Pidin eilen Nokialla sikäläisen digihankkeen loppuseminaarissa puheenvuoron, jonka aiheena oli sosiaalisen median käyttö organisaatioissa. Tarkemmin esitykseni teemoja olivat:

  • Suosituimmat somepalvelut Suomessa ja niiden käyttötarkoitukset
  • Koronan vaikutus somen käyttöön
  • Sosiaalinen media uutislähteenä ja luottamus eri somepalveluihin
  • Tunteet sosiaalisessa mediassa ja niihin perustuvat algoritmit
  • Polarisaatio, kuplat
  • Botit, trollit, valeuutiset, maalittaminen, viha(mielinen)puhe
  • Miten luottamus organisaatioon syntyy somessa?
  • Crowdsourcing, ja yhden sellaisen tuloksia: luottamusta vähentävät ja lisäävät asiat somessa
  • Luottamus somevaikuttajiin (tai pikemminkin epäluottamus)
  • Mihin tahoihin somessa luotetaan?
  • Somen käyttö kunnissa
  • Ajankohtaisia vinkkejä someviestintään

Avaa esitys SlideSharessa

Muutama pääpointti:

  • Somepalvelut – erityisesti Facebook ja Instagram – tahkovat tuloksensa sillä, että ne pyrkivät tunnistamaan käyttäjien tunnetilan ja näyttämään siihen sopivia julkaisuja, jotta käyttäjä olisi palvelussa mahdollisimman pitkään.
  • Eniten reaktioita somessa saavat julkaisut, jotka herättävät voimakkaan tunteen – ja ilmeisesti ”tehokkain” tunne on suuttumus. Siksi kärjistävimmät viestit ovat somepalveluille tuottoisimpia, vaikka ne ulospäin sanovat muuta.
  • Somepalvelut eivät pyri maksimoimaan käyttäjien ystävyyssuhteita tai hyvinvointia, vaan mainostulonsa. Siten polarisaatio, kärjistykset jne. satavat niiden laariin.
  • Vihapuhe, häirintä, trollit ja muut sosiaalisen median luottamusta vähentävät ilmiöt ovat nykyisin todella yleisiä. Somepalveluita pidetään uutislähteinä yleisesti epäluotettavina, mutta silti some on pääasiallinen uutislähde monelle – varsinkin nuorille.
  • Useimmat eivät näe olevansa kuplassa, mutta lähes kaikki uskovat informaatiovaikuttamiseen ilmiönä. En minä, mutta muut? Todellisuudessa sosiaalisessa verkostossa jokainen on kuplassa. On kyse vain siitä, tunnistaako sen, ja minkä kokoinen kupla on.
  • Luottamuksen syntyminen somessa on kytköksissä positiivisten tunteiden herättämiseen.
  • Luottamus organisaatioihin syntyy (”tarttuu/siirtyy”) vuorovaikutuksessa organisaation edustajien ja heihin yhteydessä oleviin muiden yleisön jäsenten kanssa.
  • Somevaikuttajiin luotetaan yleisesti todella huonosti: melkein yhtä vähän kuin suoraan yrityksiltä saatuun tietoon. Julkisyhteisöihin ja hallinnon organisaatioihin luotetaan paljon enemmän.
  • Yritysten ja muiden organisaatioiden vaikuttajayhteistyö-/markkinointi ei siten voi perustua luottamuspohjaan. Somevaikuttajien merkitys organisaatioiden viestinnässä voisi olla lähinnä suuremman yleisön saavuttaminen viestille – eli ikään kuin somevaikuttajan käyttäminen houkuttelemaan yleisön organisaation luo.
  • Eniten tietolähteenä luotetaan kunkin alaan asiantuntijoihin. Siksi organisaation kannattaa pyrkiä saamaan omat asiantuntijansa aktiivisiksi somessa.


Viime keväänä korona siirsi suurimman koulutuksista etäkoulutuksiksi/webinaareiksi. Lisäksi kolmen koulutuksen sarja Lahden kaupunginkirjastolle vaihtui kolmeksi n. kaksituntiseksi koulutusvideoksi.

Videoiden yhteisenä teemana on digihyvinvointi. Ensimmäinen käsittelee tietosuojaa ja henkilötietojen käsittelyä. Toisen aiheena on tietoturva digilaitteilla ja netissä. Kolmas video käsittelee digityöskentelyä ja -hyvinvointia etätyössä, verkossa ja somessa sekä siinä tarvittavia taitoja.

Tietosuoja – mitä jokaisen olisi hyvä tietää henkilötiedoista ja GDPR:stä

  • Yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) ja muut tietosuojaan liittyvät lait
  • Mitä henkilötiedot ovat? Mitä eroja niissä on?
  • Miten yksityishenkilöt saavat käsitellä henkilötietoja?
  • Mikä oikeuksia rekisteröidyillä on?
  • Miten sosiaalisen median palvelut keräävät tietoja?
  • Milloin on kyse tietosuojarikkomuksesta?

Tietoturva – turvallinen tietokoneen, kännykän ja netin käyttö

  • Tietokoneen tietoturva
  • Turvallinen netinkäyttö
  • Kännykän tietoturva
  • Salasanat ja kirjautumisen turvallisuus
  • Huijausviestit
  • Huijaussivustot ja tietojenkalastelu

Digityöskentely ja -hyvinvointi etätyössä, verkossa ja somessa

  • Miten digi- ja etätyö vaikuttavat meihin?
  • Digiajan työssä tarvittavia taitoja
  • Miten voi tunnistaa valeuutisen?
  • Miten algoritmit toimivat?
  • Sosiaalisen median varjopuolia
  • Mitä ruutuajalla tarkoitetaan?

Digihyvinvoinnin saralla tapahtuu parhaillaan paljon. Se tuntuu olevan yhteinen otsikko monelle asialle juuri nyt – eikä vähiten kiitos koronan ja etätyön yleistymisen.

Jos teema kiinnostaa, niin suosittelen tutustumaan myös tuoreeseen Demos Helsingin tuottamaan julkaisuun Digihyvinvoinnin tiekartta Suomelle (tilaajina Väestöliitto, Mediakasvatusseura ja Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminta). Verkkosivu löytyy tästä ja PDF-julkaisu tästä.


Pidin eilen Kiipulan ammattiopiston henkilöstölle koulutuksen opetuksen digitalisaatiosta. Pääaiheina tässä esityksessä on digitalisaation hyödyt opetukselle, digiaikana tarvittavat taidot sekä verkko- ja etäopetuksen pedagogiikka.

Avaa esitys SlideSharessa

Koulujen alun lähestyessä monessa koulussa ja oppilaitoksessa pohditaan samoja kysymyksiä. Viime kevään etäopetusjakson jälkeen onkin hyvä kohta käydä läpi kertyneitä kokemuksia sekä suunnitella, miten opetusta ja oppimista voidaan edelleen kehittää teknologian avulla.

Esityksessä viittaan moneen aiempaan kirjoitukseeni. Tässä kootusti lisää aiheesta:


Koronaviruksen aiheuttama epidemia on lisännyt selvästi suomalaisten sosiaalisen median käyttöä, mutta kuinka paljon?

Hain tuoreet tiedot Facebookin, Instagramin ja Twitterin käyttöluvuista ja koostin niistä lyhyen ajankohtaiskatsauksen. Tärkeimmät muutokset näkyvät tässä:

some-koronakevat-0520

Suhteellisesti eniten koronavirus näyttää lisänneen Twitterin käyttöä. Twitterissä onkin nähty ennätysaktiivinen viikko (nro 12 maaliskuun puolivälissä) sekä useita todella vilkkaita päiviä. Huippupäivät ovat olleet silloin, kun joko THL tai hallitus on pitänyt tiedotustilaisuuden koronaan liittyen. 

Instagramin käyttö on kasvanut uuteen ennätykseensä Suomessa. Ennen koronavirusta välissä ehti olla pientä laskua.

Facebookin nykyinen käyttäjämäärä on kasvusta huolimatta vielä kaukana parin vuoden takaisista huippulukemista. Laskusuhdanteen kääntäminen takaisin nousu-uralle on kuitenkin merkittävä muutos.

Koko esityksen tilastoineen voit katsoa tästä:

Avaa esitys SlideSharessa

Jos ihmettelet, miksi katsauksessa ei ole mukana muita somepalveluita kuin Facebook, Instagram ja Twitter, niin syy on yksinkertainen: saatavilla ei ole ollut tuoreita julkistettuja kyselyitä niiden käytöstä. Jos kuitenkin haluat saada kattavamman kuvan suomalaisten somen käytöstä, niin katso helmikuinen somekatsaus Innowisen blogista.

Lisäys 18.5.2020:

DNA julkaisi tuoreen kyselyn tulokset 14.5.2020. Kysely on tehty 13.–22.3.2020, joten siinä ei aivan vielä näy koronatilanteen vaikutus sosiaalisen median käyttöön. Hyvä ajankohtaispaketti kuitenkin.

Koostin DNA:n tuloksista kuvan suomalaisten suosituimmista somepalveluista viikottaisen käytön mukaan. Prosenttilukujen muutoksessa lukumääriksi käytin Tilastokeskuksen tuoreimpia väestötietoja. Kas tässä:

some-palvelut-viikotain-dna-052020

Facebookissa leviää taas vaihteeksi ikävä virus käyttäjien yksityisviestien kautta.

Viesti sisältää linkin videoon – tai ainakin siltä näyttää – ja arvelun, että viestin vastaanottaja olisi videossa. Viesti leviää usean kielisenä.

facebook-virus-suomeksifacebook-virus-afrikaans

Linkkiä/videota EI PIDÄ AVATA.

Linkin kohteena on huijausviestin liikkeelle laittaneen Facebook-käyttäjän (=ei siis kaverisi) tekemä Facebook-muistiinpano. Mitään oikeaa videota siellä ei ole – vain jo yksityisviestissä näkemäsi kuva videosta, jotta klikkaisit sitä.

Muistiinpanosta on edelleen linkki ”videoon”, mutta todellisuudessa kyse on tietojenkalastelusivustosta, joka vain näyttää Facebookin kirjautumissivulta. 

Alla olevasta kuvakaappauksesta voit huomata, että huijaus paljastuu kirjautumissivun osoitteesta: kyse ei ole facebook.com-palvelusta, vaan huijarin tekemästä blogspot.com-sivusta.

huijauskirjautumissivu-kannykalla

Älä anna huijarille Facebook-tunnustasi ja salasanaasi! 

Kyse on siis viruksesta, jolla yritetään saada kaapattua käyttäjän Facebook-tunnus, jonka jälkeen virusta levitetään sen kautta.

On omituista, että Facebook ei ole saanut tämän tyyppisiä huijauksia kuriin, vaikka näitä on kiertänyt jo vuosikausia.

Mitä voit tehdä, jos virus leviää Facebook messenger -tunnuksellasi?

Viruksen poistaminen tapahtuu poistamalla sen tekijän kirjautumiset Facebook-tunnukseltasi. Kun hyökkääjä ei ole enää kirjautunut käyttäjätunnuksellesi, ei virusviestejä enää lähde.

Näet Facebook-tunnuksellesi kirjautuneet laitteet Facebookin asetuksista, joka löytyy valikon kohdasta:
Asetukset ja yksityisyys -> Asetukset -> Turvallisuus ja sisäänkirjautuminen

Jos olet nyt kirjautuneen Facebookiin, voit siirtyä kyseiseen kohtaan tästä linkistä (avautuu uuteen ikkunaan)

Tietokoneella löydät sieltä tämän näköisen kohdan, jonka otsikko on ”Missä olet sisäänkirjautuneena?”

facebook-kirjautumiset-1

1. Klikkaa ”Näytä lisää”, niin näet kaikki aktiiviset kirjautumiset. 
2. Kelaa sen jälkeen alaspäin ja klikkaa kohdasta ”Kirjaudu ulos kaikista istunnoista”

Vinkki 1: Listassa näkyy myös omat oikeat kirjautumisesi Facebookiin. Niissä näkyvät paikkakunnat voivat poiketa huomattavasti siitä, missä oikeasti olet, koska ne eivät perustu välttämättä oikeaan sijaintiisi, vaan käyttämääsi nettiyhteyteen.

Vinkki 2: Pitämällä hiirtä kirjautumisten päällä, näet sen IP-osoitteen, josta kirjautuminen on tehty. Tästä on apua, jos tiedät omat IP-osoitteesi. Voit tarkistaa tämän hetkisen nettiyhteytesi IP-osoitteen tästä (avautuu uuteen ikkunaan).

Vinkki 3: Yksittäisiä kirjautumisia voi poistaa klikkaamalla niiden oikeasta reunasta kolmea pistettä ja valitsemalla ”Kirjaudu ulos”.

Jos et tiedä, mitkä kirjautumiset ovat varmasti sinun, niin tee yllä olevan ohjeen mukaan ja klikkaa ”Kirjaudu ulos kaikista istunnoista”.

Kännykällä vastaava asetusten kohta on tämän näköinen:

facebook-kirjautumiset-2

1. Paina ”Näytä kaikki” (ei välttämättä näy kokonaan, ympyröity kuvassa).
2. Kelaa sen jälkeen alaspäin ja klikkaa kohdasta ”Kirjaudu ulos kaikista istunnoista”

Tehtyäsi tämän, ei viruksen levittäjä enää voi käyttää Facebook messenger -tunnustasi virusviestien lähettämiseen.

Lisäksi on kohteliasta lähettää niille Facebook-kavereillesi, joille virusviesti oli jo lähtenyt, perään varoitus, ettei videolinkkiä pidä avata, ja esimerkiksi linkki tähän ohjeeseeen. 🙂

Mitä muuta kannattaa tehdä Facebook-tunnuksen suojaamiseksi?

Edellä mainitussa asetusten kohdassa voit parantaa Facebook-tunnuksesi tietoturvaa monella tapaa. Eli kohdassa Asetukset ja yksityisyys -> Asetukset -> Turvallisuus ja sisäänkirjautuminen.

Jos et vielä käytä kirjautumisessa kaksivaiheista todennusta, niin se kannattaa ehdottomasti laittaa päälle. Se suojaa myös edellä kuvatulta huijaukselta.

Kaksivaiheinen todennus toimii siten, että kun kirjaudut uudella laitteella Facebookiin (tai joku muu kirjautuu), niin Facebook lähettää varmistuskoodin esim. tekstiviestillä, joka on syötettävä normaalin tunnuksen ja salasanan lisäksi. Näin Facebook siis varmistuu, että sisäänkirjautuja olet todella sinä (tai kuka kännykkääsi sillä hetkellä piteleekin).

Kaksivaiheisen todennuksen päällekytkentä löytyy tällaisesta kohdasta:

facebook-kirjautumisasetukset

Kun otat kaksivaiheisen todennuksen käyttöön tai muokkaat sitä, Facebook kysyy sinulta tunnuksesi salasanaa, vaikka olet jo kirjautunut sisään.

Kannattaa tutustua muihinkin samalta sivulta löytyviin lisätoimintoihin, joilla voit parantaa Facebook-tunnuksesi turvallisuutta.

Kirjoitusta on korjattu 24.4.2020 klo 10:45: pelkästään yksityisviestissä olevan linkin avaus ei kaappaa Facebook-tunnusta, vaan sitä kautta käyttäjä ohjataan tietojenkalastelusivustolle, jossa kysytään tämän tunnusta ja salasanaa.


Koronaviruksen vuoksi enemmistö opettajista on joutunut siirtymään pikavauhtia etäopetukseen. Monelle asia on uusi ja tuottanut haasteita. Ei ihme, että niin oppilaiden, huoltajien kuin opettajienkin kokemukset etäopetukset ovat kovin vaihtelevia.

Etäopetuksen työmäärän keskellä opettaja ei välttämättä ehdi lukea kirjaa, saati kahta, tai katsoa tunnin YouTube-keskustelua aiheesta. Joten päätin tehdä helpon, tosi yksinkertaisen ja samalla kunnollisen mallin etäopetukseen Twitter-seuraajieni toiveesta.

Näin se menee (kuva aukeaa uuteen ikkunaan klikkaamalla):

etaopetusmalli-valk

Kuva on jaettu Creative Commons Nimeä -lisenssillä, eli sitä saa käyttää tekijä mainiten (merkitty valmiiksi). Kaikkea muutakin sillä saa tehdä.

Mallin idea selviää yksistään kuvasta, joten jos et ole kiinnostunut teoreettisista jaaritteluista, niin alla olevaa ei tarvitse lukea.

1. Opetus/johdanto

  • Uusi opetettava kokonaisuus aloitetaan opettajan pitämällä opetustuokiolla etäyhteyden kautta, etukäteen tekemällä verkkovideolla tai itseopiskeluna muun materiaalin avulla, esim. oppikirjan kappale, aihetta käsittelevä artikkeli tms.
  • Etäyhteydellä tehty samanaikaisopetus on teknisesti haastava, koska nettiyhteydet voivat pätkiä, yhteydessä voi olla ääniongelmia jne. Siksi etukäteen tehty opetusvideo on periaatteessa parempi etäopiskelun kannalta. Toisaalta etäyhteydellä tuetaan ryhmän sosiaalisuutta ja sen aikana oppijat voivat heti kysyä epäselviä asioita.
  • Aloitustapa kannattaa valita opetettavan aiheen, jatkossa seuraavan työskentelymenetelmän ja ryhmän mukaan. Lisäksi vaihtelu motivoi.

2. Harjoittelu

  • Kun uuteen asiaan on tutustuttu, lähdetään harjoittelemaan siihen liittyviä asioita. Käytännössä tämä tarkoittaa ensin perustehtäviä ja sen jälkeen haastavampia tehtäviä.
  • Tehtävät ja työskentelytapa valitaan jälleen opetettavan aiheen mukaan: yksilö-, pari- tai ryhmätyöskentelyä taikka niiden yhdistelmä.
  • Myös oppijoiden opiskelutaidot vaikuttavat: jos pari- ja ryhmätyöskentely on ennestään tuttua, ne toimivat luontevasti myös etäopiskelussa.
  • Jos ryhmätyöskentely on aiemmin jäänyt vähemmälle, on sen onnistuminen etänä jonkun muun asian opiskelumenetelmänä haasteellista, ja se kävisi ensimmäisellä kertaa yksistään opetuksen aiheeksi. Uusi menetelmä vaatii harjoittelua ennen sen käytännön soveltamista aivan kuten mikä tahansa opittava asia.
  • Jos halutaan tehdä ilmiöpohjaista eli eri oppiaineita eheyttävää opetusta, voidaan antaa yksi iso ongelmalähtöinen tehtävä tai projektin aihe, jonka kanssa edetään vaiheittain  opettajan antamassa aikataulussa.
  • Työskentelyalustaksi sopii tilanteen mukaan mikä tahansa käytettävissä oleva: kynä+vihko, harjoitus-/tehtäväkirja, verkkotehtävät, yksin tai yhdessä tehtävät verkkodokumentit jne.

3. Palautetta ja ohjausta (!)

  • Tietokonekin pystyy antaa tehtäviä toisensa perään, mutta mikään ei korvaa opettajaa palautteen ja yksilöllisen ohjauksen antajana. Siksi tärkein yksittäinen kohta mallissa on se, että opettaja antaa palautetta ja ohjausta oppijoille – ja varsinkin niille, jotka sitä eniten tarvitsevat.
  • Kaikki muut mallin vaiheet voidaan hoitaa opettajan osalta ajallisesti nopeasti. Näin vapautunut opettajan työaika käytetään yksilöohjauksen antamiseen.
  • Palautteen ja ohjauksen jälkeen oppija joko jatkaa harjoittelua tai siirtyy soveltamaan opittua sen mukaan, mitä opettaja näkee tarpeelliseksi.
  • Ohjausta kuten muutakin työskentelyä voidaan tehdä yksilö-, pari- ja ryhmätasolla. Suosittelen keskittymään yksilöohjaukseen, mutta ryhmäohjauksellekin on paikkansa silloin, kun moni oppija hyötyy samankaltaisesta ohjauksesta. Lisäksi ryhmätilanteet antavat oppijoille sosiaalista tukea, mikä on myös tärkeää.
  • Välineinä käytetään niitä, mitä käytössä on: oppimisalustoja, pikaviestiryhmiä, etäyhteyttä ja jos ei muuta, niin ainakin puhelimella voidaan yhä soittaa.

4. Soveltaminen

  • Kun opettaja katsoo oppijan päässeen aiheen oppimisessa riittävän pitkälle, on aika siirtyä soveltaviin tehtäviin ja harjoituksiin.
  • Soveltavien tehtävien tarkoitus on, että opittuja asioita osataan käyttää myös koulun/oppilaitoksen ulkopuolella. Näin siis vahvistetaan opittua.
  • Toisaalta soveltamisessa on kyse opitun asian eli osaamisen varmistamisesta. Varma keino todentaa jokin asia on tehdä se.
  • Tyypillisesti soveltamisessa on kyse siitä, että tehdään aiheeseen liittyviä soveltavia tehtäviä. Matemaattisissa aineissa kyse voi olla sanallisista tehtävistä, ja teoreettisissa aineissa avoimia kysymyksiä, ratkaistavia ongelmia tai tehtäviä, joissa on osattava yhdistää uusi oppi aiemmin opittuihin asioihin.

5. Oppimistavoite on saavutettu!

  • Oppimistavoite on saavutettu, kun oppija osaa soveltaa oppimaansa. Tämä voidaan todentaa verkkotestillä tai opettajan toimesta esimerkiksi etänä tehtävällä kokeella tai suullisella kuulustelulla, käytännön harjoituksella tai muulla tavoin.
  • Jokin palkinto aina motivoi – olkoon se vaikka kannustava palaute tai opettajan itsensä piirrustelema ansiomerkki.
  • Tämän jälkeen voidaan edetä aihekokonaisuudessa seuraavalle tasolle tai siirtyä seuraavaan uuteen kokonaisuuteen.

Mallin pointit oppimisen kannalta

  • Tyvestä puuhun kiivetään. Oikotietä ei ole: soveltaminen ei voi edeltää harjoittelua eikä varsinkaan opetusta tai itseopiskelua. Liian usein ”etäopetukseksi” on kutsuttu sitä, että opettaja lähettää listan tehtävistä, jotka oppija tekee kirjasta.
  • Mallin tärkein tarkoitus on, että opettaja käyttää työajastaan mahdollisimman suuren osan palautteen antoon ja ohjaamiseen eli tekee sitä, mitä hänen pitääkin: opettaa.
  • Ymmärtävä oppiminen edellyttää käytännön tekemisen (harjoittelun) ja asian pohdinnan ja oman toiminnan reflektion (palaute ja ohjaus) vuorottelua.
  • Asia – olipa se teoriaa tai käytännön taitoja – on opittu, kun sitä osataan soveltaa. Silloin kyseinen oppimistavoite on saavutettu ja voidaan siirtyä eteenpäin – vähintäänkin aiempaa haastavampiin soveltaviin tehtäviin.
  • Kyllä, tässä on samaa kuin käänteisessä opetuksessa / flipped classroomissa. Se, kuten tämäkin, on hyvin yksinkertainen pedagoginen idea.
  • Kyllä, tässä on samaa kuin useissa muissa pedagogisissa malleissa. Käytännössä tämä on käytännön opppimismalli sovellettuna etäopetukseen.
  • Kyseessä on yleinen malli, joka sopii esikoulusta yliopistoon saakka.
  • Se, mitä kunkin ”laatikon” tulee tarkalleen sisältää, riippuu mm. opettajasta, opetettavasta asiasta, oppijoista ja käytössä olevista välineistä. Oleellista on, että opettaja tuntee nämä eri ”muuttujat”, ja suunnittelee opetuksen sen mukaisesti.
  • Mallia voi soveltaa todella yksinkertaisesti tai liian monimutkaisesti. Nimestä voi päätellä, miten sitä on suositeltavaa soveltaa.

”Älä kysy mitä maasi voi tehdä sinun hyväksesi, vaan kysy, mitä sinä voit tehdä maasi hyväksi.” kehotti John F. Kennedy aikoinaan.

Korkealentoista, mutta suunnilleen samoja latuja kulkivat ajatukseni viikonloppuna, kun alkoi näyttää selvältä, että koulut siirtyvät pian etäopetukseen koronaviruksen takia. Kuten sitten tapahtuikin.

Kirjoitin kolme vuotta sitten etä- ja verkko-opetusta monipuolisesti käsittelevän Open somekirjan. Siinä käsitellään sekä verkko-opetuksen pedagogiikkaa että kymmeniä opetukseen soveltuvia verkko- ja somealustoja.

Kyseessä on kirja, josta on toivottavasti juuri nyt apua jokaiselle etäopetukseen pikavauhtia siirtyvälle opettajalle.

Joten tartuin sähköpostiini ja kysyin Docendo-kustantamolta mahdollisuutta julkaista kirja avoimesti kaikkien opettajien käyttöön. Docendo tarttui ehdotukseen ja nyt kirja on avoimesti netissä ladattavana. PDF löytyy kirjan nettisivulta Lukunäyte-painikkeesta.

Allekirjoittaneen ja Docendon yhteinen tiedote 19.3.2020

Suoralinkki kirjan PDF:ään on tässä ja alla olevassa kuvassa.

pdf-kansi-190320

PDF:n käyttö on sallittu opetustarkoituksessa. Eli jos olet opettaja, rehtori, koulutussuunnittelija tms., niin tämä on tarkoitettu juuri sinulle ja voit käyttää kirjaa juuri niin kuin työssäsi parhaaksi näet!


Olen tällä ja viime viikolla pitänyt kaksi koululaisten vanhemmille suunnattua luentoa lasten ja nuorten kännyköiden, somen ja pelien käytöstä Oulun seudulla. Tämän viikon tiistaina oli luento Muhoksella ja viime viikolla Iissä. Ensiksi mainitun esitys alla:

Avaa esitys SlideSharessa

Kummassakin tilaisuudessa puhutti varsinkin TikTok-videopalvelu, joka on paitsi globaalisti kovassa nosteessa, Suomessa etenkin alakouluikäisten suosiossa. Tässä esimerkkinä DNA:n koululaistutkimuksen tulos viime kesältä:

lapset-sovellukset-dna-2019.PNG

Kyselyn mukaan TikTok oli etenkin 10-11-vuotiaiden suosiossa. Sama ”tuntuma” on kyselyiden ulkopuoleltakin.

Tosin DNA tai kyselyn toteuttanut Nepa-tutkimusyritys oli liittänyt raporttiin (s. 40) huomautuksen, että TikTokin vähäisempi käyttöaste yli 11-vuotiailla saattaisi johtua siitä, että vastaajina olevat vanhemmat eivät tietäisi sen käytöstä nuorilla. Mikä kieltämättä voisi ollakin hyvä selitys, sillä teinien kohdalla ei niinkään ole enää selvää, että vanhemmat tietäisivät, mitä sovelluksia kännyköissä on.

TikTokista on kuulunut useita varoittelevia uutisia siitä, miten alaikäiset ovat joutuneet palvelussa seksuaalisen häirinnän kohteeksi. Palvelun virallinen ikäraja on 13 vuotta, mutta sisältönsä ja kommenttiensa puolesta sopiva suositusikä sille olisi mielestäni 17 vuotta – eli sama, joka on useimpien vastaavien sovellusten suositus App Storessa.

Kokosin esitykseen lyhyen listan muistakin sovelluksista, joiden ikärajan kanssa kannattaa olla tarkkana sekä harkita ja keskustella lapsen kanssa kahteen kertaan senkin jälkeen, kannattaako niihin mennä. Syynä on lapsille sopimaton sisältö, palvelussa ilmennyt häirintä tai kiusaaminen.

some-lapset-ole-tarkkana-lista-2020.PNG

Suosittelen katsomaan jokaisen uuden lapselle tai nuorelle asennettavan sovelluksen tarkemmat sisältövaroitukset App Storesta. Jos käytössä ei ole Applen laitetta, sovellusten kauppasivut löytyvät googlettamalla. Valitettavasti Google Playssa ei ole yhtä kattavia tietoja ja selkeät suositusiät puuttuvat. Googlen varoitus lapsille sopimattomasta sisällöstä on lyhykäisyydessään vain ”vanhempien valvonnassa”.

Lisäksi luonnollisesti koulutuksissa puhuttiin paljonkin peliriippuvuudesta ja ruutuajasta. Kävi selväksi, että Fortnite on edelleen suurin murheenkryyni vanhempien näkökulmasta – kiitos sen kyvylle tuottaa tasaisesti uutta sisältöä peliin.

Kirjoitin syksyllä laajahkon artikkelin ruutuajasta Mannerheimin lastensuojeluliitolle. Siksi en toista aihetta tässä, vaan suosittelen lukemaan artikkelin alasivuineen MLL:n sivustolta. Blogin puolelta löytyy lisäksi aiempi vertailu ruutuaikasovelluksista.


Tarkastelen tässä kirjoituksessa Silakkaliikettä ja sitä, miksi kaikki eivät ole olleet siihen tervetulleita. Esimerkiksi itse sain lähteä nopeasti.

Tällä hetkellä Silakkaliike on kuuma peruna, johon koskemista moni välttelee. Jos siitä jotain uskaltaa kirjoittaa tai sanoa, saa helposti kuraa päälleensä vasemmalta tai oikealta. Uskallan kuitenkin vielä yrittää.

Aluksi kertaus niille, joille Silakkaliike on tuntematon. Liike kertoo nettisivuillaan näin:

Olemme rauhanomainen liike jakamattoman ihmisarvon, luonnon, tieteen, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta. Olemme vastavoima fasismille, rasismille, ilmastodenialismille ja syrjiviin jakolinjoihin pyrkivälle politiikalle ja ilmapiirille. Periaatteemme on, että jakaessasi arvomaailman ja halun olla osa parvea, sinä olet silakka. Tervetuloa parveen!

Silakkaliikkeen viesti tulee esille kotisivuilla myös kuvan muodossa: parvi suojaa yksittäistä silakkaa ”petokalalta” (kuvan tekijänoikeudet: Silakkaliike):

silakkaliike-grafiikka

Kuulostaa todella hyvältä!

Vastustan fasismia, rasismia ja ilmastodenialismia, joten kiinnostuin liikkeestä.

En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan. Pääasiassa kahdesta syystä:

  1. Minulle oli syntynyt aiemmin parista liikkeen perustajasta huono käsitys. En lähde erittelemään, mutta en luottanut varauksetta siihen, että he olisivat kykeneviä luotsaamaan puoluerajat ylittävää liikettä.
  2. Alkuvaiheessa liikkeen Facebook-ryhmästä bännättiin eli sai lähteä mm. Juho Romakkaniemi syystä, joka jäi ainakin itselleni epäselväksi. Hänen väitettiin provosoivan keskustelua, mutta väite on kyseenalainen.

Olin siis ensin skeptinen. En liittynyt liikkeen Facebook-ryhmään, johon sen toiminta on aluksi keskittynyt.

Kirjoitin eräässä keskustelussa, että en lähde mukaan, koska todennäköisesti saisin lähteä nopeasti, koska olen melko kriittinen.

Mieleni kuitenkin muuttui – monestakin syystä, mutta vakuutuin ainakin hetkeksi, että liikkeen perustajat yrittävät todella tehdä sitä, mitä sanovat, joten kannattaa katsoa, mitä siitä tulee.

Minulle on iso kynnys liittyä mihinkään poliittiseen. Ratkaisevaa oli Silakkaliikkeen tavoitteet, jotka voivat yhdistää ihmisiä puoluekannasta riippumatta.

Joten liityin Silakkaliikkeen Facebook-ryhmään. Tähän kannusti se, että ryhmään oli jo liittynyt tuttujani poliittisen kartan eri puolilta. Tiesin myös ylläpitäjissä olevan mukana fiksuja ihmisiä.

Facebook-ryhmästä tuli kuitenkin lähtö nopeasti.

Ensimmäinen päivä Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä meni keskusteluja seuraillessa ja varovaisesti kommentoidessa. Keskustelut, joihin osallistuin, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Yhdessä keskusteluketjussa ihmettelin Facebook-emojien ylitulkitsemista.

Toisessa ketjussa otin kantaa, ettei Silakkaliikkeen agendaa pitäisi laajentaa, vaan pitäytyä alkuperäisissä kaikkia (?) yhdistävissä tavoitteissa.

Eräässä ketjussa korjasin faktavirheen, joka liittyi Silakkaliikkeen edustajan antamaan haastatteluun Uudelle Suomelle.

Toisena päivänäni Facebook-ryhmässä osallistuin keskusteluun, joka liittyi Panu Raatikaisen kirjoitukseen toimittaja Timo Haapalasta. Referoin lyhyesti viestejäni tähän:

  • Mielestäni yhtä toimittajaa käsittelevä kirjoitus ei liittynyt mm. fasismia vastustavaan ryhmään.
  • Kysyin, onko Timo Haapala muka fasisti ja sanoin, että ehdottomasti ei. Tämän jälkeen joku todella väittikin Haapalaa fasistiksi Raatikaisen kirjoituksella perustellen. Vastasin siihen, että ”Haapalaa voi perustellusti kritisoida monestakin asiasta, mutta fasistiksi väittäminen menee kyllä pahasti yli…”
  • Kiinnitin huomiota erään ryhmän ylläpitäjän viestiin, jossa hän kertoi poistaneensa jonkun henkilön ryhmästä mm. siksi, että hän jankutti ”vihervasemmistosta”. Kysyin, miksi hän tällaista mainitsee, ja eikö ryhmän pitänyt olla puoluepolitiikasta vapaa.
  • Jatkokeskustelussa kysyin, mitä muita sanoja on kielletty (sarkasmitägillä varustettuna), linkitin aiheeseen liittyvän HS:n artikkelin, ja ylläpitäjän arvellessa, että seuraavaksi linkittäisin jonkun Haapalan jutun, kysyin toisiko se bännin, vai miksi hän sellaista varoittaa tekemästä. Sitten ylläpitäjä nimitti minua trolliksi ja syytti hyökkäyksestä. Tuota kommenttia todella ihmettelin ja pyysin täsmennystä. Sitä ei koskaan tullut, vaan seuraavan kerran, kun menin katsomaan keskustelua, minut oli poistettu ryhmästä.

Sain päivän mittaan useilta keskustelua seuranneilta henkilöiltä viestejä, että heidän mielestään viestini olivat olleet asiallisia, ja että he ihmettelivät poistamistani.

Kerroin bännäämisestä Twitterissä. Moni ihmetteli poistamistani.

Jotkut väittivät minun rikkoneen sääntöjä, mutta sellaista sääntöä ei löytynyt, jota olisin rikkonut.

Hyvin pian Silakkaliikkeen taholta pahoiteltiin sitä, että Facebook-ryhmän ylläpitäjä oli nimittänyt minua trolliksi. Se on vastoin liikkeen toimintatapoja ja tavoitteita.

Lopulta kaksi Silakkaliikkeen ydinhenkilöä pyysi minut yksityiseen keskusteluun. Se käytiin hyvässä hengessä. Referoin keskustelun tulokset tähän lyhyesti (ko. henkilöiden suostumuksella):

  • Koin, että tavoitteena oli saavuttaa yhteisymmärrys tapahtuneesta, ja mielestäni sellainen saavutettiin.
  • Ydinhenkilöiden kanta oli, että ”trolliksi nimittely oli virhe ja bännäys ylireagointia”.
  • Omasta puolestani myönsin, että olin ”vängännyt” keskustelussa.
  • Keskustelun jälkeen he aikoivat suosittaa, että Silakkaliike pyytää minulta julkisesti anteeksi ja bännäys puretaan. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut sen jälkeen, kun nämä kaksi kanssani keskustellutta olivat puhuneet asiasta vielä muiden liikkeen ydinhenkilöiden kanssa.
  • Bännäystä ei kuulemma haluttu purkaa siksi, koska en ollut luvannut muuttaa keskustelutyyliäni.
  • Julkinen anteeksipyyntö tuli. Tapaus oli puolestani sovittu, joskin olisi ollut loogista purkaa myös Facebook-ryhmästä bännäys, kun se kerran oli yksittäisen ylläpitäjän ylireagointia.
  • Huomasin myös (ryhmän viestit näkyvät avoimesti), että minut bännännyt ylläpitäjä oli tapauksen jälkeen vapautettu moderoinnista.

Koko tämän tapahtumaketjun läpi ajattelin, että palaisin Facebook-ryhmään, sillä mielestäni se olisi ollut virheellisen bännäyksen purkamisen luonnollinen seuraus. Ja edelleenkin liikkeen edellä lainaamani tavoitteet ovat sellaisia, joita kannatan.

Ajattelin, että bännäämiseni aiheuttaisi liikkeen aktiivien kesken terveellistä keskustelua siitä, halutaanko oikeasti kaikki tavoitteisiin sitoutuvat ihmiset mukaan, vai jäisikö liike pienemmän kuplan keskinäiseksi.

Silakkaliikkeen ydinporukka näyttää tällä hetkellä jakautuneelta. 

Nettikeskusteluissa jotkut liikkeen aktiivit ovat arvostelleet sitä, että Silakkaliikkeen linja on jopa liian löysä sen suhteen, keitä otetaan mukaan. Esimerkiksi Facebook-ryhmän ylläpitoon tehtyjä muutoksia on arvosteltu.

Liikkeessä on aidosti kaksi näkemystä, joista toisen mielestä kaltaisellani keskilinjan ihmisellä ei ole tilaa ”silakkaparvessa”. Samainen porukka peräänkuuluttaa ”suoraa toimintaa”.

Käsittääkseni enemmistö Silakkaliikkeen ydinhenkilöistä pyrkii kuitenkin yhä siihen, että liike keräisi mukaan ihmisiä laajasti yli puoluerajojen. Tätä liikkeen sisäinen oppositio arvostelee.

Jos Silakkaliike oikeasti haluaa yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen, sen on sallittava erilaisten näkemysten esittäminen ja avoin keskustelu.

Minun kanssani keskustelleet ydinhenkilöt kertoivat, että Silakkaliikkeen Facebook-ryhmä ei ole vielä ”kypsä eikä turvallinen” keskusteluun, jossa selvennetään ryhmän jäsenten erilaisia näkökulmia.

Mielestäni tässä on Silakkaliikkeen onnistumisen keskeisin kysymys.

Minkä tahansa verkkoyhteisön ytimen voi tiivistää kahteen keskeiseen asiaan:

  1. Yhteisestä tavoitteesta sopimiseen.
  2. Yhteisestä toiminnasta sopimiseen.

Ensimmäinen eli tavoitteet Silakkaliikkeellä on periaatteessa ollut alusta alkaen.

Vai onko?

Ongelma on, että ryhmän jäsenet ymmärtävät tavoitteet eri tavoilla.

Missä tahansa yhteisön rakentamisen metodissa tässä vaiheessa keskityttäisiin keskusteluun, jossa ryhmän jäsenet selventevät omia tavoitteittaan ja pyrkisivät löytämään ne ns. pienimmät nimittäjät, jotka yhdistävät heitä ja joihin kaikki jäsenet voivat sitoutua.

Yhteisiä jaettuja tavoitteita ei todella voi olla niin kauaa, kun jäsenet eivät ymmärrä toisiaan. Ja se ei onnistu niin kauaa, kun erilaisia näkemyksiä selventävää keskustelua pienine konflikteineenkin ei sallita.

Tämän takia Silakkaliikkeessä on kuppikuntia. He tulevat mm. erilaisista puoluetaustoista sekä lukuisista somen verkostoista ja ryhmittymistä, joista jokaisella on erilaisia toimintatapoja ja keskustelukulttuureja – sanoja myöten.

Selvennän asiaa HS:n eduskuntavaalien vaalikoneen arvokartalla (lähde):

hs-puoluekartta-ek-2019

Silakkaliikkeeseen mukaan lähteneet ihmiset ovat ympäriinsä tätä arvokarttaa. Niin he tulevat olemaan jatkossakin, vaikka ovat mukana samassa liikkeessä.

Tässä on avain: juuri siksi he ymmärtävät toisiaan lähtökohtaisesti eri tavoin – myös väärin. Yhteinen tavoite ei riitä, vaan on ymmärrettävä toisia ryhmän jäseniä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin siksi ryhmäyttämistä. Sitä kuvaa hyvin englanninkielen termi social grounding: on luotava yhteistä pohjaa. Se syntyy vain keskusteluilla, joissa ryhmän jäsenet avaavat omia tavoitteitaan, selittävät omia ajatuksiaan, esittävät kysymyksiä ja pyrkivät ymmärtämään muita.

Yhteisöjä kuvaa hyvin se, että niissä syntyy paitsi yhteinen tavoite, myös yhteistä kieltä.

Sattumoisin minun poistamiseen johtanut keskustelu Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä on hyvä esimerkki juuri tästä. Kyseenalaistin yhden sanan bännäämisen syynä: se oli vihervasemmisto. Minulle tuli selväksi, että jotkut ryhmän jäsenet kokivat sen ikään kuin punaisena vaatteena ja loukkaavana. Kuitenkin sanaa käytetään mm. sanomalehdissä ja nettikeskusteluissa osana yleiskieltä.

Silakkaliikkeen laajentumista ei auta se, jos sen ylläpitäjien näkemykset ovat voittopuolisesti yhdestä poliittisen arvokartan nurkasta. Ylläpitäjien on sitä vaikeampaa ymmärtää ryhmäläisten erilaisia näkemyksiä, mitä ”laidemmalta” poliittista karttaa he tulevat. Tai mitä pienemmästä sosiaalisesta kuplasta.

Voi kysyä, onko Silakkaliikkeen perustajilla, ydinhenkilöillä ja ylläpitäjillä edellytyksiä luotsata kansanliikettä, joka pyrkii yhdistämään ihmisiä yli poliittisen keskilinjan.

On selvää, että poliittisen arvokartan vasemmassa laidassa, keskellä ja oikealla ymmärretään eri tavalla esimerkiksi nämä Silakkaliikkeen tavoitteiden kannalta keskeiset käsitteet:

  • Fasismi
  • Rasismi
  • Ilmastodenialismi

Lisäisin aiheiksi myös lähikäsitteitä, kuten:

Tämän takia Silakkaliikkeen kannattaisi alkuvaiheessa keskittyä siihen, että jäsenillä olisi edes kohtuullinen yhteisymmärrys näiden käsitteiden merkityksestä. Sanomattakin on selvää, että se on vaikeaa yli 20 tuhannen ihmisen ryhmässä. Siksi realistisempi tavoite olisi se, että kannustetaan keskustelemaan keskeisistä käsitteistä ja tavoitteista, jotta ryhmäläiset tulisivat edes tietoisiksi toistensa erilaisista käsityksistä – ja voisivat niistä huolimatta olla samassa liikkeessä mukana.

Suurin virhe olisi laajentaa agendaa ennen kuin edes alkuperäisten tavoitteiden merkityksestä on selvyys. Agendan laajentaminen jonkin poliittisen linjan suuntaan ajaisi myös liikkeestä pois siihen jo mukaan lähteneitä ihmisiä.

Oleellista on keskittyä nimenomaan yhdistäviin tavoitteisiin, ei muihin asioihin, joista jäsenet ovat todennäköisesti vielä erimielisempiä.

Jos tällaista keskustelua ei sallita, Silakkaliike on ennen pitkää ryhmän ylläpitäjien arvomaailman mukainen tai tehokkaan toiminnan vaiheeseen ei päästä koskaan.

Tähän mennessä jo monta ns. vääränlaista silakkaa on poistettu ryhmästä. Moni on myös tehnyt johtopäätöksensä ja lähtenyt joko itse ryhmästä pois tai ilmoittanut, että seurattuaan keskusteluja ei aiokaan liittyä mukaan.

Huonoja signaaleja Silakkaliikkeen kannalta.

Kuitenkin mukana on jo suuri joukko ihmisiä. Tilausta puoluerajat ylittävälle fasismin ja rasismin vastaiselle kansanliikkeelle siis on. Siksi Silakkaliike tavoitteineen on edelleen kannatettava.

Kysymys on lopulta siitä, onko liikkeen ydinryhmä todella sitoutunut kokoamaan ihmisiä yli puoluerajojen mukaan. Se edellyttää heiltä jatkossakin linjauksia, jotka eivät miellytä kaikkia nykyisin mukana olevia.

Toivotan vilpittömästi menestystä siihen.


Olin pari viikkoa sitten AVI:n tilaisuudessa Helsingissä puhumassa avoimista verkkosisällöistä ja tekijänoikeuksista monilukutaidon näkökulmasta. Tai päinvastoin: monilukutaidosta sosiaalisessa mediassa, jonka yhtenä osana on tekijänoikeuksien tunteminen.

Päivän ohjelma oli sikäli kiinnostava, että puhujat olivat pääosin tekijänoikeusjärjestöistä, ja minut oli kutsuttu ikään kuin ulkopuolisena – myös opponoimaan. Siitä lisää jäljessä.

Esityksen olin jakanut jo etukäteen SlideSharessa:

Avaa esitys SlideSharessa

Koulutus oli suunnattu kirjastojen työntekijöille, ja Kirjastokaista tuotti siitä verkkolähetyksen:


Avaa video Vimeossa

Puheenvuorossani käyn läpi monilukutaidon käsitettä, nuorten somemaailmaa kontekstina, tekijänoikeuksia verkkosisältöjen kuten videoiden ja kuvien opetuskäytön osalta sekä kritisoin tekijänoikeusjärjestöjen antamien ohjeiden luotettavuutta. Lopuksi käsittelen kysymystä, miksi tekijänoikeusjärjestöjen kautta saadut tekijänkorvaukset riippuvat teoksen muodosta.

Ongelma: tekijänoikeusjärjestöjen antamiin ohjeisiin ei voi luottaa

Tässä kohtaa on hyvä todeta sidonnaisuuteni: olen Sanasto ry:n jäsen, ja saan vuosittain kirjastokorvauksia tekemistäni kirjoista. Joten minulla luulisi olevan intressi puolustaa tekijänoikeusjärjestöjä, enkä kritisoi niitä huvikseni.

Case: YouTube-videot opetuksessa ja TTVK ry:n ohjeet

Esityksessä yllä käyn läpi, miten YouTube-videoita saa käyttää opetuksessa. Tiivistettynä:

  • Kaikkia YouTube-videoita saa linkittää ja upottaa opetuksen verkkoalustoihin ja oppijat voivat katsoa niitä itse
  • Creative Commons -lisenssillä jaettuja videoita saa käyttää opetuksessa miten tahansa (myös esittää, tallentaa, muokata, käyttää uudelleen jne.) kunhan mainitsee tekijän
  • Muita kuin ”elokuvateos-videoita” saa esittää opetuksessa tekijänoikeuslain estämättä. Tulkinta on tapauskohtainen, mutta tällaisia lienee enemmistö kaikista YouTube-videoista. Esimerkkejä on esityksen diassa nro 16 (lähde: Tarmo Toikkasen blogikirjoitus 27.3.2017)
  • Vain elokuvateos-videoita ei tekijäoikeuslain 21 §:n rajauksen vuoksi saa esittää opetuksessa ilman tekijän nimenomaista lupaa. Tällaisia ovat todennäköisesti videot, joissa keskeisessä roolissa on liikkuvan kuvan käyttö ja ns. elokuvallinen tarinankerronta (lähde: tekijänoikeusneuvoston lausunto 2015:12).

Katsotaanpa sitten, mitä Tekijänoikeuden tiedotus- ja valvontakeskus ry (TTVK) neuvoo YouTube-videoiden opetuskäytöstä.

Mainitaan ensin, että TTVK on tekijänoikeusjärjestöjen yhteenliittymä, jonka jäseniä ovat kaikki keskeiset tekijänoikeusjärjestöt, mukanalukien Sanasto ry, jonka jäsen olen. Eli kritiikkini TTVK:ta kohtaan voi samalla ymmärtää sisältäpäin tulevaksi.

TTVK:n esittelyssä todetaan (lihavointi allekirjoittaneen):

TTVK:n toiminnan ytimen muodostavat tekijänoikeuksien valvonta, neuvonta ja koulutus, tiedotus ja viestintä sekä yhteiskunnalliseen keskusteluun osallistuminen. TTVK:n toiminnan kulut rahoittavat sen jäsenorganisaatiot. Lisäksi TTVK on saanut opetus- ja kulttuuriministeriöltä erityisavustuksia etenkin lapsille ja nuorille kohdistettujen tekijänoikeudellisten kasvatushankkeiden toteuttamiseksi. Kasvatuksellisten hankkeiden alustana toimii verkkopalvelu Tekijanoikeus.fi.

Katsotaan siis, miten TTVK vastaa Tekijanoikeus.fi-sivustolla kysymykseen YouTube-videoiden opetuskäytöstä.

Tällainen TTVK:n ohje oli syyskuussa:

ttvk-youtube-opetuksessa-syyskuu

Vastauksessa olevat virheet ja puutteet:

  • Ei mainintaa Creative Commons –videoista
  • Ei mainintaa ei-elokuvateoksista
  • Väite, että ”YouTubea ei voida opetuksessa käyttää”
  • Väite, YouTube-videoita ei saisi esittää, vaikka siihen olisi videon tekijän lupa
  • Väite, että YouTuben käyttöehdot sitoisivat yksipuolisesti

Huomattuani tämän, annoin siitä palautetta TTVK:lle Twitterissä syyskuussa.

Marraskuun loppuun mennessä TTVK oli muuttanut ohjeen tällaiseksi:

ttvk-youtube-opetuksessa-marraskuu.png

Vastauksessa on korjattu yksi asia, mutta muita virheitä ja puutteita on edelleen:

  • Hyvä, nyt mainitaan Creative Commons –videot!
  • Ei kerrota, että CC-käyttölupa mahdollistaa videoiden esittämisen, tallentamisen ja muuntelun
  • Ei kerrota, että muita kuin elokuvateoksia saa esittää
  • Väite, että katsojat olisivat vastuussa YouTubeen ladattujen videoiden laillisuudesta
  • Väite, että YouTuben käyttöehdot sitoisivat yksipuolisesti
  • Samalla sivulla on edelleen myös alkuperäinen ohje (edit klo 12:37: tämän kohdan TTVK on korjannut vastineensa mukaan 2.12.2019)

Annoin luonnollisesti tästäkin palautetta TTVK:lle – jatkona aiempaan Twitter-keskusteluun. Kahteen viikoon ei tapahtunut mitään. Tänään muistutin asiasta ja pyysin kommenttia ennen tämän blogikirjoituksen julkaisua. TTVK:n vastaus oli, että heillä on ”samat tavoitteet” mutta ”eri näkökulma”, ja lisäksi kutsuivat toimistolleen käymään.

Asia on kuitenkin julkinen ja laajasti kaikkea opetustoimintaa koskeva, joten se ansaitsee muuta kuin hyvävelikeskustelun kahvikupposen ääressä.

Perimmäinen kysymys on, voiko tekijänoikeusjärjestöjen antamiin tekijänoikeusneuvoihin luottaa?

Tämän tapauksen perusteella ei, sillä virheiden osoittamisen jälkeenkään TTVK ei ole korjannut ohjettaan asianmukaiseksi. Samalta ohjesivulta on myös löydettävissä lisää vastaavia esimerkkejä.

Huomionarvoista on, että TTVK:n Tekijanoikeus.fi-sivuston tuottamiseen on saatu Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksia. OKM:n intresseissä olisi valvoa, että sen rahoilla tehdyt ”kasvatushankkeet” tarjoavat oikeaa tietoa tekijänoikeuksista eivätkä varsinkaan rajoita sisältöjen käyttöä opetuksessa virheellisesti.

Nykyisin jokaisen opetus- ja koulutustyötä tekevän kannattaa ottaa itse selvää tekijänoikeuksista, eikä luottaa tekijänoikeusjärjestöjen materiaaleihin, jotka voivat sisältää virheitä ja puutteita.




Nostan hattua, jos luit tänne asti. :)