Pitääkö kännyköiden ja sosiaalisen median käyttö kouluissa kieltää lailla?

Alla oleva kirjoitus on luku Open somekirjasta vuodelta 2017 (PDF). Julkaisen tekstin muistutuksena siitä, etteivät kännyköiden ja somen aiheuttamat ongelmat kouluissa ole uusia. Toisaalta myös keinot niiden ratkaisemiseen ovat olleet tiedossa kaikki nämä vuodet.

Voidaan kysyä, monessako koulussa pelisääntöjä on pyritty tekemään yhdessä oppijoiden kanssa. Opetussuunnitelmaan näiden asioiden käsittely myöskin sisältyy.

Kännyköiden käyttöön oppitunneilla liittyvät ongelmat eivät ratkea uuden lain säätämisellä. Kännykkäongelma voidaan ratkaista vain kouluissa. Kukaan ei pysty tekemään sitä rehtorin ja opettajien puolesta. Valitettavasti.

Alla olevassa kirjoituksessa esitin siis vuonna 2017 yhden mahdollisen – ja mielestäni edelleen ajankohtaisen – keinon kännykkäongelman ratkaisemiseen kouluissa. Tekstin kirjoittamisen jälkeen kännyköiden aiheuttamat ongelmat ovat tosin pahentuneet, minkä takia minun oli tehtävä yksi lisäys alkuperäiseen tekstiin. Siitä huolimatta kannustan ottamaan oppijat ja vanhemmat mukaan pelisääntöjen pohtimiseen.

Yhteisten pelisääntöjen laatimisen tueksi kännyköiden häiritsevä käyttö voidaan kieltää koulun järjestyssäännöissä – kuten OPH:n järjestyssääntöjen laatimisen ohjeessa on linjattu jo vuonna 2016. Asiaan kannattaa puuttua heti, eikä odottaa jonkun muun ratkaisevan sitä koulun puolesta – mitä he eivät voi tehdä.

Kännyköiden täyskieltoa tärkeämpää on saada oppijat pohtimaan kännykän käytön pelisääntöjä.

Opettajat ja oppijat laatimaan koulun yhteisiä somen pelisääntöjä

Kun pelisääntöjä lähdetään tekemään, on ensimmäinen askel päättää, millä kokoonpanolla se tehdään ja kenelle pelisäännöt on tarkoitettu. Ovatko tekijöinä opettajat, oppijat, vanhemmat vai kaikki yhdessä? Koskevatko pelisäännöt vain oppijoita vai myös opettajia?

Sitäkin voidaan pohtia, onko kyse säännöistä, ohjeista, suosituksista, periaatteista tai kenties jostakin muusta. Jokaisella sanalla on oma merkityksensä, joka vaikuttaa siihen, millainen lopputulos syntyy. Myös oppijoiden ikätaso vaikuttaa. Nuorempien kanssa tarvitaan selviä sääntöjä, kun taas vanhempien ja aikuisikään ehtineiden oppijoiden kanssa puhutaan enemmänkin ohjeista ja suosituksista kuin tiukoista säännöistä. Suosittelen keskustelemaan näistä kysymyksistä ensin opettajien kesken ja ratkaisemaan pelisääntöjen tekotavan yhdessä.

Yksi lähtökohta pelisääntöjen laadinnassa on selvä: ylhäältä annettuihin sääntöihin ei yleensä olla halukkaita sitoutumaan. Sama pätee niin opettajiin kuin oppijoihin. Jos säännöt annetaan valmiina, niitä pidetään ulkopuolelta tulevana määräilynä, jota ei koeta omaksi, eivätkä ne todennäköisesti vastaa kovin hyvin käytännön tarpeisiin.

Kannattaa lähteä liikkeelle siitä, mihin pelisääntöjä tarvitaan: toisaalta häiriöiden ja asiattomuuksien ennaltaehkäisyyn – rauhallisen ja turvallisen oppimisympäristön rakentamiseen – ja toisaalta tarkoituksenmukaisen opetuskäytön mahdollistamiseen. Ensiksi mainitussa asiantuntijoita ovat oppijat ja jälkimmäisessä opettajat.

Suosittelen lämpimästi antamaan oppijoille tehtäväksi pohtia, mitä sääntöjä koulussa tarvitaan kännyköiden ja sosiaalisen median käyttöön. Hyviä lähtökohtia ovat edellä esitetyt netiketti, reilun somen säännöt ja kuvaamiseen liittyvät ohjeet. Tarkoituksena on samalla se, että oppijat oppisivat arvioimaan oman ja muiden käytöksen syitä ja seurauksia. Sääntöjä laadittaessa kannattaa nostaa esiin myös sosiaalisen median käyttötarkoituksia opetuksessa, kuten ryhmätyöskentely, tiedonhaku, oman oppimisen dokumentointi, sometaitojen oppiminen ja niin edelleen. Oppijoilla on varmasti hyviä ideoita näistäkin.

Kun oppijoille annetaan vaikutusvaltaa yhteisten pelisääntöjen laadintaan, he kokevat, että heidän mielipiteitään arvostetaan. Sama pätee myös alaikäisten oppijoiden vanhempiin: jos heidät voidaan ottaa mukaan periaatteiden pohdintaan, sen parempi.

Vastaavasti opettajien tehtävänä on pohtia, millaiset sääntöjen tulee olla, jotta ne mahdollistavat sosiaalisen median käytön opetus- ja oppimistarkoituksissa. Opettajien näkökulmasta on tärkeää, että pelisäännöt jättävät tilaa omien pedagogisten ideoiden toteuttamiseen. Kun lähtökohdaksi otetaan somen opetuskäyttö ja se, että opettaja ensisijassa päättää milloin ja mihin tarkoituksiin somea ja oppijoiden omia mobiililaitteita käytetään, ei ole tarpeen tehdä erillistä kieltolistaa.

Ongelmatapauksissa voidaan totta kai kieltää kännyköiden käyttö väliaikaisesti. Kiellon voi perustella tapauskohtaisesti, jos kännykät ovat aiheuttaneet järjestyshäiriötä tai haittaa opetukselle. Välitunneilla voidaan puuttua kännyköiden epäasialliseen käyttöön ja kiusaamistapauksiin. Täyskielto oppitunneilla olisi kuitenkin opetussuunnitelmien tavoitteiden vastainen.

Lisäys 10.4.2024: Nykyisin käytännössä toimiva malli on kieltää kännyköiden käyttö oppitunneilla muutoin kuin silloin, kun niitä käytetään opetustarkoituksessa. Tämä voidaan tehdä ottamalla käyttöön ns. kännykkäparkki tai edellyttämällä, että puhelimet ovat äänettöminä repuissa tms. Kännykkäparkista muodostuu nopeasti oppijoiden hyväksymä normaali käytäntö – kunhan myös kaikki opettajat edellyttävät sitä.

Pelisääntöjen työstäminen voidaan aloittaa luokka- ja ryhmätasolta ja edetä sitten koko koulun tasolle. Tarkoitus ei ole tehdä täydellistä listaa kaikista mahdollisista somen käyttöön liittyvistä asioista vaan lyhyt kooste tärkeimmiksi koetuista asioista.

Työskentelyssä on tärkeää avoimuus ja laaja osallistaminen. Tavoitteena on, että kaikki ne, joita säännöt koskevat, pääsevät vaikuttamaan niiden sisältöön. Kyse on samaan aikaan pelisääntöjen juurruttamisesta: kun periaatteista sovitaan yhdessä, ei kenelläkään pitäisi olla niistä jälkikäteen nokan koputtamista. Koulussa on huomioitava lisäksi oppijoiden vaihtuvuus: prosessi on syytä käydä uudestaan läpi aina muutaman vuoden välein.

Kun pelisäännöt ovat valmiina, ne voidaan hyväksyttää oppilaitoksen johdolla ja julkistaa ne virallisenakin päätöksenä, mikä tuo yhteisesti tehdyille linjauksille vielä viimeisen painoarvon.

Sosiaalisen median pelisääntöjen laadinnan vaiheet voivat näyttää esimerkiksi tältä:

1. Opettajien yhteinen pohdinta ja työskentelyn valmistelu.
2. Luokka-/ryhmäkohtainen pelisääntöjen laadinta, esimerkiksi 10 tärkeintä
   sääntöä.
3. Tuotosten yhdistäminen koulun yhteisiksi pelisäännöiksi.
4. Johdon hyväksyntä lopputulokselle.
5. Pelisääntöjen julkistaminen.

Alaikäisten oppijoiden vanhemmat mukaan
pelisääntöjen laadintaan

Alaikäisten oppijoiden vanhemmat kannattaa kutsua mukaan pelisääntöjen tekoon. Näin on perusteltua tehdä etenkin silloin, kun opetuksessa käytetään oppijoiden omia laitteita. Vanhemmat ovat kiinnostuneita kuulemaan ja kertomaan omankin mielipiteensä, miksi ja miten ehkä satojenkin eurojen arvoisia laitteita oppitunneilla käytetään.

Sopivia tilaisuuksia vanhempien osallistamiseksi pelisääntöjen laadintaan ovat vanhempainillat. Kännykkä- ja someaiheinen vanhempainilta herättänee tavallista enemmän mielenkiintoa, sillä samoin kuin opettajat, myös vanhemmilla on tarve saada ajantasaista ja luotettavaa tietoa sosiaalisesta mediasta. Monella aikuisella on vain vähän tietoa lapsensa käyttämistä somepalveluista. Toisaalta vanhemmille tarjoutuu tervetullut tilaisuus päästä keskustelemaan muiden vanhempien kanssa sosiaalisen median käytöstä ja siihen liittyvistä yhteisistä linjauksista.

Vanhemmat ovat avainasemassa havaitsemaan sosiaalisen median palveluissa tapahtuva kiusaaminen. Näin ei tapahdu, jos vanhemmat eivät keskustele lastensa somen käytöstä ja valvo sitä. Opettajien kannattaa tietoisesti pyrkiä saamaan vanhemmat mukaan luomaan turvallista oppimisympäristöä myös oppilaiden keskenään käyttämien sosiaalisen median ryhmien ja kanavien osalta. Useimmissa tapauksissa somessa tapahtuva kiusaaminen liittyy koulukiusaamiseen, minkä vuoksi on tärkeää, että opettajien ja vanhempien yhteistyö toimii.

Koulun ja kodin välisessä yhteistyössä käytetään jo laajasti esimerkiksi Wilmaa, jota voidaan pitää osittain myös sosiaalisen median palveluna. Wilman käyttö ei ole ollut kitkatonta, joten senkin käytöstä kannattaa sopia yhteisiä toimintatapoja.

Wilmaa ja muita somepalveluita, kuten wikejä ja blogeja, voidaan käyttää apuna myös koulun sosiaalisen median pelisääntöjen teossa ja vanhempien osallistamisessa. Muutenkin sosiaalisen median palvelut avaavat uusia mahdollisuuksia kodin ja koulun yhteistyöhön.

Kuvat: Copilot / DALL-E 3

7 kysymystä TikTokiin liittyvistä huolista

Vastasin erään toimittajan haastattelupyyntöön TikTokista. Juttu on julkaistu tänään useissa Hilla Groupin sanomalehdissä kuten esim. Keskipohjanmaassa.

Julkaisen alla haastattelun kysymykset ja vastaukset. Aihe liittyy tällä viikolla vietettävään koulujen ja uutismedian uutisten viikkoon. Pyrin ottamaan nuoret huomioon vastauksissani.

Avaan näin, miten tällaiset uutisjutut syntyvät. Yleensä lukijat näkevät vain lopullisen jutun – eivät taustalla olevaa asian laajempaa käsittelyä. Toimittaja voi esimerkiksi pyrkiä poimimaan lukijoita kiinnostavat seikat sekä liittää ne osaksi muista lähteistä koostamaansa juttua.

1. Tiktok tunnetaan etenkin koukuttavuudestaan. Miksi se on niin koukuttava?

Netin ja somen koukuttavuus on tuttu ilmiö jo 2000-luvun alusta lähtien ja sitä aiemminkin. Aivotutkimuksesta tiedetään, että taustalla on aivojen taipumus luoda riippuvuus asioihin, jotka tuottavat helposti mielihyvää. 

TikTok on tehty koukuttamaan, jotta käyttäjät viipyisivät palvelussa mahdollisimman pitkään. Kyse ei niinkään ole erikoisen hyvästä suosittelualgoritmista, sillä TikTokin For You -algoritmi on hyvin samankaltainen kuin muissakin somepalveluissa – ehkä vain kapeammin harvoihin aiheisiin keskittyvä.

TikTokin koukuttavuus perustuu sen kykyyn tuottaa loputtomasti kiinnostavia ärsykkeitä ja palkintoja: pienellä peukalon liikkeellä saa aina uuden videon nähtäväksi. Tällaiseen mielihyvän kierteeseen syntyy pian tunneside, johon käyttäjä saattaa ehkä aluksi paeta tylsiä hetkiä, mutta lopulta kyse voi olla voimakkaasta riippuvuudesta.

2. Miksi se koukuttavuus ei ole vain kiva ja hyvä asia?

Koukuttavuudella on kahden tyyppisiä haittavaikutuksia. Ensinnäkin aivoilla on taipumus luoda rutiineja tiettyjen asioiden tekemiseen. Jos totumme samaan kiinnostavia sisältöjä etupäässä TikTokin (ja muiden somepalvelujen) kautta, se saattaa korvata tiedonhaun ja oppimisen kannalta hyödyllisempiä keinoja saada laadukasta tietoa. Netin ja somen käytön lisääntyminen on näkynyt jo pitkään lukemisen vähenemisenä ja sitä kautta suomalaisnuorten lukutaidon heikentymisenä, mikä tulee esille esimerkiksi PISA-tutkimuksissa.

TikTokin kohdalla nähdään, että se on muuttanut lasten ja nuorten suosimia uutislähteitä ja sitä kautta uutismaisemaa eli sitä, millaisia sisältöjä he saavat ajankohtaisista asioista. Eilen uutisoitiin Uutismedian liiton teettämän kyselyn tulos, jossa TikTok oli jo 49 %:ille 13-18-vuotiaista tärkein uutiskanava.  

Näin TikTok on korvaamassa perinteisempiä uutiskanavia. Tuloksena nuoret seuraavat vähemmän Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden ja ammattitoimittajien tekemiä uutisia, sillä heitä TikTokissa on vain vähän.

Toiseksi koukuttavuus voi johtaa ylettömän suureen ruutuaikaan ja riippuvuuteen. Jos nuori on puhelimella esimerkiksi 6-10 tuntia päivässä, ei vuorokauteen enää juuri mahdu koulupäivän jälkeen hyvinvointia tukevia asioita kuten harrastuksia, liikuntaa, ulkoilua tai edes yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Tästä lisää esim. aiemmassa blogikirjoituksessani.

Itse asiassa nuoret (67 %) haluaisivat viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ilman sosiaalista mediaa – tämä käy ilmi Unelmien some -kyselystä v. 2021. Silti 82 % odotti, että nuoret käyttävät enemmän aikaa somessa viiden vuoden päästä. Edellä linkittämässäni blogijutussa on tilastoja, joista käy ilmi nuorten yhä kasvava ruutuaika. Mielestäni on tärkeää huomata, että someen käytetyn ajan kasvu ei ole nuorten oma toive, vaan se näyttää johtuvan nimenomaan sovellusten koukuttavuudesta – ja siinä TikTok on pahimmasta päästä. 

Pahimmillaan koukuttavuus voi johtaa ns. ongelmalliseen somen käyttöön ja vakavaan riippuvuuteen. Siitä on kyse silloin, kun somen käyttö haittaa muuta elämää. Tavallisimmin tähän liittyy vähentynyt yöuni, joka aiheuttaa väsymistä opinnoissa/töissä. Edellä blogijutussa on kouluterveyskyselyn ja parin muun tutkimuksen tuloksia tähän liittyen. Ongelmalliseen somen käyttöön on tutkimuksissa liitetty mm. päänsärky, niska- ja hartiavaivat, alavireisyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys, useiden terveysongelmien kertyminen, fyysinen passiivisuus, yksinäisyys, alhainen arvio omasta terveydestä, aamuinen väsymys ja lyhyet yöunet.

Someriippuvuudesta lisää myös esim. Pelituen sivustolla.

3. Mitä riskejä Tiktokin käyttöön liittyy? Tietoturva, disinformaation leviäminen, se koukuttavuus, Kiina-näkökulma…

Monissa selvityksissä on todettu, että TikTokissa on runsaasti virheellistä tietoa eli mis- ja disinformaatiota. Esimerkiksi vuonna 2022 tehdyssä selvityksessä TikTokissa todettiin olevan vääriä ja harhaanjohtavia väitteitä, kun palvelussa haettiin sisältöjä, jotka liittyivät mm. Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalitulokseen, koronavirukseen, Ukrainaan ja ilmaston lämpenemiseen. 

Disinformaation aiheet vaihtuvat ajankohtaisten uutistapahtumien mukaan. Olipa kyseessä mikä tahansa maailman konflikti voi odottaa, että TikTokissa levitetään pian siihen liittyvää väärää tietoa sekä suoranaista propagandaa. Esimerkkejä on vaikkapa venäläisistä Wagner-joukoista sekä Israelin ja Hamasin välisestä konfliktista.

Viime vuonna tehdyssä selvityksessä puolestaan havaittiin, että TikTokissa leviää väärää tietoa jopa aivan arkipäiväisistä tuotemerkeistä. Analysoiduista 520 videosta 14 %:issa havaittiin vääriä tai harhaanjohtavia väitteitä. 

Suomen presidentinvaaleissa TikTokissa on nähty esimerkiksi harhaanjohtavasti leikattuja ja yhdisteltyjä videoklippejä vaalitenteistä sekä pilailu- tai ehkä pikemminkin pilkkaamistarkoituksessa tehtyjä deepfake-kokeiluja. Esimerkiksi Faktabaari opastaa lähdekriittisyyteen TikTokissa vaalien aikana.

Oma lukunsa on TikTokin tietoturvahuolet. Käytännössä sovellus on tehty niin, että se pyrkii saamaan käyttäjän laitteesta kaiken sen tiedon, mitä käyttäjä sallii ja mitä käyttöjärjestelmä ei teknisesti estä. Vaikka TikTok on pyrkinyt kiistämään tietojen päätymisen Kiinaan, sen omillakin sivuilla sanotaan, että tietoja voidaan ”etäkäyttää” Kiinasta. Lisää näistä tässä blogijutussani.

Kiinalaisomistusta pidetään riskinä pääasiassa siksi, että kyseessä on autoritäärinen maa, jossa perus- ja ihmisoikeuksia (joihin myös yksityiselämän suoja kuuluu) ei suojata lainsäädännössä samaan tapaan kuin Suomessa tai EU:ssa, sekä siksi, että Kiina saattaisi jossain tilanteessa käyttää tietoja hyväkseen omissa pyrkimyksissään. Nuorenkin kannattaa miettiä, mitä tietoja haluaa millekin taholle itsestään luovuttaa, jos tulevaisuudessa siintää haave työpaikasta esimerkiksi poliisissa, puolustusvoimissa, ministeriöissä tai politiikan parissa.

4. Miten nuori voi käyttää Tiktokia mahdollisimman turvallisesti – vai onko sen turvallinen käyttö edes mahdollista?

TikTokin käyttöön on kaksi suhteellisen turvallista tapaa:

A) Nettiselaimella

• Ilman kirjautumista
• Älä anna mitään suostumuksia, joita TikTok pyrkii kysymään
• Tyhjennä selaimen eväste- ja muu muisti käytön jälkeen
• Näin tehtynä TikTok ei juurikaan pysty profiloimaan sinua ja sen algoritmi toimii ns. puhtaasti ilman käyttäjädataan perustuvaa suosittelua.
• Huomaa, että selaintunnisteiden avulla TikTok pystyy yhdistämään ei-kirjautuneen käyttäjän TikTok-käyttäjätunnukseen, jos TikTokia on aiemmin käytetty samalla selaimella kirjautuneena. Tällöin ei-kirjautuneena ei ole suojassa TikTokin profiloinnilta.

tai

B) Erillisellä kännykällä

• Älä yhdistä kirjautumista muihin somepalveluihin, vaan kirjaudu suoraan sähköpostiosoitteella tai puhelinnumerolla (huomaa, että nekin tosin ovat tunnistetietoja, joilla TikTok hakee sinusta lisätietoa muista lähteistä).
• Älä anna TikTokille mitään tarpeettomia käyttölupia – älä varsinkaan yhteystietoja.
• Älä tallenna samaan puhelimeen muiden ihmisten yhteystietoja tai muita henkilötietoja.
• Älä tallenna samaan laitteeseen myöskään muita tärkeitä tai salaisia tietoja/tiedostoja.
• Älä käytä samaa puhelinta mihinkään muihin työasioihin.
• Älä asenna puhelimeen muita sovelluksia, joiden kautta laitteelle voisi tallentua edellä mainittuja tietoja, jotka voisivat siten edelleen välittyä TikTokille.
• Älä lisää laitteelle muita käyttäjätunnuksia.
• Älä kirjaudu laitteella verkkoihin, joissa on salassa pidettäviä tietoja saatavilla sillä tunnuksella, jolla verkkoon kirjaudutaan.
• Kun TikTokia käytetään kirjautuneena, sovellus kerää käyttäjästä dataa kuten edellä on kuvattu ja algoritmi alkaa suositella sisältöjä sen mukaisesti.

5. Kuinka todennäköisenä pidät, että Tiktok kielletään tai sen käyttöä rajoitetaan jotenkin EU:ssa (ja USA:ssa) tuon Kiina-yhteyden ja tietoturvakysymysten vuoksi?

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä digipalveluita koskevat asetukset (mm. DSA) antavat mahdollisuuksia puuttua nettijättien kuten TikTokin toimintaan, jos sen nähdään olevan jonkin lain vastainen. Tietosuojan osalta mekanismit ovat samankaltaisia kuin miten aiemmin on puututtu esimerkiksi Metan toimintaan: yhtiölle voidaan antaa sakkoja, huomautuksia ja määräyksiä saattaa henkilötietojen käsittely sääntelyn mukaiseksi.

TikTok on jo jäänyt kiinni tietosuojarikkeistä. Se sai viime vuonna 345 miljoonan euron sakot lasten henkilötietojen käsittelyn rikkomuksista. 

Suomen tietosuojavaltuutetun ja Euroopan tietosuojaneuvoston puheenjohtajan Anu Taluksen mukaan TikTokin muuta henkilötietojen käsittelyä tutkitaan parhaillaan.

Vaikka TikTok nyt onkin EU:n tietosuojaviranomaisten tutkinnassa, ei ole todennäköistä, että koko palvelu kiellettäisiin. Kielto voisi tulla kyseeseen vasta muiden toimenpiteiden jälkeen, jos TikTok ei tekisi viranomaisten vaatimia parannuksia tietosuojaan. Tähän menisi parhaassakin tapauksessa useita vuosia.

6. Jos olisit itse 10-17-vuotias nuori, käyttäisitkö Tiktokia? Entä antaisitko tuon ikäisen lapsesi käyttää?

En suosittele TikTokin käyttöä minkään ikäisille johtuen sen koukuttavuudesta, disinformaatiosta, alaikäisille muutenkin sopimattomasta sisällöstä sekä tietosuojaongelmista, jotka eivät koske vain käyttäjää itseään, vaan myös kännykkään tallennettuja muiden ihmisten tietoja. Osoittaa kypsyyttä asettaa edelle oma hyvinvointi sekä oma ja muiden tietosuoja. 

Vanhempana en anna alle 13-vuotiaiden käyttää TikTokia. Sitä vanhemmat omat lapseni ovat tehneet itse päätöksen olla asentamatta TikTokia. Nuorten kuulee usein kommentoivan asiasta esimerkiksi niin, että ”TikTok on syöpä” ja että ”TikTok pilaa jonnet”, millä viitataan nuorempiin lapsiin.

7. Miten Tiktokissa voi tietää, mikä siellä kerrottu on totta ja mikä ei?

Olipa kyse mistä tahansa netti- tai somesisällöstä, kannattaa aina miettiä, voiko sisältöön luottaa – eli arvioida se kriittisesti. Nämä kolme faktantarkistajien kysymystä auttavat jo pitkälle:

1) KUKA sisällön on julkaissut? Jos julkaisija ei esiinny omalla nimellään, se voi viitata siihen, ettei hän halua joutua vastuuseen julkaisuistaan. Toisaalta jos tekijä tiedetään, voi yrittää selvittää, onko hän alan asiantuntija, ja onko hänellä jotain erityisiä tavoitteita toiminnassaan.

2)  MITÄ TODISTEITA väitteiden tueksi on esitetty? Omilta kouluajoilta ehkä tärkein oppi äidinkielen opettajalta oli toteamus, että ilman perusteita väite on tyhjä. Perusteettomiin eli ilman lähteitä tai muita todisteita oleviin väitteisiin ei kannata uskoa tai tuhlata aikaansa.

3) MITÄ MUUT lähteet sanovat asiasta? Kannattaa hakea tietoa luotettavista lähteistä kuten tutkimuslaitoksilta, tutkijoilta ja vaikkapa Wikipediasta, jossa artikkeleiden lähdeluettelot auttavat eteenpäin. Näin saa paremman ja monipuolisemman kuvan asiasta. Jos somessa kerrottu eroaa selvästi muiden lähteiden kertomasta, se ei todennäköisesti ole totta, vaan disinformaatiota.

Uutisten seurannassa on viisainta seurata sellaisia kanavia ja lähteitä, joiden voi odotusarvoisesti olevan luotettavia. Tällä tarkoitan JSN:n Journalistin ohjeisiin sitoutuneita tiedotusvälineitä. Tämä on itse asiassa helpoin keino välttää disinformaatiota ja saada pääasiassa luotettavia uutisia.

Journalistin ohjeet ovat toimittajien eettinen säännöstö, joka antaa myös lukijalle tietyn takuun uutisen laadusta. Niihin kuuluu myös lukijan oikeus pyytää oikaisua, jos tiedotusväline on julkaissut suoranaisen virheen. Edelleen jos tiedotusväline ei korjaa virhettä perustellusta oikaisusta huolimatta, lukija voi kannella Julkisen sanan neuvostoon. Olin itse edelliset kolme vuotta JSN:ssa yleisön edustajana käsittelemässä kanteluita. Kantelut tutkitaan huolellisesti, jonka jälkeen niistä tehdään päätös Journalistin ohjeiden perusteella. 

Suomalaisnuorilla on massiivinen ruutuaikaongelma, mutta PISA-tulokset johtuvat siitä vain osittain

Tuoreimpien PISA-tulosten laskevat osaamispisteet nostivat jälleen kerran lasten ja nuorten kännyköiden käytön tikun nokkaan. Keskustelussa on heitelty syytöksiä suuntaan jos toiseenkin. Kouluihin on vaadittu kännykkäkieltoa. Toisaalta opettajat ovat kysyneet kotien ja vanhempien vastuuta.

Ennen kuin syyttely riistäytyy käsistä aikuisten pitäisi kuitenkin pystyä siihen, johon yhä harvempi nuori kykenee: on pysähdyttävä, maltattava tutkia asiaa kriittisesti tarkemmin ja tehtävä johtopäätökset vasta sitten.

Yritän tarjota avuksi pari tiedonmurusta.

Kännyköiden kanssa käytetty aika on kasvanut nopeasti

Olen pitänyt koulutuksia ruutuajan hallinnasta vanhemmille (jutun lopussa esimerkki) ja auttanut mm. Mannerheimin lastensuojeluliiton ruutuaikaohjeiden teossa. Seuraan myös aktiivisesti, miten nuoret käyttävät netti- ja somepalveluita. Voi olla varma, että tänäkin iltana lukemattomissa kodeissa käydään vääntöä, mihin aikaan puhelin pitää laittaa pois ja saako laite olla yöllä lapsen ulottuvissa.

DNA:n koululaistutkimuksissa on seurattu pitkään kouluikäisten kännyköiden parissa käyttämää aikaa. Valitettavasti asiasta ei ole virallista tilastoa – kuten ei paljon muustakaan tähän teemaan liittyvästä, vaikka aihepiiri on yhteiskunnallisesti mitä tärkein.

DNA:n kysely tehdään lasten ja nuorten vanhemmille, joten oletettavasti totuus on saatuja tuloksia karumpi. Joka tapauksessa tulos on selvä: kännyköillä vietetty ruutuaika on lisääntynyt merkittävästi edellisen 6 vuoden aikana niin 5-12-vuotiailla kuin 13-16-vuotiallakin.

Tuloksista nähdään, että kännyköillä vietetty aika on kasvanut erityisesti kahtena edellisenä vuonna nopeasti. Yhä useampi 13-16-vuotias on puhelimella yli neljä tuntia päivässä, jota on pidetty useissa tutkimuksissa kriittisenä rajana.

Itse asiassa kehitys näyttää yllättäneen kyselyjen tekijätkin, sillä teinejä varten lisättiin tämän vuoden kyselyyn kaksi uutta vastausvaihtoehtoa: 4-6 tuntia ja yli 6 tuntia päivässä.

Sitä sopii pysähtyä hetkeksi miettimään, että vanhempien mukaan jo 11 % 13-16-vuotiaista on puhelimellaan yli 6 tuntia päivässä – siis yli neljänneksen vuorokaudesta.

Useimmat teinien vanhemmat pitävät DNA:n kyselyssä sopivana puhelimen käyttöaikana 1-4 tuntia päivässä. Hyvin harva vanhempi ajattelee, että yli 4 tuntia puhelimella päivässä olisi ”sopiva” aika. Tavoite ja realiteetit eivät kohtaa.

On lohdullista, että kyselyssä tulee esiin sekä vanhempien että nuorten oma tavoite rajoittaa ruutuaikaa. Ongelmaan on siis perheissä herätty – mitä tuskin kukaan vanhempi pitää yllätyksenä, sillä runsaalla ruutuajalla tuppaa olemaan monenlaisia seurauksia.

Huomaa, että 5-12-vuotiaiden vanhemmista 80 % rajoittaa lapsen ruutuaikaa, mutta 13-16-vuotiaiden vanhemmista vain 51 %. Pienten lasten kohdalla liiallisella ruutuajalla voi olla suurempi merkitys lapsen kehitykseen, joten tulosta voi pitää toivottavana. Toisaalta 13-16-vuotiailla ruutuaikaongelma on suurempi, mikä voi osaltaan johtua juuri siitä, että vanhemmat eivät rajoita heidän ruutuaikaansa yhtä paljon kuin pienempien lasten.

Yläkoululaisten ruutuaikaongelma näkyy THL:n kouluterveyskyselyssä

Meillä on uskomattoman vähän virallisia tilastoja ja tietoa lasten ja nuorten digitaalisten laitteiden ja sisältöjen käytöstä sekä niihin liittyvistä haasteista. Esimerkiksi Tilastokeskuksen kyselyt alkavat vasta 16-vuotiaista.

Onneksi sentään THL:n kouluterveyskyselyssä selvitetään lasten netinkäytön ongelmia. Seuraavat kuvaajat ovat 8. ja 9.-luokkalaisten vastauksista.

Tänä vuonna 40 % vastaajista kertoi huomanneensa olleensa usein netissä, vaikka ei ollut huvittanut. Tytöillä ongelma oli selvästi suurempi: lähes puolet vastasi kysymykseen myöntävästi.

Tänä vuonna 33 % vastaajista kertoi yrittäneensä vähentää netissä viettämäänsä aikaa, mutta ei ollut onnistunut siinä. Lukemaa voi verrata edellä DNA:n kyselyn tulokseen siitä, kuinka moni oli rajoittanut kännykällä viettämäänsä aikaa (36 % 13-16-vuotiaista) – sillä useimmiten nuoret ovat netissä juuri kännykällään. Kouluterveyskysely ei valitettavasti kerro, kuinka moni nuori oli onnistunut vähentämään netissä viettämäänsä aikaa.

Edelleen kouluterveyskyselyn mukaan 20 % 8. ja 9.-luokkalaisista oli tuntenut olonsa hermostuneeksi, kun ei ollut päässyt nettiin. Tytöistä 25 % ja pojista 14 %. Kyseessä on tyypillinen peli- ja netti-/someriippuvuuteen liittyvä oire.

Kun riippuvuus digisisällöistä on kehittynyt vakavaksi, se alkaa vaikuttaa syömiseen ja nukkumiseen. Tämän vuoden kouluterveyskyselyn mukaan näin oli 14 % yläkouluikäisistä vastaajista. Tytöillä 17 % ja pojilla 11 %.

Mitä tutkimukset sanovat ruutuajan ja somen liikakäytön vaikutuksista?

Maailmalla ruutuaikaongelmien tutkimus on ollut yleistä jo yli vuosikymmenen. Valitettavasti Suomessa ruutuaikaa on hyssytelty ja kriittistä tutkimusta on ollut vähän. Suomessa digilaitteiden hyötyjä on mielestäni liioiteltu ja riskejä vähätelty. Osittain sen takia tilanne on päässyt niin pahaksi kuin se nyt on.

Tyypillisesti keskustelu ruutuajasta kääntyy väitteeseen, ettei ruutuajan määrällä ole merkitystä, vaan sillä, mitä laitteilla tehdään. Tavallaan näin onkin ja on syytä erottaa aktiivinen ja passiivinen ruutuaika. Silti myös ruutuajan määrällä ja ajoituksella on merkitystä, koska vuorokaudessa on vain 24 tuntia.

Jos ruutuaika vie vuorokaudesta leijonan osan, ei muihin tärkeisiin elämän sisältöihin jää aikaa. Nuorella tulisi mahtua päivän sisään esimerkiksi koulu, läksyt, liikuntaa/ulkoilua, harrastuksia, perheen ja kavereiden kanssa olemista sekä syömiset ja riittävä uni yöllä.

Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa selvitettiin 11-, 13- ja 15-vuotiaiden ongelmallisen sosiaalisen median käyttöä ja sen yhteyttä nukkumaanmenoaikaan ja yöunen pituuteen. Lainaus tiedotteesta:

Ongelmalliset somen käyttäjät nukkuivat koulupäivää edeltävinä öinä tunnin vähemmän ja menivät tunnin myöhemmin nukkumaan verrattuna nuoriin, jotka käyttivät sosiaalista mediaa harvoin tai eivät käyttäneet sitä ollenkaan.

Lisäksi intensiivisesti sosiaalista mediaa käyttäneet koululaiset nukkuivat koulupäivää edeltävinä öinä 40 minuuttia vähemmän ja vapaapäivinä lähes puoli tuntia vähemmän kuin harvoin somea käyttävät nuoret.

Tutkimus ei rajoittunut vaan Suomeen, vaan mukana oli 18 maata. Suomessa nuoret menivät ei-koulupäivinä (kuten sunnuntai-iltaisin) kaikkein myöhimmin nukkumaan. Tältä osin ongelma oli siis Suomessa vakavin. Tästäkään sijoituksesta tuskin voi olla ylpeä. Ongelmalliset somen käyttäjät (”problematic SMU”) menivät kaikissa maissa nukkumaan viimeisinä.

On Selvää, että jos kännykän/somen ääressä valvotaan yöllä, sillä on vaikutuksensa sekä lapsen koulunkäyntiin että yleisemminkin elämään ja hyvinvointiin. Tätä kuvattiin tutkimuksessa kuvaavalla käsitteellä ”sosiaalinen jetlag”.

Saman tutkimustiimin jäsenet ovat julkaisseet muitakin kiinnostavia artikkeleita. Vuonna 2021 julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin suomalaisnuorten (11, 13 ja 15 v.) ongelmallista sosiaalisen median käyttöä sekä sen yhteyttä koulumenestykseen ja vanhempien somen käytön valvonnan tiukkuuteen.

Tutkimuksessa somen ongelmakäyttöön liitettiin mm. päänsärky, niska- ja hartiavaivat, alavireisyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys, useiden terveysongelmien kertyminen, fyysinen passiivisuus, yksinäisyys, alhainen arvio omasta terveydestä, aamuinen väsymys ja lyhyet yöunet.

Tutkimuksen mukaan 40 % tytöistä oli kohonnut riski ongelmalliseen somen käyttöön ja 10,5 %:illa oli jo kehittynyt ongelmallinen somen käyttö (PSMU). Ongelma oli selvästi suurempi 13- ja 15-vuotialla kuin 11-vuotialla, niillä nuorilla, joiden vanhempien valvonta oli heikkoa ja/tai joiden koulumenestys oli heikko.

Positiivisena huomioina voidaan todeta, että riski ongelmalliseen somen käyttöön oli selvästi pienempi niillä nuorilla, joiden vanhemmat olivat tiukempia nuorten somen käytön valvonnassa.

Jos kännykät kerran aiheuttavat ongelmia, pitäisikö niiden käyttö kouluissa kieltää?

Keskustelu kännyköiden ja ylipäätään teknologian käytöstä opetuksessa typistyy jostain syystä usein juupas-eipäs-väittelyksi. Tässä ei ole mitään uutta: olen kirjoittanut samasta jo vuonna 2018 ja varmaan monta kertaa sitä aiemminkin (katso blogin arkisto).

En usko, että nuoret ehtivät millään koulussa kehittämään kännykkä-, some- tai muuta ruutuaikaongelmaa. Ruutuaikaongelma ”hankitaan” vapaa-ajalla, mutta sen vaikutukset, seuraamukset ja suoranaiset oireet näkyvät kouluissa. Tällä tarkoitan esimerkiksi riippuvuteen liittyvää vaikeutta pitää kännykkä poissa oppituntien aikana silloin, kun sitä ei ole tarkoitus käyttää, hermostumista siksi, että joutuu olemaan pois laitteelta, keskittymisvaikeuksia ja edellä kuvattua unen puutteesta johtuvaa väsymystä.

Siksi toiseksi kouluissa ei yksinkertaisesti edes käytetä digitaalisia laitteita ja sisältöjä vielä kovin paljoa. Tämä käy ilmi kansallisesta DigiVOO-tutkimushankkeen ensituloksista. Hyvin harva yläkoululainen oli tehnyt mitään kysyttyjä digitaalisia asioita edes viikottain.

Samaan aikaan on täysin selvää, että kännyköiden käyttö voidaan kieltää tunneilla, joilla niitä ei ole tarkoitus käyttää. Suuri osa opettajista näin tekeekin ja esimerkiksi kännykkäparkki on monessa koulussa käytössä. Kännyköiden häiritsevään käyttöön voidaan puuttua myös koulujen järjestyssäännöissä ja tarvittaessa myös välitunneilla. OPH on antanut tätä koskevat ohjeistukset jo järjestyssääntöjen laatimisen ohjeessa vuonna 2016. Koulujen näkökulmassa tässä ei ole siten mitään uutta.

Mutta entä PISA-tulosten huonontuminen, mitä sille voidaan tehdä?

Kännykät ja ruutuaikaongelma ovat taatusti osasyynä suomalaisnuorten laskeneisiin PISA-tuloksiin. Näin uskon, mutta samalla on varmaa, ettei se ole ainoa syy.

Kännyköiden vaikutus kouluun ja oppimistuloksiin on huomattavasti monisyisempi kuin kysymys siitä, pitääkö laitteet kerätä pois tuntien ajaksi. Nimittäin puhelimilla (tai netissä tai peleissä jne.) käytetty aika on pois monesta oppimisen näkökulmasta tärkeämmästä asiasta. Ehkä tärkein vaikutus on se, että mitä ilmeisemmin kännyköiden ja muiden digitaalisten laitteiden parissa vietetty aika on vähentänyt merkittävästi kirjojen lukemista.

Siinä missä kirjan lukeminen edellyttää rauhoittumista, keskittymistä ja pitkien lauseiden sekä kappaleiden ymmärtämistä, ei sosiaalisen median sisällöt tai pelit vaadi lähimainkaan samaa. Lukemisen väheneminen laskee peruslukutaitoa, joka on edellytys monen muun asian oppimiselle.

Myös tämän päivän nettiympäristöissä tarvittava digitaalinen informaatiolukutaito voi rakentua vain hyvän peruslukutaidon varaan. Myöskään kriittinen luku- ja arviointikyky eivät ole mahdollista ilman kykyä keskittyä tiedonhakuun ja eri lähteiden lukemiseen.

Parasta mitä vanhempi voi tehdä lapsen peruslukutaidon edistämiseksi on lukea pienelle lapselle, harrastaa lukemista myös itse sekä kannustaa teinin lukuharrastusta.

Toisaalta yletön ruutuaika on pois jo edellä mainitsemistani muista arkipäivän hyvinvointiin liittyvistä asioista kuten liikunnasta, ulkoilusta, harrastuksista ja perheen sekä kavereiden kanssa olosta. Kyse on ajankäytön tasapainosta, jossa pitää olla sijansa niin koulutyölle, vapaa-ajalle, sosiaalisille suhteille kuin levollekin.

Ruutuaikaongelmassa on kääntäen kyse hyvinvoinnin elementtien puuttumisesta arjesta. Silloin kun lapsen arkeen sisältyy muita hyvinvointia edistäviä aktiviteetteja, ei aikaa yksinkertaisesti enää jää liikaa ruutujen ääressä oleiluun.

Tässä vielä pari viikkoa sitten aiheesta vanhemmille pitämäni koulutuksen esitys, jossa käyn tarkemmin läpi mm. nuorten somen käyttöä (TikTok..), ikärajoja ja pelejä:

Sosiaalinen media, pelit ja ruutuaika from Harto Pönkä

Suomalainen hybridiopetus on iso väärinkäsitys

Hybridiopetus. Eikö kuulostakin hienolta?

Valitettavasti. Mutta mitä hienompi termi, sitä todennäköisemmin sillä pyritään hämäämään.

Nimittäin moista hybristä pitäisi tehdä vain todella poikkeustilanteissa ja vain hyvin pienen opetusryhmän kanssa – melkeinpä vain pakosta, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.

Kertaan, mitä hybridiopetuksella yleensä tarkoitetaan meillä täällä Suomessa (mutta huom. ei maailmalla):

• Opettaja opettaa fyysisesti samassa tilassa olevia oppijoita
• JA samanaikaisesti opettaja opettaa etänä osallistuvia oppijoita

Isomman – sanotaan yli 10:n – oppijan ryhmässä hybridiopetusta ei pitäisi tehdä. Opettajan on yksinkertaisesti mahdotonta opettaa ja ohjata henkilökohtaisesti oppijoita samaan aikaan luokassa ja etänä niin, että opetus olisi oikeasti laadukasta. Joku kärsii aina.

Epäilemättä jotkut opettajat kertovat, että he tekevät tätä jatkuvasti ja hyvin tuloksin. Mutta näkökulma voi avartua, jos kysytte oppijoiden kokemuksia. Tai sitten olette hyvin harvinaisia poikkeuksia.

Pelkkä luennointi luokassa ja etänä oleville ei ole temppu eikä mikään, mutta laadukas opetus ei jää siihen.

Ensimmäinen haaste on se, että opettaja ei pysty antamaan yhtä hyvin henkilökohtaista ohjausta lähi- ja etäosallistujille. Väistämättä etänä osallistujat jäävät vähemmälle huomiolle johtuen jo pelkästään siitä, että heillä on suurempi kynnys kysyä tukea ja vaikeampi saada huomiota tilanteen ollessa päällä kuin lähiryhmällä.

Toiseksi tehtävien, niiden palautusten ja palautteen organisointi lähi- ja etäosallistujille on järjestettävä enemmän tai vähemmän erikseen. Tämän haasteen voi kylläkin torpata monimuoto-opetuksen keinoin eli antaa kaikille tehtävät siten, että ne voi tehdä ja palauttaa verkon kautta, olipa sitä edeltävä työskentely ollut verkko-, etä- tai lähiopetuksena.

Kuitenkin etänä osallistujilla on todennäköisesti heikompi lähtökohta tehtäviin, koska he eivät ole saaneet riittävää tukea oppimiselleen. Paitsi jos opettaja päättää venyä ja järjestää heille yksilöllisen etäohjauksen pidettyään ensin päivän hybristunnit.

Varsinaisen opetuksen lisäksi tulee kaikenlaiset opetuksesta tehtävät kirjaukset ja muu työ kuten opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen laajasti levinneessä Twitter-ketjussaan kuvasi.

Hybridiopetus on lyhytnäköistä säästöä

On sanomattakin selvää, että tunnollinen opettaja, joka kohtuuttomasta tilanteesta huolimatta yrittää tarjota kaikille oppijoille heidän tarvitsemansa tuen, ennen pitkää ylikuormittuu ja väsyy hybridiopetuksen tuloksena.

Tällaisessa opetuksessa myöskään oppijat eivät voi hyvin, kuten kevään 2020 etäopetusjaksoa arvioineessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa tuli selkeästi esiin.

Kuva: Pixabay

Pidän säännöllisesti opettajille täydennyskoulutusta liittyen mm. verkko- ja etäopetukseen. Pedagogisesti hybridiopetuksessa ei ole mitään etuja verrattuna muihin tavallisiin opetuksen järjestämisen tapoihin. Opetuksen kehittäjät ja opettajien kouluttajat eivät sitä suosittele, vaikka voivatkin käskettynä opettaa siihen sopivia menetelmiä. Silloin kyse on pikemminkin haittojen minimoimisesta.

Ainoa peruste hybridiopetuksen käytölle on resurssien säästäminen. Mutta se säästö otetaan opettajan selkänahasta.

Tässä on eräiden opettajien kokemuksia vuoden 2020 koronakevään jälkeen, joita he pyysivät minua tuomaan sopivassa tilanteessa nimettömästi esiin:

• Hybridiopetuksen ja varautumisen stressaavuus ja rasittavuus
• Resurssien puute, työnohjauksen puute, kriisin purkaminen olisi tärkeää
• Yksin tekemisessä kiire, tuen puute, tekniset ongelmat
• Koko päivä harjoiteltiin Teamsin käyttöä, joka on täysin uusi alusta kaikille. Sen jälkeen ainoa palaute esimieheltä: ”sulla näytti menevän pieleen toi”
• Opettajalle annetaan käyttöön mitä ihmeellisempiä ympäristöjä. Kukaan ei sano edes alkeita, että miten alustoja käytetään.
• Kuin heitettäisiin veteen uimaan ilman harjoitusta, jopa ilman varakeinoa. Epäreilua.
• Tekninen osaamattomuus tuo tunteen, että ei voi olla läsnä.
• Opettaja yrittää jopa samaan aikaan antaa teknistä tukea chatin kautta ja pitää tuntia muille.
• Oppilaat eivät uskalla kysyä opettajalta aina apua.

Jos hybridiopetus halutaan oikeasti järjestää niin, että se a) ei kuormita opettajaa kohtuuttomasti ja b) opetus on oppijoidenkin näkökulmasta hyvää (ts. he saavat tarvitsemansa tuen ja oppivat), niin siihen tarvitaan tuplasti opettajaresurssia kuin normaaliin opetustilanteeseen.

Käytännössä silloin järkevintä on tehdä kaksi opetusryhmää: erikseen lähiopetus ja etäopetus. Eli luopua hybridiopetuksesta.

Lisäys klo 17:40: yksi kohtuullisen toimiva vaihtoehto (kuten Maija Tervola aiheellisesti muistutti) on sekin, että jos opetukseen osallistuu osa etänä ja osa läsnä, niin kaikki oppijat ovat ikään kuin etäoppijoina esim. Zoomin tai Teamsin välityksellä, ja kysymykset, kommentit ja työskentely hoidetaan sitä kautta. Näin opettajan tarvitsee suunnitella opetus vain etäopetuksen keinoin, vaikka osa oppijoista olisikin fyysisesti samassa tilassa.

Opettajat tarvitsevat teknistä tukea etä- ja verkko-opetukseen

Pelkästään siirtyminen lähiopetuksesta etäopetukseen on ollut monelle opettajalle ammattillisesti iso haaste. Siirtyminen lähiopetuksesta hybridiin on yksinkertaisesti epäreilua, kuten opettajat itse asian edellä kuvasivat.

Etä- tai verkko-opetukseen siirtymisessäkin tarvitaan runsaasti tukea opettajille, jotka eivät ole sitä aiemmin tehneet. Täydennyskoulutuksen ohella edellä mainitut opettajat toivoivat seuraavia:

• Ensiksi tarvitaan mahdollisuus ottaa uusi tekniikka/väline haltuun. Vasta sen jälkeen sitä voi käyttää opetuksessa. Sama juttu oppijoillakin.
• Verkko-opettajien vertaistuki, esim. mentori uusien opettajien apuna.
• Yhdessä kokeilusta esim. opetiimeistä apua
• Tekninen tuki todella tärkeää: että voi laittaa viestiä tai soittaa, kun tarvitsee apua. Iso henkinen helpotus, että ei tarvitse kaikkea selvittää itse.
• Nopea reagointi tekniseltä tuelta tärkeää, varsinkin turvallisuuden tunteen kannalta.

Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Näitä opettajat ovat toivoneet viimeiset 10-15 vuotta.

Perustuuko suomalainen hybridiopetus käännösvirheeseen?

Tehdessäni aiemmin syksyllä digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendikatsausta törmäsin siihen, että englanninkielisessä maailmassa ”hybrid teaching” -käsitteellä ei tarkoiteta samaa kuin Suomessa hybridiopetuksella.

Englanniksi”hybrid teaching” tarkoittaa yksinkertaisesti lähiopetuksen ja verkko-opetuksen vuorottelua, EI samanaikaista etä- ja lähiopetusta.

Suomenkielessä monimuoto-opetus on lähinnä sitä, mitä ”hybrid teachingilla” tarkoitetaan.

Alla oleva kuva on Educausen nettisivulta. Muita esimerkkejä ”hybrid teachingin” merkityksestä löytyy täältä ja täältä.

Olisiko joskus vuosia sitten käynyt niin, että kun hybridiopetuksesta alettiin puhua Suomessa, sille yksinkertaisesti annettiin väärä merkitys?

Ehkä hieno sana hämäsi ja se tuli käännettyä vähän hutiloiden ottamatta kunnolla selvää, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.

Kenties hybridiopetus vain kuulosti ja kuulostaa hienommalta kuin monimuoto-opetus tai sulautuva opetus, jotka vastaisivat paremmin englanninkielisen termin merkitystä?

Ja kun korona sitten pakotti organisoimaan opetuksen uudella tavalla, huomattiin maailmalla puhuttavan taas hybridiopetuksesta – suorastaan hehkutettavan sitä. Ikävä vain, että sille oli jo annettu väärä merkitys.

Johtuuko valittu hybridiopetuksen malli vain suuresta väärinkäsityksestä?

Digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendit (esitys)

Pidin tänään Suomen eOppimiskeskuksen jäsenwebinaarissa esityksen digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendeistä.

Esitys koostuu kolmesta osasta:

1. Missä Suomella on kirittävää?
   Tätä lähestyn mm. PISA-tutkimusten, OECD:n TALIS-tutkimuksen ja EU:n Kids Online -kyselyn pohjalta. Lisäksi käyn läpi kokemuksia koronakevään 2020 etäopetusjakson opeista KARVI:n selvitysten perusteella.
2. Opetussovellusten trendimuutokset koronan aikana
   Taustalla on Jane Hartin vuosittaiset Tops Tools for Learning -kyselyt, joista tein koosteen aina vuodesta 2007 lähtien (saatavilla Drivessä). Esityksessä tarkemmin TOP 10 sovellukset vuosina 2017-2021 sekä poimintoja muista kiinnostavista muutoksista sovellusten käytössä.
3. Digitaalisen opetuksen trendit maailmalla
   Kolmantena osana kävin läpi eri tahojen tänä vuonna julkaisemia opetuksen trendikatsauksia ja -listauksia. Yhteensä tutustuin n. 20 trendikatsaukseen, joista kokosin yhteenvetona useimmin toistuvat ja mielestäni tärkeimmät trendit. Yksittäisistä raporteista mainittakoon erityisesti 2021 EDUCAUSE horizon report, joka kokoaa tärkeimpiä muutoksia aiheuttavia makrotrendejä sekä niiden vaikutuksena näkyviä ilmiöitä erityisesti korkeakouluopetuksessa.

Alla on koko esitys ja sen jälkeen muutamia nostoja.

Avaa esitys Speaker Deckissä

Nostoja: 1. Missä Suomella on kirittävää?

EU Kids Online -tutkimuksessa v. 2020 (PDF) selvitettiin mm. lasten ja nuorten kännyköiden ja netin käyttöä. Sen mukaan 12-16-vuotiaat suomalaislapset kuuluvat Euroopan eniten nettiä kännykällä käyttäviin, mutta vain 15-23 % kertoi käyttävänsä nettiä koulutehtäviin. Tässä on selvästi parantamisen varaa, jotta kännykällä osattaisiin tehdä muutakin viihdekäyttöä. Kyselyt oli tehty ennen koronan aikaista etäopetusjaksoa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI on selvittänyt, miten opetus sujui, kun koulut siirtyivät pikavauhtia etäopetukseen maaliskuussa 2020. Tulosten mukaan sekä peruskouluissa (kuvassa) että lukioissa etäopetukseen liittyi isoja ongelmia. Peruskouluissa valtaosa rehtoreista ja opetus-/ohjaushenkilökunnasta näki ongelmia opetuksen edistymisessä sekä oppijoiden etäopiskeluun liittyvien valmiuksien tukemisessa.

KARVI selvitti niin ikään, mitä hyviä käytäntöjä kevään 2020 ”etäopetus-eksperimentti” kouluille synnytti. Tässä kuvassa näkyy, mihin teemoihin kerrotut hyvät käytännöt liittyivät. Kiinnostavaa on, että peruskouluissa suurin osa maininnoista liittyi digiosaamisen kehittymiseen – mikä kertoo ”digiloikan” todella tapahtuneen opettajien taidoissa. Sen sijaan peruskouluissa pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen ei tämän perusteella vielä oltu monin paikoin päästy. Lukioissa suurempi osa maininnoista liittyi pedagogiikkaan. Jatkossa voi suositella suurempaa painoarvoa pedagogisten käytäntöjen kehittämiselle etenkin peruskoulun opettajille. Molemmissa vastaajajoukoissa iso osa maininnoista liittyi konkreettiseen etäkokousten hyödyntämiseen eri tavoin myös jatkossa.

2. Opetussovellusten trendimuutokset koronan aikana

Tässä kuvassa on Jane Hartin Top Tools for learning -kyselyissä TOP 10:n joukkoon sijoittuneet sovellukset ja ohjelmat vuosina 2017-2021. Listassa on mukana niin itseopiskeluun, työpaikalla tapahtuvaan opiskeluun kuin ns. tavalliseen opetukseen ja oppimiseen liittyvät sovellukset.

Korona on tuonut suosituimpien sovellusten joukkoon etäkokoussovellukset Zoomin ja Microsoft Teamsin. Takavuosien suosikit WordPress ja Skype ovat olleet laskussa, vähemmässä määrin myös Word.

Tähän kuvaan kokosin selviä muutoksia, mitkä sovellukset ovat olleet laskussa ja mitkä nousussa tietyissä kategorioissa.

Oppimisalustoiksi sopivissa sovelluksissa laskussa ovat olleet yleiskäyttöiset pilvipalvelut kuten Dropbox ja Google Workspace (ent. G Suite) sekä blogipalvelut ja mm. Microsoft Sharepoint. Niiden sijaan suosiotaan ovat nostaneet nimenomaan opetuksen tukemisen tehdyt kehittyneet oppimisalustat kuten Google Classroom, Flipgrid, Quizizz ja Canvas.

Yhteisö- ja ryhmäalustojen kategoriassa somepalvelut kuten Facebook, Twitter ja Yammer ovat laskeneet ja tilalle on tullut pikaviestipalvelut WhatsApp, Telegram, Viber ja Discord.

Etäyhteyssovelluksissa vanhat sovellukset Skype ja Adobe Connect ovat saaneet väistyä uudempien Zoomin, Microsoft Teamsin, Google Meetin ja Wherebyn edeltä.

3. Digitaalisen opetuksen trendit maailmalla

Maailman talousfoorumi WEF on listannut toistuvasti, mitä taitoja ns. tulevaisuuden työelämässä tarvitaan eniten. Listauksen sisältö ei ole eri vuosina juurikaan muuttunut, vaan ainoastaan taitojen järjestys. Tämä listaus on viime vuodelta.

Tässä on n. 20 lähteestä koostamani listaus digitaalisen oppimisen ja opetuksen trendeistä tällä hetkellä. Olen valinnut kuvaan useimmin mainitut ja mielestäni merkittävimmät tällä hetkellä digitaalista opetusta muuttavat ilmiöt. Trendit eivät ole tässä missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.

• Mobiili oppiminen + saavutettavuus
• Sosiaalinen ja yhteisöllinen oppiminen
• Personoitu / adaptiivinen oppiminen
• Kehittyneet oppimissisällöt ja LMS:t
• Mikro-oppiminen
• Videot oppimisessa
• Pelillisyys + VR ja AR
• Oppimisanalytiikka ja tekoäly
• STEAM-opetus ja maker-kulttuuri

Lopetin esityksen tähän kuvaan, joka kokoaa yhteen pedagogisesti laadukkaan yhteisöllisen oppimisen elementtejä (ml. edellä kuvattuja trendejä). Yhteisöllinen oppiminen yhdistettynä sitä tukevaan teknologian ja kehittyneiden oppimissisältöjen käyttöön johtavat parhaimmillaan syvälliseen ymmärtävään oppimiseen. Tämän tyyppinen opetus ja oppiminen voivat tapahtua niin läsnä, etänä kuin verkossakin.

(Kirjoituksessa olevia kuvia saa käyttää lähde/linkki mainiten.)

Tietosuoja varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa + julkaisulupamalli

Pidin tällä viikolla Tuusulan kunnalle kaksi koulutusta varhaiskasvatuksen ja esiopetuksen tietosuojasta. Aiheesta on melko vähän materiaalia avoimesti tarjolla, joten julkaisen molemmat esitykset alla.

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa

Julkaisulupa päiväkodeille ja kouluille

Tein koulutusta varten julkaisulupamallin päiväkotien ja koulujen käyttöön. Dokumenttia saa käyttää ja muokata vapaasti omiin tarkoituksiin.

Tästä voit avata julkaisuluvan Google Drivestä. Voit tallentaa sen haluamassasi muodossa.

Tässä on valmis PDF-versio tulostamista varten

Yhteisöllinen oppiminen ja pedagogiset mallit

Pidin eilen Suomen kesäyliopistoille webinaarin yhteisöllisestä oppimisesta ja pedagogisista malleista. Kyse oli osasta laajempaa Digiopetus ja -ohjaus vapaassa sivistystyössä -koulutusta, jonka järjestäjänä oli Suomen eOppimiskeskus ry.

Yhteisöllinen oppiminen ja pedagogiset mallit ovat itselleni yksi läheisimpiä koulutusten aiheita. Samaan aikaan etä- ja verkko-opetus sekä yleisemminkin pedagogiikkaan liittyvä keskustelu ovat hyvin ajankohtaisia.

Ehkä näistäkin syistä koulutuksen valmisteluun tuli paneuduttua hieman tavallista enemmän, mikä toivoakseni näkyy materiaalissa:

Avaa esitys SlideSharessa

Katsahdus taaksepäin ja tähän päivään

Esityksen valmistelussa kohtasivat toisaalta yli kymmenen vuoden yhteisöllisen oppimisen ja verkkopedagogiikan ajatukset ja kokemukset sekä toisaalta ajankohtaiset opetuksen kehittämiseen liittyvät teemat. Sen aikana kertasin niin vanhempia kuin uudempiakin materiaaleja aiheesta.

On todettava, että vaikka etä- ja verkko-opetus ovat tänä vuonna kokeneet varsinaisen buumin koronaviruksen vuoksi, niin tärkeimmät niihin liittyvät pedagogiset innovaatiot – ja niiden taustalla oleva oppimistutkimus – on tehty pääosin jo yli 20 vuotta sitten.

Etä- ja verkko-opetus eivät ole millään tavalla uusia teemoja, vaan niistä on laajasti osaamista (ja tutkimusta) suomalaisella koulutuskentällä.

Huomasin tämän konkreettisesti esimerkiksi siinä, että 12 vuotta sitten parin kollegan kanssa tekemäni esitys sisältää samat pääasiat yhteisöllisestä oppimisesta kuin eilinen esitykseni. Sen sisältö tuntuu jopa yllättävän tuoreelta – katsokaa vaikka itse:

Toinen esimerkki: ymmärtävän ja yhteisöllisen oppimisen sekä teknologian opetuskäytön tärkeimmät periaatteet esitetään kattavasti jo vuonna 1999 julkaistussa teoksessa Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä (Kai Hakkarainen, Lasse Lipponen, Liisa Ilomäki, Sanna Järvelä, Minna Lakkala, Hanni Muukkonen, Marjaana Rahikainen & Erno Lehtinen).

Kun suomalaisen koulutusjärjestelmän pedagogiikasta käydään parhaillaan julkisuudessa osin kiivastakin keskustelua, niin en malta olla ottamatta yhtä kriittistä lainausta tuosta vuoden 1999 teoksesta:

Vaikka nykyisessä koulussa käytetään suhteellisen paljon tekemällä oppimista ja projektioppimista, johtaa se kuitenkin harvoin olennaisiin muutoksiin oppimistuloksissa tai oppilaiden ajattelun ja asiantuntijuuden kehittymiseen. Bereiter esittää, että nykyisten tekemällä oppimista korostavien pedagogisten käytäntöjen taustalla on kolme virhepäätelmää. Ensinnäkin oletetaan, että kun lapsilla on hauskaa, he oppivat. Toiseksi oletetaan, että lapset ovat kiinnostuneita ainoastaan konkreettisista ja tutuista asioista. Kolmanneksi uskotaan perusteettomasti, että konkreettisten ja välittömästi havaittavien asioiden kanssa työskentely johtaa käsitteellisen ymmärryksen syvenemiseen. Näiden olettamusten tueksi ei ole olemassa mitään tieteellisiä perusteita. Vaikka tekemällä oppiminen on sinänsä pedagogisesti arvokas käytäntö, yleensä sitä kautta opitaan ainoastaan niitä asioita, joihin toiminta kohdistuu. Tekemällä oppimisen välityksellä voidaan harjoitella tärkeitä taitoja (esim. kertolaskuun tai vieraaseen kieleen liittyviä taitoja), mutta se ei itsestään johda oppilaiden ymmärryksen syvenemiseen. Jotta oppilaiden omalla aktiivisella toiminnalla ja tiedonhankinnalla olisi myönteisiä pedagogisia vaikutuksia, on olennaista pyrkiä rikkomaan perinteisen projektioppimisen rajoja ja ohjata osallistumaan aitoihin, ymmärtämisen syvenemiseen tähtääviin tutkimusprosesseihin.

Kipeän relevanttia ja ajankohtaista. Lue tarvitteassa useamman kerran.

Lainauksessa mainittuihin ongelmiin löydät vastauksia esimerkiksi yllä olevista esityksistä. Katso ainakin tämä:

Mikä sitten on muuttunut tällä välin?

Se, mikä 20 vuotta sitten oli opetuksessa pioneeritoimintaa, on tänä päivänä jo monille opettajille arkipäivää.

Eteenpäin on menty. Ja mennään.

Vaikka mitään mullistavaa uutta oppimisen ja opetuksen perusteista tai teknologian opetuskäytöstä ei tällä välin ole keksitty.

Toki laitteet ja sovellukset ovat kehittyneet paljon 20 vuodessa. Tämän päivän laitteilla pystyy uskomattomiin asioihin.

Mutta kyse on edelleenkin enemmän siitä, osataanko välineitä käyttää pedagogisesti tarkoituksellisesti eli ymmärtävää oppimista tukevalla tavalla. Tähän liittyvää täydennyskoulutusta tarvitaan yhä paljon.

Kun oppimistutkimuksen havaintoihin perustuva pedagogiikka on hallussa, opettajat tekevät oppimisessa (lue: ymmärryksessä) mitattuna kovaa tulosta kulloinkin käytössä olevilla laitteilla.

Helppo, tosi yksinkertainen ja kunnollinen etäopetusmalli

Koronaviruksen vuoksi enemmistö opettajista on joutunut siirtymään pikavauhtia etäopetukseen. Monelle asia on uusi ja tuottanut haasteita. Ei ihme, että niin oppilaiden, huoltajien kuin opettajienkin kokemukset etäopetukset ovat kovin vaihtelevia.

Etäopetuksen työmäärän keskellä opettaja ei välttämättä ehdi lukea kirjaa, saati kahta, tai katsoa tunnin YouTube-keskustelua aiheesta. Joten päätin tehdä helpon, tosi yksinkertaisen ja samalla kunnollisen mallin etäopetukseen Twitter-seuraajieni toiveesta.

Näin se menee (kuva aukeaa uuteen ikkunaan klikkaamalla):

Kuva on jaettu Creative Commons Nimeä -lisenssillä, eli sitä saa käyttää tekijä mainiten (merkitty valmiiksi). Kaikkea muutakin sillä saa tehdä.

Mallin idea selviää yksistään kuvasta, joten jos et ole kiinnostunut teoreettisista jaaritteluista, niin alla olevaa ei tarvitse lukea.

1. Opetus/johdanto

• Uusi opetettava kokonaisuus aloitetaan opettajan pitämällä opetustuokiolla etäyhteyden kautta, etukäteen tekemällä verkkovideolla tai itseopiskeluna muun materiaalin avulla, esim. oppikirjan kappale, aihetta käsittelevä artikkeli tms.
• Etäyhteydellä tehty samanaikaisopetus on teknisesti haastava, koska nettiyhteydet voivat pätkiä, yhteydessä voi olla ääniongelmia jne. Siksi etukäteen tehty opetusvideo on periaatteessa parempi etäopiskelun kannalta. Toisaalta etäyhteydellä tuetaan ryhmän sosiaalisuutta ja sen aikana oppijat voivat heti kysyä epäselviä asioita.
• Aloitustapa kannattaa valita opetettavan aiheen, jatkossa seuraavan työskentelymenetelmän ja ryhmän mukaan. Lisäksi vaihtelu motivoi.

2. Harjoittelu

• Kun uuteen asiaan on tutustuttu, lähdetään harjoittelemaan siihen liittyviä asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa ensin perustehtäviä ja sen jälkeen haastavampia tehtäviä.
• Tehtävät ja työskentelytapa valitaan jälleen opetettavan aiheen mukaan: yksilö-, pari- tai ryhmätyöskentelyä taikka niiden yhdistelmä.
• Myös oppijoiden opiskelutaidot vaikuttavat: jos pari- ja ryhmätyöskentely on ennestään tuttua, ne toimivat luontevasti myös etäopiskelussa.
• Jos ryhmätyöskentely on aiemmin jäänyt vähemmälle, on sen onnistuminen etänä jonkun muun asian opiskelumenetelmänä haasteellista, ja se kävisi ensimmäisellä kertaa yksistään opetuksen aiheeksi. Uusi menetelmä vaatii harjoittelua ennen sen käytännön soveltamista aivan kuten mikä tahansa opittava asia.
• Jos halutaan tehdä ilmiöpohjaista eli eri oppiaineita eheyttävää opetusta, voidaan antaa yksi iso ongelmalähtöinen tehtävä tai projektin aihe, jonka kanssa edetään vaiheittain  opettajan antamassa aikataulussa.
• Työskentelyalustaksi sopii tilanteen mukaan mikä tahansa käytettävissä oleva: kynä+vihko, harjoitus-/tehtäväkirja, verkkotehtävät, yksin tai yhdessä tehtävät verkkodokumentit jne.

3. Palautetta ja ohjausta (!)

• Tietokonekin pystyy antaa tehtäviä toisensa perään, mutta mikään ei korvaa opettajaa palautteen ja yksilöllisen ohjauksen antajana. Siksi tärkein yksittäinen kohta mallissa on se, että opettaja antaa palautetta ja ohjausta oppijoille – ja varsinkin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
• Kaikki muut mallin vaiheet voidaan hoitaa opettajan osalta ajallisesti nopeasti. Näin vapautunut opettajan työaika käytetään yksilöohjauksen antamiseen.
• Palautteen ja ohjauksen jälkeen oppija joko jatkaa harjoittelua tai siirtyy soveltamaan opittua sen mukaan, mitä opettaja näkee tarpeelliseksi.
• Ohjausta kuten muutakin työskentelyä voidaan tehdä yksilö-, pari- ja ryhmätasolla. Suosittelen keskittymään yksilöohjaukseen, mutta ryhmäohjauksellekin on paikkansa silloin, kun moni oppija hyötyy samankaltaisesta ohjauksesta. Lisäksi ryhmätilanteet antavat oppijoille sosiaalista tukea, mikä on myös tärkeää.
• Välineinä käytetään niitä, mitä käytössä on: oppimisalustoja, pikaviestiryhmiä, etäyhteyttä ja jos ei muuta, niin ainakin puhelimella voidaan yhä soittaa.

4. Soveltaminen

• Kun opettaja katsoo oppijan päässeen aiheen oppimisessa riittävän pitkälle, on aika siirtyä soveltaviin tehtäviin ja harjoituksiin.
• Soveltavien tehtävien tarkoitus on, että opittuja asioita osataan käyttää myös koulun/oppilaitoksen ulkopuolella. Näin siis vahvistetaan opittua.
• Toisaalta soveltamisessa on kyse opitun asian eli osaamisen varmistamisesta. Varma keino todentaa jokin asia on tehdä se.
• Tyypillisesti soveltamisessa on kyse siitä, että tehdään aiheeseen liittyviä soveltavia tehtäviä. Matemaattisissa aineissa kyse voi olla sanallisista tehtävistä, ja teoreettisissa aineissa avoimia kysymyksiä, ratkaistavia ongelmia tai tehtäviä, joissa on osattava yhdistää uusi oppi aiemmin opittuihin asioihin.

5. Oppimistavoite on saavutettu!

• Oppimistavoite on saavutettu, kun oppija osaa soveltaa oppimaansa. Tämä voidaan todentaa verkkotestillä tai opettajan toimesta esimerkiksi etänä tehtävällä kokeella tai suullisella kuulustelulla, käytännön harjoituksella tai muulla tavoin.
• Jokin palkinto aina motivoi – olkoon se vaikka kannustava palaute tai opettajan itsensä piirrustelema ansiomerkki.
• Tämän jälkeen voidaan edetä aihekokonaisuudessa seuraavalle tasolle tai siirtyä seuraavaan uuteen kokonaisuuteen.

Mallin pointit oppimisen kannalta

• Tyvestä puuhun kiivetään. Oikotietä ei ole: soveltaminen ei voi edeltää harjoittelua eikä varsinkaan opetusta tai itseopiskelua. Liian usein ”etäopetukseksi” on kutsuttu sitä, että opettaja lähettää listan tehtävistä, jotka oppija tekee kirjasta.
• Mallin tärkein tarkoitus on, että opettaja käyttää työajastaan mahdollisimman suuren osan palautteen antoon ja ohjaamiseen eli tekee sitä, mitä hänen pitääkin: opettaa.
• Ymmärtävä oppiminen edellyttää käytännön tekemisen (harjoittelun) ja asian pohdinnan ja oman toiminnan reflektion (palaute ja ohjaus) vuorottelua.
• Asia – olipa se teoriaa tai käytännön taitoja – on opittu, kun sitä osataan soveltaa. Silloin kyseinen oppimistavoite on saavutettu ja voidaan siirtyä eteenpäin – vähintäänkin aiempaa haastavampiin soveltaviin tehtäviin.
• Kyllä, tässä on samaa kuin käänteisessä opetuksessa / flipped classroomissa. Se, kuten tämäkin, on hyvin yksinkertainen pedagoginen idea.
• Kyllä, tässä on samaa kuin useissa muissa pedagogisissa malleissa. Käytännössä tämä on käytännön opppimismalli sovellettuna etäopetukseen.
• Kyseessä on yleinen malli, joka sopii esikoulusta yliopistoon saakka.
• Se, mitä kunkin ”laatikon” tulee tarkalleen sisältää, riippuu mm. opettajasta, opetettavasta asiasta, oppijoista ja käytössä olevista välineistä. Oleellista on, että opettaja tuntee nämä eri ”muuttujat”, ja suunnittelee opetuksen sen mukaisesti.
• Mallia voi soveltaa todella yksinkertaisesti tai liian monimutkaisesti. Nimestä voi päätellä, miten sitä on suositeltavaa soveltaa.

Lasten kännykät, ruutuaika ja mediankäytön pelisäännöt

Olen tällä ja viime viikolla pitänyt kaksi koululaisten vanhemmille suunnattua luentoa lasten ja nuorten kännyköiden, somen ja pelien käytöstä Oulun seudulla. Tämän viikon tiistaina oli luento Muhoksella ja viime viikolla Iissä. Ensiksi mainitun esitys alla:

Avaa esitys SlideSharessa

Kummassakin tilaisuudessa puhutti varsinkin TikTok-videopalvelu, joka on paitsi globaalisti kovassa nosteessa, Suomessa etenkin alakouluikäisten suosiossa. Tässä esimerkkinä DNA:n koululaistutkimuksen tulos viime kesältä:

Kyselyn mukaan TikTok oli etenkin 10-11-vuotiaiden suosiossa. Sama ”tuntuma” on kyselyiden ulkopuoleltakin.

Tosin DNA tai kyselyn toteuttanut Nepa-tutkimusyritys oli liittänyt raporttiin (s. 40) huomautuksen, että TikTokin vähäisempi käyttöaste yli 11-vuotiailla saattaisi johtua siitä, että vastaajina olevat vanhemmat eivät tietäisi sen käytöstä nuorilla. Mikä kieltämättä voisi ollakin hyvä selitys, sillä teinien kohdalla ei niinkään ole enää selvää, että vanhemmat tietäisivät, mitä sovelluksia kännyköissä on.

TikTokista on kuulunut useita varoittelevia uutisia siitä, miten alaikäiset ovat joutuneet palvelussa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Palvelun virallinen ikäraja on 13 vuotta, mutta sisältönsä ja kommenttiensa puolesta sopiva suositusikä sille olisi mielestäni 17 vuotta – eli sama, joka on useimpien vastaavien sovellusten suositus App Storessa.

Kokosin esitykseen lyhyen listan muistakin sovelluksista, joiden ikärajan kanssa kannattaa olla tarkkana sekä harkita ja keskustella lapsen kanssa kahteen kertaan senkin jälkeen, kannattaako niihin mennä. Syynä on lapsille sopimaton sisältö, palvelussa ilmennyt häirintä tai kiusaaminen.

Suosittelen katsomaan jokaisen uuden lapselle tai nuorelle asennettavan sovelluksen tarkemmat sisältövaroitukset App Storesta. Jos käytössä ei ole Applen laitetta, sovellusten kauppasivut löytyvät googlettamalla. Valitettavasti Google Playssa ei ole yhtä kattavia tietoja ja selkeät suositusiät puuttuvat. Googlen varoitus lapsille sopimattomasta sisällöstä on lyhykäisyydessään vain ”vanhempien valvonnassa”.

Lisäksi luonnollisesti koulutuksissa puhuttiin paljonkin peliriippuvuudesta ja ruutuajasta. Kävi selväksi, että Fortnite on edelleen suurin murheenkryyni vanhempien näkökulmasta – kiitos sen kyvylle tuottaa tasaisesti uutta sisältöä peliin.

Kirjoitin syksyllä laajahkon artikkelin ruutuajasta Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Siksi en toista aihetta tässä, vaan suosittelen lukemaan artikkelin alasivuineen MLL:n sivustolta. Blogin puolelta löytyy lisäksi aiempi vertailu ruutuaikasovelluksista.

Tekijänoikeudet, tietosuoja (GDPR) ja sosiaalinen media varhaiskasvatuksessa

Pidin tammi-helmikuussa Rovaniemen varhaiskasvatuspalveluille kolmen webinaarin sarjan seuraavista aiheista:

• Tekijänoikeudet ja kuvausluvat varhaiskasvatuksessa ja opetuksessa
• Tietosuoja ja henkilötiedot varhaiskasvatuksessa ja koulussa
• Tietosuoja sosiaalisessa mediassa ja somen turvallinen käyttö

Pääpaino koulutuksissa oli varhaiskasvatuksessa, mutta mukana oli lisäksi perusopetuksen näkökulma.

Kyseessä on samalla ajankohtainen katsaus tekijänoikeuksista ja henkilötietojen käsittelystä / GDPR:n soveltamisesta sekä sosiaalisen median käytöstä paitsi varhaiskasvatuksessa niin myös yleisemmin opetuksessa.

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa