Kävin eilen Jyväskylän yliopistolla pitämässä koulutuksen EU:n yleisestä tietosuoja-asetuksesta. Kohderyhmänä oli alueen opetuksen järjestäjät ja opettajat.

Avaa esitys SlideSharessa

Valitettavasti Tietosuojavaltuutetun toimisto uudisti eilen nettisivunsa ja jätti siirtämättä suurimman osan GDPR-ohjeista uudelle sivustolle. Tämän vuoksi useat esityksessä olevat linkit eivät toimi. Mielestäni aika paha moka heiltä. Huomattavasti pienemmilläkin sivustoilla tehdään uudelleenohjaussuunnitelmat ja sisältöjen siirrot kuntoon ennen uuden sivuston julkaisua.

Tänään on SE PÄIVÄ eli GDPR:n soveltamisen aloituspäivä. Kiirettä onkin pitänyt aiheen tiimoilta ja sama meno jatkuu edelleen. Kevään koulutukset lähestyvät omalta osaltani loppuaan, mutta syksyllä jatkuu taas. 🙂

Mainokset

Aiempi kirjoitukseni WhatsAppin uudesta 16 vuoden ikärajasta on saanut somekeskusteluissa monenlaisia reaktioita. Jotkut ovat sitä myös kyseenalaistaneet, mikä pakotti minut miettimään kantani ja niiden perustelut vielä kerran uudestaan läpi.

Olen käynyt alla olevat asiat läpi sekä moraalin että lain kannalta. Varmistin käsitysteni oikeellisuuden kahdelta eri asianajajalta. Nyt uskallan puhua ja kirjoittaa tästä vielä hivenen varmemmin kuin aiemmin.

Ydinkysymykset ovat:

  1. Saako alle 16-vuotias käyttää WhatsAppia, jos huoltaja hyväksyy käyttöehdot ja on siten WhatsAppiin nähden sopimuksen osapuoli?
  2. Saako alle 16-vuotias käyttää WhatsAppia opetuksessa huoltajansa luvalla?
  3. Onko WhatsAppin käyttö opetuksessa ristiriidassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimusten kanssa? 

 

1. Saako alle 16-vuotias käyttää WhatsAppia, jos huoltaja hyväksyy käyttöehdot ja on siten WhatsAppiin nähden sopimuksen osapuoli?

Lyhyt vastaus: saa.

Perustelut:

  • WhatsAppin 16 vuoden ikäraja ei tule laista, vaan se on WhatsAppin käyttöehdoissa eli sen asettama sopimusehto. Tilanne on siis erilainen kuin pelien ja elokuvien ikärajoissa, jotka perustuvat kuvaohjelmalakiin.
  • WhatsAppin käyttöehtojen ikäraja tarkoittaa, että alle 16-vuotias ei saa tehdä sopimusta WhatsAppin käytöstä ilman huoltajansa lupaa.
  • Sen sijaan, jos sopimuksen tekee huoltaja, ei rikota WhatsAppin käyttöehtoja.
  • Suomen lain kannalta sopimuksen teon ikärajoja on vain yksi: täysi-ikäisyys, 18 vuotta, jolloin on oikeus tehdä oikeustoimia.
  • Mikään laki ei estä sitä, että täysi-ikäinen huoltaja, joka on rekisteröinyt WhatsApp-tunnuksen käyttöön, antaa alaikäisen lapsensa käyttää hallussaan olevaa palvelua – vaikka lapsi olisi alle WhatsAppin asettaman ikärajan. Nimenomaan tähän sain kahdelta eri lakimieheltä yhtäpitävän vastauksen.
  • WhatsAppin käyttöehdoissa ei kielletä sitä, että tunnuksen luonut käyttäjä antaa luvallaan jonkun muun käyttää WhatsApp-tunnustaan. Eli niin kauaa kun tunnuksen käyttö tapahtuu sopimuksen tehneen henkilön luvalla, ei rikota WhatsAppin käyttöehtoja/sopimusta.

Kysyin tätä samaa myös suoraan WhatsAppilta (sähköpostitse support@support.whatsapp.com). He eivät vastanneet suoraan kysymykseen, vaan kiersivät sen. WhatsApp vastasi, että jos joku tekee alle 16-vuotiaan puolesta sopimuksen palvelun käytöstä, on kyse sopimusrikkomuksesta. Niin ei kuitenkaan tapahdu, jos sopimuksen tekee täysi-ikäinen huoltaja.

Huomionarvoista on sekin, että WhatsAppin käyttöönotossa ja sopimuksen teossa ei nimetä ”käyttäjää”, vaan annetaan puhelinnumero, johon tunnus liitetään. Käyttäjätunnukseksi voi sitten kirjoittaa mitä tahansa, eikä siihen vaadita sopimuksen tehneen käyttäjän nimeä. WhatsApp ei siis edellytä sopimusosapuolen nimeämistä, eikä se myöskään voi päättää sitä, kuka on sopimuksen toinen osapuoli, vaan sen tekee jokainen WhatsAppin käyttöehdot hyväksyvä.

Kysymys ei koske vain WhatsAppia, vaan tilanne on hyvin tavallinen ja arkipäiväinen: erilaisia huoltajien tilaamia ja alaikäisten lasten käyttämiä palveluita on jokaisessa kotitaloudessa useita.

Mitä kännykkään tulee, niin sama ikärajakysymys tulee vastaan jo siinä kohtaa, kun lapselle otetaan Android-kännykkä käyttöön. Huoltaja voi luoda Google-tunnuksen (=ikäraja 13 vuotta), jonka hän sitten antaa lapsensa käytettäväksi, jotta tämä ylipäätään pystyy Android-kännykkäänsä käyttämään.

Oleellista on, että sopimusosapuoli on huoltaja, palvelu on sopimuksen nojalla huoltajan hallinnassa ja hänellä on oikeus antaa se lapsensa käytettäväksi.

Ikärajakeskustelussa olisi laajemminkin hyvä huomata, että ikäraja koskee lähinnä palvelun käyttöehtojen hyväksymistä/sopimuksen tekoa palvelun käytöstä silloin, kun ikäraja ei pohjaudu suoraan johonkin lakiin. Tässä kohtaa kännykkäsovellukset poikkeavat peleistä.

2. Saako alle 16-vuotias käyttää WhatsAppia opetuksessa huoltajansa luvalla?

Lyhyt vastaus: saa.

Perustelut:

  • Alaikäisen kännykän käyttö perustuu useisiin tämän huoltajan tekemiin sopimuksiin mm. puhelinoperaattorin, Applen, Googlen, WhatsAppin ja muiden vastaavien tahojen kanssa. Tällöin huoltaja päättää, mihin hänen lapsensa saa kyseisiä palveluita käyttää.
  • Edellisestä seuraa, että kännyköiden ja muiden mobiililaitteiden käyttöön opetuksessa on syytä saada huoltajan suostumus. Suostumus voidaan antaa esimerkiksi sanamuodossa ”lapseni saa käyttää hallussaan olevia mobiililaitteita ja niissä olevia sovelluksia opetuksessa”.
  • Jokaisella opettajalla lienee omat mielipiteensä siitä, mitä sovelluksia oppilailla on kännyköissään ja oliko huoltajilta hyvä päätös antaa lapsen niitä käyttää. Tämä menee kuitenkin lapsen ja perheiden yksityiselämän puolelle, eikä ole opettajan asia arvostella saati tehdä päätöksiä tällaisista asioista.
  • Koulun kannalta kysymys on vain siitä, onko kännykän ja sen sovellusten käyttöön opetuksessa lupa huoltajalta vai ei. Se, mitä sovelluksia pitäisi ja voi käyttää opetuksessa, on eri keskustelunaihe, ja siitä jokainen koulu voi tehdä omat linjauksensa.

Minulta on myös kysytty, opetetaanko lapsia suhtautumaan väärällä tavalla sopimuksiin ja niiden ehtoihin kuten ikärajaan, jos WhatsAppia käytetään opetuksessa. Siis että kasvatetaanko lapsia moraalisesti arveluttavasti, jos WhatsAppia käytetään koulussa. Tämä ON todella hyvä kysymys ja sen vuoksi pääasiassa selvitin asiaa vielä tarkemmin tämän toisen kerran.

Tärkein kysymys moraalisesti on, että sopimusrikkomusta WhatsAppin käytössä ei tapahdu, jos sen käyttö perustuu siihen, että huoltaja on sopimuksen osapuoli. Voi olettaa, että lähes jokainen huoltaja on tietoinen lapsensa WhatsAppin käytöstä ja antanut siihen luvan (=periaatetasolla siis sopimuksen osapuoli), ja jos huoltaja on antanut suostumuksen kännykän käytölle opetuksessa, ei tilanteessa ole sopimusten ja lupien suhteen mitään ongelmaa.

Tilanne on kuitenkin monimutkainen, ja monelle opettajalle ja lapselle voi tulla sellainen käsitys, että WhatsAppin käytössä opetuksessa on jotakin moraalisesti tuomittavaa. Siksi kysymys on syytä käydä läpi niin opettajien, huoltajien ja varsinkin lasten kanssa. Lasten on syytä ymmärtää, mihin heidän kännykkänsä ja WhatsAppin käyttö perustuu ja ettei tilanteessa ole mitään laitonta tai moraalitonta.

Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin sisältyy olennaisena osana tieto- ja viestintätekniikan vastuulliseen ja eettiseen käyttöön liittyvät kysymykset. Tässä meillä on sellainen ja vieläpä läheisesti lasten elämään liittyvä. Suosittelen lämpimästi aiheen käsittelyä ja siitä keskustelua opetuksessa.

3. Onko WhatsAppin käyttö opetuksessa ristiriidassa EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) vaatimusten kanssa?

Vastaus: yleisesti ottaen ei, mutta riippuu viestien sisällöstä, opettajan käytössä olevasta kännykästä ja opetuksen järjestäjän ohjeistuksesta.

Olen tämän kevään pitänyt kymmeniä tunteja koulutuksia yleisestä tietosuoja-asetuksesta eli GDPR:stä, ja olen ilahtunut, että sain näin hyvän kysymyksen vastattavakseni. Aihe on luonteeltaan sellainen, että kysymykseen liittyvien seikkojen ymmärtäminen vaatii melkoisesti pohjatietoa, ja aiheesta liikkuu paljon väärinkäsityksiä. Jos GDPR ei ole ennestään tuttu, kannattaa katsoa tästä blogista esityksiä pitämistäni GDRP-koulutuksista.

Vastaus kysymykseen riippuu pitkälti tilanteesta. Yritän pitää tämän lyhyenä.

Perustelut:

  • Opetuksen järjestäjä ei ole rekisterinpitäjä koskien WhatsAppin käyttäjätunnuksia, ryhmiä ja eri käyttäjien lähettämien viestien sisältöjä. WhatsAppin osalta rekisterinpitäjä on WhatsApp/Facebook-konserni. Koulusta saati opettajasta ei tule WhatsAppissa rekisterinpitäjää, jos WhatsApp-viestien sisältöjä ei viedä palvelun ulkopuolelle. Vastaava tilanne on joissain muissakin somepalveluissa, esim. Facebook-ryhmissä.
  • Opetuksessa oppilaiden henkilötiedoille rekisterinpitäjä on opetuksen järjestäjä (esim. kunta tai muu oppilaitosta pyörittävä organisaatio). Oppilaiden ja huoltajien henkilötietoja ovat esimerkiksi nimet ja puhelinnumerot.
  • Rekisterinpitäjä päättää, mihin tarkoituksiin henkilötietoja käsitellään, millä oikeusperusteilla, millä tavoin ja mitkä ovat tarvittavat suojatoimet. GDPR ei ”sanele” tällaisia asioita, vaan asettaa vain kehikon, jonka mukaan tulee toimia.
  • Tyypillisesti henkilötietojen käsittelyn tarkoituksia opetuksessa ovat mm. opetuksen järjestäminen ja huoltajien osalta yhteydenpito lapsen koulunkäyntiin liittyvissä asioissa. WhatsAppin käyttö opetuksessa liittynee joko suoraan tai vähintäänkin GDPR:n tarkoittamalla tavalla yhteensopivalla tavalla näihin tarkoituksiin, joten tältä kannalta en näe ongelmaa.
  • Silloin, kun henkilötietojen käyttöön saadaan erikseen suostumus tiettyä tarkoitusta varten – esimerkiksi kännykän ja WhatsAppin käyttöön opetuksessa – ei asiassa ole mitään ongelmaa. GDPR:n kannalta henkilötiedoilla voidaan tehdä lähes mitä tahansa (muutoin laillista) silloin, kun siihen on suostumus.
  • Käytännössä WhatsAppin käyttöön opetuksessa riittää se sama suostumus, joka tarvitaan muutoinkin kännyköiden ja niiden sovellusten käyttöön opetuksessa.
  • GDPR:n mukaan henkilötietojen käsittelyn suostumuksen antamisen ikäraja on 16 vuotta. Suomessa ikäraja tulisi lakiehdotuksen mukaan olemaan 13 vuotta. Eli jo tämän ikäinen voisi opetuksessa ja muissakin yhteyksissä antaa suostumuksen henkilötietojensa käytölle tiettyyn tarkoitukseen. Kännykän käytölle opetuksessa tarvitaan kuitenkin täysi-ikäisen huoltajan suostumus kuten yllä kävin läpi.
  • Opetuksen järjestäjän on syytä ohjeistaa, mitä asioita WhatsAppissa voidaan käsitellä – erityisesti, mitä henkilötietoja opettaja saa WhatsApp-viesteissä kertoa. Ohjeistus tarvitaan lähinnä siksi, että kaikki olisivat pelisäännöistä selvillä.
  • Teknisesti WhatsApp-viestit ovat erittäin turvallisia: viestin välitys tapahtuu vahvasti salattuna siten, ettei kukaan muu kuin viestin lähettäjä ja vastaanottajat pysty niitä lukemaan. Viestit eivät myöskään jää minnekään WhatsAppin palvelimille niiden välittämisen jälkeen. Tämä tarkoittaa, ettei viestin lähettäjän tarvitse huolehtia viesteistä niiden lähettämisen jälkeen. Käytännössä WhatsApp-viestit vertaantuvat esimerkiksi vahvoilla salausavaimilla salattuun sähköpostiin (siis ei normaaliin salaamattomaan sähköpostiin).
  • Mutta koska rekisterinpitäjä päättää henkilötietojen käsittelyn tavoista ja suojaustoimenpiteistä, voi opetuksen järjestäjä kieltää henkilötietojen käytön WhatsAppissa. Tästä seuraa, että jos joku opetuksen järjestäjä on näin tehnyt, niin siinä tapauksessa kyseisen tahon opettajat eivät saa käyttää WhatsAppia opetuksessa. Mikään ei tällaista kieltoa kuitenkaan edellytä.
  • Sen sijaan on kyllä paikallaan ohjeistaa, miten henkilötietoja tulee ylipäätään käsitellä opetuksessa. Esimerkiksi arkaluontoisia henkilötietoja ei pitäisi missään tilanteessa lähettää vaikkapa luokan WhatsApp-ryhmään. Sen sijaan jopa arkaluontoisia henkilötietoja on turvallista käsitellä opettajan ja huoltajan kahdenvälisessä WhatsApp-keskustelussa vahvan salauksen ansiosta.
  • Opettajien kännyköiden osalta kysymys on henkilötietojen käsittelyä laajempi. Yleisesti ottaen työnantajien tulee ohjeistaa, miten työntekijät suorittavat työtehtävänsä ja millä välineillä. Esimerkiksi jos opetuksen järjestäjä on kieltänyt henkilökohtaisen kännykän käytön työtehtävissä ja/tai henkilötietojen käsittelyssä, niin se estää samalla WhatsAppin käytön opetuksessa. Silloinkin WhatsAppia voitaisiin käyttää opetuksessa työkännyköillä.
  • Mutta kuten sanottua: loppujen lopuksi vastaus riippuu siitä, mitä opetuksen järjestäjä/rekisterinpitäjä on ohjeistanut.

Suosittelen käymään tämän kysymyksen kouluissa perinpohjaisesti läpi, jotta asiasta ei jää väärää tietoa elämään.

WhatsApp on yksi turvallisimmasta viestintävälineistä, joita opetuksessa on käytössä ja vieläpä yleisesti käytössä niin opettajilla, huoltajilla kuin oppilaillakin. En näkisi mitään järkisyytä kieltää sen käyttöä, pikemminkin päinvastoin. Selkeät ohjeistukset ovat kuitenkin erittäin tarpeen.


Pidin tänään Suomen eOppimiskeskuksen järjestämässä koulutuksessa luennon oppimisanalyytikasta EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen kannalta. Esitykseni koostui GDPR:n perusteista (rekisterit, rekisterinpitäjän velvollisuudet, oikeusperusteet henkilötietojen käsittelylle jne.) sekä varsinaisesta oppimisanalytiikkaan liittyvästä osasta.

Avaa esitys SlideSharessa

GDPR:n kannalta oppimisanalytiikka jakaantuu kahteen osaan sen mukaan, milloin henkilötietojen käsittelyyn tarvitaan rekisteröidyn suostumus tai sopimus, ja milloin oikeusperusteeksi riittää rekisterinpitäjän kuten opetuksen järjestäjän oikeutettu etu. Nyrkkisääntönä raja menee siinä, että jos oppimisanalytiikassa tehdään GDPR:n tarkoittamaa automaattista profilointia, tarvitaan rekisteröidyiltä (tai alaikäisten huoltajilta) suostumus tai toiminnan tulee perustua sopimukseen.

oppimisanalytiikka-profilointi-gdpr.png

Aika paljon voidaan kuitenkin tehdä oppimisanalytiikkaa myös oikeutetun edun perusteella, siis silloin, kun yksittäisiä oppijoita ei profiloida GDPR:n tarkoittamalla tavalla. Esimerkiksi tavanomaiset oppijaa koskevat tiedot kuten aktiivisuus, osallistuminen, pisteet ja lokitiedot eivät ole profilointia, jos niiden perusteella ei tehdä automaattisia päätelmiä kuten luokittelua tai ennusteita. Oikeutettu etu on tällöin arvioitava tapauskohtaisesti nk. tasapainotestillä (ks. slide 15)  ja siihen tulee mennä vain silloin, jos mikään muu oikeusperuste ei täyty.

Yleisiä tilastoja ja tutkimustakin voidaan tehdä GDPR:n mukaan myös henkilötiedoista, jotka on alunperin kerätty muuta käsittelyä varten. Datasta voidaan tehdä myös tiedonlouhintaa. Kummassakin tapauksessa on huolehdittava rekisteröityjen tietosuojasta ja riittävistä suojatoimista esim. anonymisoimalla tai pseudonymisoimalla data.

oppimisanalytiikka-oikeusperusteet

Luennon yhtenä lähteenä käytin Andrew Cormackin (2016) artikkelia A Data Protection Framework for Learning Analytics, jossa hän esittää yllä kuvatun jaon kahden tyyppisestä oppimisanalytiikasta sekä niihin liittyvistä GDPR:n vaatimuksista. Artikkelissa käsitellään tarkemmin aiheeseen liittyviä kysymyksiä ja näkökulmia.


WhatsApp uudistaa käyttöehtojaan EU:n yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) vuoksi ja nostaa ikärajan EU-maissa 16 vuoteen. HS haastatteli minua aiheesta, ja koska hämmennys näyttää olevan aiheen ympärillä suurta, ajattelin avata sitä vielä laajemmin täällä.

Oikeasti WhatsAppin ei olisi pakko muuttaa yleistä ikärajaa EU-alueella, vaan kyse on siitä, että he haluavat päästä GDPR-vaatimuksista helpolla. Esimerkiksi Suomessa hallitus on esittänyt 13 vuoden ikärajaa suostumuksen antamiselle omien henkilötietojen käsittelylle. Kyse on WhatsAppin valinnasta.

Mitä siellä käyttöehdoissa oikeasti sitten lukee? Olisiko siellä kuitenkin jokin porsaanreikä, jolla alle 16-vuotias saisi palvelua käyttää? Ei ole. Kuvakaappaus ikäraja-kohdasta:

whatsapp-ikaraja-16

EU-alueella olevan käyttäjän pitää siis olla jatkossa 16-vuotias ja lisäksi on oltava riittävän vanha oman maansa lainsäädännön kannalta tekemään sopimuksia. Suomessa oikeustoimikelpoisuus alkaa 18-vuotiaana, eli sopimuksen tekemiseen WhatsAppin tai minkä tahansa somepalvelun tai yrityksen kanssa täytyy olla vähintään 18-vuotias.

Tähänkään asti alle 18-vuotias ei ole saanut käyttää WhatsAppia tai mitään muuta käyttöehtojen hyväksyntään perustuvaa eli sopimuksen vaativaa somepalvelua ilman huoltajansa hyväksyntää. Tässä ei ole mitään uutta, näin se on ollut aina.

Aiemmin WhatsAppin ikäraja oli 13 vuotta, tarkallaan ottaen elokuusta 2016 lähtien. Sitä aiemmin ikäraja oli 16 vuotta.

Kummallista poukkoilua. Nythän on niin, että on runsaasti 13-15-vuotiaita, jotka käyttävät WhatsAppia. Pitäisikö heidän sitten lopettaa palvelun käyttö jatkossa, vaikka ovat tähän asti saaneet käyttää sitä ikärajankin puitteissa?

Ja lisäksi on tietysti paljon alle 13-vuotiaita käyttäjiä, joilla ei ole ikä riittänyt tähänkään asti.

Katsotaan tarkemmin kuinka isosta käyttäjäjoukosta Suomessa on kyse, joita ikärajan muutos koskee.

WhatsApp on vast’ikään tullut Suomessa suosituimmaksi somepalveluksi, kun huomioidaan kaiken ikäiset käyttäjät. Nyt 72 % 15-79-vuotiaista käyttää sitä.

whatsapp-suomessa-2018

Nuorilla WhatsApp on ollut suosituin kännykkäsovellus jo kesästä 2014 lähtien. Nuorten suosituin somepalvelu muutenkin kuin kännykässä WhatsApp on ollut vuodesta 2015 lähtien.

Tällä hetkellä WhatsAppin käyttö 6-16-vuotiailla lapsilla näyttää tältä:

some-nuoret-6-16-v-2017

Tiedot ovat DNA:n koululaistutkimuksesta 2017. Pylväiden voi olettaa hieman jo nousseen. Huomaa, että käyttöä on kysytty vanhemmilta, eli tässä näkyy somen käyttö, josta vanhemmat tietävät. Ja voidaan kai silloin sanoa, että tämän somen käytön he ovat tällöin myös hyväksyneet lapselleen.

WhatsAppin luvut ovat kiinnostavia kun peilataan niitä ikärajoihin, aiempaan ja uuteen:

  • 6-12-vuotiaista 72 % käytti WhatsAppia huoltajansa tietäen
  • 13-16-vuotiaista 88 % käytti WhatsAppia huoltajansa tietäen

Saman kyselyn mukaan suomalaislapset saavat kännykän tavallisesti 6-7-vuotiaina ja tärkein syy puhelimen hankintaan oli lapsen ja perheen välisen yhteydenpidon helpottaminen sekä turvallisuus. Molemmat asioita, joissa nimenomaan WhatsApp on hyödyllinen. WhatsAppin käyttö keskittyy kyselyiden mukaan vahvasti kavereihin ja perheen sisäiseen viestintään.

dna-koululaistutkimus-syy-puhelimen-hankintaan-2017

Joku varmasti sanoo tässä kohtaa, että näin ne huoltajat luulevat, ja että kyllä todelliset WhatsAppin käyttöluvut ovat suurempia. Katsotaan siis kyselyitä, joissa lapset ovat itse vastanneet.

YouGovin ja Teoston kyselyssä (2017) 12-17-vuotiaista WhatsAppia kertoi käyttävänsä 88,9 % (tätä ei ole julkaistu ns. virallisesti missään, sain kyselyn tulokset Teostolta):

yougov-6-12-17-somessa-2017

Lastensuojelun keskusliiton Nuoret verkossa -kyselyssä (2017) vastaajina oli 113 lasta. Otos on pieni, mutta antaa jonkinlaisen käsityksen eri palvelujen käytöstä:

lastensuojelun-keskusliitto-nuoret-verkossa-2017

Tässäkin WhatsApp oli suosituin somepalvelu nuorilla. 11-12- ja 13-14-vuotiailla sitä suosituimpi oli vain YouTube. Tätä ei saada muutettua %-luvuiksi, mutta tukee yllä olevia muiden kyselyiden tuloksia.

Yhteenvetona voidaan sanoa, että tähän asti valtaosa 6-12-vuotiaista on käyttänyt WhatsAppia, siis ennen palvelun ikärajan täyttymistä. Tässä mielessä ikärajan muutos takaisin 16 vuoteen ei ole suorastaan mullistavaa. Moni vanhempi on antanut ja tulee jatkossakin antamaan lapsensa käyttää WhatsAppia ennen ikärajan täyttymistä.

Jos ikäraja ei täyty, niin tarkalleen ottaen rikotaan WhatsAppin käyttöehtoja. Jos tätä toisaalta haluaa perustella huoltajan näkökulmasta millään tavalla kestävästi, niin ajatusketju voi mennä tätä reittiä:

  1. Täysi-ikäinen huoltaja hyväksyy WhatsAppin käyttöehdot (näin on pitänyt olla tähänkin asti, vaikka ikäraja täyttyisi).
  2. Puhelimeen asennettu WhatsApp-sovellus ja sen käyttäjätunnus on tällöin huoltajan, ei lapsen.
  3. Jos huoltaja katsoo lapsen tarpeeksi kypsäksi ja luotettavaksi, hän voi päättää antaa tämän käyttää hallinnoimaansa WhatsApp-tunnusta valvonnassaan.
  4. On tulkintakysymys, rikotaanko tässä tapauksessa WhatsAppin käyttöehtoja. Sopimusteknisesti ”käyttäjä” on huoltaja, todellisuudessa tietysti lapsi. Vastuu joka tapauksessa palvelun käytöstä ja sopimuksesta on tällöin huoltajalla.

Tämä ei ole mikään suositus antaa WhatsAppia käyttöön alle 16-vuotiaille. Ymmärrystä käyttöehtojen tulkinnalle tällä tavalla minulta kyllä riittää niin kauaa, kun huoltaja todella valvoo, miten lapsi WhatsAppia käyttää – mikä on muutenkin mielestäni paljon tärkeämpää lasten somen käytössä.

Opetuksessa ikärajan nosto pakottaa opettajia olemaan aiempaa varovaisempia sen suhteen, minkä ikäisille WhatsAppin käyttöä voidaan ehdottaa. Toisaalta, jos ja kun lapset ovat saaneet sovelluksen käyttöönsä huoltajansa valvonnan alla, en näe olevan opettajan tehtävä kyseenalaistaa tätä, ja huoltajien suostumuksella WhatsAppia voidaan käyttää opetuksessakin. Ja vaikka opettajat eivät WhatsAppia käyttäisi opetuksessa, niin voidaan olla varmoja, että lapset tekevät niin omin päin ja huoltajansa luvalla. Ovat tähänkin asti tehneet.

Mikä WhatsAppin vaihtoehdoksi?

Verkkokeskusteluissa on jo ehditty miettiä korvaajia WhatsAppille. Moni on ehdottanut Telegram-sovellusta, joka onkin suosittu etenkin korkeakouluopiskelijoilla, eikä sovelluksella ole varsinaista ikärajaa. Sitä en kuitenkaan suosittele WhatsAppin tilalle, sillä Telegramin tietoturva ja salaus on arvioitu heikommaksi kuin WhatsAppin. Ei ole järkeä vaihtaa vähemmän turvalliseen sovellukseen.

WhatsApp käyttää tehokasta salausta, joka perustuu Signal-pikaviestisovelluksen kehittämään salaustekniikkaan. Joten jos jotain vaihtoehtoa kaipaa, suosittelen Signalia, joka on viestinnässä yhtä turvallinen kuin WhatsApp, mutta joka ei kytkeydy Facebook-konserniin, ja on siinä mielessä WhatsAppia parempi tietosuojassa. Signalissakaan ei ole ikärajaa.

Eurooppalaisittain kiinnostava vaihtoehto on saksalainen Threema-sovellus, joka vaikuttaa ainakin sovelluskauppojen esittelyiden perusteella todella hyvältä. Salaus on kunnossa ja ikärajaa ei ole.  Pitääpä ottaa testattavaksi…


Pidin eilen Kokkolassa koulutuksen sosiaalisen median käytöstä markkinoinnissa. Koulutuksen järjesti Kokkolanseudun kehitys Oy (KOSEK) ja tilaisuus veti hyvin alueen yritysten edustajia paikalle. Tehtäväni oli antaa osallistujille tuoreinta tietoa somepalveluista sekä uusia ideoita some-markkinointiin.

Avaa esitys SlideSharessa

Tein tilaisuuden alussa pienen ”viittaus-gallupin” osallistujien ja heidän organisaatioidensa somen käytöstä. Tulokset olivat ehkäpä hivenen yllättävänkin hyviä:

  • Noin 2/5 katsoi olevansa some-markkinoinnissa ”pitkällä”
  • Noin 2/5 katsoi olevansa some-markkinoinnissa ”keskivertoa”
  • Noin 1/5 (ehkä vähemmänkin) katsoi olevansa some-markkinoinnissa ”alussa”

Äänestystilanteessa paikalla ehkä 40-50 henkilöä. Kiinnostava otos ja tulos. Yleisesti ottaen somen käytössä markkinoinnissa ei olla pk-yrityksissä ihan näin hyvällä tolalla (tilastoja tästäkin on yllä olevassa esityksessä), joten koulutukseen osallistuneiden organisaatiot olivat selvästi keskivertoa pidemmällä ja kiinnostuneempia markkinoinnin kehittämisestä.


Sain poliisilta viikonloppuna päätöksen itsestäni tehdystä rikosilmoituksesta. Aiheesta ei tietääkseni ole ennakkotapausta, joten referoin sen sekä sitä edeltävät tapahtumat tänne muillekin opiksi.

Aloitan siis tarinan alusta ja etenen aikajärjestyksessä tähän päivään.

Joulukuu 2016: alkuperäinen blogikirjoitus

Kirjoitin tähän blogiin aiheesta ”Näin tunnistat Twitter-seuraajien ostajat”. Jutun osana lainasin Twitter-käyttäjän nimeltä @annemariayritys twiittiä. Otin varmemmaksi vakuudeksi kuvakaappauksen twiitistä – todisteeksi siitä, mitä blogissa kirjoitin.

Twiitti koostui tekstistä ja kuvasta. Tässä alkuperäinen kuvakaappaukseni siitä:

annemariayritys-061216

Kuvakaappausta tehdessä harkitsin tarkkaan, miksi ja miten sen teen:

  • Kuvakaappauksessa tuli näkyä Twitter-haku kyseisen käyttäjän twiiteistä tietyltä ajalta – siksi hakuehto näkyy kuvakaappauksen yläosassa. Tämä oli tärkeää, koska vertasin tekstissä @annemariayritys-tunnuksen uusien seuraajien määrää samana aikana kirjoitettuihin twiitteihin.
  • Kuvakaappauksessa tuli näkyä twiittaajan nimi, tunnus ja profiilikuva, jotta lukija saattoi olla varma, ettei kyse ole kenenkään muun twiitistä kuin keneltä kerroin sen olevan
  • Kuvakaappauksessa tuli näkyä twiitin sisältö, jotta lukija saattoi verrata sitä twiitin saamaan suosioon (tykkäyksiin ja retweetteihin) sekä siihen, mitä saattoi odottaa kyseisen käyttäjän seuraajamäärän perusteella.

Oleellista oli, että kuvakaappaus kokonaisuutena liittyi olennaisesti tekstiin. Tämä on tärkeää, koska kyse oli ainakin twiitissä olevan valokuvan osalta toisen henkilön teoksesta (olettaen, että teoskynnys ylittyy – kuten mielestäni on; profiilikuvan osalta asia ei ole niin selvä), jonka käyttöä määräää tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuslaki suojaa teoksen tekijän oikeuksia niin, ettei sitä saa lähtökohtaisesti käyttää ilman tekijän lupaa. Tekijänoikeuslaki sisältää kuitenkin muutamia poikkeuksia, joista tässä tapauksessa kyseeseen tuli 22 § sitaateista:

Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Puretaan pykälän vaatimukset vielä osiin ja miten ne toteutuivat tässä tapauksessa:

  1. Julkistetusta teoksesta = Tekijä oli julkaissut teoksen twiitissään.
  2. on lupa hyvän tavan mukaisesti = Hyvä tapa tarkoittaa mm. tekijän ja lähteen mainitsemista ja sitä, ettei teosta muutella.
  3. ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. = Tässä tapauksessa katsoin tarkoitukseen sopivaksi ja riittäväksi laajuudeksi ottaa lainauksena kuvakaappaus koko twiitistä, jotta lukijalle syntyy oikea kuva asiasta. Se, mitä ”tarkoituksella” laissa tarkoitetaan on tulkittu olevan käytännössä esimerkiksi havainnollistamista, taustoittamista, oman mielipiteen perustelua, kritisointia, arviointia jne.

Käsitykseni oli, että tein tekijänoikeuslain mukaisesti sitaatin siis lainauksen ja tarkemmin sanottuna kuvalainauksen toisen henkilön twiitistä.

Tässä kohtaa lienee hyvä mainita sekin, että olen perehtynyt tekijänoikeuslakiin melko laajasti jo vuosia ennen näitä tapahtumia, kirjoittanut siitä sosiaaliseen mediaan liittyen useampaan kirjaan sekä kouluttanut tekijänoikeuksia mm. opettajille.

 

Heinäkuu 2017: ensimmäinen vaatimus 

Sain sähköpostia Anne-Maria Yritys -nimiseltä henkilöltä, joka pyysi minua poistamaan ottamansa valokuvan blogikirjoituksesta. Koska en halunnut alkaa riitelemään asiasta, eikä valokuvan poistamiselle mielestäni ollut estettä kyseisen blogikirjoitukseni varsinaisen aiheen kannalta, poistin sen.

Muokkasin siis kuvakaappausta twiitin tekijän omasta pyynnöstä ja laitoin siitä tilalle tällaisen version:

annemariayritys-061216-2007

Ilmoitin Anne-Maria Yritykselle tästä muutoksesta ja hänen vastauksensa perusteella (”Kiitos. Hyvää kesän jatkoa.”) odotin, että asia olisi pois päivänjärjestyksestä.

 

Helmi-maaliskuu 2018: toinen vaatimus ja rikosilmoitus

Sain suureksi yllätyksekseni jälleen sähköpostia Anne-Maria Yritykseltä. Hänen vaatimuksensa oli (pitkää kirjeenvaihtoa lyhyesti referoiden), että poistaisin kuvakaappauksesta myös hänen profiilikuvansa.

Esitin luonnollisesti oman käsitykseni ja perusteluni: samoin kuin yllä, että se on lainmukainen kuvasitaatti. Toin esiin myös sen, että aiempi valokuvan poistaminen twiitistä oli kädenojennus, eikä minun olisi lain perusteella ollut velvollisuus poistaa sitäkään.

Anne-Maria Yritys oli täysin vastakkaista mieltä. Hän oli myös poistanut alkuperäisen twiitin – mahdollisuus, minkä vuoksi myöskin alunperin otin kuvakaappauksen.

Loppujen lopuksi päädyttiin tähän: ”Mikäli kuva ei poistu sivultasi huomiseen mennessä, teen asiasta rikosilmoituksen.” Ja sen jälkeen: ”Tiedoksesi että tein toimistasi tänään rikosilmoituksen.”

Täytyy myöntää, että tämä hätkähdytti. Suurin pettymys oli, etten onnistunut saamaan toista osapuolta ymmärtämään asiaa. Toisaalta olin ehkä tässä tapauksessa väärä ihminen opettamaan hänelle tekijänoikeuslakia.

Mainittakoon, että tässä vaiheessa varmistin oman näkemykseni oikeellisuudeen tekijänoikeuslakiin perehtyneeltä asianajajalta.

Mitä rikosilmoitukseen tulee, niin kerroin näkemykseni siitä Anne-Maria Yritykselle mm. seuraavasti (otteita sähköposteista):

Tee toki rikosilmoitus, niin saat asiaan selvyyden.

Saatan käsitellä aihetta ja mahdollisesti rikosilmoituksesta seuraavaa prosessia julkisesti kiinnostavana ennakkotapauksena.

Kunnioitan oikeuttasi tehdä rikosilmoituksen, jos mielestäsi olen tehnyt rikoksen.

Miksi sitten en antanut periksi? Olisin helposti voinut poistaa hänen profiilikuvansa kuvakaappauksesta ja asia olisi ollut sillä selvä.

Ensinnäkin siksi, että koin toimineeni oikein. En myöskään voinut olla varma, oliko kyseistä henkilöä oikeasti olemassa, ja oliko hän aidosti eri mieltä kysymyksestä vai yrittikö hän painostaa minua.

Toiseksi siksi, että aiheesta puuttui ennakkotapaus ja kyse oli yleisemminkin tärkeästä periaatteesta: sananvapaudesta. Lainauksia sähköpostistani:

On hyvin tavallista ”uhkailla” bloggaajia rikosilmoituksilla siksi, että he ovat kirjoittaneet jotakin, mistä joku ei pidä.

Minun kannalta kyse on sananvapaudesta. Sananvapauteen liittyy myös tekijänoikeuslain antama sitaattioikeus. Tämän periaatteen vuoksi en tee sitä pientä ja harmitonta toimenpidettä, että poistaisin profiilikuvasi kuvasitaatista.

Siinä kohtaa kun todetaan, ettei rikosta ole tässä tapahtunut, saadaan samalla ennakkotapaus muillekin. Sen jälkeen muidenkaan bloggaajien tai toimittajien ei tarvitse enää korvaansa lotkauttaa tällaisille tekijänoikeuden rikkomisen syytöksille kuvasitaateissa, josta minua nyt syytät.

 

Huhtikuu 2018: tutkinnan päätös

Aikaa kului ja aloin ajattelemaan, että kyse oli ehkä sittenkin feikkihenkilöstä, eikä mitään rikosilmoitusta ollut oikeasti tehty.

Kunnes lauantaina sain poliisilta soiton ja sen jälkeen päätöksen sähköpostitse. Pääosa nelisivuisesta päätöksestä on yleistä lakitekstiä koskien rikosilmoitusta, esitutkintaa ja päätöstä tutkimatta jättämisestä. Lainaan varsinaiseen kysymykseen liittyvät ydinkohdat alle.

Oleellisin sanotaan heti alussa:

alku-ei-tutkita

Puhtain paperein siis jatketaan! 🙂

Asian kuvaus ja päätös tarkemmin:

paatos-perustelu

Päätöksen perusteluista:

perusteluita-1.PNG

perusteluita-2

Päätös on varmastikin oikea ja kannaltani positiivinen, odotettu ja toivottukin, mutta siinä on tekijänoikeuslain kannalta mielenkiintoisia yksityiskohtia:

  • Tutkinnanjohtaja ei ole arvioinut, ylittyykö teoskynnys, vaan soveltaa asian ratkaisuun tekijänoikeuslakia olettaen, että kyseessä on lain tarkoittama suojattu teos. Olisi voinut odottaa perustelua, miksi profiilikuvan ajatellaan ylittävän teoskynnyksen.
  • Perusteluissa viitataan tekijänoikeuslain 11 §:ään eli yleisiin säännöksiin koskien tekijänoikeuslain 2. luvun säännöksiä, joihin myös 22 § sitaatti kuuluu. Tämä merkitsee, että tutkinnanjohtaja katsoo minun julkaisseen teoksen jonkin 2. luvun alapykälän nojalla noudattaen samalla yleisiä säännöksiä teoksen julkaisusta.
  • Olisi ollut selkeintä, että tutkinnanjohtaja olisi tuonut esiin, minkä 2. luvun alapykälän perusteella hän katsoo minun julkaisseen oletetun teoksen.
  • Sen, että perusteluissa mainitaan blogin käsittelevän ”sosiaalisen median ilmiöitä eikä se keskity yksinomaan Yrityksen tai kenenkään muun yksittäisen henkilön julkaisuun”, tulkitsen viittaavan 22 §:ään eli sitaattioikeuteen ja sen edellytysten täyttymiseen.
  • Selvyydyn vuoksi perusteluissa olisi voinut mainita 22 §:n. Nyt jää sellainen kuva, että perusteluista jäi (esimerkiksi kiireen vuoksi?) kirjoittamatta se viimeinen oleellinen kappale. Toisaalta hyvä näinkin: ehkä tutkinnanjohtaja katsoi asian olevan niin selvä, ettei pykälissä tarvinnut mennä sen pidemmälle.

 

Toivottavasti tämä tarina päättyy tähän.


Näkökulmiaoppimisenarviointiin

Pidin tiistaina koulutuksen Lapin yliopistolla oppimisen arvioinnista. Yllä on tällä viikolla TET-harjoittelussa olevan tyttäreni tekemät visuaaliset muistiinpanot koulutuksesta.

Kokosin esitykseen muutamia näkökulmia arvioinnista:

  • Arviointikulttuurin tyypillisiä haasteita (ns. perinteinen arviointi)
  • Hyvän arvioinnin perusteita
  • Palautteen antaminen
  • Arviointi ymmärtävässä oppimisessa
  • Yhteisöllisen oppimisprosessin arviointi

Avaa esitys SlideSharessa

Esityksessä sivuan nk. käytännön oppimismallia, josta kirjoitin ensimmäisen kerran vuonna 2013. Myöhemmin olen kirjoittanut siitä mm. Open somekirjassa (2017).

Kyse on ymmärtävän ja yhteisöllisen oppimisen yleisestä oppimismallista, jossa oleellista on prosessimainen työskentely. Oppimisen prosessimaisuus/syklisyys mahdollistuu vastavuoroisella työskentelyllä, joka sisältää arviointia. Oppijat voivat arvioida ryhmässä toistensa työtä ja opettaja voi antaa palautetta ryhmälle ja/tai yksittäisille oppijoille. Tätä kautta oppimisessa päästään vielä entistä syvemmälle ja pidemmälle.

Esityksen slidessä nro 19 on uusi piirros, joka kuvaa, miten käytännön oppimismallin on tarkoitus tukea tiedonrakentelu- ja oppimisprosessia sekä yksittäisen oppijan että ryhmän osalta:

kaytannon-oppimismalli-2018

Kuvaa saa lainata lähde mainiten.


Kävin viime perjantaina Tampereen teknillisellä yliopistolla pitämässä koulutuksen erityisesti nuorten sosiaalisen median käytöstä sekä tietosuoja-asetuksesta. Ensiksi mainitun esityksen löydät alta ja jälkimmäisen SlideSharesta. Keskityn tässä ensiksi mainittuun.

Avaa esitys SlideSharesta

Nostoja esityksestä:

WhatsApp on Ylen tuoreen kyselyn mukaan nyt suosituin somepalvelu Suomessa:

whatsapp-suomessa-2018

Facebookissa on nyt noin 3,2 miljoonaa käyttäjää. 69 %:in käyttöasteella se on toiseksi suosituin somepalvelu.  Siitä kirjoitin tarkemmin viimeksi.

Kolmanneksi yltää Instagram:

instagram-suomessa-2018

Perässä tulevat LinkedIn, Snapchat ja Twitter (kuva: Yle, 15-79-vuotiaat):

some-suomessa-2018-yle

Koulutuksessa perehdyttiin erityisesti Jodeliin, jonka käyttö on kasvanut nopeasti etenkin isoissa opiskelukaupungeissa. Jodel yleistyi Suomessa vuonna 2017. En ole nähnyt vielä yhtään kyselyä, jossa olisi selvitetty, kuinka monta käyttäjää Jodelilla tällä hetkellä on Suomessa.

jodel-mika-2018


Kokoan silloin tällöin somepalvelujen tilastoja ei lähteistä. Alla tuoreita tilastokoonteja suomalaisten Facebookin ja Twitterin käytöstä.

Facebookin osalta luvut ovat peräisin Facebookin mainoskoneesta 7.4.2018. Sieltä luvut ovat kenen tahansa katsottavissa maan ja iän mukaan (kymmenen tuhannen tarkkuudella per ikäryhmä). Olen seurannut Facebookin Suomen kävijämäärän kehitystä vuodesta 2011 lähtien.

Twitterin kuvaajien datalähde on #Pinnalla-laskurin kuukausittaiset yhteensä-lukemat. #Pinnalla-laskurin tilastot ovat olleet hyvin luotettavia, kun olen verrannut niitä esimerkiksi kaupalliseen Futusomen Sometutkija-palveluun.

Facebookin kasvu on jatkunut kovana 

Facebookin suomalaisten käyttäjämäärät iän mukaan (7.4.2018) ja vertailu edellisvuoteen:

facebook-2017-2018-lkm.png

Alla on sama data käyttöasteina per ikäryhmä (eli Facebookien ilmoittamien käyttäjämäärien vertailu Tilastokeskuksen väestötietoihin vuosien 2016 ja 2017 lopussa). Tässä ”hauskaa” on luonnollisesti useat yli 100 %:in menevät käyttöasteet, mikä johtuu tulkintani mukaan siitä, että monet ovat liittyneet Facebookiin ennen 13 vuoden ikärajaa, joten he näkyvät tilastoissa väärän ikäisinä.

facebook-2017-2018-kayttoaste-prosentteina

Tällä hetkellä Facebookissa on näiden tilastojen mukaan noin 3,2 miljoonaa suomalaista. Kasvua vuoden takaiseen noin 300 000 (11 %).

Lukema tarkoittaa, että yli 13-vuotiaista suomalaisista Facebookia käyttää 67,4 %. Tämä on hyvin lähellä Ylen maaliskuisen kyselyn lukemaa 69 % (ikähaarukkana 15-79-v.), mikä vahvistaa sitä käsitystä, että osa (noin 400 000) käyttäjistä todellakin näkyy Facebookin luvuissa väärän ikäisinä.

Suomalaisten Facebook-käyttäjien keski-ikä on 32,8 vuotta, mutta vain, jos yli 65-vuotiaat jätetään laskuista. Heidän vaikutusta keski-ikään ei voida laskea, koska Facebook ei kerro heidän lukujaan per ikävuodet. Seniorit ovat kuitenkin kasvava joukko, kuten seuraavasta näkyy:

facebook-2011-2018-yli-50

Toisesta päästä ikähaitaria käyttäjämäärä jatkaa laskemistaan:

facebook-2011-2018-alle-20.png

Tällä kertaa halusin saada nämä Facebook-luvut talteen erityisesti siksi, koska on todella kiinnostavaa, miten sen käyttäjämäärät kehittyvät tästä eteenpäin, kun yhtiö kulkee kohusta toiseen. Nähtäväksi jää, jatkuuko kasvu vai jäävätkö nykyiset määrät sen ennätykseksi.

Jos olet Facebookin käyttäjä, niin luithan aiemman jutun: Näillä Facebook-asetuksilla estät tietojesi käytön muilta yrityksiltä

 

Twitterin käyttäjämäärä nousee, mutta käyttäjien aktiivisuus laskee

Twitterin käyttäjämäärä nousee tasaisesti (trendiviiva). Kausivaihtelu tulee hyvin esiin, kun tarkastellaan kk-lukuja.

Luvuissa on mukana vain ne, jotka ovat twiitanneet vähintään kerran kuukauden aikana. Siksi nämä poikkeavat aikamoisesti kyselyjen tuloksista, joissa esiin tulee myös ns. passiiviset käyttäjät.

twitter-suomalaiset-uniikit-062016-032018

Vaikka käyttäjämäärä nousee, käyttäjien aktiivisuus on laskussa, kun sitä katsotaan twiittien määränä per aktiivinen käyttäjä. Samalla yhä suurempi osuus twiiteistä on retwiittejä (ne sisältyvät kuvassa myös twiittimääriin).

twitter-suomalaiset-aktiivisuus-062016-032018

On hätkähdyttävää, että keskimääräinen twiittimäärä per käyttäjä on laskenut jopa neljänneksen vuoden 2016 jälkeen.

Voi arvailla, mistä käyttäjien aktiivisuuden lasku johtuu. Samaa on ollut havaittavissa myös kyselyissä etenkin somepalvelujen päivittäisessä käytössä. Tulkitsen sen johtuvan ainakin osittain siitä, että näinä valeuutisten, vihapuheen ja nettiraivon aikoina ihmiset suojaavat itseään olemalla hiljaa. On helpompaa retweetata jonkun muun sanoja ja vaikkapa linkkejä uutisiin kuin sanoa itse.

Kuvia saa käyttää lähde mainiten (CC-BY-ehdoin).

 

 


Kävin eilen Rovaniemellä pitämässä koulutuksen kaupungin varhaiskasvatuksen työntekijöille osana ”Turvallisesti ja tiedostaen verkossa ja sosiaalisessa mediassa.” -koulutuspäivää. Oma osuuteni oli kolmetuntinen, mikä käsitti tekijänoikeudet, tietosuojan ja tietoturvan. Alla esitykset.

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa




Nostan hattua, jos luit tänne asti. :)