Hybridiopetus. Eikö kuulostakin hienolta?
Valitettavasti. Mutta mitä hienompi termi, sitä todennäköisemmin sillä pyritään hämäämään.
Nimittäin moista hybristä pitäisi tehdä vain todella poikkeustilanteissa ja vain hyvin pienen opetusryhmän kanssa – melkeinpä vain pakosta, kun mitään muuta vaihtoehtoa ei ole.
Kertaan, mitä hybridiopetuksella yleensä tarkoitetaan meillä täällä Suomessa (mutta huom. ei maailmalla):
- Opettaja opettaa fyysisesti samassa tilassa olevia oppijoita
- JA samanaikaisesti opettaja opettaa etänä osallistuvia oppijoita
Isomman – sanotaan yli 10:n – oppijan ryhmässä hybridiopetusta ei pitäisi tehdä. Opettajan on yksinkertaisesti mahdotonta opettaa ja ohjata henkilökohtaisesti oppijoita samaan aikaan luokassa ja etänä niin, että opetus olisi oikeasti laadukasta. Joku kärsii aina.
Epäilemättä jotkut opettajat kertovat, että he tekevät tätä jatkuvasti ja hyvin tuloksin. Mutta näkökulma voi avartua, jos kysytte oppijoiden kokemuksia. Tai sitten olette hyvin harvinaisia poikkeuksia.
Pelkkä luennointi luokassa ja etänä oleville ei ole temppu eikä mikään, mutta laadukas opetus ei jää siihen.
Ensimmäinen haaste on se, että opettaja ei pysty antamaan yhtä hyvin henkilökohtaista ohjausta lähi- ja etäosallistujille. Väistämättä etänä osallistujat jäävät vähemmälle huomiolle johtuen jo pelkästään siitä, että heillä on suurempi kynnys kysyä tukea ja vaikeampi saada huomiota tilanteen ollessa päällä kuin lähiryhmällä.
Toiseksi tehtävien, niiden palautusten ja palautteen organisointi lähi- ja etäosallistujille on järjestettävä enemmän tai vähemmän erikseen. Tämän haasteen voi kylläkin torpata monimuoto-opetuksen keinoin eli antaa kaikille tehtävät siten, että ne voi tehdä ja palauttaa verkon kautta, olipa sitä edeltävä työskentely ollut verkko-, etä- tai lähiopetuksena.
Kuitenkin etänä osallistujilla on todennäköisesti heikompi lähtökohta tehtäviin, koska he eivät ole saaneet riittävää tukea oppimiselleen. Paitsi jos opettaja päättää venyä ja järjestää heille yksilöllisen etäohjauksen pidettyään ensin päivän hybristunnit.
Varsinaisen opetuksen lisäksi tulee kaikenlaiset opetuksesta tehtävät kirjaukset ja muu työ kuten opettaja-kirjailija Tommi Kinnunen laajasti levinneessä Twitter-ketjussaan kuvasi.
Hybridiopetus on lyhytnäköistä säästöä
On sanomattakin selvää, että tunnollinen opettaja, joka kohtuuttomasta tilanteesta huolimatta yrittää tarjota kaikille oppijoille heidän tarvitsemansa tuen, ennen pitkää ylikuormittuu ja väsyy hybridiopetuksen tuloksena.
Tällaisessa opetuksessa myöskään oppijat eivät voi hyvin, kuten kevään 2020 etäopetusjaksoa arvioineessa Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen raportissa tuli selkeästi esiin.
Pidän säännöllisesti opettajille täydennyskoulutusta liittyen mm. verkko- ja etäopetukseen. Pedagogisesti hybridiopetuksessa ei ole mitään etuja verrattuna muihin tavallisiin opetuksen järjestämisen tapoihin. Opetuksen kehittäjät ja opettajien kouluttajat eivät sitä suosittele, vaikka voivatkin käskettynä opettaa siihen sopivia menetelmiä. Silloin kyse on pikemminkin haittojen minimoimisesta.
Ainoa peruste hybridiopetuksen käytölle on resurssien säästäminen. Mutta se säästö otetaan opettajan selkänahasta.
Tässä on eräiden opettajien kokemuksia vuoden 2020 koronakevään jälkeen, joita he pyysivät minua tuomaan sopivassa tilanteessa nimettömästi esiin:
- Hybridiopetuksen ja varautumisen stressaavuus ja rasittavuus
- Resurssien puute, työnohjauksen puute, kriisin purkaminen olisi tärkeää
- Yksin tekemisessä kiire, tuen puute, tekniset ongelmat
- Koko päivä harjoiteltiin Teamsin käyttöä, joka on täysin uusi alusta kaikille. Sen jälkeen ainoa palaute esimieheltä: ”sulla näytti menevän pieleen toi”
- Opettajalle annetaan käyttöön mitä ihmeellisempiä ympäristöjä. Kukaan ei sano edes alkeita, että miten alustoja käytetään.
- Kuin heitettäisiin veteen uimaan ilman harjoitusta, jopa ilman varakeinoa. Epäreilua.
- Tekninen osaamattomuus tuo tunteen, että ei voi olla läsnä.
- Opettaja yrittää jopa samaan aikaan antaa teknistä tukea chatin kautta ja pitää tuntia muille.
- Oppilaat eivät uskalla kysyä opettajalta aina apua.
Jos hybridiopetus halutaan oikeasti järjestää niin, että se a) ei kuormita opettajaa kohtuuttomasti ja b) opetus on oppijoidenkin näkökulmasta hyvää (ts. he saavat tarvitsemansa tuen ja oppivat), niin siihen tarvitaan tuplasti opettajaresurssia kuin normaaliin opetustilanteeseen.
Käytännössä silloin järkevintä on tehdä kaksi opetusryhmää: erikseen lähiopetus ja etäopetus. Eli luopua hybridiopetuksesta.
Lisäys klo 17:40: yksi kohtuullisen toimiva vaihtoehto (kuten Maija Tervola aiheellisesti muistutti) on sekin, että jos opetukseen osallistuu osa etänä ja osa läsnä, niin kaikki oppijat ovat ikään kuin etäoppijoina esim. Zoomin tai Teamsin välityksellä, ja kysymykset, kommentit ja työskentely hoidetaan sitä kautta. Näin opettajan tarvitsee suunnitella opetus vain etäopetuksen keinoin, vaikka osa oppijoista olisikin fyysisesti samassa tilassa.
Opettajat tarvitsevat teknistä tukea etä- ja verkko-opetukseen
Pelkästään siirtyminen lähiopetuksesta etäopetukseen on ollut monelle opettajalle ammattillisesti iso haaste. Siirtyminen lähiopetuksesta hybridiin on yksinkertaisesti epäreilua, kuten opettajat itse asian edellä kuvasivat.
Etä- tai verkko-opetukseen siirtymisessäkin tarvitaan runsaasti tukea opettajille, jotka eivät ole sitä aiemmin tehneet. Täydennyskoulutuksen ohella edellä mainitut opettajat toivoivat seuraavia:
- Ensiksi tarvitaan mahdollisuus ottaa uusi tekniikka/väline haltuun. Vasta sen jälkeen sitä voi käyttää opetuksessa. Sama juttu oppijoillakin.
- Verkko-opettajien vertaistuki, esim. mentori uusien opettajien apuna.
- Yhdessä kokeilusta esim. opetiimeistä apua
- Tekninen tuki todella tärkeää: että voi laittaa viestiä tai soittaa, kun tarvitsee apua. Iso henkinen helpotus, että ei tarvitse kaikkea selvittää itse.
- Nopea reagointi tekniseltä tuelta tärkeää, varsinkin turvallisuuden tunteen kannalta.
Tässä ei sinänsä ole mitään uutta. Näitä opettajat ovat toivoneet viimeiset 10-15 vuotta.
Perustuuko suomalainen hybridiopetus käännösvirheeseen?
Tehdessäni aiemmin syksyllä digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendikatsausta törmäsin siihen, että englanninkielisessä maailmassa ”hybrid teaching” -käsitteellä ei tarkoiteta samaa kuin Suomessa hybridiopetuksella.
Englanniksi”hybrid teaching” tarkoittaa yksinkertaisesti lähiopetuksen ja verkko-opetuksen vuorottelua, EI samanaikaista etä- ja lähiopetusta.
Suomenkielessä monimuoto-opetus on lähinnä sitä, mitä ”hybrid teachingilla” tarkoitetaan.
Alla oleva kuva on Educausen nettisivulta. Muita esimerkkejä ”hybrid teachingin” merkityksestä löytyy täältä ja täältä.
Olisiko joskus vuosia sitten käynyt niin, että kun hybridiopetuksesta alettiin puhua Suomessa, sille yksinkertaisesti annettiin väärä merkitys?
Ehkä hieno sana hämäsi ja se tuli käännettyä vähän hutiloiden ottamatta kunnolla selvää, mitä sillä oikeasti tarkoitetaan.
Kenties hybridiopetus vain kuulosti ja kuulostaa hienommalta kuin monimuoto-opetus tai sulautuva opetus, jotka vastaisivat paremmin englanninkielisen termin merkitystä?
Ja kun korona sitten pakotti organisoimaan opetuksen uudella tavalla, huomattiin maailmalla puhuttavan taas hybridiopetuksesta – suorastaan hehkutettavan sitä. Ikävä vain, että sille oli jo annettu väärä merkitys.
Johtuuko valittu hybridiopetuksen malli vain suuresta väärinkäsityksestä?
LEHMÄTKIN LENTÄIS 