Kuva: Unsplash.com

Kaikkeen mediaan kannattaa suhtautua kriittisesti. Siis kaikkeen, nimestä riippumatta. 

Jos jokin media toimii mielestäsi epäluotettavasti, on sinulla vapaus kertoa siitä mielipiteesi. Useilla uutissivustoilla on tätä varten kommenttipalsta ja artikkelin kirjoittaneen toimittajan yhteystietoja kuten sähköpostiosoite tai Twitter-tunnus.

Eri asia on, jos todella aletaan mittaamaan artikkelin luotettavuutta. Viime kädessä kyse on toimittajan ja kyseisen median uskottavuudesta, joita ei huutoäänestyksellä ratkaista.

1. Nyrkkisääntö on, että jos media on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston periaatteita, on se lähtökohtaisesti luotettavampi kuin ne, jotka eivät ole. 

Miksikö näin? Siksi, että JSN:n jäseneksi ei oteta mitä tahansa roskalehteä, vaan median on läpäistävä JSN:n kriteerit:

1) Media sitoutuu noudattamaan Journalistin ohjeita ja JSN:n perussopimusta.
2) Medialla on oltava päätoimittaja tai vastaava toimittaja.
3) Media on osoittanut hyvää journalistista tapaa. Sitoutuminen Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja Journalistin ohjeisiin on suotavaa kertoa myös yleisölle.
4) Lukijalle, kuulijalle tai katsojalle ei saa jäädä epäselväksi, mikä mediassa on journalistista aineistoa ja mikä ilmoitus- ja mainosaineistoa.
5) Mediasta on helposti löydettävä tiedot julkaisijasta, vastaavasta toimittajasta ja muusta toimituksesta sekä tiedot yhteydenottoa varten.

Kriteerit voivat tuntua triviaaleilta, mutta ne eivät sitä ole. Netissä on paljon sivustoja, jotka eivät lähimainkaan täytä JSN:n kriteereitä tai edes pyri siihen.

 

2. Arvioi, onko toimittaja noudattanut toimittajien itse itselleen laatimia eettisiä sääntöjä eli Journalistin ohjeita

Jos media kuuluu JSN:ään, tulisi sen toimittajien aina noudattaa Journalistin ohjeita. Artikkelin luotettavuutta arvioitaessa voit kiinnittää huomiota mm. seuraaviin asioihin (vain muutaman kohdan lainatakseni):

6. Käsitellessään omalle tiedotusvälineelle, konsernille tai sen omistajille merkittäviä asioita journalistin on hyvä tehdä asiayhteys lukijalle, kuulijalle ja katsojalle selväksi.

Omistussuhteet voivat aina vaikuttaa siihen, mitä kerrotaan ja miten. Siksi ne on tuotava artikkelissa esiin. Mitä suurempi jääviysepäilys voi lukijalle tulla, sitä huolellisemmin toimittajan on tehtävä työnsä ja tuotava tämä näkökanta esiin.

8. Journalistin velvollisuus on pyrkiä totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen.

Totuuteen pyrkiminen on siis toimittajan velvollisuus, ei mikään poikkeus. Totuudenmukaisuus tarkoittaa käytännössä kriittisyyttä koko artikkelin teossa.

10. Tiedot on tarkistettava mahdollisimman hyvin – myös silloin kun ne on aikaisemmin julkaistu.

Toimittaja ei esimerkiksi voi ottaa jotain nettihuhua lähteekseen ja tehdä siitä artikkelin arvioimatta väitteiden luotettavuutta ja tarkistamatta niitä muualta.

11. Yleisön on voitava erottaa tosiasiat mielipiteistä ja sepitteellisestä aineistosta. Myöskään kuvaa tai ääntä ei saa käyttää harhaanjohtavasti.

Yleisöä on helppoa johtaa harhaan monellakin tavalla. Kuvan ja videon käyttö lienevät niitä tehokkaimpia tapoja: ottamalla esimerkiksi kuvan jostain muusta tilanteesta ja sanomalla sen todistavan jotain ihan muuta.

12. Tietolähteisiin on suhtauduttava kriittisesti. Erityisen tärkeää se on kiistanalaisissa asioissa, koska tietolähteellä voi olla hyötymis- tai vahingoittamistarkoitus.

Kiistanalaisissa tilanteissa ja nopeissa uutistapahtumissa houkutus journalistin ohjeista lipsumiseen lienee suurin. Niissä mitataan, kuka todella pyrkii totuudenmukaiseen uutisointiin.

Toimittajan on esimerkiksi pyrittävä tarkistamaan hänelle lähetetyt kuvat ja videot, eikä suoltaa niitä kritiikittömästi julki.

20. Olennainen asiavirhe on korjattava viipymättä ja niin, että se tavoittaa mahdollisimman kattavasti virheellistä tietoa saaneen yleisön. Korjaus on julkaistava sekä tiedotusvälineen toimituksellisilla verkkosivuilla että julkaisussa tai kanavassa, jossa virhe on alun perin ollut.

Ainahan voi lipsua ohjeista ja vedota inhimilliseen virheeseen, vai mitä? Ei, jos olet JSN:n periaatteisiin sitoutunut toimittaja. Virheen sattuessa se on korjattava mahdollisimman pian.

Yksittäisen toimittajan yläpuolella on aina vastaava toimittaja ja/tai päätoimittaja. Toimittaja on siis yleisön lisäksi vastuussa esimiehilleen. Tämän lisäksi tulee vastuu JSN:lle.

 

3. Jos artikkelissa on mielestäsi virhe, pyydä oikaisua ja kantele viime kädessä JSN:ään

Lutoa siihen, että itseään kunnioittava toimittaja on vain tyytyväinen saadessaan palautetta artikkeliinsa – ainakin, jos se on asiallisesti perusteltu.

Jos jutussa todella on virhe ja voit sen osoittaa, tulee toimittajan tehdä oikaisu juttuu viipymättä.

Olen itse monta kertaa esittänyt oikaisupyynnön johonkin artikkeliin ja lähes poikkeuksetta ne on myös tehty.

Jos toimittaja kieltäytyy korjaamasta artikkelia – ja olet edelleen sitä mieltä, että sitä tulee korjata – voit olla seuraavaksi yhteydessä vastaavaan toimittajaan tai päätoimittajaan. Jos oikaisua ei edelleenkään tehdä, voit tehdä kantelun Julkisen sanan neuvostolle.

Jos JSN katsoo kantelun aiheelliseksi, se ottaa sen käsittelyynsä. Ja jos se tekee kantelusta langettavan päätöksen, tulee kyseessä olevan median julkaista sekä JSN:n päätös että oikaisu artikkeliin.

 

4. Miten pitäisi suhtautua mediaan, joka ei toimi Journalistin ohjeiden mukaan?

Niin, mitä pitäisi ajatella mediasta, joka:

  • ei merkitse toimittajien nimiä artikkeleihinsa?
  • ei ole asettanut vastaavaa toimittajaa tai päätoimittajaa?
  • ei kerro yhteystietojaan?
  • ajaa esteettä omistajiensa etuja eikä tuo tätä lukijoille mitenkään esiin?
  • ei pyri tarkistamaan julkaistavia tietoja?
  • ei suhtaudu kriittisesti lähteisiin?
  • ei pyri erottamaan tarkistettuja tietoja ja mielipiteitä?
  • ei pyri tarkistamaan saamiensa kuvien, videoiden ja muiden materiaalien asiayhteyttä ja oikeutta?
  • ei korjaa selviä virheitä tai ota muutenkaan mitään vastuuta jutuistaan?

Ei sellaista mediaa ainakaan luotettavana voi pitää. Koska se ei toimi minkään sellaisen periaatteen mukaan, johon luotettavuus perustuu.

Ei, vaikka se väittäisi kertovansa totuuden asioista, joista ”valtamedia vaikenee”. Vain hyväuskoinen uskoo jotain vain siksi, koska kertoja väittää kertovansa totuuden.

Sellaiselle medialle on nimi: vastamedia. Tai valemedia. Tai vihasivusto. Kirjo on laaja, mutta jokaiselle näistä on yhteistä pyrkimys ajaa omaa agendaansa lähes hinnalla millä hyvänsä.

 

5. Mitä pitäisi ajatella, kun vastamedia syyttää totuudenmukaiseen tiedonvälitykseen sitoutunutta mediaa valemediaksi? 

En korvia lotkauttaisi.

Tämä on asia, jonka Suomessa lapsikin jo ymmärtää. Uusissa opetussuunnitelmissa mediakriitisyys on huomioitu vielä aiempaa huomattavasti paremmin.


Kesäloma on taakse jäänyttä elämää ja syyskauden koulutuskeikat päässeet alkuun.

Mobiililaitteet koulunkäynninohjaajan työvälineenä

Viime viikon keskiviikkona olin Pyhäjärvellä pitämässä mobiilaitteiden käytön koulutusta kunnan koulunkäynninohjaajille. Ennen en olekaan pitänyt koulutusta tälle kohderyhmälle. Tuntuu, että koulunkäynninohjaajat ovat jääneet monesti kuin paitsioon tieto- ja viestintätekniikan käytön osalta. Kuitenkin esimerkiksi nuorten sosiaalisen median palvelujen tunteminen ja mobiilisovellusten käyttömahdollisuuksien tunteminen oppimisen tukena ovat heille erittäin hyödyllistä tietoa.

Avaa esitys SlideSharessa

Monilukutaito lukion opetuksessa

Viime perjantaina kävin Keravan lukiolla pitämässä opettajille koulutuksen monilukutaidosta. Aivan kuten peruskoulun puolella myös lukioissa riittävää työtä uuteen OPS:iin sisältyvän monilukutaito-käsitteen haltuunotossa. Käsite on hyvin laaja ja sitä voi katsoa todella monesta eri näkökulmasta.

Omassa näkökulmassani painottuu se, miksi monilukutaito on tullut mukaan opetussuunnitelmiin, ja mihin monessa aihetta käsittelevässä artikkelissa viitataan: varsinkin verkossa uusia tekstilajeja piisaa loputtomiin, ja niitä ei perinteinen äidinkielen opetus yksinään tavoita. Siksi tarvitaan koulutuksen läpilyövää monilukutaidon opetusta, joka sisältää niin uudet luku- ja kirjoitustaidot että sosiaalisia taitoja sekä näiden arviointikykyä.

Avaa esitys SlideSharessa

Aiemman sosiaalista mediaa ja monilukutaitoa käsittelevän artikkelini löydät tästä.

 


Olin keskiviikkona Kajaanissa valtakunnallisilla AMK-päivillä. Tapahtuma keräsi Kajaaniin yli 400 osallistujaa ympäri Suomea. Kainuulainen osaaminen näytti parhaat puolensa, sillä harvoin näkee isommissakaan tapahtumissa yhtä hyvin hoidettuja järjestelyjä.

Oma tehtäväni oli pitää parinkymmenen hengen työpaja aiheesta ”Tulevaisuuden viestintävälineet”. Käytännössä aiheena oli nuorten sosiaalisen median käyttö, trendit ja somen käyttö koulutusten markkinoinnissa.

Avaa esitys SlideSharessa

Taustatyönä kävin aika laajalla otannalla ammattikorkeakoulujen nettisivujen some-toimintoja sekä varsinaisia some-kanavia läpi. Keskimäärin AMKeilla on asiat paremmin hoidettu kuin yleensä koulutusalalla, mutta parannettavaa on – usein ihan perusasioissakin. Jos toisaalta pitää mainita yksi positiivinen esimerkki, niin se on ehdottomasti XAMK.


Eilen olin Kärsämäen Frosteruksen koululla kouluttamassa alueen opettajille, miten lapset ja nuoret käyttävät sosiaalista mediaa, sekä miten somea tulee käyttää opetuksessa. Alla esitys.

Avaa esitys SlideSharessa

Jälleen kerran reilun somen säännöt saivat positiivista palautetta. Joku sanoi osuvasti, että ne sopivat yhtälailla aikuisille kuin lapsillekin – somessa ja sen ulkopuolella.

reilun-somen-saannot


Torstaina kävin Espoossa Keskuspuiston ammattiopistossa pitämässä koulutuksen AMEO-verkoston eli ammatillisen erityisopetuksen oppilaitosten TVT-tukihenkilöille. Aiheena oli nuorten tavat käyttää sosiaalista mediaa ja somen opetuskäyttö.

Avaa esitys SlideSharessa

 


Pidin eilen Pyhäjoen Saaren koululla tunnin sosiaalisen median ja netin turvallisesta käytöstä 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisille sekä vielä iltasella vanhempainillan. Jälkimmäinen oli suunnattu laajasti kaikille koululaisten vanhemmille eskarista lukioon asti.

Oppilaille pidetyn tunnin esityksen löydät tästä. Alla on samoista aiheista vanhempainillassa pitämäni hieman edellistä laajempi esitys.

Avaa esitys SlideSharessa

Yksi asia, mitä painotan vanhempainilloissa ja painotan tässäkin:

Vanhempi/huoltaja on vastuussa lapsensa somepalvelujen käytöstä ja niiden valvonnasta.

Näin on ensinnäkin siksi, että vanhemman/huoltajan vastuulla on huolehtia lapsesta ja tämän hyvinvoinnista. Tämä näkökulma painottuu sitä enemmän, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse.

Ja toiseksi siksi, että somepalvelujen käyttöehtojen hyväksyntä muodostaa sopimussuhteen, jollaista ei alaikäinen voi lain mukaan tehdä. Käytännössä vanhemman on hyväksyttävä lastensa käyttämien somepalvelujen sopimukset ja valvottava sitten palvelujen käyttöä. Periaatteessa siis sopimussuhde on huoltajan ja palveluntarjoajan välinen ja lapsi käyttää palvelua huoltajansa valvonnassa.

Lapsella tulee siten olla huoltajan hyväksyntä ja lupa, kun hän rekisteröityy uusiin somepalveluihin. Näin on riippumatta somepalvelujen ikärajoista, kun kyse on alaikäisestä.

Kolmantena seikkana tulee se, että millaisia ikäviä asioita alaikäinenkin voi netissä/somessa kohdata – ja niitä asioita on runsaasti. Esimerkiksi: kaikenlainen hölmöily (katso esim. esityksestä sliden 34 ”knife game”, joka nyt tuntuu kouluissa leviävän), kiusaaminen, valeuutiset, valeprofiilit, seksuaalinen ahdistelu, K18-sisällöt, huumeet ja muu rikollisuus. Eli kaikki samat sisällöt kuin aikuisillakin.

Lapsen ja vanhemman välillä olisi parasta olla avoin keskusteluyhteys somen käytöstä, jotta ikävyyksistä puhuminen olisi helpompaa tilanteen sattuessa kohdalle. Hyvä ”strategia” aikuiselle on olla kiinnostunut lapsensa käyttämistä somepalveluista ja keskustella niiden käytöstä jo siinä vaiheessa, kun uutta somepalvelua ollaan ottamassa käyttöön.

Tiukan kontrollin sijasta suosittelen luottamuksen rakentamista keskustelemalla ja avoimuudella. Kun aikuinen on pari kertaa tutustunut, mitä lapsen somekanavissa keskustellaan ja tehdään – ja todennut, että ihan ok:lta näyttää – alkaa luottamusta kertyä puolin ja toisin. Monta kertaa aikuisten huolehtiminen on onneksi turhaa – mutta silti todella tarpeellista.

Sosiaalisen median käsikirjaan v. 2014 koostin tällaisen listan lasten ja vanhempien keskusteltavaksi:

  • Miksi jotkin sivustot ovat kiellettyjä alle 13-vuotiailta tai alaikäisiltä?
  • Mistä tietää, onko netissä kerrottu asia totta?
  • Millä sivustoilla lapsi käy netissä? Keiden kanssa hän siellä on?
  • Mitä itsestä ja muista voi kertoa ja mitä ei? Kenelle?
  • Saako toisesta levittää noloja juttuja tai kuvia netissä, edes vitsinä?
  • Mitä kuvia itsestä kannattaa julkaista netissä tai lähettää nettitutulle? Mitä siitä voi seurata?
  • Mikä on sopiva määrä ja kellonaika netin käytölle?
  • Mitä on oikea ja väärä netissä?
  • Miten toimia, jos joutuu netissä kiusaamisen kohteeksi tai jos näkee, että jotain muuta kiusataan?
  • Kenelle voi kertoa omien vanhempien lisäksi, jos netissä tapahtuu jotain ikävää?

Eilen ja tänään on keskusteltu Twitterissä ja Facebookissa eri yhteyksissä somepalvelujen käyttäjämääristä Suomessa. Tänään Piritta Seppälä julkaisi keskustelun ja eri lähteiden pohjalta yhteenvetokuvan. Kuva aiheutti keskustelua, sillä osassa palveluissa oli käytetty profiilien määrää ja osassa aktiivisten käyttäjien määrää, jota sitäkin voidaan mitata monella tapaa. Laitoin omankin lusikkani soppaan.

Kaiken hämmentämisen jälkeen päätin julkaista oman versioni suomalaisten sosiaalisen median käytöstä tällä hetkellä ja perustelut siihen:

suomalaiset-somessa-q1-2017-white

facebook-suomessa-q1-2017

whatsapp-suomessa-q1-2017

snapchat-suomessa-q1-2017

Kuvia saa jakaa ja käyttää vapaasti. Edit 31.3.2017: lisätty Facebookin, WhatsAppin ja Snapchatin kuvat.

Perustelut ja tarkennukset

  • Luvut perustuvat AudienceProjectin kyselyyn, joka on julkaistu 30.12.2016. Lukemat ovat vuoden 2016 viimeiseltä neljännekseltä. Raportista löytyy lisää kiinnostavaa dataa sekä vertailua Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa. Suosittelen tutustumaan!
  • Kyselyn vastaajamäärä on 8000, ja vaikka kyselyn tekijät eivät sitä suoraan kerro, niin luulisin Suomessa vastaajia olleen n. 2000, kun mukana on yhteensä neljä maata.
  • Vastaajien ikä on yli 13 vuotta. Eli se on melko kattava, mutta jonkin verran jää toki nuorempia käyttäjiä pois lukemista – erityisesti nuorten suosimien WhatsAppin, YouTuben, Instagramin ja Snapchatin kohdalla.
  • Kyse on aktiivisten käyttäjien määristä, EI luotujen käyttäjätunnusten määristä. Tällä on iso ero joidenkin palvelujen kohdalla, mutta joidenkin välttämättä ei. Alempaa löydät tarkempia aktiivisuuslukemia kunkin palvelun käyttäjistä.
  • Kuten tarkkaavainen lukija huomaa, ei AudienceProjectin raportissa mainita mitään lukumääriä, vaan ainoastaan prosentteja. AudienceProject ilmaisee raportissaan tulokset prosentteina kunkin maan netinkäyttäjistä. Suomessa AudienceProjectin netinkäyttäjien lukema (lähde – superkiinnostava tämäkin) on tarkalleen 3429541 ja yllä näkemäsi lukemat on laskettu sen perusteella.
  • Facebookin osalta verkossa liikkuu myös Facebookin mainoskoneen ilmoittamia lukuja. Käytän niitä itsekin silloin, kun kuvaan käyttäjien määrää per ikäluokka sekä niiden muutoksia, sillä silloin vertailtavuus säilyy hyvänä. Facebookin mainoskoneen ilmoittama kokonaismäärä suomalaisille käyttäjille on 2,9 miljoonaa. Se ei kuitenkaan ole koskaan vastannut muista lähteistä saatua tietoa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen yhteisöpalvelujen käyttöasteilla ja ikäluokkien määrillä laskettuna päädytään suunnilleen samaan kuin yllä AudienceProjectin kyselyyn perustuva 2,6 miljoonaa.
  • Samoin LinkedInistä liikkuu sen mainoskoneen ilmoittama lukema 980 000. AudienceProjectin perusteella aktiivisia käyttäjiä on n. 680 000, eli pyöristettynä 0,7 miljoonaa.
  • Twitterissä hämmennystä herättää iso lukema 0,7 miljoonaa, sillä samaan aikaan tiedetään, että aktiivisia twiittaajia per kuukausi on n. 130 – 150 000. Selkeyden vuoksi tämäkin on merkitty kuvaan. AudienceProjectin kyselyn tulos on kuitenkin tässä kuvassa muihin vertailtava tulos, vaikkakaan se ei kerro, miten ne loput ihmiset käyttävät Twitteriä, jos eivät twiittaa. Varmasti moni vastaaja käyttää Twitteriä myös ilman Twitterin käyttäjätunnusta.
  • Snapchat oli vuoden 2016 nopein kasvaja. AudienceProjectin kyselyn Q1/2016:n tuloksissa sen käyttäjämäärä oli n. 340 000 ja Q4/2016:ssa jo kuvassa näkyvä 480 000. Muutos on huimat 40 %.
  • WhatsApp oli toinen nopea kasvaja. Sen käyttäjämäärä kehittyi Q1/2016:n n. 2,1 miljoonasta Q4/2016:n 2,3 miljoonaan. Kasvua oli 11 %:ia. Lienee vain ajan kysymys, milloin WhatsAppia käytetään Suomessa enemmän kuin Facebookia.
  • Instagramin osalta kasvua oli vuoden 2016 aikana n. 10 %. Eli se oli kolmanneksi nopeimmassa kasvussa.
  • Kiinnostava knoppitieto AudienceProjectin kyselystä on, että suomalaiset käyttävät keskimäärin 3,2 eri somepalvelua.
  • Kyllä, tämä on tietääkseni tuorein katsaus aiheesta tällä hetkellä. Jos jollain on tuoreempia lukemia, niin kuulen niistä mielelläni.

Tässä kuva AudienceProjectin raportista suomalaisten somepalvelujen käytön aktiivisuudesta – siis niiden osalta, jotka ko. palveluita käyttävät. Huomaa järjestyksen muutos yllä olevaan verrattuna:

somen-kaytto-aktiivisuus-2016

Edit 30.3.2017: Tämän kuvan prosenttien avulla voi laskea kunkin somepalvelun käyttäjämäärät per päivä, viikko ja kuukausi kokonaiskäyttäjämääristä. Kas tässä:

Päivässä Viikossa Kuukaudessa
Facebook 2 083 000 2 444 000 2 546 000
WhatsApp 1 749 000 2 215 000 2 309 000
Youtube 804 000 1 899 000 2 338 000
Instagram 713 000 988 000 1 065 000
Snapchat 302 000 418 000 447 000
Twitter 235 000 489 000 606 000
LinkedIn 110 000 425 000 624 000
Pinterest 88 000 357 000 505 000

Kun taulukko järjestetään käyttäjien per päivä mukaan, nousee WhatsApp vertailussa ohi YouTuben ja Snapchat ohi Twitterin, LinkedInin ja Pinterestin.

Yhteisöpalvelujen kokonaiskäyttö Suomessa

Alla oleva kuva perustuu Tilastokeskuksen lukuihin yhteisöpalvelujen käytöstä Suomessa vuosina 2011-2016. Kuten siitä näkyy on yhteisöpalvelujen käyttö edelleen kasvussa ollen nyt 16-89-vuotiaiden osalta 56 %. Tässä kuvassa on 16-24-vuotiaiden lukema ensimmäistä kertaa pienentynyt. Tosin Tilastokeskuksella on muuttunut kyselyn tekotapa vuonna 2016 ja syynä voi olla se.

yhteisopalvelut-suomessa-2011-2016

Facebookin käyttö Suomessa

Kuten mainitsin, seuraan Facebookin mainoskoneen lukemia säännöllisesti. Tässä tuorein yhteenveto 13-20-vuotiaista:

teinit-facebookissa_2011-2017

Kiinnostava havainto tässä kuussa oli, että suomalaisten teinien määrä oli lisääntynyt ensimmäisen kerran sitten vuoden 2011 jälkeen. Tämähän tuntuisi olevan ristiriidassa yllä olevan Tilastokeskuksen kuvan kanssa, jonka mukaan 16-24-vuotiailla olisi yhteisöpalvelujen käyttö laskenut. Se, pitääkö tämä paikkansa, vai onko kyse Facebookin lukujen aiempaa reilummasta pyöristämisestä ylöspäin tai jostain muusta muutoksesta lukujen muodostamisessa, en osaa sanoa. Jotain Facebookin lukujen luotettavuudesta kertoo kuitenkin se, että monessa ikäryhmässä Facebook sanoo olevan enemmän käyttäjiä kuin kyseisessä ikäluokassa on hengissä olevia suomalaisia. Eli en nyt vielä tämän perusteella lähtisi varmasti sanomaan, että nuoret olisivat laajasti palaamassa Facebookiin.

Facebookin käyttö on edelleen kasvussa suurin piirtein kaikissa yli 20-vuotiaiden ikäluokissa. Statista-tilastopalvelu ennustaa, että vuonna 2021 Suomessa on todella n. 2,9 miljoonaa Facebookin käyttäjää.

Yli 50-vuotiaiden suomalaisten käyttäjien määrä kasvaa Facebookissa jatkuvasti. Yli 65-vuotiaita käyttäjiä Facebookissa on jo sen mukaan 210 000. Facebook ei kerro yli 65-vuotiaiden määriä per ikäluokka.

yli-viiskymppiset-facebookissa-2011-2017

Näitä jälkimmäisiäkin kuvia saa käyttää lähde mainiten. Jaan kuvat Creative Commons BY -lisenssillä ja osallistun näin samalla tällä viikolla olevaan Jaa jotain -tapahtumaan (ks. Twitteristä #jaajotain).

 


Pidin viime perjantaina koulutuksen Oulun seudun ammattikorkeakoulun (OAMK) Verkko-ohjaaja -hankkeen ydinryhmälle sosiaalisen median perusteista ja nykytilasta Suomessa sekä somen käytöstä opintojen ohjauksessa. Alla esitykset:

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa

 


Netissä ja verkkolehdissä on villejä huhuja ja juttuja Facebookin kaveriehdotuksista. Ne osoittavat lähinnä, miten huonosti ihmiset ymmärtävät, kuinka paljon Facebook saa heistä tietoa. Yritän selventää aihetta alla.

Melko triviaali väite on, että Facebook ehdottaisi kavereiksi niitä, jotka ovat käyneet katsomassa profiiliasi. Siinä samalla ihmiset unohtavat, että Facebook on tehnyt vuosien mittaan paljon työtä sen eteen, että Facebook-sovelluksetkaan eivät pysty vakoilemaan, kuka käy katsomassa kenenkin profiilia. Ja nytkö Facebook sitten tarjoaisi saman listan kaveriehdotuksina? Ei taatusti.

Ja jos katsot Facebookista listaa ”ihmisistä, jotka saatat tuntea”, niin tuskin uskot itsekään, että he kaikki olisivat vaivautuneet katsomaan profiiliasi. Pitkä lista kaveriehdotuksista (=useita kymmeniä henkilöitä) on kyllä omiaan synnyttämään kaikenlaisia salaliittoteorioita.

Hurjin kuulemani väite on, että Facebook salakuuntelisi puheluja ja lukisi tekstareita, ja tekisi kaveriehdotuksia niiden perusteella. Ei varmasti.

Sen sijaan Facebook pystyy kyllä monen käyttäjän kohdalla seuraamaan, keitä heillä on kännykän puhelinluettelossa. Se onnistuu WhatsAppin kautta, joka käyttää puhelimen osoitekirjaa. 

Muistin virkistykseksi: Facebook osti WhatsAppin vuonna 2014 ja vuoden 2016 elokuussa WhatsApp uudisti käyttöehtojaan siten, että se mahdollisti käyttäjätietojen hyödyntämisen Facebookissa (mikäli käyttäjä ei sitä erikseen estänyt). Lainaus tuolloisesta WhatsAppin blogipostauksesta:

But by coordinating more with Facebook, we’ll be able to do things like track basic metrics about how often people use our services and better fight spam on WhatsApp. And by connecting your phone number with Facebook’s systems, Facebook can offer better friend suggestions and show you more relevant ads if you have an account with them.

Kun summataan sekä Facebookin että WhatsAppin käyttäjä- ja kontaktitiedot, niin Facebookille kertyy runsas tietokanta kaveriehdotusten tekemiseen. Mukaan tulee myös käyttäjän mahdollisesti Facebookille jakamat muut kontaktitiedot. Facebook voi saada kännykän puhelinluettelon myös Facebook Messengerin kautta. Nämä tiedot pääsee tarkistamaan täältä.

Kyse on huomattavasti monimutkaisemmasta ja edistyneemmästä systeemistä kuin sen vakoilemisesta, kuka käy katsomassa kenenkin profiilia. Facebookin ei tarvitse vakoilla profiilien stalkkaamista, koska sillä on paljon tehokkaampia keinoja käytössään.

Pelkistettynä kaveriehdotukset syntyvät näin:

facebook-kaveriehdotukset2

 

Facebookin ja WhatsAppin käyttäjä- ja kontaktitietojen yhdistämisestä syntyy yhdessä niin paljon dataa, että se selittänee minkä tahansa kaveriehdotuksen syntymisen. Facebookin kaveriehdotuksen algoritmi voi tarkkailla esimerkiksi seuraavia asioita:

  • Jos kumpikin käyttäjä löytyy toisen puhelinluettelosta ja kumpikin käyttää WhatsAppia, he löytänevät pian toisensa kaveriehdotuksista
  • Yhteydenpito WhatsAppissa on jo selvä merkki toisen tuntemisesta
  • Vastaukset toisen henkilön viesteihin esimerkiksi yhteisen Facebook-tutun seinällä on myös merkki tuntemisesta

Vaikka sinä ja toinen henkilö ette olisi olleet suoraan yhteydessä toisiinne, voi Facebook päätellä teidän tuntevan toisenne seuraavien tietojen avulla:

  • Yhteiset kontaktit kännykän puhelinluettelossa, WhatsAppissa ja Facebookissa
  • Jäsenyydet samoissa Facebook-ryhmissä ja osallistumiset samoihin keskusteluihin
  • Yhteneväisyydet paikkakunta-, työ- ja koulutustiedoissa
  • Tykkääminen samoista aiheista Facebookissa – etenkin, jos kyseinen ”sosiaalinen kupla” on verrattain pieni (esim. yhdistettynä jäsenyyteen samoissa FB-ryhmissä)

Nämä ovat asioita, joita Facebook pystyy käyttämään hyödyksi kaveriehdotusten tekemiseen. Yhdistäviä tekijöitä eri henkilöiden välillä löytyy verrattain helposti – ja sitä enemmän, mitä aktiivisemmista WhatsAppin ja Facebookin käyttäjistä on kyse.

Ei tarvita suoraa yhteyttä kahden henkilön välillä, jos viitteitä tuntemisesta on riittävästi esimerkiksi yhteisten tuttavien perusteella.

Tässä esittämäni ovat enemmän tai vähemmän omaa päätelmääni. Sitä, miten Facebookin kaveriehdotuksen algoritmi todella toimii, ei ole kerrottu julkisesti. Yksittäisten kaveriehdotusten syytä ei voida varmuudella selvittää senkään vertaa. Ja juuri tämä on omiaan synnyttämään villejä huhuja.


Kävin eilen pitämässä koulutuksen OAJ:n Kanta-Hämeen alueyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Aiheena oli uusiin opetussuunnitelmiin liittyvät teemat: digitaalisuus, sosiaalinen media ja opetuksen kehittäminen.

Avaa esitys SlideSharessa




Blog Stats

  • 553,574 hits