Pidin tänään luennon sosiaalisesta mediasta opetuksessa uuden OPS:in näkökulmasta oululaisille opettajille. Koulutuksen järjesti Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut.

Tarkempia aiheita olivat mm.

– Mitä OPS sanoo sosiaalisesta mediasta ja mitä se tarkoittaa vuonna 2016?
– Mitä asioita sisältyy sosiaalisen median käyttöön koulussa?
– Sosiaalisen median taidot osana yleissivistystä ja tulevaisuuden taitoja
– Sosiaalisen median palvelut osana oppimisympäristöä
– Some ja pedagogiikka
– Koulun someketin laadinta: yksityisyys, tekijänoikeudet, käytöstavat
– Oppilaiden kännyköiden ja muiden omien laitteiden käytön pelisäännöt koulussa
– Käytännön haasteita ja ratkaisuja niihin

Avaa esitys SlideSharessa

Lisäys 3.5.2016: Tässä esityksen alussa oleva suomalaisen koulun murrosta ja sen vaikuttimia esittävä kuva. Kuvaa saa käyttää CC-BY -lisenssin mukaan, eli tekijä ja linkki lähteeksi.

koulun-murros-ops-2016.png

Koulun aiemmat toimintatavat – ja ns. perinteisen opetuksen – haastavat 1) teknologian/yhteiskunnan murros, 2) lasten ja nuorten käyttäytymisen murros sekä 3) oppimiskäsityksen ja pedagogiikan murros. Ensimmäinen vaikuttaa kahteen muuhun. Ja tämän kaiken keskiössä on koulu, erityisesti opetus (sisällöt, menetelmät, oppimisympäristö) sekä toimintakulttuuri, joka on uuden OPS:in tekstejä mukaillen käytännön tulkinta koulun opetus- ja kasvatustehtävästä. Ja sen tekevät opettajat.


Pidin eilen vanhempainillan sosiaalisesta mediasta Tupoksen koululla. Mukavasti päästiin jutun juureen kiinni – kiitos osallistujille!:)

Avaa esitys SlideSharessa


Luennoin eilen nuorten sosiaalisen median käytöstä Kainuun ammattiopiston tekniikan ja liikenteen alan opettajille. Esityksestä muodostui aika tuhti tilannekatsaus tämän hetken some-maailmaan. Lopussa käsitellään lisäksi kysymystä, mitä digitaitoja niin sanotuille diginatiiveille tulisi kouluissa opettaa – eli mitä he eivät omin päin vapaa-ajan somen käytössä opi.

Avaa esitys SlideSharessa


viestintataidot-monilukutaito-kriittinen-ajattelu

Kirjoitin Äidinkielen opettajain liiton vuosikirjaan (2016, toim. Kaisa Leino ja Outi Kallionpää) artikkelin monilukutaidosta ja sosiaalisesta mediasta opetuksen näkökulmasta. Koko kirja on luettavissa liiton jäsenille heidän extranetissään ja piakkoin se löytyy myös kirjastoista.

Oma artikkelini löytyy myös alta verkkoversiona. Huom. viitatessasi artikkeliin käytä lopussa olevaa lähdeviitettä.

Avaa julkaisu SlideSharessa

Lähdeviite:

Pönkä, H. (2016) Monilukutaito ja sosiaalinen media opetuksessa. Teoksessa ”Monilukutaitoa digiaikaan – lukemisen ja kirjoittamisen uudet haasteet ja mahdollisuudet”, Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja 2016, toim. Kaisa Leino ja Outi Kallionpää.


Yle haastatteli minua Facebookin hupitesteistä. Aihe näyttää kiinnostavan, joten jatkan täällä siitä vielä pari sanaa.

Se, mitä tietoja antaa, riippuu testistä. Esimerkiksi suosittu Nametests.com voi pyytää seuraavia tietoja riippuen, minkä testin tekee:

  • Julkinen profiili
  • Sähköpostiosoite
  • Kaverilista
  • Aikajanajulkaisut
  • Kuvat

Yleensä pyydetään vähintään julkiset profiilitiedot ja sähköpostiosoite. Niillä saadaan jo kartutettua testifirman markkinointirekisteriä.

Tiedot annetaan tarkalleen siinä kohdassa, kun käyttäjälle näytetään tällainen ilmoitus – ja jos käyttäjä luvan hyväksyy:

facebook-testi-nametests-290316

Eli tässä kohtaa pitäisi olla hoksottimet tarkkana, että haluaako tietojaan antaa ollenkaan vain testin tekemisen ilosta ja ainakin sen suhteen, että antaa vain ne tiedot, mihin on valmis!

Yleensähän näistä mennään nopeasti ohi ajattelematta sen tarkemmin. Suosittelen ajattelemaan ja klikkaamaan ”Peruuta”.

Jos tiedot on kuitenkin antanut, niin ne päätyvät testifirman käyttöön. Nametests.com:in eli saksalaisfirman nimeltä Social sweethearts GmbH:n käyttöehdot löytyvät täältä ja yksityisyysehdot täältä.

Käyttöehdoista löytyy muun muassa tällaisia kohtia:

4. Obligations concerning your data and contact information

4.1. You are responsible for ensuring that the information you provide us on you are correct, complete, legally permitted and free from any rights of third parties, and for informing us of any changes to the information you have provided.

4.2. You are responsible for informing us of any changes to the information you have provided. The address and contact details of the customers are kept up to date. Disadvantages caused to customers due to incorrect information, go to their risk at expenses. Disadvantages that arise due to incorrect information for us will be charged to the customer if the incorrect information is within their own sphere of responsibility.

8. Provision of usage and representation rights by the user

8.1. You shall provide us free of charge and unlimited in terms of location,time and type of use with the non-exclusive right to copy, edit, modify, adapt, alter, edit, translate, make derivative works of, publicise, and process the legally protected content, information and data provided by you or in your name and to transfer these rights to third parties such as subcontractors or other users (e.g. in relation to embedding or modification of user generated content).

8.2. With regard to the geographic, material, temporal and personal scope, the above provision of rights is effected only insofar as it is required for our fulfillment of the contractual services and subsequently expires automatically. Before initiating legal action, you shall notify us of any usage of the rights outside of this framework and give us an opportunity to stop using these rights or to limit their usage to the required extent.

Lyhyesti sanottuna käyttäjä sitoutuu antamaan itsestään oikeita tietoja ja jopa kertomaan tietojensa muuttumisesta.

Nametests.com puolestaan saa ilmaiseksi ajasta, paikasta ja käyttötavasta riippumattomat oikeudet kopioida, muokata, kääntää, liittää, tehdä johdannaisteoksia ja julkaista saamiaan sisältöjä ja tietoja. Oikeudet voidaan myös siirtää (tai myydä) kolmansille osapuolille.

Jäljessä oleva kohta 8.2. tarkoittaisi, että Nametests.com menettäisi oikeutensa sen jälkeen, kun palvelu on toimitettu – mikä on ristiriidassa sen kanssa, että käyttäjä antaa palvelua käyttäessään pysyvän oikeuden käyttää tietojaan. Luen tämän niin, että Nametests.com säilyttää itsellään oikeuden päättää, kuinka kauan tietoja voidaan käyttää ja milloin ne poistetaan.

Oikeustoimia välttääkseen Nametests.com edellyttää kohdassa 8.2. käyttäjiä myös kertomaan mahdollisista oikeustoimista etukäteen. Siinä tilanteessa he ilmeisesti olisivat valmiita poistamaan käyttäjän tiedot rekistereistään tai ainakin rajoittamaan tietojen käyttöä.

Tietojen poisto ei kuitenkaan paljon auta, jos ne on jo siirretty/myyty kolmansille osapuolille esimerkiksi markkinointikäyttöä varten. Tästä käyttäjät eivät voi tietää, sillä yritysten väliset sopimukset ovat yleensä salaisia.

Parasta pysyä erossa näistä.


Pidin eilen esityksen vuorovaikutuksesta ja ohjauksesta verkossa Oulun seudun ammattikorkeakoulun Verkko-ohjaaja -hankkeen osallistujille. Teemoja olivat mm. ohjauksen tietopankit, vuorovaikutus chat-keskusteluissa, vertaisryhmät some-palveluissa kuten esimerkiksi WhatsAppissa, yhteisöllinen työskentely, etäluennot ja -ohjaus, videoneuvottelut sekä some-palvelujen käyttöehdot, pelisäännöt ja tekijänoikeudet.

Avaa esitys SlideSharessa

Tällaisen kuvan koostin tätä koulutusta varten verkko-ohjauksen vuorovaikutussuhteista:

Verkko-ohjauksen vuorovaikutussuhteet ja työkalut

Kuvaa saa käyttää CC BY -ehdoin.


Kävin eilen pitämässä elämäni ensimmäisen vanhempainillan Paavolan koululla. Osallistujat olivat 4.-6.-luokkalaisia vanhempineen ja aiheena oli sosiaalisen median tietopaketin ohella mm. nettikiusaaminen ja somen käytön pelisäännöt.

Avaa esitys SlideSharessa

Aiheeseen liittyen kannattaa katsoa myös tuore Lastensuojelun keskusliiton julkaisu: Lapsen yksityisyyden suoja digitaalisessa mediassa

Tämä olisi ollut hyvä lähde esitykseenikin, mutta valitettavasti löysin sen tähän settiin liian myöhään.


Väitän, että…

Väität, mutta mistä tiedät?

Koska kuulin kaveriltakin.. 

Sehän oli mielenkiintoinen yksittäiskertomus. Jatka toki koska-sanan harjoituksia.

Kaikki mun Facebook-tutut ovat samaa mieltä.

Epäilemättä myös se toinen kaverisi, vanhempasi, kummin kaiman serkkusi ja muut some-kuplaasi kuuluvat ovat samaa mieltä kanssasi, mutta ei siitä vielä edustavaa mielipidekyselyä saa.

Tämän nettiäänestyksen mukaan se on yleinen mielipide! 

Yleisen mielipiteen mukaan Maa olisi yhä litteä.

Mä tiedän tästä asiasta, koska olen tehnyt sitä ja tätä…

Jos kerran tiedät, niin perustele väitteesi oikeilla argumenteilla äläkä egoistisilla julistuksilla.

Perustele itse! Et vaan halua myöntää totuutta!

Mielelläni, jos ensin esität yhdenkin perustellun argumentin, jolle olisi järkeä esittää vasta-argumentti.

Olet eri mieltä vain, koska olet vassuri / demari / viherpiipertäjä / kepulainen / kokkari / suvakki / ties mikä!

Käänteinen argumentum ad hominem, eli sillä, kuka ja mikä minä olen, ei ole merkitystä arvioitaessa sinun väitteitäsi.

Luin lehdestäkin, että se ja se olivat samaa mieltä.

Mielenkiintoista. Miten se ja se perustelivat väitteensä?

Jos minulta olisi kysytty, niin…

Ehkä siihen on syynsä, miksi sinulta ei kysytty.

Se on kuitenkin täysin mahdollista!

Ehkä tai sitten ei.

Monien tutkimusten mukaan…

Jos nyt ensiksi kerrot yhden tutkimuksen, johon viittaat, niin katsotaan tarkemmin.

Lue sitten tämä (linkki), tämä (linkki) ja tämä (linkki)!

En aio käyttää loppuiltaa lukemalla lähettämiäsi linkkejä ja keksimällä sinulle argumentteja. Jos linkkien takana on jotain, mikä tukee väitettäsi, lainaa kyseiset kohdat, niin voimme jatkaa keskustelua niistä. Ja saattaisihan käydä niinkin, että jos lukisin linkittämäsi tekstit läpi, niin ne vain todistaisivat sinun olevan totaalisen väärässä.

Kyllä se vaan näin on ja mulla on oikeus mielipiteeseen! 

Yhtä hyvin voidaan sanoa X, Y ja Z.

Sananvapaus koskee toki trollejakin.

keep-calm-and-don-t-feed-the-troll-48

Lisää aiheesta: Kehnojen Argumenttien Kuvakirja.
(Kiitos vinkistä Arja P.!)


Kirjoitukseni viime eduskuntavaalien ehdokkaiden Twitter-verkostoista on kerännyt tällä viikolla jostain syystä paljon lukijoita. Se sai minut tarttumaan uudestaan aiheeseen.

Tässä jutussa tarkastelen erityisesti ministereitä, ja miten he ovat Twitterin valossa menestyneet tehtävissään. Lisäksi käsittelen tarkemmin sitä, mistä on kyse, kun puhutaan ns. fake-seuraajista.

Heti alussa on muistutettava, että Twitterissä on kahdenlaista menestystä: laadullista ja määrällistä. Seuraajien määrän kasvaessa niiden laatu väistämättä huononee. Siis väistämättä – koska vain pieni osa Twitterin käyttäjistä voi olla paljon muita seuratumpia – mutta tässä on yksilöllisiä eroja. Ja ne ovat kiinnostavia.

Katsotaan ensiksi, miten ministereiden seuraajien määrät ovat muuttuneet viime vuoden eduskuntavaalien jälkeen. Luvut on kerätty maaliskuussa 2015 ja vertailukohtana ovat tämän viikon alun lukemat:

Twitter-tunnus Nimi Seuraajia 03/2015 Seuraajia 02/2016 Seuraajien muutos Seuraajien muutos %
lindstrom_jari Jari Lindström 420 3104 2684 639 %
hannamantyla Hanna Mäntylä 150 495 345 230 %
AnneBerner Anne Berner 2432 7489 5057 208 %
Tiilikainen Kimmo Tiilikainen 1917 5668 3751 196 %
juhasipila Juha Sipilä 15089 42270 27181 180 %
p_orpo Petteri Orpo 3667 9974 6307 172 %
sannigrahn Sanni Grahn-Laasonen 5353 12559 7206 135 %
AnuVehvilainen Anu Vehviläinen 2186 4742 2556 117 %
jniinisto Jussi Niinistö 2828 5926 3098 110 %
JuhaRehula Juha Rehula 2354 4751 2397 102 %
toivakka Lenita Toivakka 5046 8719 3673 73 %
ollirehn Olli Rehn 7929 12059 4130 52 %
alexstubb Alexander Stubb 188161 259532 71371 38 %

Ministerit on järjestetty taulukossa seuraajamäärän suhteellisen muutoksen mukaan. Päällimäinen huomio on, että suhteellisesti eniten suosiotaan ovat lisänneet ne, joilla on aiemmin ollut hieman vähemmän seuraajia. Ministeriksi nousu jo itsessään on varmasti tuonut monelle lisää seuraajia. Toisaalta jos henkilö on ollut aiemminkin näkyvissä yhteiskunnallisissa tehtävissä, niin seuraajamäärä ei ole tuoreimman ministeriyden vuoksi enää lisääntynyt huomattavasti. Näidenkin selitysten jälkeen jää selviä yksilöllisiä eroja. Kokonaisuudessaan onnistuinempina voi pitää Jari Lindströmin, Anne Bernerin, Kimmo Tiilikaisen, Juha Sipilän ja Petteri Orpon suoritusta menneen vuoden aikana.

Käyn seuraavaksi tarkemmin läpi, miten kukin ministeri Twitteriä käyttää.

Suhteellisesti eniten suosiotaan on lisännyt oikeus- ja työministeri Jari Lindström, jonka Twitter-kannatus on yli kuusinkertaistunut vajaassa vuodessa. Suoritusta voi pitää hyvänä, sillä perussuomalaisten ”Twitter-kannatus” oli vaalien aikaan melko vähäistä. Lindström on tasaisen aktiivinen twiittaaja ja hän osallistuu myös keskusteluihin.

Samaa ei voi sanoa taulukossa toisena olevasta sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylästä: tähän mennessä hän twiitannut tasan kerran, vuonna 2010. Ihmetyttää, eikö Mäntylällä ole todellakaan mitään sanottavaa sadoille seuraajilleen.

Kolmantena oleva liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner käyttää Twitteriä lähinnä yksisuuntaiseen viestintään. Hän tekee suhteellisen vähän omia tweettejä, mutta sen sijaan hän retweettaa tasaisena virtana ministeriönsä Twitter-tilin viestejä. Virrassa näkyy myös suhteellisen usein kuvia. Kokonaisuutta voi kuvailla monipuoliseksi, mutta yksisuuntaiseksi.

Neljäntenä on maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Viime vuoden loppupuolella ja Pariisin ilmastokokouksen aikaan hän oli Twitterissä hyvinkin aktiivinen osallistuja. Tosin jonkun pitäisi opettaa Tiilikaiselle, miten Twitterissä vastataan toisten twiitteihin: vastaamisen (@-merkki) sijasta hän nimittäin käytti quote-toimintoa. Herää kysymys, miksi Tiilikainen on ollut tänä vuonna pääasiassa hiljaa.

Etukäteen suurin mielenkiinto kohdistui tietenkin pääministeri Juha Sipilään. Hänkään ei ole halukas käymään Twitterissä keskusteluja (jos olisi, niin varmaan kävisi?), mutta hän kertoo usein työpäivistään. Mukaan mahtuu niin sairaslomailmoitukset, vuosipäivätoivotukset kuin urheilutwiititkin. Sipilä viljelee runsaasti ns. pääministerin ilmoituksia, tässä esimerkki:

Tässä twiitissä jotenkin tiivistyy Twitterin yksisuuntainen tiedotuskäyttö: asiat eivät aina ole niin kuin twiiteissä väitetään, ja joissain tilanteissa poliitikko voi yrittää piiloutua twiittiensä taakse sen sijaan, että vastaisi toimittajien hankaliin kysymyksiin.

Sisäministeri Petteri Orpo on aktivoitunut todella kiitettävästi Twitterissä valintansa jälkeen. Hän on tätä nykyä usein mukana keskusteluissa ja kertomassa kantojaan.

Opetus- ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen twiittaa kuten kollegansa Berner: monipuolisesti, mutta harvoin vastaten.

Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläiselle Twitter näyttää olevan jo hieman urautunut viestintäkanava. Hän osallistuu keskusteluihin suhteellisen harvoin. Twitter-käytös muistuttaa Grahn-Laasosta ja Berneriä.

Puolustusministeri Jussi Niinistö keskittyy teroittamaan omia mielipiteitään Twitterissä, usein myös lehtijuttujen tietoja oikaisten. Niinistö keskittyy siis ennen muuta vaikuttamaan julkiseen keskusteluun. Kuitenkin mukaan mahtuu myös rentoja selfieitä kuten tämä:

Se siitä, etteikö Timo Soini käyttäisi Twitteriä. Ei ehkä suoranaisesti, mutta hän on usein Niinistön twiiteissä esillä. Delegointia?

Perhe- ja peruspalveluministeri Juha Rehulaa voi pitää monella tavalla esimerkillisenä ministerinä Twitterin käytössään: hän osallistuu keskusteluihin, tiedottaa, retweettaa myös ministeriönsä viestejä ja on ylipäätään aktiivinen ja monipuolinen. Mahtuupa mukaan myös kollegoiden välistä naljailua, vai mitä sanotte tästä twiitistä, jonka Rehula on retweetannut:

Tietenkin twiitistä ja sen sopivuudesta ministeritason viestivirtaan voi olla montaa mieltä.

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Lenita Toivakka on ollut vuosien mittaan kaikista ministereistä toiseksi ahkerin twiittaaja (ahkerimman ehkä tiedättekin; tulee jäljessä). Twiittien runsas määrä selittyy kuitenkin pitkälti retweeteillä: Toivakka retwiittaa useiden järjestöjen ja henkilöiden viestejä jatkuvasti. Omissa twiiteissään hän keskittyy kertomaan päivän tapahtumistaan – vastauksia muille Twitterin käyttäjille on harvemmin. Muista ministereistä poiketen hän twiittaa myös linkkejä Instagram-kuviinsa.

Elinkeinoministeri Olli Rehn on liittynyt Twitteriin kaikista ministereistä viimeisimpänä, vasta helmikuussa 2014. (Jari Lindströmin nykyinen Twitter-tunnus on tosin tehty Rehnin tunnusta myöhemmin, elokuussa 2014, johtuen hänen Twitter-tauostaan.) Myöhäisherännäisyyttään Rehn on paikannut olemalla jatkuvasti melko aktiivinen. Hän käyttää Twitteriä lähes yksinomaan yksisuuntaisena viestintäkanavana omille kannoilleen.

Suhteellisesti vähiten seuraajamääräänsä on vaalien jälkeen lisännyt valtiovarainministeri Alexander Stubb, vain 38 %. Tosin määrällisesti hän on saanut uusia seuraajia eniten: yli 71 000. Stubbilla on pitkä ”historia” Twitterissä – monien muistissa on vielä hänen kohua herättäneet twiittinsä kesällä 2014. Muihin ministereihin verrattuna Stubb onkin ylivoimaisen runsas twiittaaja. Urheilukuvat ovat aiemmasta vähentyneet, mutta muuten kuvia on runsaasti. Uutena elementtinä Stubbin virrassa on tätä nykyä usein Periscopen live-lähetysten linkkejä. Stubb ilmaisee itseänsä ja arvojansa Twitterissä selkeästi. Esimerkiksi näin hän twiittasi jouduttuaan Coca cola -hyökkäyksen kohteeksi marraskuun lopussa:

 

Seuraajien jakaantuminen aitoihin ja ns. fake-seuraajiin

Aika ajoin on kyseenalaistettu, kuinka moni esimerkiksi Stubbin noin neljännesmiljoonasta Twitter-seuraajasta on aito seuraaja. Sellaistakin on esitetty, että hän olisi ostanut osan seuraajistaan. Sen voi kuitenkin sulkea heti kättelyssä pois vääränä selityksenä, sillä hänen seuraajamääränsä on kertynyt tasaisesti eikä muutakaan tukea väitteelle ole.

Sen sijaan on hyvä kysymys, kuinka moni seuraajista on todellinen ihminen tai taho, joka käyttää Twitteriä edes jotenkin aktiivisesti? Laajempana ilmiönä on kyse siitä, että Twitterillä on noin 1,3 miljardia rekisteröitynyttä käyttäjää (lähde), mutta heistä aktiivisia on vain noin 320 miljoonaa. Karkeasti siis kolme neljästä Twitter-tunnuksesta on epäaktiivinen eli siinä mielessä ei ”aito käyttäjä”. Syitä on monia: käyttäjä on voinut lopettaa käytön, kyse voi olla roskapostitunnuksesta, ns. roboteista, Twitter-API:n käyttöön perustetusta tunnuksesta ja niin edelleen.

Suurin syy on kuitenkin juuri käytön lopettaminen. Ja jos ajatellaan niitä, jotka ovat lopettaneet Twitterin käytön, niin monet heistä ovat alkaneet lyhyellä Twitter-taipaleellaan seurata juuri julkisuuden henkilöitä kuten poliitikkoja sekä muita suosittuja Twitter-käyttäjiä. Tämän takia lopettaneita eli ”epäaitoja” eli fake-seuraajia on kertynyt eniten suosituimmille Twitterin käyttäjille. Ja tämän vuoksi on kiinnostavaa katsoa, miltä ministereiden seuraajaluvut näyttävät, kun niistä poistetaan fake-seuraajat.

Se näyttää tältä:

Nimi Oikeita seuraajia 02/2016 Fake-seuraajia 02/2016 Twitter Audit score Stubbia (oikeita seuraajia)
Alexander Stubb 90058 169474 35 % 100,00
Juha Sipilä 25489 16781 60 % 28,30
Sanni Grahn-Laasonen 10210 2349 81 % 11,34
Olli Rehn 9864 2195 82 % 10,95
Petteri Orpo 8578 1396 86 % 9,52
Lenita Toivakka 7080 1639 81 % 7,86
Anne Berner 6665 824 89 % 7,40
Kimmo Tiilikainen 4942 726 87 % 5,49
Jussi Niinistö 4628 1298 78 % 5,14
Anu Vehviläinen 4192 550 88 % 4,65
Juha Rehula 4171 580 88 % 4,63
Jari Lindström 2710 394 87 % 3,01
Hanna Mäntylä 455 40 92 % 0,51

Ensin lienee parasta selittää, mistä tässä analyysissä on kyse: Oikeiden ja fake-seuraajien määrät perustuvat Twitter Audit -palvelun analyysiin. Sen toimintaperiaate on analysoida 5000 seuraajan otos ja laskea sen pohjalta kokonaismäärät aidoille ja fake-seuraajille. Seuraajien ”fake-pisteet” se laskee twiittien määrän, viimeisen twiitin ajankohdan ja seurattavien-seuraajien-suhteen perusteella. Toisin sanoen fake-seuraajiksi lasketaan sellaiset, joilla on vähän twiittejä, viimeisin twiitti on aikojen takaa ja vähän seuraajia suhteessa omien seurattavien määrään. Lopputuloksena on suuntaa-antava lukema oikeiden ja fake-seuraajien määrästä sekä niiden suhde prosenttilukuna (yllä ”Twitter Audit score”). Tämän lisäksi Twitter Audit tekee kaksi graafia, joissa ilmenee seuraajien jakautuminen pisteittäin oikeisiin ja fake-seuraajiin.

Ja nyt tuloksiin.

Kuten olettaa saattoi, suhteellisesti eniten fake-seuraajia on sillä, jolla on eniten seuraajia eli Alexander Stubbilla. Twitter Auditin mukaan vain n. 35 % hänen seuraajistaa on oikeita, yhteensä noin 90 000. Suurin osa eli 65 % Stubbin seuraajista on ns. fake-seuraajia, yhteensä lähes 170 000 Twitter-käyttäjää. Mutta siitä huolimatta Stubb on huomattavasti muita ministereitä ”suurempi” Twitterissä – mikä käytännössä tarkoittaa laajempaa sosiaalista verkostoa ja sen myötä voimakkaampaa ”äänenvoimakkuutta” Twitter-keskusteluissa.

Toiseksi eniten oikeita seuraajia on Juha Sipilällä, n. 25 000, mikä on n. 60 % hänen Twitter-seuraajiensa kokonaismäärästä. Verrattuna Sipilän oikeiden seuraajien määrää Stubbin vastaavaan, hänen ”kokonsa” Twitterissä on 28,3 % – kutsuttakoon tätä mittayksikköä stubbiksi. Kuvaannollisesti voisi sanoa, että Sipilän nenänpää yltää Twitterissä suunnilleen Alexin polven alapuolelle.

Kolmanneksi listassa sijoittuu Sanni Grahn-Laasonen ja vain vähän hänen perässään tulee Olli Rehn sekä Petteri Orpo. Kolmikko yltää noin 10 stubbiin. Suunnilleen Alexin alasääreen asti.

Keskikastia Twitter-vaikuttajina edustavat ministerit Toivakka ja Berner. Heidän vaikuttamismahdollisuutensa vertaantuvat Twitterissä lähinnä Stubbin juoksukenkään. Noin 7 stubbia. Hyvä suoritus sekin.

Täysin mitättömiä Stubbin asteikolla eivät ole myöskään Tiilikainen, Niinistö, Vehviläinen ja Rehula. Mutta heidän ei ehkä kannata asettua Twitterissä samalle viivalle Alexin kanssa – voisivat jäädä jalkoihin. Sipilään verrattuna he ovat samassa asemassa kuin Sipilä itse Stubbiin: lähes polveen asti.

Jari Lindström tulee hieman edellä mainittuja perässä. Tosin kasvuvauhdin huomioiden hän voi vielä yllättää vuoden-parin kuluttua.

Hanna Mäntylää ei stubbin asteikolla tahdo oikein erottaa. Mäntylä voi kuitenkin ylpeillä sillä, että hänen seuraajansa ovat sentään 92 %:sesti aitoja.

Ministerit Twitterissä Stubbin asteikolla mitattuna


Pidin eilen koulutuksen STT:lle sosiaalisesta mediasta journalismin näkökulmasta. Koulutus jakautui seuraaviin teemoihin:

  1. Toimittajana sosiaalisessa mediassa – henkilöbrändäystä, verkostoitumista ja tiedonhankintaa
  2. Journalismia somen aikakautena – juttuideasta valmiin artikkelin levittämiseen verkkoyleisöille
  3. Sosiaalisen median nykyhetki ja tulevat virtaukset – mihin diginatiivit menevät seuraavaksi?

Esityksestä paisui varsin tuhti pakkaus:

Avaa esitys SlideSharessa

Esityksen lopussa luotaan, mihin suuntaan sosiaalinen media on tällä hetkellä kehittymässä. Kun katsotaan diginatiiveja, niin suuntaus on pikemminkin pienempiin piireihin pois julkisista foorumeista.

Siitä, mihin suuntaan some-journalismi on seuraavaksi menossa, voi lukea lisää täältä.

 




Blog Stats

  • 503,811 hits
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 8 274 muun seuraajan joukkoon