Kirjoitin Oppiminen.fi-sivustolle kännyköiden opetuskäytöstä ja digiloikasta otsikolla: Opettaja, ota kännykät opetuskäyttöön!

alypuhelin-on-kognitiivinen-tyokalu

Alla muutamia keskeisimpiä pointteja:

Perusopetuksen uudet opetussuunnitelman perusteet (POPS) kannustaa suorasanaisesti käyttämään oppilaiden omia laitteita opetuksessa. Opetushallitus painottaa uudessa POPS:issa muutenkin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttöä ja osaamista. Vastaava painotus on myös lukion uusissa opetussuunnitelman perusteissa (LOPS), jossa niin ikään tuodaan esiin opiskelijoiden omien laitteiden käytön tarve.

Koulujen kannalta edellä mainittu tarkoittaa, että niiden tulee – tietenkin – järjestää opetus opetussuunnitelmien mukaan, mutta ongelmatapauksissa on mahdollista kieltää kännyköiden käyttö. Kiellon voi perustella tapauskohtaisesti, jos kännykät ovat aiheuttaneet järjestyshäiriötä tai haittaa opetukselle. Välitunneilla voidaan puuttua kännyköiden epäasialliseen käyttöön ja kiusaamistapauksiin. Täyskielto oppitunneilla olisi kuitenkin OPS:ien hengen vastainen.

Jos mietitään, mistä kännyköiden käyttöön liittyvät ongelmat nousevat, niin useimmiten se on kytköksissä siihen, että kännyköihin ei ole kiinnitetty koulussa riittävästi huomiota. Tarkoitan tällä sitä, että koulujen tehtävänä on OPS:ien mukaan nimenomaan opettaa oppilaille tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Lisäksi koululla on kasvatustehtävä, johon sisältyy teknologiaan liittyvät eettiset valinnat ja vastuullisuus.

Hyvä käytännön työkalu ja oppimistehtävä – niin oppijoille, opettajille kuin vanhemmillekin – on yhteisten digipelisääntöjen tekeminen. Kun periaatteista sovitaan yhdessä, ei kenelläkään ole niistä sen jälkeen nokan koputtamista.

Yksi hallituksen kärkihankkeista on opetuksen digiloikka. Voin kuvitella, mitä tunteita se sanana herättää niillä opettajilla, joita on kehotettu ”digiloikkimaan” tämän tästäkin, mutta ilman riittäviä resursseja. Miten loikit, jos edellytykset puuttuvat: laitteet, täydennyskoulutus ja tuki?

Yksi tulevaisuuden ydintaito niin opettajille kuin oppijoille on osata arvioida teknologian hyötyjä ja haittoja. Toivottavasti kännykät voidaan sen myötä ottaa toden teolla käyttöön opetuksessa.

Lue koko kirjoitus täältä.


Pidin tänään luennon Oulun yliopiston Täydentävien opintojen keskuksen (TOPIK) järjestämässä Opettaja luotsina -koulutuksessa. Aiheena oli 21. vuosisadan taidot eli 1) tavat ajatella, 2) tavat tehdä työtä, 3) työvälineiden hallinta ja 4) tavat osallistua yhteiskunnassa. Kas tässä esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Tapaus #teemugate

Ajankohtaisena esimerkkinä digitaitojen – kuten viestintätaidot, monilukutaito ja kriittinen ajattelu – käytin viime viikon #teemugate:a. Tapausta on kiinnostavaa tarkastella esim. Selänteen viestien sekä media ja suuren yleisön reaktioiden näkökulmista. Ja mitä ne kertovat digitaidoista tai niiden puutteista. Toisaalta tapaus käy esimerkiksi siitäkin, miten voimakkaasti mielipiteitä jakavissa aiheissa alkuvaiheessa keskustelua leimaa nopeat tunnereaktiot ja itse asiaan päästään sitten myöhemmin – jos päästään. Matkan varrella saattaa jonkun mielipide muuttuakin.

teemugate


Pidin tänään (etä-)luennon sosiaalisen median nykyhetkestä ja tulevaisuuden näkymistä Helsingin yliopiston järjestämän SOMEPRO-täydennyskoulutuksen osallistujille. Esityksessä tarkastelen lähemmin mm. Facebookia, Snapchatia ja Instagramia sekä Suomen sosiaalisen median kentän tilannetta yleisesti.

Esitys nivoutuu Robin Dunbarin esittämään malliin, että ihmissuhteet rakentuvat hierarkkisiin sosiaalisiin piireihin: 1½, 5, 15, 50, 150 henkilöä jne. Tämä malli näyttäisi saavan tukea useista tutkimuksista – joista tuoreimpia kävin melkoisen joukon läpi luentoa valmistellessani – ja se sopii kuin nakutettu kuvaamaan, miten eri sosiaalisiin piireihin valitaan eri tyyppisiä sosiaalisen median palveluja.

Avaa esitys SlideSharessa

Päteekö Dunbarin luku somen kaveripiireihin?

Dunbarin mukaan ihmiset pystyvät hallitsemaan kognitiivisesti kerrallaan korkeintaan n. 150 ihmissuhdetta. Tätä kutsutaan Dunbarin luvuksi.

Esimerkiksi Facebookin käyttäjillä oli Dunbarin omien tutkimusten mukaan keskimäärin juuri noin 150 kaveria. Tuoreimpaa niistä uutisoitiin vast’ikään Suomessakin. Lukemassa on kuitenkin yksilöllistä, sukupuolen sekä iän mukaista vaihtelua. Lisäksi lukema riippuu luonnollisesti siitäkin, miten kauaa käyttäjä on ollut Facebookissa. Amerikkalainen Pew-tutkimuskeskus on päätynyt teinien osalta lähes samaan lukuun: 145, mutta toisaalta n. 15 %:illa lukema oli yli 300. Pewin mukaan vastaavasti amerikkalaisilla aikuisilla mediaaniluku on ollut 155 – ja heistä noin 50:tä pidettiin ”aitoina” kavereina. Nämäkin tuntuisivat tukevan Dunbarin teorian mukaista lähipiiriä (=50) ja laajempaa tuttavapiiriä (=150).

Toisaalta Pew on julkaissut muunkinlaisia tuloksia. Niissä lukema on vaihdellut esimerkiksi teineillä 425:n keskiarvon (tai mediaanina 300) sekä aikuisilla 338:n keskiarvon (tai mediaanina 200) väleillä. Hieman sisäistä ristiriitaa siis – johtuneeko erilaisista tutkimusmenetelmistä eri kerroilla.

Joka tapauksessa lukemana 150 ei tule vastaan ainoastaan Facebookissa. Pewin mukaan amerikkalaisteineillä oli Instagramissa keskimäärin juuri 150 seuraajaa. Facebook ja Instagram keskittyvät useimmilla käyttäjillä edelleen kaveripiirin väliseen yhteydenpitoon, mikä selittänee niiden suhteellisen läheiset lukemat.

Verkostoitumisessa ei päde Dunbarin malli

Reippaasti yli 150:n menevät kaveri- ja seuraajamäärät selittyvät sillä, että monilla käyttäjillä on tietoinen pyrkimys kasvattaa verkostonsa mahdollisimman isoksi. Toisaalta (some-)julkkikset ovat magneetteja, jotka keräävät äärettömän isot ihmisjoukot seuraamaan itseään. Mitään Dunbarin tarkoittamaa ”luonnollista” kattoa ei tällöin tule vastaan – paitsi käyttäjien kokonaismäärä – koska kyse on täysin eri tilanteesta kuin molemminpuolisissa ihmissuhteissa. Tällaisissa otoksissa mediaaniluku kuvaa herkästi kasvavaa keskiarvoa paremmin ”tavallisen” ihmisen tyypillistä suhteiden määrää.

Jos katsotaan some-palveluita, jotka keskittyvät selkeämmin verkostoitumiseen kuin kaveripiirin väliseen viestintään, niin Twitterissä keskimääräinen seuraajamäärä on 208. Suunnilleen 30 %:illa seuraajia on alle 100. Pewin mukaan amerikkalaisteineillä oli Twitterissä keskimäärin vain 95 seuraajaa. Lukemia pienentää epäilemättä se, että Twitterin yli 1,3 miljardista rekisteröityneestä käyttäjätunnuksesta aktiivisia käyttäjiä on todellisuudessa vain n. 320 miljoonaa. Tämä kertoo karusti Twitterin korkeasta aloituskynnyksestä.

LinkedIn on bisneshenkisen verkostoitumisen keskus. Sen käyttäjillä on erään laskelman mukaan keskimäärin noin 390 kontaktia. Kuvaavaa kuitenkin on, että LinkedInissä on teknisesti rajoitettu kontaktimäärä 30 000:een, eikä sekään riitä kaikille.

Toinen ääripää: lähin kaveripiiri

Mikä sitten on pienin olemassa oleva sosiaalinen piiri? Dunbarin alkuperäisessä mallissa se on noin viiden henkilön ydinpiiri, joka koostuu puolisosta, perheestä ja tärkeimmistä kavereista. Seuraavaksi laajempi on lähipiiri, johon kuuluu esimerkiksi samaan kaveriporukkaan kuuluvat tai samalla luokalla olevat.

Jo aiemmin on tiedetty, että Snapchatia käytetään nuorten keskuudessa nimenomaan parhaiden kavereiden väliseen viestintään. En ollut kovin yllättynyt, että erään tutkimuksen mukaan n. 40 % tutkimukseen osallistuneista viesti Snapchatissä vain 1-6:n henkilön kanssa. Keskimäärin Snapchatin kautta viestittiin n. 14:n henkilön kanssa. Vain ani harvalla lukema oli yli 20.

Jos/kun WhatsAppista saadaan jossain tutkimuksessa aktiivisten kontaktien keskiarvo- tai mediaanilukuja, niin en ihmettelisi, jos ne olisivat hyvin saman kaltaisia kuin Snapchatissa. Toisaalta WhatsAppissa monilla käyttäjillä on ”vähemmän tuttujenkin” ryhmiä, joka voisi nostaa lukemat lähemmäksi 50:tä.

Myöhemmin Dunbarin on lisännyt vielä ”ydinpiiriäkin” pienemmän piirin, jonka koko on hieman erikoisesti 1,5 henkilöä. Tätä hän on selittänyt sillä, että ihmisillä on tyypillisesti yksi tärkein ihmissuhde: puoliso tai paras kaveri. Jotkut – Dunbarin mukaan ehkä nimenomaan naiset – pystyvät ylläpitämään samaan aikaan kahta ”tärkeintä” ihmissuhdetta, mikä selittäisi lukeman 1,5 (1:n sijasta). Tätä tukisi sekin, että useissa tutkimuksissa on havaittu naisten olevan ylipäätään hieman sosiaalisempia ja omaavan tyypillisesti laajemman sosiaalisen verkoston kuin miehet.

Lopuksi on huomautettava, että Dunbarin pohjavire koko mallille on teoreettinen viehtymys matemaattiseen kaavaan: 1,5 x ~3 ≈ 15 × ~3 ≈ 50 × ~3 ≈ 150 jne. On hieman kyseenalaista, missä määrin hän pyrkii toteuttamaan tätä tutkimuksissaan. Kuitenkin se tuntuu saavan ihmeen hyvin tukea muidenkin tutkimuksista ja tilastoista. Ja joka tapauksessa se on toimiva malli kuvaamaan, millaisiin sosiaalisiin piireihin ihmisten välinen vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa rakentuu.

Lisäys 28.1.2016:

Sattumoisin olin aiemmin päätynyt kuvaamaan eri some-palvelujen käyttöä tasoilla 1) yksityinen, 2) puolijulkinen, 3) julkinen – mikä ajatuksena osui melko hyvin yksiin Dunbarin mallin kanssa (tämä aiempi kuva löytyy esityksestä slidestä nro 27). Kun lisään kuvaan vielä Dunbarin mainitseman n. 5 henkilön ydinpiirin, niin se näyttää tältä:

some-piirit-dunbar

Mielestäni aika havainnollinen kuva, vai mitä mieltä olette?

No, ehkä Instagramin pitäisi olla kuvassa hieman sisempänä ja muidenkin sijoittelusta voidaan keskustella, mutta antaa sen nyt olla noin. Kyse kun on kuitenkin vain käytännöllis-teoreettisesta mallista, ei eksaktista totuudesta.


Pidin tänään koulutuksen teknologian hyödyntämisestä verkko-ohjauksessa Oulun seudun ammattikorkeakoululla. Kyse oli Creato-hankkeen järjestämästä seminaarista.

Alla on esitykseni, jossa käsittelen mm. verkko-ohjauksen suunnittelua, välineitä, verkkopalveluita, menetelmiä, verkkoympäristön rakennetta sekä työskentelyn ns. skriptaamista.

Avaa esitys SlideSharessa

Tein esitystä varten jäsennyksen verkko-ohjauksen verkkoympäristön osa-alueista. Idea pohjautuu tähtimalliin, mutta pyrin samalla tuomaan selkeästi esiin ohjauksessa/opetuksessa useimmin tarvittavat elementit. Nimitetään sitä vaikka verkko-ohjauksen hunajakennoksi. Kuva on jaettu myös Flickriin CC-lisenssillä, eli sitä saa käyttää vapaasti, kunhan mainitsee lähteen.
Verkko-ohjauksen hunajakenno


Pidin eilen puheenvuoron Otavan Opiston organisoimassa OPS-hautomot lukio -hankkeen tilaisuudessa Helsingissä. Aiheenani oli, mitä lukion uusi opetussuunnitelma pitää sisällään ja käytännössä tarkoittaa tieto- ja viestintätekniikan ja sosiaalisen median osalta.

Sain ao. esitykseeni koottua ainakin omasta mielestäni ihan napakasti, mitä TVT:n ja somen merkitys tulisi lukion opetuksessa olla. Lähdin liikkeelle toisaalta (väitettyjen) diginatiivien haasteista koululle ja toisaalta lukion yleissivistävästä tehtävästä. Slidessä nro 10 on koottuna keskeiset käsitteet ja osa-alueet, sen jälkeen seuraa nostoja varsinaisesta LOPS-tekstistä sekä loppua kohden aihekokonaisuuden konkretisointia. Yhtenä esimerkkinä opetuksessa käsiteltävistä ja ratkaistavista TVT-teemoista käytin Periscopea (slide 14) ja se herättikin monitahoisuudessaan hyvää keskustelua. Kiitos osallistujille! :)

Avaa esitys SlideSharesta

P.S. Puheenvuorostani ilmestynee myös videotallenne YouTubeen Oppimisen tulevaisuus -kanavalle.


Suomen digiosaavin opettaja -huijauskisa, oikeasti mainoskamppisTörmäsin verkossa kiinnostavaan kisaan, jossa etsitään prameasti Suomen digiosaavinta opettajaa. Ajattelin ensin, että tämäpäs positiivista, joten tutustuin kisaan hieman tarkemmin. Palaneen käryä alkoi tuntumaan, kun huomasin sivustolla Epsonin tuotemerkin: miten ihmeessä tulostimet ja A4:set liittyvät opetuksen digitalisointiin?

Sitten kävi ilmi, että Epson lahjoittaa kilpailun palkinnot. Noh, jospa se on sitten sponsori, jonka avulla saadaan pidettyä kilpailu sinänsä hyvän asian edistämiseksi, ajattelin.

Positiivista mielikuvaa lisäsi edelleen tuomariston kokoonpano: Jaakko Salo (OAJ:sta), Riikka Lindroos (Suomen Rehtorit ry:stä), Riku Alkio (opetusalan yrittäjä), Jenni Sinkko (opettaja), Osku Kannisto (opettaja) sekä Eeva Saari (Epsonista).

Tässä vaiheessa kaikki vaikutti siis kaiken kaikkiaan vielä melko hyvältä.

Kilpailuun osallistutaan yksinkertaisesti täyttämällä kilpailusivuston lopussa oleva lomake, jolla voi ehdottaa omaa suosikkiansa voittajaksi – ihme kyllä myös halutessaan itsensä:

Suomen digiosaavin opettaja -kisan lomake, josta puuttuu suoramarkkinoinnin kieltomahdollisuus

Lomakkeella osallistujan tulee luovuttaa kilpailun järjestäjälle seuraavat tiedot: ehdottamansa opettajan nimi, koulu, ilmoittajan nimi, titteli/asema, sähköposti ja puhelinnumero. Tässä on kyse henkilötiedoista, ja yhdessä kilpailuun osallistujien tiedot muodostavat henkilötietolain tarkoittaman henkilörekisterin.

Kyse on jokseenkin vastaavasta lomakkeesta kuin millä yritykset yleensä kartuttavat markkinointirekisteriään. Arvotaanpa kaikkien osallistujien kesken tuotepalkintokin, eli kyse on samalla markkinointiarpajaisista.

Lisäksi lähetetään perustelut ehdotukselle, eli eräänlaisia tarinoita digitaalisen opetuksen edelläkävijöistä. Tässä puolestaan on kyse selvästi teoskynnyksen ylittävistä tekijänoikeudella suojatuista tuotoksista.

Odotin ilman muuta, että jossakin olisi se kuuluisa täppä, jossa hyväksyn kilpailuun osallistumisen ehdot ja tietojen käytön ties missä tarkoituksessa. Mitään ehtoja ei kuitenkaan ollut – ei edes tietoa kilpailun virallisesta järjestäjästä. 

Lähinnä tuli mieleen, että järjestäjä voisi olla OAJ ja Suomen Rehtorit Ry taikka Educa-messut, joissa voittaja julkistetaan. Yhdessä sponsori-Epsonin kanssa taikka ilman sitä.

Sitten silmiini osui yksityiskohta, että osallistujia ohjattiin halutessaan lähettämään lisätiedot sähköpostiosoitteeseen, jonka omistaja on Viestintätoimisto Manifesto.

On tietenkin outoa, että tämän kaltaista kilpailua on järjestämässä viestintätoimisto, jotka yleensä keskittyvät markkinointiin ja brändien rakentamiseen. Miksi se opetusalan kilpailua järjestäisi – jopa siinä määrin, että hoitaisi kilpailuehdotuksiin liittyvää sähköpostittelua? Ja on outoa, että viestintätoimisto voi edes unohtaa ilmoittaa kilpailun säännöt ja rekisteriselosteen.

Alkoi näyttää siltä, että kyse on pikemminkin Epson Suomen mainoskampanjasta, joka oli puettu houkuttelevasti kilpailun muotoon, jotta saataisiin kartutettua asiakasrekisteriä sekä samalla markkinointikäytössä käteviä aitoja tarinoita digiopettajista.

Koska halusin tietää lisää, laitoin Twitteriin viestin kilpailun puutteista ja mainitsin siinä sekä Epsonin että Manifeston:

Myöhemmin illalla sainkin vastauksen ja samalla vahvistuksen em. johtopäätökselle:

Kilpailusivustolle oli kuin olikin ilmestynyt rekisteriseloste. Se vahvistaa, että kilpailun järjestäjä ja rekisterin pitäjä on yksinomaan Epson Europe B.V. Suomen sivuliike. Rekisteristä vastaava henkilö on kilpailun tuomaristossakin istuva Eeva Saari, joka vastaa Epson Suomen markkinoinnista ja viestinnästä. Liekö samalla koko idean äiti?

Hienoa sentään, että ainakin yksi virhe myönnettiin ja korjattiin näin pian. Katsotaan kuitenkin tarkemmin, mitä rekisteriseloste pitää sisällään.

Rekisteriselosteen mukaan Epson voi käyttää osallistujien tietoja seuraaviin tarkoituksiin:

asiakassuhteen hoitaminen ja kehittäminen,
asiakaspalvelun ja liiketoiminnan kehittäminen,
markkinointi ja viestintä,
analysointi ja tilastointi,
mielipide- ja markkinatutkimukset sekä
muut vastaavat käyttötarkoitukset.

(Edit 13.1.2016 klo 12:50: Epson on sittemmin muuttanut rekisteriselostetta ja nyt siellä lukee näin: ”Osallistujan henkilötietoja käytetään vain Suomen digiosaavin opettaja -kilpailun käyttötarkoituksiin. Tietoja ei käytetä markkinointitarkoituksiin.”)

On jännää ja täysin yllättävää, että osallistumalla tähän kilpailuun ilmoittajalle syntyy ”asiakassuhde” Epsonin kanssa. Se on toki loogista tässä kohtaa, kun järjestäjäksi paljastui Epson. Näin se todella onkin.

Mutta moniko kilpailuun osallistunut on osannut odottaa, että heidän tietojaan voitaisiin käyttää myös markkinointiin? Eli sähköpostiosoitteelleen voi odottaa mainosspämmiä ja puhelinnumeroonsa myyntisoittoja.

Rekisteriseloste sisältää tavanomaisen (lain vaatiman) maininnan, että henkilöt voivat halutessaan kieltää tietojensa käytön suoramarkkinointiin. Sen sijaan kilpailun osallistumislomakkeelta puuttuu koko suoramarkkinointiluvan myöntämiskohta, joka siinä päivänselvästi pitäisi tässä tapauksessa olla.

Kilpailu- ja kuluttajavirastolla on selvä ohjeistus ja kanta, että ”suostumus sähköisen suoramarkkinoinnin vastaanottamiseen perustuu kuluttajan omaan, aktiiviseen ja vapaaseen tahdonilmaisuun”. Lupaa ei saa edellyttää myöskään kilpailuun osallistumisessa.

Koska osallistumislomakkeelta puuttuu vapaaehtoinen suoramarkkinoinnin hyväksymiskohta, Epsonilla ei ole lupa käyttää ko. rekisterissään olevia tietoja suoramarkkinointiin, kun lain vaatimat yksilökohtaiset suostumukset puuttuvat.

Lisäksi markkinointiarpajaisten yhteydessä on aina ilmaistava kilpailun säännöt ja tiedot sen järjestäjästä. Nekin puuttuvat, edelleen. (Edit 14.1.2016 klo 22:35: kilpailun säännöt on nyt lisätty kilpailusivustolle.)

Kaiken tämän jälkeen kyseenalaistan koko kisan ja jopa moisen mainoskampanjan kutsumisenkin kilpailuksi. Luulen, että tässä on tarkoituksellisesti johdettu osallistujia harhaan – järjestäjän ja viestintätoimiston tietäen erinomaisesti, että puutteista kiinni jäädessäkin tuskin tulee mitään sen kummempia seuraamuksia. Korkeintaan joku bloggaaja pahoittaa mielensä.

Se ainakin on selvää, että ”Suomen digiosaavinta opettajaa” ei löydetä tällä tavoin. Ihan epäilyksettä Suomen digiosaavimmat opettajat tunnistavat tällaiset tekijänoikeuksiin, henkilötietolakiin ja markkinointisäännöksiin liittyvät puutteet ja jättävät tähän kilpailun irvikuvaan osallistumatta.

Noloa, Epson, todella noloa.

Hieman noloa myös kilpailun tuomariston kannalta. Lienette kuitenkin olleet hyvässä tarkoituksessa ja siten oheiskärsijöitä kaikkien osallistujien kanssa.


2016 tulla kolkuttelee!Kurion vuosittainen some-markkinoinnin trendiraportti on ilmestynyt. Tuttuun tapaan löydät allekirjoittaneen vastaukset sosiaalisen median trendeistä ja ensi vuoden ennakoinnista alta.

Pyrin katsomaan somea laajemmin kuin vain markkinoinnin näkökulmasta. Ehkä juuri siksi minulle on muodostunut jonkinlainen vastarannan kiiskin rooli tässä trendiraportissa. Jo parina vuotena suurin osa muista Kurion kysymyksiin vastanneista on ennustanut videoiden roolin isoa kasvua. Siitä huolimatta omien videoiden julkaisu nettiin ei ole lisääntynyt edes nuorilla, vaan pikemminkin vähentynyt. Tästä ja muista diginatiiveihin liittyvistä väärinkäsityksistä kirjoitin aiemmin enemmän.

Minun vastaukseni on siis tälläkin kertaa, että julkisia nettivideoita tuskin tulee jatkossakaan tekemään huomattavasti nykyistä suurempi käyttäjäjoukko, mutta sen sijaan videoita tullaan kyllä katsomaan entistä enemmän.

Itse näen tämän kehityksen ennen muuta nettikäyttäytymistä passivoivana trendinä. Sosiaalisuus tulee yhä entisestään vähenemään somessa. Valitettavasti.

Vastaukseni Kurion kysymyksiin:

1. Merkittävin some-markkinoinnin kehityssuunta/trendi vuodelle 2016? Miksi?

Selvin ja merkittävän trendi on mainoksettomien some-palvelujen kuten WhatsApp ja Snapchat käytön lisääntyminen. Myös YouTube on jo lanseerannut maksullisen mainoksettoman YouTube Redin, mutta sen tulosta Suomeen ei ole vielä tietoa. WhatsApp kasvaa Suomessa vuonna 2016 saman kokoluokan some-palveluksi kuin Facebook ja YouTube, mikä tarkoittaa yli 2 miljoonaa käyttäjää. Snapchatin käyttäjämäärän ennakoin kasvavan voimakkaasti nykyisestä n. 8 %:ista (12-65-v.).

Kun yritykset käyttävät  sosiaalista mediaa jatkuvasti yhä monipuolisemmin markkinointiin, etenkin nuoret käyttäjät suuntaavat palveluihin, joihin mainoksia tai näkyvyyttä muutoinkaan ei edes voi ostaa. Mainokset ja yritysten viestit ovat käyttäjien kannalta useimmiten ”kohinaa”, joka estää heitä käyttämästä somea siihen, mihin he haluavat: yhteydenpitoon tuttavien kanssa ja mielenkiintoisten henkilöiden ja sisältöjen seuraamiseen.

Jos yrityksen sosiaalisen median markkinointikäyttö on tähän asti perustunut mainoksiin ja maksulliseen näkyvyyteen, on viimeistään vuonna 2016 aloitettava aidosti käyttäjiä kiinnostavan ja niille hyödyllisen sisällön tekeminen. Kyse ei ole pelkästään sisältömarkkinoinnista, vaan siitä, että yritys todella tekee itsensä tarpeelliseksi ja hyödylliseksi. Kasvava trendi on, että yritysten ylläpitämät tai tukemat verkkoyhteisöt tulevat osaksi niiden tarjoamia tuotteita ja palveluita.

Toinen merkittävä kehityssuunta on reaaliaikaisen yhteyden tarjoavien some-palvelujen kasvu. Näitä ovat esimerkiksi Snapchat ja Periscope.

2. Some-palvelu, jota markkinoijan kannattaa pitää silmällä vuonna 2016? Miksi?

Vuoden 2016 some-markkinoinnin innovaatiot tehdään Snapchatissa. Snapchatin kaikenlainen markkinointikäyttö on tällä hetkellä varsinaista pioneeritoimintaa – varsinkin kun huomioi, että juuri Snapchatin käyttäjät ovat niitä, jotka eivät kaipaa someen yritysten markkinointia. Siksi markkinoijan kannattaa ottaa Snapchat vähintäänkin seurantaan – siis saadakseen markkinointiin uusia ideoita ja kokemuksia Snapchatin vahvasti hetkessä elävästä some-maailmasta. Samalla on hyvä muistaa, että Snapchatin kautta ei tavoiteta isoja massoja.

Toinen silmälläpidettävä some-palvelu on suoran videolähetyksen ja chatin yhdistävä Periscope. Sen läpimurto Suomessa tapahtui marraskuussa ja juuri nyt sen käyttö lisääntyy päivä päivältä.

Käyttäjämäärältään houkuttelevampia toimintaympäristöjä yrityksille ovat jatkossakin Facebook, YouTube ja Instagram. Vaikuttajaviestinnän kannalta ykkönen on edelleen Twitter.

3. Suurin haaste somen hyödyntämisessä markkinoinnissa vuonna 2016? Miksi?

Merkittävin some-markkinoinnin trendi eli käyttäjien ”pako” mainoksettomiin kanaviin on yhtälailla markkinoinnin kannalta suurin haaste vuonna 2016. Yritysten pitäisi pyrkiä muuttamaan suoran mainostamisen ja myymisen moodi hyödyllisyyteen sekä todella kiinnostavien ja laadukkaiden sisältöjen tarjoamiseen.

Sosiaalisen median käytön on nähty kehittyvän yhä lyhyempien sisältöjen suuntaan, ja sisältömäärän kasvaessa yksittäiset sisällöt ohitetaan nopeasti. Samaan aikaan käyttäjien välinen sosiaalinen toiminta on muuttunut aiempaa passiivisemmaksi: yhä harvempi käyttää somea kertoakseen itsestään ja tekemisistään tuttavapiirilleen. Kokonaisuutena some on kehittymässä aiempaa kiireisempien ja pinnallisempien ihmisten ympäristöksi, minkä takia haasteena on ylipäätään käyttäjien mielenkiinnon herättäminen. Yritysten viestien on oltava yhä selvempiä ja erottuvampia. Vastaavasti yhteisöllisyyden aikaansaaminen ja sitouttaminen on yhä vaikeampaa.

4. Sosiaaliseen mediaan liittyvä buzz word/ilmiö/palvelu, joka jää unholaan vuonna 2016? Miksi?

Käsitteistä pahin muotisana, joka tulee siirtymään nopeasti unholaan, on työntekijälähettilyys. Se sopii aktiivisille somen käyttäjille ja verkostoitujille, joiden työtehtävät liittyvät edes jollain tavalla markkinointiin ja viestintään – joille koko käsite on vain uusi sana sille, mitä he ovat aina ennenkin tehneet – mutta eipä juuri muille. Enemmistölle ihmisistä some on kuitenkin edelleen ennen muuta privaatin viestinnän ja vapaa-ajan ympäristö, johon ei haluta sotkea työroolia.

5. Suurin toiveesi sosiaaliseen mediaan ja some-markkinointiin liittyen vuodelle 2016?

Soisin yritysten vihdoinkin käyttävän hyväkseen mahdollisuuden saada asiakkailta sosiaalisen median avulla uusia ideoita tuotteidensa, palvelujensa ja muunkin toimintansa kehittämiseen. Tähän asti asiakkaiden osallistaminen erilaisten kilpailujen ja arvontojen kautta on ollut melkoisen päälleliimatun oloista ja käyttäjien näkökulmasta jopa häiritsevää ja aliarvostavaa. Pitäisi nähdä, että yrityksellä ja sen asiakkailla on loppujen lopuksi yhteinen tavoite: asiakkaalla on tarve, johon yritys pyrkii vastaamaan. Parhaiten yritys pystyy vastaamaan asiakkaidensa tarpeisiin ottamalla heidät mukaan ratkaisun kehittämiseen.

Vuotta 2016 kokonaisuutena tulee kuvaamaan se, että sisällön sijasta käyttäjä on nyt ”kuningas”.

P.S. Rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Ja ainakin omalla kohdallani suureksi osaksi some-vapaata sellaista. :-)


PeriscopeTulin selvittäneeksi Periscopen ikärajaa. Tässä lyhyesti tulokset.

  1. Periscopen käyttöehdoissa ei mainita ikärajaa
  2. Periscopen yksityisyysehdoissa ei mainita ikärajaa, mutta niissä viitataan Twitterin yksityisyysehtoihin.
  3. Twitterin yksityisyysehtojen mukaan palvelu ei ole tarkoitettu suoranaisesti alle 13-vuotiaille, mitä voi pitää suosituksena, mutta ei varsinaisena rajana. Lisäksi mainitaan, että alle 13-vuotias ei saa tallentaa palveluun henkilötietoja. (Nämä ovat tavallisia ehtoja yhdysvaltalaisissa verkkopalveluissa, sillä jos palvelu sallisi alle 13-vuotiaiden henkilötietojen tallennuksen, sen pitäisi sitoutua tavallista tiukempaan COPPA-sopimukseen. Tästä johtuu USAlaisissa palveluissa yleinen 13 vuoden ikäraja – tutuimpina tapauksina Facebook ja Google.)
  4. App Storessa Periscopen suositusikä on 4+ vuotta.
  5. Google Playssä Periscopea suositellaan käytettävän vanhemman valvonnassa

TULOS: Periscopessa ole ei varsinaista ikärajaa. Mutta henkilötietoja saa tallentaa palveluun vain vähintään 13-vuotiaat.

Sen sijaan toinen kysymys on, kuka voi hyväksyä Periscopen käyttöehdot eli solmia sen kanssa sopimuksen palvelun käytöstä?

Periscopen käyttöehdoissa sanotaan, että sinun on voitava tehdä laillisesti sitova sopimus Twitter Inc:n kanssa, eikä sinua ole estetty saamasta palveluita USAsta, jotta saat käyttää palvelua:

You may use Periscope only if you can form a binding contract with Twitter, Inc. and are not a person barred from receiving services under the laws of the United States or other applicable jurisdiction.

Suomen lain mukaan sitovia sopimuksia saa tehdä henkilö, joka on oikeustoimikelpoinen. Se tarkoittaa henkilöitä, jotka ovat täyttäneet 18 vuotta. Tätä nuoremmat voivat tehdä joitakin vähäpätöisempiä oikeustoimia / sopimuksia. Tällaisena vähäpätöisenä sopimuksena ei varmasti voida pitää verkkopalvelujen käyttöehtoja, jotka kytkeytyvät eri maiden lakeihin ja kansainvälisiin sopimuksiin. Ja tämähän on helppo tarkistaa käytännössä: antakaa käyttöehdot alaikäisen luettavaksi ja kysykää, mitä hän niistä ymmärtää. ;-)

Koska Suomessa alaikäinen ei voi sopimuksia tehdä, tulee sopimuksen hyväksyä hänen huoltajansa. Sopimusosapuoli on tällöin huoltaja, eikä lapsi itse. 

Lapsi voi sitten huoltajansa valvonnassa käyttää palvelua, mutta vastuu sen käytöstä on edelleen huoltajalla. Samalla tulee noudattaa palvelun mahdollista ikärajaa ja kaikkia muitakin sääntöjä.

Periscopessa ikärajaa ei siis ole, joten vanhempi voi päättää siitä itse. Mutta vaikka ikäraja palvelun puolelta olisikin – ja tämä pätee kaikkiin muihinkin käyttöehtojen hyväksynnän vaativiin verkkopalveluihin ja sovelluksiin – huoltaja päättää aina, mitä some-palveluita hän antaa lapsensa käyttää, sillä vain huoltajan hyväksymä sopimus on sitova.

Itse en antaisi Periscopea ainakaan alakouluikäisen käyttöön. Yläkouluikäisen kanssa kävisin perinpohjaisen keskustelun ennen palvelun käyttöä ja valvoisin sitä aktiivisesti. Samoin kuin muitakin lapsen käyttämiä some-palveluita – ja hieman tarkemminkin. Vanhempi on vastuussa lapsestaan.

Periscopen yhteisösääntöihin kannattaa myös tutustua. Pitäisin vastuullisen aikuisen velvollisuutena tutustua niihin ja keskustella niistä lapsensa kanssa ennen kuin antaa tämän käyttää palvelua. Sääntöjen keskeiset kohdat on tiivistetty selkeästi:

Älä julkaise pornografista tai avoimen seksuaalista sisältöä
Älä julkaise säädytöntä sisältöä tai materiaalia, joka yllyttää väkivaltaiseen, laittomaan tai vaaralliseen toimintaan
Kunnioita toisia käyttäjiä. Älä ahdistele ketään tai julkaise toisten yksityisiä, luottamuksellisia tietoja
Älä esiinny toisena henkilönä harhaanjohtamistarkoituksessa
Älä lähetä roskapostia


Sisältömarkkinointi on sosiaalisessa mediassa kuuma käsite juuri nyt – vaikkakaan ei uusi. Moni on saanut viime päivinä hyvät naurut tapauksesta, jossa Electrolux on valjastanut muoti- ja lifestyle-bloggaaja Metti Forssellin markkinoimaan blogissaan Swarovskin timantein koristeltua Ergorapido-imuria. Yrityksen suosiollisella avustuksella bloggaaja järjesti luxus-illalliset ystäväpiirilleen ja luonnollisesti illan kohokohtana tuntuu olleen IMUROINTI TIMANTTI-IMURILLA. Eihän siinä toki mitään – pidän minäkin imuroinnista.  :)

Sisältömarkkinoinnille uskolliseen tapaan bloggaaja kehuu imuria, linkittää imurin verkkokauppasivulle ja julkaisee lukuisia kuvia imurista. Tämä on sinänsä ok, sillä bloggaaja kertoo avoimesti, että kyse on (kaupallisesta) yhteistyöstä Electroluxin ja Laatukorun kanssa. Tältä osin siis toteutuu Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohje, että bloggaajayhteistyössä tapahtuvassa markkinoinnissa on voitava tunnistaa, kenen lukuun markkinointi tapahtuu.

Jotta tapaus varmasti herättäisi huomiota, on blogikirjoituksen yhteyteen liitetty markkinointiarpajaiset, joihin voi osallistua kommentoimalla blogia. Tässä kuvalainaus kyseisestä kohdasta (otettu 8.12.2015) – ihan sitäkin varten, jos se vaikka ”sattuisi” tuolta blogikirjoituksesta myöhemmin katoamaan:

Electroluxin Swarovskin timantein koristellun Ergorapido-imurin blogimarkkinoinnissa ja arvonnassa rikotaan selvästi Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeita

Tekstissä sanotaan:

Electolux haluaakin tarjota nyt blogini lukijoille mahdollisuuden voittaa itselleen tämä upea Swarovski imuri. Kyseinen imuri on itseasiassa todella ainutlaatuinen, sillä niitä tulee Suomeen myyntiin ainoastaan noin 300 kappaletta. Itsellesi voit voittaa tällaisen imurin kommentoimalla tämän postauksen kommenttiboxiin ja kertomalla miksi Swarovski imuri sopisi täydellisesti juuri sinun kotiisi. Muistathan jättää myös sähköpostiosoitteesi kommenttikenttäään (ei näy kommentissa muille lukijoille), jotta voin tarvittaessa olla sinuun yhteydessä.

Metti Forssell on ilmoittanut arvonnasta myös Instagram-tilillään:

En ihmettelisi, vaikka blogikirjoitusta ja arvontaa olisi mainostettu muissakin Forssellin some-kanavissa. Näissä nyt ainakin.

Blogitekstin mukaan arvonnan ”tarjoaa” (pikemminkin: käyttää bloggaajan some-presenssiä mainontaansa) siis Electrolux, ei bloggaaja Metti Forssel. Hyvä niin, sillä kaikki ei ole täysin kunnossa tämän arpajaisen osalta.

Nimittäin silloin, kun yritys järjestää – tai antaa jonkun muun järjestettäväksi – markkinointiarpajaiset, siinä tulisi noudattaa Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeita arvonnan järjestämisestä. Ohjeiden mukaan arvonnan yhteydessä tulee esittää sen säännöt ja arvontaan osallistuvien on voitava ilmaista, saako heidän yhteystietojaan käyttää suoramarkkinointiin. Tässä tapauksessa kumpikaan näistä ei toteudu.

Käytännössä kukaan arvontaan osallistunut ei tiedä, millä säännöillä arvonta tehdään, milloin ja miten se tehdään, miten ja kenen toimesta heidän tietojaan (sähköpostiosoitetta) käytetään, tuleeko mahdolliselle voittajalle jonkinlaisia toimituskuluja, kuka vastaa arpajaisverosta jne. 

Kyse on niin epämääräisestä arvonnasta, että voiko osallistuja tietää, että koko palkintoa edes arvotaan? 

Paremmaksi varmuudeksi tarkistin ennen tätä kirjoitusta tulkintani Kilpailu- ja kuluttajavirastolta Twitterissä. Tässä heidän selvääkin selvempi vastauksensa:

On tietenkin sekin mahdollisuus, että Electrolux on ohjeistanut bloggaajaa asiallisesti, mutta bloggaaja ei ole ohjetta noudattanut. Joka tapauksessa pitäisin asiasta vastuullisena nimenomaan Electroluxia – ei yritys voi vastuuta kokonaan bloggaajallekaan sysätä, joka ei ole missään mielessä markkinoinnin asiantuntija.

Ei näin, Electrolux! Koko yrityksestä, sen moraalista ja tuotteestakin jää tämän perusteella erittäin huono maku suuhun. Tässä on vedätetty yhtälailla bloggarikumppania että yleisöä erittäin halpa-arvoisella tavalla. :-(

 

P.S. Lisää nolosta sisältömarkkinoinnista voi lukea Kari Haakanan blogista. Siellä kerrotaan toisesta tapauksesta, jossa puolestaan rikotaan selvästi markkinoinnin tunnistettavuutta (korjaus 9.12.2015: markkinoinnin tunnistettavuutta ei ko. tapauksessa rikota, sillä kirjoituksen alussa on maininta: ”Kaupallinen yhteistyö: Lotus” – se vain oli jäänyt allekirjoittaneelta huomaamatta, pahoittelut!).


Periscope-lähetyksiä Suomessa 5.12.2015Periscope on tuorein tulokas suomalaisten sosiaalisen median maailmassa. Periscope mahdollistaa suoran videolähetyksen ja siihen liittyvän chat-keskustelun. Yksi lähettää ja muut seuraavat – maailmanlaajuisesti, sillä Periscope-lähetykset näkyvät maailmankartalla, josta käyttäjät voivat klikata minkä tahansa lähetyksen nähtäväkseen.

Google Trends -hakutilastopalvelussa näkyy, miten Periscope löi itsensä todenteolla läpi Suomessa vasta marraskuussa. Vertailukohteena tässä kuvassa on Snapchat ja aikavälinä 2014-2015:

periscope-snapchat-122015

 

Vaikka Periscopen kiinnostavuus perustuu osittain juuri maailmanlaajuisuuteen, niin samalla lähetysten näyttäminen kartalla tekee Periscopesta hyvin paikallisen some-palvelun. Ja julkisen. On helppo katsoa, mitä omalla paikkakunnalla on menossa, tai vaikkapa paikallisessa koulussa.

Tuskin tarvitsee edes sanoa, että Periscope on eniten nuorten suosiossa. Ei siksi ole ihme, että Periscope on jo näin pian päätynyt otsikoihin siksi, että se on herättänyt kouluissa hämminkiä ja ongelmia.

Miten Periscopeen sitten pitäisi koululuokissa suhtautua? Siitä on parhaillaan keskustelu menossa opettajien TVT-ryhmässä Facebookissa. Itse osallistuin keskusteluun jälkijättöisesti ja pyrin selvittämään, mitä eri lainkohdat aiheesta sanovat.

Asiassa on monta puolta. Tässä yhteenvetoa, katso loppuun asti:

  1. Opetus on julkista. Perustellusta syystä voidaan rajoittaa oikeuttaa päästä seuraamaan sitä. Koulut voivat tehdä oppituntien seuraamisesta omia päätöksiä esimerkiksi säännöissään. (Perusopetuslaki 19 §)
  2. Saat tehdä opetuksesta tallenteita omaan käyttöösi, mikäli pääset sitä seuraamaan. Tallenteita ovat esim. ääninauhoite, kuvat, videot, muistiinpanot. Tallenteiden teko tulee koko ajan yhä tavallisemmaksi.
  3. Tallenteen julkistaminen on aina toinen kysymys. Tallenteen julkistamisessa täytyy huomioida mm. a) siinä esiintyvien henkilöiden yksityisyys (=ei saa olla mitään heitä loukkaavaa), b) henkilötietolaki (=henkilöiden tunnistettavuus ja mahdollinen henkilötietokokoelman syntyminen) sekä c) nauhoitteessa ilmenevien teosten tekijänoikeudet. Esimerkiksi alaikäisten lasten kuvaus tai videointi ja sen julkistaminen edellyttää luvan heidän vanhemmiltaan. Tai jos videossa kiusataan jotakin ihmistä tai näytetään muuta hänen kannaltaan arkaluontoista, noloa tai muuten yksityisyyttä loukkaavaa, niin videota ei saa julkaista missään.
  4. Opettajan luentoesitys on teos, johon hänellä on tekijänoikeudet palvelussuhteen laadusta riippumatta. Myös oppilaan/opiskelijan opetuksessa pitämä esitys on teos, johon hänellä on tekijänoikeudet. Molemmat edellyttävät, että esitys ylittää teoskynnyksen, mutta käytännössä niin käy lähes varmasti, sillä esityksen pitäminen vaatii sekä etukäteisvalmisteluissa että tapahtumahetkellä luovuutta. (Tekijänoikeusneuvoston lausunto 2006:11)
  5. Opetustilanteessa syntyvän teoksen tallentaminen on sallittua tilapäiseen opetuskäyttöön. Kuitenkaan tässä tarkoituksessa tehtyä tallennetta ei saa käyttää muuhun tarkoitukseen eikä alkuperäistä opetustilannetta saa sen avulla laajentaa ilman opettajan lupaa. (Tekijänoikeuslaki 14 §)
  6. Teoksesta saa valmistaa kappaleen yksityistä käyttöä varten. Esimerkiksi opettajan luennon saa tallentaa omaa opiskelukäyttöä varten. Muuhun tarkoitukseen tällaista tallennetta ei kuitenkaan saa käyttää. Sekin on ok, että pyytää jota kuta toista tallentamaan luennon omaa käyttöään varten. (Tekijänoikeuslaki 12 §)
  7. Kopioidun teoksen käyttö muuten kuin yksityisesti vaatii tekijän luvan tai sopimuksen. Esimerkiksi luennosta/opetustilanteesta tehdyn tallenteen julkaisu netissä tai sen kaupallinen käyttö vaatii luvan opettajalta tai sopimuksen asiasta. Sama pätee oppilaiden esityksistä tehtyihin tallenteisiin. Tämä on voimassa siihen asti, kun teoksen tekijän kuolemasta on kulunut 70 vuotta (=tekijänoikeuden suoja-aika).

 

Lyhyesti: Oppilaiden koulussa kuvaamat Periscope-videot hyvin todennäköisesti rikkovat Suomen lakia, jos niiden kuvaamiseen ja levittämiseen netissä ei ole saatu etukäteen lupaa kaikilta videolähetyksissä esiintyviltä.

 




Blog Stats

  • 490,659 hits
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 7 916 muun seuraajan joukkoon