Sosiaalisen median ryhmät, yhteisöt ja verkostot pintaa syvemmältä (esitys)

Kuva: Facebook, 2010, lähde: https://www.facebook.com/note.php?note_id=469716398919

Pidin viime torstaina koulutuksen Helsingissä, joka oli suunnattu erityisesti yhteisömanagereille. Koulutuksen järjesti Ratekoulutus. Aiheena oli sosiaalisen median erilaiset yhteisöllisyyden muodot: ryhmät, yhteisöt ja verkostot.

Käsitteet lyhyesti avattuina:

Ryhmä on tiukan yhteisöllisen toiminnan perusyksikkö. Tosin aina ryhmäytymisprosessissa ei päästä sille asteelle, että voitaisiin puhua edes ryhmästä. Monet someryhmät eivät siksi ole sosiologisessa mielessä ryhmiä, vaan pikemminkin löyhiä digitaalisesti muodostettuja yhteenliittymiä.

Yhteisö on sosiaalisesti kuin suuri ryhmä, mutta jäsenmäärän kasvaessa eritasoisia sosiaalisia suhteita muodostuu enemmän ja monimutkaisemmin. Joskus yhteisö on sosiaalisesti tiukka ja jäsenilleen merkityksellinen. Tällaisia yhteisöjä voidaan tarkastella esim. käytäntöyhteisön mallin kautta. Keskeistä on yhteinen toiminta, joka edellyttää jäsenten sitoutumista yhteisölliseen toimintaan. Vaikeampaa on luoda yhteisö kuin koodata teknisesti hieno yhteisösivusto.

Sosiaaliset verkostot ovat pikemminkin sosiaalisia kuin yhteisöllisiä. Tietoa kyllä jaetaan ja keskusteluja syntyy, mutta jäsenten välille syntyy vain harvoin yhteisiksi koettuja tavoitteita, jotka saisivat ihmiset ponnistelemaan yhteisen asian eteen saati tuottamaan jotain yhteisiä tuotoksia ryhmien tapaan. Sen sijaan verkostot ovat tehokkaita tiedonvälitykseen, ajankohtaisten asioiden seuraamiseen, massojen käsitysten kartoittamiseen, ihmisten osallistamiseen yksilötasolla johonkin toimintaan ja – niinpä tietenkin – mielipiteiden muokkaamiseen verkostojen mielipidevaikuttajien avulla.

Sosiaalinen verkostoanalyysi on puolestaan joukko välineitä ja algoritmeja, joilla saadaan verkostojen toimijoiden väliset suhteet ja ryhmittymät esiin sekä voidaan tutkia verkostoissa ilmeneviä mekanismeja. Yksinkertaisimmillaan nähdään, ketkä ovat tärkeimpiä mielipidevaikuttajia. Parhaimmillaan ymmärretään paremmin osallistujien ja ryhmittymien eroja sekä mikä vaikutus heillä on eri teemoista käytävään keskusteluun so. ihmisille syntyviin käsityksiin. Sanomattakin on selvää, että tällaista tietoa voidaan käyttää hyvin monin tavoin ja eri tarkoituksiin. Verkostoanalyysin haaste ei ole datan saatavuus (no, joskus toki sekin), vaan asetettuun kysymykseen vastaavan datan seulonta kokonaisuudesta.

Toinen some-yhteisöllisyyyden muoto ei ole parempi toista, vaan kyse on siitä, mitä tavoitellaan tai millaista toimintaa halutaan ymmärtää tai synnyttää.

Avaa esitys SlideSharessa

 

Markkinointi somepalveluissa, perusteet kuntoon -paketti (esitys)

Viime viikolla pidin Helsingissä koulutuksen somepalvelujen käytöstä markkinoinnissa. Koulutuksen järjestäjänä oli KurssitNyt.

yrittajat-sonera-some-2017

Aiheet tarkemmin:

  • Keskeiset somepalvelut markkinoinnissa (slidet 3-12)
  • Miten yritykset käyttävät sosiaalista mediaa? (s. 13-19)
  • Suositellaanko teitä somessa? (s. 20-24)
  • Nettisivujen some-optimointi (s. 25-30)
  • Missä somepalveluissa yrityksen kannattaa olla? (s. 31-41)
  • Miten erottua somevirrasta? (s. 42-64)
  • Mainostaminen somessa (s. 65-80)
  • Hyödyllisiä linkkejä ja työkaluja (s. 83)

Avaa esitys SlideSharessa

Sosiaalinen media markkinoinnin ja viestinnän näkökulmasta (esitys+tilastoja)

Pidin viime torstaina Helsingissä koulutuksen sosiaalisen median trendeistä sekä käytöstä markkinoinnissa ja viestinnässä. Koulutuksen järjesti Ratekoulutus.

Esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Mukana on melko laaja kattaus tilastoja sosiaalisen median käytöstä Suomessa. Kokonaiskuva näyttää tältä:

suomalaiset-somessa-dna-2017-06

Luvut perustuvat DNA:n kesäkuussa julkaisemaan kyselyyn. Olen laskenut kuvassa näkyvät lukumäärät DNA:n prosenttilukujen ja viime vuoden lopun väestömäärän mukaan. Kyselyt tuottavat yhteismitallisia tuloksia eri somepalvelujen suosiosta, mutta niiden %- ja lukumääriä ei pidä ottaa tarkasti totuutta vastaavina.

Vaikuttaa siltä, että tällaisiin kyselyihin vastataan yläkanttiin. Esimerkiksi Twitterin todellisesta käytöstä yllä näkyvä 0,4 miljoonaa käyttäjää/pv ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, sillä mitkään suomalaisten twiittejä tilastoivat palvelut eivät vastaa tätä. Siksi esityksessä (slide 52) on mukana eri Twitter-tilastoihin perustuva arvio todellisesta Twitterin käytöstä Suomessa:

twiittajat-lukijat-2017

Twitter-tilastoja etsivän kannattaa tutustua etenkin Pyry-Samuli Lahden laajaan blogijuttuun sekä hänen Twitter-laskuriinsa.

Samalla tavalla kriittisesti kannattaa suhtautua kaikkiin kyselyjen tuloksiin suomalaisten somen käytöstä. Ne kertovat kyllä eri somepalvelujen keskinäisen järjestyksen kyselyn otoksessa, mutta todellinen käyttömäärä voi poiketa paljonkin. Tietenkin tulokset riippuvat siitäkin, miten kysytään ja keiltä – varsinkin vastaajien ikähaarukka vaikuttaa suuresti siihen, miten suuria %-lukuja saadaan. Mitä enemmän vastaajissa on mukana alle 18-vuotiaita, sen suositummilta nuorten suosimat Instagram ja Snapchat tuloksissa näyttävät.

Miksi sitten edes käytän koulutusmateriaaleissa näin epämääräisiä tuloksia antavia kyselyjä? Yksinkertaisesti siksi, että tuoreita lähteitä suomalaisten sosiaalisen median käytöstä on todella vähän. Kokoavia ja yksinkertaistaviakin kuvia kuitenkin tarvitaan. Olisin toki voinut valita lähteeksi vaikkapa Reuters Instituutin kyselyn (ja siitä Suomen maaraportin), joka myös on sentään tältä vuodelta, mutta se ei anna yhtä kattavaa kuvaa kuin DNA:n kysely, sillä vastaajien ikähaarukka alkaa vasta 18-vuotiaista.

Esitykseen olen koonnut tuloksia useammista lähteistä, joten kannattaa katsoa koko paketti, eikä tyytyä vain tuohon yhteen kuvaan.

Sain koulutuksen jälkeen myös Twitterissä mainion vinkin (kiitos, Joonas Orkola!) Viestintäviraston tuoreesta kyselystä suomalaisten käyttämistä somepalveluista. Siitä julkaistussa graafissa tulee hyvin esiin eri ikäisten somen käyttö:

viestintavirasto-some-2017

Lisäys klo 22:25: Tässä kuvassa on luonnollisesti myös puutteensa, kun eri somepalvelut on niputettu yhteen. Toinen puute on se, että kyselystä puuttuu alle 15-vuotiaat ja yli 65-vuotiaat. Näistäkin ikähaarukoista löytyy tietoa yllä olevassa esityksessä.

Pointti on kuitenkin se, että epäilemättä suuremmalla otoksella (yllä N=3002) saadaan tarkempia tuloksia per ikähaarukka ja tulosten totuudenmukaisuutta lisää se, että kysytään suurempia kokonaisuuksia: esimerkiksi ylipäätään sosiaalisen median palvelujen käyttöä eikä yksittäisten somepalvelujen käyttöä. Näin vastaajia per kysyttävä asia (ja tässä tapauksessa per ikäryhmä) on enemmän, mutta samalla kyselystä saatavan tiedon taso siirtyy enemmän makrotasolle. Eli pyrittäessä paremmin totuutta vastaaviin tuloksiin tässä kyselyssä tarkastellaan asiaa ylemmällä tasolla.

Onhan meillä sentään saatavana tietoa myös yli 65-vuotiaista koko väestön  tasolta. Tilastokeskukselle on nostettava hattua siitä, että heidän vuosittainen kyselynsä Väestön tieto- ja viestintätekniikan käytöstä ulottuu peräti 89-vuotiaisiin. Siinäkin on asetettu julkaistavien tulosten totuudenmukaisuus niiden yksityiskohtaisuuden edelle:

tilastokeskus-yhteisopalvelut-2011-2016

Kuva on allekirjoittaman koostama eri vuosien Tilastokeskuksen kyselyjen tuloksista.

Mitä kuvasta voidaan päätellä? Esimerkiksi se, että 75-89-vuotiaat suomalaiset käyttivät vuonna 2016 yhteisöpalveluja suunnilleen saman verran kuin vuonna 2015 – jolloin seniorit lähes tuplasivat yhteisöpalvelujen käytön verrattuna vuoteen 2014. Valitettavasti tämän kuvan perusteella ei edes voida sanoa, mitä verkkopalveluja on yhdistetty sanan yhteisöpalvelut taakse eli mitä nämä luvut oikeastaan tarkoittavat. Eli nyt ollaan vieläkin enemmän makrotasolla. Epäilemättä tulokset ovat totuudenmukaisia, mutta samalla erittäin ylimalkaisia.

Toisesta Tilastokeskuksen lähteestä kylläkin tiedetään, että yhteisöpalvelut tarkoittivat vuonna 2012 vastaajista 95 %:lla vähintään Facebookin käyttöä. Facebookin ollessa edelleen suosituin yhteisöpalveluksi miellettävä (=allekirjoittaneen omaa tulkintaa), voi yhteisöpalvelujen ajatella tarkoittavan edelleen ainakin sen käyttämistä, mutta sitä ei ko. kyselyn julkaistuissa tuloksissa sanota.

Loppukaneetti: olen taipuvainen asettamaan tulosten yksityiskohtaisuuden tarkan totuudenmukaisuuden edelle, sillä vaikka yksityiskohtaisissa tuloksissa on suurempi virhemarginaali, kertovat ne sentään enemmän itse asiasta ja ovat siksi käyttökelpoisempia. Omaa käsitystä ei kuitenkaan kannata naulita vain yhteen lähteeseen, vaan aihetta kannattaa katsoa useista lähteistä ja sekä läheltä että kaukaa.