Kirjoitin kuukausi sitten Enkeli-Elisan tapauksesta. Poliisitutkinta tapauksesta on lopetettu siihen, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Kyseessä on erittäin yllättävä päätös, sillä ns. yleinen mielipide ehti jo vakiintua siihen, että Enkeli-Elisalla ei ole todellisuuspohjaa.
1. Poliisin päätös tarkoittaa, että kirjailija Minttu Vettenterän maine on puhdistettu.
2. Se ei tarkoita, että epäselvyydet Enkeli-Elisan tapauksessa olisivat poistuneet. Eivät ne ole, vaikka rikosta ei olekaan tapahtunut.
Tässäpä dilemma: julkisuudessa olleiden faktojen perusteella tapauksessa on paljon epäselvää. Myös poistetut blogit ja Facebook-sivut herättävät kysymyksiä. Miten siis poliisin ”ei syytä epäillä” -päätökseen pitäisi suhtautua?
Oikeusvaltiossa viranomaisten päätöksiin on tyytyminen – ainakin seuraavaan päätökseen asti. Yksittäisen nettikommentoijan näkökulmasta on vain hyväksyttävä, että aina hänellä ei ole mahdollisuutta eikä oikeutta saada tapauksen kaikkia tietoja itselleen.
Koko totuus ei todellakaan ole netissä. Joskus selvimminkin huijaukselta näyttävä tapaus voikin olla totta – tai ainakin ”tosielämään perustuvaa fiktiota”. Tällä kertaa totuutta oli ainakin sen verran, ettei rikosta epäillä.
Onko Minttu Vettenterä sitten kärsinyt vääryyttä nettikeskusteluissa? Taatusti niin on käynyt. Ylilyöntejä on tapahtunut. Minttu Vettenterällä on syyttämättäjättämispäätöksessä hyvä ”selkänoja” usean tutkintapyynnön tekemiseen.
Omasta puolestani olen pyrkinyt pysymään asioissa sekä välttämään henkilöiden loukkaamista. Ajankohtaisista asioista voi kyllä netissä keskustella kunhan pysyy näissä rajoissa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että en ole sanonut missään yhteydessä Minttu Vettenterän syyllistyneen rikokseen, valehdelleen tms. Sen sijaan olen kirjoittanut siitä, mitä on tapahtunut sekä esittänyt kysymyksiä ja arveluita. Nettikeskustelijoille ja bloggaajille Enkeli-Elisan tapaus on hyvä opetus sananvapauden rajoista: asioita saa kyllä vatvoa ja pyöritellä sekä omia mielipiteitä ja teorioita esittää, kunhan ei loukkaa muita.
Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seurauksia poliisin vapauttavalla päätöksellä on. Luulisin ainakin Hesarin kuukausiliitteen reagoivan jotenkin, enkä ihmettelisi, vaikka tapaus käytäisiin läpi myös Julkisen sanan neuvostossa, jonka puheenjohtaja ehti jo ottaa siihen kantaa aiemmin. Enkeli-Elisan tapaus ei siis ole vielä lähelläkään loppua.
P.S. Tämä kirjoitus on vastaus Ulla M. Saikun Twitter-viestiin.
Lisäys 16.8.2012: Minttu Vettenterä myönsi kirjoittaneensa itse ”Elisan vanhempien” blogit
Lainaukset Hesarin uutisesta:
Kun poliisi kysyi Vettenterältä, keitä Miksu ja Riikka ovat, Vettenterä vastasi näin:
”Nämä ’henkilöt’ pohjautuvat henkilöihin, joiden lapset ovat tehneet itsemurhan tai kärsivät pahoista ongelmista koulukiusaamisen vuoksi.”
”Jos tarkoitatte, että olisi Elisan äiti ja isä, jotka kirjoittavat blogia, niin ei, he eivät ole todellisia henkilöitä. Ne tekstit ovat pääasiassa minun kirjoittamiani, sillä perusteella, mitä minulle on puhuttu ja mitä olen näiden ihmisten kanssa viestiä vaihtanut.”
Vielä maanantaina Vettenterä kertoi Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa olleensa kohun aikana yhteydessä Elisan vanhempiin Miksuun ja Riikkaan.
Se siitä tarinasta.
Eli tämäkin ”Miksun, enkelin isän” kirjoittamaksi allekirjoitettu teksti on alusta loppuun kirjailijan itsensä tuotosta:
Pyyntö medialle
Pyysin Minttua aikanaan kirjoittamaan Elisan tarinan, koska tunsin, että se oli ainoa tapa, jolla voisin varjella kaikkia maailman Elisoja meidän Elisamme kohtalolta. Nostaisimme esille aiheen, josta ei juurikaan puhuta ja herättäisimme keskustelun siitä kamalimmasta lopusta, jonka koulukiusaaminen voi saada.
Mintun blogin myötä syntyi ajatus, että ehkäpä minä voisin seurata kirjan syntyä ja Mintun tarinan pyörittelyä omassa blogissani. Voisin kirjoittaa mitä ajatuksia kirjan teon yhteydessä minussa on herännyt ja toisaalta omia ajatuksiani koulukiusaamisesta. Samalla oli tarkoitus käsitellä myös omia kaapissa olevia luurankojani.
Olen nyt kuitenkin ollut melko huono kirjoittamaan. Syksyn myötä paha olo Elisan kuolemasta on ottanut todenteolla vallan ja kirjoittaminen on jäänyt Riikan harteille. Olen kuitenkin iloinen, että Elisan tarina on kiinnostanut niin monia. Puhumalla Elisasta me ehkä suojelemme jotakuta toista.
Projekti aloitettiin elokuun lopussa, nyt joulukuu lähentelee puoltaväliä. Tänä aikana blogissa on vieraillut yli 6000 kävijää ja nyt saimme ensimmäisen yhteydenoton medialta.
Kyllä, meidän toiveemme on, että Elisasta puhutaan, mutta me emme halua tulla omina itsenämme, Miksuna ja Riikkana, julkisuuteen. Me emme halua antaa Enkelin vanhemmille kasvoja ja ennen kaikkea me emme halua julistaa mikä on se koulu, josta Elisa sinä eräänä päivänä lähti kotiin ja tappoi itsensä. Me emme halua tästä mitään julkista ajojahtia, emme halua ketään syytellä.
Siksi olenkin esittänyt Minttikselle pyynnön, jonka tiedän olevan suunnattoman iso. Olen pyytänyt häneltä, että hän kirjan kirjoittajana voisi myös edustaa Elisaa. Minttis on ihminen, joka selvisi siitä mistä Elisa ei. Minttis tietää mitä on olla rankasti koulukiusattu ja minä olen osasyyllinen siihen. Minttis tietää myös mitä paha olo on ja se, kun tuntuu ettei enää jaksa. Hän tuntee minut ja Riikan. Tietää minun ajatukseni menneistä paremmin kuin kukaan muu itseni lisäksi. Ehkä juuri siksi, että Minttiksen tausta on mitä se on, tunnen hänellä olevan käsittämätön kyky elää toisten tunteissa mukana. Siksi hän on mielestäni juuri oikea ihminen edustamaan sitä minkä me kaikki koemme tärkeäksi.
Minttiksen puolesta toivoisin, että kaikkinaiset puheet siitä, että Minttis ratsastaa vaikealla aiheella tai käyttää perhettämme jotenkin hyväksi, lopetettaisiin tähän paikkaan. Ajoittain olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että pyysin Minttistä tekemään tätä, koska olen nähnyt sivusta miten raskas tämä syksy on hänelle ollut. Elisan asioiden käsittely on varmasti ihan sellaisenaankin ollut raskasta, mutta Minttiksen oma tausta ja suunnaton myötätunto eivät varmasti ole asiaa auttaneet.
Niinpä pyydän, että jos haluat kysellä Elisasta joltakulta, osoita kysymyksesi Minttikselle (Minttu Vettenterä, minttis@jossainkaukana.net, http://www.minttis.com). Hän osaa tarpeen vaatiessa kääntyä meidän puoleemme.
Ystävällisin terveisin
Miksu, Enkelin isä
Lähde: http://www.jossainkaukana.net/elisa/medialle.htm (lainattu 12.7.2012)
Tämä siis oli se alkuperäinen asetelma, joka osoittautui ei vain osittain vaan täysin fiktioksi. Minulla on tuon infosivuston sisällöt tallella, eikä missään mainita, että kaikki henkilöt ovat yksi ja sama kirjoittaja. Päinvastoin sivustolla yritettiin viimeiseen asti ”objektiivisesti” osoittaa tapahtumat todeksi. Jos tämä ei ollut huijausta, niin mikä sitten? 😦
Olen yksi niistä yli 40 000 suomalaisesta, jotka ovat tykänneet Enkeli-Elisan 
LEHMÄTKIN LENTÄIS 