Ylen merkitys sananvapaudelle ja opetukselle on korvaamaton

28Tou21

Ylen tiedotteen mukaan Sanoma-konserni on tehnyt EU-komissiolle kantelun, jonka kohteena ovat ”erityisesti tapa, jolla Yle voi julkaista sisältöjä Yle Areenassa sekä Ylen internetissä tarjoamat oppimisen palvelut”.

Helsingin Sanomat haastatteli tuoreeltaan Sanoma Oyj:n toimitusjohtajaa hollantilaista Susan Duinhovenia. Duinhovenin mukaan ”Kantelu kuulostaa liiankin negatiiviselta. Haluamme viranomaisten pysähtyvän ja tekevän tarkistuksen”.

Todettakoon, että kantelun merkitys on lähtökohtaisesti negatiivinen. Sen synonyymi on ”valittaminen”. Ajatuksena on, että kantelun kohde on toiminut jollain tapaa väärin.

Siksi ei ole ihme, että kantelu herätti välittömästi voimakkaita tunteita.

Sanomalla on tietenkin kaikki oikeus tarkistuttaa Ylen toiminnan laillisuus EU-komissiolta.

Ylen merkitys sananvapaudelle

EU:n keskeisiä arvoja on sananvapaus. Suomen perustuslaissa (PL 12 §) se määritellään seuraavasti:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Juuri tämän oikeuden yhdenvertaista toteutumista Ylen toiminta suojaa. Se tuottaa runsaasti uutis- ja oppimissisältöjä, joita kaupallinen media ei yksinkertaisesti tee. Verovaroin tuotetut sisällöt ovat tulotasosta riippumatta kaikkien käytettävissä.

Sananvapaus on tärkein peruste Ylen toiminnalle. Se on myös keskeinen oikeusvaltion ja demokratian toteutumisen edellytys: jotta jokainen voi muodostaa mielipiteitä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tasapuolisesti, tarvitaan monipuolista, kattavaa ja puolueetonta uutistarjontaa, joka ei toteudu yksin kaupallisen uutismedian toimesta.

Yle on onnistunut tehtävässään hyvin ainakin, jos mittarina pidetään yleisön luottamusta Ylen uutisiin. Yle on ties kuinka monetta vuotta peräkkäin ollut suomalaisten luotetuin uutismedia Reuters-instituutin tekemissä kyselyissä:

On sanomattakin selvää, että luotetun uutismedian rooli vain korostuu tänä valeuutisten, salaliittoteorioiden ja muun disinformaation aikakautena.

Koska myös EU pyrkii edistämään sananvapautta ja demokratiaa, en odota sen puuttuvan merkittävästi Ylen toimintaan.

Todettakoon tasapuolisuuden nimissä vielä Sanoman toimitusjohtajan näkemys sananvapauden ja liiketoiminnan välisestä suhteesta:

”Toivon, että kaikista teoistani näkyy, että olen erittäin vahva sananvapauden puolustaja. Mutta uskon vahvasti myös siihen, että jokaisella on oikeus tehdä liiketoimintaa”, Duinhoven sanoo (lähde edellä).

Ylen merkitys opetus- ja koulutusalalle

Yle on ollut ja on merkittävä kansansivistäjä. Nykyään Yle Oppimisen sisältöpankki ja tietenkin Yle Areena ovat huomattava resurssi suomalaiskouluille.

Yle Areenan sisältöjä saa käyttää opettajien toimesta ilmaiseksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja maksuttomassa ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa. Luonnollisesti kuka tahansa saa käyttää Areenan sisältöjä itsensä sivistämiseen.

Voi kysyä, olisiko Suomi ollut PISA-tutkimusten kärkimaita ilman Ylen vuosikymmenien aikana kouluille ilmaiseksi tuottamia sisältöjä? Toki se on vain yksi palanen kokonaisuudessa, eikä tärkein (opettajat sen varsinaisen työn tekevät), mutta merkityksensä silläkin on ollut.

Ylen oppimissältöjen merkitys ulottuu kouluja laajemmalle. Esimerkiksi Yle Oppimisen Valheenpaljastaja-artikkelisarja on oivallista luettavaa kenelle tahansa, joka pyrkii tunnistamaan faktan humpuukista. Vastaavaa tarjontaa en ole löytänyt kaupalliselta puolelta. Yle Areena puolestaan tarjoaa jatkuvasti esimerkiksi laadukkaita dokumentteja eri aihepiireistä.

Kouluissa ja kunnissakin on eroja. Kaikilla ei ole varaa ostaa Sanoman kieltämättä laadukkaita oppikirjoja ja sähköisiä materiaaleja käyttöönsä.

Koulujen oppimateriaalit – paperinen ja sähköinen – ovat valtava bisnes. Jokainen esimerkiksi lukion oppikirjoja ostanut tietää, että niiden hinnoittelu on vedetty niin sanotusti tappiin asti. Kukaan tuskin ostaisi niitä samoilla hinnoilla, jos kyse ei olisi pakollisesta hankinnasta. Sähköisessä maailmassa sama sisältö voidaan myydä rajoittamattomasti uudelleen ilman tuotantokustannusten merkittävää kasvua.

Lainaus OPH:n toisen asteen koulutuksen kustannuksia koskevasta selvityksestä (2018):

Lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat nykyään keskimäärin 2 500 euroa, kun opiskelussa käyttökelpoisen kannettavan tietokoneen hinnaksi arvioidaan 600 euroa. Digitaalisten materiaalien käyttöön ottaminen ei näytä vähentävän kokonaiskustannuksia, koska niitä ei voi hankkia käytettyinä.

Yhden lukiojakson oppikirjojen hinnalla tilaa Hesarin vuodeksi. Tässä lieneekin Sanoman toimintalogiikan ydin ja sen tavoite.

Jos nyt Yleen ”kajoaminen” aiheuttaakin jonkinasteisen boikottiaallon HS:n tilauksiin, niin Sanomalle se kannattaa, jos tuloksena saadaan rajoitettua Ylen verovaroin tuottamien oppimissisältöjen tarjontaa verkossa, koska oppimateriaaleissa kate on kymmeniä kertoja uutismediaa parempi.

Tosin juuri oppimateriaaleissa Sanoman ensimmäisen vuosineljänneksen tulos oli huomattavasti miinuksella. Näin on ainakin toista vuotta peräkkäin. Korjaus: koko vuoden 2020 lukemat (kuvassa oikealla) olivat plussalla, mutta ensimmäinen kvartaali miinuksella. Viime vuoden tuloksessa oppimissisällöt olivat Sanoman liiketoimintasegmenteistä voitollisin.

Sanoma on investoinut merkittävästi palkkaamalla lisää henkilöstöä Learning-liiketoimintaansa. Ylen oppimissisältöjen rajoittamisen pyrkimys on loogista jatkumoa tälle.

Sanomalla on ymmärrettävästi kiire toisen asteen oppikirjojen tullessa maksuttomiksi eli opetuksen järjestäjien hankittaviksi. Muutostilanteessa markkinaosuudet muotoutuvat väistämättä uudestaan. Mitä enemmän Sanoma pystyy torppaamaan ”ilmaisten” (oikeammin: yhteisesti verovaroista kustannettujen) oppimateriaalien tarjontaa, sitä vahvemmassa asemassa se itse on.

Sanoman todellinen kilpailija verkossa on YouTube

Yle ja etenkin Yle Areena on ”suomalaisten rakastama” kuten Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila osuvasti ilmaisee. Siksi Sanoman kantelu on kaikesta huolimatta yllättävä. Koska kyse on pitkään juurtuneista tunteista, on selvää, että Sanoma kerää nyt laajan yleisön ”vihat” päällensä. Reaktioiden voimakkuus voi kuin voikin yllättää Sanoman päättäjät.

Isossa mittakaavassa Suomi on Sanoman Learning-liiketoiminnassa yksi pienimpiä markkina-alueita. Voi pohtia, onko nyt otettu riski kuitenkaan sen arvoinen.

Mutta katsottiinpa kansallista tai globaalia tasoa, niin Sanoman isoin kilpailija verkossa ei ole Yle eivätkä muutkaan eurooppalaiset yleisradioyhtiöt, vaan amerikkalaisjätti Google ja varsinkin sen YouTube-videopalvelu.

Seuraavassa on Suomen käytetyimmät verkkosivustot Similarwebin mukaan:

Lista on pysynyt melko muuttumattomana vuodesta 2009 lähtien, jolloin YouTube kipusi toiselle sijalle heti Googlen hakukoneen jälkeen.

Todettakoon, että myös YouTubea käytetään laajasti opetuksessa. Eri alojen ammattilaiset ja harrastajat jakavat sinne videoitaan. Niin tekee myös lukuisat opettajat. YouTube on merkittävä ilmaisen oppimateriaalin jakelukanava.

Mediat kilpailevat loppujen lopuksi yleisön ajankäytöstä. YouTube on videoalustojen keskinäisessä kilpailussa huomattavasti merkittävämpi tekijä kuin Yle Areena. Jopa Facebook menee videoalustana Areenan edelle. Seuraavassa on käytetyimmät videoalustat Suomessa vuonna 2019 (lähde: AudienceProject).

Sanoma ei ymmärrettävästi voi syyttää YouTubea valtiontukien antamasta epäreilusta kilpailuedusta kuten Yleä.

Ehkä Sanoman johdossa olisi syytä miettiä, mitä he voisivat tehdä toisin parantaakseen mahdollisuuksiaan kilpailla Googlen ja Facebookin palvelujen kanssa?

Vastaus tuskin on sananvapauden ja oppimisen kannalta kansallisesti tärkeän Ylen toimintaedellytysten rajoittaminen.



3 Responses to “Ylen merkitys sananvapaudelle ja opetukselle on korvaamaton”

  1. Minusta kantelu on perusteltu juuri siinä mielessä että Ylen roolia ei oli tarkasti määritelty eikä käytännössä mediatoimijana mitenkään rajattu. Tämä on EU-säännöissä vaadittu edellytys.
    YLE ei ole itsekään osannut rooliaan määritellä. Tälle määrittelylle on todellinen tarve. Yle ei voi myöskään mitata onnistumistaan, kun tavoitteita ja toimintakenttää ei ole määritelty ja rajattu.

    Tällä sinänsä ei ole tekemistä sen kanssa kuinka luotettavaksi tiedonvälittäjäksi Yle koetaan.

  2. 2 Ellu

    Sanoma pelkää oppimateriaalilypsylehmänsä puolesta nyt kun toinen aste päätettiin laittaa maksuttomaksi. En muuten helpolla ymmärrä miksi EU ei sallisi oppimateriaalien tuottamista julkisella rahalla, kun oppilaitoksetkin ovat julkisia.

  3. 3 Kimmo

    Hyvin argumentoitu. Ei kai vain Sanoma ole myös kostamassa sitä, että Yle toi esille tosi-TV:n varjopuolet ja epäilyttävät sopimukset? Sanoman Nelosellahan on varsin paljon juuri tuota ohjelmalajia eikä liene mitenkään merkityksetön osa tulonmuodostusta. No, juuri tästä syystä tarvitsemme myös mainosrahoista riippumatonta tiedonvälitystä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggaajaa tykkää tästä: