Iisalmen some-ohjeistuksesta ja etenkin sen Facebook-kiellosta on noussut myrsky vesilasissa. Koska olen ollut mukana tekemässä – tai joskus pikemminkin ohjaamassa – useampaa some-ohjetta, niin tässä pari pointtia, miten homma olisi pitänyt oikeasti hoitaa.

Some-ohjeistuksen tekoon on karkeasti kolme tapaa:

  1. Pienellä työryhmällä
    • Laitetaan esim. viestintä- ja tietohallintopäälliköt asialle sekä kaupungin lakimies
    • Ja mahdollisesti joku someen perehtynyt ”ruohonjuuritason” työntekijä – tyypillisesti kaupungin nuorisotyön some-projektin projektipäällikkö (häntä kannattaa myös kuunnella!)
  2. Pääosin pienellä työryhmällä, mutta osallistetaan työntekijöitä laajemmin
    • Järjestetään vaikkapa etukäteen kysely, jolla kerätään mielipiteitä, ja sitten koostetaan ohjeistus työryhmän voimin sen pohjalta valmiiksi. Tämä on kyllä toimiva tapa etenkin isoissa organisaatioissa.
    • Tai sitten – huonossa tapauksessa – pistetään ykköskohdan mukaisesti laaditun ohjeistuksen ”luonnos” henkilöstön kommentoitavaksi ennen kuin siihen lyödään leima päälle (kuka oikeasti uskaltaa haukkua pomojen tekemän ohjeistuksen enää siinä vaiheessa?)
  3. Laitetaan työntekijät laatimaan ohjeistus itselleen
    • Tässä pomoporras on huomannut, että he eivät voi tuntea kaikkia kaupungin työntekijöiden työnkuvia niin hyvin, että voisivat ylhäältä tietää, mikä on heille toimivin ja oikeasti tarpeellinen ohjeistus.
    • Ja niinhän se on, että jokainen tuntee oman työnsä parhaiten ja on tyytyväinen, kun hänen ajatuksiaan kuullaan. Saattaa siinä kokonaisuuden tuottavuuskin parantua.
    • Toki tässäkin tarvitaan käytännössä pienempi ydinryhmä pitämään pyörät pyörimässä ja ohjaamaan homma maaliin (fasilitoimaan yhteisöllistä työskentelyä on tälle hieno termi)
    • Samalla kannattaa käyttää tilaisuus laittaa koko väki miettimään, miten somesta saadaan hyöty ja mahdollisuudet irti. Tulos varmasti yllättää. Tämä on oikeasti paras syy alkaa koko projektiin.
    • Tämän järki on myös siinä, että kun jokainen on ollut ohjeistuksen laadinnassa mukana – tai vähintään saanut mahdollisuuden siihen – niin valmista ohjeistusta on paha mennä enää myöhemmin moittimaan. Konsulttikielellä jalkauttaminen alkaa jo määrittelyvaiheessa.

Ei tarvita kristallipalloa sen sanomiseen, miten Iisalmen ohjeistus oli laadittu. Prosessin onnistuminen – tai epäonnistuminen – näkyy tuloksen laadussa.

Ei ole mitään väliä, montako iterointivaihetta, työtuntia tai some-konsulttia oli auttamassa, niin ykköstapa ei koskaan tuota yhtä hyvää tulosta kuin kakkonen. Ja sama pätee kakkosen ja kolmosen välillä. Toki tässä on organisaatiokohtaisia eroja, että millainen toimintakulttuuri on ennestään, mihin on edellytyksiä ja mihin pyritään (toivottavasti eteenpäin).

Sama pätee kaikkiin työryhmiin: tulos on tekijöidensä näköinen. Eikä kyse todellakaan ole mistään sanamuodoista.

Vielä kymmenen vuotta sitten oli ihan yleisesti hyväksyttävää, että pomot (sedät joku minua nuorempi voisi sanoa?) laativat säännöt ja muut noudattivat niitä. Se oli sitä vanhaa kunnon hierarkkista johtamis- ja toimintakulttuuria. Sen toimivuus perustui kahteen asiaan:

  1. rajattuun vastuuseen ja vaikuttamismahdollisuuteen (asemaan organisaatiossa / annettuun työnkuvaan) ja
  2. rajattuun viestintään (alainen kommunikoi vain lähimmän esimiehensä kanssa).

Jos olit organisaatiopyramidin alimmallla portaalla, niin a) et uskaltanut valittaa, koska et halunnut pudota kokonaan pois, ja b) jos olisitkin valittanut, ei sillä olisi ollut muuta merkitystä kuin se, että sinua olisi pidetty muiden mielestä hankalana tyyppinä – lopputuloksena et olisi valittanut enää kohta enempää.

Nykyään toimintakulttuuri on toinen ja sen on Iisalmea ennen huomannut jo moni muu taho: sosiaalisen median myötä kuka tahansa saa äänensä kuuluviin ja käyttää kyllä mahdollisuutensa.

Vaikka kieltäisitte Facebookin, YouTuben, Twitterin, WhatsAppin, Snapchatin ja kaiken. Jos ette usko, niin ylämäkeä on vielä reilusti jäljellä.

Toimintakulttuurin kehittyminen avoimeksi ja osallistavaksi

P.S. Jos silti haluatte tehdä paperin pienellä työryhmällä ja käyttää johtajille kuuluvaa valtaa, älkää tehkö ohjeistusta. Sen sijaan tehkää vaikka strategia. Silloin kyllä menetätte osallistamisen mahdollisuudet – kaikki hyvät ideat mukaanlukien – mutta ainakaan siitä ei kirjoitella lehdissä.


Oletko joskus törmännyt Facebookissa tai Feissarimokissa henkilöön, joka kertoo, ettei seuraa enää uutisia, koska kaikki olennainen tieto on somessa? Hän voisi kirjoittaa esimerkiksi näin:

(Huom. kuvassa oleva status-päivitys ei ole totta, vaan löyhästi tosielämään perustuvaa fiktiota. Yhteneväisyydet todellisuuteen eivät ole sattumaa.)

Sosiaalisen median kuplista on muodikasta puhua, mutta kuinka moni on huomannut itse elävänsä sellaisen sisällä? Siinä vaiheessa, kun some-juttuihin alkaa uskomaan enemmän kuin ammattitoimittajien tekemään työhön, on viimeistään aika herätä: kaikki tieto ei todellakaan ole netissä, eivätkä aikansa kuluksi uutisia somessa kommentoivat yleensä ole perehtyneet niiden aiheisiin likimainkaan sen verran kuin toimittajat.

Toki on hyvä olla mediakriittinen – ja olen sitä usein itsekin – mutta kategorisesti ei kannata olla uskomatta kaikkea ”perinteisen median” julkaisemaa tietoa ja käpertyä vain omaan kuplaansa.

Ennen kuin menen kupliin syvemmälle, niin alla syyt, miksi olen lähtökohtaisesti valmiimpi uskomaan toimittajan kirjoittamaa juttua kuin netin kuulopuheita, vaikka toimittajalla olisikin paineita saada jutulle mahdollisimman paljon lukijoita:

  • Toimittaja on työstään vastuussa mm. lähimmälle esimiehelleen, lehden päätoimittajalle, lukijoille ja itselleen.
  • Toimittajan työtä ohjaa journalistin (eettiset) ohjeet. Kukaan toimittaja ei oikeasti halua saada jutustaan langettavaa päätöstä Julkisen sanan neuvostolta. Miettikää, mikä määrä kotikriitikkoja ja kateellisia kilpailijoita syynää jokaisen putkesta ulos tulevan tuotoksen suurennuslasin kanssa läpi.
  • Sen mitä toimittajia tunnen, niin useimmilla heistä on pyrkimys tehdä luotettavia juttuja mm. tarkistamalla faktat ja käyttämällä asiantuntijoita. Toimittaja ei ole se, joka on valmis uskomaan asian olevan totta vain siksi, että kuuli siitä kaverilta somessa. Tämä selvimmin erottaa hänet satunnaisesta Facebook-uutisseuraajasta.
  • Toimittajat erikoistuvat eri aihealueisiin kuten talouteen, politiikkaan, tietotekniikkaan, urheiluun ja kulttuuriin. Kun ihminen haastattelee aihepiiriin vihkiytyneitä henkilöitä vaikkapa 20-30 vuodessa, niin jotain on pakko tarttua häneen itseensäkin, vai mitä?
  • Kun toimittaja kirjoittaa uutisen, yllä olevat seikat painottuvat, sillä lehdissä pidetään tärkeänä erottaa asiajutut ja toimittajien omat mielipiteet. Jälkimmäiset julkaistaan pääkirjoituksissa, kolumneissa, näkökulmissa ja kommenteissa, joten niitä ei ole mikään ”tarve” sekoittaa uutisteksteihin.

Tästä huolimatta myönnän auliisti, että toimittajat tekevät virheitä, ja että ammattikuntaan kuuluu liian monia, joilla ei ole ns. journalistista kunnianhimoa, vaan he sortuvat klikkiotsikoiden tehtailuun ja copy-paste-uutisten tekoon eli kopioivat suosittuja juttuja amerikkalaisilta uutissivustoilta. Joskus olen jotain tästä kirjoittanutkin.

Ei ole mikään ihme, että lähes 90 % suomalaisista ei usko kaikkea, mitä uutisissa kerrotaan. Kaikkea ei tietenkään pidä uskoa. Toimittajat tietävät tämän epäilemättä parhaiten.

Sitten kuplien puhkontaan.

Jokainen meistä elää jonkinlaisen ”kuplan” sisällä. Kyse on vain siitä, miten isossa. Facebook-kavereiden verkostoon tietonsa perustavalla kupla on pienempi kuin monipuolisesti maailman tapahtumista uutisia kirjoittavalla toimittajalla.

Edes suuri kupla ei pelasta haksahtamasta epätotuuksiin. Toimittajat yleensä elävät valtavasssa ”toimittajien kuplassa”, jossa seurataan toimittajia kiinnostavia asioita ja kaikkea, mitä nyt muutkin toimittajat pitävät tärkeänä. Toimittajien kuplassa pätee erityinen mekaniikka, jota kutsutaan uutisarvoksi. Jos uutisarvo arvioidaan isoksi (toimittajien mielestä), ei uutisen tarkistamista pidetä niin tärkeänä kuin sitä, että uutinen ehditään julkaista ennen muita. Toimittajat nähkääs ovat kehitelleet itselleen uskomuksen, että jos jokin asia on heistä tärkeä, niin se on sitä ja olisi suorastaan väärin vitkutella sen kertomisessa.

Vanha kansa sanoisi, että tilaisuus tekee varkaan. Ja joskus tekijänoikeuksien rikkojan, jopa valtakunnan ykkösmediasta.

Toinen voimakkaasti toimittajiin vetoava seikka on hyvä tarina. Jos tarina on riittävän hyvä, sen kertojaan halutaan uskoa. Tällaista on tietenkin helppo käyttää hyväksi. Otetaan esimerkki. Muistatko vuosi sitten syksynä suuresti hehkutetun uutisen Ello-nimisestä uudesta sosiaalisen median palvelusta, jonka piti lyömän Facebookin? Se oli pelkästään hyvä tarina, jonka leviäminen ei perustunut muuhun kuin toimittajien kuplaan.

Näihin kysymyksiin uhraavat tietenkin aikaansa vain hyvät toimittajat. Huonot seuraavat Amppareiden listaa, että kuka sai minkäkin jutun ja paljonko omat jutut keräävät klikkejä. Sekä tietysti some-jakojen määriä. Onneksi enemmistö on edelleen hyvien puolella pahaa vastaan. Se on syy, miksi heitä puolustan. Kaikki eivät edes ole uhranneet itseään markkinatalouden alttarille – esimerkkeinä Rapport ja Long Play, joiden toimittajat kirjoittavat laadukkaita juttuja aiheista, jotka todella kiinnostavat heitä ja lukijoitaan.

Mutta kuplistahan tässä piti kirjoittaa, eikä iänikuisesta journalismista.

Mikä siis on kupla? Lyhyt määritelmä menee (itseäni lainaten) näin:

Kun sosiaalisen median käyttäjät valitsevat omien intressiensä mukaan, keitä he ottavat mukaan verkostoihinsa ja mitä tietolähteitä he seuraavat, niin myös somen kautta saatava tieto on jokaisen käyttäjän kohdalla erilaista. Verkostoitumisessa ei siten ole kyse vain henkilöiden ja muiden tahojen valinnasta, vaan samalla käyttäjä muodostaa konkreettisesti omien valintojensa mukaisen informaatio- ja uutiskanavan. — Tämä on omiaan synnyttämään niin sanotun kuplan: kun käyttäjä valitsee omia mielipiteitään vastaavia tietolähteitä, ne vahvistavat entisestään hänen omia uskomuksiaan.

Kyse ei siis ole enemmästä tai vähemmästä kuin siitä, mihin koko nykymuotoisen sosiaalisen median suosio perustuu: käyttäjien välisestä verkostoitumisesta ja sen tuottamasta sosiaalisesti suodatetusta sisältövirrasta. Kun tämä yhdistyy ihmisen taipumukseen valita mieluummin mieluisia kuin epämieluisia asioita, on kyseessä systeemi, joka tuottaa kuplia.

Sosiaalinen media siis tuottaa ja vahvistaa kuplia, eikä sitä voi täysin välttää. Kuplien välttämiseksi on ehdotettu sitä, että ottaa monipuolisemmin eri alojen ja eri tavoin ajattelevia ihmisiä seurantaansa. Niin voi kuitenkin vain laajentaa kuplaansa – mikä on jo saavutus sinänsä. Tällä kertaa en kuitenkaan kehu somea tämän vuoksi.

Seuraava esimerkki on Tuija Aallon blogista. Hän kertoo Etnografisen tutkimustoimisto Kennon tutkimuksesta, jossa eräs haastateltavana ollut lukiolainen kuvasi omaa mediakuplaansa:

Hän toivoi, että mediassa kirjoitettaisiin esimerkiksi tavallisten ihmisten selviytymistarinoita, koska ei ole koskaan sellaisia saanut lukea. Varttunut mediakäyttäjä osaisi hakea sellaista sisältöä naistenlehdistä, mutta kyseisen lukiolaisen vastaanottama sosiaalisen median sisältö oli lähinnä ulkonäköön painottuvaa kuvallista oman elämän raportointia. Tällaisia blogisisältöjä leimaava täydellisyyden tavoittelu aiheutti nuorelle naiselle ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta liittyen ulkonäköön ja arjen hallintaan.

Lisäksi Tuija nostaa esiin asian, jota kannattaa miettiä huolella: jos ihminen ei aktiivisesti pyri laajentamaan omaa kuplaansa, valikoitu sosiaalinen verkosto johtaa lopulta passiiviseen sisältöjen vastaanottamiseen.

Kerran minulta kysyttiin mielipidettä ohjelmasta, joka etsisi automaattisesti minua kiinnostavaa sisältöä Twitteristä. Joka suosittelisi minulle sisältöjä sen mukaan, mistä olen aiemmin ollut kiinnostunut. Vastasin, että se olisi pahinta, mitä Twitterille voisi tehdä. Mutta onko meitä todella kiinnostava sisältö sitä, mikä on kuplassa, vai sitä, joka on kuplan ulkopuolella? (Vai uskottelemmeko vain itsellemme jälkimmäistä?)

Mutta kai sentään aktiivinen omien sisältöjen tuottaminen ja jakaminen somessa on hyväksi? No, ei välttämättä. Hyperaktiiviset sisällöntuottajat ovat vain kolikon toinen puoli.

En voi välttää yhdistämästä yllä olevaa lukiolaisen kertomusta tuoreeseen Sari Östmanin väitöstutkimukseen, joka käsittelee elämänjulkaisemista sosiaalisessa mediassa. En ole lukenut varsinaista väitöskirjaa, mutta väitöstiedotteessa esitetään elämänjulkaisemisen identiteetin kehittyvän kolmessa vaiheessa huipentuen lopulta tähän:

Kolmas omaksumisen vaihe on syväomaksuminen. Toimija sisäistää roolinsa identiteetiksi asti. Silloin hän saattaa huomata ajattelevansa elämää julkaisujen kautta ja pohtivansa: ”Millasen päivityksen tästä sais?” Elämäjulkaisija-identiteetti kurkistelee vaikkapa äidin tai työntekijän roolin olan yli. Näin toimiva identiteetti on täysin uusi ilmiö verrattuna aiempaan roolikäsitysten ja sosialisaation tutkimukseen, jonka edelläkävijöitä 1960-luvulta lähtien ovat olleet sosiologit Peter Berger ja Thomas Luckmann. Aiemman käsityksen mukaan roolin taustalla vaikuttava identiteetin osa painuu taka-alalle, kun toinen rooli siirtyy toimimaan aktiivisesti. Elämäjulkaisija-identiteetti kieltäytyy tekemästä tätä.

Vastaavia tutkimustuloksia omasta elämästä kertomisen koukuttavuudesta some-palveluissa on saatu muuallakin. Näin epäilemättä voi tapahtua Facebookissa, Twitterissä, Instagramissa, YouTubessa ja muissa some-palveluissa, joiden ydin on omien sisältöjen julkaisu ja verkostoituminen. Monien kyselyjen mukaan yksi suurimmista syistä sosiaalisen median käyttöön on yhteydenpito tuttujen kanssa. Mutta eikö koko homma ole mennyt päälaelleen silloin, kun omien asioiden kertomisesta on tullut kaikkein tärkeintä? 

Mielestäni elämänjulkaisemisen identiteetti ei ole tavoiteltava asia, vaan uhkakuva. Ei sosiaalisen median ollut tarkoitus tehdä meistä omaan napaamme tuijottajia vaan muista kiinnostuneita ja heihin vuorovaikutuksessa olevia. Elämänjulkaisijan kupla on pienin mahdollinen: siihen ei mahdu muita kuin hän itse.

Ja entäpä tämä kirjoitus? Onko tämän tarkoituksena julkaista minun ajatuksiani vai saada sinut pohtimaan asiaa? Pelastaako tätä enää edes kysymys, että mitä mieltä sinä olet?


Mielipidejohtajuus on yksi viime vuosina pinnalla olleista käsitteistä. Sitä on mm. ehdotettu tavaksi, miten yritysten ja muiden organisaatioiden johtajien pitäisi toimia sosiaalisessa mediassa.

Toisaalta sellaiseenkin törmää, että mielipidejohtajuuden sanotaan olevan yksi markkinointistrategia – että lähes mikä tahansa yritys voisi ryhtyä oman alansa mielipidejohtajaksi, jolta asiakkaat sitten rynnisivät ostamaan kaiken, minkä irti saavat.

Hieman oikeampaan osuvat ne markkinoijat, jotka pyrkivät tunnistamaan kohderyhmänsä mielipidejohtajat ja vaikuttamaan heihin. Mutta tässäkin on haasteensa, mihin palaan jäljessä.

Mitä se paljon puhuttu mielipidejohtajuus sitten on?

Käsite perustuu sosiologien Paul Lazarsfeldin ja Elihu Katzin kaksiportaisen vaikuttamisen malliin, jonka mukaan median ja sen vastaanottajien välillä on erityisiä valikoituneita ihmisiä – mielipidejohtajia – jotka tulkitsevat median viestejä ja antavat niille merkityksiä. Mielipidejohtajat siis ikään kuin ”päättävät”, miten esimerkiksi uutisista ja ylipäätään eri asioista tulee ajatella ja mitä niistä seuraa. Mielipidejohtajat toimivat joko yhdellä (tavallisesti) tai monella (harvoin) alalla. Ydin on siinä, että he ovat oman alansa auktoriteetteja, joiden mielipidettä arvostetaan heidän asiantuntemuksensa vuoksi, ja joilla siksi on voimakas vaikutus suureen ihmisryhmään, joka luottaa heihin.

Tuskin osun kovin paljon harhaan, jos sanon, että alle 1 % ihmisistä on mielipidejohtajia. Mielipidejohtajuutta voi tavoitella kuka tahansa, mutta se ei tee hänestä sellaista.

Jos mielipidejohtajia tarkastellaan sosiaalisen median palveluissa, niin he ovat sosiaalisten verkostojen solmukohtia – henkilöitä, joilla on eniten seuraajia ja jotka ovat myös aktiivisia tuottamaan sisältöjä ja osallistumaan keskusteluihin. Verkostoanalyysin perusteella heidät on suhteellisen helppo löytää: he ovat konkreettisesti keskeisissä asemissa verkostoissaan eli heillä on lyhin matka kaikkiin muihin. Tämän (/sosiaalisen statuksensa – toinen johtuu toisesta) ansiosta heidän viestinsä voivat levitä nopeimmin ja laajimmalle.

Mielipidejohtajat ovat sosiaalisten verkostojen keskuksia

Jos 99 %:ia ei ole mielipidejohtajia, tarkoittaako se, että heidän mielipiteellään ei ole vaikutusta muihin ihmisiin? Ei tietenkään: jokaisen mielipiteellä on merkitystä, ja juuri sinun mielipiteesi voi vaikuttaa jonkun toisen ihmisen päätöksiin. Siinä vain ei ole kyse mielipidejohtajuudesta, vaan ihan tavallisesta vaikuttamisesta – ja suuremmassa mittakavaassa ns. kuulopuheesta (engl. word-of-mouth), kun suuremman joukon kollektiivinen mielipide alkaa vaikuttaa muiden käsityksiin asioista.

Lisäksi on muistettava, että mielipidejohtajuus on suhteellinen käsite: samalla on määriteltävä, mistä ihmisryhmästä, alasta ja ylipäätään ympäristöstä puhutaan. Joku voi olla mielipidejohtaja omassa työpaikassaan, toinen tunnustettu asiantuntija, mutta joka tunnetaan vain omassa maassaan. Toisaalta voi olla niinkin, että kansainvälisesti tunnustetulla mielipidejohtajalla – vaikkapa oman alansa huippututkijalla – ei ole paljonkaan vaikutusvaltaa saman alan ruohonjuuritasolla, jossa tosiasiallinen konteksti on eri. Kv-tason mielipidejohtajien käsitykset voivat kuitenkin välittyä ruohonjuuritasolle ”välitasojen” mielipidejohtajien (ja median) kautta.

Voiko mielipidejohtajien kautta vaikuttaa tai myydä jotakin?

Lyhyet vastaukset: kyllä ja ei.

Mielipidejohtajiin vaikuttaminen on erittäin vaikeaa, koska he ovat asemassaan juuri siksi, että heidän päätään on vaikea kääntää. Paitsi hyvillä perusteluilla. Eli jos sinulla on vakuuttavaa uutta tietoa (vaikkapa kiistaton uusi tutkimustulos), niin se kannattaa ilman muuta toimittaa mielipidejohtajalle analysoitavaksi. Älä kuitenkaan ole varma, että hänen johtopäätöksenä tulee olemaan sama kuin minkä itse teit.

Toinen hyvä keino herättää mielipidejohtajan mielenkiinto on antaa hänelle kiinnostava ammatillinen haaste. Kuka tahansa asiantuntija innostuu oman alansa toistaiseksi ratkaisemattomasta ongelmasta – etenkin, jos siitä joku vielä maksaakin. Tai vaikkei maksaisikaan, jos haaste on itsessään sen arvoinen. On silti epätodennäköistä, että sinä keksisit sellaisen.

Sen sijaan jos suunnittelit myyväsi jotain mielipidejohtajien kautta, niin sen voit unohtaa samantien. He ovat kertakaikkisen huono kohderyhmä markkinoinnissa, koska he muodostavat käsityksensä omiin tietoihinsa ja kokemuksiinsa pohjautuen. Juuri siksihän muut uskovat heidän käsityksiinsä enemmän kuin yrityksesi mainoksiin.

Mielipidejohtajat eivät ole valmiita myymään uskottavuuttaan edes siksi, että yrityksesi olisi valmis maksamaan muutaman prosentin provision. Sen sijaan voit kyllä saada heidät töihin, jolloin yritykseltäsi saatetaan ostaa jotain sen takia. Mutta sekin voi olla helpommin sanottu kuin tehty.

Kuten Jani Wahlman mainiossa blogikirjoituksessaan huomauttaa, on tehokkaampaa pyrkiä markkinoinnissa vaikuttamaan ihmisiin, jotka ovat sekä herkemmin vaikutuksille alttiita että halukkaampia levittämään viestiäsi eteenpäin – ja lisäksi heitä on huomattavasti enemmän:

Sosiaalinen muutos ei tapahdu niinkään vaikutusvaltaisten yksilöiden toimesta, vaan siksi, että ”vaikutteille alttiit yksilöt vaikuttavat toisiin vaikutteille alttiisiin yksilöihin” (Watts & Dodds 2007, 442).

On osoitettu, että kenen tahansa kuluttajan vaikutus toisten kuluttajien päätökseen on lähes yhtä merkittävä kuin niin sanotun mielipidejohtajan. (Watts & Dodds 2007, 454.) Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö sillä olisi väliä, kuka puhuu kenellekin – viestijöiden ja viestin vastaanottajien välisten siteiden voimakkuudella on tässä kohtaa huomattava merkitys (Godes & Mayzlin 2004, 547).

Toistan vielä kerran: jokaisen mielipiteellä on merkitystä ja se vaikuttaa muihin ihmisiin.

Pitäisikö johtajan olla mielipidejohtaja?

Kaikki johtajat eivät voi olla mielipidejohtajia, mutta jotkut mielipidejohtajat voivat olla johtotehtävissä.

On paha väärinkäsitys, että mielipidejohtajuudessa olisi kyse johtamisesta. Mielipidejohtajuus ei perustu muodolliseen asemaan tai tehtävään – joskin sellainen voi olla mielipidejohtajuuden seurausta – vaan asiantuntijuuteen: tietoon, kokemukseen ja osaamiseen. Substanssin hallintaan ja ymmärtämiseen. Niiden ansiosta mielipidejohtajalla on parhaiten perustellut mielipiteet ja siksi hänen mielipiteitään arvostetaan.

Lisäksi mielipidejohtajuuden kehittymisessä avainasemassa on viestintä- ja vuorovaikutustaidot. Ilman viestintää ei ole mitään kohderyhmääkään, johon mielipidejohtajalla olisi vaikutusta. Ei ole johtajaa ilman joukkoja. Toisaalta juuri viestinnän ja vuoropuhelun kautta mielipidejohtaja pääsee oikeuksiinsa eli esittämään ylivertaisuutensa asioiden ja niiden merkitysten selittämisessä. Tähän pätee vanha totuus, että selvästi sanottu on myös selvästi ajateltu. Ja päinvastoin.

Varsinaisella yrityksen johtamisella – puhuttiinpa sitten asioiden tai ihmisten johtamisesta – on vain vähän tekemistä mielipidejohtajuuden kanssa. Pikemminkin johtajat käyttävät työssään apuna yrityksensä mielipidejohtajia ja asiantuntijoita (=usein samoja henkilöitä). Joskus muinoin vallalla oli käsitys, että yrityksen johtajan pitäisi olla ammatillisesti ylivertainen kaikkiin alaisiinsa nähden, mutta nykyisin korkeaan asiantuntijuuteen perustuvilla aloilla se on mahdotonta.

Entä mitä sitten vastata siihen, pitäisikö johtajan käyttää sosiaalista mediaa? Luulen, että suurin osa johtajista ei käytä sosiaalista mediaa, koska he pelkäävät, etteivät osaa ja että he tekevät virheitä. Todellisuudessa aloittelijat tekevät aina virheitä ja se on muiden mielestä ymmärrettävää: usein ne johtavat myös hyviin keskusteluihin ja uuden oppimiseen.

Jotkut voivat myös ajatella, että jos he tulisivat someen, heidän odotettaisiin olevan mielipidejohtajia ja vastaavan mihin tahansa yrityksenä toimialaan liittyviin kysymyksiin. Toki johtajan oletetaankin vastaavan heille esitettyihin kysymyksiin, mutta myös vastaukset ”en tiedä, otan selvää” tai ”kysy tuolta meidän asiantuntijalta” ovat täysin hyväksyttäviä. Johtaja edustaa yritystään: hän antaa sille korvat, kasvot sekä äänen. Mutta ”vartalo” hänen ei tarvitse olla.

Toisaalta johtaja voi käyttää sosiaalista mediaa ulkoisen viestinnän ohella myös sisäiseen viestintään – sekä julkisesti että yrityksen sisäisissä some-kanavissa. Loppujen lopuksi johtaminen on suureksi osaksi viestintää, kuten Pekka Sauri tiivistää:

 ”Johtaminen nimenomaan on viestintää, eikä sitä voi delegoida.”

Johtajan on siis parasta keskittyä johtamiseen ja antaa siinä samalla tukensa yrityksensä todellisille mielipidejohtajille. Mutta jos joku johtaja kaikesta huolimatta elättelee itsestään visiota mielipidejohtajana, niin sellaiset käsitykset karsiutuvat sitä perinpohjaisemmin, mitä kauemmin sosiaalista mediaa on käyttänyt – sieltä kyllä löytyvät ne todelliset mielipidejohtajat. Tai sitten (< 1 %:issa tapauksissa) hänestä todella kehkeytyy mielipidejohtaja.


Kokoan tähän artikkeliin some-palvelujen rintamalta muutamia ajankohtaisia poimintoja, joita on ehtinyt kertyä kesä- ja heinäkuun ajalta. Lomakauden jälkeen kirjoituksia on taas luvassa jatkossa useammin.

1. Facebook kasvaa ikähaitarin loppupäässä, mutta on menettänyt nuorimpia käyttäjiä vuodesta 2011 lähtien

Olen seurannut Facebookin suomalaisten käyttäjien määriä vuodesta 2011 lähtien. Hain jälleen tällä viikolla tuoreet käyttäjämäärät ikäluokittain Facebookin mainoskoneesta. Alla olevista kuvissa näkyy tärkeimmät muutostrendit.

13-20-vuotiaiden suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä 2011-2015

Koska luvut ovat suoraan Facebookin mainoskoneen ilmoittamia, osa lukemista on suurempia kuin todelliset ikäluokat. Tästä ristiriidasta olen kirjoittanut enemmän aiemmin.

Tällä hetkellä 13-vuotiaita suomalaisia on Facebookissa alle puolet siitä, mitä vuonna 2011. Nyt 13-vuotiaiden Facebookin käyttöaste on alle 30 %. Myös 14-vuotiaiden kohdalla pudotus on yhtä huima: aiemmin tuon ikäisiä (tai sen iäkseen ilmoittamia) käyttäjiä oli enemmän kuin mitä ikäluokan koko oli, mutta nykyisistä 14-vuotiaista vain n. 60 % käyttää Facebookia.

Selvää laskua on myös 15-17-vuotiaissa. Kuitenkin sitä vanhemmissa Facebookin käyttö on jopa lisääntynyt. Kyse on siitä, että nykyään Facebook ei ole enää samalla avalla nuorten some-palvelu kuin aiemmin. Siksi nuoret eivät enää liity siihen (vaan muihin some-palveluihin) – tai  ainakin liittyvät siihen myöhemmin kuin heitä edeltävät ikäluokat.

Suomalaisten Facebook-käytön kehitys kokonaisuudessaan vuosina 2011-2015 näkyy syntymävuosittain tässä (klikkaa kuva isommaksi):

1951-2002 syntyneet suomalaiset Facebookissa 2011-2015

Viime vuosina suhteellisesti suurinta Facebookin käytön lisääntyminen on ollut yli 40-vuotiailla:

Vuosina 1951-1974 syntyneiden suomalaisten Facebook-käytö määrän kehitys 2011-2015

Kyse on suurista ikäluokista, mikä tarkoittaa, että kasvun varaa on yhä runsaasti vaikka palvelun käyttö samaan aikaan vähentyy muutamissa nuorimmissa ikäluokissa. Vaikka palvelun käyttö on edelleen suurinta alle 20-vuotiaiden keskuudessa, he jäävät määrällisesti vanhempien käyttäjien jalkoihin. Facebookista ei voida enää puhua leimallisesti nuorten palveluna – pikemminkin se on nykyään kaikenikäisten aikuisten some-palvelu.

Tällä hetkellä suomalaisia Facebookin käyttäjiä on n. 2,4 miljoonaa.

Vuoden 2015 toisen neljänneksen tuoreen tulosjulkistuksen mukaan Facebookilla on nyt maailmanlaajuisesti 1.49 miljardia käyttäjää per kuukausi ja näistä 1,31 miljardia käyttää palvelua (myös tai pelkästään) mobiilisti. Facebookin kasvuvauhti on pysynyt entisellään, mutta pientä kasvun hidastumista on nähtävissä päivittäisten käyttäjien määrässä (nyt 968 miljoonaa).

On erittäin mielenkiintoista nähdä, milloin Facebookin kasvu pysähtyy. Luulin sen pysähtyneen jo viime vuodenvaihteessa, mutta olin silloin väärässä – ehkä syistä, joiden vuoksi Facebook kasvaa edelleen Suomessakin vaikka nuoret ”trend setterit” suuntaavat jo toisaalle. Joka tapauksessa Facebookilla menee edelleen uskomattoman vahvasti ja se on pystynyt jatkamaan menestystään some-maailman muutosten keskellä hämmästyttävän pitkään.

2. Google+ on tulossa tiensä päähän

Tällä viikolla on uutisoitu, että Google irrottaa Google+-yhteisöpalvelunsa muista verkkopalveluistaan – ennen muuta YouTubesta, jonka videoiden kommentointi on vaatinut Google+-profiilin luomisen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että Google ei enää pakota muiden palvelujensa käyttäjiä plussan käyttäjiksi, mikä on erittäin tervetullut uudistus – tai pikemminkin paluu aiempaan. Samalla Google ikään kuin myöntää, että sen yritys kasvattaa plussasta vakavasti otettava haastaja Facebookille on ohi ja epäonnistunut.

Viimeisin Googlen julkaisema tieto plussan käyttäjämäärästä on lokakuulta 2013. Sen mukaan palvelulla oli tuolloin 540 miljoonaa aktiivista käyttäjää ja heistä 300 miljoonaa käytti Google+:n uutisvirtaa. Google+ ei koskaan tosiasiassa haastanut Facebookia, ei lähimainkaan.

Yllätyksenä Google+:n alkanutta kuoppaamista ei voi pitää. Kehityssuunta on ollut selvä vähintään viimeiset 1,5 vuotta – siitä asti, kun palvelun pitkäaikainen johtaja Vic Gundotra irtisanoutui tehtävästään huhtikuussa 2014.

Google+ on vain viimeinen lenkki Googlen kehittämien yhteisöpalvelujen pitkässä ketjussa. Google+ menestyi sentään paremmin kuin aiemmat Google Buzz ja Google Wave. Jostain syystä Googlella on isoja vaikeuksia ymmärtää yhteisöllisyyden ja sosiaalisten verkostojen mekanismeja.

Aivan kuten aikanaan Waven tapauksessa, myös Google+:n kohdalla perustavanlaatuisia ongelmia oli havaittavissa jo ensimetreillä. Jos Google+:n tarkoituksena oli haastaa Facebookin ykköstila yhteisöpalveluissa, miksi ihmeessä se vesitti yhteisöpalvelujen tärkeimmän ominaisuuden eli käyttäjien välisen verkostoitumisen? Facebookin suosio perustuu nimenomaan verkostoihin.

Siinä missä sosiaalisella verkostolla on muissa some-palveluissa jonkinlaista merkitystä, plussassa sosiaalisten suhteiden arvo lähestyy rajattomasti nollaa määrän kasvaessa tähtitieteelliseksi.

Ongelmista huolimatta Google+:n odotettiin kasvavan paljon isommaksi kuin mitä koskaan tapahtui. Tuntui selvältä, että Google pystyisi tavalla tai toisella houkuttelemaan muiden palvelujensa käyttäjät Google+:aan sen tarjoamalla lisäarvolla. Plussan ajateltiin olevan ”sosiaalinen liima”, joka yhdistää käyttäjän sisällöt ja sosiaaliset suhteet Googlen eri palveluissa (mm. YouTube, Google Drive, Hangouts, Play-kauppa). Google ei kuitenkaan tyytynyt kehittämään palvelua käyttäjien ehdoilla, vaan pyrki pakottamaan heidät Google+-profiilin luontiin. Tuntui siltä, että Googlellekin tärkeintä oli saavuttaa mahdollisimman suuri lukema eli käyttäjämäärä – hyödyllisten ominaisuuksien kustannuksella. Pakottaminen ei selvästikään toimi somessa – ei, vaikka olisit maailman suurin nettijätti.

3. Twitter ei kasva 

Twitterillä on ongelma: sen käytön aloittaminen on uusille käyttäjille hankalaa ja monet Twitterin käytön aloittaneet lopettavat sen alkuunsa. Ongelma on ollut ja se on tiedetty palvelun alkuvuosista saakka. Käytännössä ongelmasta aiheutuu se, että Twitterin kasvulla on raja, jota se ei voi palvelun nykyisessä muodossa ylittää. Toisaalta voi ihmetellä, paljonko Twitter voisi muuttua ilman, että se menettäisi palvelun nykyisten käyttäjien suosiota.

Kyseessä ei olisi oikeastaan ongelma, jos Twitter ei olisi pörssiyhtiö. Äskettäin yhtiön johto myönsi ongelman ja aiheutti osakekurssin notkahduksen sanomalla näin:

”Suuri yleisö ei ymmärrä Twitteriä.”

Ja sehän on täysin totta.

Maailmanlaajuisesti Twitterillä on nyt 304 miljoonaa käyttäjää per kuukausi. Kasvu näyttää pitkän aikavälin tilaston perusteella hiljalleen hidastuvan ja ehkäpä pian pysähtyvänkin. Kun tällaisia merkkejä on näkyvissä, voidaan Twitteristä kohta puhua hiipuvana some-palveluna. Toivon kylläkin, että ei.

Myöskään Suomessa on turha odottaa, että Twitteristä tulisi yht’äkkiä huomattavasti nykyistä suositumpi palvelu. Edelleen Twitterillä on Suomessa n. 40-50 tuhatta aktiivista käyttäjää (twiittaavaa) viikossa. Alkuvuoden tilaston perusteella (lähde) näyttää pikemminkin siltä, että Twitterin kasvu Suomessa on pysähtynyt viime kevään lukemiin (kesän notkahdus johtuu lomakaudesta):

Twitterin käyttäjämäärät Suomessa alkuvuonna 2015, lähde Toni Nummelan Suomi-Twitter-laskuri

Aktiivisen twiittaajan näkökulmasta Twitter on nykyisellään erinomaisen hyvä some-palvelu, sillä palvelun vaikeakäyttöisiksi mielletyt ominaisuudet pitävät tietyt käyttäjät palvelussa mukana ja muut palvelun ulkopuolella. On palvelun vahvuus, että se ei vedä puoleensa isoja massoja. Kissa- ja maisemakuvia on jo nykyisellään aivan tarpeeksi.

4. F-Secure petti käyttäjien luottamuksen ja sulkee Younitedin 1.10.2015

F-Securen kotimainen ja huipputurvalliseksi mainostettu pilvitallennuspalvelu Younited sulkeutuu 1.10.2015 jälkeen. Palvelun sulkemisen syynä on, että Younited-tuote on myyty amerikkalaiselle Synchronoss Technologies -yhtiölle, ja kaupan myötä kuluttajille suunnattu Younited.com-palvelu ei enää jatku. Joten jos sinulla on vielä tiedostoja Younitedissa, ne kannattaa käydä hakemassa pian talteen johonkin luotettavampaan paikkaan.

Younitedin sulkemisilmoitus

Younitedin myynnillä ja sulkemisella on symbolisesti suurempi merkitys kuin mitä sen ilmeisesti verrattain pieni käyttäjämäärä antaa aihetta. Kun Younited avattiin 29. lokakuuta 2013 sen mainostettiin haastavan nimenomaan amerikkalaiset pilvipalvelut, joiden luotettavuus oli kärsinyt vakavan kolauksen Snowdenin NSA-paljastusten takia. Seuraava on lainaus F-Securen tiedotteesta:

Henkilökohtaiset pilvipalvelut perustuvat luottamukseen. Viimeisen vuoden aikana on kuitenkin nähty useita hälyttäviä merkkejä, jotka ovat heikentäneet tätä luottamusta. Niihin kuuluvat muun muassa havainnot haittaohjelmista, jotka leviävät henkilökohtaisten pilvipalveluiden avulla, sekä uutiset kansallisten tiedustelutahojen käyttämistä kyseenalaisista menetelmistä, joilla urkitaan lainkuulaisten kansalaisten tietoja verkossa.

Younited on pilvipalvelu, johon voi luottaa. Sitä hallinnoidaan ja operoidaan Suomessa, joka on tunnettu tiukasta tietosuojalainsäädännöstään ja missä yksityisyys on tarkoin varjeltu kulttuuriarvo. Younited onkin suunniteltu ja toteutettu nimenomaan yksityisyyttä silmällä pitäen. Palvelun kehittäjät ovat tietoturva-alan ammattilaisia, joten tietoturva on olennaisessa osassa niin younitedin palveluarkkitehtuurissa kuin sen kehitystyössäkin. Younited takaa, että käyttäjien tiedot ovat aina heidän omassa hallinnassaan ja alan tehokkain tietoturva* suojaa heidän aineistoaan häviämiseltä, haittaohjelmilta, tietomurroilta ja muilta uhkilta.

”On jo korkea aika, että markkinoille tulee eurooppalainen vaihtoehto, joka haastaa nykyiset Internet-jätit,” sanoo F-Securen tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen. ”Maailma tarvitsee nyt pilvitallennuspalvelua, johon kansalliset tiedustelutahot eivät pääse käsiksi kenenkään valvomatta.”

Hienosti kirjoitettu. Tämä oli juuri sitä, mitä ainakin itse kaipasin – ja siksi Younitedia monille myös suosittelin. Ikävää, että tämä jäi F-Securen osalta tyhjäksi sanahelinäksi.

Juuri pahemmin käyttäjien luottamusta ei olisi voinut pettää kuin a) myymällä palvelun juuri yhdysvaltalaiselle yritykselle, b) jonka omistajiin kuuluu entinen NSA:n johtaja (lähde), sekä c) lopuksi sulkemalla palvelun jo ennen kuin se ehtii edes kahden vuoden ikään. Loppujen lopuksi F-Secure oli valmis luopumaan periaatteistaan 60 miljoonalla dollarilla.

Eurooppalaisittain pilvitallennuspalvelujen kartalle jää Younitedin kokoinen aukko. Pienempiä palveluntarjoajia on lukuisia, mutta ison yrityksen tuomaa luotettavaa (tai joka edes voisi sanoa niin) vaihtoehtoa ei ole. Epäilemättä Younitedin tarjoamat ominaisuudet kuten käyttäjien yksityisyyden arvostaminen ja tiedostojen vahva suojaus ovat asioita, joita lähitulevaisuudessa tullaan arvostamaan huomattavasti tähän astista enemmän. 


Tämä kirjoitus on jatkoa aiemmille artikkeleilleni, joissa tein analyysiä eduskuntavaaliehdokkaiden sosiaalisesta verkostosta Twitterissä sekä johtopäätöksiä siitä. Nyt on tullut aika katsoa, ketkä menivät vaaleissa läpi ja millainen yhteys vaalimenestyksellä oli Twitterin käytön kanssa. Tarkastelen myös uuden eduskunnan koostumusta verkostoanalyysin näkökulmasta.

Jälleen kerran tämän takana on runsaasti käsityötä ja datan kanssa kamppailua, mikä otti aikansa.

Twitter-suosio ennusti vaaleissa menestymistä

Kun merkitsin ehdokkaista maaliskuussa tekemääni verkostokarttaan punaisella kaikki vaaleissa läpi menneet, on nähtävissä, että keskeinen sijainti Twitterin sosiaalisessa verkostossa ennusti voimakkaasti eduskuntavaaleissa menestymistä:

Kuvasta klikkaamalla aukeaa isompi versio. Lisäksi saatavana on tarkka PDF.

Jos katsotaan esimerkiksi seuraajamäärältään (maaliskuussa) 50 suosituinta ehdokasta, niin heistä peräti 38 (76 %) meni läpi ja loputkin menestyivät hyvin saaden keskimäärin yli 3200 ääntä. Kahdella äänet riittivät varasijaan. Yhtä hyvin läpimenoa ennusti tekemäni vaikuttavimmat ehdokkaat -listaus: 38 ehdokasta (76 %) meni läpi, loput saivat keskimäärin 2700 ääntä ja kolme jäi varasijalle.

Kaikista 200 eduskuntavaaleissa läpi menneistä Twitteriä käytti 159 ehdokasta eli n. 80 %.

Eduskuntavaaliehdokkaiden Twitterin käyttö: 80 % käyttää, 20 % ei käytä

Lisäksi useiden ehdokkaiden nimellä löytyi Twitter-tunnus, mutta tunnusta ei joko oltu lainkaan käytetty tai sen kuulumisesta nimenomaan kyseiselle ehdokkaalle ei ollut varmuutta. Tunnus on voitu tehdä esimerkiksi siltä varalta, että kukaan ei voisi tehdä ehdokkaalle valeprofiilia – kuten aiemmin on tapahtunut esimerkiksi Timo Soinille ja Erkki Tuomiojalle.

Twitter auttoi erityisesti nuoria ehdokkaita

Nuorille eduskuntavaaleissa menestyminen on erityisen vaikeaa, sillä uutena kasvona äänestäjien luottamuksen saavuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin jo aiemmin kansanedustajana olleilla. Toisaalta suomalaisten ikäpyramidikin suosii iältään vanhempia ehdokkaita. Siksi onkin kiinnostavaa arvioida, voidaanko osoittaa, että Twitter-suosiolla ja vaaleissa menestymisellä olisi ollut nuorten kohdalla yhteyttä. Toisaalta pelkästään tällä aineistolla ei voida osoittaa, että vaalimenestys johtuisi nimenomaan Twitter-suosiosta eikä päinvastoin.

Pari päivää vaalituloksen jälkeen keräämäni datan perusteella seuraavat uudet alle 35-vuotiaat kansanedustajat näyttävät hyötyneen Twitterin käytöstä (iät ja äänimäärät ovat Ylen vaalitulospalvelusta):

Nimi Puolue Ääniä Ikä Twitter-tunnus Seuraajia
Andersson, Li VAS 15071 27 liandersson 15703
Kari, Emma VIHR 4647 31 EmmaKari 5773
Vartia, Antero VIHR 6859 34 anterovartia 4463
Koski, Susanna KOK 3102 30 susannakoski 4306
Marin, Sanna SDP 10911 29 MarinSanna 4080
Razmyar, Nasima SDP 5156 30 NasimaRazmyar 3391
Yanar, Ozan VIHR 4196 27 yanarozan 3182
Elo, Simon PS 2907 28 Simon_Elo 2499
Aalto, Touko Juhani VIHR 4326 30 ToukoAalto 2378
Parviainen, Olli-Poika VIHR 4437 34 opp6 1935
Räsänen, Joona SDP 5024 28 JoonaRasanen 1582
Rydman, Wille KOK 4524 29 willerydman 1529
Sarkkinen, Hanna VAS 9582 26 HSarkkinen 1387
Sirén, Saara-Sofia KOK 4625 28 saarasofia 1132
Häkkänen, Antti KOK 6216 30 anttihakkanen 892
Kulmuni, Katri KESK 9702 27 KatriKulmuni 778
Strand, Joakim RKP 10374 32 Jocke_Strand 706
Honkonen, Petri KESK 2978 27 HonkonenPetri 673
Nurminen, Ilmari SDP 5079 24 IlmariNurminen 554

Kun huomioidaan kaikki 159 Twitteriä käyttäneet ja valituksi tulleet ehdokkaat, korrelaatiokerroin seuraajamäärän ja vaaleissa saatujen äänien välillä on r=0,53, mitä voi pitää kohtalaisena. Yhtä voimakas korrelaatio on Twitter-listamerkintöjen ja äänien välillä. Tarkastelin korrelaatiota myös kymmenen vuoden ikäryhmissä, ja voimakkain korrelaatio seuraajien ja äänien välillä oli 40-49-vuotiailla: r=0,80. Myös alle 30-vuotiailla korrelaatiokerroin oli verrattain korkea, r=0,73.

Kuten oli odotettua, Twitterin käyttö on yleisintä nuorilla uusilla kansanedustajilla:

Ikä Kansanedustajia Twitterissä Ei Twitterissä Twitterissä %
20-29-v. 14 14 0 100 %
30-39-v. 46 41 5 89 %
40-49-v. 49 44 5 90 %
50-59-v. 63 47 16 75 %
60-69-v. 24 12 12 50 %
70- v. 4 1 3 25 %
200 159 41 80 %

Kaikkien valituksi tulleiden ehdokkaiden keski-ikä on n. 47 vuotta, Twitteriä käyttävien n. 45 vuotta ja ei Twitteriä käyttävien n. 55 vuotta. Iästä riippumatta kansanedustajat käyttävät kuitenkin Twitteriä huomattavasti yleisemmin kuin suomalaiset keskimäärin.

Mitä voidaan päätellä uusien kansanedustajien sosiaalisesta verkostosta?

Tein vaaleissa läpi menneistä ehdokkaista verkostoanalyysin Gephi-ohjelmalla sen mukaan, miten he seuraavat toisiaan Twitterissä. Aineistona tässä on siis 159 Twitteriä käyttänyttä ehdokasta. En lähtenyt päivittämään tähän analyysiin vaalien jälkeen tulleita muutoksia, jotka johtuvat siitä, että kaikki ehdokkaat eivät ota vastaan kansanedustajan paikkaansa, jolloin heidän tilalleen tulee varalle sijoittunut ehdokas.

Verkostokartta näyttää tältä:

Eduskuntavaaleissa valittujen uusien kansanedustajien sosiaalinen verkosto Twitterissä

Kuvasta klikkaamalla aukeaa dynaaminen verkostokartta, josta voi hakea ehdokkaita nimellä. Saatavana on myös isompi kuva ja tarkka PDF.

Verkostokartan keskelle sijoittuvilla henkilöillä on tasaisimmin seuraajia kaikissa ryhmissä ja heillä on siten ”lyhyin matka” kaikkiin muihin. Pallukan koko kertoo vaikutusvallasta (eigenvector centrality -algoritmilla). Kaikkein paras tilanne on siis sijoittua verkoston keskelle ja omata paljon vaikutusvaltaa. Tässä asemassa on selkeimmin Eero Heinäluoma (@EeroHeinaluoma). Muita eniten vaikutusvaltaa omaavia kansanedustajia ovat Juha Sipilä (@juhasipila), Alexander Stubb (@alexstubb), Antti Kaikkonen (@anttikaikkonen) ja Jutta Urpilainen (@JuttaUrpilainen).

Tässä näkyy myös verkostoanalyysin vahvuus: kun analyysi tehdään vertaisryhmän kesken – tässä tapauksessa kansanedustajiksi valittujen – saadaan esille todellinen asema suhteessa muuhun ryhmään sen sijaan, että katsottaisiin vain seuraajalukemia. Esimerkiksi Sipilän mitattu vaikutusvalta ei perustu verkostoanalyysissä siihen, että hänellä olisi eniten seuraajia, vaan siihen, että vaikutusvaltaisimmat toimijat seuraavat häntäKaikkosen asema puolestaan perustuu nimenomaan suureen seuraajamäärään, sillä jopa 117 eli 74 % muista seuraa häntä. Stubbilla seuraajia on runsaasti, mutta suurin osa heistä on kokoomuslaisia, mikä vie hänen sijaintinsa hiukan syrjään. Heinäluomalla seuraajia on suunnilleen yhtä paljon kuin Stubbilla, mutta häntä seurataan tasaisemmin eri ryhmistä/puolueista.

Verkostokartassa olevat värit kuvaavat verkoston eri ryhmittymiä. Kyse on Gephi-ohjelman modulariteetti-toiminnolla (periaate selitetty täällä) saadusta tuloksesta. Gephissä on mahdollista säätää toimintoa niin, että se löytää joko enemmän tai vähemmän ryhmiä. Päädyin kuvassa olevaan vaihtoehtoon, joka tuotti neljä suunnilleen saman kokoista ryhmää. Algoritmi toimii siten, että samalla värillä olevat toimijat sijaitsevat verkostossa lähellä toisiaan. Algoritmin periaatetta kuvaa se, että yksittäisen ”pienen” toimijan ryhmä (=väri) määräytyy pikemmin sen mukaan, keitä ”suuria” toimijoita hän seuraa. Toisin sanoen samaan ryhmään kuuluvat ovat ikään kuin samassa vaikutuspiirissä.

Kuten jo aiemmin tekemässäni laajemmassa ehdokkaiden verkostoanalyysissä oli nähtävissä, kokoomuksen ja RKP:n kansanedustajat sijoittuvat samaan ryhmään. Sen sijaan oli hieman yllättävää, että vihreiden ja vasemmistoliiton kansanedustajat muodostavat yhtenäisen ryhmän, sillä samaa ei ollut havaittavissa laajemmassa ehdokkaiden verkostokartassa. Myös perussuomalaisten ja KD:n edustajat ovat tässä analyysissä löytäneet toisensa. Sen sijaan keskustan ja SDP:n ehdokkaat eivät sekoitu ryhmittelyssä muihin puolueisiin.

Jos halutaan spekuloida hallitusasetelmalla, niin Sipilä/keskusta on selvästi lähimpänä perussuomalaisia ja kokoomusta. Tosin Soinia ei Twitterissä ole, joten keskinäinen henkilökohtainen välimatka jää arvoitukseksi. Stubb on yksittäisenä toimijana suhteellisen kaukana Sipilästä. SDP:n suunnassa lähimpänä olisivat puolestaan Heinäluoma ja Urpilainen, mutta Antti Rinne on Sipilästä kaukana.

Lisää lukuja kansanedustajien Twitterin käytöstä

Eri puolueilla on isoja eroja Twitterin käytössä. Vihreiden ja KD:n kansanedustajista jokainen käyttää Twitteriä, mutta perussuomalaisista vain 63 %:

Puolue Kansanedustajia Twitterissä Ei Twitterissä Twitterissä %
KESK 49 38 11 78 %
PS 38 24 14 63 %
KOK 37 31 6 84 %
SDP 34 27 7 79 %
VIHR 15 15 0 100 %
VAS 12 10 2 83 %
RKP 9 8 1 89 %
KD 5 5 0 100 %
Muut (Ahvenanmaa) 1 1 0 100 %
200 159 41 80 %

Twitterin käyttöä voidaan katsoa myös alueellisesti. Tässä siis Twitteriä käyttävät kansanedustajat vaalipiireittäin:

Vaalipiiri Kansanedustajia Twitterissä Ei Twitterissä Twitterissä %
Helsinki 22 20 2 91 %
Uusimaa 35 30 5 86 %
Häme 14 12 2 86 %
Pirkanmaa 19 15 4 79 %
Satakunta 8 5 3 63 %
Varsinais-Suomi 17 13 4 76 %
Kaakkois-Suomi 17 14 3 82 %
Keski-Suomi 10 7 3 70 %
Savo-Karjala 16 10 6 63 %
Vaasa 16 12 4 75 %
Oulu 18 15 3 83 %
Lappi 7 5 2 71 %
Ahvenanmaa 1 1 0 100 %
200 159 41 80 %

Tässä lisäksi listat jokaisen puolueen keskeisistä toimijoista Twitterissä, kun asiaa katsotaan nimenomaan suhteessa muihin kansanedustajiin:

Keskusta
Juha Sipilä juhasipila
Antti Kaikkonen anttikaikkonen
Juha Rehula JuhaRehula
Tuomo Puumala TuomoPuumala
Kimmo Tiilikainen Tiilikainen
Annika Saarikko AnnikaSaarikko
Olli Rehn ollirehn
Anu Vehviläinen AnuVehvilainen
Perussuomalaiset
Jussi Niinistö jniinisto
Simon Elo Simon_Elo
Pirkko Mattila MattilaPirkko
Kaj Turunen KajTurunen
Arja Juvonen arjajuvonen
Kokoomus
Alexander Stubb alexstubb
Paula Risikko paularisikko
Juhana Vartiainen filsdeproust
Lenita Toivakka toivakka
Jaana Pelkonen JaanaPelkonen
Petteri Orp p_orpp
Sari Sarkomaa sarisarkomaa
Sanni Grahn-Laasonen sannigrahn
SDP
Eero Heinäluoma EeroHeinaluoma
Jutta Urpilainen JuttaUrpilainen
Antti Rinne AnttiRinnepj
Antti Lindtman AnttiLindtman
Maarit Feldt-Ranta FeldtRanta
Krista Kiuru KristaKiuru
Tarja Filatov TarjaFilatov
Maria Guzenina Guzenina
Pia Viitanen PiaViitanenSDP
Vihreät
Ville Niinistö VilleNiinisto
Pekka Haavisto Haavisto
Jyrki Kasvi jyrkikasvi
Outi Alanko-Kahiluoto outialanko
Vasemmistoliitto
Paavi Arhinmäki paavoarhinmaki
Aino-Kaisa Pekonen akpekonen
Silvia Modif silviamodig
RKP
Carl Haglund Calle_Haglund
Anna-Maja Henriksson anna_maja
Eva Biaudet EvaBiaudet
KD
Peter Östman pjostman
Sari Essayah SariEssayah
Päivi Räsänen PaiviRasanen

Tein syksyllä 2013 Itä-Suomen yliopiston Verkko-opetuksen asiantuntijavalmiudet -koulutuksen käytettäväksi neljä videota verkko-opetuksesta. Aiheina olivat:

  1. Oppimisprosessi (katso myös: käytännön oppimismalli)
  2. Yhteisöllisyys
  3. Pedagogiset skriptit
  4. Kotipesä ja tähtimalli

Minun piti julkaista nämä jo viime vuonna, mutta se pääsi unohtumaan. Parempi silti myöhään kuin ei ollenkaan, joten tässäpä nämä:


Viime artikkelissa julkaisin Twitteriä käyttävistä kansanedustajaehdokkaista tekemäni analyysin tulokset. Tässä kirjoituksessa teen tuloksista tulkintaa ja lisäksi tarkastelen, mitä muutoksia on tapahtunut menneen 3-4 viikon aikana ja ketkä ehdokkaista näyttävät olevan tällä hetkellä nosteessa.

Puolueiden kannattajien vs. ehdokkaiden Twitterin käyttö

Kun Taloustutkimus selvitti Ylen toimeksiannosta vuoden 2014 lopussa suomalaisten sosiaalisen median käyttöä, yksi kiinnostavimmista kohdista tutkimuksen tuloksissa oli (silloisen) puoluekannatuksen ja eri some-palvelujen käyttöasteen välinen yhteys. Kopioin alle tulokset Facebookin, Twitterin ja Instagramin käytön sekä somen käyttämättömyyden osalta. Taulukkoa luetaan siten, että kuinka monta prosenttia tietyn puolueen kannattajista kertoi käyttävänsä kutakin some-palvelua.

Facebook Twitter Instagram Ei käytä somea
VASL 56 % 10 % 17 % 32 %
SDP 49 % 7 % 8 % 42 %
KESK 44 % 9 % 12 % 47 %
KOK 59 % 11 % 13 % 30 %
VIHR 80 % 15 % 22 % 13 %
RKP 77 % 25 % 33 % 17 %
KD 60 % 4 % 6 % 31 %
PS 58 % 10 % 10 % 36 %
Kaikki 56 % 10 % 16 % 34 %

Eniten somea käyttävät vihreiden ja RKP:n kannattajat. Niiden jälkeen tulevat Kokoomuksen ja Vasemmistoliiton kannattajat. Vähiten sosiaalista mediaa kokonaisuutena käyttävät Keskustan ja toiseksi vähiten SDP:n kannattajat.

Eri puolueista RKP:n kannattajat ovat ahkerimpia käyttämään Twitteriä, toisena tulee vihreät ja kolmantena Kokoomus. Kokoomuksen kannattajat eivät kuitenkaan käytä merkittävästi enemmän Twitteriä kuin Perussuomalaisten tai Keskustan kannattajat. Yleinen harhakäsitys Kokoomuksen Twitterin käytön ylivertaisuudesta kumpuaa Alexander Stubbin ja muutamien muiden kokoomuslaisten aktiivisuudesta. Twitteriä käytetään paljon myös vasemmiston kannattajien keskuudessa.

Omassa analyysissäni oli mukana yhteensä 1019 Twitteriä käyttävää ehdokasta. Lista ei ole täysin kattava, mutta se antaa kuitenkin käsityksen, miten paljon eri puolueiden ehdokkaat käyttävät Twitteriä:

Ehdokkaita Twitterissä Osuus kaikista ehdokkaista (N=1019)
VASL 111 11 %
SDP 154 15 %
KESK 146 14 %
KOK 158 16 %
VIHR 147 14 %
RKP 53 5 %
KD 60 6 %
PS 101 10 %
PP 48 5 %
MUUTOS 14 1 %
IPU 13 1 %
SKP 14 1 %

Jos Twitteriä käyttävien ehdokkaiden määrää vertaa puolueiden kannattajien Twitterin käyttöön edellä, voi sanoa, että kaikki muut isot puolueet paitsi Perussuomalaiset ovat Twitterissä ”täydellä listalla”. Verrattuna puolueiden yleiseen kannatukseen, Vasemmistoliitto ja Vihreä liitto ovat Twitterissä yliedustettuina. Sama pätee netistä voimansa ammentavaan Piraattipuolueeseen.

Väistämättä herää kysymys, johtuuko perussuomalaisten ehdokkaiden Twitter-passiivisuus Timo Soinin henkilökohtaisesta päätöksestä pysyä pois Twitteristä? Kuitenkin puolueen kannattajien Twitterin käyttö on yhtä aktiivista kuin suomalaisilla keskimäärin, joten tuntuu käsittämättömältä, miksi PS ei ole laajemmin Twitterissä edustettuna. Tietenkin jos PS haluaa tässä antaa tasoitusta muille puolueille, niin se varmasti sopii kilpailijoille paremmin kuin hyvin.

SDP:n ehdokkaista Twitteriä käyttää selvästi useampi kuin puolueen kannattajien Twitterin käytön perusteella voisi olettaa. Onko kyseessä tietoinen taktiikka, jolla tavoitellaan esimerkiksi Vasemmistoliiton kannattajia sekä verkostokartan mukaan SDP:tä Twitterissä lähellä olevia vihreitä ja keskustalaisia?

Hieman yllättäen KD:llä on useampi ehdokas Twitterissä kuin RKP:llä – puolueiden kannattajien Twitterin käyttöön verrattuna tilanne on nurinkurinen.

Oudot linnut ja kaikkien kaverit

Keräsin verkostoanalyysissä käyttämäni seuraamissuhteet sattumoisin samoihin aikoihin, kun Juhana Vartiainen (@filsdeproust) kertoi siirtymisestään SDP:stä Kokoomukseen. Jos tämä ei olisi ehtinyt jo tapahtua, sen olisi voinut ennustaa verkostoanalyysin perusteella. Vartiainen on nimittäin verkostokartassa selvästi lähempänä Kokoomuksen kuin SDP:n muita ehdokkaita. Sama pätee, kun vertaa hänen seurattavanaan olevia sekä häntä seuraavia ehdokkaita: enemmän kokoomuslaisia.

Jos Vartiaisen sijainti Twitter-verkostossa ennusti hänen puolueloikkaansa, voi sama päteä muihinkin. Pelkästään Twitterin perusteella en silti lähtisi kovin kummoisia ennusteita tekemään, mutta kertoohan se jotain. Muutamia selvästi outoja lintuja onkin nähtävissä.

Keskustan Hilkka Kemppi (@HiluKemppi) on hieman erillään muista Keskustan ehdokkaista. Hänen sijaintinsa verkostokartassa antaisi odottaa hänen kuuluvan pikemminkin SDP:n riveihin, mutta tarkempi seuraajien ja seurattavien tarkastelu paljastaa, että hän seuraa Twitterissä erityisesti vihreiden ehdokkaita – ja he seuraavat häntä.

Vielä kauempana muista keskustalaisista näyttää olevan Niina Hietalahti (@NiinaAetA). Verkostokartan perusteella häntä voisi luulla joko vihreäksi tai kokoomuslaiseksi. Ja aivan oikein: kotisivuillaan hän kertoo avoimesti, kuinka hän on etsinyt poliittista kotiaan viher-vasemmisto-akselilta, mutta päätynyt sitten Keskustaan.

Mutta jos muiden puolueiden ihmiset alkavat kiinnostamaan enemmän kuin oman puolueen, siitä ei liene pitkä matka puolueen vaihtoon.

Analyysin perusteella Keskustalla ei ole pelkästään potentiaalisia lähtijöitä. KD:n Sari Palm (@palm_sari) nimittäin näyttäisi suuntaavan kohti Kepua. Suurin osa muista KD:n ehdokkaista pysyttelee tiukasti oman puolueensa yhteydessä – ja kaukana kaikista muista.

Ehkä kiinnostavin puolueiden sekoittuminen tapahtuu Kokoomuksen ja RKP:n kesken. Mikäli ehdokkaita ei olisi eroteltu puolueittain, voisi KOK:n ja RKP:n kokonaisuutta verkostossa luulla yhden puolueen ryhmittymäksi. RKP näyttää todellakin olevan Kokoomuksen ruotsinkielinen osasto. Carl Haglund (@Calle_Haglund) voisi tässä kuvassa olla yhtä hyvin yksi Kokoomuksen ydinpoliitikoista:

On paljastavaa tarkastella, ketkä ovat koko verkoston keskellä. Verkostokartan keskelle sijoittuvat ne, joilla on eniten ja tasaisimmin seuraajia kaikista puolueista. Kun mietitään eduskuntavaaleja ja politiikkaa, on selvää, että suurta kansansuosiota ja ministerinsalkkua tavoittelevien ehdokkaiden on pyrittävä poliittisen kartan keskelle. Suuria ristiriitoja minkään puolueen ehdokkaiden kanssa ei voi olla, jos tarkoitus on tilanteen niin vaatiessa pystyä tekemään myös yhteistyötä. Tämän hetken poliittisesti kovimmat nimet löytyvät siis verkoston keskeltä. Ja tuttuja nimiä sieltä löytyykin:

Läheltä kartan keskustaa löytynee myös tulevaisuuden poliittiset nousijat. He ovat vielä tässä vaiheessa seuraajamäärältään (=pallukan koko) pieniä, mutta asemoituminen kuvan keskelle kertoo poliittisesta pelisilmästä: ei riitä, että tulee toimeen vain oman nurkkauksen väen kanssa. Kuvan pienemmät pallukat kannattaa siis käydä katsomassa tarkemmin ja laittaa nimet muistiin. Muutamia heistä tulee esille jäljessäkin.

Toisaalta voidaan katsoa, mitkä puolueet ovat syrjässä. Kuten edellä totesin, Kristillisdemokraatit näyttävät viihtyvän hyvin omassa seurassaan. Lähimpänä heitä ovat Perussuomalaiset, jotka myös ovat kaukana verkoston keskeltä. Perussuomalaisten syrjään jäämiseen vaikuttanee väistämättä useiden puolueen johtohahmojen puuttuminen Twitteristä.

Kuitenkin eniten syrjässä ovat Piraattipuolueen ehdokkaat, jotka ovat verkostokartan yläosassa omana saarekkeenaan. Heillä on vain vähän yhteyksiä muiden puolueiden ehdokkaisiin. Twitteriä käyttävien ehdokkaiden ison määrän puolesta heillä olisi hyvät mahdollisuudet tehdä vaalityötä Twitterin kautta, mutta omaan piiriin sulkeutuminen ei taatusti sitä edistä.

Vasemmalla laidalla monet vihreiden ja Vasemmistoliiton ehdokkaat ovat hyvissä asemissa lähellä verkoston ydintä, mutta samaan aikaan kummastakin puolueesta löytyy valtava joukko ehdokkaita, jotka sijoittuvat äärimmäisen kauaksi muista puolueista. Toki vastaava ilmiö on kaikkien puolueiden ehdokkaissa ja se kuuluu verkostoanalyysin luonteeseenkin (enemmistö ei voi olla ytimessä), mutta vihreiden ja vasemmistoliiton ehdokkaiden iso määrä korostaa tätä.

Nousevat tähdet

Päivitin ehdokkaiden seuraajien ja seurattavien määrät viime lauantaina (28.3.) ja vertasin niitä alkuperäisiin (pääosin 2.3.) lukuihin. Ajatuksena on, että vaalikampanjoinnin aikana tapahtuva positiivinen muutos kuvaa ehdokkaan kannatuksen kohentumista ja ennustaa siten menestymistä itse vaaleissa.

Ei ole yllättävää, että eniten uusia seuraajia tänä n. 4 viikon aikana oli saanut ennestäänkin seuratuin ehdokas: Alexander Stubb (@alexstubb), 7687 uutta seuraajaa. Toisena on @hjallisharkimo (+3117) ja kolmantena @paavoarhinmaki (+2107). Kaikki mainitut ovat kuitenkin jo aiemmin olleet hyvin suosittuja ja heidän seuraajamääränsä lisäys on suhteellisesti pieni: vain 3-5 %. Sosiaalisissa verkostoissa on selvää, että rikkaat rikastuvat – jopa tekemättä itse mitään sen eteen. Esimerkiksi Stubb on samana aikana ottanut itse uusia seurattavia tasan nolla. Se on omalla tavallaan mykistävää.

Paremman kuvan ehdokkaiden välisen tilanteen kehittymisestä ja todellisesta kannatuksen noususta antaa seuraajamäärien suhteellinen kasvu. Alla olevaan taulukkoon olen kerännyt näin mitattuna eniten Twitter-suosiotaan lisänneet ehdokkaat. Lisäksi kriteerinä on ollut vähintään 300 seuraajaa.

Tässä siis lista ehdokkaista, jotka ovat olleet suurimmassa nosteessa Twitterissä edellisen n. neljän viikon aikana:

Twitter-tunnus Nimi Puolue Seuraajia 28.3. Uusia seuraajia Muutos-%
TapioHuttula Tapio Huttula kesk 699 381 120 %
ErkkiLaukkanen Erkki Laukkanen vas 385 153 66 %
iiris_suomela Iiris Suomela vihr 345 93 37 %
caiusforsberg Caius Forsberg kok 371 80 27 %
petruspennanen Petrus Pennanen pp 411 84 26 %
TiinaElo Tiina Elo vihr 663 135 26 %
TapioNyysti Tapio Nyysti kesk 478 94 24 %
OmenainenTarja Tarja Omenainen vihr 824 144 21 %
RikuEskelinen Riku Eskelinen kesk 333 58 21 %
ALoimalahti Antti Loimalahti vihr 517 86 20 %
Kopponen Aleksi Kopponen kok 612 99 19 %
KimmoVepsa Kimmo Vepsä kok 428 67 19 %
MiiaNahkuri Miia Nahkuri sdp 364 54 17 %
MobergMichael Michael Moberg sdp 300 42 16 %
veerawillman Veera Willman vihr 387 53 16 %
TPeltokorpi Terhi Peltokorpi kesk 431 59 16 %
LuomuLaura Laura Rantanen vihr 500 67 15 %
InkaHopsu Inka Hopsu vihr 489 65 15 %
MikaFlojt Mika Flöjt vihr 415 52 14 %
alatalo2015 Mikko Alatalo kesk 464 55 13 %
MerjaRehn Merja Rehn kesk 304 36 13 %
MilkaTaivassalo Milka Taivassalo kd 305 36 13 %
anteroeerola Antero Eerola vas 307 36 13 %
yanarozan Ozan Yanar vihr 2196 257 13 %
MikkoKiuttu Mikko Kiuttu kd 437 51 13 %
AnneBerner Anne Berner kesk 2086 243 13 %
TuulaHaatainen Tuula Haatainen sdp 413 48 13 %
seppokaariainen Seppo Kääriäinen kesk 1174 135 13 %
idaschauman Ida Schauman rkp 589 67 13 %
ElliLH Elli Latva-Hakuni vihr 505 57 13 %
MattiParpala Matti Parpala kok 1075 119 12 %
HeikkilJonna Jonna Heikkilä kok 362 40 12 %
mariholopainen Mari Holopainen vihr 454 50 12 %
lindstrom_jari Jari Lindström ps 384 42 12 %
Elina_Hietanen Elina Hietanen vihr 344 37 12 %
MiaHaglund Mia Haglund vas 493 53 12 %
tuomoliljenback Tuomo Liljenbäck vihr 459 49 12 %
RemoRonkainen Remo Ronkainen kd 462 49 12 %
merjamakisalo Merja Mäkisalo-Ropponen sdp 672 71 12 %
katjaandrejev Katja Andrejev vihr 781 81 12 %
NeaLehmussaari Nea Lehmussaari kok 331 34 11 %
RusiAlpo Alpo Rusi kesk 1126 115 11 %
LauraHuhtasaari Laura Huhtasaari ps 363 37 11 %
MaiKivela Mai Kivelä vas 1325 134 11 %
liukkonen_jani Jani Liukkonen kd 318 32 11 %
annakontula Anna Kontula vas 2764 266 11 %
AtteKaleva Atte Kaleva kok 458 44 11 %
ville_valkonen Ville Valkonen kok 1356 130 11 %
Jocke_Strand Joakim Strand rkp 614 58 10 %

Kolmen kärki erottuu selvästi. Keskustan Tapio Huttula (@TapioHuttula) on yli tuplannut seuraajiensa määrän edellisenä neljänä viikkona. Se on kova suoritus kenelle tahansa. Hän itse on samana aikana ottanut uusia seurattavia 74. Vasemmistoliiton Erkki Laukkasen (@ErkkiLaukkanen) seuraajamäärän muutos on puolestaan 66 %. Kolmanneksi sijoittuu Vihreän liiton Iiris Suomela (@iiris_suomela) 37 %:in seuraajamäärän muutoksella. Itse hän on lisännyt seurattaviaan 25:llä.

Uusi vaaliase: massaseuraamisella lisää seuraajia?

Edellisen listan toiseksi sijoittunut Erkki Laukkanen on itse ottanut samana neljän viikon aikana uusia seurattavia peräti 522. Se on yli kolme kertaa enemmän kuin hän on saanut uusia seuraajia. Herää kysymys, onko hän tarkoituksella pyrkinyt seuraamaan mahdollisimman monia, jotta he alkaisivat seuraamaan häntä takaisin?

Laukkanen ei ole ainoa, joka on lisännyt merkittävästi seurattavien määräänsä verrattuna uusien seuraajien määrään. Samalla tavalla näyttää toimineen mm. Caius Forsberg (313 uutta seurattavaa), Tiina Elo (415), Tarja Omenainen (313), Kimmo Vepsä (278) ja Merja Mäkisalo-Ropponen (193).

Tällaista toimintaa ei katsota Twitterissä pelkästään hyvällä – kyse kun on samalla yhdestä spämmäämisen lajista. Toisaalta näin saadut uudet seuraajat tuskin ovat niitä kaikkein uskollisimpia. Loppujen lopuksi merkityksellinen suhde syntyy vain aidon kiinnostuksen ja vuorovaikutuksen perusteella.


Käytin hiihtolomani vähemmän tehokkaasti: tein sosiaalisen verkosto- ja vähän muutakin analyysiä Twitterissä olevista eduskuntavaalien ehdokkaista. Julkaisen tulokset tässä kaikkien kiinnostuneiden käytettäväksi #jaajotain -päivän hengen mukaisesti. Sisällöt on jaettu CC-BY-NC-lisenssin mukaisesti.

Kiireisimmät pääsevät verkostokarttaan suoraan tästä tai kuvasta klikkaamalla:

Tarkastele tästä eduskuntavaalien ehdokkaiden sosiaalista verkostoa

Verkostokartta on kuitenkin vasta tarinan päätös, joten aloitetaan nyt alusta.

Kansanedustajaehdokkaiden Twitter-tunnukset keräsin HS:n avaamasta vaalikonedatasta (18.2.2015 versiosta) sekä Finland Inc -käyttäjän kokoamista mainioista Twitter-listoista. Lisäksi täydensin listaa sekä poistin selvästi vääriä tunnuksia. Jotkut ehdokkaat (tai heidän tukijoukkonsa – kuka lie vaalikonetta täyttänyt?) ovat antaneet Twitter-tunnuksekseen esimerkiksi sähköpostiosoitteensa, bloginsa tai linkin Twitterin hakutoimintoon. Joukossa on myös sinänsä toimivia, mutta vääriä tunnuksia: esimerkiksi @stefanwallin on joku muu kuin se meidän tuntemamme henkilö @SteffiWallin. Lopputuloksena minulla oli 1019 Twitter-tunnuksen lista eduskuntaan ehdolla olevista. Joukossa on varmasti vielä virheellisiäkin tunnuksia ja joitakin taatusti puuttuu, joten löydetyistä puutteista voi ilmoittaa alla kommenttipalstalla.

Ihan käsityönä ei yli tuhannen tunnuksen kerääminen tapahtunut, vaan koodasin sitä varten crawlerin (voisiko sen suomentaa datakaivuriksi?), joka testasi tunnukset ja keräsi tiedot Twitter-listoista, ynnä tallensi tiedot tietokantaan. Näiden tietojen keruu tapahtui pääasiassa 2.3.2015. Kun kaikki löytämäni ehdokkaat olivat kasassa, tein ensimmäiset analyysit.

Eduskuntavaalien ehdokkaiden kokonaismäärä ei ole vielä tiedossa, mutta mikäli käytetään viime eduskuntavaalien lukemaa 2315, niin 1019 Twitter-tunnusta tarkoittaa, että noin 44 % ehdokkaista käyttää nyt Twitteriä.

Eniten Twitterin käyttäjiä on Kokoomuksella: 158. Sen jälkeen tulevat SDP 154, Vihreät 147, Keskusta 146, Vasemmistoliitto 111 ja Perussuomalaiset 101. Vihreillä ja Vasemmistoliitolla on siis selvästi enemmän Twitterin käyttäjiä ja Perussuomalaisilla puolestaan vähemmän kuin niiden kannatuksen perusteella voisi olettaa. Pienpuolueiden edustajia on myös mukavasti: KD 60, RKP 53, Piraattipuolue 48, Muutos 2011 14, SKP 14 ja IPU 13.

Laskin jokaisen puolueen ehdokkaiden Twitter-seuraajamäärät yhteensä ja suhteutin ne kokonaismäärään. Yhteensä seuraajasuhteita mukana olevilla ehdokkailla oli 1074284, mutta tämä sisältää useita samoja seuraajia eri ehdokkailla. Näin sain puolueiden keskinäiset kannatusluvut Twitterissä:

Puolueiden eduskuntavaaliehdokkaiden kannatus Twitterissä

Koska aineistossa on mukana Suomen suosituimpiin Twitter-käyttäjiin lukeutuva @alexstubb yli 188 000 seuraajallaan, ei Kokoomuksen sijoittuminen kärkeen ollut yllätys. Kokoomuksen yhteenlasketusta seuraajamäärästä peräti 43 % on Stubbin seuraajia. Mikäli Stubb jätettäisiin yllä olevasta kuvasta pois, olisi Kokoomus vain prosentin verran edellä Vihreitä.

Seuraajamäärän perusteella suosituimpien eduskuntavaaliehdokkaiden TOP 50 näyttää seuraavalta:

Twitter-tunnus Nimi Seuraajia Puolue
1. alexstubb Alexander Stubb 188161 kok
2. hjallisharkimo Hjallis Harkimo 63718 kok
3. paavoarhinmaki Paavo Arhinmäki 58281 vas
4. Haavisto Pekka Haavisto 57579 vihr
5. jyrkikasvi Jyrki Kasvi 34478 vihr
6. VilleNiinisto Ville Niinistö 21451 vihr
7. JuttaUrpilainen Jutta Urpilainen 17919 sdp
8. sumuvuori Johanna Sumuvuori 15592 vihr
9. JaanaPelkonen Jaana Pelkonen 15493 kok
10. juhasipila Juha Sipilä 15089 kesk
11. janitoivola Jani Toivola 14892 vihr
12. liandersson Li Andersson 13972 vas
13. Vapaavuori Jan Vapaavuori 12458 kok
14. swheimo Sinuhe Wallinheimo 12101 kok
15. silviamodig Silvia Modig 11606 vas
16. Calle_Haglund Carl Haglund 10222 rkp
17. filsdeproust Juhana Vartiainen 9529 kok
18. JukkaRelander Jukka Relander 9030 vihr
19. paularisikko Paula Risikko 8711 kok
20. anttikaikkonen Antti Kaikkonen 8568 kesk
21. markoforss Marko Forss 8551 kok
22. KristaKiuru Krista Kiuru 8154 sdp
23. ollirehn Olli Rehn 7929 kesk
24. Guzenina Maria Guzenina 7842 sdp
25. ER_Korhola Eija-Riitta Korhola 7411 kok
26. EeroHeinaluoma Eero Heinäluoma 6804 sdp
27. LeoStranius Leo Stranius 5643 vihr
28. satuhassi Satu Hassi 5472 vihr
29. AnttiRinnepj Antti Rinne 5433 sdp
30. outialanko Outi Alanko-Kahiluoto 5383 vihr
31. sannigrahn Sanni Grahn-Laasonen 5353 kok
32. EmmaKari Emma Kari 5236 vihr
33. joelharkimo Joel Harkimo 5166 kok
34. toivakka Lenita Toivakka 5046 kok
35. koivulaakso Dan Koivulaakso 4800 vas
36. sarisarkomaa Sari Sarkomaa 4586 kok
37. kokokansanpaavo Paavo Väyrynen 4545 kesk
38. elinalepomaki Elina Lepomäki 4010 kok
39. susannakoski Susanna Koski 3847 kok
40. AnttiLindtman Antti Lindtman 3750 sdp
41. p_orpo Petteri Orpo 3667 kok
42. MarinSanna Sanna Marin 3581 sdp
43. pilvitorsti Pilvi Torsti 3565 sdp
44. TarjaFilatov Tarja Filatov 3490 sdp
45. FeldtRanta Maarit Feldt-Ranta 3468 sdp
46. hetemaj Fatbardhe Hetemaj 3433 kok
47. PiaViitanenSDP Pia Viitanen 3362 sdp
48. MariaOhisalo Maria Ohisalo 3339 vihr
49. anterovartia Antero Vartia 3289 vihr
50. LRaty Laura Räty 3231 kok

Nähtäväksi jää, monellako Twitter-suosio riittää läpipääsyyn vaaleissa. Huomaa, että seuraajamäärät ovat ehtineet jo muuttua tietojen keruun jälkeen.

Lisäksi tarkastelin ehdokkaiden suhteellista suosiota, sillä pelkkä seuraajamäärä ei kerro koko totuutta. Seuraajamäärissä on ainakin kolme isoa puutetta:

  1. Twitterissä on suhteellisen helppoa saada suuri määrä seuraajia seuraamalla itse massoittain muita käyttäjiä. Tyypillisesti vähintään 10 % seuratuista alkaa seuraamaan takaisin. Tätä voi hyvällä syyllä kutsua spämmiseuraamiseksi. On myös olemassa palveluita, joissa seuraajien hankkimisen voi näin automatisoida – etenkin, jos on valmis maksamaan siitä.
  2. Tavallinen tallaaja tai edes eduskuntavaaliehdokas ei saavuta ilman vippaskonsteja tuhansien seuraajien määrää lyhyessä ajassa. Tämän takia tuoreemmat suositut Twitter-käyttäjät eivät sijoitu TOP-listojen kärkeen seuraajamäärällä mitattuna.
  3. Seuraajamäärät eivät huomioi Twitter-listoille lisäämistä. Mitä useampaan listaan käyttäjä on lisätty, sen enemmän hän on saanut arvostusta muilta käyttäjiltä.

Nämä puutteet poistin kahdella keinolla: 1) muunnin aineistosta lasketulla suhdeluvulla Twitter-listausten määrän seuraajamääräksi ja 2) suhteutin näin saadun uuden seuraajamäärän käyttäjien omiin seurattavien määriin. Kyse on siis samasta kuin TFF-luvussa (Twitter Follower-Friend Ratio, lisätietoa tästä), mutta analyysissä on huomioitu myös käyttäjien Twitter-listausten määrät.

Suhteellisesti suosituimpien TOP 50 (alla) näyttää huomattavan erilaiselta kuin eniten seurattujen lista edellä. Jos etsit uusia seurattavia, kannattaa katsoa tämä listaus läpi. Tosin ensiksi sijoittunut @willerydman on paljolti tilastollinen sattuma, sillä hänen korkea laatulukunsa johtuu lähinnä siitä, että hän itse seuraa vain yhtä Twitter-käyttäjää. Selvästikin moni odottaisi häneltä Twitterissä nykyistä aktiivisempaa twiittaamista.

  Twitter-tunnus Nimi Laatuluku Puolue
1. willerydman Wille Rydman 3168 kok
2. JuttaUrpilainen Jutta Urpilainen 490 sdp
3. spuhakka Sirpa Puhakka 476 vas
4. kokokansanpaavo Paavo Väyrynen 422 kesk
5. paavoarhinmaki Paavo Arhinmäki 358 vas
6. hannamantyla Hanna Mäntylä 309 ps
7. hjallisharkimo Hjallis Harkimo 273 kok
8. SampoTerho Sampo Terho 264 ps
9. stigkankkonen Stig Kankkonen 219 rkp
10. paularisikko Paula Risikko 203 kok
11. Maire_iKorhonen Maire i. Korhonen 202 rkp
12. EEVALIRAU EEVA LIISA RAUTAMÄKI 202 vihr
13. PaiviRasanen Päivi Räsänen 182 kd
14. LolaWallinkoski Lola Wallinkoski 181 kok
15. Calle_Haglund Carl Haglund 169 rkp
16. vahasalo Raija Vahasalo 143 kok
17. Marko_80 Marko Iltanen 140 sdp
18. alexstubb Alexander Stubb 136 kok
19. sauliahvenjarvi Sauli Ahvenjärvi 127 kd
20. paalijarvi Janne Paalijärvi 125 pp
21. PekkaPuska1 Pekka Puska 111 kesk
22. satuhassi Satu Hassi 108 vihr
23. ER_Korhola Eija-Riitta Korhola 106 kok
24. juhasipila Juha Sipilä 98 kesk
25. ReneHursti rene hursti 93 ps
26. TomPackalen Tom Packalen 91 ps
27. MarkoKulpakko Marko Kulpakko 88 ps
28. KariUotila Kari Uotila 83 vas
29. mikaelanylander Mikaela Nylander 79 rkp
30. rikuyrjana Richard Järnefelt 75 muutos
31. AnttiPesonen1 Antti Pesonen 72 ipu
32. janitoivola Jani Toivola 71 vihr
33. HarriHermo Harri Hermo 70 sdp
34. ramisipila Rami Sipilä 69 kd
35. volanen Matti Vesa Volanen 68 vas
36. jarmohusso jarmo husso 67 kok
37. ollirehn Olli Rehn 66 kesk
38. jyrkikasvi Jyrki Kasvi 64 vihr
39. VilleNiinisto Ville Niinistö 62 vihr
40. SariMoisanen Sari Moisanen 61 vas
41. Haavisto Pekka Haavisto 60 vihr
42. MyllerRiitta Riitta Myller 55 sdp
43. EMMaijala Eeva-Maria Maijala 55 kesk
44. PiaKauma Pia Kauma 54 kok
45. Suojelusenkel Katri Fältberg 51 kd
46. KristaKiuru Krista Kiuru 50 sdp
47. WallgrenThomas Thomas Wallgren 48 sdp
48. Petakoski Tuula Petäkoski-Hult 48 sdp
49. TeijaMK Teija Muuraiskangas 45 kd
50. EeroHeinaluoma Eero Heinäluoma 44 sdp

Kokeilin monia muitakin laatumittareita, mutta kehittelemäni kaavat tuottivat yleensä enemmän tai vähemmän saman lopputuloksen kuin yllä. Kuitenkin yksi kaava tuotti kiinnostavasti erilaisen TOP-listan: suhteutin käyttäjien seuraaja- ja listausmäärät (muunnettuna edellä kuvatulla tavalla seuraajiksi) heidän kirjoittamiensa twiittien määrään. Lisäksi listalle pääsyyn vaadittiin vähintään 100 twiittiä. Voidaan ajatella, että mitä enemmän uusia seuraajia ja listausmerkintöjä käyttäjä saavuttaa per yksittäinen twiitti, sitä kiinnostavampaa sanottavaa hänellä muiden Twitterin käyttäjien mielestä on. Näin saatua vertailulukua voidaan kutsua esimerkiksi vaikuttavuusluvuksi. Silti on myönnettävä, että julkkisefektiä ei näinkään voida täysin poistaa.

Tässä vaikuttavimpien ehdokkaiden TOP 50:

Twitter-tunnus Nimi Vaikuttavuusluku Puolue
1. hjallisharkimo Hjallis Harkimo 203 kok
2. juhasipila Juha Sipilä 112 kesk
3. JuttaUrpilainen Jutta Urpilainen 77 sdp
4. Haavisto Pekka Haavisto 72 vihr
5. p_orpo Petteri Orpo 59 kok
6. paavoarhinmaki Paavo Arhinmäki 54 vas
7. annakontula Anna Kontula 52 vas
8. AnttiRinnepj Antti Rinne 49 sdp
9. Vapaavuori Jan Vapaavuori 44 kok
10. SampoTerho Sampo Terho 42 ps
11. paularisikko Paula Risikko 39 kok
12. sannigrahn Sanni Grahn-Laasonen 33 kok
13. Calle_Haglund Carl Haglund 32 rkp
14. ImmonenOlli Olli Immonen 28 ps
15. VanhanenMatti Matti Vanhanen 26 kesk
16. PiaKauma Pia Kauma 23 kok
17. EeroHeinaluoma Eero Heinäluoma 23 sdp
18. outimakela Outi Mäkelä 22 kok
19. Tiilikainen Kimmo Tiilikainen 21 kesk
20. AnneKalmari Anne Kalmari 20 kesk
21. ollirehn Olli Rehn 20 kesk
22. TuomoPuumala Tuomo Puumala 17 kesk
23. PirkkoRL Pirkko Ruohonen 17 ps
24. kimmokiljunen Kimmo Kiljunen 17 sdp
25. kokokansanpaavo Paavo Väyrynen 17 kesk
26. LRaty Laura Räty 17 kok
27. alexstubb Alexander Stubb 16 kok
28. JukkaRelander Jukka Relander 16 vihr
29. KristaKiuru Krista Kiuru 15 sdp
30. HTakkula Hannu Takkula 15 kesk
31. JuhaHakola Juha Hakola 14 kok
32. Ruokanen Tapani Ruokanen 14 kok
33. Guzenina Maria Guzenina 14 sdp
34. PekkarinenMauri Mauri Pekkarinen 14 kesk
35. HannaTainio Hanna Tainio 14 sdp
36. tupelton Tuula Peltonen 14 sdp
37. SteffiWallin Stefan Wallin 14 rkp
38. PaiviStorgard Päivi Storgård 13 rkp
39. heikkiautto Heikki Autto 12 kok
40. arjajuvonen Arja Juvonen 12 ps
41. AnttiLindtman Antti Lindtman 12 sdp
42. Raimo_Piirainen Raimo Piirainen 11 sdp
43. HeikkiPatomki Heikki Patomäki 11 vas
44. silviamodig silvia modig 11 vas
45. TuomasRantanen Tuomas Rantanen 11 vihr
46. vahasalo Raija Vahasalo 11 kok
47. PiaViitanenSDP Pia Viitanen 11 sdp
48. AnneBerner Anne Berner 11 kesk
49. JaanaPelkonen Jaana Pelkonen 10 kok
50. SariEssayah Sari Essayah 10 kd

Numerojen pyörittelyn jälkeen seurasi tarinan kiinnostavampi jakso: sosiaalisen verkoston analysointi. Kaksi ilmeistä vaihtoehtoa sosiaalisen verkoston tarkasteluun olivat ehdokkaiden seuraajat sekä heidän itsenä seurattavana olevat käyttäjät. Minua ei kiinnostanut alkaa keräämään tietokantaani kaikkia niitä satoja tuhansia käyttäjiä, jotka ehdokkaita seuraavat, joten päätin keskittyä siihen, miten tarkastelussa olevat 1019 ehdokasta seuraavat toisiaan. Tämä on perustelua siltäkin kannalta, että kyse on eduskuntavaaleista, joissa valittavan porukan pitäisi pystyä hoitamaan maan asioita ryhmänä. Siksi on kiinnostavaa tietää, miten kansanedustajakandinaatit asemoituvat keskinäisessä vertailussa.

Seuraavaksi koodasin siis crawleriini ominaisuuden, joka haki kunkin ehdokkaan seurattavana olevat Twitter-käyttäjät. Kun tämä oli tehty, huomasin tietokannassa olevan 68 561 Twitter-käyttäjää. Näin montaa eri käyttäjää 1019 ehdokasta siis seuraavat Twitterissä. Yksittäisiä seuraamissuhteita kertyi 337 785 kappaletta.

Vain 14 % seuraamissuhteista on ehdokkaiden keskinäisiä, joten tässä analyysissä ei saatu tukea sille väitteelle, että poliitikkojen Twitter-eliitti viihtyisi vain omassa piirissään.

Kun tietojenkeruun sivutuotteena oli kertynyt kaikki ehdokkaiden seuraamat Twitter-tunnukset tietokantaan, tein tässä vaiheessa myös listan kansanedustajaehdokkaiden TOP 50 eniten seuraamista Twitter-käyttäjistä:

Twitter-tunnus kpl ehdokasta seuraa %:a ehdokkaista seuraa
1. alexstubb 579 57 %
2. HSfiPolitiikka 496 49 %
3. juhasipila 474 47 %
4. hsfi 473 46 %
5. SuomenKuvalehti 470 46 %
6. valtioneuvosto 458 45 %
7. SuomenEduskunta 457 45 %
8. VilleNiinisto 456 45 %
9. Haavisto 448 44 %
10. paavoarhinmaki 447 44 %
11. MikaelJungner 445 44 %
12. YleUutiset_pol 438 43 %
13. Ulkoministerio 423 42 %
14. TarjaHalonen 423 42 %
15. Europarl_FI 415 41 %
16. orastynkkynen 401 39 %
17. AnniSinnemaki 399 39 %
18. talouselama 398 39 %
19. uusisuomi 394 39 %
20. JuttaUrpilainen 392 38 %
21. TuomasEnbuske 389 38 %
22. kokoomus 389 38 %
23. OsmoSoininvaara 387 38 %
24. Eduskuntavaalit 384 38 %
25. iltasanomat 382 37 %
26. HennaVirkkunen 373 37 %
27. Vapaavuori 373 37 %
28. taloussanomat 367 36 %
29. EeroHeinaluoma 365 36 %
30. KauppalehtiFi 362 36 %
31. yleuutiset 361 35 %
32. liandersson 360 35 %
33. keskusta 357 35 %
34. anttikaikkonen 357 35 %
35. Demarit 357 35 %
36. spietikainen 356 35 %
37. jyrkikasvi 345 34 %
38. MTVUutiset 342 34 %
39. vihreat 342 34 %
40. paularisikko 340 33 %
41. TimoHaapala 338 33 %
42. BarackObama 336 33 %
43. vasemmisto 330 32 %
44. AnttiRinnepj 326 32 %
45. Yleisradio 324 32 %
46. KristaKiuru 321 32 %
47. SarasvuoJari 320 31 %
48. ljaakonsaari 314 31 %
49. Kuntaliitto 313 31 %
50. EevaLehtimaki 311 31 %

Ehdokkaat seuraavat eniten suosituimpia poliitikkoja ja muita julkkiksia, uutismedioita sekä puolueita. Yksittäisenä kummajaisena listalla erottuu @Eduskuntavaalit, joka on tullut tunnetuksi mm. venäjä-mielisistä twiiteistään.

Viimeisena ominaisuutena lisäsin crawleriin sosiaalisen verkoston tulostamisen Pajek-muodossa. Näin sain siirrettyä kansanedustajaehdokkaiden keskinäisen sosiaalisen verkoston Gephi-analyysiohjelmaan. Kyse on suunnatusta verkostosta, eli toimijoiden sijainti verkostokartasta määräytyy sen mukaan, miten muut käyttäjät seuraavat heitä ja toisiaan.

Lopullinen verkostokartta näyttää tältä (kuvasta aukeaa todella iso versio klikkaamalla):

Kansanedustajaehdokkaiden sosiaalisen verkoston kartta

Verkostoa voi tarkastella myös dynaamisessa muodossa, jossa onnistuu mm. yksittäisten ehdokkaiden tietojen tarkastelu sekä ehdokkaiden haku. Lisäksi verkostokartta on saatavana tarkkana PDF-versiona.

Värit kuvaavat verkoston eri ryhmiä (puolueita).Verkoston keskelle sijoittuvilla ehdokkailla on eniten muita ehdokkaita seuraajinaan – myös muista puolueista. Vastaavasti kartan reunoilla olevilla ehdokkailla ei ole juurikaan seuraajia muista puolueista. Sama pätee puolueisiin kokonaisuuksina: mitä kauempana eri puolueiden ehdokkaat ryhminä ovat toisistaan, sitä kauempana he todella ovat Twitterin käyttäjien muodostamassa verkostossa. Sosiaalinen verkostoanalyysi näyttää tässä suhteessa tuottavan tutun oikeisto-vasemmisto-jaon. En pidä tätä yllättävänä, sillä some-palvelujen sosiaalisissa verkostoissa on aina enemmän tai vähemmän kyse samoista ilmiöistä kuin ns. tosielämässä. Netissä nämä ilmiöt vain tulevat helpommin ja konkreettisemmin tarkasteltavaksi.

Verkostokarttaa voi tarkastella siltäkin kannalta, miten lähellä tai kaukana yksittäiset ehdokkaat ovat oman puolueensa muita ehdokkaita. Mikäli ehdokas näyttää olevan pikemminkin jonkun muun ryhmän kuin oman puolueensa keskellä, voidaan kysyä, onko puolue nyt varmasti valittu oikein.

Tässä eväitä verkoston tulkintaan. Olisi kiinnostavaa kuulla, mitä muut näkevät samasta kuvasta, joten kommentit ovat tervetulleita!

Lisäys 11.3.2015: eduskuntavaaliehdokkaiden sosiaalisen verkoston tunnuslukuja

Kokosin vielä yhteen kuvaan verkostoa kuvaavia tunnuslukuja:

Eduskuntavaaliehdokkaiden sosiaalisen verkoston tunnuslukuja Twitterissä

Huomaa, että tässä ovat mukana vain ehdokkaiden keskinäiset suhteet, jotka näkyvät yllä verkostokartassa. Suhteellisen pieni tiheysluku kuvaa, että verkosto ei ole kokonaisuutena kovin tiivis. Ehdokkaiden keskimääräinen etäisyys on kuitenkin mielestäni pieni. Sen sijaan, kuten verkostokartastakin näkyy, saman puolueen ehdokkaat ovat melko tiiviisti toisiinsa kytköksissä. Sama ero näkyy tunnusluvuissa, kun vertaa tiheyslukua ja keskimääräistä klusterointilukua.

Kokonaisuutena näitä lukuja voidaan mielestäni tulkita niin, että suurimmalla osalla ehdokkaista ei ole edes pyrkimystä verkottua laajasti eri puolueiden ehdokkaiden kanssa. Itse pitäisin sitä kyllä arvossa. Verkostokartassa eniten omissa piireissään viihtyvät puolueet erottuvat selvästi.

Toisaalta kyse on luonnollisesta ilmiöstä: verkostoituminen tapahtuu nimenomaan itselle läheisiksi koettujen ihmisten kanssa. Tulevalle kansanedustajalle olisi kuitenkin hyödyksi nähdä maailma muustakin kuin omasta ”nurkastaan” käsin sekä solmia suhteita erilaisten ihmisten kanssa.


Pidin tänään koulutuksen Taiteen edistämiskeskukselle (Taike) sosiaalisen median käytöstä. Koulutus järjestettiin etänä Lyncin kautta, ja osallistujat olivat Taiken toimipisteistä eri puolilta Suomea. Esitys jakaantui seuraaviin teemoihin:

1) Johdanto sosiaaliseen mediaan (s. 2-14)
2) Organisaation some-strategia (s. 15-20)
3) Some hankkeiden käytössä (s. 21-29)
4) Työroolissa somessa (s. 30-34)
5) Sisäinen some ja toimintakulttuuri (s. 35-42)

Avaa esitys SlideSharessa


Sain tuoreen sosiaalisen median katsauksen valmiiksi, kas tässä:

Avaa esitys SlideSharessa




Blog Stats

  • 451,507 hits
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 6 980 muun seuraajan joukkoon