Ylen tiedotteen mukaan Sanoma-konserni on tehnyt EU-komissiolle kantelun, jonka kohteena ovat ”erityisesti tapa, jolla Yle voi julkaista sisältöjä Yle Areenassa sekä Ylen internetissä tarjoamat oppimisen palvelut”.

Helsingin Sanomat haastatteli tuoreeltaan Sanoma Oyj:n toimitusjohtajaa hollantilaista Susan Duinhovenia. Duinhovenin mukaan ”Kantelu kuulostaa liiankin negatiiviselta. Haluamme viranomaisten pysähtyvän ja tekevän tarkistuksen”.

Todettakoon, että kantelun merkitys on lähtökohtaisesti negatiivinen. Sen synonyymi on ”valittaminen”. Ajatuksena on, että kantelun kohde on toiminut jollain tapaa väärin.

Siksi ei ole ihme, että kantelu herätti välittömästi voimakkaita tunteita.

Sanomalla on tietenkin kaikki oikeus tarkistuttaa Ylen toiminnan laillisuus EU-komissiolta.

Ylen merkitys sananvapaudelle

EU:n keskeisiä arvoja on sananvapaus. Suomen perustuslaissa (PL 12 §) se määritellään seuraavasti:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Juuri tämän oikeuden yhdenvertaista toteutumista Ylen toiminta suojaa. Se tuottaa runsaasti uutis- ja oppimissisältöjä, joita kaupallinen media ei yksinkertaisesti tee. Verovaroin tuotetut sisällöt ovat tulotasosta riippumatta kaikkien käytettävissä.

Sananvapaus on tärkein peruste Ylen toiminnalle. Se on myös keskeinen oikeusvaltion ja demokratian toteutumisen edellytys: jotta jokainen voi muodostaa mielipiteitä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tasapuolisesti, tarvitaan monipuolista, kattavaa ja puolueetonta uutistarjontaa, joka ei toteudu yksin kaupallisen uutismedian toimesta.

Yle on onnistunut tehtävässään hyvin ainakin, jos mittarina pidetään yleisön luottamusta Ylen uutisiin. Yle on ties kuinka monetta vuotta peräkkäin ollut suomalaisten luotetuin uutismedia Reuters-instituutin tekemissä kyselyissä:

On sanomattakin selvää, että luotetun uutismedian rooli vain korostuu tänä valeuutisten, salaliittoteorioiden ja muun disinformaation aikakautena.

Koska myös EU pyrkii edistämään sananvapautta ja demokratiaa, en odota sen puuttuvan merkittävästi Ylen toimintaan.

Todettakoon tasapuolisuuden nimissä vielä Sanoman toimitusjohtajan näkemys sananvapauden ja liiketoiminnan välisestä suhteesta:

”Toivon, että kaikista teoistani näkyy, että olen erittäin vahva sananvapauden puolustaja. Mutta uskon vahvasti myös siihen, että jokaisella on oikeus tehdä liiketoimintaa”, Duinhoven sanoo (lähde edellä).

Ylen merkitys opetus- ja koulutusalalle

Yle on ollut ja on merkittävä kansansivistäjä. Nykyään Yle Oppimisen sisältöpankki ja tietenkin Yle Areena ovat huomattava resurssi suomalaiskouluille.

Yle Areenan sisältöjä saa käyttää opettajien toimesta ilmaiseksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja maksuttomassa ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa. Luonnollisesti kuka tahansa saa käyttää Areenan sisältöjä itsensä sivistämiseen.

Voi kysyä, olisiko Suomi ollut PISA-tutkimusten kärkimaita ilman Ylen vuosikymmenien aikana kouluille ilmaiseksi tuottamia sisältöjä? Toki se on vain yksi palanen kokonaisuudessa, eikä tärkein (opettajat sen varsinaisen työn tekevät), mutta merkityksensä silläkin on ollut.

Ylen oppimissältöjen merkitys ulottuu kouluja laajemmalle. Esimerkiksi Yle Oppimisen Valheenpaljastaja-artikkelisarja on oivallista luettavaa kenelle tahansa, joka pyrkii tunnistamaan faktan humpuukista. Vastaavaa tarjontaa en ole löytänyt kaupalliselta puolelta. Yle Areena puolestaan tarjoaa jatkuvasti esimerkiksi laadukkaita dokumentteja eri aihepiireistä.

Kouluissa ja kunnissakin on eroja. Kaikilla ei ole varaa ostaa Sanoman kieltämättä laadukkaita oppikirjoja ja sähköisiä materiaaleja käyttöönsä.

Koulujen oppimateriaalit – paperinen ja sähköinen – ovat valtava bisnes. Jokainen esimerkiksi lukion oppikirjoja ostanut tietää, että niiden hinnoittelu on vedetty niin sanotusti tappiin asti. Kukaan tuskin ostaisi niitä samoilla hinnoilla, jos kyse ei olisi pakollisesta hankinnasta. Sähköisessä maailmassa sama sisältö voidaan myydä rajoittamattomasti uudelleen ilman tuotantokustannusten merkittävää kasvua.

Lainaus OPH:n toisen asteen koulutuksen kustannuksia koskevasta selvityksestä (2018):

Lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat nykyään keskimäärin 2 500 euroa, kun opiskelussa käyttökelpoisen kannettavan tietokoneen hinnaksi arvioidaan 600 euroa. Digitaalisten materiaalien käyttöön ottaminen ei näytä vähentävän kokonaiskustannuksia, koska niitä ei voi hankkia käytettyinä.

Yhden lukiojakson oppikirjojen hinnalla tilaa Hesarin vuodeksi. Tässä lieneekin Sanoman toimintalogiikan ydin ja sen tavoite.

Jos nyt Yleen ”kajoaminen” aiheuttaakin jonkinasteisen boikottiaallon HS:n tilauksiin, niin Sanomalle se kannattaa, jos tuloksena saadaan rajoitettua Ylen verovaroin tuottamien oppimissisältöjen tarjontaa verkossa, koska oppimateriaaleissa kate on kymmeniä kertoja uutismediaa parempi.

Tosin juuri oppimateriaaleissa Sanoman ensimmäisen vuosineljänneksen tulos oli huomattavasti miinuksella. Näin on ainakin toista vuotta peräkkäin. Korjaus: koko vuoden 2020 lukemat (kuvassa oikealla) olivat plussalla, mutta ensimmäinen kvartaali miinuksella. Viime vuoden tuloksessa oppimissisällöt olivat Sanoman liiketoimintasegmenteistä voitollisin.

Sanoma on investoinut merkittävästi palkkaamalla lisää henkilöstöä Learning-liiketoimintaansa. Ylen oppimissisältöjen rajoittamisen pyrkimys on loogista jatkumoa tälle.

Sanomalla on ymmärrettävästi kiire toisen asteen oppikirjojen tullessa maksuttomiksi eli opetuksen järjestäjien hankittaviksi. Muutostilanteessa markkinaosuudet muotoutuvat väistämättä uudestaan. Mitä enemmän Sanoma pystyy torppaamaan ”ilmaisten” (oikeammin: yhteisesti verovaroista kustannettujen) oppimateriaalien tarjontaa, sitä vahvemmassa asemassa se itse on.

Sanoman todellinen kilpailija verkossa on YouTube

Yle ja etenkin Yle Areena on ”suomalaisten rakastama” kuten Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila osuvasti ilmaisee. Siksi Sanoman kantelu on kaikesta huolimatta yllättävä. Koska kyse on pitkään juurtuneista tunteista, on selvää, että Sanoma kerää nyt laajan yleisön ”vihat” päällensä. Reaktioiden voimakkuus voi kuin voikin yllättää Sanoman päättäjät.

Isossa mittakaavassa Suomi on Sanoman Learning-liiketoiminnassa yksi pienimpiä markkina-alueita. Voi pohtia, onko nyt otettu riski kuitenkaan sen arvoinen.

Mutta katsottiinpa kansallista tai globaalia tasoa, niin Sanoman isoin kilpailija verkossa ei ole Yle eivätkä muutkaan eurooppalaiset yleisradioyhtiöt, vaan amerikkalaisjätti Google ja varsinkin sen YouTube-videopalvelu.

Seuraavassa on Suomen käytetyimmät verkkosivustot Similarwebin mukaan:

Lista on pysynyt melko muuttumattomana vuodesta 2009 lähtien, jolloin YouTube kipusi toiselle sijalle heti Googlen hakukoneen jälkeen.

Todettakoon, että myös YouTubea käytetään laajasti opetuksessa. Eri alojen ammattilaiset ja harrastajat jakavat sinne videoitaan. Niin tekee myös lukuisat opettajat. YouTube on merkittävä ilmaisen oppimateriaalin jakelukanava.

Mediat kilpailevat loppujen lopuksi yleisön ajankäytöstä. YouTube on videoalustojen keskinäisessä kilpailussa huomattavasti merkittävämpi tekijä kuin Yle Areena. Jopa Facebook menee videoalustana Areenan edelle. Seuraavassa on käytetyimmät videoalustat Suomessa vuonna 2019 (lähde: AudienceProject).

Sanoma ei ymmärrettävästi voi syyttää YouTubea valtiontukien antamasta epäreilusta kilpailuedusta kuten Yleä.

Ehkä Sanoman johdossa olisi syytä miettiä, mitä he voisivat tehdä toisin parantaakseen mahdollisuuksiaan kilpailla Googlen ja Facebookin palvelujen kanssa?

Vastaus tuskin on sananvapauden ja oppimisen kannalta kansallisesti tärkeän Ylen toimintaedellytysten rajoittaminen.


Moni poliitikko on väittänyt viimeisen viikon aikana, että EU:n elpymispakettiin liittyvässä keskustelussa olisi käynnissä informaatiovaikuttamisen kampanja.

Yhtenä ensimmäisistä asian otti esiin Sanni Grahn-Laasonen torstaina 29.4.:

”Toivottavasti joku taho tutkii perusteellisesti EU-paketin ympärillä olevaa informaatiovaikuttamista. En ole vastaavaa masinoitua vyörytystä todistanut aiemmin poliittisessa työssäni.”

Myöhemmin saman tyyppistä viestiä toistivat ainakin Otto Meri, Satu Hassi ja Juhana Vartiainen. Ainakin Meri ja Vartiainen epäilivät informaatiovaikuttamisen takana olevan myös Venäjän intressit kaataa EU:n elvytyspaketti.

Tässä kohtaa on hyvä muistuttaa, että tuoreen selvityksen mukaan suomalaisiin poliitikkoihin ei kohdistunut Twitterissä ulkomailta tulevaa informaatiovaikuttamista.

Yksikään mainituista poliitikoista ei tuonut suoranaisia todisteita ja esimerkkejä esiin, millaisia viestejä he ovat saaneet. Kommenteissa viitattiin sekä sosiaaliseen mediaan että sähköposteihin.

Minua on pyydetty selvittämään, onko Twitterissä menossa jonkinlainen kampanja #elpymispaketti-keskusteluun liittyen. Kyse ei ole mistään yksittäisestä tahosta, mutta huomaan vastaavani ainakin Grahn-Laasosen twiittaamaan toiveeseen.

Tartuin projektiin tämän viikon alussa. Kehitin samalla Tweeps.net-analyysipalveluun uuden toiminnon, jolla voi tehdä bottianalyysin tiettyyn Twitter-käyttäjään viimeisen viikon aikana yhteydessä olleista tunnuksista. Käytin sitä tässä selvityksessä.

Aineisto ja menetelmä

Aineisto koostuu Twitterissä olleista julkisista tiedoista ja twiiteistä aikavälillä 29.4.-5.5.2021. Valitsin kohteeksi tietyt poliitikkojen ja puolueiden Twitter-tunnukset, joiden voisi ajatella olevan EU:n elvytyspakettiin liittyvän vaikuttamisen kohteena, tai jotka ovat itse tuoneet esiin epäiltyä informaatiovaikuttamista. Lisäksi tarkastellut tunnukset ovat muutenkin olleet aktiivisia Twitterissä ja olleet vähintään usean sadan kanssa vuorovaikutuksessa edellisen viikon aikana. Passiiviset tunnukset olisivat huonoja informaatiovaikuttamisen kohteita.

Lisäksi muodostin muista ajankohtaisista poliittisista toimijoista koostuvan verrokkiryhmän. Kyse ei ole satunnaisesta verrokkiryhmästä, vaan ryhmästä, jonka jäseniin ei analyysin perusteella kohdistunut informaatiokampanjaa samojen Twitter-tunnusten toimesta, minkä halusin tuoda verrokkiryhmän muodossa esiin. Esimerkiksi Demarit-tunnus oli ensin tarkasteltavien ryhmässä, mutta siirsin sen verrokkiryhmään.

Eli verrokkiryhmä on osaltaan analyysin tulos. Sen avulla tulee näkyväksi, että arvellun informaatiovaikuttamisen kohteeksi ei ole päätynyt kuka tahansa suomalaispoliitikko tai puolueen Twitter-tunnus, vaan se näyttäisi olevan jollain tapaa kohdennettua.

Varsinainen bottianalyysi kohdistui näiden kahden eri ryhmän jäseniin viimeisen viikon aikana vuorovaikutuksessa olleisiin Twitter-tunnuksiin.

Analyysi perustuu Tweepsin bottianalyysin tuloksiin ja niiden ristiintaulukointiin. Jälkimmäisen avulla tarkastelin, ovatko samat mahdolliset bottitunnukset olleet viimeisen viikon aikana yhteydessä useampiin tarkastelun kohteina olleisiin poliitikkoihin ja puolueiden Twitter-tunnuksiin.

  • Aineisto:
    • Tarkasteluun valitut Twitter-tunnukset (16): OttoMeri, kokoomus, elinavaltonen, KarnaMikko, PaiviRasanen, sannigrahn, satuhassi, filsdeproust, AnnikaSaarikko, TyttiTup, MariaOhisalo, anttihakkanen, MarinSanna, keskusta, KaiMykkanen, PetteriOrpo
    • Verrokkiryhmä (11): veronikahonka, Halla_aho, Vapaavuori, vihreat, vasemmisto, liandersson, kirsipiha, willerydman, Demarit, Haavisto, anttikaikkonen
    • Edellisten kanssa 29.4.-5.5. vuorovaikutuksessa olleet Twitter-tunnukset.
  • Menetelmä:
    • Tweepsin bottianalyysi kaikista vuorovaikutuksessa olleista tunnuksista (perustuu Twitterin rajapinnasta haettuihin twiitteihin). Vuorovaikutus tarkoittaa tässä esimerkiksi vastaamista tai mainintaa jompaan kumpaan suuntaan.
    • Bottianalyysin tulokset: tilastollisen analyysin tunnusluvut ja bottipisteitä saaneet tunnukset. Lisätietoa Tweepsin UKK-sivulta.
    • Bottianalyysiin perustuvat tulkinnat, onko bottipisteitä saaneet tunnukset botteja (+bottityypit), trolleja, spämmääjiä tai ns. epäselviä tapauksia. Tweeps-palvelu muodostaa nämä tulkinnat tilastollisen analyysin tuottamien bottipisteiden tyyppien perusteella.
    • Bottianalyysissä bottipisteitä saaneiden ristiintaulukointi, jonka tuloksena on lukemat, kuinka monen eri tarkastelun kohteen olevan Twitter-tunnuksen kanssa bottipisteitä saaneet tunnukset olivat ko. aikajaksolla olleet yhteydessä.
    • Mahdollisten bottien ja trollien twiittien manuaalinen läpikäynti (ei kaikkia).

Tulokset

Tarkastelen seuraavaksi tuloksia muutaman pääkysymyksen alla.

Oliko informaatiovaikuttamista havaittavissa?

Jos käynnissä on ollut informaatiovaikuttamisen kampanja, pitäisi tuloksista löytyä Twitter-tunnuksia, jotka ovat lähettäneet viestejä monille tarkastelun kohteina oleville poliittikoille ja puolueille. Se osoittaisi, että jokin taho tai jotkin tahot toimisivat tavalla tai toisella koordinoidusti. Niiden tavoitteesta tämä ei kuitenkaan vielä kertoisi.

Yhteensä 359 tunnusta sai vähintään yhden bottipisteen Tweepsin analyysissä. Yksi bottipiste ei vielä merkitse, että kyse olisi välttämättä botista tai trollista. Kyse on pikemminkin vasta jollain tapaa ”epäilyttävästä” tunnuksesta. Palataan tähän alempana.

Alla olevassa kuvassa jokainen bottipisteitä saanut tunnus on yksi pystypalkki. Palkin korkeus kertoo, kuinka monen tarkasteltavan poliitikon tai puolueen Twitter-tunnuksen kanssa ne olivat olleet vuorovaikutuksessa (vähintään kerran).

Tarkasteltuihin tunnuksiin vuorovaikutuksessa olleet bottipisteitä saaneet Twitter-tunnukset.

Huomaa, että kuvassa ei ole kaikkia poliitikkoihin yhteydessä olleita (joita olisi huomattavasti suurempi määrä), vaan ainoastaan bottipisteitä saaneet tunnukset.

Kuten kuvasta näkyy, puolet (50 %) bottipisteitä saaneista oli ollut vuorovaikutuksessa vain yhteen tarkasteltuun poliitikkoon tai puolueeseen. Kaksi kolmasosaa (67 %) oli ollut yhteydessä korkeintaan kahteen. Näiden osalta ei voida epäillä minkäänlaista koordinoitua informaatiokampanjaa.

Mutta joukossa oli myös pieni ryhmä, joka erottuu kuvaajan vasemmassa reunassa:

  • Vähintään viiteen tarkasteltuun poliitikkoon tai puolueeseen oli ollut vuorovaikutuksessa 55 (15 %) Twitter-tunnusta.
  • Vähintään kahdeksaan (eli puoleen 16:sta) oli ollut yhteydessä 22 (6 %) tunnusta.
  • Kärkenä erottuu viisi tunnusta, jotka olivat olleet yhteydessä vähintään 11:een (eli kahteen kolmasosaan 16:sta) tarkasteltuun poliitikkoon tai puolueeseen. Näistä kahdella lukema oli 13.

Ei ole sattumaa, että samat bottipisteitä saaneet Twitter-tunnukset ovat olleet näin moniin suomalaispoliitikkoihin ja puolueisiin yhteydessä tarkasteltuna jaksona. Tämän perusteella on selvää, että jonkinlaista informaatiovaikuttamista on kohdistunut tarkasteltuihin poliitikkoihin ja puolueisiin Twitterissä edellisen 7 päivän aikana.

Onko 55:n tai 22:n Twitter-tunnuksen joukko sitten iso vai pieni? Määränä se on ehdottomasti pieni. Kuitenkin kyse on enemmästä kuin yksittäistapauksista, joten poliitikkojen väitteet informaatiovaikuttamisesta eivät tämän selvityksen perusteella ole vailla katetta.

Mitä informaatiovaikuttaminen sisälsi ja mikä sen kohde oli?

En tehnyt tässä suhteellisen suppeassa selvityksessä bottipisteitä saaneiden tunnusten twiiteistä systemaattista sisällönanalyysiä.

Manuaalinen läpikäynti teki selväksi, että tarkasteltuihin poliitikkoihin ja puolueisiin useimmin vuorovaikutuksessa olleissa bottipisteitä saaneissa Twitter-tunnuksissa (edellä mainitut 22 tunnusta) oli usein sisältönä EU-kriittistä kommentointia ja varsinkin poliittiseen oikeistoon kuuluvien poliitikkojen ja Twitter-aktiivien viestien retweettejä.

Sisällöt liittyivät siis selvityksen kohteena olevaan aiheeseen: EU:n elpymispakettiin. Ilman tarkempaa sisällönanalyysiä ei kuitenkaan voi sanoa, missä määrin aiheen kommentointi oli kritisoivaa ja missä määrin elpymispakettia tukevaa. Otin tämän kuitenkin manuaalisen tarkastelun perusteella huomioon valitessani tarkastelun kohteina olevia poliitikkoja: tässä tapauksessa valitsin niitä, joille näytti kohdistuvan elvytyspaketin kritisointia.

Informaatiovaikuttamisen kohteena näyttää olleen varsinkin Kokoomus, mutta myös laajemmin keskusta-oikeisto. Samaan aikaan kohteena oli vähemmässä määrin muidenkin puolueiden edustajia.

Keihin mahdollinen informaatiovaikuttaminen kohdistui?

Seuraavassa on analyysin tunnusluvut tarkastelluista poliitikoista ja puolueista. Järjestys määräytyy sen mukaan, kuinka monen tunnuksen kanssa kukin oli ollut Twitterissä vuorovaikutuksessa edellisen viikon aikana.

TunnusVuorovaik. 7 pvBottipisteitä saaneet%-osuusMahd. botteja
@OttoMeri1215978 %3
@kokoomus100610510 %4
@elinavaltonen964869 %3
@KarnaMikko818557 %1
@PaiviRasanen777739 %5
@sannigrahn7557910 %3
@satuhassi6427111 %3
@filsdeproust603468 %3
@AnnikaSaarikko495439 %3
@TyttiTup4106215 %1
@MariaOhisalo394349 %2
@anttihakkanen314268 %3
@MarinSanna3074013 %2
@keskusta3063311 %1
@KaiMykkanen2993712 %4
@PetteriOrpo263239 %2

Taulukon mukaan eniten bottipisteitä saaneita eli ”epäilyttäviä” vuorovaikutuksessa olleita tunnuksia oli edellisen viikon aikana seuraavilla: @kokoomus (105), @OttoMeri (97), @elinavaltonen (86), @sannigrahn (79), @satuhassi (71), @PaiviRasanen (73), @TyttiTup (62).

Ei selvästikään ole sattumaa, että moni näistä poliitikoista on jo aiemmin tuonut esiin mahdollisen informaatiovaikuttamisen.

Mielestäni on yllättävää, että @MarinSanna- ja @PetteriOrpo-tunnukset sijoittuivat tässä vertailussa häntäpäähän. Kuitenkin myös niihin kohdistui vuorovaikutusta samojen bottipisteitä saaneiden tunnusten toimesta kuin muihinkin listalla oleviin. Toisaalta hieman kriteerejä muuttamalla olisin voinut ”pudottaa” @PetteriOrpo:n verrokkiryhmään, koska bottipisteitä saaneita vuorovaikutuksessa olleita tunnuksia oli sillä vain 23.

On hyvä huomata, että viikon aikana Twitterissä on ollut useita muitakin keskusteluaiheita kuin EU:n elpymispaketti. Siten kaikki ”epäilyttävien” tunnusten vuorovaikutus ei ole liittynyt pelkästään siihen. Esimerkiksi @PaiviRasanen on keskustellut runsaasti häneen kohdistuneesta rikostutkinnasta. @KarnaMikko puolestaan on hyvin aktiivinen useissa aiheissa. Informaatiovaikuttamisen näkökulmasta ”tehokkaita” kohteita ovat juuri aktiiviset Twitter-käyttäjät, joiden kautta keskustelut leviävät.

Suhteellisesti tarkasteltuna järjestys muuttuisi, mutta tässä tapauksessa se olisi huono mittari. Näin siksi, koska suhteelliseen osuuteen vaikuttaa mm. se, kuinka paljon kyseiset poliitikot saavat muuten viestejä muilta Twitterin käyttäjiltä. Palaan tähän jäljemmässä.

Tarkastelluille poliitikoille ja puolueille oli yhteistä, että ne 1) olivat olleet viimeisen viikon aikana yhteydessä vähintään satojen tunnusten kanssa, 2) joista vähintään 7 % sai analyysissä bottipisteitä. Tärkein ydistävä tekijä tarkastelluille kuitenkin oli nimenomaan samat bottipisteitä saaneet Twitter-tunnukset – erityisesti ne edellä mainitut 22 tunnusta, jotka olivat yhteydessä vähintään puoleen tarkastelluista.

Katsotaan seuraavaksi verrokkiryhmän tuloksia:

TunnusVuorovaik. 7 pvBottipisteitä saaneet%-osuusMahd. botteja
@veronikahonka360175 %2
@Halla_aho2292410 %0
@Vapaavuori218199 %2
@vihreat1571912 %2
@vasemmisto157117 %0
@liandersson155106 %2
@kirsipiha11843 %0
@willerydman1001010 %1
@Demarit971313 %0
@Haavisto813948 %7
@anttikaikkonen80810 %0

Koostin verrokkiryhmän valitsemalla siihen Twitter-tunnuksia, joiden tulosten vertaaminen on kiinnostavaa juuri tässä tapauksessa edellä olevaan ryhmään. EU:n elpymispakettiin liittyen olisi voinut ajatella, että esimerkiksi @demarit-tunnus olisi ollut yhtälailla vaikuttamisen kohteena. Näin ei näytä olleen, sillä siihen vuorovaikutuksissa olleita tunnuksia edellisen 7 päivän aikana oli vain vähän.

Miten nämä eroavat ensimmäisestä tarkasteltavien ryhmästä? 1) Verrokkiryhmään vuorovaikutuksessa olleita Twitter-tunnuksia on vähemmän, 2) bottipisteitä saaneiden määrät ovat pienempiä ja 3) bottipisteitä saaneissa ei ollut merkittävästi samoja tunnuksia kuin ensimmäisessä ryhmässä.

@Haavisto erottuu verrokkiryhmässä mielenkiintoisena erillistapauksena: jopa lähes puolet siihen edellisen 7 päivän aikana yhteydessä olleista tunnuksista sai analyysissä bottipisteitä, mikä on suhteellisesti ottaen merkittävä tulos. Mahdollisia bottitunnuksia niistä oli kuitenkin vain 7. Suurin osa sen bottipisteitä saaneista oli tavallisia spämmikäyttäjiä, ei botteja. Joka tapauksessa mahdollisia botteja oli @Haavistolla enemmän kuin muilla.

Oliko kyse boteista?

Yllä oleviin taulukoihin on merkitty ”Mahd. botteja” -sarakkeeseen, niiden bottipisteitä saaneiden Twitter-tunnusten määrät, jotka olivat Tweeps-palvelun tulkinnan perusteella mahdollisia botteja. Vain aniharva bottipisteitä saaneista oli mahdollisesti varsinaisia botteja.

Koko joukosta 359 bottipisteitä saaneista vain 8 tunnusta luokiteltiin Tweepsin tulkinnoissa mahdollisiksi boteiksi. Toisin sanoen ”epäilyttävistä” tunnuksista vain n. 2 % oli mahdollisia botteja. Tweepsin antamat bottipisteet olivat kaikissa tunnuksissa alle 6, mikä on suhteellisen vähän. Epäilyttävistä tunnuksista voidaan suurin osa manuaalisen tarkastelun perusteella todeta pikemminkin trollaaviksi ihmisiksi kuin ohjelmallisesti toimiviksi boteiksi.

Suurimmassa osassa Tweepsin antamista bottipisteiden tulkinnoista oli kyse spämmääjistä. Tavallisimmin spämmääjä-tulkintaan johtaa epätavallisen suuri retweettien osuus kaikista twiiteistä – kuitenkin niin, että samaan aikaan ei ole merkkejä ohjelmallisesta toiminnasta, joka johtaisi botti-tulkintaan. Lisätietoa löytyy täältä.

Tulosta voi verrata siihen, että jos Tweeps-palvelun bottianalyysi tehdään minkä tahansa nyt tarkastellun poliitikon Twitter-tunnuksen seuraajista, löydetään paljon enemmän mahdollisia botteja kuin mitä tässä vuorovaikutuksessa olleiden tunnusten analyysissä löydettiin. Tarkastelluilla tunnuksilla on siis kyllä botteja seuraajissaan, mutta ne eivät ole aktivoituneet viestimään edellisen viikon aikana.

Tulos on selkeä: ei havaintoa bottiarmeijasta edellisen 7 päivän vuorovaikutuksessa. Kyse oli ihmisten ohjaamista Twitter-tunnuksista.

Tapahtuiko muiden kuin bottien tekemää informaatiovaikuttamista?

Kuten edellä toin esiin, ovat bottipisteitä saaneet Twitter-tunnukset vain pieni osa kaikista, jotka ovat edellisen viikon aikana viestineet tarkastelluille poliitikoille ja puolueille. Tämä tulee esiin yllä olevien taulukoiden ”Vuorovaik. 7 pv” -sarakkeista.

Varsinkin @OttoMeri, @kokoomus ja @elinavaltonen olivat olleet huomattavan suuren joukon kanssa vuorovaikutuksessa Twitterissä edellisen viikon aikana. Sama pätee @KarnaMikko:n tunnukseen, mutta hänelle lukumäärässä ei ole mitään kovin tavallisesta poikkeavaa (minkä tarkastelu vaatisi kuitenkin useamman vertailujakson).

Tweepsin tuloksissa näkyy myös se, kuinka monia viestejä kukin tarkasteltuihin poliitikkoihin ja puolueisiin vuorovaikutuksessa ollut tunnus on näille lähettänyt. Luonnollisesti suurin osa tunnuksista oli ollut vuorovaikutuksessa vain kerran.

Kuitenkin esimerkiksi @kokoomus, @OttoMeri ja @elinavaltonen (ex-Lepomäki) -tunnuksille olivat muutamat tunnukset lähettäneet viikon aikana 20-40 twiittiä. Aktiivisimmat viestijät olivat monessa tapauksessa samoja eri poliitikoilla, ja kuuluivat niihin 22 tunnukseen, jotka olivat olleet vuorovaikutuksessa vähintään puoleen tarkasteltuihin poliitikkoihin ja puolueisiin.

Mutta joukossa oli paljon myös sellaisia Twitter-tunnuksia, jotka eivät saaneet bottianalyysissä pisteitä. Tällaisilla tunnuksilla ei ole tilastollisen analyysin perusteella mitään ns. epäilyttäviä piirteitä kuten viestien lähetyksen säännönmukaisuutta, toistuvaa sisältöä tai tietyn tyyppisten viestien (kuten retweet tai lainaus) ylisuurta osuutta.

Kokonaisuutena keskimäärin vain 10 % kaikista tarkasteltuihin poliitikkoihin ja puolueisiin yhteydessä olleista Twitter-tunnuksista sai Tweeps-palvelun analyysissä bottipisteitä. Suurin osa analysoiduista tunnuksista ei siten ollut millään tavalla epäilyttäviä. 90 % analysoiduista tunnuksista ei joko saanut bottipisteitä tai niillä oli liian vähän julkaistuja twiittejä (vähintään 200 julkista) analyysin tekoon.

Keitä informaatiovaikuttamisen takana oli?

Niin, informaatiovaikuttamista se on pienikin informaatiovaikuttaminen, vaikka sen takana olisi vain kotoperäisiä toimijoita ja poliittisesti aktiivisia kansalaisia. Venäjä-yhteyksiä ei tässä selvityksessä tullut esiin.

Twiittien sisältöjen perusteella taustalla oli poliittista oikeistoa ja sitä tukevia tahoja, jotka pyrkivät vaikuttamaan päätökseen EU:n elvytyspaketista.

Luonnollisesti voisin julkaista TOP-listan niistä tunnuksista, jotka olivat useimmin yhteydessä poliitikkojen ja puolueiden Twitter-tunnuksiin edellisen viikon aikana. Kyse on Twitterissä olevista täysin julkisista tiedoista. Tekisinkin niin, mikäli selvityksessä olisi tullut vastaan selviä tai hyvin todennäköisiä bottitunnuksia.

Tuloksena oli kuitenkin vain kahdeksan ”mahdollista bottia”, joista suurin osa paljastui manuaalisessa tarkastelussa pikemmin ihmisiksi kuin boteiksi. Bottien tutkijan näkökulmasta se oli laiha saalis. Mutta tulos tämäkin.

Jätän siis listan tunnuksista julkaisematta. Jokainen halukas voi bongata kyseisiä tunnuksia Tweeps-palvelun avulla milloin tahansa ja halutessaan torjua heidät sitten Twitterissä, jos niiden tekemä viestintä tuntuu häiritsevältä. Itse en blokannut ketään tämän selvityksen tulosten perusteella.


Naton strategisen viestinnän keskus – tuttavallisemmin StratCom – julkaisi viime viikolla raporttinsa suomalaisministereihin kohdistuvista Twitter-viesteistä.

StratCom on tieto- ja tutkimuskeskus, joka tukee Naton ja sen kumppaneiden valmiuksia strategisen viestinnän alalla. Keskus tuottaa vuosittain tutkimusraportteja mm. informaatiosodankäynnistä ja sosiaalisen median vaikutusoperaatioiden trendeistä. (Wikipedia)

Kiireisimmät ovat jo ehtineet leimata raportin tavalla jos toisellakin – ehkä sitä tarkemmin lukematta. Ehdin lopulta lukea raportin läpi ja kokoan sen tulokset tähän lyhyesti.

Kuva: Suomi-Twitterin klusterit tutkimuksen aineiston mukaan. Verkostokartassa vasemmalla on summittaisesti poliittinen vasemmisto ja oikealla oikeisto. Isoimmat pallukat ovat hallituksen ministereiden tunnuksia, vaikka nimet onkin poistettu kuvasta. Värit eivät kuvaa puolueita, vaan ne on verkostoanalyysin klustereille arvottuja.

Twitter-analyytikon näkemys tutkimuksen menetelmistä

Luin raporttia suurella mielenkiinnolla, koska teen itsekin sekä Twitter-bottien tunnistamista että Twitteriä koskevia verkostoanalyysejä. Tämän tyyppisten raporttien arvioiminen onkin ilman aihepiirin ja sen menetelmien tuntemista haastavaaa.

Raportissa kuvattu tutkimusprosessi ja menetelmät ovat hyvin vakuuttavia. Niiden suhteen en löytänyt kritisoitavaa. Ilokseni huomasin StratComin päätyneen esimerkiksi hyvin samankaltaiseen bottien ja trollien tunnistamisen keinoihin kuin mitä käytän itse Tweeps.net:in bottianalyysissä. Boteiksi määritellään tilit, jotka aineiston perusteella todistetusti ovat tehneet automatisoitua viestintää. StratComin tutkimus on tässä suhteessa tiukka: se ei esimerkiksi väitä boteiksi tilejä, joiden profiilitiedot ovat ”epäilyttäviä”, vaan botiksi määrittely edellyttää selvästi epäaitoa viestintää.

Osana analyysiä on tehty ns. vihapuheanalyysi, jolla tunnistettiin viestien loukkaavuus. StratCom ei ole tyytynyt kääntämään suomenkielisiä viestejä englanniksi ja käyttämään olemassa olevia työkalujaan, vaan se käytti Knuutilan et al (2019) tutkimuksesta saatua 2000 twiitin aineistoa kouluttaakseen neuroverkkoja hyödyntävän tekoälyn tunnistamaan häirinnän suomenkielestä. Tämä osoittaa tutkimuksen tekijöiltä kiitettävää paneutumista aiheeseen.

Knuutilan et al tutkimus tunnisti laajasti eri puolueiden poliitikkoihin kohdistuvaa vihapuhetta. Siksi sen aineiston käyttö StratComin analyysin tekoälyn koulutukseen on perusteltu valinta. Lukijan näkökulmasta ongelmana kuitenkin on, että tekoäly ei ole ulkopuolisten arvioitavissa, eikä koulutukseen käytettyä aineistoa ole saatavilla (tarkistin).

Datankeruu ja siitä tehty verkostoanalyysi on kuvattu raportissa tarkasti:

  • Aineisto on haettu tutkimusaikana Twitterin ohjelmistorajapinnasta (ilmeisesti vähintään viikottain johtuen Twitter-haun API:n aikarajoituksesta)
  • Aineisto on kerätty tutkimusaikana suomalaisministerien Twitterissä saamista vastauksista ja maininnoista
  • Aineiston pohjalta on tehty tavanomainen verkostoanalyysi eli ketkä viestivät kenelle, ja näin on laskettu käyttäjien välisten yhteyksien voimakkuudet
  • Edelleen verkostosta on tehty verkostoanalyysissä tyypillinen klusterianalyysi eli käyttäjistä on koostettu tilastollisilla menetelmillä ryhmiä perustuen heidän keskinäiseen läheisyyteensä verkostossa
  • Lisäksi verkostoanalyysissä on tehty tavanomainen aiheittainen tarkastelu ja – mikä on sen suurin ansio – verkostot sen mukaan, 1) mistä klustereista havaittiin eniten häiritsevää (abuse) viestintää muille käyttäjille sekä 2) miten verkostojen jäsenet jakaantuivat mm. nimellään ja nimettöminä esiintyviin käyttäjiin.

Raportti on kaiken kaikkiaan tiivis ja ammattitaitoisesti tehty. Lisäksi se sisältää kiitettävästi viittauksia muihin aihepiirin tutkimuksiin.

Kyseessä ei ole nopeasti, kevyin perustein tai menetelmin tehty tilastollinen selvitys, vaan sen tekijät ovat raportin perusteella tehneet huolellista työtä. Raportista ei löydy heikkoja osia, vaan se on tiivistä ja argumentaatioltaan johdonmukaista tekstiä. Toki joitakin asioita olisi voinut kuvata vielä syvällisemmin.

Mitä ja miten tutkittiin?

Tutkimusprosessi näyttää edenneen näin:

  1. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kohdistuuko Suomen ministereihin koordinoitua epäaitoa (eli bottien tuottamaa) vaikuttamista ja häirintää.
  2. Tätä varten kerättiin aineisto ministereille tutkimusajankohtana (12.3.-27.7.2020) kohdistuvista Twitter-viesteistä.
  3. Tutkimuksen välituloksena havaittiin, että eniten häiritseviä viestejä kohdistui naisministereille.
  4. Tutkimuksen aineisto eli Twitter-viestit luokiteltiin aiheiden mukaan. Aineiston perusteella yhdeksi kategoriaksi muodostui seksistiset viestit.
  5. Tilastollisen aineiston yhteydessä tutkijat kävivät manuaalisesti läpi ministereille kohdistuvia häirintäviestejä.

Uutisissa mainittu naisiin kohdistuva häirintä ei ilmeisesti ollut tutkimuksen alussa aiheena, vaan se nousi esiin tulosten pohjalta.

Mitä tuloksia tutkimuksessa saatiin Suomi-Twitteristä?

Botteja oli vain 3 % käyttäjistä

Tutkimuksen alkuperäinen tarkoitus oli siis selvittää, käytetäänkö Twitterissä botteja eli automaattisesti viestejä lähettäviä tunnuksia vaikuttamaan Suomen politiikkaan. Katsotaan aluksi, mitä tuloksia tästä saatiin:

  • Analysoiduista (ministereille kohdistuvista) twiiteistä vain 3 % arvioitiin olevan bottitileiltä
  • Suurin osa twiiteistä oli joko omalla nimellään toimivilta henkilöiltä (50 %) tai anonyymeiltä tileiltä (45 %)
  • Suomen Twitter-keskustelut todettiin huomattavasti puhtaammaksi boteista kuin esimerkiksi Iso-Britanniassa ja Venäjällä
  • Tutkimuksen mukaan suomenkieli suojaa boteilta. Automatisoitua viestien lähetystä havaittiin pääasiassa englanniksi.

Häirintäviestien osuus ministereiden saamista viesteistä oli 7 %

Häirintäviestit tunnistettiin koulutetun tekoälyä hyödyntävän algoritmin avulla.

  • Analyysissä oli mukana n. 350 000 ministereille kohdistettua viestiä. Niistä todennäköisesti häirintäviestejä (engl. abuse, ”väärinkäyttöviestejä”) oli n. 25 000 eli 7 %.

Twitter-häirintää tekevät ovat ihmisiä, eivät botteja

  • Häirintäviesteistä 59 % lähetettiin anonyymisti ja 35 % omalla nimellä. Vain 2,5 % häirintäviesteistä arvioitiin bottien lähettämiksi.
  • Tutkimuksen mukaan Suomessa tapahtuvasta häirinnästä Twitterissä vastaa joukko yksityishenkilöitä, jotka toimivat itsenäisesti. Tässä ei havaittu merkkejä koordinoidusta eli minkään tahon johtamasta toiminnasta.
  • Häirintäviestejä lähettäviä tunnuksia oli seurantajaksona yhteensä 5426.
  • Häiriköiden Twitter-toimintaa kuvaa se, että jopa 95-100 % kaikista heidän twiiteistään on kohdistettu muille käyttäjille. Tällaisten tunnusten twiiteistä 14 % oli häirintäviestejä. Kaksi kolmasosaa näistä toimi anonyymisti.
  • Pieni osa häirintäviestejä lähettävistä oli todella aktiivisia. Esimerkiksi eräs tunnus lähetti 138 päivän aikana 520 viestiä, joista 199 oli häirintäviestejä (=38 %).

Tutkimuksessa löydettiin tietty ryhmä häirikkötunnuksia, jotka oli luotu vuonna 2020

  • Aineistossa oli yli 500 tunnusta, jotka viestivät ainoastaan @-merkinnän (mention/pingaus) avulla toisille käyttäjille, eli eivät tehneet Twitterissä mitään muuta kuten retwiitanneet, jakaneet linkkejä tms. Näistä 70 % oli anonyymejä.
  • Edellä mainituista tunnuksista 30 % oli luotu vuonna 2020. Ne muodostavat epäilyttävän ryhmän saman tyyppisiä tunnuksia, mutta niidenkään kesken ei havaittu koordinoitua toimintaa.

Häirintäviestit kohdistuivat pääasiassa oikeistosta vasemmistoon, mutta myös päinvastoin

Tutkimuksen verkostoanalyysissä tunnistettiin kaksi pääklusteria: ministerien Twitter-tunnusten ympärille muodostunut klusteri ja PS:n Halla-ahon Twitter-tunnuksen ympärille muodostunut klusteri.

  • Suora käännös raportista (s. 26): ”Suurin osa väärinkäytöksistä (engl. abuse) on keskittynyt oikeaan alakulmaan oikeanpuoleisen verkkoyhteisön keskuudessa. Tämä havainto ei ole yllättävä, koska Perussuomalaiset on tällä hetkellä osa Marinin vasemmistokeskustahallituksen oppositiota. Vasemmistolainen yhteisö tuotti pienen osuuden väärinkäyttöviestejä suurelta osin vastauksena hallituksen vastaisiin viesteihin.”
  • Tutkimuksessa havaittiin, että usein häirintäviestien kohteet eivät reagoineet viesteihin itse, vaan heitä puolustivat muut Twitter-käyttäjät.

Alla olevassa kuvaajassa poliittinen vasemmisto on vasemmalla ja PS oikealla/alhaalla. Kuvaajaan on merkitty punaisella häirintäviestien lähteet ja niiden verkosto:

Naisministerit saivat eniten häirintäviestejä

Tutkimuksen kohteena oli suomalaisministerien saamat eli yhteensä 19 ministerille kohdistetut viestit Twitterissä. Tutkimuksessa ei siis selvitetty esimerkiksi kaikkien kansanedustajien tai puoluejohtajien saamia häirintäviestejä, vaan ainoastaan tutkimuksen ajankohtana ministereinä olleiden saamia viestejä.

  • Pääministeri Marin sai eniten häirintäviestejä, jopa yli kolmanneksen kaikista havaituista (34%).
  • Toiseksi eniten häirintäviestejä sai sisäministeri Ohisalo (18 %).
  • Sen jälkeen eniten häirintäviestejä saivat Andersson (12%), Kulmuni (6%) ja Tuppurainen (4%).
  • Miesministeritkin saivat härintäviestejä: eniten Haavisto, sen jälkeen Harakka ja Lintilä. Eli tutkimuksessa ei selvitetty pelkästään naisministereille kohdistettuja häirintäviestejä.

Suhteellisesti eniten häirintäviestejä saivat Haavisto ja Tuppurainen (lisäys 23.3.)

  • Jos häirintäviestejä tarkastellaan määrien sijasta suhteellisesti, eli kuinka suuri osuus kunkin ministerin saamista viesteistä luokiteltiin häirintäviesteiksi, niin järjestys muuttuu.
  • Tällöin suhteellisesti eniten häirintäviestejä saivat Haavisto ja Tuppurainen (13,5 %). Haaviston kohdalla häirintäviestit liittyivät mm. Syyrian leireillä olevien suomalaisten kotiuttamisen tapaukseen ja Tuppuraisen kohdalla EU:n avustuspakettiin.
  • Seuraavaksi suhteellisesti eniten häirintäviestejä saivat Ohisalo (11 %), Marin (9 %) ja Henriksson.

Häirintäviestit liittyivät pääosin tiettyihin aiheisiin

Kuten sisällönanalyysiä sisältävissä tutkimuksissa on tapana, analyysissä pyrittiin muodostamaan tuloksista viestien aiheiden mukaisia kategorioita. Tutkimuksessa tunnistettiin seuraavat aiheet:

  • Hallinnon korruptio ja epäonnistuminen
  • Seksismi ja homofobia
  • Rasismi ja islamofobia
  • Hallinnon toiminta koronaviruksen kanssa
  • Koulutus (liittyen koronavirukseen)

Alla oleva kuva kertoo, mihin aiheisiin liittyvissä viesteissä havaittiin häirintää tutkimuksen tarkasteluaikana:

Yllä oleva kuvaaja kertoo siis viestien määrät, jotka liittyivät tiettyyn aiheeseen ja tunnistettiin analyysissä häirintäviesteiksi.

Tässä kuvassa näkyy häirintäviestien osuus kaikista viesteistä tarkastelujaksolla:

Naisministerit saivat usein seksististä häirintää

Naisministereihin kohdistuva sukupuoleen perustuva häirintä on nostettu monessa yhteydessä tutkimuksen tuloksista esiin. Tutkimusraporttia lukiessa somessa nähdyt reaktiot asian tiimoilta vaikuttavat jopa ylimitoitetuilta, sillä teema nousee kunnolla esiin vasta aivan lopussa tutkimuksen yhteenvedossa.

  • Tutkimuksessa mainittu naisministereille kohdistuva seksistinen häirintä tarkoittaa edellä kuvattua Sexism-aihealueen viestien määrää.
  • Tutkimuksessa ei sanota yksittäistä lukemaa, kuinka suuri osuus naisministereille kohdistetusta häirinnästä oli seksististä.
  • Raportista suoraan kännettynä (s. 50-51): ”Hämmästyttävä osa tästä väärinkäytöstä sisälsi sekä piilevää että avoimesti seksististä kieltä. — sukupuolista kieltä käytettiin kritisoimaan naisministerien suorituskykyä valtion virkamiehinä riippumatta aiheesta.”
  • Tutkimuksen johtopäätösten mukaan häirinnästä on vastuussa pääasissa yksityishenkilöt.

Yhteenvetoa

Lopuksi omaa yhteenvetoa tutkimuksesta:

  • Tutkimus on hyvin rajallinen. Aikarajaus on tyypillinen (muutama kk) ja aineiston keruu melko rajallinen: vain 19 käyttäjälle kohdistetut viestit. Viestimäärä (350 000 viestiä) on mielestäni laaja tarkalle tekstianalyysille, mutta melko pieni sosiaalisen median verkostoanalyysille.
  • Tämä on muistettava tutkimuksen raporttia lukiessa: se kertoo vain aineistostaan ja käytetyistä menetelmistä, eikä sen tuloksia voi yleistää muuhun. Kyse on pikemminkin tapaustutkimuksesta ja kyseisen ajanjakson dokumentoinnista.
  • Tutkimuksen ajanjakso oli poikkeuksellinen suomalaisessa politiikassa. Juuri tänä aikana korostui hallitukseen kohdistuva kritiikki etenkin koronaan liittyen.
  • Mielestäni olisi ollut yllättävää, jos pääministeri ei olisi ollut se, johon kohdistui eniten häirintää. Myös sitä voi pitää odotettuna, että hallituksen vasemmistopuolueiden puheenjohtaja-ministereille kohdistui suurin osuus oikeisto-opposition taholta tulevasta häirinnästä.
  • Raportin kirjoittajat eivät ota kantaa, pitävätkö he 7 %:n keskimääräistä häirintäviestien osuutta isona vai pienenä. Häirintäviestien osuutta tarkastellaan myös ministerikohtaisesti (kuva nro 8) ja tästä voi huomata, että noin kahdella kolmesta ministereistä häirintäviestien osuus oli tätä pienempi. Häirintäviestit näyttävät kohdentuneen sekä määrällisesti että suhteellisesti pääosin tietyille ministereille.
  • Monelle lukijalle tutkimus vahvistaa aineistolähtöisesti sen, mitä on voinut itse havaita Twitterissä maalis-heinäkuussa 2020, jos on seurannut Twitter-viestittelyä aktiivisesti.
  • Tutkimuksessa mainitaan useaan kertaan – ehkä lähes kymmenesti – etteivät tutkijat löytäneet Suomi-Twitteristä koordinoitua automatisoitua viestintää, ja että bottien osuus oli pienempi kuin aiemmin tutkituissa muissa maissa. Tämä oli raportissa useimmin toistettu tulos.
  • Tutkijoiden kiinnostava havainto oli, että pieni kielialue suojaa suomalaista Twitter-keskustelua boteilta, mutta samasta syystä Twitterin automaattinen häirintäsuodatus ei toimi täällä yhtä hyvin kuin englanninkielisissä twiiteissä.
  • Naisiin kohdistuva sukupuoleen perustuva häirintä oli tutkimuksen tuloksista esiin noussut aihe, mutta sen nostaminen raportoinnin kärjeksi on tekijöiden valinta. Määrällisesti mitattuna yleisin häirintään liittyvä aihe oli hallinnon epäonnistuminen.
  • Suomalaiskansallisena ilmiönä näyttäytyy se, että hallituksen politiikkaa vastustavat luovat Twitteriin anonyymejä tilejä, joiden suojista haukutaan ministereitä.
  • Kyseessä ei ole akateemisesti vertaisarvioitu tutkimus, vaan sen luotettavuus on StratComin arvovallan ja tutkimusraportin vakuuttavuuden varassa. Vaikka raportti on hyvin kirjoitettu, se ei tarjoa vastauksia kaikkiin lukijan kysymyksiin.
  • Tutkimus on samalla hyvä ajankohtaiskatsaus sosiaalisen median viestintää, botteja ja häirintää koskeviin tutkimuksiin. Lähdeluettelo on kattavampi kuin ehkä tämän tyyppiseltä tutkimuslaitoksen tiiviiltä raportilta yleensä odottaa.


Pidin eilen tiiviin koulutuksen FCG:n Tiedonhallinnan ajankohtaispäivillä tietosuojasta etätyössä. Kas tässä esitys, josta lienee hyötyä kenelle tahansa etätöitä tekevälle:

Avaa esitys SlideSharessa

Tänä vuonna mm. erilaisten huijausten vuoksi tietosuojan yhteydessä korostuu entisestään tietoturvasta huolehtiminen, mikä nousee esille tässäkin esityksessä. Kirjoitin syksyn aikana myös MLL:n nettisivuille artikkelin tietoturvaohjeista lapsiperheille, joka siis pitää sisällään perustason tietoturvaohjeita.

Tiiviin koulutusvuoden täydentää omalta osaltani vielä eilen startannut tietosuojavastaavien peruskoulutus (2 op), jonka järjestämme Snellman-kesäyliopiston kanssa nyt jo kolmannen kerran. Kurssille lähti mukaan tavallista suurempi osallistujaryhmä – mikä takaa sen, että koulutus saa edelleen jatkoa ensi vuonna.


Pidin eilen Suomen kesäyliopistoille webinaarin yhteisöllisestä oppimisesta ja pedagogisista malleista. Kyse oli osasta laajempaa Digiopetus ja -ohjaus vapaassa sivistystyössä -koulutusta, jonka järjestäjänä oli Suomen eOppimiskeskus ry.

Yhteisöllinen oppiminen ja pedagogiset mallit ovat itselleni yksi läheisimpiä koulutusten aiheita. Samaan aikaan etä- ja verkko-opetus sekä yleisemminkin pedagogiikkaan liittyvä keskustelu ovat hyvin ajankohtaisia.

Ehkä näistäkin syistä koulutuksen valmisteluun tuli paneuduttua hieman tavallista enemmän, mikä toivoakseni näkyy materiaalissa:

Avaa esitys SlideSharessa

Katsahdus taaksepäin ja tähän päivään

Esityksen valmistelussa kohtasivat toisaalta yli kymmenen vuoden yhteisöllisen oppimisen ja verkkopedagogiikan ajatukset ja kokemukset sekä toisaalta ajankohtaiset opetuksen kehittämiseen liittyvät teemat. Sen aikana kertasin niin vanhempia kuin uudempiakin materiaaleja aiheesta.

On todettava, että vaikka etä- ja verkko-opetus ovat tänä vuonna kokeneet varsinaisen buumin koronaviruksen vuoksi, niin tärkeimmät niihin liittyvät pedagogiset innovaatiot – ja niiden taustalla oleva oppimistutkimus – on tehty pääosin jo yli 20 vuotta sitten.

Etä- ja verkko-opetus eivät ole millään tavalla uusia teemoja, vaan niistä on laajasti osaamista (ja tutkimusta) suomalaisella koulutuskentällä.

Huomasin tämän konkreettisesti esimerkiksi siinä, että 12 vuotta sitten parin kollegan kanssa tekemäni esitys sisältää samat pääasiat yhteisöllisestä oppimisesta kuin eilinen esitykseni. Sen sisältö tuntuu jopa yllättävän tuoreelta – katsokaa vaikka itse:

Toinen esimerkki: ymmärtävän ja yhteisöllisen oppimisen sekä teknologian opetuskäytön tärkeimmät periaatteet esitetään kattavasti jo vuonna 1999 julkaistussa teoksessa Tieto- ja viestintätekniikka tutkivan oppimisen välineenä (Kai Hakkarainen, Lasse Lipponen, Liisa Ilomäki, Sanna Järvelä, Minna Lakkala, Hanni Muukkonen, Marjaana Rahikainen & Erno Lehtinen).

Kun suomalaisen koulutusjärjestelmän pedagogiikasta käydään parhaillaan julkisuudessa osin kiivastakin keskustelua, niin en malta olla ottamatta yhtä kriittistä lainausta tuosta vuoden 1999 teoksesta:

Vaikka nykyisessä koulussa käytetään suhteellisen paljon tekemällä oppimista ja projektioppimista, johtaa se kuitenkin harvoin olennaisiin muutoksiin oppimistuloksissa tai oppilaiden ajattelun ja asiantuntijuuden kehittymiseen. Bereiter esittää, että nykyisten tekemällä oppimista korostavien pedagogisten käytäntöjen taustalla on kolme virhepäätelmää. Ensinnäkin oletetaan, että kun lapsilla on hauskaa, he oppivat. Toiseksi oletetaan, että lapset ovat kiinnostuneita ainoastaan konkreettisista ja tutuista asioista. Kolmanneksi uskotaan perusteettomasti, että konkreettisten ja välittömästi havaittavien asioiden kanssa työskentely johtaa käsitteellisen ymmärryksen syvenemiseen. Näiden olettamusten tueksi ei ole olemassa mitään tieteellisiä perusteita. Vaikka tekemällä oppiminen on sinänsä pedagogisesti arvokas käytäntö, yleensä sitä kautta opitaan ainoastaan niitä asioita, joihin toiminta kohdistuu. Tekemällä oppimisen välityksellä voidaan harjoitella tärkeitä taitoja (esim. kertolaskuun tai vieraaseen kieleen liittyviä taitoja), mutta se ei itsestään johda oppilaiden ymmärryksen syvenemiseen. Jotta oppilaiden omalla aktiivisella toiminnalla ja tiedonhankinnalla olisi myönteisiä pedagogisia vaikutuksia, on olennaista pyrkiä rikkomaan perinteisen projektioppimisen rajoja ja ohjata osallistumaan aitoihin, ymmärtämisen syvenemiseen tähtääviin tutkimusprosesseihin.

Kipeän relevanttia ja ajankohtaista. Lue tarvitteassa useamman kerran.

Lainauksessa mainittuihin ongelmiin löydät vastauksia esimerkiksi yllä olevista esityksistä. Katso ainakin tämä:

Mikä sitten on muuttunut tällä välin?

Se, mikä 20 vuotta sitten oli opetuksessa pioneeritoimintaa, on tänä päivänä jo monille opettajille arkipäivää.

Eteenpäin on menty. Ja mennään.

Vaikka mitään mullistavaa uutta oppimisen ja opetuksen perusteista tai teknologian opetuskäytöstä ei tällä välin ole keksitty.

Toki laitteet ja sovellukset ovat kehittyneet paljon 20 vuodessa. Tämän päivän laitteilla pystyy uskomattomiin asioihin.

Mutta kyse on edelleenkin enemmän siitä, osataanko välineitä käyttää pedagogisesti tarkoituksellisesti eli ymmärtävää oppimista tukevalla tavalla. Tähän liittyvää täydennyskoulutusta tarvitaan yhä paljon.

Kun oppimistutkimuksen havaintoihin perustuva pedagogiikka on hallussa, opettajat tekevät oppimisessa (lue: ymmärryksessä) mitattuna kovaa tulosta kulloinkin käytössä olevilla laitteilla.


Pidin tänään WebAkatemian järjestämänä webinaarin otsikolla ”Twitter pintaa syvemmältä”. Sen yhtenä osana käsittelin Twitterin algoritmeja.

Twitterin algoritmit ja toiminnot ovat muuttuneet tänä vuonna ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Siksi päätin kirjoittaa aiheesta vielä tämän blogikirjoituksen.

Alla aluksi esitys, joka on samalla laajempi katsaus Twitterin tämän hetken tilanteeseen Suomessa ja yleisemminkin.

Muutosten tausta: algoritmin lanseeraus ja USA:n vaalit v. 2016

Pontimena muutoksille on ollut etenkin parhaillaan menossa olevat Yhdysvaltain presidentinvaalit. Siitä lisää jäljemmässä.

Mutta jotta voi ymmärtää koko taustan, pitää aloittaa aiemmista eli vuoden 2016 vaaleista. Sattumoisin vuosi oli sama, jolloin Twitter otti käyttöön algoritmiin perustuvan uutisvirran. Alla olevassa kuvassa näkyy Twitterin algoritmien tärkeimmät muutokset eri vuosina (klikkaamalla näet kuvan isona).

Vuoden 2016 muutos oli merkittävä: siihen asti Twitterin käyttäjät olivat nähneet kaikkien seurattavien twiitit aikajärjestyksessä. Muutoksen jälkeen algoritmi nosti uutisvirran kärkeen suosituimmat twiitit – eli ne, jotka saivat eniten reaktioita: tykkäyksiä, kommentteja ja retwiittejä.

Käyttäjien kannalta algoritmi merkitsi sitä, että he näkivät aina ensiksi sillä hetkellä suosituimpia puheenaiheita käsitteleviä twiittejä sekä tietenkin mainoksia. Algoritmin lanseerauksesta lähtien Twitterin käyttäjät eivät periaatteessa enää ole nähneet kaikkien seurattaviensa kaikkia uusia twiittejä.

Kyse ei ollut pelkästään käyttäjän seurannassa olevien tunnusta twiiteistä, vaan joukossa oli myös muiden suosituimpia twiittejä. Twitter oli aloittanut ei-seurattujen käyttäjien twiittien esittämisen jo vuonna 2014, mutta algoritmin käyttöönotto lisäsi entisestään niiden näkyvyyttä. (Tämä kappale on lisätty 2.11.2020.)

Pelkkään suosioon perustuvaa algoritmia oli helppo käyttää hyväksi, kunhan teki sellaisia julkaisuja, jotka saivat paljon reaktioita. Siihen on pari helppoa keinoa: nostattamalla voimakkaita tunteita (etenkin suuttumusta) tai esittämällä yllättäviä väitteitä.

Twitterin algoritmi tuli kuin tilauksesta vuoden 2016 vaalikampanjointiin. Näkyvyyttä on toki helppo saada muutenkin verkostopalvelussa em. keinoilla, mutta algoritmin avustuksella se oli entistä helpompaa.

Algoritmi yksinkertaisesti vahvisti niitä viestejä, jotka saivat muutenkin eniten reaktioita – eli käytännössä eniten tunteita herättäviä julkaisuja.

Trollit ja botit kiittivät. Ne olivat pesiytyneet Twitteriin jo aiemmin, mutta algoritmin avulla ne pystyivät tehokkaasti levittää haluamaansa materiaalia kuten huhuja, provosoivia väitteitä, vihapuhetta, manipuloituja valokuvia ja valeuutisia.

Jälkeenpäin – vasta vuonna 2018 – kävi ilmi, että niin sanotun Pietarin trollitehtaan eli venäläisen Internet Research Agencyn (IRA) luomat Twitter-tilit kampanjoivat Trumpin voiton puolesta. Sen jälkeen Twitter poisti löydetyt trollitilit. Poistetut tilit ja niiden twiitit ovat edelleen ladattavissa Twitterin sivuilta esimerkiksi tutkimuskäyttöön.

Tässä välissä vuonna 2017 Twitter ehti kehittää algoritmiaan edelleen niin, että käyttäjille näytetyt twiitit osuivat paremmin heidän kiinnostustenkohteisiinsa. Tosin Twitterin profilointi ja suositusten relevenssimalli eivät ole vaikuttaneet kovinkaan hienovaraisilta tai kehittyneiltä: edelleenkin tärkein muuttuja tuntui olevan julkaisujen saama reaktioiden määrä. Tilanne on jatkunut samana aina tähän vuoteen asti.

Algoritmin korjailua 2018-2019

Jo algoritmin lanseeraus vuonna 2016 herätti Twitteriä kohtaan runsaasti kritiikkiä. Monen mielestä palvelu on ollut rikki siitä lähtien. Kritiikki yltyi huomattavasti vuonna 2018 esiin tulleiden seikkojen takia – ja samalla toki monesta muustakin syystä.

Sen jälkeen Twitter on keskittynyt korjailemaan palveluaan. Korjaukset ovat olleet kolmen tyyppisiä: 1) uutisvirran algoritmin muutoksia, 2) uusia algoritmeja ja 3) muiden toimintojen muutoksia.

Twitteriin pätee sama kuin mihin tahansa välineeseen: se, miten sitä käytetään, riippuu ennen muuta siitä, minkälaiseen käyttöön sen ominaisuudet käyttäjiä ohjaavat – eli minkälainen käyttö kulloisillakin ominaisuuksilla on käyttäjien tavoitteisiin nähden tehokkainta.

Algoritmit ja muut toiminnot siis lopulta muokkaavat käyttäjien toimintaa. Jokaisen muutoksen jälkeen menee aikansa ennen kuin sen kaikki vaikutukset ovat nähtävissä.

Siksi vuonna 2018 Twitterillä oli jo kiire, sillä vuoden 2020 vaalit lähestyivät nopeasti. Se ei missään tapauksessa halunnut nähdä saman toistuvan uudestaan ja joutua taas kriitikoiden hampaisiin.

Vuoden 2018 merkittävin uudistus oli ns. terveellisempien keskustelujen edistäminen. Sen näkyvin muoto oli käyttäjien laatupisteytysalgoritmin käyttöönotto. Tarkoituksena oli, että ne käyttäjät, joiden Twitter päättelee aiheuttavan haittaa keskusteluille ja muille käyttäjille, eivät näy palvelun ominaisuuksissa kuten hakutoiminnoissa, suosituksissa ja uutisvirran algoritmissa muille.

Laatupisteytys näkyy käytännössä siten, että ”huonolaatuiset” Twitter-tunnukset joutuvat ns. sahdow bännäyksen kohteeksi. Shadow bännättyjen käyttäjien vastaukset eivät esimerkiksi näy keskusteluketjuissa muille (ainakaan kaikille). Näkyvyyden vähentäminen on tehokas tapa vähentää bottien, trollien ja muiden hämärätwiittaajien toiminnan tehoa ja intoa.

Vuonna 2019 Twitterillä oli päästy itsereflektiossa ja käyttäjäpalautteen kuuntelussa jo siihen pisteeseen, että käyttäjille tuotiin uudestaan mahdollisuus käyttää vanhaa kunnon aikajärjestykseen perustuvaa uutisvirtaa algoritmin valitseman virran sijasta. Valinta löytyy Twitter-käyttäjän etusivun oikeasta yläkulmasta tähti-ikonista klikkaamalla.

Myös terveellisiä keskusteluja edistävien toimintojen kehittämistä jatkettiin. Tärkein niistä oli käyttäjille tullut mahdollisuus piilottaa twiitteihin tulleita vastauksia (lähde). Näin kuka tahansa pystyy piilottamaan mielestään ikävät vastaukset. Hyödyllistä toiminnossa on lähinnä se, ettei häiritsevää kommentoijaa tarvitse kokonaan blokata. Itse käytän toimintoa niin, että annan mahdollisille trolleille yhden varoituksen ennen seuraavan vastauksen piilotusta.

Vuoden 2019 lopun uudistuksiin kuului myös topics-ominaisuus, joka mahdollisti käyttäjille tiettyjen uutisaiheiden twiittien seuraamisen sen sijaan, että sisältöjen seuranta tapahtuisi vain muiden käyttäjien tai hashtagien seuraamisen kautta (lähde). Käytännössä kyse oli askeleesta uutistoimitustyyppiseen toimintaan, jossa Twitter itsenäisesti valitsee, mitkä julkaisut mistäkin aiheesta näkyvät käyttäjille.

Lieneekö vain väliaikainen tilanne (esimerkiksi Twitterin resurssien ollessa varattuna vaaleihin), mutta tällä haavaa topics-aiheiden valinta näyttää ainakin itselleni pelkästään tyhjää.

Sattumoisin hyvin saman tyyppistä teknistä toteutusta käytetään nyt toiminnossa, jolla voi seurata Yhdysvaltain vaaleja koskevia julkaisuja Twitterissä. Voi kysyä, kehitettiinkö topics-toiminto sitä varten, että Twitter voi aina tarvitessaan hallita aiempaa paremmin, mitä tietoja palvelun kautta välitetään käyttäjille.

Vuoden 2020 muutokset

Kuten jo alussa mainitsin, tänä vuonna muutoksia on tullut ehkä enemmän kuin koskaan aiemmin. Suurin osa muutoksista on Twitterin mukaan liittynyt suoraan siihen, että se on pyrkinyt estämään alustansa väärinkäytön Yhdysvaltain vaaleissa.

Ajan säästämiseksi listaan muutokset tässä vain lyhyesti:

  • Helmikuu: varoitukset manipuloidusta mediasta twiiteissä, esim. muokatuista valokuvista (lähde).
  • Toukokuu: varoitukset twiitin sisältämästä disinformaatiosta (lähde). Alunperin Twitter kehitti systeemin ilmeisesti koronaan liittyvän huuhaan torjumiseksi, mutta virheellisestä tiedosta varoittavaa huomautusta on käytetty myös joihinkin Trumpin lähettämiin twiitteihin. Jo aiemmin vuonna 2019 Twitter kehitti toiminnon, jolla merkittävän tahon Twitterin sääntöjä rikkovan twiitin yhteydessä voidaan huomauttaa sääntörikkeestä ja siitä, ettei twiittiä poisteta sen yhteiskunnallisen merkityksen vuoksi. Sitäkin on käytetty Trumpin twiitteihin.
  • Kesäkuu (Android)/syyskuu (iOS): Twitter voi kehottaa tiettyjen verkkosivustojen ja artikkelien uudelleentwiittauksen yhteydessä lukemaan linkin kohteen ensin (lähde). Varmaan merkittävä juttu rapakon takana vaalivaikuttamisen estämisessä, mutta omassa käytössä ei ole tullut vielä vastaan.
  • Elokuu: mahdollisuus valita, ketkä voivat vastata twiittiin: 1) oletuksena kaikki, 2) seuraamasi henkilöt, 3) vain mainitsemasi ihmiset (lähde). Tämä mahdollistaa ei-toivottujen tahojen vastaamisen eston, jolloin keskustelu pysyy kivasti (?) omassa kuplassa.
  • Syyskuu: muiden twiittien lainaukset eli quotet näkyvät nyt alkuperäisen twiitin yhteydessä (lähde). Tämä tuo aiempaa paremmin esille, miten muut ovat twiittiin reagoineet ja esimerkiksi kehystäneet sitä uusilla merkityksillä omissa twiiteissään.
  • Lokakuu: mobiilisovellukset ehdottavat uudelleentwiittauksen yhteydessä lisäämään oman kommentin eli tekemään quote-twiitin. Tämän hyödyllisyydestä voi olla montaa mieltä, koska toiminto suorastaan ohjaa kehystämään muiden twiittejä omilla merkityksillä. Trollien unelmatoiminto?
  • Lokakuun 20. päivä: uutisvirran algoritmi ei enää näytä ei-seurattujen käyttäjien suosittuja twiittejä kuten aiemmin (lähde). Tämä on mielestäni tärkein parannus algoritmin ohjailemaan uutisvirtaan. Korjaa edellä kuvaamani v. 2016 algoritmin isoimman ongelman.

Varsinkin viimeisen uudistuksen jälkeen Twitter ei ole enää yhtä pahasti rikki kuin mitä se on ollut vuoden 2016 algoritmin lanseerauksen jälkeen.

Lisäys 16.11.2020: Twitter perui em. muutoksen 12.11. ja näyttää taas uutisvirrassa suosituksia myös ei-seuratuilta käyttäjiltä (lähde). Ilmeisesti Twitter huolestui käyttäjien laskenneesta aktiivisuudesta, vaikkakin muutoksen perumista perusteltiin sillä, ettei sillä saatu vähennettyä disinformaation leviämistä.

Iloni muutoksesta oli siis ennenaikainen.

Selventävä kuva:


Pidin tiistaina koulutuksen Nuorten Ystävien Osaamisella osallisuutta -hankkeelle ryhmäytymisestä ja vuorovaikutuksesta etätoiminnassa.

Aihe liippaa läheltä ns. akateemista spesialiteettiaihettani eli verkossa tapahtuvaa yhteisöllistä työskentelyä ja oppimista. Koulutuksessa toki pääpainona oli käytännön toimintaohjeet ryhmäytymisen ja vuorovaikutuksen tukemisessa.

Esityksen lopussa käyn läpi myös eri etäkokoussovellusten ominaisuuksia ryhmätyöskentelyn näkökulmasta, tässä:


Pidin maanantaina puheenvuoron Mediakasvatuskeskus Metkan järjestämässä Oivallus -seminaarissa. Koronatilanteen vuoksi tapahtuma järjestettiin kokonaan verkossa. Linjoilla olikin mukavat 140 osallistujaa. 🙂

Esitykseni aiheena oli nettijättien kuten Googlen ja Facebookin tekemä datankeruu, some- ja verkkopalvelujen algoritmit sekä niiden synnyttämät kuplat. Lähestyin teemaa serendipiteetin eli ns. ”onnekkaiden sattumien” näkökulmasta – jaettuna tiedolliseen ja sosiaaliseen serendipiteettiin.

Algoritmit vaikuttavat jo monella tavalla sosiaalisiin yhteyksiimme ja saamaamme tietoon. Ne vaikuttavat mm. seuraaviin:

  • Mainokset
  • Hakutulokset
  • Uutiset
  • Somesisällöt (ja jopa keskusteluketjut somepalveluissa)
  • Suositellut ihmiset
Profilointidata vaikuttaa algoritmien kautta, millaista tietoa ja suosituksia saamme verkko- ja somepalveluissa. Tämä luo niin tiedollisia kuin sosiaalisiakin kuplia.

Koska algoritmien vaikutus on näin moninainen ja laaja, olisi pikemminkin puhuttava monista erilaisista kuplista kuin vain siitä, että olemme ”kuplassa” (jolla yleensä viitataan sosiaalisissa verkostoissa syntyviin kupliin).

Jotain toivoakin sentään vielä on. Siitä lisää esitykseni loppupuolella:


Syyskuun ajan on uutisoitu Irlannin tietosuojaviranomaisen (DPC) ja Facebookin välisestä väännöstä, joka koskee henkilötietojen siirtoa Yhdysvaltoihin ja siten koko yhtiön toimintaa Euroopassa.

Valitettavasti suomalaisissa uutissa on säännöllisesti tehty taustatyöt leväperäisesti ja sohaistu aihetta vain pitkällä kepillä. Olennaiset kysymykset on sivuutettu lähes täysin. Yritän tässä edes hieman tuoda niitä mukaan keskusteluun.

Tausta: seitsemän vuoden kiista

Aluksi lyhyt taustoitus, mistä koko asiassa on kyse:

  • EU:n tuomioistuin antoi 16.7.2020 päätöksensä ns. Schrems II -tapauksessa. Päätöksen mukaan EU:n ja USA:n välillä henkilötietojen siirtoihin aiemmin käytetty Privacy shield -sopimusjärjestely on pätemätön. Suomeksi päätöksen seurauksista voi lukea EU:n tietosuojaneuvoston UKK-dokumentista.
  • Facebook ja useat muut pilvipalvelut ovat aiemmin käyttäneet nimenomaan Privacy shieldiä henkilötietojen EU-USA-siirtojensa perusteena. Se ei siis enää käy.
  • Päätöksen myötä useiden pilvipalvelujen käyttö henkilötietojen käsittelyyn EU:ssa tuli välittömästi laittomaksi – mikä on ihme kyllä jäänyt medialta lähes tyystin huomiotta.
  • EU-tuomioistuimen päätöksessä otettiin kantaa myös niin sanottujen EU:n mallisopimuslausekkeiden (joita on oikeastaan kolme) käyttöön henkilötietojen EU-USA-siirtojen perusteena. Päätöksen mukaan mallisopimuslausekkeita voi edelleen käyttää, mutta ei yksinään, vaan tietosuojan takaavien lisätoimenpiteiden kanssa.
  • Käytännössä kukaan ei vielä tiedä varmasti, mitä voisivat olla sellaiset tietosuojan lisätoimenpiteet, joilla henkilötiedot voitaisiin varmasti suojata Yhdysvalloissa esimerkiksi sen hallinnon tekemältä tiedustelulta. Asiaan odotetaan EU:n tietosuojaneuvoston (EDPB) lisäohjeita.
  • Tähän asti on kuitenkin tulkittu niin, että tietosuojan lisätoimenpiteissä olisi kyse tietojen vahvasta salauksesta yhdistettynä henkilötietojen pseudonymisointiin. Eli salaamalla tiedot siten, että niitä ei voi ulkopuolinen lukea, kun tiedot on tallennettuina Yhdysvaltalaisille palvelimille. Tässä on kuitenkin monia epävarmuustekijöitä, koska henkilötietojen käsite on laaja: esimerkiksi jo sähköpostiosoite ja IP-osoite ovat henkilötietoja.
  • Mainittakoon, että EU-tuomioistuimen päätöksen mukaan on olemassa yksi varma oikeusperuste henkilötietojen EU-USA-siirrolle: rekisteröityjen nimenomaisen suostumuksen saanti siirroille.
  • Facebook on tikunnokassa ensimmäisenä varsinkin siksi, koska EU-tuomioistuimen päätös koski nimenomaisesti sitä. Kyse ei ole mistään uudesta asista, vaan tämän hetken tilanne on vain viimeinen käänne itävaltalaisen tietosuoja-aktivisti Max Schremsin jo vuonna 2013 aloittamasta oikeustaistelusta. Vuonna 2015 oikeudessa kaatui Privacy shieldin edeltäjänä ollut Safe harbor -sopimusjärjestelmä ja heinäkuussa sitten Privacy shield. Eli Facebook on kitkutellut asian kanssa jo seitsemän vuotta ja sillä olisi ollut tarvittava aika hoitaa se kuntoon. (Sivuhuomautus: joku ystävällinen wikipedisti voisi kääntää linkin Wikipedia-artikkelin myös suomeksi.)

Syyskuun tapahtumat: Irlannin tietosuojaviranomainen vs. Facebook

Ja näin päästään tämän hetkiseen Irlannin tietosuojaviranomainen vs. Facebook -tapaukseen:

  • Koska Facebook ei voi enää käyttää Privacy shieldiä henkilötietojen EU-USA-siirtojen perusteena, se on takertunut toiseksi viimeiseen oljenkorteensa eli EU:n mallisopimuslausekkeisiin. Muitakin siis vielä on ja niistä lisää jäljessä.
  • EU-tuomioistuimen päätöksen jälkeen Irlannin tietosuojaviranomainen on mediassa olleiden tietojen mukaan antanut alustavan päätöksen, jonka mukaan Facebookin tulee keskeyttää henkilötietojen siirto. Facebookilla oli aikaa antaa vastineensa tämän kuukauden puoliväliin mennessä.
  • Kun tieto tuosta alustavasta päätöksestä tuli syyskuun toisella viikolla julki, Facebook julkaisi hyvin kiinnostavan blogipostauksen. Kirjoitus keskittyy Facebookin tavoitteiden lobbaukseen, mutta siinä kerrotaan yksi tärkeä seikka, mistä tapauksessa on pohjimmiltaan kyse: Irlannin tietosuojaviranomaisen näkemyksen mukaan EU:n mallisopimuslausekkeita ei voida käytännössä käyttää henkilötietojen EU-USA-siirtojen perusteena. Tarkka lainaus: ”The Irish Data Protection Commission (IDPC) has commenced an inquiry into Facebook controlled EU-US data transfers, and has suggested that SCCs cannot in practice be used for EU-US data transfers.”
  • Mainittakoon, että Facebookilla piti muutenkin kiirettä, kun Irlannin tietosuojaviranomaisen alustava päätös tuli julkisuuteen. Se muun muassa kävi kaikessa hiljaisuudessa ”korjaamassa” WhatsAppin tietosuojaselostetta niin, että sielläkin mainitaan siirtojen perusteena EU:n mallisopimuslausekkeet. Jotain korjauksen kiireellisyydestä kertonee se, että muutoksen päiväyksesi merkittiin 24. huhtikuuta 2018, vaikka oikea päiväys on nimenomaan 9.9.2020.
  • On sinänsä hienoa, että Facebook on vihdoinkin herännyt ongelmaan seitsemän vuoden ruususenunen jälkeen. 😏
  • Eilisen ja tämän päivän uutisotsikot siitä, miten mukamas ”Facebook ja Instagram uhataan sulkea Euroopassa” ovat seurausta maanantaisesta Vice-verkkolehden artikkelista, jossa lainataan Facebookin Irlannin toimipisteen tietosuojavastaavan vastinetta DPC:lle.
  • Kuten arvata saattaa, uutiset ovat revitelleet Facebookin lähdöstä Euroopasta melko löyhin perustein. Suomeksi hieman faktuaalisemmin aiheesta on uutisoinut Ilta-Sanomat, jonka jutun mukaan ”Facebook ei uhkaa vetäytyä Euroopasta, yhtiö toteaa lähettämässään lausunnossa”.

Facebook-tapauksen oikea merkitys

Ja nyt päästään varsinaiseen asiaan, joka on jäänyt useimmilta toimittajilta tähän asti huomaamatta. Ilta-Sanomien em. jutussa kylläkin jo sivuuttiin sitä tässä kohtaa:

Irlannin oikeudelle lähetetyissä asiakirjoissa todetaan se yksinkertainen tosiasia, että Facebook ja monet muut yritykset, organisaatiot ja palvelut ovat toiminnassaan riippuvaisia tiedonsiirrosta EU:n ja Yhdysvaltojen välillä.

Tämä on totta, mutta ei koko totuus. Tähän liittyy pari asiaa:

1) Koskeeko sama ongelma muitakin amerikkalaisyrityksiä kuin Facebookia?

2) Jos Irlannin tietosuojaviranomainen ei peräänny vaatimuksissaan, mitä vaihtoehtoja Facebookille ja muille amerikkalaisyrityksille vielä jää?

Aloitetaan ensimmäisestä.

Koskeeko sama ongelma muitakin amerikkalaisyrityksiä kuin Facebookia?

Totta kai. Pääkysymys on se, minkä Facebook nosti blogipostauksessaan esiin: voidaanko EU:n mallisopimuslausekkeita käyttää käytännössä henkilötietojen EU-USA-siirroissa?

Tämä on kriittinen kysymys yhtälailla kaikille amerikkalaisyhtiöille, EU:ssa oleville yrityksille ja jopa lukuisille julkishallinnon organisaatioille, jotka siirtävät henkilötietoja Yhdysvaltoihin.

Kiinnostavin kysymys on tietenkin nettijättien suhteen, joiden palveluita käyttävät lukuisat muut yritykset ja organisaatiot. Kartoitin tilannetta pari viikkoa sitten Kuntamarkkinoilla pitämääni esitykseen (10.9.), tässä tulokset:

Heinäkuisen EU-tuomioistuimen päätöksen jälkeen kaikki isot nettiyhtiöt käyttävät siis nyt samaa oikeusperustetta henkilötietojen EU-USA-siirroille: EU:n mallisopimuslausekkeita. Osa niistä mainitsee käyttävänsä erilaisia lisäsuojakeinoja kuten salausta. Siis aivan kuten Facebook!

  • Googlen sanavalinnat ovat erityisen kiinnostavia: se kertoo päivittävänsä sopimusehtojaan ”mahdollisimman pian” ja olevansa ”sitoutuneita hankkimaan lailliset perusteet siirroille”. Eli Google ei ole varma, ovatko sen nykyiset perusteet henkilötietojen siirroille Yhdysvaltoihin laillisia. Rehellistä puhetta, sillä miten se voisikaan olla?
  • Amazon on kiinnostava tietenkin siksi, koska sen tilanne vaikuttaa suoraan lukuisiin eurooppalaisiinkin pilvipalveluihin ja startupeihin, jotka käyttävät AWS:n pilvipalvelimia. Nyt viimeistään on aika tarkistaa, että palvelimet on järjestetty niin, ettei tietoja siirretä eurooppalaisilta palvelimilta yhdysvaltoihin.
  • Microsoft on samassa tilanteessa kuin muutkin. Moniko yritys ja organisaatio nykyisin tallentaa henkilötietoja Microsoftin pilvipalveluihin kuiten vaikkapa Office 365:een ja Teamsiin? Entä moniko taho on viimeisen 20 vuoden aikana vähemmän pitkänäköisesti lopettanut omat sähköpostipalvelimensa EU:ssa/Suomessa ja siirtänyt sähköpostinsa Microsoftin pilveen?

Kaikkien edellä mainittujen osalta EU:n mallisopimuslausekkeiden käyttö tällä hetkellä on hyvin epävarmalla pohjalla.

Rautalangasta: jos Facebookin kohdalla todetaan, ettei EU:n mallisopimuslausekkeita voi käyttää henkilötietojen siirrossa Yhdysvaltoihin, sama ongelma koskee yhtälailla Microsoftia, Googlea ja Amazon Web Servicea.

Sekä lukemattomia muita yrityksiä ja organisaatioita.

Välilliset vaikutukset ovat huikaisevat, sillä vielä useammille tahoille edellä mainitut palveluntarjoajat ovat henkilötietojen käsittelijöitä, jolloin vastuu niiden mahdollisesti laittomasta henkilötietojen siirrosta on lopulta niiden asiakkaina olevilla yrityksillä ja muilla organisaatioilla, jotka ovat kyseisten henkilötietojen rekisterinpitäjiä.

Tällä välin Max Schrems ei istu käsiensä päällä, vaan hänen noyb-organisaationsa on valittanut monien yritysten siirtävän henkilötietoja Yhdysvaltoihin laittomasti Googlen ja Facebookin palvelujen kautta. Suomesta mukana on MTV Internet ja Danske Bank. Yhtä hyvin listalla voisi olla mukana jopa tuhansia suomalaisyrityksiä.

Tämän rinnalla on hyvin pieni murhe se, voiko Matti tai Maija Meikäläinen päivittää kuulumisiaan Facebookiin tai Instagramiin.

Mitä vaihtoehtoja Facebookille ja muille amerikkalaisyrityksille vielä jää?

Toistaiseksi Facebook pyrkii viivyttämään Irlannin tietosuojaviranomaisen päätöksen täytäntöönpanoa kaikin mahdollisin keinoin eli yksinkertaisesti ostamaan aikaa.

Mutta vaihtoehtoja Facebookilla ja muilla on vielä periaatteessa runsaastikin.

Ensimmäinen mahdollisuus on, että EU:n ja Yhdysvaltojen välillä saadaan solmittua jonkinlainen uusi Safe harbor/Privacy shield -tekele. Ehkä sen voisi nimetä tällä kertaa Privacy hoaxiksi? 😇

Silloin Facebook pääsisi taas kuin koira veräjästä.

Vaikka oikeastihan on hieman väärin edes syyttää Facebookia, sillä varsinainsesti kyse on Yhdysvaltojen tiedustelusta, jonka vuoksi Privacy shield ei ollut pätevä suojaamaan eurooppalaisten henkilötietoja Yhdysvalloissa. Tilanne on hieman sama kuin siinä, ettei Yhdysvallatkaan salli TikTokin vakoileva kansalaisiaan Kiinalle.

Toinen mahdollisuus on, että Facebook pyytää käyttäjiltään suostumuksen, että heidän henkilötietonsa saadaan siirtää Yhdysvaltoihin sikäläisten viranomaisten tutkittaviksi. Se, kuinka kauaa tällaista suostumusta pidettäisiin GDPR:n suostumuksen kriteerien mukaisena (mm. vapaaehtoisuus ja se, ettei suostumuksen jättämättä antaminen saa aiheuttaa rekisteröidylle haittaa), on hyvin kyseenalaista.

Kolmas vaihtoehto on, että Facebook pilkkoo palvelunsa kahteen osaan: eurooppalaisten Facebookiin ja muiden Facebookiin. Ei laisinkaan mahdoton tehtävä Facebookin resursseilla: koostuuhan jo nyt palvelu lukuisista rinnakkaisista palvelimista ja konserni lukuisista yrityksistä.

Neljäs vaihtoehto on, että Facebook laittaa miljoonansa poikimaan lobbaustyöhön sen puolesta, että Yhdysvallat muuttaisi tiedustelulakejaan tai keksisi jonkin muun – en edes osaa kuvitella minkä – ratkaisun tilanteeseen. Facebookin syyskuun alun blogikirjoitusta voi jo nähdä askeleena tähän suuntaan.

Vasta viides vaihtoehto on, että Facebookin pitäisi sulkea palvelunsa eli mm. Facebookin, Facebook Messengerin, Instagramin ja WhatsAppin eurooppalaisilta käyttäjiltä. Sitä ennen sillä on siis vielä paljon aikaa ja vaihtoehtoja.

Missään tapauksessa Facebook ei halua tappaa hyvin lypsävää EU-lehmäänsä. Siinä on liian paljon menetettävää mittasipa asiaa dollareina tai datalla. Sama koskee USA:n hallintoa.

Aiheeseen liittyvä esitys alla: miten varsinkin amerikkalaiset nettijätit keräävät meistä dataa ja käyttävät sitä algoritmeissaan eli mainosbisneksessään:


Pidin eilen Nokialla sikäläisen digihankkeen loppuseminaarissa puheenvuoron, jonka aiheena oli sosiaalisen median käyttö organisaatioissa. Tarkemmin esitykseni teemoja olivat:

  • Suosituimmat somepalvelut Suomessa ja niiden käyttötarkoitukset
  • Koronan vaikutus somen käyttöön
  • Sosiaalinen media uutislähteenä ja luottamus eri somepalveluihin
  • Tunteet sosiaalisessa mediassa ja niihin perustuvat algoritmit
  • Polarisaatio, kuplat
  • Botit, trollit, valeuutiset, maalittaminen, viha(mielinen)puhe
  • Miten luottamus organisaatioon syntyy somessa?
  • Crowdsourcing, ja yhden sellaisen tuloksia: luottamusta vähentävät ja lisäävät asiat somessa
  • Luottamus somevaikuttajiin (tai pikemminkin epäluottamus)
  • Mihin tahoihin somessa luotetaan?
  • Somen käyttö kunnissa
  • Ajankohtaisia vinkkejä someviestintään

Avaa esitys SlideSharessa

Muutama pääpointti:

  • Somepalvelut – erityisesti Facebook ja Instagram – tahkovat tuloksensa sillä, että ne pyrkivät tunnistamaan käyttäjien tunnetilan ja näyttämään siihen sopivia julkaisuja, jotta käyttäjä olisi palvelussa mahdollisimman pitkään.
  • Eniten reaktioita somessa saavat julkaisut, jotka herättävät voimakkaan tunteen – ja ilmeisesti ”tehokkain” tunne on suuttumus. Siksi kärjistävimmät viestit ovat somepalveluille tuottoisimpia, vaikka ne ulospäin sanovat muuta.
  • Somepalvelut eivät pyri maksimoimaan käyttäjien ystävyyssuhteita tai hyvinvointia, vaan mainostulonsa. Siten polarisaatio, kärjistykset jne. satavat niiden laariin.
  • Vihapuhe, häirintä, trollit ja muut sosiaalisen median luottamusta vähentävät ilmiöt ovat nykyisin todella yleisiä. Somepalveluita pidetään uutislähteinä yleisesti epäluotettavina, mutta silti some on pääasiallinen uutislähde monelle – varsinkin nuorille.
  • Useimmat eivät näe olevansa kuplassa, mutta lähes kaikki uskovat informaatiovaikuttamiseen ilmiönä. En minä, mutta muut? Todellisuudessa sosiaalisessa verkostossa jokainen on kuplassa. On kyse vain siitä, tunnistaako sen, ja minkä kokoinen kupla on.
  • Luottamuksen syntyminen somessa on kytköksissä positiivisten tunteiden herättämiseen.
  • Luottamus organisaatioihin syntyy (”tarttuu/siirtyy”) vuorovaikutuksessa organisaation edustajien ja heihin yhteydessä oleviin muiden yleisön jäsenten kanssa.
  • Somevaikuttajiin luotetaan yleisesti todella huonosti: melkein yhtä vähän kuin suoraan yrityksiltä saatuun tietoon. Julkisyhteisöihin ja hallinnon organisaatioihin luotetaan paljon enemmän.
  • Yritysten ja muiden organisaatioiden vaikuttajayhteistyö-/markkinointi ei siten voi perustua luottamuspohjaan. Somevaikuttajien merkitys organisaatioiden viestinnässä voisi olla lähinnä suuremman yleisön saavuttaminen viestille – eli ikään kuin somevaikuttajan käyttäminen houkuttelemaan yleisön organisaation luo.
  • Eniten tietolähteenä luotetaan kunkin alaan asiantuntijoihin. Siksi organisaation kannattaa pyrkiä saamaan omat asiantuntijansa aktiivisiksi somessa.




Nostan hattua, jos luit tänne asti. :)