Pidin viime torstaina koulutuksen sosiaalisen median nykytilanteesta ja käytöstä markkinoinnissa. Kyseessä oli Lapinjärven kunnan järjestämä koulutus ja paikkana Tallink-Silja Europe.

Esityksen alkuosa koostuu useista tänä ja viime vuonna tehdyistä sosiaalisen median käytön kyselyistä. Tältä syksyltä ei kuitenkaan vielä pahemmin julkaistuja kyselyitä löydy, joten menossa olevia muutoksia pitää kuunnella herkällä korvalla käyttäjiltä sekä kaivella muilta tahoilta.

suomen-sometrendit-2018

Avaa esitys SlideSharessa

Mainokset

Pidin tänään webinaarin Oulun yliopiston ”Taitoja ja työkaluja opettajan digiosaamiseen” -täydennyskoulutuksen osallistujille. Koulutus oli suunnattu esi-, perus- ja lukio-opetuksen opetushenkilöstölle.

Aiheenani oli sosiaalisen median paikka opetuksessa ja somepalvelujen opetuskäyttö. Alkuosassa loin ajankohtaiskatsauksen, mitä taitoja sosiaaliseen mediaan liittyen on tarpeen opettaa. Kyse on teemasta, jota käsitellään opetussuunnitelmissa hyvin yleisellä tasolla, joten pyrin siihen konkretiaa, ja tarkastelin kysymystä ns. totuuden jälkeisen ajan näkökulmasta. Tässä kohtaa käytin lähteenä mm. tämän kuukauden Dimensio-lehteen kirjoittamaani artikkelia (ilmestyy 31.10.).

some-totuudenjalkeen-opetettavia-asioita-2018

Loppuosa koulutuksesta käsitteli somepalvelujen käyttöä opetuksessa esimerkkien avulla sekä yhteisöllisen oppimisen käyttöä yhdessä somepalvelujen kanssa.

Avaa esitys SlideSharessa


Pidin keskiviikkona ja torstaina vanhempainillat Oulun Takkurannan ja Kiviniemen alakouluissa. Aiheina oli pelit ja sosiaalinen media, mm. Fortnite, ikärajat, tekijänoikeudet, kiertoviestit, kiusaaminen ja häirintä.

Osallistujat olivat 1.-6-luokkalaisten vanhempia. Lisäksi mukana oli 4.-6.-luokkalaiset oppilaat, yhdessä vanhempiensa kanssa. Keskustelua syntyi mukavasti ja etenkin lapset kommentoivat ja kysyivät rohkeasti. 🙂

Avaa esitys SlideSharessa

Oheislukemiseksi aiheesta: Nuoret verkossa -raportti (Lasten suojelun keskusliitto, 2017)

 


Laura Huhtasaaren Twitterissä julkaisema kuva tamperelaiskoulun oppilaiden tekemästä julisteesta on saanut paljon huomiota. Sen julkaisua on kommentoitu niin tekijänoikeuksien kuin tietosuojankin kannalta. Valitettavasti aihetta käsittelevät uutiset ovat olleet juuri näiltä osin harhaanjohtavia. Koska koulutan tekijänoikeus- sekä GDPR-/tietosuoja-asioita mm. opettajille opetukseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen, en malta olla käymättä tapausta tarkemmin läpi käytännön esimerkkinä.

Otin Huhtasaaren twiitistä kuvakaappauksen kommentointia varten ja siltä varalta, että hän päättäisi myöhemmin poistaa sen:

huhtasaari-oppilaskuva-twiitti-300918-c

Poistin kuvakaappauksesta kyseisen oppilaiden tekemän julisteen. Tarkalleen ottaen minulla olisi oikeus sisällyttää se kuvalainaukseen, kun kommentoin twiittiä. Haluan kuitenkin suojata julisteen tehneitä oppilaita, jotka ovat jo syyttä kärsineet tapauksesta.

Asian käsittelyä varten on kuitenkin syytä kuvata, mitä tuossa kuvakaappauksesta poistamassani kohdassa oli:

  • Kyseessä ei ollut kaupungin Instagramissa julkaisema kuva julisteesta, vaan jonkun ottama valokuva julisteesta. Kuvasta kävi selvästi ilmi, että kyse oli nimenomaan julisteesta otetusta valokuvasta.
  • Valokuvassa näkyi oppilaiden tekemä juliste, jossa on teksti ”Suomeen vai kuoleen”. Vasemmalla puolella ”Suomeen” alapuolella oli ilmeisesti lehdistä leikatut kuvat Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta. Oikealla puolella ”kuoleen” alla oli Laura Huhtasaaren ja Jussi Halla-ahon lehtileikekuvat.
  • Julisteen alareunassa näkyy kolmen oppilaan etunimet. Nimet olivat Suomessa hyvin yleisiä.
  • Valokuvasta on näkyvissä, että juliste on asetettu seinälle. Huhtasaari on kertonut sen olleen koulun aulussa, kenen tahansa koulussa käyvän nähtävissä.

En lähde tulkitsemaan julisteen viestiä tässä kirjoituksessa. Totean kuitenkin, että koulun tulisi olla turvallinen paikka kantaaottavienkin tuotosten teon harjoitteluun. On myös kaukaa haettua, että opettajat olisivat vastuussa oppilaiden teoksista ja mielipiteiden ilmaisusta. En tunnista Huhtasaaren väittämää vihapuheen lietsontaa suomalaiskouluista.

Huomautus: käsittelen oppilaiden tekemää julistetta sillä oletuksella, että se ylittää teoskynnyksen eli on tekijänoikeuslain tarkoittama teos. Tämä on kyseenalaista, mutta pitääkseni kirjoituksen joten kuten yksinkertaisena toimin näin.

Rikkoiko Huhtasaari julisteen tekijänoikeuksia?

Tekijänoikeuden kannalta oleellinen kysymys on, mitä Laura Huhtasaari tarkalleen ottaen teki. Vastaus: hän julkaisi Twitterissä jonkun ottaman valokuvan julisteesta. Tekijänoikeuksien näkökulmasta hän ei siis julkaissut alkuperäistä teosta, vaan siitä otetun valokuvan.

Valokuvilla on automaattisesti lähioikeudet tekijänoikeuslain mukaisesti. Lähioikeudet ovat tekijänoikeuksia suppeampia, eivätkä edellytä samanlaista omaperäisyyttä ja luovuutta kuin tekijänoikeuksien synty teokselle. Tässä tapauksessa lähioikeudet kuitenkin tarkoittavat sitä, että Huhtasaarella tuli olla lupa kyseisen valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta, ei alkuperäisen julisteen tekijöiden lupaa. Tekijänoikeuslaki on tässä suhteessa selvä.

Useimmat uutiset aiheesta ja niissä haastatellut asiantuntijat ovat menneet tässä kohtaa vikaan: on kommentoitu julisteen ja oppilaiden tekijänoikeuksia, vaikka Huhtasaari ei julkaissut sitä, vaan siitä otetun valokuvan.

Lisäys klo 9:48: julisteella on tekijänoikeuslain mukainen suoja teoksena, mikä tarkoittaa mm. että vain tekijät saavat valmistaa siitä kappaleita ja saattaa sen yleisön saataville. Tekijät nimenomaan olivat saattaneet julisteen yleisön saataville, mikä mahdollisti mm. valokuvan ottamisen siitä. Valokuva ei ole sama kuin alkuperäinen juliste ja se on erotettavissa selvästi eriksi, joten olisi kyseenalaista väittää, että valokuva olisi tässä tapauksessa tekijänoikeuslain tarkoittamaa kappaleen valmistamista. Tämän kysymyksen tulkinta jäisi kuitenkin viime kädessä oikeuden tehtäväksi.

Tässä vielä tapahtumat vaiheittain:

huhtasaari-juliste-vaiheet

Sitä en tiedä, oliko Huhtasaarella lupaa valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta. Kuvaajalla saattaa olla oikeutettuja vaatimuksia Huhtasaarelle, jos tämä oli julkaissut valokuvan Twitterissä ilman lupaa.

Mitä tulee siihen, saiko koulun aulassa olevaa julistetta valokuvata ja kyseistä kuvaa julkaista, on Huhtasareen osalta sivuseikka. Mikäli esitetään, että valokuvan ottaja olisi rikkonut oppilaiden tekemän julisteen tekijänoikeuksia, pitäisi asia todistaa oikeudessa. Tekijänoikeusrikkomus on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa, että oppilaiden tai näiden edustajien pitäisi viedä asia oikeuteen. Kyseessä ei ole tekijänoikeusrikkomus ilman, että asiasta on ensin lainvoimainen oikeuden ratkaisu. Toistaiseksi ei siis voida sanoa tapahtuneet tässä suhteessa mitään laitonta.

Luultavasti oikeuden ratkaisu olisi, että valokuvan ottajalla oli täysi oikeus kuvan ottamiseen ja julkaisuun, sillä juliste oli asetettu tarkoituksellisesti esille koulun aulaan, jossa kaikilla halukkailla oli mahdollisuus valokuvata sitä.

Valokuvan julkaisua voi perustella esimerkiksi sitaattioikeudella. Se täyttyy esimerkiksi sillä, että valokuvassa näkyvää teosta halutaan jollakin tavalla arvioida tai sitä halutaan käyttää apuna oman mielipiteen esittämisessä. Näinhän tapahtui Huhtasaaren twiitissä.

Minulla on omakohtainen kokemus, jossa tekemästäni kuvalainauksesta tehtiin rikosilmoitus. Poliisin päätös oli, ettei asiassa epäilty rikosta ja tutkinta päätettiin. Sitaattien ja myös kuvasitaattien käyttö on osa jokaisen sananvapautta.

Mutta saiko Huhtasaari julkaista valokuvaa julisteesta, kun koulun julkaisulupa koskee vain koulua?

Esimerkiksi koulun rehtori on vedonnut siihen, että koululla oli oikeus julkaista juliste asettamalla se koulun aulaan sekä julkaista siitä otettu kuva kaupungin Instagram-tilillä, mutta Huhtasaarella ei lupaa ollut.

Rehtori on oikeassa siinä, että koulu tarvitsee oppilaan ja alaikäisen huoltajan luvan oppilaiden tekemien teosten julkaisuun. Sen sijaan julkistettua teosta saavat muut lainata tekijänoikeuslain siteerausoikeuden (22 §) mukaisesti.

Eli vaikka julkaisulupa koskee vain koulua, se ei estä muita käyttämästä lainausoikeuttaan. Päinvastoin juuri koulun julkaisulupa ja teoksen julkaisu aulassa sekä Instagramissa mahdollistivat muille teoksen lainaamisen tekijänoikeuslain mukaisesti.

Sama koskee Instagramissa julkaistun kuvan linkittämistä.

Rikkoiko Huhtasaari oppilaiden tietosuojaa jakamalla kuvan, jossa on oppilaiden etunimet?

Edellä olevan jälkeen tämä kysymys on jo epärelevantti, kun on todettu, että Huhtasaari sai julkaista kuvan Twitterissä, mikäli hänellä oli sen kuvaajalta lupa. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että taideteoksessa näkyy sen tekijän tai tekijöiden nimet. Tekijöiden maininta on itse asiassa tärkeä osa tekijänoikeuksien (ja lähioikeuksien) kunnioittamista. Nimien poistaminen valokuvassa näkyvästä julisteesta olisi tekijänoikeuksien kannalta ollut jopa kyseenalaista.

Kysymys oppilaiden tietosuojasta on kuitenkin kiinnostava toisesta syystä. Oleellinen kysymys tässä tapauksessa on, rikkoiko koulu oppilaiden tietosuojaa julkaisemalla koulun seinällä ja Instagramissa julisteen, jossa on oppilaiden nimiä.

Kerrataan muutama oppilaiden tietosuojaa koskeva perusasia:

  • Koulun ei pidä julkaista oppilaiden henkilötietoja ilman näiden tai alaikäisten (GDPR:n mukaan alle 16-vuotiaiden) huoltajien suostumusta, sillä se ei kuulu oppilaiden henkilötietojen käyttöön opetustarkoituksiin ja rekisterinpitäjän tärkeimpiä velvollisuuksia on pitää henkilötiedot suojassa.
  • Täsmennettäköön, että henkilötiedot tarkoittavat GDPR:n mukaan tietoja, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön. Ne tiedot, joiden perusteella juuri tietty henkilö voidaan tunnistaa, ovat tunnistetietoja.
  • Julkisuuslain perusteella tieto siitä, että tietty henkilö on koulun oppilas, on julkinen tieto. Tiedon julkisuus mahdollistaa kuitenkin henkilötietojen näyttämisen vain paikanpäällä jäljennettäväksi tai suullisesti kuten puhelimessa. Sen sijaan henkilötietoja ei voida lähettää sähköisesti tai luovuttaa esimerkiksi tulosteena tai kopiona ilman suostumusta ulkopuolisille.
  • Toisin sanoen voit soittaa koululle ja kysyä onko tietty henkilö koulun oppilaana ja saada häntä koskevia tietoja siltä osin kuin tiedot eivät ole lain mukaan salassapidettäviä (esim. terveyttä, oppilashuoltoa ja oppilaan elinoloja koskevat tiedot).

Tiedän, että jo yllä mainitut asiat tulevat monelle yllätyksenä. Halutessanne voitte tarkistaa nämä seikat laista tai OPH:n tänä vuonna päivittämästä oppaasta.

Palataan kysymykseen, saiko koulu julkaista oppilaiden nimiä sisältävän julisteen. Sen kannalta ratkaisevaa on, että rehtorin haastattelun mukaan koululla oli julisteiden julkaisuun lupa oppilailta ja näiden huoltajilta. Lupa käsittää myös sen, että julisteessa näkyvät oppilaiden etunimet sai laittaa esille.

Periaatteessa koulussa voi muutenkin olla esillä oppilaiden etunimiä. Usein niitä on esimerkiksi naulakoissa ja luokissa erilaisissa tarkoituksissa. Se on normaalia ja kuuluu koulun henkilötietojen käsittelyn tarkoituksiin, jotka liittyvät opetuksen järjestämiseen. Jos luokka pidetään suljettuna muuten kuin oppituntien aikana, voi luokassa olla esillä myös oppilaiden etu- ja sukunimiä yhdessä.

Etunimet yksinään eivät yleensä riitä tunnistetiedoiksi eli pelkällä etunimellä ei tiettyä henkilöä voi ulkopuolinen tunnistaa. Siksi oppilaiden etunimiä voi olla koulun (tai päiväkodin) yleisissäkin tiloissa esillä ilman, että siihen tarvitaan huoltajien lupia. Etunimet esittämällä ei julkisteta oppilaiden henkilötietoja, koska ne eivät riitä tunnistetiedoksi.

Vaikka tietäisit oppilaan etunimen, et voisi soittaa koulun kansliaan ja saada oppilaan muita tietoja. Koululla ei ole velvollisuutta alkaa kertomaan kaikkien tietyn etunimen omaavien oppilaiden tietoja kysyjälle. Vaikka kyseiset tiedot olisivat lain mukaan julkisia, ei henkilöä, jonka tietoja pyydetään, voida yksilöidä puhelussa pelkän etunimen perusteella.

Mutta eikö oppilaiden tietosuoja ole uhattuna, koska joku voi tietää, keitä julisteen nimet tarkoittavat?

Julisteessa ja siitä otetussa valokuvassa näkyy edelleen vain oppilaiden etunimet. Ja ne ovat hyvin yleisiä. Ne yksinään eivät mahdollista henkilöiden tunnistamista.

Jos joku pystyy etunimien perusteella arvaamaan tai muuten tietää varmasti, keistä henkilöistä on kyse, ei tämä tieto ole peräisin julisteesta. Eli Huhtasaaren julkaisema juliste ei ole sen tiedon lähde, jonka perusteella joku saattaa henkilöt tunnistaa varmasti.

Lisäksi oleellinen seikka on, että jos joku pyrkii yhdistämään julisteessa oleviin nimiin oppilaiden henkilöitä, hän tekee sen, ei Huhtasaari tai valokuvan ottaja. Vastuu tietojen yhdistelystä on luonnollisesti sen tekijällä.

Olenko sitten sitä mieltä, että Huhtasaari toimi oikein, eikä tehnyt mitään väärää?

En. Mielestäni tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että se, mikä ei ole laitonta, saattaa silti olla ajattelematonta, typerää tai moraalisesti tuomittavaa. Seurausten perusteella on helppoa sanoa, että Huhtasaari teki virheen.

Toisaalta Huhtasaari vaikuttaa vilpittömästi pahastuneen oppilaiden tekemästä julisteesta. Kukapa haluaisi tulla nähdyksi julisteessa, jossa vihjataan, että haluat joidenkin ihmisten menevän mieluummin ”kuoleen” kuin ”Suomeen”? Vaikka se olisi koulutyö. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Huhtasaari oli yksinkertaisesti ajattelematon.

Olisi voinut odottaa, että Huhtasaari erityisopettajana olisi ymmärtänyt jo etukäteen twiittinsä mahdolliset seuraukset koululle ja oppilaille. Tämä korostaa twiitin harkitsemattomuutta.

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marinin näkemystä, että Huhtasaari ”maalittaa lapsia”, en pidä oikeana. Epäilemättä Huhtasaaren twiitti oli ”rimanalitus”, mutta niin on myös väite, että hän olisi tarkoituksella pyrkinyt aiheuttamaan harmia julisteen tehneille lapsille.  Tosin ”maalittaminen” ei ole täysin vailla perustetta, kun twiitissä mainitaan, mistä koulusta on kyse.

Luulen, että Huhtasaari jättäisi kaiken tapahtuneen jälkeen twiitin julkaisematta. Lapsiin kohdistuva uhka on sen mittaluokan virhe, että kukaan erityisopettajana toiminut ei sellaista tarkoituksella aiheuta. Nähtäväksi jää, millaisen poliittisen vastuun hän tapauksesta kantaa.

Lisäys klo 11:

Etenkin poliitikot ja muut somessa näkyvät henkilöt voivat ottaa tästä opiksi sen, että laki ei riitä ainoaksi toimintaa ohjaavaksi perusteeksi. Täytyy olla myös harkintaa ja vastuullisuutta omien tekojen mahdollisista seurauksista – varsinkin, kun kyseessä ovat lapset.


Aluksi lyhyt tapahtumien kertaus.

Aiheutin viime viikolla pienoisen uutiskohun kerrottuani, että Facebookin mainoskoneen lukujen valossa palvelusta on lähtenyt lähes 300 000 suomalaiskäyttäjää. Blogikirjoitustani lainattiin lukuisissa uutisissa kotimaata ja ulkomaita myöten.

Facebook kiiruhti ”oikaisemaan” uutista. Ensin he kertoivat, että käyttäjiä ei ole lähtenyt, vaan Suomessa olisi 3,8 miljoonaa käyttäjää kk-tasolla. Kommentoin sitä heti tuoreeltaan poskettomaksi luvuksi, joka ei voinut olla oikein. Seuraavana päivänä Facebook myönsikin väitteen olleen ”näppäilyvirhe” ja oikean lukeman olevan 2,8 M/kk.

Tämän viikon maanantaina HS julkaisi Facebookin sille ilmoittamat Suomen käyttäjämäärät 2016-2018. Niiden valossa tieto lopettaneista käyttäjistä olisi virheellinen. Ja ollaksemme tarkkoja: kyse ei ollut allekirjoittaneen mielipiteestä tai mutusta, vaan Facebookin mainoskoneesta saaduista käyttäjäluvuista.

Facebook pyrkii siis oikaisemaan tietoa, joka on lähtöisin heidän omasta mainoskoneestaan. Luonnollisesti jos Facebookin luvuissa on virhe, niitä voi korjata vain Facebook, eikä esimerkiksi minulla ole siihen vastaansanomista.

Mutta mistä tiedämme, ovatko Facebookin ilmoittamat luvut tällä kertaa oikein? 

Tarkastellaan ensiksi Facebookin tällä viikolla ilmoittamia kk-käyttäjämääriä ja aiemmin Facebookin mainoskoneesta hakemiani lukuja samalla aikajanalla:

facebook-2016-2018-mainoskone-vs-ilmoitetut

Kuten kuvaajasta näkyy, Facebookin mainoskoneen ilmoittama luku vastasi kesäkuun 2016 tienoilla melko tarkalleen Facebookin HS:lle ilmoittamaa ”virallista” kk-käyttäjämäärää. Pientä eroa alkaa olla jo alkuvuonna 2017, mutta merkittäväksi se muuttuu vasta alkuvuonna 2018, jolloin mainoskoneen mukaan suomalaiskäyttäjiä olisi ollut 3,2 miljoonaa ja Facebookin nyt ilmoittaman mukaan 2,8 miljoonaa/kk.

Olen seurannut Facebookin käytön tilastoja ja kyselyjä aina siitä asti, kun se yleistyi Suomessa 2007. Mainoskoneen lukemia olen seurannut vuodesta 2011 ja vertaillut niitä muihin lähteisiin, jotka ovat tässä tapauksessa kyselytutkimuksia suomalaisten somen käytöstä.

Alkuvuosina Facebookin mainoskoneen luvuissa oli selvästi ylimääräisiä käyttäjiä. Blogipostaus aiheesta löytyy mm. vuosilta 2011, 2013 ja 2014. Aluksi Facebookin mainoskoneen lukemat (joiden silloin sanottiin olevan nimenomaan kk-käyttäjämääriä) poikkesivat muista lähteistä n. 200 tuhannella.

Vuodesta 2015 lähtien Facebookin mainoskoneen lukemat alkoivat vastata melko hyvin muiden lähteiden kertomaa, ja lopetin tekemästä lukuihin korjauksen ennen niiden käyttöä ja julkaisua. Seuraan jatkuvasti lukuisten kyselyjen tuloksia somepalvelujen käytöstä ja julkaisen säännöllisesti somen tilastokatsauksia.

Miksi en sitten tehnyt korjausta Facebookin mainoskoneen alkuvuoden 2018 lukemiin? Koska ne vastasivat melko hyvin samaan aikaan tehtyjä kyselytutkimusten tuloksia. 

Verrataan seuraavaksi Facebookista peräisin olevia lukuja kyselytutkimusten tuloksiin alkuvuodelta 2018:

  • DNA teetti Nepa-tutkimusyhtiöllä kyselyn 1.-10.4.2018. Sen mukaan Facebookia käytti 15-74-vuotiaista suomalaisista 69 % per viikko. Lukumääränä n. 2,8 M/vko. Kuukausitasolla käyttäjiä on tyypillisesti muutama prosentti enemmän. Kun mukaan lisätään alle 15-vuotiaat ja yli 74-vuotiaat Facebookin käyttäjät, joita kyselyssä ei huomioitu, tarkoittaa tämä tulos väistämättä yli 3 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa.
  • Yle teetti Taloustutkimuksella kyselyn 26.–27.3.2018. Kyselyssä sosiaalisen median käytöllä tarkoitettiin, että käyttäjällä on oma profiili ja hän tuottaa, jakaa tai kommentoi sisältöä ainakin josku. Tulosten mukaan 15–79-vuotiaista suomalaisista 69 % kertoi käyttävänsä Facebookia, mikä tarkoittaa 2,9 miljoonaa käyttäjää. Muista kyselyistä tiedämme, että ”käyttö yhteensä” ja käyttö per kk ovat tavallisesti hyvin lähellä toisiaan: esimerkiksi Audience Project -tutkimusyrityksen kyselyissä 99 % kaikista palvelun käyttäjistä käyttää palvelua vähintään kuukausittain. Kun kyselyn tuloksiin lisätään alle 15-vuotiaat ja yli 79-vuotiaat, saadaanko tästäkin arviolta yli 3 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa.
  • Reuters instituutti teetti kyselyn YouGov-tutkimusyhtiöllä tammi-helmikuussa 2018, jossa oli peräti 2012 vastaajaa Suomesta. Sen mukaan yli 18-vuotiaista suomalaisista Facebookia käytti 71 % per viikko, mikä tarkoittaa lähes 3,2 M/vko. Kk-käyttäjämäärä, jossa on mukana myös alle 18-vuotiaat, on siten kyselyn perusteella ollut vielä tätä suurempi, arviolta vähintään 3,4 M/kk.

Kaikkien kolmen toisistaan riippumattoman kyselyn perusteella Facebookilla oli Suomessa yli 3 miljoonaa käyttäjää/kk alkuvuonna 2018. Reuters instituutin laajan kyselyn perusteella suomalaiskäyttäjien määrä oli mahdollisesti enimmillään yli 3,4 M/kk. 

Tässä kohtaa on hyvä muistaa, että kyselyjen tulokset perustuvat haastateltujen vastauksiin ja kyselyjen otokset sekä tulokset pyritään saamaan väestön rakennetta vastaavaksi. Kyselyjä tekevät tutkimusyhtiöt pyrkivät objektiivisen tiedon tuottamiseen ilman aiheeseen liittyviä intressejä.

Sen sijaan Facebookin ilmoittamien lukujen tekotavasta ja sen mahdollisista muutoksista emme tiedä muuta kuin sen, mitä Facebook meille ilmoittaa. Facebookilla on myös omia intressejä julkaistavien käyttäjämäärien suhteen: viimeksi Euroopan käyttäjämäärän pieni notkahdus toisen neljänneksen tulosjulkistuksessa aiheutti sen pörssikurssille huomattavan laskun.

Jos tarkastelemme Facebookin ilmoittamia lukuja ja sen mainoskoneesta haettuja lukuja (kuvaajassa yllä), niin juuri mainoskoneen luvut näyttävät vastaavan kyselytutkimuksissa saatuja tuloksia alkuvuonna 2018. 

Ainoastaan Facebookin tällä viikolla ilmoittamat Suomen ”viralliset” kk-käyttäjämäärät jäävät alkuvuonna selvästi alle 3 miljoonan suomalaiskäyttäjän. Muiden lähteiden perusteella näyttää uskottavammalta, että Facebookilla oli 3-3,4 miljoonaa suomalaiskäyttäjää kuukaudessa maalis-huhtikuussa 2018.

Kun katson vielä aiempia kyselyjen tuloksia, niin ennen tämän vuoden alkua Facebookin, mainoskoneen ja kyselytutkimusten käyttäjämäärät vastaavat melko hyvin toisiaan. Herää kysymys, miksi Facebookin alkuvuoden viralliset lukemat eroavat mainoskoneen lukemista ja kyselytutkimusten tuloksista?

Onko Facebook todella menettänyt käyttäjiä Suomessa vai ei? 

Jos uskomme kolmea riippumatonta kyselyä yllä, käyttäjämäärän putoaminen näyttää selvältä ja se voi olla jopa aiemmin esitettyä suurempi.

Paras vertailtavuus kyselyissä on silloin, kun katsotaan saman kyselyn peräkkäisiä tuloksia, jolloin vertailtavat tulokset on tehty periaatteiltaan samalla metodilla. DNA:lta löytyy kysely myös touko-kesäkuulta 2017. Silloisten tulosten mukaan Facebookilla oli n. 2,5 miljoonaa käyttäjää päivässä. DNA:n huhtikuisen kyselyn mukaan Facebookilla oli enää n. 2,2 miljoonaa käyttäjää päivässä.

DNA:n kyselyjen perusteella Facebookin käyttö näyttää siis laskeneen 300 000 päivätasolla.

Ihmettelen, miksi Facebookin ”virallisissa” käyttäjämäärissä ei pudotusta näy. Ovatko ne varmasti oikein tällä kertaa vai onko kyseessä ehkä taaskin näppäilyvirhe?


Tämä viikko on mennyt tiiviisti GDPR-koulutusten kanssa. Maanantaina koulutin EU:n yleistä tietosuoja-asetusta ja henkilötietojen käsittelyä steinerkoulujen henkilöstöille, tiistaina varhaiskasvattajille, opettajille ja opetushallinnon henkilöstölle ja eilen keskiviikkona nuorisotyön tekijöille. Toiminnasta riippuen GDPR:n soveltamiseen kytkeytyy aina myös muita lakeja. Alla kahden viimeksi mainitun esitykset.

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa


Pidin eilen perjantaina luennon Helsingin yliopiston Koulutus- ja kehittämispalvelut HY+:n ”Oppiminen ja opettaminen digitaalisissa ympäristöissä” (DigiErko) -täydennyskoulutuksen osallistujille. Kyseessä on hallituksen kärkihankkeeseen liittyvä koulutus, jossa opettajat saavat viimeisimpään tutkimustietoon perustuen tiedollisia ja taidollisia valmiuksia seuraavista teemoista:

  • oppimisympäristöjen, tvt -sovelluksien sekä oppimateriaalien kriittinen tarkastelu ja kehittäminen
  • opettaja- ja kouluyhteisön osaamistarpeiden tunnistaminen
  • uudistuva pedagoginen asiantuntemus kouluyhteisön käyttöön
  • digitaalisten oppimisympäristöjen tarkoituksenmukainen käyttö, kehittäminen ja ohjaaminen

Luentoni aiheina oli mm. somen ajankohtaiskatsaus, sosiaalisen median palvelujen paikka ja käyttö opetuksessa sekä siihen liittyvä pedagogiikka.

Avaa esitys SlideSharessa


human-1602495_1280

Sosiaalisen median voi jakaa kahteen aikakauteen: ennen Facebookia ja sen jälkeen. Ennen Facebookia varottiin kertomasta nimeä netissä. Vuonna 2004 perustettu Facebook teki nimellä esiintymisestä ja henkilökohtaisten asioiden kertomisesta somessa normaalia.

Mark Zuckerberg julisti Facebookin alkuvuosina yksityisyyden ajan olevan ohi. Se tarkoitti, että käyttäjien tiedot kuuluivat Facebookille ja kaikille, joille käyttäjät antoivat niihin pääsyn. Yli kaksi miljardia ihmistä on ollut valmis maksamaan Facebookin käytöstä tiedoillaan.

Siirtymä seuraavaan sosiaalisen median aikakauteen alkoi viimeistään silloin, kun Cambridge Analytica -yhtiön entinen työntekijä Christopher Wylie vahvisti maaliskuussa, että Facebookin käyttäjätietoja oli käytetty profilointiin ja vaalivaikuttamiseen USA:n vuoden 2016 presidentinvaaleissa.

Donald Trumpin valinta presidentiksi Facebook-tietojen avulla sai maailman lopulta havahtumaan siihen, että sosiaalisen median tiedoista on syytä pitää huolta.

NYT ON ALKAMASSA uusi yksityisyyden aika. Tämä on näkynyt jo muutaman vuoden suljettujen ja anonyymien sosiaalisen median palvelujen kasvuna.

Ensiksi mainittuun luen WhatsAppin ja Snapchatin, joissa käyttäjät voivat viestitellä ja jakaa sisältöjä kahden kesken sekä ryhmissä. Viestit näkyvät vain lähettäjille ja vastaanottajille, jolloin niitä ei voi käyttää profilointiin. Snapchatissa voi tehdä myös julkisia my storyja, mutta palvelun ydinkäyttäjäryhmä eli nuoret käyttävät sitä pääasiassa kahdenkeskiseen kommunikointiin.

WhatsAppin ja Snapchatin nerokkuus piilee siinä, että ne keskittyvät käyttäjien vahvoihin suhteisiin. Strategia on päinvastainen kuin esimerkiksi Facebookissa, LinkedInissä ja Twitterissä, jotka pyrkivät maksimoimaan verkostoitumisen. Laajassa verkostossa yksittäisen suhteen merkitys lähestyy nollaa.

Snapchat on tehnyt ihmissuhteiden ylläpidosta pelin: käyttäjiä kannustetaan viestimään parhaimmille ystävilleen vähintään kerran päivässä, jotta kaverusten välillä säilyy streak eli 🔥-emoji ja numero, joka kertoo suhteen keston päivinä.

Sitä, että streak on säilynyt kahden ihmisen välillä esimerkiksi vuoden, ei yksinkertaisesti voi verrata mihinkään määrään Facebook-kavereita.

TOINEN MERKKI UUDESTA ajasta on anonyymit somepalvelut kuten Whisper, Sarahah ja Suomessakin yleistynyt Jodel. Niissä käyttäjien yksityisyyttä ei turvata näkyvyyttä rajaamalla, vaan nimettömyydellä.

Anonyymipalveluilla on ollut osin totuutta huonompi maine. Parhaimmillaan anonyymit keskustelut ovat äärimmäisen julkisia, rehellisiä ja asiallisia. Esimerkiksi Jodelissa keskusteluun liittymättömät viestit suodatetaan pois näkyvistä käyttäjien antamilla miinusäänillä.

Siinä missä suljetut somepalvelut keskittyvät tärkeimpien suhteiden ylläpitoon, anonyymipalvelut keskittyvät tarjoamaan käyttäjilleen sosiaalisista painolasteista vapaan julkaisu- ja keskustelufoorumin. Kun keskustelussa ei voida puuttua toisen osapuolen henkilöön, on helpompi keskittyä itse asiaan.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Mikrobitissä 18.4.2018, ennen sittemmin nähtyä suomalaiskäyttäjien joukkopakoa Facebookista.


Tarkastelin suomalaisten Facebookin käyttäjämääriä viimeksi huhtikuussa. Otin ne silloin talteen, koska halusin nähdä, miten Facebookin ongelmat käyttäjien yksityisyyden suojaamisessa tulisivat vaikuttamaan käyttäjämääriin. Tänään hain tuoreet lukemat Facebookin mainoskoneesta, ja lähes 300 000 suomalaista on lopettanut Facebookin käytön (per kk) huhtikuun jälkeen.

Huhtikuussa yli 13-vuotiaista suomalaisista Facebookia käytti 67,4 %. Nyt lukema on 61,4 %. Facebookilla on nyt noin 2,9 miljoonaa käyttäjää per kk Suomessa.

Asia voidaan ilmaista myös niin, että niistä 3,2 miljoonasta suomalaisesta, jotka käyttivät Facebookia vielä huhtikuussa, on käytön lopettanut 9 %.

Eniten käytön lopettaneita on 30-39-vuotiaissa, mutta runsaasti myös muissa ikäryhmissä:

facebook_suomalaiset_2018_lopettaneet

Kuva lisätty 30.8.2018: Facebookin kk-käyttäjämäärä Suomessa 2011-2018:

facebook-suomessa-2011-2018

Huom: Lukemiin ja kuvaajiin vaikuttaa se, että luvut on pyöristetty Facebookin toimesta sadoilla/tuhansilla per ikäluokka. Mutta sitä ei voi tietää, mihin suuntaan pyöristys vaikuttaa ja kuinka paljon.

Käyttäjämäärä on laskenut lähes kaikissa ikäluokissa, vain harvoissa se on pysynyt samana kuin huhtikuussa. Kasvua ei löydy enää mistään ikäluokasta (ei myöskään yli 65-vuotiaista, joka ei ao. kuvaajassa ole mukana):

facebook_suomalaiset_04-08-2018

Tässä kuvaaja käyttöasteista eli Facebookin käyttäjät %:eina ikäluokista:

facebook_suomalaiset_04-08-2018-prosentit

Edelleen Facebookin käyttöaste on yli 100 %:ia 18-28-vuotiailla. Eli kannattaa suhtautua kriittisesti näihin käyttäjien itse ilmoittamiin ikiin. Oleellista on selvä muutos aiempaan kautta linjan.

Erityisesti alle 18-vuotiaissa Facebookin käyttö on laskenut reippaasti – joskaan heitä ei ollut aiemminkaan paljon:

teinit-facebookissa_2011-2018

Suurin yllätys on, että käyttäjämäärä on laskenut kaiken ikäisillä.

Voidaan perustellusti sanoa, että Cambridge Analytics -kohusta alkanut Facebookiin kohdistunut kriittinen keskustelu on saanut suomalaiset muuttamaan suhtautumistaan palveluun. Arvatenkin myös GDPR:n myötä lisääntynyt tietoisuus omasta yksityisyydestä ja tietosuojasta verkossa on voinut vaikuttaa käyttäjien valintoihin. Ennakoin tämän kaltaista kehitystä Mikrobitin kolumnissa 18.4.2018 ”Uusi yksityisyyden aika”.

Huhtikuuhun asti Facebookin käytön kasvulle Suomessa ei näkynyt loppua. Sen jälkeen tapahtui täydellinen täyskäännös. Nyt käyttäjämäärä on suunnilleen samoissa lukemissa kuin keväällä 2017.

Suomi ei ole tässä kehityksessä tietenkään yksin. Facebookin 2018 toisen neljänneksen tilastojen mukaan sen käyttäjämäärä oli laskenut Euroopassa kuukausitasolla noin miljoonalla ja päivätasolla noin 3 miljoonalla verrattuna vuoden alkuun (lähde):

facebook-2018-q2-users

Lisäys: mitä tulokset merkitsevät?

Ymmärrettävästi yllä esittämäni lukemat ovat aiheuttaneet samantien somessa kummastusta – onhan käyttäjämäärän muutos hätkähdyttävän iso. Myös kriittistä kommentointia on ollut, mikä on mielestäni vain suotavaa.

Muutos luvuissa on kuitenkin todellinen. Aiemmin Facebookin tilastot ovat myös kohtuullisen hyvin vastanneet kyselytutkimuksissa saatuja tuloksia.

On kuitenkin hyvä pohtia kriittisesti, voidaanko tulokseen luottaa. Voisiko sen selittää jokin muu kuin todellinen muutos suomalaisten Facebookin käytössä? Saako tulos tukea jostain muista lähteistä?

Yksi suhteellisen tuore vertailukelpoinen lähde on DNA:n digitaalisen elämäntavan tutkimus (15-74-v., N=1018), jonka haastattelut tehtiin 6.-10.3.2018. Siis juuri ennen yllä olevia huhtikuun lukemia tai niiden kanssa samaan aikaan, sillä Facebookin lukemat ovat mitä todennäköisemmin aina edeltävältä kuukaudelta.

Myös DNA:n tuloksissa (PDF-raportti) Facebookin käyttö oli laskenut, peräti 5 %-yksikköä vuoteen 2017 verrattuna:

dna-facebook-somepalvelut-0318

Etenkin WhatsAppin ja Instagramin käyttö olivat lisääntyneet. Sosiaalisen median käyttö ei ole nollasummapeliä, mutta WhatsApp ja Instagram ovat olleet jo pidemmän aikaa nousussa. Facebookin lasku toki tukisi niiden kasvua.

DNA:n kyselyssä kysyttiin myös kuinka moni vastaajista oli kuullut Facebookin tieosuojakohusta:

dna-facebook-tietosuojakohu-kuullut

Sattumoisin näissä lukemissa on havaittavissa yhtäläisyyttä sen kanssa, minkä ikäiset ovat poistuneet Facebookin tilastojen mukaan palvelusta.

Kyselyssä kysyttiin myös suoraan, miten tietosuojakohu oli vaikuttanut vastaajien Facebookin käyttöön:

dna-facebook-tietosuojakohu

DNA:n kyselyn mukaan jo 7 % niistä vastaajista, jotka olivat kuulleet Facebook-kohusta, oli poistanut Facebook-tilinsä tietosuojakohun takia. Lisäksi 11 % harkitsi tilin poistamista. Nämä sopivat tietenkin hyvin yhteen yllä olevien Facebookin tilastojen kanssa. Isoin kohu Facebookin ympärillä seurasi vasta DNA:n kyselyn ajankohdan jälkeen.

Kokonaisuutena DNA:n kysely vahvistaa yllä olevia johtopäätöksiä.

Miksi sitten on mahdollista, että nämä tulokset ovat ristiriidassa joidenkin Facebookin käyttäjien omakohtaisten kokemusten kanssa? Syitä on monia:

  • Näet Facebookissa vain sen, mitä Facebookin algoritmi sinulle tarjoaa. Algoritmin valinnan vuoksi et voi huomata sitä, että jonkun käyttäjän aktiivisuus on vähentynyt (paitsi jos käyt jatkuvasti läpi satojen FB-kaveriesi profiilit manuaalisesti – mitä en tiedä kenenkään tekevän).
  • Facebookin tilastoissa näkyvä käytön loppuminen ei tarkalleen ottaen tarkoita tilien poistamista vaan sitä, että kuukauden mittausjaksolla aktiivisia suomalaisia käyttäjiä on lukemien osoittaman verran vähemmän kuin huhtikuussa. Eli kokonaisuutena käyttäjiä on aina enemmän kuin yhden kuukauden aikana aktiivisia.
  • Todennäköisesti ne, jotka ovat lopettaneet Facebookin käytön tai harventaneet sitä tuntuvasti aiemmasta, ovat aiemminkin olleet niitä kaikkein harvimmin palvelua käyttäviä. Joten muutos heidän käytöksessään ei oletettavasti näy isona muutoksena palvelun aktiivisemmille käyttäjille.
  • Todennäköisesti tänään Facebookin ilmoittamissa tilastoissa näkyvät käyttäjämäärät ovat viime kuulta eli heinäkuulta. Tästä ei minulla kuitenkaan ole varmuutta, mutta näin Facebook on aiemmin kertonut. Onko sitten mahdollista, että tilastot selittyvät osin heinäkuun helteillä? Kyllä kai – lomat näkyvät aina jollain tavoin – mutta aiempina vuosina ei näin isoa muutosta ole lomakauden vuoksi tilastoissa näkynyt.
  • On mahdollista, että osa muutoksesta selittyy sillä, että Facebook on poistanut spämmitilejä. Julkisuudessa ei kuitenkaan ole ollut tietoja, että juuri suomalaisia tilejä olisi ollut runsaasti poistettujen joukossa. Kuitenkin on loogista olettaa, että kun spämmitilejä poistetaan runsaasti, on siellä joukossa aina jokunen suomalainenkin tili. Aiemmin poistot eivät kuitenkaan ole näkyneet vastavaalla tavalla tilastoissa.
  • Loppujen lopuksi näihin tilastoihin saadaan vahvistusta vasta sitä mukaan, kun tehdään tuoreita kyselytutkimuksia suomalaisten somen käytöstä.

Lisäys 28.8.2018: Facebookin vastine

Ilta-Sanomien mukaan Facebook on kommentoinut yllä olevia lukemia seuraavasti:

Facebook kommentoi asiaa Ilta-Sanomat Digitodaylle. Yhtiö ilmoittaa lausunnossaan kuukausittaisten käyttäjien määräksi 3,8 miljoonaa, mikä on rajusti erilainen kuin Pöngän esittämä luku.

Facebook kritisoi mainostyökaluista peräisin olevia Pöngän lukuja.

– Mainostyökalumme antavat arviota ja ovat kampanjansuunnittelutyökaluja. Tavoittavuus arvioidaan useamman asian yhteispelinä, joihin kuuluvat muun muassa käyttäjän toiminta, käyttäjädemografia, laitteiden antamat paikkatiedot ja muut tekijät. Ne kertovat lukuja siitä, moniko voi nähdä mainoksen ja miten kampanjan voi odottaa menevän. Niitä ei ole tarkoitettu käyttäjämäärien arvioimiseen. Työskentelemme koko ajan arvioidemme parantamiseksi, kertoi Facebookin edustaja sähköpostitse IS Digitodaylle.

Facebookin ikäraja on 13 vuotta, ja tämän ikäisiä tai vanhempia on suomalaisista 4,7 miljoonaa. Toisin sanoen vain 900 000 Facebookin käyttöikäisiä olisi yhtiön mukaan käyttämättä palvelua Suomessa.

Facebook siis kritisoi sitä, että haen käyttäjämääriä heidän mainostyökalustaan. Ymmärrän hyvin, että se tarjoaa pikemminkin arvioita kuin tarkkoja lukuja. Samalla se on kuitenkin ainoa ensikäden tilastolähde Facebookin käyttäjämääristä Suomessa.

Jos lukemat ovat Facebookin väittämällä tavalla virheellisiä, on virhe Facebookin ja sen voi korjata vain Facebook. Joten vastaukseni heille on, että laittakaa mainostyökalunne lukemat kuntoon, sillä tuhannet ja taas tuhannet mainostajat käyttävät niitä mainostensa ostopäätöksiin joka päivä.

Facebookin väite, että palvelua käyttää kuukausittain 3,8 miljoonaa suomalaista tarkoittaisi 79 %:in käyttöastetta yli 13-vuotiailla suomalaisilla (tämän ikäisiä on Tilastokeskuksen mukaan 4,8 miljoonaa). Missään kyselytutkimuksessa somen käytöstä ole nähty lähelläkään saman tasoista lukemaa. Esimerkiksi yllä lainatussa DNA:n kyselyssä päädyttiin 10 %-yksikköä pienempään lukuun (69 %) – vieläpä suppeamalla ikähaarukalla, mikä nostaa siinä saatua %-lukua.

Facebookin väittämä lukema ei yksinkertaisesti voi pitää paikkaansa ja sen on siksi oltava virheellinen. 

Sen sijaan 2,9-3,2 miljoonaa per kk ovat tasoltaan saman suuntaisia kuin on saatu kyselytutkimuksissa. Useita vertailukohteita eri tutkimusyrityksiltä on esimerkiksi Sosiaalisen median katsauksessa 12/2017.

Olipa miten hyvänsä, on vähintäänkin voitava luottaa siihen, että toteamani muutokset Facebookin mainoskoneen lukemissa perustuvat todelliseen käyttäjien aktiivisuuden laskuun. Mikäli Facebook pysyy väitteessä, että sen mainoskoneen lukemissa on looginen suhteellinen virhe alaspäin, merkitsisi se sitä, että vielä useampi kuin 300 000 suomalaista on lopettanut palvelun käytön. 

On mielenkiintoista nähdä, kumman seuraavista Facebook myöntää:

  1. Väite 3,8 miljoonasta suomalaiskäyttäjästä per kk oli virheellinen
  2. Facebookista on todellisuudessa lähtenyt vielä enemmän kuin 300 000 suomalaiskäyttäjää huhtikuun jälkeen.

Loogisen päättelyn mukaan jomman kumman on oltava totta.

Mutta kuten sanoin, väite 3,8 miljoonasta käyttäjästä per kk ei likimainkaan saa tukea muista lähteistä ja sen on yksinkertaisesti pakko olla virhe. Facebookin uskottavuus on kovalla koetuksella, jos he pysyvät tässä väitteessään.

Päivitys 29.8.2018:

Facebookin edustaja myönsi Ilta-Sanomien toimittajalle luvun 3,8 M/kk olleen virhe:

facebookin-lukujen-virhe-290818

Yllä esittämäni luku 2,9 miljoonaa suomalaiskäyttäjää per kuukausi ei sitten poikennutkaan Facebookin luvusta kuin 0,1 miljoonalla. Ero on siis muutaman prosentin.

Ero voi johtua Facebookin mainoskoneen ”epätarkoista” luvuista kuten heidän edustajansa aiemmin kommentoi. Kuten yllä toin esiin, ne on pyöristetty Facebookin toimesta tuhansilla tai sadoilla per katsottu ikäluokka.

Mielestäni tarkkuus on kylläkin hyvä, jos virhe on 3-4 %:n luokkaa eli sama kuin yleensä kyselytutkimuksissa.

Lopputuloksena Facebook siis pikemminkin vahvistaa tulokseni kuin kyseenalaistaa sitä.


kansi-blogiinMediakasvatuksesta ei ole julkaistu ainuttakaan kirjaa liikaa, joten oli hienoa, kun sain kutsun tulla kirjoittamaan Mediakasvatuksen käsikirjan (toim. Veera Willman, Unipress, 2018)  uuteen versioon kappaleen sosiaalisesta mediasta ja opetuksesta. Kyseessä on mitä enimmissä määrin teos, jota ei olisi syntynyt ilman aiheeseen vihkiytyneiden halua tehdä se.

Lyhyesti sanottuna pyrin vastaamaan tekstissäni kahteen kysymykseen:

  1. Mikä on sosiaalisen median paikka opetuksessa ja mitä siihen sisältyy?
  2. Miten sosiaalista mediaa käytetään opetuksessa?

Aihe oli sikäli haastava, että se tuntuu olevan liikkeessä jatkuvasti. Koin kirjoittaessa itseni akrobaatiksi, kun yritin sovittaa yhteen muun muassa seuraavia teemoja:

  • Opetussuunnitelmien vaatimukset mm. tieto- ja viestintätekniikan osaamisesta ja miten sosiaalinen media liittyy siihen
  • Nuorten sosiaalisen median käytöstä nousevat tarpeet opetukselle
  • Monilukutaito, somen tekstilajit, lähdekriittisyys
  • Nk. tulevaisuuden taidot
  • Viestintä-, yhteistyö ja verkostoitumistaidot
  • Oppiminen yksin ja yhdessä, yhteisöllinen tiedonrakentelu, pedagogiset mallit, ml. käytännön oppimismalli
  • Sosiaalisen median yhteisöllisyyden muodot
  • Sosiaalisen median palvelut, joita voidaan käyttää opetuksessa
  • Käytännön vinkkejä ja harjoituksia edellä mainituista opetukseen

En tiedä, että näitä teemoja olisi aiemmin missään tekstissä pyritty katsomaan kokonaisuutena. Ehkä onkin, mutta sellaista ei minulla ollut käytettävissäni. Pyrin parhaani mukaan nivoamaan nämä usein erillisinä asioina tarkastellut palaset yhteen. Lopputulos jää luonnollisesti lukijoiden arvioitavaksi.

Luvun viimeinen kappale tiivistänee näkökulmani:

Sosiaalisen median taitoja arvioitaessa huomio kiinnittyy kykyyn ymmärtää erilaisia sosiaalisen median ympäristöjä, sisältöjä ja niihin liittyviä merkityksiä. Sosiaalisen median taitojen ja monilukutaidon syvällinen oppiminen ja ymmärrys näkyvät konkreettisesti siinä, kuinka paljon ja monipuolisesti oppija tunnistaa ja osaa selittää sisältöön, sen tekijään ja sosiaaliseen kontekstiin liittyviä seikkoja, merkityksiä ja niiden välisiä yhteyksiä. Lopulta sosiaalisen median osaaminen näkyy kykynä toimia taitavasti sosiaalisessa mediassa ja käyttää sitä tarkoituksenmukaisin menetelmin vapaa-ajalla, opiskelussa ja erilaisissa työtehtävissä.

Valitettavasti kirja ei ole vielä löytänyt paikkaansa kaikista kirjastoista. Joten jos kirjaa ei hyllystä löydy, kannattaa tehdä hankintapyyntö kirjastolle tai tilata oma kappale verkkokaupasta.

Kustantajan luvalla julkaisen oman lukuni tässä:

Avaa julkaisu SlideSharessa

Avaa julkaisu Dropboxissa (PDF)




Nostan hattua, jos luit tänne asti. :)