Kävin eilen pitämässä ”some-illan” Porissa/Ulvilassa sikäläisille opettajille. Tilaisuuden järjesti OAJ Satakunta.

Aiheena oli sosiaalisen median rooli opetuksessa. Lähestyin aihetta uusien opetussuunnitelmien näkökulmasta ja tarkastelin somen paikkaa opetuksen sisällöissä ja osana oppimisympäristöä. Toisaalta opettajille on hyödyllistä tuntea, mikä merkitys somella on nuorten elämässä. Koulutuksessa keskiössä oli, mitä asioita sosiaalisesta mediasta tulee opettaa nuorille uusien opetussuunnitelmien mukaan – ja mitkä asiat ovat heille itselleen tärkeimpiä koulussa käsiteltäväksi.

Avaa esitys SlideSharessa


Pidin perjantaina koulutuksen sosiaalisen median maineriskeistä ja kriisiviestinnästä. Jälkimmäisen voi tiivistää kuuteen ohjeeseen:

kriisiviestinta-somessa

  1. Reagoi heti, olet jo myöhässä. Tarvittaessa osta aikaa ja hanki apua.
  2. Selvitä, mistä on kyse. Älä luota välikäsiin!
  3. Seuraa, miten tilanne etenee somessa.
  4. Pidä huolta, että kerrot tosiasioita. Älä selittele, älä syytä muita, mutta oikaise virheväitteet.
  5. Korjaa syyt, kiitä avusta, pyydä anteeksi.
  6. Ota opiksi.

Esimerkiksi vähemmän hyvästä kriisiviestinnästä käy Särkänniemen delfiinien siirto, jossa viestintä laiminlyötiin kokonaan ensimmäiset puolivuorokautta, tai Finnairin vuoden 2014 tapaus Ukrainan ylilentojen epäselvyyksistä.

Tässä koko esitys:

Avaa esitys SlideSharessa


facebook-harmitusFacebook on perustamisestaan lähtien julistanut, että sen tarkoitus on yhdistää ihmisiä ja auttaa heitä pitämään yhteyttä toisiinsa. Yhteydenpito tuttavapiirin kanssa onkin tärkein syy käyttää yhteisöpalveluita. Facebook on täyttänyt tämän tarpeen hyvin: yhdistäähän se jo liki 1,7 miljardia ihmistä toisiinsa. Isojen lukujen takana kuitenkin kuohuu.

Aluksi on palattava vuoteen 2009, jolloin Facebook otti käyttöön kuuluisan algoritminsa. Sen tarkoitus on esittää käyttäjille heitä kiinnostavaa sisältöä sen sijaan, että he näkisivät kavereidensa kaikki julkaisut. Enemmistö oppi elämään algoritmin kanssa, mutta monien mielestä Facebook on ollut rikki siitä lähtien.

Vuonna 2012 Facebook listautui pörssiin. Kun osakekurssi lähti laskuun, Facebookin oli viritettävä tuloskuntoaan. Algoritmia muutettiin vuonna 2013 niin, että uutisvirtaan valikoitui yhä pienempi osa kavereiden julkaisuista – käytännössä kärkeen nousivat suosituimpien käyttäjien julkaisut ja eniten jakoja keränneet linkit. Ajateltiin, että mitä laadukkaampaa sisältöä uutisvirrassa olisi, sitä enemmän palveluun saataisiin maksavia mainostajia.

Taitavat julkaisijat ja sisältömarkkinoijat löysivät pian tavat saada julkaisunsa esiin. Facebookin uutisvirta alkoi täyttyä verkkojulkaisujen klikkiotsikoista ja kaupallisista sisällöistä. Samalla käyttäjien henkilökohtaiset tilapäivitykset saivat yhä vähemmän näkyvyyttä. Algoritmi alkoi nakertaa Facebookin alkuperäistä käyttötarkoitusta: ihmisten välistä yhteydenpitoa.

Toinen, ehkä vielä perustavampi ongelma oli se, että Facebook-käyttäjien kaverimäärä alkoi kasvaa. Vuonna 2009 Facebookin käyttäjillä oli keskimäärin 120 kaveria, mutta vuonna 2011 lukema oli kasvanut 190:ään. Nykyään yhdysvaltalaisilla käyttäjillä on keskimäärin 350 Facebook-kaveria ja 18–24-vuotiailla peräti 650. Kaverimäärät lähtivät voimakkaaseen nousuun juuri algoritmin käyttöönoton myötä. Sitä ennen palvelun ominaisuudet eivät olleet suosineet kovin suurten joukkojen seuraamista.

Suuret kaverimäärät tarkoittivat aiempaa suurempaa julkisuutta. Se sopi huonosti omasta elämästä kertomiseen ja parhaiden kavereiden väliseen viestittelyyn. Etenkin nuoret löysivät pian tilalle huomattavasti privaatimmat some-palvelut WhatsAppin ja Snapchatin.

Facebookin algoritmi teki monella tapaa palvelusta enemmän yleisen verkostoitumispalvelun kuin ystävä- ja tuttavapiirin välisen yhteydenpitokanavan. Muutokset olivat aluksi teknisiä, mutta vähitellen ne vaikuttivat käyttäjien tapaan toimia palvelussa. Ihmissuhteiden ylläpitoa tärkeämmäksi muodostui suosittujen sisältöjen löytäminen.

Viime vuonna julkisuuteen tihkui karuja lukuja: käyttäjät jakoivat 21 % vähemmän itse tekemiään tekstejä ja kuvia Facebookissa kuin vuonna 2014. Kyse on siitä, että yhä harvempi kertoo enää henkilökohtaisesta elämästään Facebookissa. Moni käyttäjä on huomannut saman jo aikaa sitten omasta uutisvirrastaan. Facebookin työntekijät puhuvat ”kontekstin romahtamisesta”.

Käyttäjien tuottama sisältö on some-palveluille kaikki kaikessa. Siksi ei ole ihme, että Facebook muutti algoritmiaan jälleen huhtikuussa: nyt tarkoituksena on vähentää klikkiotsikoiden näkyvyyttä ja saada käyttäjät kertomaan enemmän omasta elämästään. Nähtäväksi jää, pystyykö algoritmi tällä kertaa muuttamaan miljoonien ihmisten käyttäytymistä.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Mikrobitissä heinäkuussa 2016


Pidin perjantaina Oulun seudun ammattikorkeakoululle (OAMK) koulutuksen vuorovaikutuksesta verkko-opetuksessa. Koulutuksen järjesti Creato-hanke.

Koulutuksen aiheena oli siis nimenomaan vuorovaikutus verkossa eri muodoissaan: tekstipohjaisesti, pikaviestikeskusteluina, etäyhteydellä, videoneuvotteluna, some-palveluissa, verkko-oppimisalustoilla jne. Lisäksi käytiin läpi erilaisia verkkoyhteisöllisyyden muotoja kuten verkkoyhteisöt, verkostot ja ryhmät sekä erityisesti yhteisöllistä oppimista, pedagogisia malleja ja oppimisprosessin arviointia.

Avaa esitys SlideSharessa


Twitter on kuin ihmiskoe. Sen hypoteesina on, että ihanteellinen some-palvelu syntyy maksimoimalla avoimuus ja antamalla käyttäjien vapaasti verkostoitua, jakaa tietoa ja keskustella.

twitter-pexels-photo-58639Monelle Twitter onkin tärkein some-kanava, josta uutiset kuullaan ensimmäisenä – joskus viikkoja ennen muita mediakanavia. Se on verkostoitumisen ansiota: Twitterissä on tavallista seurata täysin tuntemattomia käyttäjiä.

Siinä missä Facebook-keskustelut käydään aina jonkun osapuolen maaperällä, Twitter-keskustelut tapahtuvat ei-kenenkään-maalla. Twitterissä vain harva on rajoittanut viestiensä näkyvyyttä. Se mahdollistaa eri tahoja kokoavan kriittisen keskustelun Facebookin poteroista huutelua paremmin.

Twitterin kaltaisella avoimella yhteisöpalvelulla on yhteiskunnallista merkitystä. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Digivaalit 2015 -tutkimushankkeen mukaan Twitter näyttäytyi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa mielipiteiden vaihdon ja kriittisen keskustelun areenana, kun vastaavasti Facebookissa ehdokkaiden ja kansalaisten välinen keskustelu kytkeytyi tiiviimmin kampanjointiin.

Twitter sai paljon huomiota myös TV-vaaliväittelyiden live-kommentoinnissa. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan vaaliväittelyiden live-twiiteistä yli puolet keskittyi julistamaan kirjoittajansa mielipidettä ja vain 2-3 % viesteistä sai vastauksia muilta Twitterin käyttäjiltä.

Isot live-tapahtumat ovat poikkeuksia. Aktiiviset twiittaajat saattavat sulkea Twitterinsä niiden älämölön ajaksi. Normaalina viikkona Twitterissä kirjoittelee Suomi-Twitter-laskurin mukaan vain 46-50 tuhatta suomalaista. Lukema on edellisen vuoden aikana pikemminkin kääntynyt laskuun kuin kasvanut.

Monelle 140 merkkiä on liian vaikea viestintämuoto. Twiittaaminen pakottaa ajatuksen kiteyttämiseen – tai ainakin sen pilkkomiseen. Pitemmän ajatuksen voi välittää myös kuvana tai linkkinä esimerkiksi blogikirjoitukseen tai Facebook-julkaisuun.

Sadoille miljoonille ihmisille Twitter ei kerta kaikkiaan näytä sopivan. Palvelussa on yhteensä yli 1,3 miljardia rekisteröityä käyttäjätunnusta, mutta vain noin 320 miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukaudessa. Erään tilaston mukaan 44 % käyttäjätunnuksista ei ole lähettänyt yhtään twiittiä.

Enemmistön osalta ihmiskoe ei siis ole saavuttanut tavoitettaan avoimen verkostoitumisen, tiedonjakamisen ja keskustelun foorumina. Toisaalta korkeaa käyttökynnystä on pidetty Twitterin aktiivisten käyttäjien keskuudessa myös hyödyllisenä, sillä se valikoi käyttäjäkuntaa.

Vuoden 2015 kolmena viimeisenä kuukautena Twitterin käyttäjämäärä ei enää kasvanut. Statista-tilastopalvelun mukaan käyttäjämäärä on jo kääntynyt ensimmäistä kertaa laskuun. Samaan aikaan Twitter on lopulta saamassa talouspuolensa kuntoon panostettuaan mainostoimintojen kehittämiseen. Käyttäjämäärän kasvun lopahtaminen on kuitenkin saanut osakekurssin laskuun.

Twitterin kohtalonkysymys on, miten se saisi uusia käyttäjiä. Se on vaikeaa, sillä isot muutokset voisivat karkottaa nykyisiä käyttäjiä. Ehkä Twitterissä ei olekaan muuta vikaa kuin liian optimistinen hypoteesi käyttäjistä.

Twitterin perään on paitsi ennenaikaista myös turhaa haikailla. On vain ajan kysymys, milloin apajille ilmestyy uusi haastaja, joka pystyy vastaamaan sekä Twitterin nykyisten käyttäjien tarpeisiin että asettamaan uusien käyttäjien sisäänpääsyn riman sopivasti alemmaksi kuin Twitter.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Mikrobitissä huhtikuussa 2016


Törmäsin eilen (19.7.) Twitterissä kiinnostavaan juttuun, jonka mukaan Porin SuomiAreenan aikana eräs Twitterissä käyty keskustelu ”tavoitti viiden tunnin aikana 320 000 ihmistä”. Lukema on sitä luokkaa, että se ei missään tapauksessa voinut pitää paikkansa. Miksi ei ja mikä olisi oikea lukema, siitä lisää jäljessä.

Ensin taustat: Kyse oli Viesti Ryn eli viestinnän asiantuntijoiden ammattijärjestön nettisivuilla olevasta kirjoituksesta. Sen mukaan #totuusuhattuna-hashtag olisi tavoittanut 13.7.2016 viiden tunnin aikana mainitut 320 000 ihmistä Twitterissä. Nyttemmin kirjoitusta on muutettu, joten tässä kuvakaappaus alkuperäisestä kirjoituksesta:

totuusuhattuna-blogiin-190716

Julkaisijataho teki virheestä tavallaan vielä kiinnostavamman – etenkin, kun jutun aiheena on perustella suuren lukeman avulla, miksi sosiaalinen media on tärkeä kanava organisaatioiden viestinnälle. Kyse on siis ns. asiantuntijakirjoituksesta taholta, jonka voidaan ajatella olevan auktoriteetti omalla alallaan. Kirjoituksen tekijä on yhdistyksen toiminnanjohtaja Siina Repo.

Miksi yksittäisen hashtagin keskustelu ei voi Suomessa tavoittaa 320 000 ihmistä?

Suurin syy, miksi lähdin alunperin kyseenalaistamaan (ks. eilinen Twitter-keskustelu aiheesta) väitettä 320 000 ihmisen tavoittavuudesta, on se, ettei moiseen riittäisi edes kaikki Twitterin suomalaiset käyttäjät viiden tunnin aikana. Mittasuhde väitteen ja todellisen käyttäjämäärän välillä on täysin pielessä.

Viime viikolla Twitterissä oli Suomessa yhteensä n. 37 000 twiittaajaa. Lukema käy ilmi Suomi-Twitter-laskurista, jonka mukaan Twitterin käyttö Suomessa on laskenut käytännössä koko tämän vuoden ollen nyt matalimmillaan pariin vuoteen (syynä toki osittain kesäloma-aika, mutta laskusuhdanne on menossa joka tapauksessa). Huippuviikolla viime vuoden lopulla twiittaajia oli n. 58 000.

Samaisen laskurin mukaan keskiviikkona 13.7. Suomi-Twitterissä oli parhaimillaan n. 4000-5000 twiittiä tunnissa. Tämä ei kuitenkaan kerro mitään aktiivisten twiittajien määrästä tuolloin (koska periaatteessa yksikin twiittaaja voi kirjoittaa tuhansia twiittejä tunnissa), mutta antaa hieman osviittaa mittasuhteista. Suomi-Twitter-laskurin mukaan #totuusuhattuna oli päivän 6. suosituin hakusana.

Joku voisi tässä kohtaa syystäkin huomauttaa, että eihän twiittaajien määrä 37 000/vko tarkoita, etteikö vain-lukija-tyyppisiä Twitterin käyttäjiä olisi voinut silti olla yli 300 000 viidessä tunnissa. Siirrytään siis syvempiin vesiin…

Viime syksynä tehdyn kyselyn mukaan 18 % 12-65-vuotiaista suomalaisista käytti Twitteriä. Kyselystä ei kuitenkaan käy ilmi, tarkoittiko tämä Twitterin käyttöä esimerkiksi edellisen viikon, kuukauden tai kolmen kuukauden aikana, vai sitä, oliko vastaajalla ylipäätään Twitter-tunnus olemassa. Kun käyttöä kysytään näin yleisesti, ihmiset vastaavat kukin omalla tavallaan. Joka tapauksessa lukema 18 % tarkoittaisi yhteensä 648 000 suomalaista Twitterin käyttäjää (laskettuna sen avulla, että 12-65-vuotiaita suomalaisia oli tuolloin n. 3,6 miljoonaa). Luonnollisesti tämä lukema on epätarkka, mutta riittävän käyttökelpoinen lukema kuitenkin.

Tämä 648 000 ei kuitenkaan vielä kerro oikein mitään siitä, paljonko Twitterin käyttäjiä on yhteensä (sekä twiittaajia että vain-lukijoita) yhden viikon tai päivän aikana. Yritetään siis mennä luvuissa vieläkin pidemmälle.

Kyselyn tekoaikaan (viikot 36-40/2015) Suomi-Twitter-laskurin mukaan twiittaajia oli n. 53 000 viikossa. Tähän verrattuna viime viikolla oltiin n. 30 % matalammalla tasolla. Joten viime viikolla voitaisiin ajatella olleen suomalaisia Twitterin käyttäjiä korkeintaan 70 % lukemasta 648 000, mistä tulee tulokseksi 453 600.

Jos ajatellaan, että tämä kyselyn tuloksista johdettu lukema kuvaisi Twitterin käyttöä esimerkiksi yhden kuukauden aikana (jota useimmin käytetään mittalukuna some-palvelujen suosiota verratessa), niin yhden viikon aikana käyttäjiä on noin kolmannes koko kuukauden luvusta. Tämä ei ole pelkästään mutua, vaan perustuu aiempiin Suomi-Twitterin datoihin twiittajien määrien eroista yhden viikon ja koko kuukauden välillä.

Näin saadaan, että viime viikolla Twitterissä oli arviolta yhteensä noin 453 600 / 3 = 151 200 suomalaista käyttäjää.

Tämä on erittäin optimistinen laskelma. Jos oletetaan em. kyselyn kuvaavan Twitterin käyttöä esimerkiksi kolmen kuukauden jaksolla, olisi käyttäjiä per viikko paljon yllä laskettua vähemmän.

Riittäisikö tämä osoittamaan sen, miksi viiden tunnin aikana on teoriassa ja varsinkin käytännössä mahdotonta tavoittaa väitettyä 320 000 suomalaista ihmistä Twitterissä? Käyttäjiä ei yksinkertaisesti riitä – ei lähellekään.

Tietenkin tämä on hieman tällaista numeroilla leikkimistä, mutta tarkemman datan puutteessa on mentävä niillä, mitä käytettävissä on. Jos jollain on tarkempaa dataa, otan sen ilomielin vastaan.😉

Paljonko #totuusuhattuna -keskustelu todellisuudessa tavoitti ihmisiä Twitterissä?

On mahdotonta tietää tarkasti, paljonko tietyn hashtagin keskustelu tavoitti ihmisiä. Suuntaa-antava haarukka on kuitenkin helppo sanoa. Sen laskemiseen on muutamia eri tapoja.

Teoreettinen mahdollisen tavoittavuuden maksimi on yksi tapa. Se saadaan, kun lasketaan kaikkien ko. hashtagin keskusteluun osallistuneiden käyttäjien seuraajamäärät yhteen. Vähemmän yllättäen juuri tästä oli kyse Viesti Ryn käyttämässä luvussa. Lukema nimittäin oli otettu Pinnalla.pyppe.fi-tilastopalvelusta, mikä käy ilmi tästä Siina Revon twiitistä:

Pinnalla-palvelun ylläpitäjä vahvistaa tässä, että heidän palvelunsa kertoma luku oli laskettu juuri yllä kuvaamallani tavalla:

Tähän siis perustui Viesti Ryn / Siina Revon kirjoituksen virheellinen väite. Ikävä juttu, ettei kirjoittaja tullut arvioineeksi sitä kriittisesti, ja hän myös lainasi sitä jutussaan ja twiitissään virheellisesti väittäessään lukua ”tavoitetuiksi ihmisiksi”. Lukujen kanssa on oltava tarkkana, että mitä niiden väittää tarkoittavan(!).

Tässä luvussa on kuitenkin useampi asia pielessä:

  • Luvusta ei ole vähennetty duplikaatteja eli eri keskustelijoiden samoja seuraajia. Etenkin tietyn aihepiirin keskustelussa näitä on todella paljon, koska samasta aiheesta kiinnostuneet seuraavat suurelta osin samoja käyttäjiä.
  • Luvusta ei ole vähennetty niitä, jotka eivät käytä Twitter-tunnustaan. Maailmanlaajuisesti noin 1,3 miljardista luodusta Twitter-tunnuksesta aktiivisia on vain reilut 300 miljoonaa.
  • Luvusta ei ole vähennetty niitä, jotka eivät keskustelun aikana käyttäneet Twitteriä. Eli vaikka kaksi ensimmäistä kohtaa voitaisiin vähentää luvusta jollain konstilla, niin silloinkin kyse olisi vasta teoreettisesta maksimista.

Rautalangasta väännettynä:

Todellisen tavoittavuuden kanssa luvulla 320 000 ei ole mitään tekemistä. Lähinnä siihen vaikuttaa se, kuinka paljon keskusteluun osallistui hyvin suosittuja Twitterin käyttäjiä, sillä lukema muodostuu pitkälti muutaman eniten seuratun keskustelijan seuraajalukemista.

Syystä tai toisesta Viesti Ry on päätynyt pitämään juuri tämän käytännössä merkityksettömän lukeman kirjoituksessaan – vain korjaten hieman alkuperäistä sanamuotoa.

Toinen, huomattavasti paremmin todellista tavoittavuutta kuvaava lukema olisi kyseisen keskustelun suosituimman twiitin näyttökertojen määrä eli twiitin impressions-lukema Twitter Analyticsissa. Oletettavasti suosituimman tweetin on nähnyt selvä enemmistö hashtagiin liittyvää keskustelua seuranneista Twitterin käyttäjistä, sillä se on esiintynyt hashtag-feedissä lukuisia kertoja retweettien ansiosta.

Kysyin tätä Viesti Ryltä useaan kertaan eilisessä Twitter-keskustelussa, mutta en saanut siihen vastausta:

Kysymäni Viesti Ryn twiitti on kerännyt tätä kirjoittaessa 26 retwiittiä ja 17 tykkäystä:

Sivumennen sanoen twiitissä puhutaan täyttä asiaa. Medialukutaidon ja monilukutaidon ääressähän tässä ollaan.🙂

Tyypillisesti tämän verran retweetatulla twiitillä on suunnilleen 6000 – 8000 näyttökertaa. Viesti Ry voisi halutessaan kertoa meille, paljonko on oikea lukema, mutta jostain syystä he eivät sitä ole tehneet. Huomionarvoista on, että tässäkään ei ole kyse uniikeista eri käyttäjistä, vaan potentiaalisista mahdollisuuksista saada korkeintaan näyttökertojen verran lukijoita twiitille (lisätietoa Twitterin sivulta). Tilastoissa ei koskaan tiedetä varmasti, milloin yksittäinen käyttäjä on todella lukenut viestin.

Tämän valossa näyttäisi siltä, että #totuusuhattuna -keskustelu olisi tavoittanut pyöreästi 10 000 ihmistä Twitterissä. Lukema saattaa silti olla paljon isompikin, jos keskusteluun olisi osallistunut laajasti joko eri aikaan tai eri Twitter-verkoston osissa olevia käyttäjiä, joten varovaisempi arvio voisi olla 10 000 – 30 000 ihmistä. Sekin olisi vielä enintään kymmenesosa siitä, mitä Viesti Ry tuli väittäneeksi.

Mitä verkostoanalyysi kertoo #totuusuhattuna-keskustelusta?

Koska halusin saada aiheesta vielä paremman käsityksen, tein #totuusuhattuna-Twitter-keskustelusta oman datankeruun ja verkostoanalyysin. Huomioin siinä vain ennen 19.7. tulleet twiitit, jotta eilen käyty jälkikeskustelu ei tullut mukaan aineistoon. Mukaan on laskettu siis vain ne twiitit, joissa on mainittu #totuusuhattuna-hashtag sekä niiden retwiitit.

Verkostoanalyysin mukaan keskusteluun oli osallistunut ja siinä oli mainittu yhteensä 222 eri käyttäjää. Jos/kun tavoitteena oli synnyttää keskustelua tietystä aiheesta, niin tämä on mielestäni onnistumista parhaiten kuvaava lukema.

Vielä lukujakin tärkeämpää on tietää, keitä viesti/keskustelu tavoittaa, keitä (kaikkia)  aihe kiinnostaa ja ketkä ovat aiheeseen liittyvät tärkeimmät mielipidevaikuttajat. Näihin saadaan vastaus verkostoanalyysillä.

Mistään suuresta verkostosta ei ole kyse. Pitää muistaa, että kyse oli vain yksittäisen tapahtuman yksittäisestä keskustelusta, joten määräänsä isompaa ilmiötä siitä ei oikein voinutkaan odottaa syntyvän.

Keskustelijoiden ja siinä viitattujen käyttäjien verkostokartta näyttää tältä (klikkaa isommaksi):

screenshot_221338

Pallukan koko kuvaa käyttäjän keskeisyyttä ja väri sitä, mihin klusteriin (Gephi-analyysiohjelman muodostamat) hän kuuluu.

Kuvasta käy selvästi esiin keskustelun merkittävimmät käyttäjät (alla järjestettynä eigenvector-keskeisyysluvun mukaan):

  1. viestiry, 4172 seuraajaa
  2. rikurantala, 125033 seuraajaa
  3. hetakoski, 953 seuraajaa
  4. mikaeljungner, 80343 seuraajaa
  5. sukkola, 9295 seuraajaa
  6. eevalehtimaki, 9271 seuraajaa
  7. pnyman2, 3867 seuraajaa
  8. aivanerityinen, 1937 seuraajaa
  9. piritta, 11051 seuraajaa
  10. annevsi, 691 seuraajaa
  11. suomiareena, 5146 seuraajaa
  12. aino_kivela, 73 seuraajaa

Listassa on muutama todellinen supervaikuttaja suomalaisessa some-ympäristössä. Kun tuloksia arvioidaan, niin tällaisiin asioihin kiinnittäisin huomiota. (Edit: osittain kyse on siitä, että he olivat mukana varsinaisessa SuomiAreenan keskustelussa, ja siksi heitä mainittiin useasti Twitter-kommenteissa.) Merkittävimpien mielipidevaikuttajien välityksellä keskustelu saattaisi levitä laajemmallekin ja sillä voisi olla muitakin (joskus yllättäviä) vaikutuksia – tavallisimmin se, että joku toimittaja tarttuisi juttuun ja kirjoittaisi siitä lehteen isompien joukkojen luettavaksi.

Osaltaan näiden käyttäjien seuraajamääristä siis muodostui Viesti Ryn alkuperäinen väite 320 000 tavoitetusta ihmisestä. Sivumennen sanoen ei ole epätavallista, että keskeisimmät käyttäjät tässä verkostossa olivat myös eniten seurattuja. Suositut käyttäjät ovat vähän niin kuin retweet-, maininta- ja vastausmagneetteja – sen lisäksi, että heillä on suora yhteys muita useampiin käyttäjiin.

Verkostokartan muodosta voi myös tehdä johtopäätöksiä. Keskustelijat muodostivat pääosin hyvin tiiviin verkoston aiheeseen liittyen. Kartasta ei erotu paljonkaan selvästi muista erillään olevia ryhmittymiä, vaan useimmat klusterit (pallukoiden värit) sekoittuvat iloisesti toisiinsa. Verkoston keskimääräinen klusterointiluku on 0,4, mikä myös kertoo suhteellisen tiiviistä verkostosta.

Toisinaan näkee verkostokarttoja, jotka jakaantuvat selvästi useampiin verkoston osiin, joista osa on lähempänä keskustaa ja osa kauempana liittyen keskustaan vain toisten klustereiden kautta. Tässä tapauksessa sellainen on vasemman ylänurkan oranssi klusteri. Ainoa selvästi muista erillään oleva klusteri on oikean alakulman punainen porukka (se on kuvan ottamista varten vedetty lähemmäksi muita), joka liittyy vain yhdellä yhteydellä muuhun verkostoon.

Yhteenvetoa

Toivottavasti tämä tapaus on opiksi siitä, miksi viestijöiden kannattaa tuntea käyttämiensä some-palvelujen

a) Käyttäjämäärät. Eli mitä voi enintään odottaa tarkasteltavana aikana ja toisaalta: mikä lukema ei kerta kaikkiaan voi pitää paikkaansa.

b) Analytiikka. Ainakin peruskäsitteet on syytä tuntea ja olla sotkematta toisiinsa: mahdolliset näyttökerrat, näyttökerrat, yksilöidyt tavoitetut ihmiset.

Lisäksi tapaus on opetus siitä, miten vaikeaa on korjata oma virheensä – jopa viestinnän ammattilaisten ammattijärjestölle. Viesti Ryn kirjoituksen pointti perustui suurelta osin isoon lukuun 320 000, jonka luultiin tarkoittavan tavoitettuja ihmisiä. On hämmästyttävää, että lukua ei alunperin tarkistettu huolella, mutta viimeistään virheen tultua esille olisin odottanut sen selväsanaista korjaamista, että kyse ei ollutkaan tavoitettujen ihmisten määrästä, ja samalla esimerkin näyttämistä koko viestintäalalle, miten virhetilanteessa pitäisi toimia. Heille oli kuin tarjottimella paikka alan eettisen johtajuuden näyttämiselle.

Mutta kun ei, niin ei. Selvän korjauksen sijasta Viesti Ry muutti lauseen sanamuotoja, ja nyt se on tällainen: ”Aiheen Twitter-tavoittavuus oli lähes 320 000.” Vaikka teksti on lähes teknisesti hyväksyttävissä (minkä kyseenalaistan, syyt edellä), niin siitä syntyy edelleen monelle analytiikkaa tuntemattomalle lukijalle kuva, että aihe olisi tavoittanut 320 000 ihmistä. Miksi käyttää moista lukemaa, jonka merkitys ja informaatioarvo on lähes olematon?

Minulle tämä ”korjaus” näyttäytyy niin, että oikeastaan Viesti Ry ei halunnut tuoda selvästi esiin tekemäänsä virhettä, joka johtui aiheen huonosta tuntemisesta ja jonka kokoluokka oli vähintäänkin yhden ylimääräisen nollan luokkaa.

Eettisyys ei ole sitä, että yritetään peittää oma virhe. Tässä tapauksessa se olisi ollut sitä, että olisi pyritty selkeästi korjaamaan virheestä lukijoille syntynyt väärä käsitys ja selitetty, mistä se johtui.


Pidin eilen Restamaxille koulutuksen sosiaalisesta mediasta Tampereella. Koulutus jakaantui somen tilannekatsaukseen sekä somen käyttöön yrityksen toiminnassa – pääasiassa markkinoinnissa ja asiakaspalvelussa.

Avaa esitys SlideSharessa

Johanna Vuorenmaa Hehku visual -yrityksestä kävi tekemässä koulutuspäivästä visuaaliset muistiinpanot:

Kooste 1_HartoPönkä_Sosiaalinen media_tilannekatsaus-01

Kooste 2_HartoPönkä_Sosiaalinen media_yrityksen toiminnassa-01


Pidin tänään luennon sosiaalisesta mediasta opetuksessa uuden OPS:in näkökulmasta oululaisille opettajille. Koulutuksen järjesti Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelut.

Tarkempia aiheita olivat mm.

– Mitä OPS sanoo sosiaalisesta mediasta ja mitä se tarkoittaa vuonna 2016?
– Mitä asioita sisältyy sosiaalisen median käyttöön koulussa?
– Sosiaalisen median taidot osana yleissivistystä ja tulevaisuuden taitoja
– Sosiaalisen median palvelut osana oppimisympäristöä
– Some ja pedagogiikka
– Koulun someketin laadinta: yksityisyys, tekijänoikeudet, käytöstavat
– Oppilaiden kännyköiden ja muiden omien laitteiden käytön pelisäännöt koulussa
– Käytännön haasteita ja ratkaisuja niihin

Avaa esitys SlideSharessa

Lisäys 3.5.2016: Tässä esityksen alussa oleva suomalaisen koulun murrosta ja sen vaikuttimia esittävä kuva. Kuvaa saa käyttää CC-BY -lisenssin mukaan, eli tekijä ja linkki lähteeksi.

koulun-murros-ops-2016.png

Koulun aiemmat toimintatavat – ja ns. perinteisen opetuksen – haastavat 1) teknologian/yhteiskunnan murros, 2) lasten ja nuorten käyttäytymisen murros sekä 3) oppimiskäsityksen ja pedagogiikan murros. Ensimmäinen vaikuttaa kahteen muuhun. Ja tämän kaiken keskiössä on koulu, erityisesti opetus (sisällöt, menetelmät, oppimisympäristö) sekä toimintakulttuuri, joka on uuden OPS:in tekstejä mukaillen käytännön tulkinta koulun opetus- ja kasvatustehtävästä. Ja sen tekevät opettajat.


Pidin eilen vanhempainillan sosiaalisesta mediasta Tupoksen koululla. Mukavasti päästiin jutun juureen kiinni – kiitos osallistujille!🙂

Avaa esitys SlideSharessa


Luennoin eilen nuorten sosiaalisen median käytöstä Kainuun ammattiopiston tekniikan ja liikenteen alan opettajille. Esityksestä muodostui aika tuhti tilannekatsaus tämän hetken some-maailmaan. Lopussa käsitellään lisäksi kysymystä, mitä digitaitoja niin sanotuille diginatiiveille tulisi kouluissa opettaa – eli mitä he eivät omin päin vapaa-ajan somen käytössä opi.

Avaa esitys SlideSharessa




Blog Stats

  • 518,979 hits