Viime torstain toinen koulutukseni oli opettajille ja sen aiheena oli monilukutaito. Koulutus oli osa Etelä-Suomen aluehallintoviraston järjestämää Taitavaksi mediakasvattajaksi! -koulutuspäivää.

Tilaisuuden ohjelmassa koulutukseni oli otsikoitu näin:

”Turvallisesti somessa” -Kriittinen ajattelu, nettietiketti ja sosiaalisessa mediassa toimimisen riskit sekä monilukutaito ja nettilukutaito uudessa OPSissa.

Siinä on monta aihetta, jotka kaikki liittyvät monilukutaitoon. Monilukutaito on laaja käsite, joka pitää sisällään esimerkiksi nämä osa-alueet:

monilukutaidon-osa-alueita-2017

Esitykseni otsikkoon nostin turvallisuuden ja järjen somen käytössä. Niistä tässä on perimmiltään kyse.

Monilukutaitoa kysytään esimerkiksi silloin, kun:

  • haetaan tietoa hakukoneilla – Googlen tavallisin käyttötapa on itsenäisen ajattelun ja syvällisen tiedonkäsittelyn ansa
  • käytetään nettilähteitä, kuten Wikipedia-artikkeleita tai blogeja
  • käytetään tai julkaistaan teoksia
  • tulkitaan uutisia saatika valeuutisia tai mainoksia
  • tubettaja mainostaa eli tekee kaupallista yhteistyötä – joka jo sanana peittää helposti taakseen sen, että henkilö kertoo tai sanoo olevansa jotain mieltä siksi, että hänelle maksetaan
  • törmätään huijauksiin tai tietojenkalasteluihin
  • harkitaan osallistumista somessa järjestettyihin kilpailuihin
  • yritetään tulkita, onko jokin someprofiili aito
  • epäillään jotain kuvaa tai videota manipuloiduksi
  • joku some-lähipiirin ihminen tai itse hölmöilee tai harkitsee sellaista
  • ylipäätään toimitaan somessa – olipa kyse sisältöjen lukemisesta, kirjoittamisesta tai vuorovaikutuksesta muiden kanssa

Tämä kuva havainnollistaa monilukutaidon/nettilukutaidon hieman jäsennellymmin, vaikka käsittääkin vain osan siitä:

21-vuosisadan-taidot-ja-nettilukutaito

Esitys:

Aava esitys SlideSharessa

P.S. Opettaja-lehti haastatteli minua tuoreimmassa numerossaaan samoista teemoista. Jutun voi lukea tästä.

Mainokset

Kuva: Facebook, 2010, lähde: https://www.facebook.com/note.php?note_id=469716398919

Pidin viime torstaina koulutuksen Helsingissä, joka oli suunnattu erityisesti yhteisömanagereille. Koulutuksen järjesti Ratekoulutus. Aiheena oli sosiaalisen median erilaiset yhteisöllisyyden muodot: ryhmät, yhteisöt ja verkostot.

Käsitteet lyhyesti avattuina:

Ryhmä on tiukan yhteisöllisen toiminnan perusyksikkö. Tosin aina ryhmäytymisprosessissa ei päästä sille asteelle, että voitaisiin puhua edes ryhmästä. Monet someryhmät eivät siksi ole sosiologisessa mielessä ryhmiä, vaan pikemminkin löyhiä digitaalisesti muodostettuja yhteenliittymiä.

Yhteisö on sosiaalisesti kuin suuri ryhmä, mutta jäsenmäärän kasvaessa eritasoisia sosiaalisia suhteita muodostuu enemmän ja monimutkaisemmin. Joskus yhteisö on sosiaalisesti tiukka ja jäsenilleen merkityksellinen. Tällaisia yhteisöjä voidaan tarkastella esim. käytäntöyhteisön mallin kautta. Keskeistä on yhteinen toiminta, joka edellyttää jäsenten sitoutumista yhteisölliseen toimintaan. Vaikeampaa on luoda yhteisö kuin koodata teknisesti hieno yhteisösivusto.

Sosiaaliset verkostot ovat pikemminkin sosiaalisia kuin yhteisöllisiä. Tietoa kyllä jaetaan ja keskusteluja syntyy, mutta jäsenten välille syntyy vain harvoin yhteisiksi koettuja tavoitteita, jotka saisivat ihmiset ponnistelemaan yhteisen asian eteen saati tuottamaan jotain yhteisiä tuotoksia ryhmien tapaan. Sen sijaan verkostot ovat tehokkaita tiedonvälitykseen, ajankohtaisten asioiden seuraamiseen, massojen käsitysten kartoittamiseen, ihmisten osallistamiseen yksilötasolla johonkin toimintaan ja – niinpä tietenkin – mielipiteiden muokkaamiseen verkostojen mielipidevaikuttajien avulla.

Sosiaalinen verkostoanalyysi on puolestaan joukko välineitä ja algoritmeja, joilla saadaan verkostojen toimijoiden väliset suhteet ja ryhmittymät esiin sekä voidaan tutkia verkostoissa ilmeneviä mekanismeja. Yksinkertaisimmillaan nähdään, ketkä ovat tärkeimpiä mielipidevaikuttajia. Parhaimmillaan ymmärretään paremmin osallistujien ja ryhmittymien eroja sekä mikä vaikutus heillä on eri teemoista käytävään keskusteluun so. ihmisille syntyviin käsityksiin. Sanomattakin on selvää, että tällaista tietoa voidaan käyttää hyvin monin tavoin ja eri tarkoituksiin. Verkostoanalyysin haaste ei ole datan saatavuus (no, joskus toki sekin), vaan asetettuun kysymykseen vastaavan datan seulonta kokonaisuudesta.

Toinen some-yhteisöllisyyyden muoto ei ole parempi toista, vaan kyse on siitä, mitä tavoitellaan tai millaista toimintaa halutaan ymmärtää tai synnyttää.

Avaa esitys SlideSharessa

 


Syksyn koulutusrumbaan on mahtunut myös vanhempainiltojen pito 17.10. Kiviniemen koululla ja 19.10. Takkurannan koululla Oulussa/Haukiputaalla. Näissä osallistujina oli 4.-, 5.- ja 6.-luokkalaisia vanhempineen.

Oli todella positiivista, kuinka monet vanhemmat ja lapset lähtivät mukaan iltoihin sekä osallistuivat aiheiden keskusteluihin!

Kouluttajana lievänä haasteena oli suurin piirtein saman setin pitäminen kahdesti per päivä – eli peräti neljästi peräkkäin. Takki oli melko tyhjä kummankin illan jälkeen. Asiatkaan eivät olleet niitä helpoimpia käsiteltäviksi. Kun itsekin olen vanhempi, oli näissä tilaisuuksissa kyse myös vertaisille puhumisesta.

Avaa esitys SlideSharessa

Suurimman kuiskutuksen lasten osalta aiheutti esityksessä kohta, jossa listataan TOP 20 tubettajat Suomessa. Valtaosa lapsista viittasi tuntevansa heistä vähintään 15. Samoissa kohdissa vanhemmat katsoivat silmät pyöreinä, että miten ne voivat nuo kaikki tuntea… Taisivat silmät avautua.

Hieman vastaava tilanne oli jo kansidian kohdalla, kun selvitin, moniko somepalveluista oli tuttuja lapsille, entä vanhemmille.

Parhaita hetkiä olivat ne, joissa lapset kertoivat omakohtaisia kokemuksiaan esimerkiksi nettikiusaamisesta tai siitä, millaisiin asioihin ovat netissä/somessa törmänneet, sekä miten ovat näissä tilanteissa toimineet.

Kannustin – ja kannustan – vanhempia keskustelemaan lastensa kanssa siitä, mitä somepalveluita lapset käyttävät ja mitä niissä tehdään. Molemmin puolin voidaan oppia paljon. Ja kun keskusteluyhteys on avattu, voidaan hankalistakin asioista ja tapahtumista keskustella helpommin.

Kokonaisuutena näistä illoista jäi fiilis, että kyllä kannatti, vaikka iltatilaisuuksien sovittaminen kalenteriin ei olekaan helpoimmasta päästä.


Photo by James Pond on Unsplash

Tänään avautui uusi verkkomedia MustRead, jonka konsepti on lyhyesti kerrottuna:

  • Yritysten maksama natiivimarkkinointi
  • Päättäjille suunnattu sisältö
  • Ilmaisuus 1000 tärkeimmälle päättäjälle
  • Maksumuuri muille

Äkkiseltään tuntuu haastavalta yhdistää nämä samaan tulorahoituksella (?) toimivaan yritykseen. Kävin katsastamassa paikat, luin ilmaiset sisällöt (eli lähinnä käyttöehdot ja tietosuojaselosteen), mutta en rekisteröitynyt jäseneksi ainakaan vielä.

Olen nimittäin hieman skeptinen. Ja tietysti äärettömän loukkaantunut siitä, että sähköpostiini ei kilahtanut kutsua liittyä ilmaiseksi MustReadiin. (Seuraavaksi odotan kutsua ei-vaikuttajien-vertaistukiryhmään.)

Alla kuvakaappaus kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan Twitteriin jakamasta kutsukirjeestä:

maarit-feldt-ranta-mustread-101017

 

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. 

MustReadin raha tulee siis kahdesta lähteestä: yrityksiltä natiivimarkkinoinnista ja maksullisilta tilaajilta.

Kuinka monta maksullista tilaajaa MustRead voisi saada? Heidän oman arvionsa mukaan (lähde: HS, 8.10.-17) näin monta:

”Ajattelemme, että Suomesta voisi löytyä jopa 50 000 ihmistä, jotka voisivat olla tällaisista sisällöistä valmiita maksamaan”, Lämsä toteaa.

Eli vaatimattomasti suunnilleen saman verran kuin Twitterissä on suomalaisia käyttäjiä yhdessä viikossa. Vertailun vuoksi esim. Markkinointi&Mainonta, Kainuun Sanomat ja Etelä-Saimaa tavoittavat ilmaisella sisällöllä suunnilleen tuon verran kävijöitä sivustoilleen viikossa (lähde: TNS Metrix).

Vilpittömästi onnea yritykseen!

On selvää, että MustRead saa kuitenkin suurimman tulonsa toisesta peruspilaristaan eli natiivimarkkinoinnista. Päätoimittaja Heidi Hammarsten muotoilee asian blogikirjoituksessaan näin:

MustRead on ensisijaisesti päättäjille suunnattu media, joka käsittelee politiikkaa, taloutta ja yhteiskuntaa. Perinteisiä mainoksia meillä ei ole. Niiden sijaan meillä on natiivimarkkinointia, jossa yritykset voivat nostaa omia näkemyksiään julkiseen keskusteluun. Tämä on yksi tapa lisätä päättäjäviestinnän läpinäkyvyyttä.

On kieltämättä hienoa ja läpinäkyvää, että tavoite, kohderyhmä ja keinot ilmaistaan kiertelemättä. Häpeilemättä, voisi sanoa.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki (mahdolliset vastaavuudet tosielämään ovat sattumaa):

  • ”Haloo, eliittimedian edustaja MustReadin puhelimessa”
  • ”Täällä Matti Markkinointipäällikkö Oy VihreäHiilivoima Ab:stä”
  • ”Hienoa kuulla sinusta, Matti! Mitäs teille laitetaan? Natiivi-super vai natiivi-maximus-justeeraamus?”
  • ”Nyt on kuule sellanen paikka, että otetaan molemmat, kun on tärkeitä päätöksiä tulossa tuolla Rysselissä.”
  • ”Oi, ilman muuta, Matti!”
  • ”Haluttais juttu tai siis juttusarja, jossa jotkut poliitikot vois kehua meidän… ööö… yhteiskunnallista energiaa ja ööö… toimitusjohtajalla on uusi auto, joka vois näkyä kuvassa. Voimaloiden piippuja ei tarvis olla siinä, vaan jotain vihreää luonnonläheistä taustalla.”
  • ”Hieno jutun aihe, Matti! Meidän toimittaja tulee tekemään jutun ja se on heti huomenissa kaikilla eliittipäättäjillä luettavissa! Kuvia löytyy kyllä kuvapankeista, ei huolta. Kyllä soitit ihan oikeaan paikkaan, Matti, kuule, Matti, me hoidetaan tämä.”
  • ”Ootte kyl paras media! Ette ikinä petä! Laittakaa lasku perästä meidän Maltan toimistolle.”
  • ”Juu ilman muuta, no probleemos! Mehän halutaan vaan, että päättäjillä – eli meidän lukijoilla – on oikeaa tietoa teistä.”
  • ”Juu, sitä mekin. Heido.”
  • ”Hei, hei, Matti!”

Kuten kerroin, en rekisteröitynyt vielä MustReadiin, joten kuvitukseksi joudun tyytymään tässäkin kohtaa kuvakaappaukseen Twitteristä, jossa on pieni otos MustReadin natiivimarkkinointia:

arttu-muukkonen-mustread-101017

Ja  perään ne tuhat sanaa (kuva: Jussi Korhosen Facebook-julkaisu):

jussi-korhonen-facebook-mustread-101017

 

Putte possun nimipäivät…

Sanoinhan jo, etten saanut kutsua MustReadiin? Todistetusti en ole eliittiä tai kuulu sisäpiireihin. Meitä pettyneitä on pyöreästi 5,4 miljoonaa.

Ketkä sitten saivat?

Mukana ovat kansanedustajat, ministerit, erityisavustajat, keskeiset virkamiehet, suurimpien yritysten päättäjät ja omistajat, työmarkkinajohtajat, kansalaisjärjestöjen johtajat sekä eurokansanedustajat.

(lähde: m.t./HS)

Eliitin eliitti. He, jotka tekevät päätökset yhteiskunnassa.

En tosissani usko, että MustReadin kutsu sinällään kohottaa yhdenkään valtaapitävän itsetuntoa. No, korkeintaan minuutiksi. Kyse on porukasta, joka tietää olevansa vallassa muutenkin.

MUTTA MustRead tarjoaa tuolle pienelle ryhmälle oman median. Nimenomaan se on MustReadin tavoite. Heidän strategiansa on tiedon niukkuus, ei sen levittäminen kaikelle kansalle. Kontrolloitu kohderyhmä. Kontrolli kohderyhmään.

On tutkittu juttu, että pääsy resursseihin, joihin ei muilla ole pääsyä, on omiaan sitouttamaan ihmisiä ja luomaan heille yhteenkuuluvuuden tunnetta. MustRead pyrkii olemaan pienen piirin puheenaihe. Jos se siihen pääsee, siitä todella voi muodostua tärkeä vaikuttamismedia päättäjille. 

Miksi MustRead sitten haluaa päästä vaikuttajien vaikuttajaksi? Lainaus päätoimittajan blogikirjoituksesta:

Meillä on kirkas yhteinen tavoite: haluamme, että Suomessa tehdään entistä parempia päätöksiä. Pyrimme sitä kohti nostamalla keskusteluun politiikan sisältöjä. Kaivamme taustoja ja analysoimme, mutta ennen kaikkea katsomme eteenpäin.

Mitä ovat nämä paremmat päätökset? Jos ja kun raha tulee pääasiassa natiivimarkkinoinnista, niin ei ole liioittelua sanoa toimintaa myös kaupallisten tahojen lobbaukseksi.

Tavoitteena on siis vaikuttaa päätöksiin ja siihen pyritään päättäjien mielipiteisiin vaikuttavilla sisällöillä (uutisilla, natiivimarkkinointijutuilla ym.). Yhtenä teemana on luotettavien tutkimusten käyttö ja oikeat faktat ™. Kuulostaako tutulta?

Jos se näyttää, kuulostaa ja haisee ajatuspajalta, niin eikö se sillon myös ole ajatuspaja?

 

Ei, ei, olet ymmärtänyt MustReadin täysin väärin!

Epäilemättä tällaisia viestejä tulen saamaan. Varmasti minulle kerrotaan, että olen idiootti ja lukukyvytön (sen lisäksi että katkera), sillä jos olisin lukenut MustReadista kertovat artikkelit ja heidän omat tekstinsä tarkemmin, olisin huomannut seuraavat asiat:

  • MustRead tekee yhteiskunnallista journalismia
  • MustRead nostaa tärkeitä asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun
  • MustRead pyrkii, että päättäjillä on oikeaa tietoa päätettävistä asioista
  • MustRead sitoutuu Julkisen sanan neuvoston päätöksiin ja hakee JSN:n jäseneksi
  • MustRead vannoo läpinäkyvyyden nimiin
  • MustReadin tekijäkaarti koostuu eri alojen luotettavista asiantuntijoista, toimittajista ja tutkijoista
  • MustRead on riippumaton tekijöidensä omistama startup-yritys

Jep. Jos itse lähtisin tekemään korkean profiilin yhteiskunnallista lobbaamista kaupallisilla taustavoimilla ja pyrkisin samalla esiintymään neutraalina ja objektiivisena, niin satsaisin juuri näihin teemoihin. Pitäähän ulkokuoren olla kunnossa.

Tarvitsevathan päättäjät kriittistä journalismia, ennen muuta!


Tänään tuli päätökseen Lapin yliopiston webinaarisarja ”Opettajan tietoturva ja lainsäädäntö” (2 op). Kiitokset osallistujille! 🙂

Viimeisen kerran aiheenani olivat netissä olevat häiriköt (ml. seksuaalinen häirintä ja nettikiusaaminen), tietoturva (salasanat, nettiyhteys, saastuneet verkkosivut, 2-vaiheinen tunnistautuminen ym.) sekä some-ohjeistukset oppilaitoksissa (oppilaille, opettajille).

hyva-salasana

Esitys:

Avaa esitys SlideSharessa


Lapin yliopioston järjestämä webinaarisarja jatkui tänään nettihuijausten ja valemedian merkeissä. Samalla käsiteltiin mm. valeprofiileja, kuvien ja videoiden manipulointia sekä manipuloinnin tunnistamista.

Valeuutisten levittämisen mekanismeissa tiivistyy paljon:

valeuutisen-levittamisen-mekanismit

Esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

 


Olen toisena kouluttajana Lapin yliopiston järjestämässä Opettajan tietoturva ja lainsäädäntö: mitä saa ja mitä ei saa tehdä 2 op -verkkokoulutuksessa. Tänään alkoi oma osuuteni ja aiheena oli henkilötiedot, tietosuoja sekä some-palvelujen käyttöehdot opetuksessa. Henkilötietojen ja tietosuojan osalta keskeisessä roolissa oli EU:n yleinen tietosuoja-asetus eli GDPR (general data protection regulation).

pilvipalvelut-rekisterinpitajat

Uskoisin, että esityksestä on hyötyä laajemminkin, sillä uusi tietosuoja-asetus koskee kaikkia organisaatioita, ei vain kouluja ja oppilaitoksia:

Avaa esitys SlideSharessa


Viime viikolla pidin Helsingissä koulutuksen somepalvelujen käytöstä markkinoinnissa. Koulutuksen järjestäjänä oli KurssitNyt.

yrittajat-sonera-some-2017

Aiheet tarkemmin:

  • Keskeiset somepalvelut markkinoinnissa (slidet 3-12)
  • Miten yritykset käyttävät sosiaalista mediaa? (s. 13-19)
  • Suositellaanko teitä somessa? (s. 20-24)
  • Nettisivujen some-optimointi (s. 25-30)
  • Missä somepalveluissa yrityksen kannattaa olla? (s. 31-41)
  • Miten erottua somevirrasta? (s. 42-64)
  • Mainostaminen somessa (s. 65-80)
  • Hyödyllisiä linkkejä ja työkaluja (s. 83)

Avaa esitys SlideSharessa


Olin keskiviikkona Ylivieskassa kouluttamassa alueen digitutor-opettajille sosiaalisen median opetuskäyttöä. Oheismateriaalina harjoituksissa käytimme Open somekirjaa ja kirjat jäivät kouluille käyttöön. Koulutuksen järjesti Pohjois-Pohjanmaan kesäyliopisto.

Täytyy sanoa, että osallistujina oli kyllä todella aktiivisia ja innokkaita opettajia – kiitos! 🙂

Avaa esitys SlideSharessa

Tässä ote esityksestä, koulun some-pelisääntöjen laatiminen voi tapahtua esimerkiksi näin:

koulun-some-pelisaannot


Pidin viime torstaina Helsingissä koulutuksen sosiaalisen median trendeistä sekä käytöstä markkinoinnissa ja viestinnässä. Koulutuksen järjesti Ratekoulutus.

Esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Mukana on melko laaja kattaus tilastoja sosiaalisen median käytöstä Suomessa. Kokonaiskuva näyttää tältä:

suomalaiset-somessa-dna-2017-06

Luvut perustuvat DNA:n kesäkuussa julkaisemaan kyselyyn. Olen laskenut kuvassa näkyvät lukumäärät DNA:n prosenttilukujen ja viime vuoden lopun väestömäärän mukaan. Kyselyt tuottavat yhteismitallisia tuloksia eri somepalvelujen suosiosta, mutta niiden %- ja lukumääriä ei pidä ottaa tarkasti totuutta vastaavina.

Vaikuttaa siltä, että tällaisiin kyselyihin vastataan yläkanttiin. Esimerkiksi Twitterin todellisesta käytöstä yllä näkyvä 0,4 miljoonaa käyttäjää/pv ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, sillä mitkään suomalaisten twiittejä tilastoivat palvelut eivät vastaa tätä. Siksi esityksessä (slide 52) on mukana eri Twitter-tilastoihin perustuva arvio todellisesta Twitterin käytöstä Suomessa:

twiittajat-lukijat-2017

Twitter-tilastoja etsivän kannattaa tutustua etenkin Pyry-Samuli Lahden laajaan blogijuttuun sekä hänen Twitter-laskuriinsa.

Samalla tavalla kriittisesti kannattaa suhtautua kaikkiin kyselyjen tuloksiin suomalaisten somen käytöstä. Ne kertovat kyllä eri somepalvelujen keskinäisen järjestyksen kyselyn otoksessa, mutta todellinen käyttömäärä voi poiketa paljonkin. Tietenkin tulokset riippuvat siitäkin, miten kysytään ja keiltä – varsinkin vastaajien ikähaarukka vaikuttaa suuresti siihen, miten suuria %-lukuja saadaan. Mitä enemmän vastaajissa on mukana alle 18-vuotiaita, sen suositummilta nuorten suosimat Instagram ja Snapchat tuloksissa näyttävät.

Miksi sitten edes käytän koulutusmateriaaleissa näin epämääräisiä tuloksia antavia kyselyjä? Yksinkertaisesti siksi, että tuoreita lähteitä suomalaisten sosiaalisen median käytöstä on todella vähän. Kokoavia ja yksinkertaistaviakin kuvia kuitenkin tarvitaan. Olisin toki voinut valita lähteeksi vaikkapa Reuters Instituutin kyselyn (ja siitä Suomen maaraportin), joka myös on sentään tältä vuodelta, mutta se ei anna yhtä kattavaa kuvaa kuin DNA:n kysely, sillä vastaajien ikähaarukka alkaa vasta 18-vuotiaista.

Esitykseen olen koonnut tuloksia useammista lähteistä, joten kannattaa katsoa koko paketti, eikä tyytyä vain tuohon yhteen kuvaan.

Sain koulutuksen jälkeen myös Twitterissä mainion vinkin (kiitos, Joonas Orkola!) Viestintäviraston tuoreesta kyselystä suomalaisten käyttämistä somepalveluista. Siitä julkaistussa graafissa tulee hyvin esiin eri ikäisten somen käyttö:

viestintavirasto-some-2017

Lisäys klo 22:25: Tässä kuvassa on luonnollisesti myös puutteensa, kun eri somepalvelut on niputettu yhteen. Toinen puute on se, että kyselystä puuttuu alle 15-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat. Näistäkin ikähaarukoista löytyy tietoa yllä olevassa esityksessä.

Pointti on kuitenkin se, että epäilemättä suuremmalla otoksella (yllä N=3002) saadaan tarkempia tuloksia per ikähaarukka ja tulosten totuudenmukaisuutta lisää se, että kysytään suurempia kokonaisuuksia: esimerkiksi ylipäätään sosiaalisen median palvelujen käyttöä eikä yksittäisten somepalvelujen käyttöä. Näin vastaajia per kysyttävä asia (ja tässä tapauksessa per ikäryhmä) on enemmän, mutta samalla kyselystä saatavan tiedon taso siirtyy enemmän makrotasolle. Eli pyrittäessä paremmin totuutta vastaaviin tuloksiin tässä kyselyssä tarkastellaan asiaa ylemmällä tasolla.

Onhan meillä sentään saatavana tietoa myös yli 65-vuotiaista koko väestön  tasolta. Tilastokeskukselle on nostettava hattua siitä, että heidän vuosittainen kyselynsä Väestön tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ulottuu peräti 89-vuotiaisiin. Siinäkin on asetettu julkaistavien tulosten totuudenmukaisuus niiden yksityiskohtaisuuden edelle:

tilastokeskus-yhteisopalvelut-2011-2016

Kuva on allekirjoittaman koostama eri vuosien Tilastokeskuksen kyselyjen tuloksista.

Mitä kuvasta voidaan päätellä? Esimerkiksi se, että 75-89-vuotiaat suomalaiset käyttivät vuonna 2016 yhteisöpalveluja suunnilleen saman verran kuin vuonna 2015 – jolloin seniorit lähes tuplasivat yhteisöpalvelujen käytön verrattuna vuoteen 2014. Valitettavasti tämän kuvan perusteella ei edes voida sanoa, mitä verkkopalveluja on yhdistetty sanan yhteisöpalvelut taakse eli mitä nämä luvut oikeastaan tarkoittavat. Eli nyt ollaan vieläkin enemmän makrotasolla. Epäilemättä tulokset ovat totuudenmukaisia, mutta samalla erittäin ylimalkaisia.

Toisesta Tilastokeskuksen lähteestä kylläkin tiedetään, että yhteisöpalvelut tarkoittivat vuonna 2012 vastaajista 95 %:lla vähintään Facebookin käyttöä. Facebookin ollessa edelleen suosituin yhteisöpalveluksi miellettävä (=allekirjoittaneen omaa tulkintaa), voi yhteisöpalvelujen ajatella tarkoittavan edelleen ainakin sen käyttämistä, mutta sitä ei ko. kyselyn julkaistuissa tuloksissa sanota.

Loppukaneetti: olen taipuvainen asettamaan tulosten yksityiskohtaisuuden tarkan totuudenmukaisuuden edelle, sillä vaikka yksityiskohtaisissa tuloksissa on suurempi virhemarginaali, kertovat ne sentään enemmän itse asiasta ja ovat siksi käyttökelpoisempia. Omaa käsitystä ei kuitenkaan kannata naulita vain yhteen lähteeseen, vaan aihetta kannattaa katsoa useista lähteistä ja sekä läheltä että kaukaa.




Blog Stats

  • 564,037 hits