Sosiaalinen media kiritti Niinistön ja Haaviston toiselle kierrokselle
Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen suurin yllätys oli, että ulkopolitiikassa suhteellisen kokematon Pekka Haavisto pääsi toiselle kierrokselle ohi ulkopolitiikan veteraanin Paavo Väyrysen. Monelle sosiaalista mediaa seuraavalle se ei kuitenkaan ollut yllätys eikä mikään.
Itse asiassa ensimmäisen kierroksen järjestys oli kärjen osalta sama kuin pari viikkoa sitten tekemässäni vertailussa ehdokkaiden sosiaalisen median käytöstä. Kaksi parhaiten sosiaalisen median mahdollisuuksia käyttänyttä ehdokasta eteni presidentinvaalien toiselle kierrokselle.
Haaviston nousu näkyi ensiksi netissä, tarkemmin sanottuna Facebookissa. Alla olevassa kuvassa on Niinistön ja Haaviston kannatus YLE:n teettämissä kyselyissä (yläreunassa) sekä Facebook-sivujen tykkääjämäärien kehittyminen (käyrät, lähde PageData). Tästä näkyy selvästi, miten Haaviston tykkääjämäärään kehitys oli alkanut Facebookissa aiemmin kuin gallup-kannatuksen nousu.
Jo kuviossa näkyvää ajanjaksoa aiemmin Haavistolla oli huomattavan paljon Facebook-tykkääjiä, mutta kannatus pysyi marras-joulukuun ajan gallupeissa 6 %:in tietämillä. Haaviston gallup-suosio näyttää lähteneen nousuun vasta, kun perinteinen media nosti Facebook-sivun tykkääjämäärän esille tammikuun alussa. Tämä ajankohta näkyy kuviossa Niinistön tykkääjämäärän lähtemisenä nousuun, kun hänen kannattajansa reagoivat Haaviston Facebook-sivun uutisointiin. Samalla syntyi asetelma Niinistö vastaan Haavisto, jonka näemme nyt lopulta myös vaalien toisella kierroksella.
Eli mitä tapahtui:
- Haaviston kampanja sai mobilisoitua kannattajat tykkäämään Facebook-sivusta
- Perinteinen media nosti Haaviston Facebook-kannatuksen näkyvästi uutisiin
- Syntyi Haavisto vs. Niinistö -asetelma, jota media seurasi tiiviisti
- Haaviston kannatus lähti nousuun myös gallupeissa
En väitä, että Haaviston suosio johtuisi Facebookista, mutta se näkyi selvästi ensin siellä ja vasta sen jälkeen kannatusmittauksissa laajemmin. Nyt voidaan puhua ensimmäisistä sosiaalisen median vaaleista Suomessa. Väitän siis, että sosiaalinen media kiritti Haaviston toiselle kierrokselle ohi Väyrysen, jonka Facebook-suosio jäi vaatimattomaan 3168:aan tykkääjään. Haaviston kampanjassa Facebookilla on iso rooli, Väyrysellä ei ollut.
Opetus Väyryselle ja muille toiselta kierrokselta pudonneille:
Jos haluatte voittaa vaalit, teidän pitää voittaa ne myös netissä – muutoin unohdatte puolet kansasta ja suomalaisten eniten käyttämän median. *
*) Tilastokeskuksen mukaan yhteisöpalveluja käytti viime vuonna 47 % 16-74-vuotiaista suomalaisista. Taloustutkimuksen eMedia 2011-tutkimuksen mukaan verkkoyhteisöissä vierailee 54 % 15-79-vuotiaista suomalaisista.
—–
Lisäys 24.1. klo 22:50:
Tietotekniikan asiantuntija Petteri Järvinen kirjoitti blogissaan tänään klo 8:57 näin:
”Paavo Väyryseltä jäi puuttumaan 37 141 ääntä. En usko, että hän olisi saanut haalittua niitä sosiaalisesta mediasta, vaikka olisi ollut äänessä joka päivä. Väyrysen kannattajat eivät vain ole sosiaalisessa mediassa — ja vaikka olisivatkin, ehdokasta ei vaihdeta jonkin nettisivun tai tykkää-painikkeen perusteella. Arvot kumpuavat paljon syvemmältä.”
Tässä Järvinen siis tulee sanoneeksi, että Väyrynen ei olisi voinut saada sosiaalisen median avulla riittävästi enempää ääniä toiselle kierrokselle pääsemiseksi, koska Väyrysellä on Väyrysen arvot Väyrysen kannattajilla on Väyrysen kannattajien arvot. Kuitenkin hän samassa blogikirjoituksessa toteaa, että ”Haavisto saattoi hyvinkin saada Väyrysen lyömiseen tarvitsemansa lisä-äänet juuri netin ansiosta.” Ensimmäinen väite on täysin käsittämätön ja ristiriidassa jälkimmäisen kanssa. Jos/kun sosiaalinen media ratkaisi yhden ehdokkaan kohdalla, olisi se voinut tehdä saman toisenkin kohdalla.
Kävimme aiheesta Petterin ja Mikko Mannisen kanssa kipakan keskustelun Twitterissä. Tallensin keskustelun viestit Storify-palveluun, sillä muutoin siihen on vaikea myöhemmin palata.
Lopulta Petteri Järvisen vastaus oli, että kyseessä on hänen henkilökohtainen asenteensa Paavo Väyrystä kohtaan ja se, minkä hän blogissaan kirjoitti, oli perustelematon mielipide. Koska sellaisia kuulemma on tapana blogeissa esittää. (Tässä blogissa niitä tosin yritetään välttää.)
Tällä ei olisi paljonkaan merkitystä, jos Järvisen lausuntoa ei olisi tänään siteerattu ainakin Uuden Suomen uutisessa. Jälleen kerran saimme esimerkin, että asiantuntijan mielipide on hänen mielipiteensä. Tässä tapauksessa se oli vahvasti poliittinen: yhtä ehdokasta ja hänen kannattajiaan leimaava.
Filed under: Facebook, henkilöbrändi, media, politiikka, sosiaaliset verkostot, tilastot, vaalit, yhteiskunta | 18 Comments
-
Blogia kirjoittaa ohjelmistoalan yrittäjä, tietokirjailija, kouluttaja, oppimisen ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä (esittely).
» Seuraa Twitterissä
» Sosiaalisen median koulutukset
» GDPR-koulutukset
» Verkostoanalyysit
-
Viimeisimmät kommentit
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Tuohon ei ole paljon lisättävää. Korkeintaan voi muistuttaa, että Niinistö käytti kampanjassaan jo aiemmin olemassa ollutta fb-sivua. Vaalien myötä aktivoituneet Niinistö-fanit alkoivat näkyä vasta kampanjatoimiston julkaistessa ”Tykkäys+jako=Suomalainen teko” -kampanjan Tiedot-sivulla. Ja tämähän tapahtui heti lehdistön noteerattua Haaviston nousun. Samaan aikaan Niinistö otti käyttöön maksulliset tykkäämiseen kehottavat fb-mainokset. Haavisto ei ainakaan 1. kierroksella aktivoinut tiedot-sivua mainonnalliseen tarkoitukseen eikä haalinut tykkäyksiä rahalla. Eli Haaviston nousu fb:ssä alkoi kansalaistoiminnasta, Niinistön mainoskampanjasta.
Ja siksihän Haaviston tykkäykset ovat parempia kuin Niinistön eikös vain. 🙂
…ja sittemmin on moni kertonut nähneensä Facebookissa Haaviston sivun mainoksia (siis niitä rahalla maksettuja) jo ensimmäisellä kierroksella. Tälläkin viikolla Haaviston mainokset ovat pyörineet Facebookissa. Eikä siinä mitäään vikaa tai ”vähempiarvoista” ole.
Kiitos kommentista, Kari.
Tässä vielä tilastodataa ehdokkaiden Facebook-sivuista (kiitos vinkistä @Satumaan):
Pian kirjoitukseni julkaisun jälkeen Haaviston Facebook-sivu ohitti Niinistön. Tämä käyrä päivittyy joka päivä: http://pagedata.appdata.com/pages/facebook/-/112733662097410+119610058074166
Kannattaa lukea myös Karri Anttilan syvällisempi kirjoitus ehdokkaiden sosiaalisen median käytöstä:
”Ne ehdokkaat jotka ovat olleet aktiivisesti mukana verkossa, ovat päässeet itse vaikuttamaan jonkin verran siihen mitä tietoa ja miten sitä on ollut heistä tarjolla. Tällöin keskustelijoilla on ollut saatavilla enemmän ensikäden tietoa, mikä aina toimii paremmin lähteenä kuin huhut tai “kuulin radiosta tässä yksi aamu”. Molemmat jatkoon päässeet ehdokkaat ovat sellaisia, joiden kohdalla verkosta on löytynyt nopeasti tietoa joka on tavalla tai toisella ollut heidän tai heidän kannattajiensa tuottamaa tai hallinnassa.”
http://blog.kanttila.com/2012/01/23/presidentinvaalit-2012-ja-sosiaalinen-media/
Viittasin Väyrysen äänestäjien arvoihin, en itse ehdokkaan arvoihin. Olen edelleen sitä mieltä, että Väyrysen tapauksessa mielikuva ehdokkaasta rakentui pääasiassa 40-vuotisen työhistorian ja tv-esiintymisten perusteella.
Facebookissa jaetut peukut, kaverien kommentit tai kampanjaorganisaation mainosviestit jäävät tässä vaikutuskisassa kauas kärjestä. Väyrysellä vaikutus on luultavasti kaikkein pienin (kaikki mm. tuntevat hänet ja ajatuksensa jo ennestään, tyypillinen äänestäjä ei ole netissä niitä aktiivisimpia) ja toisaalta Haavistolla ehkä kaikkein suurin.Jos SoMella oli vaikutusta, se näkyi juuri tässä parissa.
Nostat itse näkyvään rooliin sivujen tykkäysten määrän (tai niin ainakin tulkitsen lausetta ”Haaviston Facebook-sivu ohitti Niinistön”). Uskotko, että tykkäysten määrä jotenkin näkyisi äänestystuloksissa parin viikon päästä, vai miksi pidät näitä lukuja seuraamisen arvoisina?
terv. Petteri
Tämä kysymys palautuu siihen, onko kampanjoinnilla ylipäätään mitään merkitystä. On sillä ainakin se, että ehdokkaan sanoma saadaan mahdollisimman monen kuultavaksi. Käyttävätpä kampanjat paljon rahaa myös siihen, että sanoma saataisiin ”räätälöityä” niin, että se saisi positiivisen vastaanoton mahdollisimman monen äänestäjän kohdalla.
Luonnollisesti Facebook-tykkääjien määrälläkin on vaikutusta. Se tuo ehdokkaalle yhden suoran ja ilmaisen kanavan välittää viestinsä isolle ihmisjoukolle. Ja vieläpä niin, että näiden ihmisten on helppo jakaa viestiä eteenpäin omille tuttavilleen. Sosiaalista mediaa voidaan muutenkin käyttää tehokkaasti kannattajien mobilisoimiseen ja vaalityön ohjaamiseen – mukaanlukien hankkimaan lisää tykkääjiä Facebook-sivulle.
Edelleen on eri asia, jos joku tuttava suosittelee tiettyä ehdokasta kuin jos suositus tulee perinteisen mainonnan kautta. Vaikutus on tietysti suurin niillä, jotka ovat kahden vaiheilla: muiden ihmisten suosituksella on kiistatta merkityksenä. Suositus Facebookissa on sama asia kuin suositus Facebookin ulkopuolella – sama viesti vain saavuttaa useamman vastaanottajan samalla kertaa.
Kukaan ei varmasti väitä, että Facebook-sivun tykkäys tarkoittaisi automaattisesti ehdokkaan äänestämistä. Itse seurasin kaikkia ehdokkaita ensimmäisellä kierroksella – vain seuraamisen vuoksi – ja niin moni muukin.
Facebook-tykkääjien määrä korreloi ehdokkaan kannatuksen kanssa vain tiettyyn rajaan asti (suhteessa Facebookin käytön yleisyyteen) ja siihen vaikuttaa moni muukin asia kuten se, miten Facebookin käyttöön on kampanjassa panostettu. Tutkimustietoa sosiaalisen median vaikutuksesta vaalien tulokseen saadaan toivottavasti jälkikäteen.
Kommentti tuohon näennäiseen ristiriitaan ”Väyrynen ei olisi voinut saada sosiaalisen median avulla riittävästi enempää ääniä.” vastaan “Haavisto saattoi hyvinkin saada Väyrysen lyömiseen tarvitsemansa lisä-äänet juuri netin ansiosta.”
Tuo olisi ristiriitaista jos ne äänestäjät joista puhutaan olisivat miettineet äänestävätkö he Haavistoa vai Väyrystä ja muita ehdokkaita ei olisi (todennäköisesti aika harva pohti ketä äänestää juuri näiden kahden välillä!).
Mutta mainittujen ja Niinistön ohella vaaleissa oli viisi muutakin ehdokasta, ja lisäksi tietenkin nukkuvien puolue. Joten ei ole mitenkään epätodennäköistä (tosin teoreettista) että Väyrystä harkitsevia henkilöitä oli verkossa vähemmän kuin Haavistoa harkitsevia.
Tämä on tietysti pelkkää spekulaatiota – asiaa voisi tietysti selvittää sopivalla otostutkimuksella…
Selvää on, että ihmiset ”tykkäävät” asioita joista pitävät. Mutta alkavatko he pitää asioista sen takia että niistä on moni tykännyt?
Muutaman kausaalin voi ymmärtää:
a) Ihminen huomaa että jokin on kovasti suosittua ja päättää ottaa selvän mistä on kyse. Ja havaittuaan sen hyväksi, alkaa tykätä siitä.
b) Ihminen on jo pitänyt jostakin, mutta luuli olevansa mielipiteensä kanssa yksin. Vasta kun huomaa, että moni muukin tykkää, uskaltaa hän hyväksyä itselleen mielipiteen. Ja toteuttaa sen.
c) Näkyvä suosio on merkki asian hyvyydestä. Joukon viisautta. Eli mennään ”joukon / voittajien mukana”.
Noista huolimatta olisin kyllä taipuvainen uskomaan, että syy-seuraus on toisinpäin. Haaviston kannatus lähti nousuun muista syistä, mm. Anssi Kelan erinomaisen verkko-agitoinnin avulla. Ja ihmiset alkoivat kannattaa Haavistoa. Ja sen jälkeen klikkasivat ”tykkään”.
Mutta indikaattorina tykkääminen toimii kyllä varmasti. ”n” on sen verran iso.
PS. Väyrynen Haavisto vertailussa merkittävintä taitaa olla kannattajien verkonkäyttö. Haaviston kuumin ryhmä on nettiaktiivista, Väyrysen ei. Eli saadakseen netti-tykkääjiä olisi Väyrysen kannattajien tullut alkaa käyttää nettiä (!) tai Väyrysen alkaa edustaa asioita jotka olisivat puhutelleet nettiä nyt käyttäviä.
Eli netti ei ollut Väyryselle oikea media, se tavoitti vääriä ihmisiä.
Kääntäen: perinteinen maaseudulla tapahtuva kenttätyö ei ollut Haaviston kannattajien tavoittamismedia.
Siinä mielessä vaalit olivat historialliset: nettitoiminta voitti kenttätoiminnan.
Sosiaalisella medialla on todellista merkitystä vasta sitten, kun se johtaa toimintaan. Vaaleja kun ei ainakaan vielä ratkaista facebook´issa tms. vaan vaaliuurnilla. On helppo olla näyttöruudun takana (nimettömänä) sitä ja tätä mieltä. Ahteri pitää saada ylös tuolilta, vaatteet päälle ja kylmään pakkassäähän äänestämään. Monelle näytti lopputuloksen mukaan riitänneen se, että ”tykkäsi” somessa.
Viime vuonna oli muuten eräs toinenkin some-hehkutus, joka ylitti jopa tv-uutiskynnyksen. Tuhannet ”tykkäsi”, mutta paikalle Hesan keskustaan saapui vain kourallinen – niin ja televisio!
Kiitos kommentista! Minä puolestani olen varma, että some ”johti toimintaan” näissä vaaleissa: etenkin ensimmäisellä kierroksella. Tästä saanemme tutkimustietoakin jälkikäteen – koska varmasti tätä tutkitaan, kun ilmiö oli niin selvästi nähtävästi.
Vaikka some ei olisi merkittävä vaikuttaja omalla tai kaveripiirin kohdalla, niin jonkun muun kohdalla se on sitä. Somen aktiivikäyttäjät eivät näe eroa sillä, tapahtuuko jokin netissä vai jossain muualla – kaikki on yhtä ja samaa elämää, vain eri ympäristöjä, joissa ollaan. Tästä lisää: https://harto.wordpress.com/2012/01/30/sosiaalinen-media-on-jokaiselle-eri/
Mielestäni Facebookkia ja Twitteriä hehkutetaan aivan liikaa näissä vaaleissa, verkkosivuilla kävijöiden määrä on ratkaisevampi esim. näissä Presidentinvaaleissa. Haaviston kampanjan paras juttu ja vääntömomentti oli Fingerpori sarjakuvat + Flash mob tempaus.