityjen lupa – kuten muidenkin sovellusten kohdalla – minkä lisäksi TikTokilla on vielä omat murheensa tietosuojan kanssa.

Case: jauhojengi-kohu Twitterissä kesällä 2022 (esitys)

Pidin eilen esityksen AVI:n järjestämässä webinaarissa viime kesäisestä pääministeri Sanna Mariniin liittyneestä #jauhojengi-kohusta. Webinaari striimattiin Kirjastokaistalle ja sen tallenne on katsottavissa. Tässä kirjoituksessa käyn läpi selvitykseni havaintoja.

Esitys SlideSharessa

Olen aiemmin käsitellyt jauhojengi-kohua Julkisen sanan neuvostossa yleisön edustajana. En tässä yhteydessä palaa median toimintaan enempää kuin tapahtumien selostaminen edellyttää, mutta suosittelen lukemaan JSN:n vapauttavat päätökset.

Miten jauhojengi-kohu alkoi?

Jauhojengi-kohun taustat voidaan jakaa kahteen osaan: tapahtumien maailmaan ja viestinnän maailmaan. Kohu syntyi 17.-18.8.2022. Seuraavassa kuvassa on esitetty alkuvaiheen tapahtumia.

Kuvaan merkityt vaiheet aikajärjestyksessä:

1. Kohun taustalla oli kotibileistä kuvatut videot, joissa esiintyi myös pääministeri Sanna Marin. Videoiden kuvaamisen tarkkaa ajankohtaa ei ole ollut julkisuudessa.
2. Kyseiset videot – tai oikeammin niistä tehty kooste – jaettiin Instagramissa Rayharautio-nimisellä tunnuksella sen tarinat-osiossa. Tunnuksella oli kohun alkaessa 92 seuraajaa, mitä voi jo pitää varsin isona yleisönä, eikä kovin ”yksityisenä”. Rayharautio-tunnuksen ylläpitäjäksi on kerrottu mm. HS:n jutussa valokuvaaja Janita Autio.
3. Kolmas vaihe on kiinnostava, koska siitä on saatavissa vähiten tietoa. Joku – tai jotkut – tallensivat Instagramissa jaetun videon ja jakoivat sitä eteenpäin. Epäilemättä tarkoituksena oli saattaa videot julkisuuteen.
4. Ensimmäinen julkisesti netistä löytyvät merkki bilevideoista oli Ylilauta-keskustelufoorumilla keskiviikkoiltana 17.8.2022. Kuvaan olen merkinnyt kellonajanksi 20:54, mutta itse asiassa ensimmäinen videoihin liittyvä viesti oli Ylilaudalla jo klo 19:45 (en linkitä Ylilaudalle, mutta tässä ketjun tunniste: 130696072).
5. Iltalehti julkaisi videoista editoimansa koosteen 17.8. klo 21:03. Samalla kellonajalla Iltalehti jakoi linkin artikkeliinsa Twitterissä. Tällöin video tuli ensimmäisen kerran kaiken kansan nähtäville.
6. Aleksi Valavuori julkaisi alle puoli tuntia Iltalehden jutun jälkeen klo 21:31 Twitter-tilillään ilmeisesti lyhentämättömän videon Rayharautio-tunnuksen Instagram-tarinasta. Valavuoren twiitti oli englanniksi, mikä edisti kohun leviämistä kansainvälisesti.
7. Kun video sai julkisuutta, se herätti pian epäilyjä pääministerin mahdollisesta huumeidenkäytöstä. Tähän vaikutti varsinkin videolla kuultu sana ”jauhojengi”. Seuraavana aamuna to 18.8. klo 7:23 kansanedustaja Mikko Kärnä ehdotti twiitissään pääministerille käyntiä huumeseulassa.
8. Viimeistään huume-epäilyn jälkeen bilevideosta oli tullut merkittävä media- ja somekohu.
9. Pääministeri Marin kommentoi kohua 18.8. klo 10 pitämässään tiedotustilaisuudessa, joka on yhä katsottavissa esimerkiksi Yle Areenasta. Merkille pantavaa on, että kun Marinilta kysyttiin ”jauhojengi”-sanasta, hän ei kiistänyt sen kuulumista videolla, mutta vastasi, että hän itse ei ole käyttänyt huumeita. Näin pääministeri tuli yhdistäneeksi sanan ”jauhojengi” ja huumeiden käytön. On myös hyvä huomata, että vasta tämän jälkeen media käytti uutisissa ”jauhojengi”-sanaa. Lisäys 21.2.2023: Korjaus edelliseen, että HS käytti ”jauhojengi”-sanaa jo 18.8. klo 9:46 julkaisemassaan jutussa, jonka silloinen versio löytyy yhä Archive.org-palvelusta.
10. Jauhojengi-kohun ensimmäisten päivien huipennuksena voidaan pitää sitä, että Marin kävi perjantaina 19.8.2022 huumetestissä (lähde: IS).

Mistä ”jauhojengi”-sana oli peräisin?

Kohun alkuvaiheessa on pari kiinnostavaa yksityiskohtaa. Ensimmäinen niistä liittyy siihen, milloin ja kuka ensimmäisen kerran käytti jauhojengi-sanaa. Tälläkin kertaa ensimmäinen julkinen merkintä sanan käytöstä löytyy Ylilaudalta (ketju: 130696321) 17.8.2022 klo 21:29. Se ei kuitenkaan todista muuta kuin siitä, että Ylilaudalla keskusteltiin aiheesta – siinä missä Twitterissäkin.

Twitterissä ensimmäinen ”jauhojengi”-maininta oli vain 10 minuuttia myöhemmin klo 21:40, kun tunnus @pem8374 käytti sitä vastauksessaan Iltalehden toimittaja Jarno Liskille. On mahdotonta sanoa, halusiko hän antaa toimittajalle tietoa, vaikuttaa toimittajan videolta tekemään tulkintaan, vai oliko kyse silkasta sattumasta, että twiitin vastaanottaja oli toimittaja. Liski itse oli aktiivinen Twitter-keskusteluissa, joten ei ole ihme, että hänen twiitteihinsä tuli monenlaisia vastauksia.

Twitterissä hashtagien muodostuminen on keskeistä kohujen synnyssä, sillä hashtageista kohut saavat nimensä ja muistetaan. Hashtag ikään kuin määrittelee keskustelunaiheen. Ensimmäisen kerran #jauhojengi-hashtagia käytti nimimerkkitunnus @_M_I_N_T_T_U 17.8. klo 23:22.

Kiinnostavaa on, että sekä @pem8374 että @_M_I_N_T_T_U -tunnus on kumpikin luotu helmi-maaliskuun vaihteen tienoilla vuonna 2022 Ukrainan-Venäjän-sodan alussa, jolloin Twitteriin luotiin suuria määriä trolli- ja bottitunnuksia. Bottitunnuksia @pem8374 ja @_M_I_N_T_T_U eivät Tweeps.net:in bottianalyysin mukaan kuitenkaan ole, vaan korkeintaan trolleiksi tulkittavia. Muutoinkaan jauhojengi-kohun twiittaajissa ei ollut tavallista enempää bottitunnuksia.

Vaikka kaksi hieman epäilyttävää tunnusta buffasikin ”jauhojengiä” heti kohun ensimmäisenä iltana, se ei selitä sitä, miksi sana nousi Twitterissä voimakkaasti esiin. Kyseisten tunnusten seuraajamäärä ja twiittien näkyvyys ei edes riittäisi selittämään sitä.

Tärkein syy jauhojengi-sanan nousulle puheenaiheeksi oli yksinkertaisesti se, että moni kuuli sanan suoraan bilevideolta. Media ei kuitenkaan käyttänyt ”jauhojengiä” uutisartikkeleissa ennen kuin siitä oli kysytty seuraavana aamuna pääministeriltä itseltään. (Lisäys 21.2.2023: Lukuunottamatta HS:ia, joka käytti yhdessä jutussaan ”jauhojengiä” jo 18.8. klo 9:46.) Lukijan on hyvä tietää, että tiedotusvälineet ovat edelleen pysyneet kannassaan, että videolla todella sanottiin ”jauhojengi” eikä jotain muuta.

Jauhojengi-kohun twiittiaineistot 17.-31.8.2022

Tein esitystä varten selvityksen jauhojengi-kohuun liittyvistä twiittimääristä 17.-31.8.2022. Käytin kolmea eri aineistoa:

1. Aineisto, jonka itse keräsin Twitteristä hakusanoilla ”jauhojengi”, ”#jauhojengi” ja ”jallujengi”, 17.-31.8.2022
2. Mika Laitin tuoreeltaan keräämä aineisto 17.-19.8.2022, jonka hän on julkaissut Power BI:ssä
3. Meltwaterin someseurantatyökalun ”jauhojengi”-hakusanalla Twitteristä keräämä aineisto, 17.-31.8.2022

Tärkein on itse keräämäni aineisto. Kahta muuta käytin apuna esityksen valmistelussa ja aiheen käsittelyn syventämisessä.

Tässä kuvassa näkyy twiittimäärän kehittyminen kohun alusta alkaen. Kuvassa on mukana myös 16.8.2022 sen osoittamiseksi, ettei jauhojengistä ollut puhetta Twitterissä ennen Iltalehden ensimmäisen jutun julkaisua.

Kohu jatkui ja uutta vettä myllyynsä vielä seuraavalla viikolla, kun 23.8.2022 julkisuuteen tuli Kesärannassa aiemmin kesällä otettu kuva, jossa kaksi vierailulla ollutta julkkista pussaa pääministerin pressiseinän edessä. Kuvaajassa toisaalta näkyy sekin, että vaikka kohu oli mittakaavassaan todella voimakas, se kuitenkin laantui Twitterissä kohtalaisen nopeasti.

Seuraavassa kuvaajassa näkyy, miten keräämäni aineiston twiitit jakaantuivat yksittäisten Twitter-käyttäjien kesken. Vasemmassa reunassa on käyttäjä, jolla oli eniten twiittejä aineistossa (yhteensä 102), sen jälkeen seuraavaksi eniten twiitannut käyttäjä jne. Aineistossa oli yhteensä 4236 eri käyttäjää. On kuitenkin syytä huomata, että aineistossa ei ole KAIKKI jauhojengi-kohuun liittyvät twiitit, vaan ainoastaan otos, joka perustuu käyttämiini hakusanoihin. Lisäksi osa kohuun osallistuneista tunnuksista on jo ehditty joko poistaa tai jäädyttää, ja moni käyttäjä on varmasti jälkikäteen poistanut silloisia twiittejään.

Sosiaalisen median palveluissa käyttäjien aktiivisuus on jakaantunut usein niin sanotun Pareton periaatteen tai 80/20-säännön mukaisesti. Sen mukaan 80 % seurauksista johtuu 20 % syistä. Eli somessa tyypillisesti 20 % käyttäjistä tuottaa 80 % sisällöistä. Jauhojengi-kohussa tämä EI kuitenkaan toteutunut, vaan twiitit jakaantuivat keräämässäni aineistossa tasaisemmin. Tämäkin osoittaa, että kohu ei vain aktiivisimpien twiittaajien aikaansaama ja ylläpitämä.

• 1 % eli 42 käyttäjää loi 15 % kaikista twiiteistä
• 10 % eli 441 käyttäjää loi 50 % kaikista twiiteistä
• 20 % käyttäjistä eli 847 käyttäjää loi 63 % kaikista twiiteistä
• 60 % käyttäjistä oli twiitannut aiheesta vain kerran

On kiinnostavaa tarkastella, mitkä tunnukset olivat ahkerimpia twiittaajia. Seuraavaan taulukkoon kokosin 10 aktiivisinta twiittaajaa, mutta piilotin kahden omalla nimellään esiintyvän henkilön tunnukset heidän yksityisyytensä suojelemiseksi. Kyse ei ole politiikasta tai muuten julkisuudesta tunnetuista henkilöistä.

5/10 oli tunnuksia, joita luonnehdin heidän tekemiensä twiittien vuoksi anonyymeiksi trolleiksi.

3/10 oli tunnuksia, joita luonnehdin nimimerkkitunnuksiksi. Hekin ovat anonyymejä, mutta heidät erottaa ensiksi mainituista twiittien sisältö. (En pidä ”Harvassailaa” todellisena sukunimenä.)

2/10 oli omalla nimellään esiintyneitä.

En pidä yllättävänä, että aktiivisimmissa tunnuksissa oli näin paljon niitä, jotka eivät esiintyneet omalla nimellään. Anonyymiuden takaa on helpompi kommentoida kriittisesti ja jakaa asiatontakin materiaalia kuin omalla nimellä. Samanlainen jakosuhde tuskin pätee koko aineistossa, mutta sitä en selvittänyt erikseen.

Kaksi anonyymiä trollitunnusta eli @Bilekriitikko ja @RingoArrrr oli luontipäiviensä perusteella luotu varta vasten jauhojengi-kohuun osallistumista varten. Tämän vuoksi tein koko 4236 käyttäjän aineistolle luontipäiväanalyysin eli laitoin ne kuvaajaan luontipäivänsä sekä sen päivän mukaan, jolloin he ensikerran aineiston mukaan twiittasivat kohun aiheesta. Vasemmassa reunassa on siis ensimmäisinä kohusta twiitanneet tunnukset.

Näin saadaan ns. verhokuva, josta voidaan tarkastella, jakaantuuko tunnusten luontipäivät normaaliin tasaiseen tapaan vai painottuvatko ne jollekin tietylle ajankohdalle.

Kuvaajassa voi erottaa luontipäivien lievää painottumista alkuvuodelle 2022, mutta ei siinä määrin, että pitäisin sitä poikkeuksellisena. Pikemminkin kohuun osallistuneiden tunnusten luontipäivät jakaantuvat hämmästyttävän tasaisesti.

Verhokuva on aiemmissa tekemissäni analyyseissä osoittautunut hyväksi työkaluksi. Kuvaajassa voisi esimerkiksi näkyä yhtenäisenä viivana tilanne, jossa olisi tehtailtu nopeasti uusia tunnuksia johonkin tarkoitukseen. Tässä tapauksessa selvää merkkiä sellaisesta ei ole, eikä tiedetyt botti- ja trollitunnusten luontipäivät nouse erityisesti esille.

Mukana on runsaasti yli 10 vuotta vanhoja Twitter-tunnuksia, mikä osaltaan osoittaa, että kohuun osallistui tavallisia vakiintuneita Twitterin käyttäjiä.

Millaista sisältöä jauhojengi-kohun twiitit olivat?

Kuten on hyvin tiedossa, jauhojengi-kohussa oli kyse ennen kaikkea pääministeri Sanna Mariniin kohdistuneesta epäilystä mahdollisesta huumeiden käytöstä. Mutta ei pelkästään siitä. Kohun aikana moni myös puolusti pääministeriä. Joka tapauksessa twiitit olivat voittopuoleisesti sävyltään pikemmin negatiivisia kuin positiivisia. Meltwaterin someseurantatyökalun automaattisesti tekemä tunneanalyysi onnistui tavoittamaan tämän.

Mika Laitin Power BI -aineistossa (17.-19.8.2022) oleva hashtag-sanapilvi havainnollistaa, minkä tyyppisiä asioita ihmiset toivat twiiteissään esiin.

Monet twiittaajat tehtailivat joko itse tai jakoivat muiden tekemiä meemikuvia. Joukossa oli jonkin verran täysin asiatonta materiaalia. Luonnollisesti en ottanut esitykseeni pahimpia meemejä, vaan valitsin sellaisia esimerkkejä, jotka voisivat mennä vielä poliittisesta satiirista. Suurin osa meemikuvien tekijöistä tyytyi käyttämään jauhojengi-videon kuva- ja tekstimateriaalia, mutta jotkut loivat omia kuvamuokkauksia.

Kuten mainitsin, pääministerille löytyi kohun aikana myös puolustajia. Seuraavassa esimerkkejä niistä.

Puolustajilla oli muutama selvä teema:

• Kohua väitettiin mm. Ylilaudalta masinoiduksi
• Moni kuuli ”jauhojengin” sijasta videolla sanan ”jallujengi” tai ”jallu jenny”
• Median toimintaa kritisoitiin monin tavoin

Videon ääninauhan epäselvyys antoi tilaa erilaisille tulkinnoille siitä, mitä videolla sanottiin. Varsinkin ”jallujengi”-sanaa yritettiin saada keskusteluissa läpi ”jauhojengi”-sanan tilalle. Kiinnostavana yksityiskohtana myös ”jallujengi”-sana esiintyi paljon aikaisemmin Ylilaudalla (ketju: 130697672) ennen kuin se levisi Twitterissä 18.8.2022.

Median toiminnassa kritisoitiin muun muassa sitä, että monia uutisartikkeleita muokattiin ilman muokkausmerkintöjä etenkin 18.8.2022 päivän aikana. Tästä olen kritisoinut tiedotusvälineitä itsekin: pitäisin parempana, että KAIKKI muutokset merkittäisiin verkkoartikkeleihin, vaikka Journalistin ohjeet eivät sitä suoranaisesti nykyisin edellytä, ellei kyse ole merkittävästä muutoksesta. Muutokset liittyivät varsinkin jauhojengi-sanan käyttöön, ja niitä käsiteltiin sittemmin JSN:n tekemissä päätöksissä.

Oliko jauhojengi-kohussa kyse ”infosodasta”?

Demokraatti-lehden päätoimittaja Petri Korhonen esitti jo kohun aikana spekulaation, oliko jauhojengi-kohussa kyse jonkun tahon harjoittamasta ”infosodasta”. Päätin esitykseni vastaukseeni Petrille.

• Bilevideo oli aito, ei manipuloitu – ellei lasketa kuvaajan tekemää videoiden yhdistelyä.
• ”Jauhojengi”-sanaa tarjottiin toimittajille, mutta sitä ei käytetty uutisissa ennen Marinin haastattelua.
• Infosota-tyyppinen tilanne syntyi, kun ”jauhojengin” tilalle esitettiin voimakkaasti ”jallujengi”-sanaa.
• Kyseessä oli aito media- ja somekohu, ei botti- ja trollitunnusten masinoima, vaikka trollejakin esiintyi.

Informaatiovaikuttamisen tunnistaminen somessa (esitys)

Pidin eilen SnellmanEDUn järjestämän webinaarin informaatiovaikuttamisesta sosiaalisessa mediassa.

Esityksen aiheita:

• Konteksti: sosiaalinen media vuonna 2022 ilmiöineen kuten kuplat, totuuden jälkeinen aika, tunnereagointi, algoritmien vaikutus, vihapuhe, polarisaatio
• Informaatiovaikuttaminen Suomessa keväällä 2022, strategiset narratiivit, Twitterissä havaittuja trolleja ja botteja verkostoanalyysinä
• Informaatiovaikuttamisen tekniikoita, trollaus ja maalittaminen
• Twitter-käyttäjien laatupisteiden vaikutus (shadowban/ghostban),
• Botit, bottien tunnusmerkkejä, työkaluja bottien analysoimiseen
• Valeuutiset, disinformaatio, kuvamanipulaatiot, deep fake -videot, työkaluja näiden tutkimiseen
• Salaliittoteoriat, Suomen TOP 20 salaliittoteoriat
• Faktantarkastusta suomeksi + esimerkkejä
• Vinkit lähdekritiikkiin ja ohjeet väärän tiedon oikaisuun eli debunkkaukseen

Alla koulutuksen esitys avoimesti jakoon.

Avaa esitys SlideSharessa

Tässä kuvassa on tiivistettynä monta sosiaalisen median haastetta tällä hetkellä:

Muutoin suosittelen katsomaan koko esityksen läpi. Lopusta nostaisin kuitenkin esiin vielä ohjeen, miten disinformaatiota/vääriä tietoja kannattaa pyrkiä oikaisemaan eli debunkkaamaan:

Jos informaatiovaikuttaminen kiinnostaa, niin vinkki: ensi maanantaina eli 2.5.2022 on tulossa webinaari valeprofiilien tunnistamisesta, edit: josta lisää seuraavassa blogikirjoituksessa.

Facebookin salaiset tilastot kertovat disinformaation leviämisestä, mutta myös hyvää suomalaisten informaatiolukutaidosta

Kirjoitin viime viikolla Mikrobitiin kolumnin, jossa kerroin, kuinka uudelleenjakaminen on mennyt rikki. Uudelleenjakamisen tarkoituksena on jakaa hyvää sisältöä eteenpäin omalle verkostolle, mutta Facebookin sisäisen selvityksen mukaan uudelleenjaetut julkaisut sisältävät useammin virheellistä tietoa kuin julkaisut keskimäärin.

Tiedot käyvät ilmi Facebookin ex-työntekijän Frances Haugenin Yhdysvaltain arvopaperi- ja pörssikomissiolle vuotamista asiakirjoista, ns. Facebook files

Facebookin tutkijoiden vuonna 2019 tekemän selvityksen mukaan:

• Uudelleenjaetut linkit sisälsivät jopa 4-5 kertaa todennäköisemmin virheellistä tietoa kuin saman tyyppiset julkaisut keskimäärin.
• 38 % kaikista vääriä tietoja sisältävien linkkijulkaisujen näyttökerroista (engl. viewpoint view, VPV) tapahtui kahden tai useammaan uudelleenjakoketjun jälkeen.
• Vastaavasti virheellistä tietoa sisältävien kuvien näyttökerroista jopa 65 % tapahtui kahden tai useamman uudelleenjakoketjun jälkeen.

Aiheesta ovat kirjoittaneet aiemmin mm. Yle ja toimittaja Alex Kantrowitz.

Alla oleva kuva on Facebookista vuodetuista dokumenteista.

Selvyyden vuoksi kuvaajan tulkinta:

• Ensimmäiset pylväät kuvaavat kaikkia näyttökertoja, eli 100 % näytöistä tapahtuu, kun julkaisuja on uudelleenjaettu vähintään 0 kertaa.
• 60 % misinfo-linkkijulkaisun näytöistä tapahtuu, kun sitä on uudelleenjaettu vähintään 1 kerran
• 38 % misinfo-linkkijulkaisun näytöistä tapahtuu, kun sitä on uudelleenjaettu vähintään 2 kertaa uudestaan (=4 kertaa isompi osuus kuin kaikissa linkkijulkaisuissa, jotka näkyvät punaisena palkkeina)

Facebookin oman tutkimuksen mukaan näyttää siis selvältä, että monta kertaa uudelleenjaetut linkki- ja kuvajulkaisut sisältävät huomattavasti todennäköisemmin virheellistä tietoa kuin julkaisut keskimäärin.

Tästä seuraa, että tiedonsaannin oikeellisuuden kannalta on merkitystä, kuinka suuri osa Facebook-uutisvirran julkaisuista on muiden käyttäjien uudelleenjakoja. Mitä suurempi osa näkemistämme julkaisuista on uudelleenjakoja, sitä todennäköisemmin saamme luettavaksemme virheellistä mis- ja disinformaatiota.

Seuraavassa on Faktabaarin jaottelu harhaanjohtavalle informaatiolle:

Facebookin avoimuuskeskuksessa on julkaistu, mistä keskimääräisen yhdysvaltalaiskäyttäjän uutisvirta koostuu. Sen mukaan 14,6 % uutissyötteen julkaisuista sisältää linkin. Useimmin linkkijulkaisut ovat Facebook-sivuilta peräsin (7,7 %), toiseksi useimmin ns. ”yhdistämättömiä sisältöjä” eli algoritmin suosittelemia (3 %) ja kolmanneksi useimmin käyttäjän seuraamilta muilta ihmisiltä (2,5 %).

Sen sijaan Facebook ei kerro, kuinka suuri osa uutissyötteen julkaisuista on uudelleenjaettuja sisältöjä.

Facebookin avoimuusraportissa kerrotaan myös useimmin katsotut linkit, julkaisut ja Facebook-sivut. Listat eivät ole varsinaisesti luotettavan tiedon riemuvoitto, mutta oudointa on, että useimmin katsottu (121,8 miljoonaa näyttökertaa) Facebook-sivu on sittemmin poistettu palvelusta sääntörikkomuksen takia, eikä Facebook edes kerro, minkä nimisestä sivusta oli kyse. Sen sijaan sivun URL-osoite kerrotaan (facebook.com/102845731859490). Herää kysymys, huomasiko Facebook kyseisen sivun rikkovan sen sääntöjä vasta avoimuusraportin laatimisen myötä?

Suomi sijoittui Facebookin salaisessa vertailussa ykköseksi

Facebookista vuodetuista tiedoista löytyy myös vertailu 27 Euroopan maasta, kuinka suuri osuus Facebook-käyttäjien uutisvirran julkaisuista oli muiden käyttäjien tekemiä uudelleenjakoja. Suomi on tilaston viimeisenä, mikä on disinformaation leviämisen näkökulmasta paras sijoitus.

Alkuperäistä asiakirjaa minulla ei ole lupa julkaista, mutta seuraavassa on vertailussa olevien maiden keskinäinen sijoitus ryhmittäin.

30-45 %

• Latvia
• Espanja
• Romania
• Italia
• Unkari
• Bulgaria
• Portugali

20-29 %

• Ranska
• Slovakia
• Luxemburg
• Tsekki
• Irlanti
• Belgia
• Itävalta
• Puola
• Malta
• Viro
• Liettua
• Kypros
• Slovenia
• Saksa
• Kreikka

15-19 %

• Ruotsi
• Alankomaat
• Tanska
• Kroatia
• Suomi n. 15 %

Suomalaisten Facebook-käyttäjien näkemistä julkaisuista uudelleenjakoja oli siis noin 15 %, mikä oli mukana olevista maista alhaisin lukema. Tulos kertoo joko suomalaisten passiivisuudesta tai hyvästä informaatiolukutaidosta: kyvystä tunnistaa ja olla jakamatta eteenpäin epäluotettavaa tietoa. Passiivisuus tuskin on syy, sillä Facebook on suomalaisten käytetyin yhteisöpalvelu.

Kun Facebookista vuotanutta tilastoa verrataan vuosittaiseen Media Literacy Index -tutkimuksen tuloksiin, voidaan huomata, että niissä maissa, joissa medialukutaito on alhainen, Facebook-käyttäjien uutisvirta sisälsi suhteellisesti enemmän uudelleenjaettuja julkaisuja. Suomi puolestaan oli viime vuonna Media Literacy Indexissä jo neljättä kertaa ykkösenä.

CNN nosti suomalaisten medialukutaidon ja sen merkityksen disinformaation ja valeuutisten torjunnassa uutiseksi jo vuonna 2019.

Sosiaalinen media uutislähteenä näyttää laskevan luottamusta uutisiin

Sosiaalisella medialla on yleistymisestään lähtien ollut kiinteä yhteys siihen, millaisia uutisia luemme ja kuinka luotettavina ylipäätään uutisia pidämme. Näitä kysymyksiä mittaa vuosittain Reuters-instituutin Digital News report -tutkimus. Viime vuoden raporttin on luettavissa tästä (PDF, Media-alan tutkimussäätiö).

Kokosin edellä mainittujen maiden tuloksia seuraavaan kuvaajaan. Belgian jätin kuvaajasta pois, koska sen osalta puuttui yksi lukema (tarkemmin: uutisten jakaminen somessa), jolloin se olisi tehnyt kuvaajasta vaikeammin luettavan.

Datalähde: Reuters-instituutti Digital News Report 2021 (kuvaaja: allekirjoittanut)

Maat on kuvaajassa järjestetty sen mukaan, kuinka korkea luottamus niissä on yleisesti uutisia kohtaan. Suomi on jälleen kerran ykkösenä, kuten näkyy. Myös muutama muu maa, joissa uudelleenjaettujen julkaisujen osuus Facebook-virrassa oli alhainen, ovat kuvaajan kärkipäässä: Tanska, Alankomaat ja Ruotsi.

Kiinnostavaa on verrata kuvaajassa luottamusta uutisiin yleensä (sininen) ja sosiaalisen median osuutta uutisläheenä (virheä). Näyttää siltä, että sosiaalisen median osuuden uutislähteenä kasvaessa, luottamus yleensä uutisia kohtaan laskee – ainakin useimmissa tapauksissa tai tiettyyn rajaan asti.

Kiinnostavaa on, että sosiaalisen median osuuden uutislähteenä kasvaessa, luottamus sosiaaliseen mediaan ei näytä lisääntyvän eikä laskevan, vaan pysyvän suunnilleen samana.

Sen sijaan uutisten jakaminen somessa, viesteillä tai sähköpostitse lisääntyy sitä mukaan, kun somella on suurempi rooli uutislähteenä.

Olen seurannut tätä ilmiötä kauan. Tässä vastaava kuvaaja vuodelta 2017, jossa on mukana useampia maita:

(kuvaaja: allekirjoittanut)

Yhteenvetona näyttää siltä, sosiaalisen median käyttö uutislähteenä, uutisten jakaminen sosiaalisessa mediassa ja luottamuksen vähentyminen muita uutislähteitä kohtaan näyttävät kietoutuvan toisiinsa pirullisella tavalla.

Tätä voi konkretisoida seuraavasti:

• Jos sosiaalinen media on pääuutislähteenä, todennäköisesti myös jaat somessa uutisia eteenpäin
• Jos jaat itsekin paljon uutisia somessa, todennäköisesti pidät somessa jaettuja uutisia muutenkin luotettavina lähteinä.
• Jos sosiaalinen media on sinulle tärkeä uutislähde, luottamuksesi uutisiin yleensä on todennäköisesti matalampi kuin niillä, joille some ei ole yhtä tärkeä uutislähde.
• Facebookin selvityksen mukaan tähän kaikkeen näyttää liittyvän se, että sekä luet että jaat sosiaalisessa mediassa todennäköisemmin virheellistä tietoa.

Sosiaalinen media ei tämän perusteella näytä tarjoavan enää ulospääsyä Platonin luolasta – vaikka niin on väitetty – vaan pikemminkin olevan sisäänkäynti syvemmälle luolaan.

Ylen merkitys sananvapaudelle ja opetukselle on korvaamaton

Ylen tiedotteen mukaan Sanoma-konserni on tehnyt EU-komissiolle kantelun, jonka kohteena ovat ”erityisesti tapa, jolla Yle voi julkaista sisältöjä Yle Areenassa sekä Ylen internetissä tarjoamat oppimisen palvelut”.

Helsingin Sanomat haastatteli tuoreeltaan Sanoma Oyj:n toimitusjohtajaa hollantilaista Susan Duinhovenia. Duinhovenin mukaan ”Kantelu kuulostaa liiankin negatiiviselta. Haluamme viranomaisten pysähtyvän ja tekevän tarkistuksen”.

Todettakoon, että kantelun merkitys on lähtökohtaisesti negatiivinen. Sen synonyymi on ”valittaminen”. Ajatuksena on, että kantelun kohde on toiminut jollain tapaa väärin.

Siksi ei ole ihme, että kantelu herätti välittömästi voimakkaita tunteita.

Sanomalla on tietenkin kaikki oikeus tarkistuttaa Ylen toiminnan laillisuus EU-komissiolta.

Ylen merkitys sananvapaudelle

EU:n keskeisiä arvoja on sananvapaus. Suomen perustuslaissa (PL 12 §) se määritellään seuraavasti:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Juuri tämän oikeuden yhdenvertaista toteutumista Ylen toiminta suojaa. Se tuottaa runsaasti uutis- ja oppimissisältöjä, joita kaupallinen media ei yksinkertaisesti tee. Verovaroin tuotetut sisällöt ovat tulotasosta riippumatta kaikkien käytettävissä.

Sananvapaus on tärkein peruste Ylen toiminnalle. Se on myös keskeinen oikeusvaltion ja demokratian toteutumisen edellytys: jotta jokainen voi muodostaa mielipiteitä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tasapuolisesti, tarvitaan monipuolista, kattavaa ja puolueetonta uutistarjontaa, joka ei toteudu yksin kaupallisen uutismedian toimesta.

Yle on onnistunut tehtävässään hyvin ainakin, jos mittarina pidetään yleisön luottamusta Ylen uutisiin. Yle on ties kuinka monetta vuotta peräkkäin ollut suomalaisten luotetuin uutismedia Reuters-instituutin tekemissä kyselyissä:

On sanomattakin selvää, että luotetun uutismedian rooli vain korostuu tänä valeuutisten, salaliittoteorioiden ja muun disinformaation aikakautena.

Koska myös EU pyrkii edistämään sananvapautta ja demokratiaa, en odota sen puuttuvan merkittävästi Ylen toimintaan.

Todettakoon tasapuolisuuden nimissä vielä Sanoman toimitusjohtajan näkemys sananvapauden ja liiketoiminnan välisestä suhteesta:

”Toivon, että kaikista teoistani näkyy, että olen erittäin vahva sananvapauden puolustaja. Mutta uskon vahvasti myös siihen, että jokaisella on oikeus tehdä liiketoimintaa”, Duinhoven sanoo (lähde edellä).

Ylen merkitys opetus- ja koulutusalalle

Yle on ollut ja on merkittävä kansansivistäjä. Nykyään Yle Oppimisen sisältöpankki ja tietenkin Yle Areena ovat huomattava resurssi suomalaiskouluille.

Yle Areenan sisältöjä saa käyttää opettajien toimesta ilmaiseksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja maksuttomassa ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa. Luonnollisesti kuka tahansa saa käyttää Areenan sisältöjä itsensä sivistämiseen.

Voi kysyä, olisiko Suomi ollut PISA-tutkimusten kärkimaita ilman Ylen vuosikymmenien aikana kouluille ilmaiseksi tuottamia sisältöjä? Toki se on vain yksi palanen kokonaisuudessa, eikä tärkein (opettajat sen varsinaisen työn tekevät), mutta merkityksensä silläkin on ollut.

Ylen oppimissältöjen merkitys ulottuu kouluja laajemmalle. Esimerkiksi Yle Oppimisen Valheenpaljastaja-artikkelisarja on oivallista luettavaa kenelle tahansa, joka pyrkii tunnistamaan faktan humpuukista. Vastaavaa tarjontaa en ole löytänyt kaupalliselta puolelta. Yle Areena puolestaan tarjoaa jatkuvasti esimerkiksi laadukkaita dokumentteja eri aihepiireistä.

Kouluissa ja kunnissakin on eroja. Kaikilla ei ole varaa ostaa Sanoman kieltämättä laadukkaita oppikirjoja ja sähköisiä materiaaleja käyttöönsä.

Koulujen oppimateriaalit – paperinen ja sähköinen – ovat valtava bisnes. Jokainen esimerkiksi lukion oppikirjoja ostanut tietää, että niiden hinnoittelu on vedetty niin sanotusti tappiin asti. Kukaan tuskin ostaisi niitä samoilla hinnoilla, jos kyse ei olisi pakollisesta hankinnasta. Sähköisessä maailmassa sama sisältö voidaan myydä rajoittamattomasti uudelleen ilman tuotantokustannusten merkittävää kasvua.

Lainaus OPH:n toisen asteen koulutuksen kustannuksia koskevasta selvityksestä (2018):

Lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat nykyään keskimäärin 2 500 euroa, kun opiskelussa käyttökelpoisen kannettavan tietokoneen hinnaksi arvioidaan 600 euroa. Digitaalisten materiaalien käyttöön ottaminen ei näytä vähentävän kokonaiskustannuksia, koska niitä ei voi hankkia käytettyinä.

Yhden lukiojakson oppikirjojen hinnalla tilaa Hesarin vuodeksi. Tässä lieneekin Sanoman toimintalogiikan ydin ja sen tavoite.

Jos nyt Yleen ”kajoaminen” aiheuttaakin jonkinasteisen boikottiaallon HS:n tilauksiin, niin Sanomalle se kannattaa, jos tuloksena saadaan rajoitettua Ylen verovaroin tuottamien oppimissisältöjen tarjontaa verkossa, koska oppimateriaaleissa kate on kymmeniä kertoja uutismediaa parempi.

Tosin juuri oppimateriaaleissa Sanoman ensimmäisen vuosineljänneksen tulos oli huomattavasti miinuksella. Näin on ainakin toista vuotta peräkkäin. Korjaus: koko vuoden 2020 lukemat (kuvassa oikealla) olivat plussalla, mutta ensimmäinen kvartaali miinuksella. Viime vuoden tuloksessa oppimissisällöt olivat Sanoman liiketoimintasegmenteistä voitollisin.

Sanoma on investoinut merkittävästi palkkaamalla lisää henkilöstöä Learning-liiketoimintaansa. Ylen oppimissisältöjen rajoittamisen pyrkimys on loogista jatkumoa tälle.

Sanomalla on ymmärrettävästi kiire toisen asteen oppikirjojen tullessa maksuttomiksi eli opetuksen järjestäjien hankittaviksi. Muutostilanteessa markkinaosuudet muotoutuvat väistämättä uudestaan. Mitä enemmän Sanoma pystyy torppaamaan ”ilmaisten” (oikeammin: yhteisesti verovaroista kustannettujen) oppimateriaalien tarjontaa, sitä vahvemmassa asemassa se itse on.

Sanoman todellinen kilpailija verkossa on YouTube

Yle ja etenkin Yle Areena on ”suomalaisten rakastama” kuten Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila osuvasti ilmaisee. Siksi Sanoman kantelu on kaikesta huolimatta yllättävä. Koska kyse on pitkään juurtuneista tunteista, on selvää, että Sanoma kerää nyt laajan yleisön ”vihat” päällensä. Reaktioiden voimakkuus voi kuin voikin yllättää Sanoman päättäjät.

Isossa mittakaavassa Suomi on Sanoman Learning-liiketoiminnassa yksi pienimpiä markkina-alueita. Voi pohtia, onko nyt otettu riski kuitenkaan sen arvoinen.

Mutta katsottiinpa kansallista tai globaalia tasoa, niin Sanoman isoin kilpailija verkossa ei ole Yle eivätkä muutkaan eurooppalaiset yleisradioyhtiöt, vaan amerikkalaisjätti Google ja varsinkin sen YouTube-videopalvelu.

Seuraavassa on Suomen käytetyimmät verkkosivustot Similarwebin mukaan:

Lista on pysynyt melko muuttumattomana vuodesta 2009 lähtien, jolloin YouTube kipusi toiselle sijalle heti Googlen hakukoneen jälkeen.

Todettakoon, että myös YouTubea käytetään laajasti opetuksessa. Eri alojen ammattilaiset ja harrastajat jakavat sinne videoitaan. Niin tekee myös lukuisat opettajat. YouTube on merkittävä ilmaisen oppimateriaalin jakelukanava.

Mediat kilpailevat loppujen lopuksi yleisön ajankäytöstä. YouTube on videoalustojen keskinäisessä kilpailussa huomattavasti merkittävämpi tekijä kuin Yle Areena. Jopa Facebook menee videoalustana Areenan edelle. Seuraavassa on käytetyimmät videoalustat Suomessa vuonna 2019 (lähde: AudienceProject).

Sanoma ei ymmärrettävästi voi syyttää YouTubea valtiontukien antamasta epäreilusta kilpailuedusta kuten Yleä.

Ehkä Sanoman johdossa olisi syytä miettiä, mitä he voisivat tehdä toisin parantaakseen mahdollisuuksiaan kilpailla Googlen ja Facebookin palvelujen kanssa?

Vastaus tuskin on sananvapauden ja oppimisen kannalta kansallisesti tärkeän Ylen toimintaedellytysten rajoittaminen.

Mitä sosiaalisessa mediassa tapahtui vuonna 2018

Vuodenvaihteesta on kulunut jo hetki, joten on sopiva aika summata, mitä sosiaalisessa mediassa tapahtui vuonna 2018.

Disclaimer: tämä ei tule olemaan sosiaalisen median hehkutusta. Kyse oli suuresta somepettymyksen vuodesta.

Jaan tämän vuosiyhteenvedon kahteen osaan: sosiaalisen median kannalta merkittäviin tapahtumiin sekä somepalvelujen suosioiden muutoksiin, jotka ovat lyhyesti lopussa.

1. Facebookin tietosuojakohu

Vuoden ylivoimaisesti suurin somekohu tapahtui maaliskuussa, kun Cambridge Analytica -yhtiön ex-työntekijä Christopher Wylie vahvisti epäilyt, että Facebookista saatuja käyttäjätietoja oli käytetty osana Trumpin vaalikampanjaa. Lukemaksi paljastui peräti 50 miljoonaa käyttäjätiliä.

Tätä seurasi mm. Mark Zuckerbergin hiillostaminen USA:n kongressissa. Zuckerbergin vakuutteluja ei auttanut se, että myöhemmin vuoden aikana osa hänen kertomastaan paljastui virheelliseksi, esiin tuli uusiakin ongelmia tietosuojassa ja Facebook joutui vielä uuden tietovuodon kohteeksi syyskuussa.

Facebookista saatujen tietojen käyttö laajamittaiseen vaalivaikuttamiseen sekä yhä jatkuvat tietosuojaongelmat aiheuttivat monen käyttäjän luottamuksen murentumisen palvelua kohtaan. Näin kävi myös Suomessa: esimerkiksi DNA:n kyselyssä huhtikuussa 7 % vastaajista kertoi poistaneensa Facebook-tunnuksensa ja yli puolet kertoi kohulla olleen jotain muutosta Facebookin käyttöönsä.

2. Facebookin taistelu väärinkäytöksiä vastaan

Tietosuojakohun jälkeen Facebook ei ole sentään jäänyt lepäämään laakereilleen alustan väärinkäytösten suhteen. Marraskuussa Facebook kertoi, että se oli poistanut edellisen 6 kk:n aikana peräti 1,5 miljardia valetiliä palvelusta. Lukema oli 200 miljoonaa enemmän kuin edellisellä jaksolla.

Lukema on melkein käsittämättömän suuri. Sitä voi verrata Facebookiin globaaliin keskimääräiseen päivittäiseen käyttäjämäärään 1,49 miljardia tai kuukausittaiseen käyttäjämäärään 2,27 miljardia (syyskuulta).

Nämä lukemat avaavat niiden haasteiden mittasuhteita, joiden kanssa Facebook on tekemisissä, kun se pyrkii torjumaan valetilejä ja muuta alustansa väärinkäyttöä.

Facebookin algoritmit valetilien poistamisessa kuulostavat lukujen valossa tehokkailta, mutta samalla voi kysyä, kuinka paljon ilmoitetuissa käyttäjämäärissä on yhä mukana valetilejä. Facebook on myös kertonut muuttaneensa tapaansa laskea käyttäjämääriä, mikä viittaa juuri siihen, etteivät he ole itsekään varmoja, paljonko oikeita käyttäjiä on milloinkin todellisuudessa ollut.

Olen silti edelleen skeptinen sen suhteen, yrittääkö Facebook niin paljon kuin se voisi. Edelleen sen tietokäytäntö-sivusto on pikemminkin omiaan selittelemään asioita parhain päin sen sijaan, että se kertoisi tarkasti, mihin käyttäjien tietoja käytetään. Epäluottamusta lisää myös se, että faktantarkistajat ovat kertoneet, ettei Facebook välttämättä poista palvelusta valeuutisiksi osoitettuja uutisia.

3. GDPR ja EU-käyttäjien herääminen yksityisyyteen

EU:n yleinen tietosuoja-asetus eli GDPR astui kunnolla voimaan 25.5.2018. Asetus nosti netti- ja somejäteiltä edellytettävän tietosuojan tason selvästi aiempaa korkeammalle. GDPR:llä oli jo ennen voimaantuloaan monenlaisia vaikutuksia somepalvelujen käyttöehtoihin ja tietosuojakäytäntöihin. Tärkein on kuitenkin GDPR:n takaama oikeus käyttäjille tarkistaa omat tietonsa palveluntarjoajien rekistereistä.

GDPR:n voimaantulo pian Facebookin tietosuojakohujen alkamisen jälkeen osui somepalvelujen käyttäjien tietoisuuden lisäämisen kannalta sopivaan saumaan. Huhti-, touko- ja kesäkuun ajan uutiset täyttyivät sekä Facebook-kohun että GDPR:n aiheista. Lisäksi samaan aikaan käyttäjien sähköpostilaatikot tulvivat eri somepalvelujen GDPR-tiedotteista.

Varmasti moni sai jo tarpeekseen GDPR-asioista, mutta yhtä varmaa on, että käyttäjät saivat samalla täysannoksen uutta tietoa omiin henkilötietoihinsa liittyvistä oikeuksistaan ja palveluntarjoajien velvollisuuksista. Sanomalehtien liiton tuoreen kyselyn mukaan jo 72 % 15-74-vuotiaista suomalaisista on huolissaan yksityisyydestään somessa. Viisi vuotta aiemmin lukema oli 47 %. Näen kyseessä olevan ison muutoksen ja uuden megatrendin alun, joka johtaa uuteen yksityisyyden aikaan sosiaalisessa mediassa.

Isossa kuvassa EU:sta tuli viimeinkin riittävän iso vastavoima monikansallisille netti- ja somejäteille. GDPR on hyvä askel siihen suuntaan, että netti- ja somepalveluilta vaadittavan turvallisuuden standardit määritellään jatkossa EU:ssa.

Pienenä yksityiskohtana GDPR aiheutti Suomessa lisäksi sen, että vuoden 2019 alusta voimaan tullut tietosuojalaki asetti jatkossa 13 vuotta ikärajaksi henkilötietojen käsittelyn suostumuksen annolle tietoyhteiskunnan palveluissa. Tämän myötä 13-vuotias ei enää tarvitse ikätasoonsa nähden tavanomaisten somepalvelujen käytölle huoltajiensa suostumusta.

4. Twitterin käyttäjätilien putsaus

Twitter on Facebookin ohella ollut merkittävä kanava valeuutisten levittämisessä ja mielipidevaikuttamisessa. Vuoden 2018 aikana Twitter teki useita vale-, spämmi- ja bottitilien massapuhdistuksia. Heinäkuussa Twitter kertoi poistaneensa edellisen kahden kuukauden aikana jopa 70 miljoonaa käyttäjätiliä. Monen mielestä vihdoinkin. Vuosien aikana Twitteriin oli ehtinyt kertyä monenlaista kuonaa.

Twitterin käyttäjätilien putsaukset ovat näkyneet myös suosittujen suomalaisten käyttäjien seuraajalukemien isoina muutoksina. Lukemat ovat vuoroin romahtaneet, osin palautuneet ja taas uudestaan romahtaneet.

Esimerkiksi Socialbakers-tilastopalvelun Suomen TOP-listan kärjessä yhä olevan @annemariayritys-tilin seuraajalukema putosi Twitterin putsauksen myötä käytännössä yhdessä yössä yli 200 tuhannella (kuvakaappaus otettu 17.8.2018):

Sivujuonteena nämä Twitterin puhdistukset ovat tuoneet esiin sen, keillä käyttäjillä on ollut tavallista enemmän seuraajissaan valetilejä tai ostettuja seuraajia.

Kääntäen puhdistukset ovat samalla osoittaneet, keillä ei ole ollut ostettuja seuraajia: niillä, joiden seuraajalukeman putoaminen on ollut vain pientä – korkeintaan muutaman prosentin luokkaa. Suomesta ei toistaiseksi ole löytynyt yhtäkään merkittävää poliitikkoa, joka olisi jäänyt kiinni epäilyttävän suuresta seuraajamäärän putoamisesta.

5. Twitterin algoritmi ja laatusuodatus

Verkostopalvelujen idea on periaatteessa yksinkertainen: valitsen itse, keiden viestejä haluan seurata, ja sen jälkeen näen ne palvelun etusivulla. Valitettavasti vuonna 2018 moni heräsi siihen, että myös Twitter on ottanut käyttöön algoritmin järjestellessään ja valitessaan käyttäjien virrassa näkyviä twiittejä. Twitter päätyi siis hajottamaan palvelunsa samoin kuin Facebook jo paljon aiemmin.

Algoritmi näyttää ensiksi suosittuja twiittejä sen sijaan, että se näyttäisi twiitit aikajärjestyksessä kuten aiemmin. Joskus tästä on suurta haittaa. Varmaa on ainakin se, että useimpia käyttäjiä algoritmi ärsyttää enemmän kuin hyödyttää. Alla tekemäni Twitter-kyselyn tulokset.

Twitterin algoritmin haitoilta voi vielä välttyä käyttämällä Tweetdeck-palvelua. Onneksi Twitter on myös heräämässä algoritmin ongelmiin tuomalla mobiilisovellukseensa mahdollisuuden katsoa twiittejä jälleen aikajärjestyksessä.

Toinen Twitterin uudehko algoritmi on sisällön laatusuodatus, jota voi puolestaan pitää positiivisena uudistuksena. Twitter käyttää mm. tekoälyä suodattaakseen twiittejä ja käyttäjiä, jotka voisivat aiheuttaa muilta käyttäjiltä paljon ilmoituksia epätoivotusta tai palvelun sääntöjä rikkovasta sisällöstä.  Tavoitteena on, että hakutoiminnoissa ja käyttäjille näytettävissä ehdotuksissa (mm. suositellut seurattavat) näytetään sisältöjä ja käyttäjiä, joilla ei ole tunnistettu olevan kielteisiä vaikutuksia. Twitter vastaa näin kritiikkiin, jota se on saanut varsinkin polarisaation aiheuttamisesta keskusteluissa ja valeuutisten levittämisestä.

Twitter kertoo sivuillaan käyttäjien ”laatupisteitä” laskevan mm. seuraavien seikkojen:

• Profiilin ominaisuudet (onko sähköpostiosoite vahvistettu, uusi tili, profiilikuva jne.)
• Miten käyttäjä toimii Twitterissä (ketä seuraa, kenelle vastaa, ketä retweettaa jne.)
• Miten muut tilit ovat vuorovaikutuksessa käyttäjään (esim. kuka blokkaa, kuka seuraa, kuka vastaa, retweettaa jne.)
• Kuinka usein käyttäjätunnusta käytetään
• Sisältääkö käyttäjän twiitit sensitiivistä sisältöä (aikuisviihde, väkivalta jne.)
• Ovatko käyttäjän twiitit keskustelua rakentavia vai jakavia (todennäköisesti juuri tässä hyödynnetään tekoälyä ja verkostoanalyysiä polarisaation tunnistamisessa sekä pidetään lukua käyttäjän muilta saamista ilmiannoista)

Suomessa Twitterin laatusuodatus nousi otsikoihin tällä viikolla, kun Jussi Halla-aho kertoi Twitterin ”shadowbännäneen” hänen tunnuksensa. Kyse ei todellisuudessa ole mistään Twitterin ylläpidon tekemästä bännäyksestä, vaan laatusuodattimen toiminnasta.

6. YouTuben ylikaupallistuminen

YouTube on ollut pitkään yksi suosituimmista somepalveluista. Viimeistään vuonna 2018 tuli kuitenkin selväksi, että oikeastaan on jo virhe puhua siitä somepalveluna. Voitaisiin yksinkertaisesti puhua videopalvelusta, jota käytetään kyselyidenkin mukaan pääasiassa viihteeseen. Ja yhä suurempi osa siitä on kaupallista sisältöä.

Periaatteessa jokainen YouTube-video, jossa on mainosten näyttö päällä, on perimmiltään kaupallista sisältöä. Hyvin usein video itsessäänkin on mainos. On harhaanjohtavaa puhua ”kaupallisesta yhteistyöstä”, vaan rehellisempää olisi puhua mainonnasta. Kirjoitin aiheesta laajemmin helmikuussa.

Yksi ongelma on lisäksi se, että toisin kuin videoissa yleensä, YouTubessa ei ole ikärajoja videoiden sisällön mukaisesti, ja alaikäiset näkevät usein myös ikätasolleen sopimattomia mainoksia.

Tottoroo-vaikuttajamarkkinointiyrityksen (lue: mainostoimiston) kyselyn mukaan jopa 90 % 15-35-vuotiaista suhtautuu positiivisesti tai neutraalisti kaupallisiin kumppanuuksiin ja mainontaan Tube-videoiden yhteydessä. 80 % kokee hyödyllisenä, että Tube-videoissa tuodaan esille ja arvioidaan erilaisia tuotteita tai palveluita. Nämä luvut osoittavat, että tube-mainonta puree nuoriin pelottavan tehokkaasti. Sen sijaan medialukutaidon ja -kriittisyyden näkökulmasta menee huonosti.

Olisi aika lopettaa tubettajien ihannointi. He ovat pikemminkin juontajia tai mainosten näyttelijöitä. Parhaassakin tapauksessa itsensä ja elämänsä näyttelijöitä.

Tubettajien seuraamista voi jollain tasolla verrata eläintarhassa vierailuun, jossa eläimet ovat ihmisten ihmeteltävinä ja tekevät ties minkälaisia temppuja palkkioiden toivossa. Tällä en väheksy lainkaan tubettajia: he ovat kuviossa pikemminkin mainostajien käyttövoimaa. Monet ovat kertoneet oireilevansa henkisesti tubettamisen stressaavuuden takia. Tässä mielessä tubettajat ovat huonoja idoleita nuorille.

7. MV-lehden ylläpitäjien tuomiot

Viime vuoden sosiaalisen median merkkipaaluihin kuului eittämättä MV-lehden ylläpitäjien saamat tuomiot. Ne osoittivat, että valeuutisten tuottaminen ja levittäminen ovat pahimmassa tapauksessa rikoksia. Samalla tuomiot viimeistään osoittivat suurelle yleisölle, mistä toiminnassa oli perimmiltään kyse.

Seuraavat ovat lainauksia HS:n päätoimittajan Antero Mukan kirjoituksesta lokakuulta:

JANITSKIN tuomittiin vuoden ja kymmenen kuukauden ehdottomaan vankeuteen muun muassa toistuvasta törkeästä kunnianloukkauksesta ja kiihottamisesta kansanryhmää kohtaan. Bäckman sai vuoden ehdollisen tuomion vainoamisesta, törkeästä kunnianloukkauksesta ja yllytyksestä törkeään kunnianloukkaukseen.

Oikeuden mukaan miesten toiminnan motiivina on ollut uhreiksi päätyneiden ihmisten maineen tuhoaminen ja ammattitaidon kyseenalaistaminen. Kirjoitukset ovat sisältäneet valheellisia tietoja, halventavia vihjauksia sekä yksityiselämään liittyviä arkaluonteisia asioita.

MV-lehden kautta purkautuivat niin maahanmuutto­vastaisuus, katkeruus eliittiä kohtaan kuin tyytymättömyys liian liberaaliksi koettua mediaa kohtaan.

Ei voi edes väittää, että tässä jutussa testattiin sananvapauden rajoja, koska sananvapauden kanssa tällä määrätietoisella vihanlietsonnalla oli lopulta hyvin vähän tekemistä.

Joka tapauksessa oikeus teki selväksi sen, että verkossakaan mikä tahansa törky ei ole sallittua. Tämän rajan vetäminen voi olla tavattoman merkityksellinen viesti koko suomalaiselle yhteiskunnalle, niin sille mitä me yksilöinä sosiaalisessa mediassa sanomme kuin vaaleihin valmistautuville poliitikoillekin.

Suurin kysymys on se, opimmeko me ihmisinä ja yhteiskuntana näistä mustista vuosista mitään. Tunnistammeko vastedes paremmin ne mekanismit, joilla meidät suomalaiset usutetaan kääntymään toisiamme vastaan, tahdottomiksi pelinappuloiksi laudalla, jonka loppuruudussa olemme kaikki häviäjiä?

8. Totuuden jälkeinen aika

Kaikki yllä mainittu kietoutuu yhteen käsitteeseen, joka kuvaa sosiaalisen median vuotta 2018 osuvasti: totuuden jälkeiseen aikaan.

Totuuden jälkeisessä ajassa on tärkeämpää, mitä kerrotaan kuin mikä on totta. Totuuden jälkeisessä ajassa algoritmit päättävät, mitä sisältöjä saamme somesta luettavaksemme. Totuuden jälkeisessä ajassa et voi tietää, onko somessa tapaamasi käyttäjä todella se, joka hän väittää olevansa, vai ehkä sittenkin valetili tai botti. Totuuden jälkeisessä ajassa somepalvelut seuraavat ennen muuta sinua, vaikka sinulle uskotellaankin niiden tarjoavan alustan, jonka kautta voit seurata sinulle tärkeitä ihmisiä ja puheenaiheita. Totuuden jälkeisessä ajassa mikä tahansa pikku mielipide-ero verkkokeskustelussa muodostuu pian kahden vastakkaisen leirin väliseksi taisteluksi, jossa totuudella ei lopultakaan ole paljon merkitystä.

Vuonna 2018 sosiaalisen median käyttäjät yleisesti alkoivat todella ymmärtää, mitä totuudenjälkeisyys tarkoittaa.

9. Google+:n tarinan loppu

Google ilmoitti syksyllä lopettavansa Google+-yhteisöpalvelunsa elokuussa 2019. Joulukuussa toisen peräkkäisen tietoturvaongelman jälkeen se päätti vielä aikaistaa palvelun lopetuksen tehtäväksi huhtikuussa.

Google+ ei ole enää aikoihin ollut erityisen elävä somepalvelu. Mielestäni Google+:n verkostoitumismalli oli alunperin epäonnistunut. Siksi plussaa voi pitää yhtenä Googlen isoimmista virheistä. Miksi markkinoille tuotiin yhteisöpalvelu, jossa sosiaalisen verkostoitumisen idea oli hukassa?

Google+ oli kuin romaani, jonka kirjoittajalla oli tasan yksi hyvä idea. Kaikki ensimmäisen luvun jälkeen kirjoitettu oli tarinan turhaa pitkittämistä. Harva jaksoi lukea viimeiselle sivulle asti.

10. Somepalvelujen suosio Suomessa

Kuten lupasin, pidän tämän osuuden tällä kertaa lyhyenä. Jos ei muuta mainita, niin lukujen lähde on Sanomalehtien liiton kysely loka-marraskuulta 2018. Kiitokset sinne suuntaan tuoreista tiedoista!

• WhatsApp on nyt suomalaisten suosituin somepalvelu. Sitä käyttää 70 % 15-74-vuotiaista.
• Facebook on yhä toiseksi suosituin somepalvelu. Sitä käyttää 60 % 15-74-vuotiaista.
• Facebookin käyttäjämäärä on laskenut selvästi, sillä vielä huhtikuussa 2018 Ylen kyselyssä sitä kertoi käyttävänsä 69 % 15-79-vuotiaista. Laajemmin kirjoitin Facebookin käyttäjämäärän laskusta syyskuussa.
• YouTubea käyttää nykyisin 59 % 15-74-vuotiaista.
• Instagram kuuluu harvojen nousijoiden joukkoon. Nyt sitä käyttää 35 % 15-74-vuotiaista. Vuosi sitten lukema oli 28 %.
• Snapchatin käyttö on laskenut teineillä – muuthan eivät sitä juuri olekaan käyttäneet. Nyt 15-24-vuotiaista Snapchatia käyttää 48 %, kun vuosi aiemmin lukema oli 58 %. 15-74-vuotiailla käyttöaste on 11 %.
• Suomi-Twitterissä on Pinnalla-tilastopalvelun mukaan suunnilleen 140-150 tuhatta uniikkia twiittaajaa kuukaudessa ja n. 700 tuhatta vuodessa. Lukemissa on kuitenkin mukana myös ei-suomalaiset retweettaajat. Jos katsotaan vain suomalaisia uuniikkeja käyttäjiä, niin Pinnalla-palvelun tekijän arvion mukaan heitä on noin 100 tuhatta kuukaudessa, ja yhteensä suomalaisia Twitterin käyttäjiä on noin 250-260 tuhatta. Twitterin käytössä Suomessa ei ollut merkittävää muutosta vuosien 2017 ja 2018 välillä.

Tekijänoikeudet, lähdekritiikki, vastamedia, nettihuijaukset ja monilukutaito (esitys)

Tämän viikon toinen koulutus oli Siikajoen lukiolla. Aiheessa mentiin nettisisältöjen pintaa syvemmälle: tekijänoikeuksiin, lähdekritiikkiin, vastamediaan ja lopulta nettihuijauksiin. Matkalla käytiin läpi myös mm. tiedonhakua, sosiaalisten verkostojen eri puolia ja henkilön todellisuuden varmistaminen.

Avaa esitys SlideSharessa

Koulutuksen loppuun tein Kahoot-tietokilpailun tekijänoikeuksista, lähdekritiikistä ja nettihuijauksista.

Ministerit Twitterissä: käyttäytyminen, suosio ja fake-seuraajat

Kirjoitukseni viime eduskuntavaalien ehdokkaiden Twitter-verkostoista on kerännyt tällä viikolla jostain syystä paljon lukijoita. Se sai minut tarttumaan uudestaan aiheeseen.

Tässä jutussa tarkastelen erityisesti ministereitä, ja miten he ovat Twitterin valossa menestyneet tehtävissään. Lisäksi käsittelen tarkemmin sitä, mistä on kyse, kun puhutaan ns. fake-seuraajista.

Heti alussa on muistutettava, että Twitterissä on kahdenlaista menestystä: laadullista ja määrällistä. Seuraajien määrän kasvaessa niiden laatu väistämättä huononee. Siis väistämättä – koska vain pieni osa Twitterin käyttäjistä voi olla paljon muita seuratumpia – mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Ja ne ovat kiinnostavia.

Katsotaan ensiksi, miten ministereiden seuraajien määrät ovat muuttuneet viime vuoden eduskuntavaalien jälkeen. Luvut on kerätty maaliskuussa 2015 ja vertailukohtana ovat tämän viikon alun lukemat:

Twitter-tunnus	Nimi	Seuraajia 03/2015	Seuraajia 02/2016	Seuraajien muutos	Seuraajien muutos %
lindstrom_jari	Jari Lindström	420	3104	2684	639 %
hannamantyla	Hanna Mäntylä	150	495	345	230 %
AnneBerner	Anne Berner	2432	7489	5057	208 %
Tiilikainen	Kimmo Tiilikainen	1917	5668	3751	196 %
juhasipila	Juha Sipilä	15089	42270	27181	180 %
p_orpo	Petteri Orpo	3667	9974	6307	172 %
sannigrahn	Sanni Grahn-Laasonen	5353	12559	7206	135 %
AnuVehvilainen	Anu Vehviläinen	2186	4742	2556	117 %
jniinisto	Jussi Niinistö	2828	5926	3098	110 %
JuhaRehula	Juha Rehula	2354	4751	2397	102 %
toivakka	Lenita Toivakka	5046	8719	3673	73 %
ollirehn	Olli Rehn	7929	12059	4130	52 %
alexstubb	Alexander Stubb	188161	259532	71371	38 %

Ministerit on järjestetty taulukossa seuraajamäärän suhteellisen muutoksen mukaan. Päällimäinen huomio on, että suhteellisesti eniten suosiotaan ovat lisänneet ne, joilla on aiemmin ollut hieman vähemmän seuraajia. Ministeriksi nousu jo itsessään on varmasti tuonut monelle lisää seuraajia. Toisaalta jos henkilö on ollut aiemminkin näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä, niin seuraajamäärä ei ole tuoreimman ministeriyden vuoksi enää lisääntynyt huomattavasti. Näidenkin selitysten jälkeen jää selviä yksilöllisiä eroja. Kokonaisuudessaan onnistuinempina voi pitää Jari Lindströmin, Anne Bernerin, Kimmo Tiilikaisen, Juha Sipilän ja Petteri Orpon suoritusta menneen vuoden aikana.

Käyn seuraavaksi tarkemmin läpi, miten kukin ministeri Twitteriä käyttää.

Suhteellisesti eniten suosiotaan on lisännyt oikeus- ja työministeri Jari Lindström, jonka Twitter-kannatus on yli kuusinkertaistunut vajaassa vuodessa. Suoritusta voi pitää hyvänä, sillä perussuomalaisten ”Twitter-kannatus” oli vaalien aikaan melko vähäistä. Lindström on tasaisen aktiivinen twiittaaja ja hän osallistuu myös keskusteluihin.

Samaa ei voi sanoa taulukossa toisena olevasta sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylästä: tähän mennessä hän twiitannut tasan kerran, vuonna 2010. Ihmetyttää, eikö Mäntylällä ole todellakaan mitään sanottavaa sadoille seuraajilleen.

Kolmantena oleva liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner käyttää Twitteriä lähinnä yksisuuntaiseen viestintään. Hän tekee suhteellisen vähän omia tweettejä, mutta sen sijaan hän retweettaa tasaisena virtana ministeriönsä Twitter-tilin viestejä. Virrassa näkyy myös suhteellisen usein kuvia. Kokonaisuutta voi kuvailla monipuoliseksi, mutta yksisuuntaiseksi.

Neljäntenä on maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Viime vuoden loppupuolella ja Pariisin ilmastokokouksen aikaan hän oli Twitterissä hyvinkin aktiivinen osallistuja. Tosin jonkun pitäisi opettaa Tiilikaiselle, miten Twitterissä vastataan toisten twiitteihin: vastaamisen (@-merkki) sijasta hän nimittäin käytti quote-toimintoa. Herää kysymys, miksi Tiilikainen on ollut tänä vuonna pääasiassa hiljaa.

Etukäteen suurin mielenkiinto kohdistui tietenkin pääministeri Juha Sipilään. Hänkään ei ole halukas käymään Twitterissä keskusteluja (jos olisi, niin varmaan kävisi?), mutta hän kertoo usein työpäivistään. Mukaan mahtuu niin sairaslomailmoitukset, vuosipäivätoivotukset kuin urheilutwiititkin. Sipilä viljelee runsaasti ns. pääministerin ilmoituksia, tässä esimerkki:

https://twitter.com/juhasipila/status/662768140166815744

Tässä twiitissä jotenkin tiivistyy Twitterin yksisuuntainen tiedotuskäyttö: asiat eivät aina ole niin kuin twiiteissä väitetään, ja joissain tilanteissa poliitikko voi yrittää piiloutua twiittiensä taakse sen sijaan, että vastaisi toimittajien hankaliin kysymyksiin.

Sisäministeri Petteri Orpo on aktivoitunut todella kiitettävästi Twitterissä valintansa jälkeen. Hän on tätä nykyä usein mukana keskusteluissa ja kertomassa kantojaan.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen twiittaa kuten kollegansa Berner: monipuolisesti, mutta harvoin vastaten.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle Twitter näyttää olevan jo hieman urautunut viestintäkanava. Hän osallistuu keskusteluihin suhteellisen harvoin. Twitter-käytös muistuttaa Grahn-Laasosta ja Berneriä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö keskittyy teroittamaan omia mielipiteitään Twitterissä, usein myös lehtijuttujen tietoja oikaisten. Niinistö keskittyy siis ennen muuta vaikuttamaan julkiseen keskusteluun. Kuitenkin mukaan mahtuu myös rentoja selfieitä kuten tämä:

Suomen edustajat ulko- ja puolustusministerien kokouksessa Amsterdamissa. pic.twitter.com/uSmv49QY06

— Jussi Niinistö (@jniinisto) February 5, 2016

Se siitä, etteikö Timo Soini käyttäisi Twitteriä. Ei ehkä suoranaisesti, mutta hän on usein Niinistön twiiteissä esillä. Delegointia?

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulaa voi pitää monella tavalla esimerkillisenä ministerinä Twitterin käytössään: hän osallistuu keskusteluihin, tiedottaa, retweettaa myös ministeriönsä viestejä ja on ylipäätään aktiivinen ja monipuolinen. Mahtuupa mukaan myös kollegoiden välistä naljailua, vai mitä sanotte tästä twiitistä, jonka Rehula on retweetannut:

@petepokkinen Hyvä! Kepulaiset on härkittynä äkäisiä. True story. #hymiö #keskusta #vaalit2015 pic.twitter.com/akhed7Pn4q

— Teppo Säkkinen (@tepposakkinen) March 19, 2015

Tietenkin twiitistä ja sen sopivuudesta ministeritason viestivirtaan voi olla montaa mieltä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka on ollut vuosien mittaan kaikista ministereistä toiseksi ahkerin twiittaaja (ahkerimman ehkä tiedättekin; tulee jäljessä). Twiittien runsas määrä selittyy kuitenkin pitkälti retweeteillä: Toivakka retwiittaa useiden järjestöjen ja henkilöiden viestejä jatkuvasti. Omissa twiiteissään hän keskittyy kertomaan päivän tapahtumistaan – vastauksia muille Twitterin käyttäjille on harvemmin. Muista ministereistä poiketen hän twiittaa myös linkkejä Instagram-kuviinsa.

Elinkeinoministeri Olli Rehn on liittynyt Twitteriin kaikista ministereistä viimeisimpänä, vasta helmikuussa 2014. (Jari Lindströmin nykyinen Twitter-tunnus on tosin tehty Rehnin tunnusta myöhemmin, elokuussa 2014, johtuen hänen Twitter-tauostaan.) Myöhäisherännäisyyttään Rehn on paikannut olemalla jatkuvasti melko aktiivinen. Hän käyttää Twitteriä lähes yksinomaan yksisuuntaisena viestintäkanavana omille kannoilleen.

Suhteellisesti vähiten seuraajamääräänsä on vaalien jälkeen lisännyt valtiovarainministeri Alexander Stubb, vain 38 %. Tosin määrällisesti hän on saanut uusia seuraajia eniten: yli 71 000. Stubbilla on pitkä ”historia” Twitterissä – monien muistissa on vielä hänen kohua herättäneet twiittinsä kesällä 2014. Muihin ministereihin verrattuna Stubb onkin ylivoimaisen runsas twiittaaja. Urheilukuvat ovat aiemmasta vähentyneet, mutta muuten kuvia on runsaasti. Uutena elementtinä Stubbin virrassa on tätä nykyä usein Periscopen live-lähetysten linkkejä. Stubb ilmaisee itseänsä ja arvojansa Twitterissä selkeästi. Esimerkiksi näin hän twiittasi jouduttuaan Coca cola -hyökkäyksen kohteeksi marraskuun lopussa:

Saa haastaa. Saa vaatia perusteluita. Saa olla eri mieltä. Kunnioitetaan kuitenkin toistemme koskemattomuutta. Hoidetaan asiat puhumalla.

— Alexander Stubb (@alexstubb) November 30, 2015

 

Seuraajien jakaantuminen aitoihin ja ns. fake-seuraajiin

Aika ajoin on kyseenalaistettu, kuinka moni esimerkiksi Stubbin noin neljännesmiljoonasta Twitter-seuraajasta on aito seuraaja. Sellaistakin on esitetty, että hän olisi ostanut osan seuraajistaan. Sen voi kuitenkin sulkea heti kättelyssä pois vääränä selityksenä, sillä hänen seuraajamääränsä on kertynyt tasaisesti eikä muutakaan tukea väitteelle ole.

Sen sijaan on hyvä kysymys, kuinka moni seuraajista on todellinen ihminen tai taho, joka käyttää Twitteriä edes jotenkin aktiivisesti? Laajempana ilmiönä on kyse siitä, että Twitterillä on noin 1,3 miljardia rekisteröitynyttä käyttäjää (lähde), mutta heistä aktiivisia on vain noin 320 miljoonaa. Karkeasti siis kolme neljästä Twitter-tunnuksesta on epäaktiivinen eli siinä mielessä ei ”aito käyttäjä”. Syitä on monia: käyttäjä on voinut lopettaa käytön, kyse voi olla roskapostitunnuksesta, ns. roboteista, Twitter-API:n käyttöön perustetusta tunnuksesta ja niin edelleen.

Suurin syy on kuitenkin juuri käytön lopettaminen. Ja jos ajatellaan niitä, jotka ovat lopettaneet Twitterin käytön, niin monet heistä ovat alkaneet lyhyellä Twitter-taipaleellaan seurata juuri julkisuuden henkilöitä kuten poliitikkoja sekä muita suosittuja Twitter-käyttäjiä. Tämän takia lopettaneita eli ”epäaitoja” eli fake-seuraajia on kertynyt eniten suosituimmille Twitterin käyttäjille. Ja tämän vuoksi on kiinnostavaa katsoa, miltä ministereiden seuraajaluvut näyttävät, kun niistä poistetaan fake-seuraajat.

Se näyttää tältä:

Nimi	Oikeita seuraajia 02/2016	Fake-seuraajia 02/2016	Twitter Audit score	Stubbia (oikeita seuraajia)
Alexander Stubb	90058	169474	35 %	100,00
Juha Sipilä	25489	16781	60 %	28,30
Sanni Grahn-Laasonen	10210	2349	81 %	11,34
Olli Rehn	9864	2195	82 %	10,95
Petteri Orpo	8578	1396	86 %	9,52
Lenita Toivakka	7080	1639	81 %	7,86
Anne Berner	6665	824	89 %	7,40
Kimmo Tiilikainen	4942	726	87 %	5,49
Jussi Niinistö	4628	1298	78 %	5,14
Anu Vehviläinen	4192	550	88 %	4,65
Juha Rehula	4171	580	88 %	4,63
Jari Lindström	2710	394	87 %	3,01
Hanna Mäntylä	455	40	92 %	0,51

Ensin lienee parasta selittää, mistä tässä analyysissä on kyse: Oikeiden ja fake-seuraajien määrät perustuvat Twitter Audit -palvelun analyysiin. Sen toimintaperiaate on analysoida 5000 seuraajan otos ja laskea sen pohjalta kokonaismäärät aidoille ja fake-seuraajille. Seuraajien ”fake-pisteet” se laskee twiittien määrän, viimeisen twiitin ajankohdan ja seurattavien-seuraajien-suhteen perusteella. Toisin sanoen fake-seuraajiksi lasketaan sellaiset, joilla on vähän twiittejä, viimeisin twiitti on aikojen takaa ja vähän seuraajia suhteessa omien seurattavien määrään. Lopputuloksena on suuntaa-antava lukema oikeiden ja fake-seuraajien määrästä sekä niiden suhde prosenttilukuna (yllä ”Twitter Audit score”). Tämän lisäksi Twitter Audit tekee kaksi graafia, joissa ilmenee seuraajien jakautuminen pisteittäin oikeisiin ja fake-seuraajiin.

Ja nyt tuloksiin.

Kuten olettaa saattoi, suhteellisesti eniten fake-seuraajia on sillä, jolla on eniten seuraajia eli Alexander Stubbilla. Twitter Auditin mukaan vain n. 35 % hänen seuraajistaa on oikeita, yhteensä noin 90 000. Suurin osa eli 65 % Stubbin seuraajista on ns. fake-seuraajia, yhteensä lähes 170 000 Twitter-käyttäjää. Mutta siitä huolimatta Stubb on huomattavasti muita ministereitä ”suurempi” Twitterissä – mikä käytännössä tarkoittaa laajempaa sosiaalista verkostoa ja sen myötä voimakkaampaa ”äänenvoimakkuutta” Twitter-keskusteluissa.

Toiseksi eniten oikeita seuraajia on Juha Sipilällä, n. 25 000, mikä on n. 60 % hänen Twitter-seuraajiensa kokonaismäärästä. Verrattuna Sipilän oikeiden seuraajien määrää Stubbin vastaavaan, hänen ”kokonsa” Twitterissä on 28,3 % – kutsuttakoon tätä mittayksikköä stubbiksi. Kuvaannollisesti voisi sanoa, että Sipilän nenänpää yltää Twitterissä suunnilleen Alexin polven alapuolelle.

Kolmanneksi listassa sijoittuu Sanni Grahn-Laasonen ja vain vähän hänen perässään tulee Olli Rehn sekä Petteri Orpo. Kolmikko yltää noin 10 stubbiin. Suunnilleen Alexin alasääreen asti.

Keskikastia Twitter-vaikuttajina edustavat ministerit Toivakka ja Berner. Heidän vaikuttamismahdollisuutensa vertaantuvat Twitterissä lähinnä Stubbin juoksukenkään. Noin 7 stubbia. Hyvä suoritus sekin.

Täysin mitättömiä Stubbin asteikolla eivät ole myöskään Tiilikainen, Niinistö, Vehviläinen ja Rehula. Mutta heidän ei ehkä kannata asettua Twitterissä samalle viivalle Alexin kanssa – voisivat jäädä jalkoihin. Sipilään verrattuna he ovat samassa asemassa kuin Sipilä itse Stubbiin: lähes polveen asti.

Jari Lindström tulee hieman edellä mainittuja perässä. Tosin kasvuvauhdin huomioiden hän voi vielä yllättää vuoden-parin kuluttua.

Hanna Mäntylää ei stubbin asteikolla tahdo oikein erottaa. Mäntylä voi kuitenkin ylpeillä sillä, että hänen seuraajansa ovat sentään 92 %:sesti aitoja.

Journalismia verkossa ja somen trendit (esitys)

Pidin eilen koulutuksen STT:lle sosiaalisesta mediasta journalismin näkökulmasta. Koulutus jakautui seuraaviin teemoihin:

1. Toimittajana sosiaalisessa mediassa – henkilöbrändäystä, verkostoitumista ja tiedonhankintaa
2. Journalismia somen aikakautena – juttuideasta valmiin artikkelin levittämiseen verkkoyleisöille
3. Sosiaalisen median nykyhetki ja tulevat virtaukset – mihin diginatiivit menevät seuraavaksi?

Esityksestä paisui varsin tuhti pakkaus:

Avaa esitys SlideSharessa

Esityksen lopussa luotaan, mihin suuntaan sosiaalinen media on tällä hetkellä kehittymässä. Kun katsotaan diginatiiveja, niin suuntaus on pikemminkin pienempiin piireihin pois julkisista foorumeista.

Siitä, mihin suuntaan some-journalismi on seuraavaksi menossa, voi lukea lisää täältä.