”Älä kysy mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.” kehotti John F. Kennedy aikoinaan.

Korkealentoista, mutta suunnilleen samoja latuja kulkivat ajatukseni viikonloppuna, kun alkoi näyttää selvältä, että koulut siirtyvät pian etäopetukseen koronaviruksen takia. Kuten sitten tapahtuikin.

Kirjoitin kolme vuotta sitten etä- ja verkko-opetusta monipuolisesti käsittelevän Open somekirjan. Siinä käsitellään sekä verkko-opetuksen pedagogiikkaa että kymmeniä opetukseen soveltuvia verkko- ja somealustoja.

Kyseessä on kirja, josta on toivottavasti juuri nyt apua jokaiselle etäopetukseen pikavauhtia siirtyvälle opettajalle.

Joten tartuin sähköpostiini ja kysyin Docendo-kustantamolta mahdollisuutta julkaista kirja avoimesti kaikkien opettajien käyttöön. Docendo tarttui ehdotukseen ja nyt kirja on avoimesti netissä ladattavana. PDF löytyy kirjan nettisivulta Lukunäyte-painikkeesta.

Allekirjoittaneen ja Docendon yhteinen tiedote 19.3.2020

Suoralinkki kirjan PDF:ään on tässä ja alla olevassa kuvassa.

pdf-kansi-190320

PDF:n käyttö on sallittu opetustarkoituksessa. Eli jos olet opettaja, rehtori, koulutussuunnittelija tms., niin tämä on tarkoitettu juuri sinulle ja voit käyttää kirjaa juuri niin kuin työssäsi parhaaksi näet!


Olen tällä ja viime viikolla pitänyt kaksi koululaisten vanhemmille suunnattua luentoa lasten ja nuorten kännyköiden, somen ja pelien käytöstä Oulun seudulla. Tämän viikon tiistaina oli luento Muhoksella ja viime viikolla Iissä. Ensiksi mainitun esitys alla:

Avaa esitys SlideSharessa

Kummassakin tilaisuudessa puhutti varsinkin TikTok-videopalvelu, joka on paitsi globaalisti kovassa nosteessa, Suomessa etenkin alakouluikäisten suosiossa. Tässä esimerkkinä DNA:n koululaistutkimuksen tulos viime kesältä:

lapset-sovellukset-dna-2019.PNG

Kyselyn mukaan TikTok oli etenkin 10-11-vuotiaiden suosiossa. Sama ”tuntuma” on kyselyiden ulkopuoleltakin.

Tosin DNA tai kyselyn toteuttanut Nepa-tutkimusyritys oli liittänyt raporttiin (s. 40) huomautuksen, että TikTokin vähäisempi käyttöaste yli 11-vuotiailla saattaisi johtua siitä, että vastaajina olevat vanhemmat eivät tietäisi sen käytöstä nuorilla. Mikä kieltämättä voisi ollakin hyvä selitys, sillä teinien kohdalla ei niinkään ole enää selvää, että vanhemmat tietäisivät, mitä sovelluksia kännyköissä on.

TikTokista on kuulunut useita varoittelevia uutisia siitä, miten alaikäiset ovat joutuneet palvelussa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Palvelun virallinen ikäraja on 13 vuotta, mutta sisältönsä ja kommenttiensa puolesta sopiva suositusikä sille olisi mielestäni 17 vuotta – eli sama, joka on useimpien vastaavien sovellusten suositus App Storessa.

Kokosin esitykseen lyhyen listan muistakin sovelluksista, joiden ikärajan kanssa kannattaa olla tarkkana sekä harkita ja keskustella lapsen kanssa kahteen kertaan senkin jälkeen, kannattaako niihin mennä. Syynä on lapsille sopimaton sisältö, palvelussa ilmennyt häirintä tai kiusaaminen.

some-lapset-ole-tarkkana-lista-2020.PNG

Suosittelen katsomaan jokaisen uuden lapselle tai nuorelle asennettavan sovelluksen tarkemmat sisältövaroitukset App Storesta. Jos käytössä ei ole Applen laitetta, sovellusten kauppasivut löytyvät googlettamalla. Valitettavasti Google Playssa ei ole yhtä kattavia tietoja ja selkeät suositusiät puuttuvat. Googlen varoitus lapsille sopimattomasta sisällöstä on lyhykäisyydessään vain ”vanhempien valvonnassa”.

Lisäksi luonnollisesti koulutuksissa puhuttiin paljonkin peliriippuvuudesta ja ruutuajasta. Kävi selväksi, että Fortnite on edelleen suurin murheenkryyni vanhempien näkökulmasta – kiitos sen kyvylle tuottaa tasaisesti uutta sisältöä peliin.

Kirjoitin syksyllä laajahkon artikkelin ruutuajasta Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Siksi en toista aihetta tässä, vaan suosittelen lukemaan artikkelin alasivuineen MLL:n sivustolta. Blogin puolelta löytyy lisäksi aiempi vertailu ruutuaikasovelluksista.


Tarkastelen tässä kirjoituksessa Silakkaliikettä ja sitä, miksi kaikki eivät ole olleet siihen tervetulleita. Esimerkiksi itse sain lähteä nopeasti.

Tällä hetkellä Silakkaliike on kuuma peruna, johon koskemista moni välttelee. Jos siitä jotain uskaltaa kirjoittaa tai sanoa, saa helposti kuraa päälleensä vasemmalta tai oikealta. Uskallan kuitenkin vielä yrittää.

Aluksi kertaus niille, joille Silakkaliike on tuntematon. Liike kertoo nettisivuillaan näin:

Olemme rauhanomainen liike jakamattoman ihmisarvon, luonnon, tieteen, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta. Olemme vastavoima fasismille, rasismille, ilmastodenialismille ja syrjiviin jakolinjoihin pyrkivälle politiikalle ja ilmapiirille. Periaatteemme on, että jakaessasi arvomaailman ja halun olla osa parvea, sinä olet silakka. Tervetuloa parveen!

Silakkaliikkeen viesti tulee esille kotisivuilla myös kuvan muodossa: parvi suojaa yksittäistä silakkaa ”petokalalta” (kuvan tekijänoikeudet: Silakkaliike):

silakkaliike-grafiikka

Kuulostaa todella hyvältä!

Vastustan fasismia, rasismia ja ilmastodenialismia, joten kiinnostuin liikkeestä.

En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan. Pääasiassa kahdesta syystä:

  1. Minulle oli syntynyt aiemmin parista liikkeen perustajasta huono käsitys. En lähde erittelemään, mutta en luottanut varauksetta siihen, että he olisivat kykeneviä luotsaamaan puoluerajat ylittävää liikettä.
  2. Alkuvaiheessa liikkeen Facebook-ryhmästä bännättiin eli sai lähteä mm. Juho Romakkaniemi syystä, joka jäi ainakin itselleni epäselväksi. Hänen väitettiin provosoivan keskustelua, mutta väite on kyseenalainen.

Olin siis ensin skeptinen. En liittynyt liikkeen Facebook-ryhmään, johon sen toiminta on aluksi keskittynyt.

Kirjoitin eräässä keskustelussa, että en lähde mukaan, koska todennäköisesti saisin lähteä nopeasti, koska olen melko kriittinen.

Mieleni kuitenkin muuttui – monestakin syystä, mutta vakuutuin ainakin hetkeksi, että liikkeen perustajat yrittävät todella tehdä sitä, mitä sanovat, joten kannattaa katsoa, mitä siitä tulee.

Minulle on iso kynnys liittyä mihinkään poliittiseen. Ratkaisevaa oli Silakkaliikkeen tavoitteet, jotka voivat yhdistää ihmisiä puoluekannasta riippumatta.

Joten liityin Silakkaliikkeen Facebook-ryhmään. Tähän kannusti se, että ryhmään oli jo liittynyt tuttujani poliittisen kartan eri puolilta. Tiesin myös ylläpitäjissä olevan mukana fiksuja ihmisiä.

Facebook-ryhmästä tuli kuitenkin lähtö nopeasti.

Ensimmäinen päivä Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä meni keskusteluja seuraillessa ja varovaisesti kommentoidessa. Keskustelut, joihin osallistuin, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Yhdessä keskusteluketjussa ihmettelin Facebook-emojien ylitulkitsemista.

Toisessa ketjussa otin kantaa, ettei Silakkaliikkeen agendaa pitäisi laajentaa, vaan pitäytyä alkuperäisissä kaikkia (?) yhdistävissä tavoitteissa.

Eräässä ketjussa korjasin faktavirheen, joka liittyi Silakkaliikkeen edustajan antamaan haastatteluun Uudelle Suomelle.

Toisena päivänäni Facebook-ryhmässä osallistuin keskusteluun, joka liittyi Panu Raatikaisen kirjoitukseen toimittaja Timo Haapalasta. Referoin lyhyesti viestejäni tähän:

  • Mielestäni yhtä toimittajaa käsittelevä kirjoitus ei liittynyt mm. fasismia vastustavaan ryhmään.
  • Kysyin, onko Timo Haapala muka fasisti ja sanoin, että ehdottomasti ei. Tämän jälkeen joku todella väittikin Haapalaa fasistiksi Raatikaisen kirjoituksella perustellen. Vastasin siihen, että ”Haapalaa voi perustellusti kritisoida monestakin asiasta, mutta fasistiksi väittäminen menee kyllä pahasti yli…”
  • Kiinnitin huomiota erään ryhmän ylläpitäjän viestiin, jossa hän kertoi poistaneensa jonkun henkilön ryhmästä mm. siksi, että hän jankutti ”vihervasemmistosta”. Kysyin, miksi hän tällaista mainitsee, ja eikö ryhmän pitänyt olla puoluepolitiikasta vapaa.
  • Jatkokeskustelussa kysyin, mitä muita sanoja on kielletty (sarkasmitägillä varustettuna), linkitin aiheeseen liittyvän HS:n artikkelin, ja ylläpitäjän arvellessa, että seuraavaksi linkittäisin jonkun Haapalan jutun, kysyin toisiko se bännin, vai miksi hän sellaista varoittaa tekemästä. Sitten ylläpitäjä nimitti minua trolliksi ja syytti hyökkäyksestä. Tuota kommenttia todella ihmettelin ja pyysin täsmennystä. Sitä ei koskaan tullut, vaan seuraavan kerran, kun menin katsomaan keskustelua, minut oli poistettu ryhmästä.

Sain päivän mittaan useilta keskustelua seuranneilta henkilöiltä viestejä, että heidän mielestään viestini olivat olleet asiallisia, ja että he ihmettelivät poistamistani.

Kerroin bännäämisestä Twitterissä. Moni ihmetteli poistamistani.

Jotkut väittivät minun rikkoneen sääntöjä, mutta sellaista sääntöä ei löytynyt, jota olisin rikkonut.

Hyvin pian Silakkaliikkeen taholta pahoiteltiin sitä, että Facebook-ryhmän ylläpitäjä oli nimittänyt minua trolliksi. Se on vastoin liikkeen toimintatapoja ja tavoitteita.

Lopulta kaksi Silakkaliikkeen ydinhenkilöä pyysi minut yksityiseen keskusteluun. Se käytiin hyvässä hengessä. Referoin keskustelun tulokset tähän lyhyesti (ko. henkilöiden suostumuksella):

  • Koin, että tavoitteena oli saavuttaa yhteisymmärrys tapahtuneesta, ja mielestäni sellainen saavutettiin.
  • Ydinhenkilöiden kanta oli, että ”trolliksi nimittely oli virhe ja bännäys ylireagointia”.
  • Omasta puolestani myönsin, että olin ”vängännyt” keskustelussa.
  • Keskustelun jälkeen he aikoivat suosittaa, että Silakkaliike pyytää minulta julkisesti anteeksi ja bännäys puretaan. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut sen jälkeen, kun nämä kaksi kanssani keskustellutta olivat puhuneet asiasta vielä muiden liikkeen ydinhenkilöiden kanssa.
  • Bännäystä ei kuulemma haluttu purkaa siksi, koska en ollut luvannut muuttaa keskustelutyyliäni.
  • Julkinen anteeksipyyntö tuli. Tapaus oli puolestani sovittu, joskin olisi ollut loogista purkaa myös Facebook-ryhmästä bännäys, kun se kerran oli yksittäisen ylläpitäjän ylireagointia.
  • Huomasin myös (ryhmän viestit näkyvät avoimesti), että minut bännännyt ylläpitäjä oli tapauksen jälkeen vapautettu moderoinnista.

Koko tämän tapahtumaketjun läpi ajattelin, että palaisin Facebook-ryhmään, sillä mielestäni se olisi ollut virheellisen bännäyksen purkamisen luonnollinen seuraus. Ja edelleenkin liikkeen edellä lainaamani tavoitteet ovat sellaisia, joita kannatan.

Ajattelin, että bännäämiseni aiheuttaisi liikkeen aktiivien kesken terveellistä keskustelua siitä, halutaanko oikeasti kaikki tavoitteisiin sitoutuvat ihmiset mukaan, vai jäisikö liike pienemmän kuplan keskinäiseksi.

Silakkaliikkeen ydinporukka näyttää tällä hetkellä jakautuneelta. 

Nettikeskusteluissa jotkut liikkeen aktiivit ovat arvostelleet sitä, että Silakkaliikkeen linja on jopa liian löysä sen suhteen, keitä otetaan mukaan. Esimerkiksi Facebook-ryhmän ylläpitoon tehtyjä muutoksia on arvosteltu.

Liikkeessä on aidosti kaksi näkemystä, joista toisen mielestä kaltaisellani keskilinjan ihmisellä ei ole tilaa ”silakkaparvessa”. Samainen porukka peräänkuuluttaa ”suoraa toimintaa”.

Käsittääkseni enemmistö Silakkaliikkeen ydinhenkilöistä pyrkii kuitenkin yhä siihen, että liike keräisi mukaan ihmisiä laajasti yli puoluerajojen. Tätä liikkeen sisäinen oppositio arvostelee.

Jos Silakkaliike oikeasti haluaa yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen, sen on sallittava erilaisten näkemysten esittäminen ja avoin keskustelu.

Minun kanssani keskustelleet ydinhenkilöt kertoivat, että Silakkaliikkeen Facebook-ryhmä ei ole vielä ”kypsä eikä turvallinen” keskusteluun, jossa selvennetään ryhmän jäsenten erilaisia näkökulmia.

Mielestäni tässä on Silakkaliikkeen onnistumisen keskeisin kysymys.

Minkä tahansa verkkoyhteisön ytimen voi tiivistää kahteen keskeiseen asiaan:

  1. Yhteisestä tavoitteesta sopimiseen.
  2. Yhteisestä toiminnasta sopimiseen.

Ensimmäinen eli tavoitteet Silakkaliikkeellä on periaatteessa ollut alusta alkaen.

Vai onko?

Ongelma on, että ryhmän jäsenet ymmärtävät tavoitteet eri tavoilla.

Missä tahansa yhteisön rakentamisen metodissa tässä vaiheessa keskityttäisiin keskusteluun, jossa ryhmän jäsenet selventevät omia tavoitteittaan ja pyrkisivät löytämään ne ns. pienimmät nimittäjät, jotka yhdistävät heitä ja joihin kaikki jäsenet voivat sitoutua.

Yhteisiä jaettuja tavoitteita ei todella voi olla niin kauaa, kun jäsenet eivät ymmärrä toisiaan. Ja se ei onnistu niin kauaa, kun erilaisia näkemyksiä selventävää keskustelua pienine konflikteineenkin ei sallita.

Tämän takia Silakkaliikkeessä on kuppikuntia. He tulevat mm. erilaisista puoluetaustoista sekä lukuisista somen verkostoista ja ryhmittymistä, joista jokaisella on erilaisia toimintatapoja ja keskustelukulttuureja – sanoja myöten.

Selvennän asiaa HS:n eduskuntavaalien vaalikoneen arvokartalla (lähde):

hs-puoluekartta-ek-2019

Silakkaliikkeeseen mukaan lähteneet ihmiset ovat ympäriinsä tätä arvokarttaa. Niin he tulevat olemaan jatkossakin, vaikka ovat mukana samassa liikkeessä.

Tässä on avain: juuri siksi he ymmärtävät toisiaan lähtökohtaisesti eri tavoin – myös väärin. Yhteinen tavoite ei riitä, vaan on ymmärrettävä toisia ryhmän jäseniä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin siksi ryhmäyttämistä. Sitä kuvaa hyvin englanninkielen termi social grounding: on luotava yhteistä pohjaa. Se syntyy vain keskusteluilla, joissa ryhmän jäsenet avaavat omia tavoitteitaan, selittävät omia ajatuksiaan, esittävät kysymyksiä ja pyrkivät ymmärtämään muita.

Yhteisöjä kuvaa hyvin se, että niissä syntyy paitsi yhteinen tavoite, myös yhteistä kieltä.

Sattumoisin minun poistamiseen johtanut keskustelu Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä on hyvä esimerkki juuri tästä. Kyseenalaistin yhden sanan bännäämisen syynä: se oli vihervasemmisto. Minulle tuli selväksi, että jotkut ryhmän jäsenet kokivat sen ikään kuin punaisena vaatteena ja loukkaavana. Kuitenkin sanaa käytetään mm. sanomalehdissä ja nettikeskusteluissa osana yleiskieltä.

Silakkaliikkeen laajentumista ei auta se, jos sen ylläpitäjien näkemykset ovat voittopuolisesti yhdestä poliittisen arvokartan nurkasta. Ylläpitäjien on sitä vaikeampaa ymmärtää ryhmäläisten erilaisia näkemyksiä, mitä ”laidemmalta” poliittista karttaa he tulevat. Tai mitä pienemmästä sosiaalisesta kuplasta.

Voi kysyä, onko Silakkaliikkeen perustajilla, ydinhenkilöillä ja ylläpitäjillä edellytyksiä luotsata kansanliikettä, joka pyrkii yhdistämään ihmisiä yli poliittisen keskilinjan.

On selvää, että poliittisen arvokartan vasemmassa laidassa, keskellä ja oikealla ymmärretään eri tavalla esimerkiksi nämä Silakkaliikkeen tavoitteiden kannalta keskeiset käsitteet:

  • Fasismi
  • Rasismi
  • Ilmastodenialismi

Lisäisin aiheiksi myös lähikäsitteitä, kuten:

Tämän takia Silakkaliikkeen kannattaisi alkuvaiheessa keskittyä siihen, että jäsenillä olisi edes kohtuullinen yhteisymmärrys näiden käsitteiden merkityksestä. Sanomattakin on selvää, että se on vaikeaa yli 20 tuhannen ihmisen ryhmässä. Siksi realistisempi tavoite olisi se, että kannustetaan keskustelemaan keskeisistä käsitteistä ja tavoitteista, jotta ryhmäläiset tulisivat edes tietoisiksi toistensa erilaisista käsityksistä – ja voisivat niistä huolimatta olla samassa liikkeessä mukana.

Suurin virhe olisi laajentaa agendaa ennen kuin edes alkuperäisten tavoitteiden merkityksestä on selvyys. Agendan laajentaminen jonkin poliittisen linjan suuntaan ajaisi myös liikkeestä pois siihen jo mukaan lähteneitä ihmisiä.

Oleellista on keskittyä nimenomaan yhdistäviin tavoitteisiin, ei muihin asioihin, joista jäsenet ovat todennäköisesti vielä erimielisempiä.

Jos tällaista keskustelua ei sallita, Silakkaliike on ennen pitkää ryhmän ylläpitäjien arvomaailman mukainen tai tehokkaan toiminnan vaiheeseen ei päästä koskaan.

Tähän mennessä jo monta ns. vääränlaista silakkaa on poistettu ryhmästä. Moni on myös tehnyt johtopäätöksensä ja lähtenyt joko itse ryhmästä pois tai ilmoittanut, että seurattuaan keskusteluja ei aiokaan liittyä mukaan.

Huonoja signaaleja Silakkaliikkeen kannalta.

Kuitenkin mukana on jo suuri joukko ihmisiä. Tilausta puoluerajat ylittävälle fasismin ja rasismin vastaiselle kansanliikkeelle siis on. Siksi Silakkaliike tavoitteineen on edelleen kannatettava.

Kysymys on lopulta siitä, onko liikkeen ydinryhmä todella sitoutunut kokoamaan ihmisiä yli puoluerajojen mukaan. Se edellyttää heiltä jatkossakin linjauksia, jotka eivät miellytä kaikkia nykyisin mukana olevia.

Toivotan vilpittömästi menestystä siihen.


Olin pari viikkoa sitten AVI:n tilaisuudessa Helsingissä puhumassa avoimista verkkosisällöistä ja tekijänoikeuksista monilukutaidon näkökulmasta. Tai päinvastoin: monilukutaidosta sosiaalisessa mediassa, jonka yhtenä osana on tekijänoikeuksien tunteminen.

Päivän ohjelma oli sikäli kiinnostava, että puhujat olivat pääosin tekijänoikeusjärjestöistä, ja minut oli kutsuttu ikään kuin ulkopuolisena – myös opponoimaan. Siitä lisää jäljessä.

Esityksen olin jakanut jo etukäteen SlideSharessa:

Avaa esitys SlideSharessa

Koulutus oli suunnattu kirjastojen työntekijöille, ja Kirjastokaista tuotti siitä verkkolähetyksen:


Avaa video Vimeossa

Puheenvuorossani käyn läpi monilukutaidon käsitettä, nuorten somemaailmaa kontekstina, tekijänoikeuksia verkkosisältöjen kuten videoiden ja kuvien opetuskäytön osalta sekä kritisoin tekijänoikeusjärjestöjen antamien ohjeiden luotettavuutta. Lopuksi käsittelen kysymystä, miksi tekijänoikeusjärjestöjen kautta saadut tekijänkorvaukset riippuvat teoksen muodosta.

 

Ongelma: tekijänoikeusjärjestöjen antamiin ohjeisiin ei voi luottaa

Tässä kohtaa on hyvä todeta sidonnaisuuteni: olen Sanasto ry:n jäsen, ja saan vuosittain kirjastokorvauksia tekemistäni kirjoista. Joten minulla luulisi olevan intressi puolustaa tekijänoikeusjärjestöjä, enkä kritisoi niitä huvikseni.

Case: YouTube-videot opetuksessa ja TTVK ry:n ohjeet

Esityksessä yllä käyn läpi, miten YouTube-videoita saa käyttää opetuksessa. Tiivistettynä:

  • Kaikkia YouTube-videoita saa linkittää ja upottaa opetuksen verkkoalustoihin ja oppijat voivat katsoa niitä itse
  • Creative Commons -lisenssillä jaettuja videoita saa käyttää opetuksessa miten tahansa (myös esittää, tallentaa, muokata, käyttää uudelleen jne.) kunhan mainitsee tekijän
  • Muita kuin ”elokuvateos-videoita” saa esittää opetuksessa tekijänoikeuslain estämättä. Tulkinta on tapauskohtainen, mutta tällaisia lienee enemmistö kaikista YouTube-videoista. Esimerkkejä on esityksen diassa nro 16 (lähde: Tarmo Toikkasen blogikirjoitus 27.3.2017)
  • Vain elokuvateos-videoita ei tekijäoikeuslain 21 §:n rajauksen vuoksi saa esittää opetuksessa ilman tekijän nimenomaista lupaa. Tällaisia ovat todennäköisesti videot, joissa keskeisessä roolissa on liikkuvan kuvan käyttö ja ns. elokuvallinen tarinankerronta (lähde: tekijänoikeusneuvoston lausunto 2015:12).

Katsotaanpa sitten, mitä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) neuvoo YouTube-videoiden opetuskäytöstä.

Mainitaan ensin, että TTVK on tekijänoikeusjärjestöjen yhteenliittymä, jonka jäseniä ovat kaikki keskeiset tekijänoikeusjärjestöt, mukanalukien Sanasto ry, jonka jäsen olen. Eli kritiikkini TTVK:ta kohtaan voi samalla ymmärtää sisältäpäin tulevaksi.

TTVK:n esittelyssä todetaan (lihavointi allekirjoittaneen):

TTVK:n toiminnan ytimen muodostavat tekijänoikeuksien valvonta, neuvonta ja koulutus, tiedotus ja viestintä sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. TTVK:n toiminnan kulut rahoittavat sen jäsenorganisaatiot. Lisäksi TTVK on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä erityisavustuksia etenkin lapsille ja nuorille kohdistettujen tekijänoikeudellisten kasvatushankkeiden toteuttamiseksi. Kasvatuksellisten hankkeiden alustana toimii verkkopalvelu Tekijanoikeus.fi.

Katsotaan siis, miten TTVK vastaa Tekijanoikeus.fi-sivustolla kysymykseen YouTube-videoiden opetuskäytöstä.

Tällainen TTVK:n ohje oli syyskuussa:

ttvk-youtube-opetuksessa-syyskuu

Vastauksessa olevat virheet ja puutteet:

  • Ei mainintaa Creative Commons –videoista
  • Ei mainintaa ei-elokuvateoksista
  • Väite, että ”YouTubea ei voida opetuksessa käyttää”
  • Väite, YouTube-videoita ei saisi esittää, vaikka siihen olisi videon tekijän lupa
  • Väite, että YouTuben käyttöehdot sitoisivat yksipuolisesti

Huomattuani tämän, annoin siitä palautetta TTVK:lle Twitterissä syyskuussa.

Marraskuun loppuun mennessä TTVK oli muuttanut ohjeen tällaiseksi:

ttvk-youtube-opetuksessa-marraskuu.png

Vastauksessa on korjattu yksi asia, mutta muita virheitä ja puutteita on edelleen:

  • Hyvä, nyt mainitaan Creative Commons –videot!
  • Ei kerrota, että CC-käyttölupa mahdollistaa videoiden esittämisen, tallentamisen ja muuntelun
  • Ei kerrota, että muita kuin elokuvateoksia saa esittää
  • Väite, että katsojat olisivat vastuussa YouTubeen ladattujen videoiden laillisuudesta
  • Väite, että YouTuben käyttöehdot sitoisivat yksipuolisesti
  • Samalla sivulla on edelleen myös alkuperäinen ohje (edit klo 12:37: tämän kohdan TTVK on korjannut vastineensa mukaan 2.12.2019)

Annoin luonnollisesti tästäkin palautetta TTVK:lle – jatkona aiempaan Twitter-keskusteluun. Kahteen viikoon ei tapahtunut mitään. Tänään muistutin asiasta ja pyysin kommenttia ennen tämän blogikirjoituksen julkaisua. TTVK:n vastaus oli, että heillä on ”samat tavoitteet” mutta ”eri näkökulma”, ja lisäksi kutsuivat toimistolleen käymään.

Asia on kuitenkin julkinen ja laajasti kaikkea opetustoimintaa koskeva, joten se ansaitsee muuta kuin hyvävelikeskustelun kahvikupposen ääressä.

Perimmäinen kysymys on, voiko tekijänoikeusjärjestöjen antamiin tekijänoikeusneuvoihin luottaa?

Tämän tapauksen perusteella ei, sillä virheiden osoittamisen jälkeenkään TTVK ei ole korjannut ohjettaan asianmukaiseksi. Samalta ohjesivulta on myös löydettävissä lisää vastaavia esimerkkejä.

Huomionarvoista on, että TTVK:n Tekijanoikeus.fi-sivuston tuottamiseen on saatu Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksia. OKM:n intresseissä olisi valvoa, että sen rahoilla tehdyt ”kasvatushankkeet” tarjoavat oikeaa tietoa tekijänoikeuksista eivätkä varsinkaan rajoita sisältöjen käyttöä opetuksessa virheellisesti.

Nykyisin jokaisen opetus- ja koulutustyötä tekevän kannattaa ottaa itse selvää tekijänoikeuksista, eikä luottaa tekijänoikeusjärjestöjen materiaaleihin, jotka voivat sisältää virheitä ja puutteita.


Kuva: Pixabay, license: https://pixabay.com/service/license/Seurasin viime perjantaina Ylen Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelman, koska sen aiheena oli vihapuhe sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa ei valitettavasti määritelty aiheena olevaa käsitettä. Ehkä siksi keskustelu oli enimmäkseen sekavaa vääntöä ”laillisesta vihapuheesta”. Lopputuloksena ohjelman juontajat ja kommentaattorit päätyivät yhteisymmärryksessä toteamaan, että ”vihapuhetta pitää vain kestää”.

Käsitys poikkeaa täysin omastani, sillä en näe vihapuhetta asiana, joka ”pitää vain kestää”.

Ohjelman jälkeen seurasi pitkä ja monipolvinen keskustelu vihapuheesta Twitterissä. Siinä toistui moneen kertaan ajatus, että vihapuhetta ei ole määritelty selvästi, ja että siitä on erilaisia käsityksiä.

Tämä on hämmentävää, sillä olin ajatellut vihapuheella olevan yleisesti hyväksytty merkitys. Ilmeisesti olin väärässä, ja vihapuhe on monelle vielä epäselvä käsite. Siksi päätin tehdä suppean katsauksen, millaisia vihapuheen määritelmiä löytyy.

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmä

Viranomaiset lainaavat vihapuhetta käsittelevissä teksteissä useimmin Euroopan neuvoston ministerikomitean vuonna 1997 tekemää määritelmää. Se pohjautuu englanninkielen ”hate speech” -käsitteeseen. Määritelmä löytyy alkuperäisenä täältä ja esimerkiksi Poliisi lainaa sitä suomeksi käännettynä näin:

Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.

Määritelmässä korostuu vihan kohdistaminen etnisin perustein, mutta samalla se huomioi muunkin suvaitsemattomuuden. Rasismia ei mainita, mutta siihen määritelmä keskittyy.

Määritelmä on muodoltaan tiiviis, mutta sisällöltään laaja: se sisältää kaikki erilaiset ilmaisumuodot ja mm. kaikenlaisen puheen, jolla edistetään syrjintää – ei ainoastaan suoraan syrjittäviin itseensä kohdistuvan puheen.

Poliisin sivulla tuodaan esiin myös se, milloin vihapuheessa on kyse (viha-)rikoksesta:

Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näin ollen rangaistava vihapuhe on myös viharikos.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun määritelmä

Suomessa on erityinen viranomainen, yhdenvertaisuusvaltuutettu, joka edistää yhdenvertaisuutta ja puuttuu syrjintään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston sivulla vihapuhe määritellään näin:

Vihapuhetta on kaikki ilmaisun muodot, jotka levittävät, yllyttävät, edistävät tai oikeuttavat suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Tämä määritelmä on sisällöltään pääosin sama kuin edellä, mutta mainitsee enemmän konkreettisia esimerkkejä. Tässä tulee selvemmin esille, että vihapuhe voi liittyä ihmisen uskontoon, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu tarkastelee tehtävänsä mukaisesti vihapuhetta myös suhteessa yhdenvertaisuuslakiin:

Osa vihapuheesta on laitonta syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, mutta ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä. Yhdenvertaisuuslain 14 §:n perusteella kiellettyä on sellainen puhe tai ilmaisu, jolla henkilön ihmisarvoa loukataan luomalla halventava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei tarvitse kohdistua suoraan tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää, vaan se voi kohdistua myös ihmisryhmään.

Yhdenvertaisuuslain 14 §:n mukaista häirintää voi olla kirjoitettujen ja puhuttujen ilmaisujen lisäksi esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavan materiaalin esillepano ja muu viestintä. Häirintä voi tapahtua viestintävälineestä ja –ympäristöstä riippumatta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös vihapuhetta sisältävien linkkien levittäminen voi olla laitonta häirintää.

Vihapuhe voi siis olla lain kieltämää, vaikka se ei täyttäisi rikoksen tunnusmerkkejä.

Vihan vallassa -tutkimuksessa käytetty määritelmä

Tuoreessa kotimaisessa tutkimuksessa selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia. Tutkimuksen tilaajana on valtioneuvosto, mutta sen esipuheessa painotetaan erikseen, ettei tutkimus edusta valtioneuvoston näkemyksiä, vaan on tutkijoiden (Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Tuija Saresma, Paula Haara ja Reeta Pöyhtäri, 2019) itsenäistä tuotantoa. He määrittelevät vihapuheen seuraavasti:

Vihapuheelle ei ole olemassa yhtä, esimerkiksi laissa annettua, määritelmää. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme vihapuheella halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät joko puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitamme esimerkiksi henkilön ikää, kieltä, vakaumusta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnistä taustaa tai ruumiin toimintakykyä. Vihapuheen kohteena voi olla myös ryhmä. Silloin puhe leimaa tiettyä ihmisryhmää tai kohdistuu yksilöön sen perusteella, että hänen oletetaan kuuluvan johonkin kansalliseen, rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen tai muuhun leimattavaan ryhmään.

Tämä määritelmä on myöskin pääosin sama kuin edellä Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa. Määritelmä on kuitenkin laajempi, sillä se lisää vihapuheen kohteiden listaan mm. ”muut leimattavat ryhmät”.

Tutkijat pyrkivät määritelmän yhteydessä selittämään, mitä on vihapuhe, joka ei kohdistu suoraan henkilön ominaisuuksiin, mutta jonka taustalla on kuitenkin suvaitsemattomuus. Se on vaikeammin havaittavaa, sillä se edellyttää puhujan motiivien tunnistamista. Tutkijat avaavat sitä näin:

Tämän tutkimuksen kohteena on yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttava vihapuhe. Vaikutus voi olla epäsuora, kuten esimerkiksi silloin, kun julkisuudessa muihin kohdistettu vihapuhe estää ihmisiä osallistumasta politiikkaan. Vihapuheella voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoon suoraan. Näin tapahtuu silloin, kun se on osoitettu tai kohdistettu päättäjille esimerkiksi heille lähetetyssä sähköpostissa tai leimaavassa julkisessa viestissä, joka nimeää tietyn päättäjän.

Päättäjät voivat olla ryhmään kohdistuvan vihapuheen kohteena, vaikka eivät itse kuuluisikaan kyseessä olevaan ihmisryhmään. Esimerkiksi kuntapäättäjä, joka on tekemässä kiistanalaista päätöstä vaikkapa turvapaikanhakijoille rakennettavasta vastaanottokeskuksesta, voi joutua uhkaavien ja leimaavien viestien kohteeksi. Tällöin viestit eivät välttämättä liity päättäjän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, mutta niiden taustalla voi olla suvaitsemattomuus.

Mielestäni tämä on hyvä laajennus vihapuheen määritelmään, sillä vaikutin (=suvaitsemattomuus) tällaiselle ”välilliselle vihapuheelle” on sama kuin suoraan henkilöön kohdistuvassa vihapuheessa. Kyse on siis perusteiltaan samasta asiasta.

On hyvä huomata, että vaikka tämä määritelmä poikkeaa kahdesta edellä mainitusta määritelmästä, se ei ole niiden vastainen. Pikemminkin tässä on kyse vihapuheen käytännön ilmenemismuotojen laajemmasta avaamisesta.

Tämän määrittelyn mukaan mikä tahansa puhe, jonka tavoitteena on estää jonkun ihmisen tai ihmisryhmän osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on vihapuhetta, jos sen taustalla on suvaitsemattomuus jotakin ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Tutkijat tuovat esiin, että välttämättä vihapuhe ei ole tyyliltään vihaista:

Tunteet liittyvät oleellisesti vihapuheeseen ilmiönä. Vihapuhe ei kuitenkaan välttämättä ole tunnesisällöltään vihaista tai edes sisällä voimakkaita tunteita. Vihapuhe voi olla tyyliltään neutraalia ja rauhallista siitä huolimatta, että se pyrkii halventamaan tai leimaamaan.

Vihapuhe ei siis välttämättä ole ilmaisultaan aggressiivista. Jokainen nettiväittelyitä seurannut tai niihin osallistunut tietää omasta kokemuksesta, että ihmisiä voidaan leimata ja halventaa lukuisilla tavoilla ja keskustelutyyleillä.

Tutkijat tarkastelevat määritelmänsä yhteydessä vihapuheen suhdetta Suomen lainsäädäntöön. Ei liene yllättävää, että osa tämän määritelmän mukaisesta vihapuheesta jää laissa rangaistavan ulkopuolelle:

Suomen lainsäädännössä ei ole suoraan määritelty rikosta, jonka rikosnimike olisi “vihapuhe”, yksilöön tai ihmisryhmiin kohdistuva vihapuhe voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tällöin rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai laiton uhkaus. Vihapuhe voi olla laitonta myös silloin, kun se on yhdenvertaisuuslain tai naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain tarkoittamaa häirintää.

Emme tarkoita tässä tutkimuksessa vihapuheella pelkästään sellaista puhetta, joka olisi kiellettyä. Määritelmämme vihapuheesta kattaa myös sellaisen puheen, joka ei ole laitonta tai rangaistavaa. Vaikka kaikkia vihapuheen muotoja ei ole laissa kielletty, ne eivät silti monissa tilanteissa ole toivottavia. Julkishallinto tai kansalaisyhteiskunta voivat pyrkiä ehkäisemään myös sellaisia vihapuheen muotoja, joita ei ole määritelty laittomiksi. Kaikilla viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Vihapuhetta pyritäänkin ehkäisemään esimerkiksi puheen sisältöä haastavalla “vastapuheella” tai pyrkimällä tasoittamaan vihapuhetta synnyttäviä yhteiskunnallisia konflikteja.

Pidän tätä tarkastelua hyvänä yhteenvetona vihapuheen ja lain suhteesta. Tämä sisältää yllä mainitut poliisin ja yhdenvertaisuusvaltuutetun näkökulmat vihapuheeseen.

Facebookin määritelmä

Viimeisenä määritelmänä lainaan Facebookin yhteisönormeja, joissa vihapuhe on huomioitu kyseenalainen sisältö -osassa. Kyseessä lienee laajimmin hyväksytty vihapuheen määritelmä, sillä sitä on palvelun käyttöehtojen kautta sitoutunut noudattamaan kaikki Facebookin yli 2,4 miljardia kuukausittaista käyttäjää ympäri maapalloa. Kyse on siten globaalista vihapuhemääritelmästä ja eettisestä koodistosta, jota Facebookin käyttäjien tulee noudattaa, mikäli haluavat käyttää palvelua.

Facebookin vihapuheen määritelmä on erittäin kattava ja konkreettinen huomioiden käyttäjien edustamat erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ja kulttuurit. Se jakaantuu kolmeen vihapuheen tasoon, jotka voisi ehkä paremmin suomentaa kategorioiksi tai tyypeiksi. Alle olen lyhentänyt määritelmän tekstiä kohdista, joissa on merkintä: – -. Alkuperäinen löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Määritämme vihapuheen suoraksi hyökkäyksesi ihmisiä vastaan niin sanottujen suojattujen ominaisuuksien tai piirteiden perusteella – eli rodun, etnisyyden, kansallisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, kastin, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, vakavan sairauden tai vamman perusteella. Lisäksi tarjoamme joitakin suojakeinoja maahanmuuttostatuksen perusteella. Hyökkäykseksi katsomme väkivaltaisen tai epäinhimillistävän puheen, väitteet alempiarvoisuudesta sekä toiveet tai kehotukset syrjintään ja rotuerotteluun. Jaamme hyökkäykset kolmeen eri tasoon, jotka kuvataan alla.

– –

Taso 1

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä (mukaan lukien kaikki aliryhmät paitsi ne, jotka ovat tehneet rikoksia tai seksuaalirikoksia) heidän edellä mainittujen suojattujen ominaisuuksien tai maahanmuuttajastatuksen perusteella seuraavia keinoja käyttämällä:

  • Väkivaltainen puhe tai väkivallan tukeminen kirjoitettuna tai kuvien tai videon muodossa
  • Epäinhimillistävä puhe tai kuvat, jotka yleistävät tai esittävät katteettomia käytökseen liittyviä lausuntoja tai vertailuja: – –
  • Viharikosten, niiden uhrien tai sen käsitteen pilkkaaminen silloinkin, kun kuvassa ei esiinny oikeaa henkilöä
  • Nimellä osoitetut epäinhimillistävät vertaukset, yleistykset tai katteettomat käytökseen liittyvät lausunnot (kirjoitettuna tai visuaalisessa muodossa).

Taso 2

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä näiden suojattujen ominaisuuksien perusteella seuraavilla tavoilla:

  • Alempiarvoisuutta ja huonommuutta koskevat yleistykset (kirjoitettuina tai visuaalisessa muodossa) seuraavilla tavoilla: – –
  • Muut huonommuuteen viittaavat väitteet tai lausunnot, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Halveksunnan ilmaisut tai niiden visuaaliset vastineet, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Väheksynnän ja ohittamisen ilmaisut, mukaan lukien rajoituksetta: älä kunnioita, älä pidä, älä tykkää, älä välitä
  • Inhon ilmaisut tai niiden visuaaliset vastineet, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Kiroilu, kuten: – –

Taso 3

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä näiden suojattujen ominaisuuksien perusteella kaikilla seuraavilla tavoilla:

  • Vaatimukset rotuerotteluun
  • Nimenomainen ja selkeä poissulkeminen tai eristäminen, johon kuuluu niihin rajoittumatta käsitteet, kuten erottaminen ja “ei sallittu”.
  • Poliittinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään poliittisen osallistumisoikeuden kieltämiseksi.
  • Taloudellinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään työmarkkinoiden osallistumisoikeuden rajoittamiseksi ja pääsyn estämiseksi taloudellisiin oikeuksiin ja saataviin.
  • Sosiaalinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään siihen rajoittumatta pääsyn mahdollisuuden estämiseksi tiloihin (kuten verkkoon) ja sosiaalipalveluihin.

Sallimme maahanmuuttopolitiikan kritiikin ja argumentit maahanmuuton tiukentamisen puolesta.

Sisältö, jossa ihmisiä kuvataan negatiivisesti tai heitä herjataan. Herjaukseksi katsotaan sanat, joita käytetään yleisesti loukkaavina nimityksinä.

Alussa kuvataan ihmisten suojatut ominaisuudet, joiden perusteella määrittyy se, mitä Facebook tarkoittaa vihapuheella. Tältä osin määritelmä on hyvin lähellä edellä kuvattuja vihapuheen määritelmiä.

Facebook ei käytä suvaitsemattomuuden käsitettä, vaan se listaa tarkasti ne asiat, jotka ovat ihmisten suojattuja ominaisuuksia tai piirteitä. Tältä osin käsite voidaan nähdä suppeampana kuin muut vihapuheen määritelmät.

Facebookin määritelmän ansio on vihapuheen käytännön ilmenemismuotojen tarkka, paikoin jopa yksityiskohtainen erittely. Se ei jätä epäselväksi, mitkä ilmaisumuodot ainakin ovat kiellettyjä. Ajattelisin tämän johtuvan käytännön tarpeesta moderoida Facebookissa jaettuja julkaisuja ja keskusteluita: mitenkään muutoin ei ole helppoa määritellä yhtenäistä moderointilinjaa, jota moderaattorit noudattavat eri kulttuuri- ja kielialueilla.

Yhteenveto: vihapuhe on tarkasti määritelty käsite

Kaikki neljä lainaamaani määritelmää ovat ytimeltään hyvin samanlaisia. Kaikissa niissä lähtökohtana on suojata ihmisiä puheelta, joka kohdistuu heidän erityispiirteisiinsä.

Siksi ihmettelen väitteitä, ettei vihapuheelle olisi yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tällaista väittävä henkilö ei ole vaivautunut googlettamaan edes yhtä vihapuheen määritelmää tai hän pyrkii tarkoituksella hämärtämään vihapuheen merkitystä.

Epäilemättä tästä eteenkin päin vihapuhe-käsitettä käytetään nettiväittelyissä miten sattuu.

Itse suosin sellaisia määritelmiä, jotka ovat ilmaisultaan tiiviitä ja samalla sisällöltään kattavia. Tämän takia suosittelen käyttämään Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen määritelmää, joka on myös tässä mainituista varhaisin.

Toisaalta käsitteen ymmärtämistä auttaa sen avaaminen, mitä se tarkoittaa käytännössä. Tässä tarkoituksessa suosittelen Vihan vallassa -tutkimuksen kappaletta ”1.1 Mitä vihapuhe on?” (ks. PDF, s. 10-12) sekä Facebookin vihapuheen määritelmää kokonaisuudessaan.

Tässä huomioita, jotka on hyvä muistaa vihapuheesta keskustellessa, jotta erotetaan eri käsitteet:

  • Mikä tahansa vihainen puhe ei ole vihapuhetta. Ratkaisevaa on, kohdistuuko puhe suoraan tai välillisesti henkilön tai ihmisryhmän ominaisuuksiin eli onko se syrjivää.
  • Vihapuhe ei ole aina rangaistavaa puhetta, mutta kohdistuessaan yksittäiseen henkilöön tai ihmisryhmään, se voi olla joko kunnianloukkaus tai kiihottamista kansanryhmää vastaan.
  • Osa vihapuheesta on ei-rangaistavaa (eli ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä), mutta silti esimerkiksi yhdenvertaisuuslain perusteella kiellettyä/laitonta.
  • Puhe, joka ei ole vihapuhetta, voi silti olla rangaistavaa. Esimerkiksi kaikki kunnianloukkaukset eivät ole vihapuhetta.

Palaan vielä alkuun ja Sannikka & Ukkola -ohjelman keskusteluun ”laillisesta vihapuheesta”. On selvää, että valtaosa määritelmän mukaisesta vihapuheesta on vähintään yhdenvertaisuuslain vastaista ja siten laitonta. Pikemminkin olisi vaikea määritellä, millaista olisi ”laillinen vihapuhe” ilman, että luo samalla täysin oman määritelmän koko vihapuhe-käsitteelle.  Siksi pidän harhaanjohtavana puheita ”laillisesta vihapuheesta”.


Verkko- ja somepalvelujen käyttäjistään keräämä data sekä sen käyttö algoritmeissa on puhuttanut viimeistään siitä asti, kun Google ja Facebook ovat käyttäneet niitä räätälöidäkseen palvelujensa antia sekä varsinkin näytettäviä mainoksia käyttäjille. Eli viimeiset 10-15 vuotta.

big-data-algoritmit

Periaatteessa kokonaisuus on yksinkertainen: toisella puolen on käyttäjistä kerätty data ja toisella puolen palvelujen houkuttavuus sekä mahdollisuudet kohdentaa mainoksia. Mainosten kohdennukset paljastavat suoraan sen, mitä dataa käyttäjistä ainakin kerätään. Valitettavasti mainosjärjestelmät ovat tuttuja lähinnä digi- ja somemarkkinointia tekeville yrityksille. Siksi käyttäjistä tehty datankeruu on useimmille vierasta.

Algoritmit liittyvät paljon muuhunkin: ennen kaikkea siihen, miten meidät onnistutaan koukuttamaan ja pitämään palveluissa mahdollisimman suuren osan ajastamme. Algoritmit ovat verkkojättien tarkimmin varjeltuja liikesalaisuuksia, sillä kyse on kovasta kilpailusta.

Data ja algoritmit liittyvät suoraan käyttäjien yksityisyyteen ja (digitaaliseen) hyvinvointiin. GDPR:n mukaan jokaisella on oikeus tarkistaa hänestä kerätyt tiedot ja tietyissä tapauksissa (lue: erityisesti verkko-/somepalveluissa) voida tulla unohdetuksi. Hyvinvointiin ne liittyvät siltä osin, että ne vaikuttavat elämäämme hyvin monessa tilanteessa. Siksi ne on hyvä tuntea mahdollisimman hyvin.

Mielestäni algoritmien perusperiaatteet eivät voi olla piilossa, vaan ne pitäisi saada julkisiksi. Tarvittaessa lainsäädännöllä.

Niin kauaa, kun algoritmien toimintalogiikkaa ei tunneta, niihin liitetään monenlaisia ennakkoluuloja ja uskomuksia. Yksi sitkeimpiä on se, että meitä salakuunneltaisiin puhelimen välityksellä. Tuo myytti on vast’ikään osoitettu jälleen kerran vääräksi.

Myytit johtuvat siitä, että käyttäjät eivät tunne riittävän hyvin niitä keinoja, joilla dataa todella kerätään. Verkko- ja somejäteillä on niin paljon tietoa meistä, että niiden ei yksinkertaisesti tarvitse sortua salakuunteluun.

Olen viime aikoina käsitellyt dataa ja algoritmeja useissa yhteyksissä. Yksi niistä on Mannerheimin lastensuojeluliitolle tekemäni videointi, joka on eilen julkaistu heidän uudella digitaalisen hyvinvoinnin sivustollaan.

Lisäksi pidin n. viikko sitten MLL:n digitaalisen hyvinvoinnin kouluttajille koulutuksen verkkopalvelujen datasta ja algoritmeista. Näkökulmana oli ennen muuta mediakasvatuksellinen, mutta koulutuksen esitys on hyvä tietopaketti muillekin aihepiiristä kiinnostuneille:

Avaa esitys SlideSharessa

Toivottavasti onnistuin näillä esityksillä lisäämään datan ja algoritmien ymmärtämistä sekä vähentämään vääriä ennakkoluuloja.

Lähiaikoina algoritmit ovat esillä muutamissa muissakin materiaaleissani mm. koulutuksissa ja kirjoituksissa.


Facebookin käyttäjäkato Suomessa on jatkunut. Uusimpien Facebookin lukemien mukaan tämän vuoden huhti- ja kesäkuun välillä palvelun aktiivisen käytön on lopettanut n. 244 000.

Tällä hetkellä Facebookin mainoskoneen lukujen perusteella palvelua käyttää n. 2,6 miljoonaa suomalaista. Facebookin käyttöaste yli 13-vuotiailla suomalaisilla on 54,7 %. Naisia käyttäjistä on 1,4 M ja miehiä 1,2 M.

Facebook menetti viime vuonna eri kyselyjen ja Facebookin mainoskoneen mukaan pyöreästi 300 000 käyttäjää Suomessa. (Tosin yhtiön virallisten lukemien mukaan sillä oli Suomessa koko vuoden 2018 ajan 2,8 miljoonaa käyttäjää kuukaudessa.) Edellisen kahden kuukauden kävijäkato on ollut suhteellisesti vielä aiempaa nopeampaa kuten seuraavasta kuvaajasta näkyy:

facebook-suomalaiset-2011-2019

Käyttäjämärää on tänä vuonna laskenut kaikissa ikäryhmissä:

facebook-suomi-04-06-2019

Sama käyttöasteina %:ia per ikäluokka:

facebook-suomi-04-06-2019-suht.png

Ajat, jolloin Facebookissa oli useita yli 100 %:in käyttöasteen ikäluokkia – käyttäjien ilmoittamien syntymäaikojen mukaan – alkavat pian olemaan ohi.

Siinä, missä viime vuonna suurin pudotus tapahtui 30-39-vuotiailla, on huhti-kesäkuussa lasku ollut suurinta nuorilla. Viime vuonna yli 60-vuotiaita palvelun käytön lopettaneita ei juuri ollut, mutta nyt heitäkin on runsaasti. Kaikkiaan laskua on nyt tasaisemmin kaikissa ikäryhmissä.

facebook_suomalaiset_04-06-2019_lopettaneet

Käyttäjämäärän lasku suhteellisesti ikäryhmittäin 04-06/2019:

  • 13-19-vuotiaat: 25 %
  • 20-29-vuotiaat: 9 %
  • 30-39-vuotiaat: 6 %
  • 40-49-vuotiaat: 6 %
  • 50-59-vuotiaat: 6 %
  • Yli 60-vuotiaat: 7 %

Yhteensä huhti-kesäkuun luvuissa pudotusta on 244 000 käyttäjää, mikä merkitsee 8 %:in pudotusta huhtikuun käyttäjämäärästä.

Miksi Facebookin käyttö vähenee?

(Lisäys 25.6.2019)

Facebookin laskun syitä juuri huhti-kesäkuussa voi arvailla. Arvailla siksi, koska syytä ei tarkalleen tiedetä. Mahdollisia osatekijöitä löytyy sekä ajankohtaan liittyviä että yleisiä.

Ajankohtaan liittyy lähinnä kahtien vaalien osuminen kyseiselle ajanjaksolle. Facebook oli puolueiden keskeinen kanava somekampanjoinnissa. Erityisesti Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto käyttivät Facebookia kampanjoinnissaan siten, että niiden julkaisut herättivät runsaasti viha-emoji-reaktioita. Moni somen käyttäjä toi esiin vaalikampanjoinnin rasittavuuden. Ei ole kaukaa haettua, että monelle se oli hyvä syy lopettaa Facebookin käyttö lopulta kokonaan.

Yleisiä syitä ovat Facebookin jatkuvat käyttäjien yksityisyyteen liittyvät ongelmat sekä Facebook-käyttäjien aktiivisuuden yleinen lasku. Moni kokee, että Facebook ei anna heille enää sitä samaa sisältöä, sosiaalisuutta, huvia ja hyötyä kuin aiemmin. Kun koetut hyödyt laskevat alle koettujen haittojen, jää palvelu pois käytöstä.

Guardian-lehti uutisoi vähän aikaa sitten, että Facebook-käyttäjien tekemien toimintojen kuten tykkäysten, jakojen ja julkaisujen määrä on laskenut lähes 20 % viime vuoden huhtikuun jälkeen:

guardian-mixpanel-facebook-actions-apr-18-apr-19

Reuters-instituutin tuoreet luvut suomalaisten sosiaalisen median käytöstä

Reuters-instituutti julkaisi vast’ikään vuosittaisen raporttinsa uutismedian tilasta maailmassa. Sen osana on tuoreet sosiaalisen median palvelujen käytön lukemat Suomesta.

Facebookin käyttäjämäärän lasku näkyy myös Reuters-instituutin raportissa. Sen mukaan Facebookin käyttöaste yli 18-vuotiailla suomalaisilla oli tammi-helmikuussa 68 %, kun se viime vuonna samaan aikaan oli 71 %.

reuters-institute-2019-sosiaalinen-media-suomi

Huomionarvoista on, että nämä lukemat ajoittuvat pari kuukautta ennen yllä olevia Facebookin mainoskoneesta hakemiani lukuja. Näiden Reuters-instituutin tulosten jälkeen Facebookin käyttäjäkato Suomessa on siis kiihtynyt entisestään.

Reuters-instituutin kyselyssä oli tällä kertaa uutena kysymyksenä, ovatko vastaajat vähentäneet tai lisänneet eri somepalvelujen käyttöä edellisen vuoden aikana. Kysymys osoitettiin vain niille, jotka ylipäätään kertoivat käyttävänsä ko. somepalveluita. Suomen osalta vastaukset näyttävät tältä:

some-vahentaneet-lisanneet-2019

Facebookin käyttäjistä 25 % kertoi vähentäneensä palvelun käyttöä edellisen 12 kk:n aikana. Vain 14 % kertoi lisänneensä sen käyttöä.

Kysytyistä somepalveluista ainoastaan Suomi24:n käyttäjät olivat vähentäneet käyttöään Facebookin käyttäjiä enemmän.

Käyttöaktiivisuus on ollut laskussa myös FB Messengerin, Snapchatin, Pinterestin ja LinkedInin käyttäjillä. Twitterin käyttöä oli vähentänyt ja lisännyt yhtä suuri osuus käyttäjistä.

Eniten käyttöaktiivisuus on lisääntynyt WhatsAppin, Instagramin ja YouTuben käyttäjillä. Sama kehitys näkyy somepalvelujen kokonaiskäytössä ylemmässä Reuters-instituutin kuvaajassa: tämän hetken kovimmat kasvajat ovat Instagram ja WhatsApp.


Kaleva haastatteli minua juttuun lasten ruutuaikasovelluksista. Tein sen ”taustatyöksi” vertailun kahdesta suositusta ruutuaikasovelluksesta, joista allekirjoittaneella on kohtuullisen paljon kokemusta: Googlen Family Linkistä ja Screen Timestä. Laitan vertailun tänne julki sillä ajatuksella, että toivottavasti siitä on hyötyä sopivan sovelluksen valinnassa.

Lyhyesti:

  • Googlen Family Linkissä on hankalia puutteita kuten se, ettei voi valita ruutuaikaan laskettavia sovelluksia, ja sovellus vaikeuttaa merkittävästi lapsen Google-tilin käyttöä selaimella käytettävissä Googlen nettipalveluissa. Toimii vain Googlen käyttöjärjestelmissä eli Androidilla ja Chromebookilla.
  • Screen Time on monipuolinen ja mahdollistaa tarkat ruutuaika- ja sovellusrajoitukset, mutta se on hieman hankala ottaa käyttöön. Ilmaisella versiolla ei pitkälle pötki eli sovellus on käytännössä maksullinen. Toimii Android- ja iOS-laitteissa.

 

Google Family Link

Kotisivu: https://families.google.com/intl/fi/familylink/

  • Tarkoitettu Google-tilien luomiseen sekä sovellusten ja ruutuajan hallinnoimiseen alle 13-vuotiaille lapsille. Käytettävissä Android- ja Chromebook-laitteiden kanssa.
  • Kun lapsi täyttää 13 vuotta, hän voi alkaa hallinnoimaan Google-tiliään itse. Family linkin käyttöä voi jatkaa yhdistämällä sen uudestaan vanhemman hallittavaksi.
  • Vaihtoehtoisesti vanhempi voi luoda Google-tilin itselleen ja antaa sen sitten lapsen käyttöön. Vanhempi on tällöin käyttöehtojen mukaisesti vastuussa tilin käytöstä.
  • Hyvä tietää: Family Linkin poistaminen Google-tilistä lukitsee sen ja tili poistetaan kuukauden kuluttua – paitsi jos tilin syntymäaika muutetaan yli 13-vuotiaaksi ja todistetaan ikä esim. luottokortin avulla.
  • Tähdet Google playssa:
    • vanhempien sovellus: 4,4/5
    • lasten sovellus: 1,9/5

google-family-link-kuvakaappauksia

Plussat Miinukset
Helppo käyttöönotto. Ladataan sovellus vanhemman ja lapsen laitteelle, syötetään lapsen sovellukseen vanhemman sovelluksesta saatava tunniste ja kirjaudutaan lapsen tunnuksella. Ei voi erotella, mitä sovelluksia lasketaan mukaan ruutuaikaan. Ruutuaikaa menee myös sovelluksista, joista sitä ei tarvitsisi mennä. Päivitys 30.1.2020: Nykyisin Family Linkissä on mahdollista asettaa käyttöaikarajoja myös sovelluskohtaisesti.
Selkeä ja yksinkertainen sovellus. Oletusasetuksilla pääsee liikkeelle. Ei voi luoda tehtäviä, joista saa lisäaikaa
Lukitse nyt -toiminto
Päivitys 30.1.2020: Nykyisin Family Linkissä on pikatoiminto myös lisäajan antamiseen, esim. puolituntia tästä eteenpäin.
Käytetty ruutuaika ei päivity reaaliajassa
Päiväkohtaiset ruutuaikarajat ja yörajat. Ei voi katsoa, mitä sovellusta lapsi käyttää juuri nyt
Käyttörajoitukset, mm. sovellusten asentamisen hyväksyntä ja estäminen, sovellusten ja elokuvien PEGI-ikärajat. YouTube-sisältösuodatusta ei voi asettaa Family linkin kautta. Lapsille kannattaa asentaa YouTube Kids.
Chromen ja Google haun sisältösuodatus pyrkii estämään aikuisille tarkoitetut sivustot Family linkin käyttö estää lapsen kirjautumisen Googlen palveluihin tietokoneella ilman, että vanhempi hyväksyy kirjautumisen omalla käyttäjätunnuksellaan. Tämä voi olla käytännössä iso ongelma.
Sijainnin seuraaminen (laitteilla, joilla se toimii) Family link ei toimi vanhemmilla Android-versioilla. Toimivuus taataan laitteilla, joissa on Android-versio 7.0 (Nougat) tai uudempi, sekä joillakin 6- ja 5-versioiden laitteilla.
Päivä, viikko- ja kk-kohtainen tilasto käytetyistä sovelluksista Ei toimi usean lapsen yhteiskäytössä olevalla laitteella, koska Family link ei salli montaa Google-tiliä samalle laitteelle. Useiden käyttäjien lisääminen onnistuu joillain laitteilla Family linkin kautta, mikä ei kuitenkaan aja täysin samaa asiaa.
Aikarajan päätyttyä voi soittaa ”hätäpuheluita” Googlen perheryhmään voi lisätä korkeintaan viisi Google-tunnusta/lasta.
Googlen oma sovellus taannee toimivuuden jatkossakin ja uusien ominaisuuksien kehittämisen.
Toimii myös suomeksi

 

Screen Time

Kotisivu: https://screentimelabs.com/

  • Monipuolinen ruutuaikasovellus, joka toimii Android- ja iOS-laitteissa.
  • Ilmaisversio yhdelle lapselle rajoitetuin ominaisuuksin. Maksullinen rajoittamaton versio 4,49 6,49 €/kk.
  • Erilliset lisämaksulliset toiminnot: nettiselaimen sisältösuodatus ja GPS-seuranta.
  • Tähdet Google playssa:
    • vanhempien sovellus: 3,9/5
    • lasten sovellus: 2,4/5

screen-time-kuvakaappauksia

Plussat Miinukset
Monipuolinen sovellus, käytettävissä sekä vanhemman sovelluksen että nettipalvelun kautta. Lapsen tunnukseen voi liittää useita lapsen laitteita. Vaikea käyttöönotto. Ladataan sovellukset vanhemman ja lapsen laitteelle, syötetään lapsen sovellukseen vanhemman sovelluksesta saatava tunniste ja luodaan vanhemmalle salasana. Tämän jälkeen sovellus opastaa tekemään tarvittavat asetusmuutokset lapsen laitteelle, mikä voi olla kokemattomalle käyttäjälle melko haastavaa.
Voi määritellä erikseen sovellukset, jotka lasketaan mukaan käytettyyn ruutuaikaan. Vanhemman sovellus vaatii hieman harjaantumista ennen kuin kaikkien toimintojen käytön oppii.
Voi luoda tehtäviä, joiden suorittamisesta lapsi saa lisää ruutuaikaa vanhemman hyväksyttyä suorituksen. Mahdollistaa esimerkiksi sen, että läksyt tekemällä saa koulupäivinä ”loput” ruutuajasta käyttöön. Bugit. Android-käyttöjärjestelmän päivitykset voivat vaikuttaa Screen Timen toimintaan siten, että sovellus ei toimi oikein ennen uusia asetusmuutoksia.
Päiväkohtaiset ruutuaikarajat ja yörajat. Kummallekin voi määritellä erikseen rajoitettavat sovellukset. Lukitse nyt -tyyppinen toiminto puuttuu (tämä oli virhe: pause/play-painike on lapsen ”kuvan” päällä)
Voi valita oletusasetuksen (aikarajoitus päällä tai ei) uusille asennettaville sovelluksille.

 

Ei ole saatavissa suomeksi
Reaaliaikainen seuranta, mitä sovelluksia lapsi käyttää, ja ajantasainen ruutuajan mittaus sekä vanhemmalle että lapselle. Maksullisuus
Sovellusten estäminen
Haku- ja selaushistorian tarkastelu
Päiväkohtainen tilasto käytetyistä sovelluksista sekä 50 viimeksi käytettyä sovellusta
Aikarajan päätyttyä voi soittaa ”hätäpuheluita”
Ei rajoitusta lisättävien lasten määrälle

Lisätty 31.5.2019:

Tarvitaanko edes ruutuaikasovelluksia?

Ruutuaikasovellukset ovat tarpeellisia, jos lapsi on luonteeltaan sellainen, että pelaaminen, some ja videot kiinnostavat – silloin niihin on helppo jäädä myös koukkuun (lue lisää riippuvuuden kehittymisestä esim. tästä mainiosta HS:n jutusta). Lapset ovat tässä suhteessa erilaisia, sillä joitakin lapsia kiinnostaa ihan muut asiat, ja silloin ei ehkä edes tule tarvetta rajoittaa laitteiden käyttöä.

Toisaalta sillä on paljonkin väliä, mitä ruudun ääressä tehdään. Jos laitteella tehdään esimerkiksi koulutehtäviä tai kirjoitetaan tai tuotetaan jotain muita omia sisältöjä, niin se on kognitiivisesti aktiivista toimintaa. Vastaavasti jos laitteella pidetään yhteyttä kavereihin, niin kyse on sosiaalisesta vuorovaikutuksesta.

Yleensä ”ruutuajasta” puhuttaessa tarkoitetaan aivojen kannalta passiivista erilaisten sisältöjen parissa viihtymistä ja rutiininomaista tietyn toiminnan toistamista kuten pelaamista. Samalla on hyvä muistaa, että pelaamistakaan ei voi yleistää haitalliseksi, sillä jotkin pelit laittavat todella pohtimaan ja ovat opettavaisia.

Siksi on tärkeää miettiä, mitä asioita ruutuaikasovelluksilla pyritään rajoittamaan. Tätä vasten voi arvioida sitä, tarvitseeko oma lapsi lainkaan ruutuaikasovellusta rajoittamaan laitteen käyttöä. Ruutuaikasovelluksia voi käyttää myös ilman aikarajoitustoimintoa lapsen laitteen käytön valvomiseen ja ikätasolle haitallisten sovellusten ja sisältöjen estämiseen.

Ruutuaikasovellusten lisäksi tai sijasta on tärkeää muistaa keskustella laitteiden käytöstä sekä eri sovelluksista, peleistä ja somepalveluista lapsen kanssa. Keskustelun kautta aikuinen voi huomioida lapsen toiveet laitteen käyttörajoituksissa, ohjata lasta hallitsemaan itse omaa laitteen käyttöään sekä opastaa muutenkin turvalliseen toimintaan netissä ja somessa.


Pidin eilen luennon yhteisöllisyydestä ja ryhmäytymisestä netissä Päihdepäivillä A-klinikkasäätiön järjestämässä ”Ohjattujen nettivertaisryhmien ABC – starttipaketti” -seminaarissa.

Esityksessäni tarkastelin ensiksi, miten yhteisöllisyys näkyy sosiaalisen median käytössä ja mitä vaikutuksia sillä on ollut somen käyttäjille. Toiseksi ja varsinaisena aiheena kävin läpi sitä, millaisia mahdollisuuksia on luoda ja ylläpitää verkossa toimivia ryhmiä ja yhteisöjä. Tässä tapauksessa näkökulmana oli erityisesti vertaisryhmätoiminta. Esitykseni painottui ryhmien ja yhteisöjen syntyprosessiin kuten ryhmäytymisen vaiheisiin, niiden sosiaaliseen rakenteeseen ja käytännön toiminnan järjestämiseen. Kun tämä puoli on kunnossa, on sopivan teknisen alustan löytäminen sen jälkeen helpompi  rasti – joskaan ei ihan yksinkertainen juttu aina sekään.

Avaa esitys SlideSharessa

Esitykseni jälkeen A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -vertaisryhmätoiminnan koordinaattorit ja vertaisohjaaja kertoivat käytännön kokemuksia anonyymeistä verkossa toimivista vertaistukiryhmistä. Taustalla on peräti jo kymmenen vuoden ajan kehitetty ilmeisen onnistunut toimintamalli. Tutustuimme myös konkreettisesti heidän käytössään olevaan keskustelualustaan ja n. kymmenviikkoisen ohjatun vertaistukijakson vaiheisiin.

Lauran ja Jannen esitykseen voi tutustua tästä.

Seminaarin tavoitteena oli tarjota osallistujille tietoa sekä käytännön kokemuksia ja apua vertaistukiryhmien järjestämiseen. Tämä onnistui mielestäni hyvin, sillä allekirjoittaneen ”teoriaosuus” ja sitä seurannut käytännön kokemusten ja esimerkkien osuus loivat yhtenäisen kokonaisuuden. Kumpikin osuus ikään kuin vahvisti ja tuki toista osuutta, että näin se todella menee, näin se tehdään ja tämä toimii oikeasti!


Alkuvuoteen on mahtunut taas runsaasti GDPR-koulutuksia. Laitan esitykset yleensä suoraan SlideShareen – paitsi yksittäisille yrityksille ja organisaatioille räätälöidyt, joissa käsitellään myös esimerkiksi heidän sisäisiä tietosuojaohjeistuksiaan.

Tässä muutama tuore poiminta kevään koulutuksista:

Tietosuoja kunnan viestinnässä ja asiakaspalvelussa

Avaa esitys SlideSharessa

Tietosuoja ja tietoturva opetuksessa

Avaa esitys SlideSharessa

Tietosuoja varhaiskasvatuksessa

Avaa esitys SlideSharessa

 




Nostan hattua, jos luit tänne asti. :)