7 kysymystä TikTokiin liittyvistä huolista

Vastasin erään toimittajan haastattelupyyntöön TikTokista. Juttu on julkaistu tänään useissa Hilla Groupin sanomalehdissä kuten esim. Keskipohjanmaassa.

Julkaisen alla haastattelun kysymykset ja vastaukset. Aihe liittyy tällä viikolla vietettävään koulujen ja uutismedian uutisten viikkoon. Pyrin ottamaan nuoret huomioon vastauksissani.

Avaan näin, miten tällaiset uutisjutut syntyvät. Yleensä lukijat näkevät vain lopullisen jutun – eivät taustalla olevaa asian laajempaa käsittelyä. Toimittaja voi esimerkiksi pyrkiä poimimaan lukijoita kiinnostavat seikat sekä liittää ne osaksi muista lähteistä koostamaansa juttua.

1. Tiktok tunnetaan etenkin koukuttavuudestaan. Miksi se on niin koukuttava?

Netin ja somen koukuttavuus on tuttu ilmiö jo 2000-luvun alusta lähtien ja sitä aiemminkin. Aivotutkimuksesta tiedetään, että taustalla on aivojen taipumus luoda riippuvuus asioihin, jotka tuottavat helposti mielihyvää. 

TikTok on tehty koukuttamaan, jotta käyttäjät viipyisivät palvelussa mahdollisimman pitkään. Kyse ei niinkään ole erikoisen hyvästä suosittelualgoritmista, sillä TikTokin For You -algoritmi on hyvin samankaltainen kuin muissakin somepalveluissa – ehkä vain kapeammin harvoihin aiheisiin keskittyvä.

TikTokin koukuttavuus perustuu sen kykyyn tuottaa loputtomasti kiinnostavia ärsykkeitä ja palkintoja: pienellä peukalon liikkeellä saa aina uuden videon nähtäväksi. Tällaiseen mielihyvän kierteeseen syntyy pian tunneside, johon käyttäjä saattaa ehkä aluksi paeta tylsiä hetkiä, mutta lopulta kyse voi olla voimakkaasta riippuvuudesta.

2. Miksi se koukuttavuus ei ole vain kiva ja hyvä asia?

Koukuttavuudella on kahden tyyppisiä haittavaikutuksia. Ensinnäkin aivoilla on taipumus luoda rutiineja tiettyjen asioiden tekemiseen. Jos totumme samaan kiinnostavia sisältöjä etupäässä TikTokin (ja muiden somepalvelujen) kautta, se saattaa korvata tiedonhaun ja oppimisen kannalta hyödyllisempiä keinoja saada laadukasta tietoa. Netin ja somen käytön lisääntyminen on näkynyt jo pitkään lukemisen vähenemisenä ja sitä kautta suomalaisnuorten lukutaidon heikentymisenä, mikä tulee esille esimerkiksi PISA-tutkimuksissa.

TikTokin kohdalla nähdään, että se on muuttanut lasten ja nuorten suosimia uutislähteitä ja sitä kautta uutismaisemaa eli sitä, millaisia sisältöjä he saavat ajankohtaisista asioista. Eilen uutisoitiin Uutismedian liiton teettämän kyselyn tulos, jossa TikTok oli jo 49 %:ille 13-18-vuotiaista tärkein uutiskanava.  

Näin TikTok on korvaamassa perinteisempiä uutiskanavia. Tuloksena nuoret seuraavat vähemmän Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden ja ammattitoimittajien tekemiä uutisia, sillä heitä TikTokissa on vain vähän.

Toiseksi koukuttavuus voi johtaa ylettömän suureen ruutuaikaan ja riippuvuuteen. Jos nuori on puhelimella esimerkiksi 6-10 tuntia päivässä, ei vuorokauteen enää juuri mahdu koulupäivän jälkeen hyvinvointia tukevia asioita kuten harrastuksia, liikuntaa, ulkoilua tai edes yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Tästä lisää esim. aiemmassa blogikirjoituksessani.

Itse asiassa nuoret (67 %) haluaisivat viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ilman sosiaalista mediaa – tämä käy ilmi Unelmien some -kyselystä v. 2021. Silti 82 % odotti, että nuoret käyttävät enemmän aikaa somessa viiden vuoden päästä. Edellä linkittämässäni blogijutussa on tilastoja, joista käy ilmi nuorten yhä kasvava ruutuaika. Mielestäni on tärkeää huomata, että someen käytetyn ajan kasvu ei ole nuorten oma toive, vaan se näyttää johtuvan nimenomaan sovellusten koukuttavuudesta – ja siinä TikTok on pahimmasta päästä. 

Pahimmillaan koukuttavuus voi johtaa ns. ongelmalliseen somen käyttöön ja vakavaan riippuvuuteen. Siitä on kyse silloin, kun somen käyttö haittaa muuta elämää. Tavallisimmin tähän liittyy vähentynyt yöuni, joka aiheuttaa väsymistä opinnoissa/töissä. Edellä blogijutussa on kouluterveyskyselyn ja parin muun tutkimuksen tuloksia tähän liittyen. Ongelmalliseen somen käyttöön on tutkimuksissa liitetty mm. päänsärky, niska- ja hartiavaivat, alavireisyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys, useiden terveysongelmien kertyminen, fyysinen passiivisuus, yksinäisyys, alhainen arvio omasta terveydestä, aamuinen väsymys ja lyhyet yöunet.

Someriippuvuudesta lisää myös esim. Pelituen sivustolla.

3. Mitä riskejä Tiktokin käyttöön liittyy? Tietoturva, disinformaation leviäminen, se koukuttavuus, Kiina-näkökulma…

Monissa selvityksissä on todettu, että TikTokissa on runsaasti virheellistä tietoa eli mis- ja disinformaatiota. Esimerkiksi vuonna 2022 tehdyssä selvityksessä TikTokissa todettiin olevan vääriä ja harhaanjohtavia väitteitä, kun palvelussa haettiin sisältöjä, jotka liittyivät mm. Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalitulokseen, koronavirukseen, Ukrainaan ja ilmaston lämpenemiseen. 

Disinformaation aiheet vaihtuvat ajankohtaisten uutistapahtumien mukaan. Olipa kyseessä mikä tahansa maailman konflikti voi odottaa, että TikTokissa levitetään pian siihen liittyvää väärää tietoa sekä suoranaista propagandaa. Esimerkkejä on vaikkapa venäläisistä Wagner-joukoista sekä Israelin ja Hamasin välisestä konfliktista.

Viime vuonna tehdyssä selvityksessä puolestaan havaittiin, että TikTokissa leviää väärää tietoa jopa aivan arkipäiväisistä tuotemerkeistä. Analysoiduista 520 videosta 14 %:issa havaittiin vääriä tai harhaanjohtavia väitteitä. 

Suomen presidentinvaaleissa TikTokissa on nähty esimerkiksi harhaanjohtavasti leikattuja ja yhdisteltyjä videoklippejä vaalitenteistä sekä pilailu- tai ehkä pikemminkin pilkkaamistarkoituksessa tehtyjä deepfake-kokeiluja. Esimerkiksi Faktabaari opastaa lähdekriittisyyteen TikTokissa vaalien aikana.

Oma lukunsa on TikTokin tietoturvahuolet. Käytännössä sovellus on tehty niin, että se pyrkii saamaan käyttäjän laitteesta kaiken sen tiedon, mitä käyttäjä sallii ja mitä käyttöjärjestelmä ei teknisesti estä. Vaikka TikTok on pyrkinyt kiistämään tietojen päätymisen Kiinaan, sen omillakin sivuilla sanotaan, että tietoja voidaan ”etäkäyttää” Kiinasta. Lisää näistä tässä blogijutussani.

Kiinalaisomistusta pidetään riskinä pääasiassa siksi, että kyseessä on autoritäärinen maa, jossa perus- ja ihmisoikeuksia (joihin myös yksityiselämän suoja kuuluu) ei suojata lainsäädännössä samaan tapaan kuin Suomessa tai EU:ssa, sekä siksi, että Kiina saattaisi jossain tilanteessa käyttää tietoja hyväkseen omissa pyrkimyksissään. Nuorenkin kannattaa miettiä, mitä tietoja haluaa millekin taholle itsestään luovuttaa, jos tulevaisuudessa siintää haave työpaikasta esimerkiksi poliisissa, puolustusvoimissa, ministeriöissä tai politiikan parissa.

4. Miten nuori voi käyttää Tiktokia mahdollisimman turvallisesti – vai onko sen turvallinen käyttö edes mahdollista?

TikTokin käyttöön on kaksi suhteellisen turvallista tapaa:

A) Nettiselaimella

  • Ilman kirjautumista
  • Älä anna mitään suostumuksia, joita TikTok pyrkii kysymään
  • Tyhjennä selaimen eväste- ja muu muisti käytön jälkeen
  • Näin tehtynä TikTok ei juurikaan pysty profiloimaan sinua ja sen algoritmi toimii ns. puhtaasti ilman käyttäjädataan perustuvaa suosittelua.
  • Huomaa, että selaintunnisteiden avulla TikTok pystyy yhdistämään ei-kirjautuneen käyttäjän TikTok-käyttäjätunnukseen, jos TikTokia on aiemmin käytetty samalla selaimella kirjautuneena. Tällöin ei-kirjautuneena ei ole suojassa TikTokin profiloinnilta.

tai

B) Erillisellä kännykällä

  • Älä yhdistä kirjautumista muihin somepalveluihin, vaan kirjaudu suoraan sähköpostiosoitteella tai puhelinnumerolla (huomaa, että nekin tosin ovat tunnistetietoja, joilla TikTok hakee sinusta lisätietoa muista lähteistä).
  • Älä anna TikTokille mitään tarpeettomia käyttölupia – älä varsinkaan yhteystietoja.
  • Älä tallenna samaan puhelimeen muiden ihmisten yhteystietoja tai muita henkilötietoja.
  • Älä tallenna samaan laitteeseen myöskään muita tärkeitä tai salaisia tietoja/tiedostoja.
  • Älä käytä samaa puhelinta mihinkään muihin työasioihin.
  • Älä asenna puhelimeen muita sovelluksia, joiden kautta laitteelle voisi tallentua edellä mainittuja tietoja, jotka voisivat siten edelleen välittyä TikTokille.
  • Älä lisää laitteelle muita käyttäjätunnuksia.
  • Älä kirjaudu laitteella verkkoihin, joissa on salassa pidettäviä tietoja saatavilla sillä tunnuksella, jolla verkkoon kirjaudutaan.
  • Kun TikTokia käytetään kirjautuneena, sovellus kerää käyttäjästä dataa kuten edellä on kuvattu ja algoritmi alkaa suositella sisältöjä sen mukaisesti.

5. Kuinka todennäköisenä pidät, että Tiktok kielletään tai sen käyttöä rajoitetaan jotenkin EU:ssa (ja USA:ssa) tuon Kiina-yhteyden ja tietoturvakysymysten vuoksi?

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä digipalveluita koskevat asetukset (mm. DSA) antavat mahdollisuuksia puuttua nettijättien kuten TikTokin toimintaan, jos sen nähdään olevan jonkin lain vastainen. Tietosuojan osalta mekanismit ovat samankaltaisia kuin miten aiemmin on puututtu esimerkiksi Metan toimintaan: yhtiölle voidaan antaa sakkoja, huomautuksia ja määräyksiä saattaa henkilötietojen käsittely sääntelyn mukaiseksi.

TikTok on jo jäänyt kiinni tietosuojarikkeistä. Se sai viime vuonna 345 miljoonan euron sakot lasten henkilötietojen käsittelyn rikkomuksista. 

Suomen tietosuojavaltuutetun ja Euroopan tietosuojaneuvoston puheenjohtajan Anu Taluksen mukaan TikTokin muuta henkilötietojen käsittelyä tutkitaan parhaillaan.

Vaikka TikTok nyt onkin EU:n tietosuojaviranomaisten tutkinnassa, ei ole todennäköistä, että koko palvelu kiellettäisiin. Kielto voisi tulla kyseeseen vasta muiden toimenpiteiden jälkeen, jos TikTok ei tekisi viranomaisten vaatimia parannuksia tietosuojaan. Tähän menisi parhaassakin tapauksessa useita vuosia.

6. Jos olisit itse 10-17-vuotias nuori, käyttäisitkö Tiktokia? Entä antaisitko tuon ikäisen lapsesi käyttää?

En suosittele TikTokin käyttöä minkään ikäisille johtuen sen koukuttavuudesta, disinformaatiosta, alaikäisille muutenkin sopimattomasta sisällöstä sekä tietosuojaongelmista, jotka eivät koske vain käyttäjää itseään, vaan myös kännykkään tallennettuja muiden ihmisten tietoja. Osoittaa kypsyyttä asettaa edelle oma hyvinvointi sekä oma ja muiden tietosuoja. 

Vanhempana en anna alle 13-vuotiaiden käyttää TikTokia. Sitä vanhemmat omat lapseni ovat tehneet itse päätöksen olla asentamatta TikTokia. Nuorten kuulee usein kommentoivan asiasta esimerkiksi niin, että ”TikTok on syöpä” ja että ”TikTok pilaa jonnet”, millä viitataan nuorempiin lapsiin.

7. Miten Tiktokissa voi tietää, mikä siellä kerrottu on totta ja mikä ei?

Olipa kyse mistä tahansa netti- tai somesisällöstä, kannattaa aina miettiä, voiko sisältöön luottaa – eli arvioida se kriittisesti. Nämä kolme faktantarkistajien kysymystä auttavat jo pitkälle:

1) KUKA sisällön on julkaissut? Jos julkaisija ei esiinny omalla nimellään, se voi viitata siihen, ettei hän halua joutua vastuuseen julkaisuistaan. Toisaalta jos tekijä tiedetään, voi yrittää selvittää, onko hän alan asiantuntija, ja onko hänellä jotain erityisiä tavoitteita toiminnassaan.

2)  MITÄ TODISTEITA väitteiden tueksi on esitetty? Omilta kouluajoilta ehkä tärkein oppi äidinkielen opettajalta oli toteamus, että ilman perusteita väite on tyhjä. Perusteettomiin eli ilman lähteitä tai muita todisteita oleviin väitteisiin ei kannata uskoa tai tuhlata aikaansa.

3) MITÄ MUUT lähteet sanovat asiasta? Kannattaa hakea tietoa luotettavista lähteistä kuten tutkimuslaitoksilta, tutkijoilta ja vaikkapa Wikipediasta, jossa artikkeleiden lähdeluettelot auttavat eteenpäin. Näin saa paremman ja monipuolisemman kuvan asiasta. Jos somessa kerrottu eroaa selvästi muiden lähteiden kertomasta, se ei todennäköisesti ole totta, vaan disinformaatiota.

Uutisten seurannassa on viisainta seurata sellaisia kanavia ja lähteitä, joiden voi odotusarvoisesti olevan luotettavia. Tällä tarkoitan JSN:n Journalistin ohjeisiin sitoutuneita tiedotusvälineitä. Tämä on itse asiassa helpoin keino välttää disinformaatiota ja saada pääasiassa luotettavia uutisia.

Journalistin ohjeet ovat toimittajien eettinen säännöstö, joka antaa myös lukijalle tietyn takuun uutisen laadusta. Niihin kuuluu myös lukijan oikeus pyytää oikaisua, jos tiedotusväline on julkaissut suoranaisen virheen. Edelleen jos tiedotusväline ei korjaa virhettä perustellusta oikaisusta huolimatta, lukija voi kannella Julkisen sanan neuvostoon. Olin itse edelliset kolme vuotta JSN:ssa yleisön edustajana käsittelemässä kanteluita. Kantelut tutkitaan huolellisesti, jonka jälkeen niistä tehdään päätös Journalistin ohjeiden perusteella. 

Uusi kaupallinen ajatuspaja eliitille: PakkoLukea #MustReadFi

Photo by James Pond on Unsplash

Tänään avautui uusi verkkomedia MustRead, jonka konsepti on lyhyesti kerrottuna:

  • Yritysten maksama natiivimarkkinointi
  • Päättäjille suunnattu sisältö
  • Ilmaisuus 1000 tärkeimmälle päättäjälle
  • Maksumuuri muille

Äkkiseltään tuntuu haastavalta yhdistää nämä samaan tulorahoituksella (?) toimivaan yritykseen. Kävin katsastamassa paikat, luin ilmaiset sisällöt (eli lähinnä käyttöehdot ja tietosuojaselosteen), mutta en rekisteröitynyt jäseneksi ainakaan vielä.

Olen nimittäin hieman skeptinen. Ja tietysti äärettömän loukkaantunut siitä, että sähköpostiini ei kilahtanut kutsua liittyä ilmaiseksi MustReadiin. (Seuraavaksi odotan kutsua ei-vaikuttajien-vertaistukiryhmään.)

Alla kuvakaappaus kansanedustaja Maarit Feldt-Rannan Twitteriin jakamasta kutsukirjeestä:

maarit-feldt-ranta-mustread-101017

 

Sen lauluja laulat, jonka leipää syöt. 

MustReadin raha tulee siis kahdesta lähteestä: yrityksiltä natiivimarkkinoinnista ja maksullisilta tilaajilta.

Kuinka monta maksullista tilaajaa MustRead voisi saada? Heidän oman arvionsa mukaan (lähde: HS, 8.10.-17) näin monta:

”Ajattelemme, että Suomesta voisi löytyä jopa 50 000 ihmistä, jotka voisivat olla tällaisista sisällöistä valmiita maksamaan”, Lämsä toteaa.

Eli vaatimattomasti suunnilleen saman verran kuin Twitterissä on suomalaisia käyttäjiä yhdessä viikossa. Vertailun vuoksi esim. Markkinointi&Mainonta, Kainuun Sanomat ja Etelä-Saimaa tavoittavat ilmaisella sisällöllä suunnilleen tuon verran kävijöitä sivustoilleen viikossa (lähde: TNS Metrix).

Vilpittömästi onnea yritykseen!

On selvää, että MustRead saa kuitenkin suurimman tulonsa toisesta peruspilaristaan eli natiivimarkkinoinnista. Päätoimittaja Heidi Hammarsten muotoilee asian blogikirjoituksessaan näin:

MustRead on ensisijaisesti päättäjille suunnattu media, joka käsittelee politiikkaa, taloutta ja yhteiskuntaa. Perinteisiä mainoksia meillä ei ole. Niiden sijaan meillä on natiivimarkkinointia, jossa yritykset voivat nostaa omia näkemyksiään julkiseen keskusteluun. Tämä on yksi tapa lisätä päättäjäviestinnän läpinäkyvyyttä.

On kieltämättä hienoa ja läpinäkyvää, että tavoite, kohderyhmä ja keinot ilmaistaan kiertelemättä. Häpeilemättä, voisi sanoa.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki (mahdolliset vastaavuudet tosielämään ovat sattumaa):

  • ”Haloo, eliittimedian edustaja MustReadin puhelimessa”
  • ”Täällä Matti Markkinointipäällikkö Oy VihreäHiilivoima Ab:stä”
  • ”Hienoa kuulla sinusta, Matti! Mitäs teille laitetaan? Natiivi-super vai natiivi-maximus-justeeraamus?”
  • ”Nyt on kuule sellanen paikka, että otetaan molemmat, kun on tärkeitä päätöksiä tulossa tuolla Rysselissä.”
  • ”Oi, ilman muuta, Matti!”
  • ”Haluttais juttu tai siis juttusarja, jossa jotkut poliitikot vois kehua meidän… ööö… yhteiskunnallista energiaa ja ööö… toimitusjohtajalla on uusi auto, joka vois näkyä kuvassa. Voimaloiden piippuja ei tarvis olla siinä, vaan jotain vihreää luonnonläheistä taustalla.”
  • ”Hieno jutun aihe, Matti! Meidän toimittaja tulee tekemään jutun ja se on heti huomenissa kaikilla eliittipäättäjillä luettavissa! Kuvia löytyy kyllä kuvapankeista, ei huolta. Kyllä soitit ihan oikeaan paikkaan, Matti, kuule, Matti, me hoidetaan tämä.”
  • ”Ootte kyl paras media! Ette ikinä petä! Laittakaa lasku perästä meidän Maltan toimistolle.”
  • ”Juu ilman muuta, no probleemos! Mehän halutaan vaan, että päättäjillä – eli meidän lukijoilla – on oikeaa tietoa teistä.”
  • ”Juu, sitä mekin. Heido.”
  • ”Hei, hei, Matti!”

Kuten kerroin, en rekisteröitynyt vielä MustReadiin, joten kuvitukseksi joudun tyytymään tässäkin kohtaa kuvakaappaukseen Twitteristä, jossa on pieni otos MustReadin natiivimarkkinointia:

arttu-muukkonen-mustread-101017

Ja  perään ne tuhat sanaa (kuva: Jussi Korhosen Facebook-julkaisu):

jussi-korhonen-facebook-mustread-101017

 

Putte possun nimipäivät…

Sanoinhan jo, etten saanut kutsua MustReadiin? Todistetusti en ole eliittiä tai kuulu sisäpiireihin. Meitä pettyneitä on pyöreästi 5,4 miljoonaa.

Ketkä sitten saivat?

Mukana ovat kansanedustajat, ministerit, erityisavustajat, keskeiset virkamiehet, suurimpien yritysten päättäjät ja omistajat, työmarkkinajohtajat, kansalaisjärjestöjen johtajat sekä eurokansanedustajat.

(lähde: m.t./HS)

Eliitin eliitti. He, jotka tekevät päätökset yhteiskunnassa.

En tosissani usko, että MustReadin kutsu sinällään kohottaa yhdenkään valtaapitävän itsetuntoa. No, korkeintaan minuutiksi. Kyse on porukasta, joka tietää olevansa vallassa muutenkin.

MUTTA MustRead tarjoaa tuolle pienelle ryhmälle oman median. Nimenomaan se on MustReadin tavoite. Heidän strategiansa on tiedon niukkuus, ei sen levittäminen kaikelle kansalle. Kontrolloitu kohderyhmä. Kontrolli kohderyhmään.

On tutkittu juttu, että pääsy resursseihin, joihin ei muilla ole pääsyä, on omiaan sitouttamaan ihmisiä ja luomaan heille yhteenkuuluvuuden tunnetta. MustRead pyrkii olemaan pienen piirin puheenaihe. Jos se siihen pääsee, siitä todella voi muodostua tärkeä vaikuttamismedia päättäjille. 

Miksi MustRead sitten haluaa päästä vaikuttajien vaikuttajaksi? Lainaus päätoimittajan blogikirjoituksesta:

Meillä on kirkas yhteinen tavoite: haluamme, että Suomessa tehdään entistä parempia päätöksiä. Pyrimme sitä kohti nostamalla keskusteluun politiikan sisältöjä. Kaivamme taustoja ja analysoimme, mutta ennen kaikkea katsomme eteenpäin.

Mitä ovat nämä paremmat päätökset? Jos ja kun raha tulee pääasiassa natiivimarkkinoinnista, niin ei ole liioittelua sanoa toimintaa myös kaupallisten tahojen lobbaukseksi.

Tavoitteena on siis vaikuttaa päätöksiin ja siihen pyritään päättäjien mielipiteisiin vaikuttavilla sisällöillä (uutisilla, natiivimarkkinointijutuilla ym.). Yhtenä teemana on luotettavien tutkimusten käyttö ja oikeat faktat ™. Kuulostaako tutulta?

Jos se näyttää, kuulostaa ja haisee ajatuspajalta, niin eikö se sillon myös ole ajatuspaja?

 

Ei, ei, olet ymmärtänyt MustReadin täysin väärin!

Epäilemättä tällaisia viestejä tulen saamaan. Varmasti minulle kerrotaan, että olen idiootti ja lukukyvytön (sen lisäksi että katkera), sillä jos olisin lukenut MustReadista kertovat artikkelit ja heidän omat tekstinsä tarkemmin, olisin huomannut seuraavat asiat:

  • MustRead tekee yhteiskunnallista journalismia
  • MustRead nostaa tärkeitä asioita yhteiskunnalliseen keskusteluun
  • MustRead pyrkii, että päättäjillä on oikeaa tietoa päätettävistä asioista
  • MustRead sitoutuu Julkisen sanan neuvoston päätöksiin ja hakee JSN:n jäseneksi
  • MustRead vannoo läpinäkyvyyden nimiin
  • MustReadin tekijäkaarti koostuu eri alojen luotettavista asiantuntijoista, toimittajista ja tutkijoista
  • MustRead on riippumaton tekijöidensä omistama startup-yritys

Jep. Jos itse lähtisin tekemään korkean profiilin yhteiskunnallista lobbaamista kaupallisilla taustavoimilla ja pyrkisin samalla esiintymään neutraalina ja objektiivisena, niin satsaisin juuri näihin teemoihin. Pitäähän ulkokuoren olla kunnossa.

Tarvitsevathan päättäjät kriittistä journalismia, ennen muuta!

Henkilötiedot, tietosuoja ja some-palveluiden käyttöehdot opetuksessa (GDPR)

Olen toisena kouluttajana Lapin yliopiston järjestämässä Opettajan tietoturva ja lainsäädäntö: mitä saa ja mitä ei saa tehdä 2 op -verkkokoulutuksessa. Tänään alkoi oma osuuteni ja aiheena oli henkilötiedot, tietosuoja sekä some-palvelujen käyttöehdot opetuksessa. Henkilötietojen ja tietosuojan osalta keskeisessä roolissa oli EU:n yleinen tietosuoja-asetus eli GDPR (general data protection regulation).

pilvipalvelut-rekisterinpitajat

Uskoisin, että esityksestä on hyötyä laajemminkin, sillä uusi tietosuoja-asetus koskee kaikkia organisaatioita, ei vain kouluja ja oppilaitoksia:

Avaa esitys SlideSharessa

Sosiaalisen median ajankohtaiskatsaus ja some opintojen ohjauksessa (esitykset)

Pidin viime perjantaina koulutuksen Oulun seudun ammattikorkeakoulun (OAMK) Verkko-ohjaaja -hankkeen ydinryhmälle sosiaalisen median perusteista ja nykytilasta Suomessa sekä somen käytöstä opintojen ohjauksessa. Alla esitykset:

Avaa esitys SlideSharessa

Avaa esitys SlideSharessa

 

Digitaalisuus, sosiaalinen media ja opetuksen kehittäminen käytännössä (esitys)

Kävin eilen pitämässä koulutuksen OAJ:n Kanta-Hämeen alueyhdistyksen järjestämässä tilaisuudessa. Aiheena oli uusiin opetussuunnitelmiin liittyvät teemat: digitaalisuus, sosiaalinen media ja opetuksen kehittäminen.

Avaa esitys SlideSharessa

Hei, somelainen, keskustele, älä blokkaa!

Tehdään tämä nyt kerralla selväksi:

  1. Uhkailijoiden ja asiattomuuksien huutelijoiden blokkaaminen on ok
  2. Spämmääjien ja huuhaa-juttujen levittäjien blokkaaminen on ok
  3. Myös Facebook-julkaisussasi asiattomasti käyttäytyvien blokkaaminen on ok
  4. Mutta jos joku on vain kanssasi ERI MIELTÄ, niin hänen blokkaamisensa saa sinut näyttämään herkkähipiäiseltä ihmiseltä, jonka suurin pelko on joutua myöntämään olleensa väärässä.

Erästä twiiteistään kuuluisaa ex-pääministeriä mukaillen: some on keskustelua varten!

Somessa on lähtökohta, että joku on aina eri mieltä.

Jos blokkaisin kaikki, jotka ovat kanssani jostain asiasta eri mieltä, niin joutuisin lopulta blokkaamaan kaikki.

Jos blokkaan Facebookissa tietystä aiheesta kirjoittavia, niin algoritmi tekee siitä omat päätelmänsä ja valikoi jatkossa muunlaista sisältöä Facebook-etusivulleni. Facebookissa erimielisten blokkaamisella on siis tuplasti vaikutusta siihen, mitä julkaisuja näen.

Ja miten somessa kannattaa keskustella, siihen antaa hyvät eväät esimerkiksi Reilun somen säännöt:

1. Erottele tieto ja mielipide. 2. Perustele väitteesi. 3. Myönnä ja korjaa virheesi. 4. Ole avoin. 5. Älä jankuta. 6. Älä provosoi. 7. Älä johda harhaan. 8. Kunnioita toisten ihmisarvoa. 9. Kunnioita toisten yksityisyyttä. 10. Kunnioita oikeutta. 11. Mieti, kenelle viestisi välittyy. 12. Älä aiheuta harmia.

Tärkein some-palvelusi

Sosiaalisen median palvelut voi jakaa kolmeen ryhmään sen mukaan, miten tärkeiksi ne koetaan.

Ensin tulevat avoimet some-palvelut, joiden kautta löydetään kiinnostavia sisältöjä. Näistä ylivoimaisesti suosituin on YouTube. Sitä käyttävät lähes kaikki, mutta aniharvat julkaisevat itse videoita. Useimmille YouTube on viihdesivusto. Hauskaa, muttei kovin tärkeää.

Toisena tulevat puolijulkiset sosiaalisen median palvelut, joita käytetään verkostoitumiseen muiden käyttäjien kanssa johonkin aihepiiriin liittyen – tai vain kiinnostavien ihmisten ja sisältöjen seuraamiseen. Esimerkkejä tästä ovat Twitter, Instagram, LinkedIn ja tietenkin Facebook.

Kolmantena tulevat pienen piirin some-palvelut, jotka ovat kokonaan tai osittain ei-julkisia. Niiden tarkoitus on yhteydenpito kaveri- ja tuttavapiirin sekä erilaisten suljettujen ryhmien kesken. Alkujaan tämä oli Facebookin leipälaji, mutta sen muututtua yhä enemmän yleiseksi verkostoitumispalveluksi, on tilalle tullut muita.

Mitä tärkeämpi some-palvelu käyttäjälleen on, sitä tarkemmin valikoidaan, kenen kanssa sen kautta viestitään – kuka päästetään lähelle. Siksi tärkeimpien ihmissuhteiden hoitaminen keskittyy eri some-palveluihin kuin verkostoituminen. Tärkeimpiä viestejä ei lähetetä julkisesti, vaan some-palveluissa, joiden koetaan olevan sekä henkilökohtaisia että luotettavia.

Voi syystäkin huomauttaa, että verkostoituminen ja julkisen profiilin rakentaminen ovat eri tavalla tärkeitä kuin yhteydenpito ystävien kesken. Mutta jos mietit, kummasta luopuisit viimeiseksi, on tärkeysjärjestys selvä.

some-piirit-dunbar

Tällä hetkellä käytetyin suljettujen piirien viestintään keskittyvä sosiaalisen median palvelu Suomessa on WhatsApp. Sen kautta hoidetaan perheiden sisäisiä keskusteluja, kaveripiirien kuulumisia sekä koululuokkien, harrastusporukoiden ja vaikkapa erilaisten yhdistysten hallitusten viestintää. WhatsAppin vahvuus on käytön helppous: riittää, kun asentaa sovelluksen kännykkään – ei tarvita profiilin luomista, verkoston rakentamista tai halukkuutta tykätä toisten julkaisuista.

Tuoreen Some ja nuoret 2016 -kyselyn mukaan 88 % 13-29-vuotiaista vastaajista käytti WhatsAppia, mikä tekee siitä suosituimman some-palvelun nuorten keskuudessa. Helppoutensa vuoksi WhatsApp on laajassa käytössä myös ikähaitarin toisessa päässä: jo kolmannes 50-65-vuotiaista käyttää sitä. Tällä hetkellä WhatsAppilla on yli kaksi miljoonaa suomalaiskäyttäjää, ja lienee vain ajan kysymys, milloin se saavuttaa Suomen suosituimman some-palvelun Facebookin.

Toisinaan törmää siihenkin, että WhatsAppia ei pidetä sosiaalisen median palveluna. Moni kokee sen tekstiviestin korvaajana, mutta ryhmätoiminnot, vahva vuorovaikutteisuus ja palvelun kautta jaetut sisällöt tekevät WhatsAppista ilman muuta some-palvelun.

On kuitenkin eräs some-palvelu, jonka käyttö keskittyy vielä WhatsAppia voimakkaammin parhaiden kavereiden viestintään: nimittäin Snapchat. Snapchatia tuodaan monesti esiin julkisten my story -julkaisujen vuoksi, mutta sen yksityisviestit keskittyvät tyypillisesti muutaman tärkeimmän ihmisen piiriin. Snapchat on tällä hetkellä erityisesti alle 18-vuotiaiden suosiossa, mutta se on hyvää vauhtia yleistymässä. Yhä useammalle Snapchat on kaikkein tärkein some-palvelu.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Mikrobitissä lokakuussa 2016 (ilman yllä olevaa kuvaa)

Sosiaalisen median katsaus 10/2016

Pidin tänään Helsingin yliopiston Somepro-koulutuksessa luennon sosiaalisen median tämän hetken tilanteesta Suomessa. Kyseessä on samalla tuorein some-katsaus, joiden aiemmat osat löydät täältä.

Avaa esitys SlideSharessa

Tässä pari kuvaa esityksestä muidenkin käytettäväksi:

some-katsaus-1016-yhteispalvelut-2011-2016

Yllä olevan kuvan tiedot on kerätty Tilastokeskuksen kyselyistä vuosilta 2011-2015.

some-katsaus-1016-facebook-kayttoaste-2016

Yllä olevan ja kahden perässä tulevan kuvan tiedot olen kerännyt Facebookista vuodesta 2011 lähtien.

some-katsaus-1016-facebook-13-20-v

some-katsaus-1016-yhteispalvelut-yli-50-v

Seuraavien kolmen kuvan tiedot on yhdistetty maan mainioista Some ja nuoret -kyselyistä vuosilta 2013, 2015 ja 2016:

some-katsaus-1016-nuoret-sisaltojen-julkisuus

some-katsaus-1016-nuoret-yleiso

some-katsaus-1016-nuoret-tuonut-elamaan

Arvostaisin, jos tekijä ja lähde (tämä blogikirjoitus tai yllä oleva SlideShare-esitys) mainittaisiin kuvia käytettäessä.

Maineriskit ja kriisiviestintä sosiaalisessa mediassa

Pidin perjantaina koulutuksen sosiaalisen median maineriskeistä ja kriisiviestinnästä. Jälkimmäisen voi tiivistää kuuteen ohjeeseen:

kriisiviestinta-somessa

  1. Reagoi heti, olet jo myöhässä. Tarvittaessa osta aikaa ja hanki apua.
  2. Selvitä, mistä on kyse. Älä luota välikäsiin!
  3. Seuraa, miten tilanne etenee somessa.
  4. Pidä huolta, että kerrot tosiasioita. Älä selittele, älä syytä muita, mutta oikaise virheväitteet.
  5. Korjaa syyt, kiitä avusta, pyydä anteeksi.
  6. Ota opiksi.

Esimerkiksi vähemmän hyvästä kriisiviestinnästä käy Särkänniemen delfiinien siirto, jossa viestintä laiminlyötiin kokonaan ensimmäiset puolivuorokautta, tai Finnairin vuoden 2014 tapaus Ukrainan ylilentojen epäselvyyksistä.

Tässä koko esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Minne menet, Twitter?

Twitter on kuin ihmiskoe. Sen hypoteesina on, että ihanteellinen some-palvelu syntyy maksimoimalla avoimuus ja antamalla käyttäjien vapaasti verkostoitua, jakaa tietoa ja keskustella.

twitter-pexels-photo-58639Monelle Twitter onkin tärkein some-kanava, josta uutiset kuullaan ensimmäisenä – joskus viikkoja ennen muita mediakanavia. Se on verkostoitumisen ansiota: Twitterissä on tavallista seurata täysin tuntemattomia käyttäjiä.

Siinä missä Facebook-keskustelut käydään aina jonkun osapuolen maaperällä, Twitter-keskustelut tapahtuvat ei-kenenkään-maalla. Twitterissä vain harva on rajoittanut viestiensä näkyvyyttä. Se mahdollistaa eri tahoja kokoavan kriittisen keskustelun Facebookin poteroista huutelua paremmin.

Twitterin kaltaisella avoimella yhteisöpalvelulla on yhteiskunnallista merkitystä. Aalto-yliopiston ja Helsingin yliopiston Digivaalit 2015 -tutkimushankkeen mukaan Twitter näyttäytyi vuoden 2015 eduskuntavaaleissa mielipiteiden vaihdon ja kriittisen keskustelun areenana, kun vastaavasti Facebookissa ehdokkaiden ja kansalaisten välinen keskustelu kytkeytyi tiiviimmin kampanjointiin.

Twitter sai paljon huomiota myös TV-vaaliväittelyiden live-kommentoinnissa. Tampereen yliopiston tutkimuksen mukaan vaaliväittelyiden live-twiiteistä yli puolet keskittyi julistamaan kirjoittajansa mielipidettä ja vain 2-3 % viesteistä sai vastauksia muilta Twitterin käyttäjiltä.

Isot live-tapahtumat ovat poikkeuksia. Aktiiviset twiittaajat saattavat sulkea Twitterinsä niiden älämölön ajaksi. Normaalina viikkona Twitterissä kirjoittelee Suomi-Twitter-laskurin mukaan vain 46-50 tuhatta suomalaista. Lukema on edellisen vuoden aikana pikemminkin kääntynyt laskuun kuin kasvanut.

Monelle 140 merkkiä on liian vaikea viestintämuoto. Twiittaaminen pakottaa ajatuksen kiteyttämiseen – tai ainakin sen pilkkomiseen. Pitemmän ajatuksen voi välittää myös kuvana tai linkkinä esimerkiksi blogikirjoitukseen tai Facebook-julkaisuun.

Sadoille miljoonille ihmisille Twitter ei kerta kaikkiaan näytä sopivan. Palvelussa on yhteensä yli 1,3 miljardia rekisteröityä käyttäjätunnusta, mutta vain noin 320 miljoonaa aktiivista käyttäjää kuukaudessa. Erään tilaston mukaan 44 % käyttäjätunnuksista ei ole lähettänyt yhtään twiittiä.

Enemmistön osalta ihmiskoe ei siis ole saavuttanut tavoitettaan avoimen verkostoitumisen, tiedonjakamisen ja keskustelun foorumina. Toisaalta korkeaa käyttökynnystä on pidetty Twitterin aktiivisten käyttäjien keskuudessa myös hyödyllisenä, sillä se valikoi käyttäjäkuntaa.

Vuoden 2015 kolmena viimeisenä kuukautena Twitterin käyttäjämäärä ei enää kasvanut. Statista-tilastopalvelun mukaan käyttäjämäärä on jo kääntynyt ensimmäistä kertaa laskuun. Samaan aikaan Twitter on lopulta saamassa talouspuolensa kuntoon panostettuaan mainostoimintojen kehittämiseen. Käyttäjämäärän kasvun lopahtaminen on kuitenkin saanut osakekurssin laskuun.

Twitterin kohtalonkysymys on, miten se saisi uusia käyttäjiä. Se on vaikeaa, sillä isot muutokset voisivat karkottaa nykyisiä käyttäjiä. Ehkä Twitterissä ei olekaan muuta vikaa kuin liian optimistinen hypoteesi käyttäjistä.

Twitterin perään on paitsi ennenaikaista myös turhaa haikailla. On vain ajan kysymys, milloin apajille ilmestyy uusi haastaja, joka pystyy vastaamaan sekä Twitterin nykyisten käyttäjien tarpeisiin että asettamaan uusien käyttäjien sisäänpääsyn riman sopivasti alemmaksi kuin Twitter.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Mikrobitissä huhtikuussa 2016