Ello oli mediaa varten rakennettu tarina, joka on pian lopussa

Jos olet seurannut sosiaaliseen mediaan liittyviä uutisia, olet varmasti törmännyt Elloon. Kyse on tämän vuoden maaliskuussa avatusta yhteisöpalvelusta, johon joidenkin uutisten mukaan ”Facebookin käyttäjät ovat pakenemassa”. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sekä Elloa mediailmiönä että itse palvelua.

Ello-profiilini. Sano Ello.. vaan miksi?

Miksi Ello ylitti uutiskynnyksen?

Kun uudesta some-palvelusta kohkataan uutisissa ympäri maailmaa, voisi olettaa syyn löytyvän itse palvelusta – siis, että se tarjoaisi jotain uutta tai ainakin selvästi parempaa kuin muut some-palvelut aiemmin. Tästä ei ollut Ellon kohdalla kyse. Mielestäni Ellon mediailmiön syyn on parhaiten kiteyttänyt tutkija Salla Laaksonen (IL:n jutussa hänen nimensä on väärin):

Ellolle sattui onnenkantamoinen, kun Facebookin ongelmat Yhdysvaltojen länsirannikon homoyhteisön kanssa tulivat julki. Se oli hyvä hetki tulla esille vaihtoehdon kanssa.

Siinä se. Suhteellisen pieni käyttäjäryhmä Yhdysvalloissa kritisoi Facebookia, Ello tarttui tilaisuuteen, joku toimittaja kirjoitti jutun ja uutinen lähti leviämään. Siinä on monta sattumaa, joita ilman emme olisi kuulleet Ellosta koskaan suomalaisissa uutisissa.

Kiinnostava kohta Ellon tarinassa on sen väitetty ”epäkaupallisuus”. Ellon kotisivulla on manifesti, jossa hyökätään muiden yhteisöpalvelujen kaupallisuutta ja mainontaa vastaan. Sen sijaan Ello sanoo uskovansa mm. läpinäkyvyyteen sekä kehittäjien ja käyttäjien väliseen yhteistyöhön. Teksti päättyy mahtipontiseen julistukseen:

You are not a product.

Sama julistus jatkuu toisellakin sivulla. Ello siis antaa itsestään kuvan palveluna, joka laittaa käyttäjien edut bisneksen edelle. Tarinaa tuetaan haastattelulausunnoilla, joissa annetaan kovin idyllinen kuva Ellon synnystä. Tämä lainaus on Iltalehdestä:

Pyöräkauppias Paul Budnitz rakensi Ellon alun perin vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta elokuun alussa palveluun alettiin kutsua käyttäjiä myös sisäpiirin ulkopuolelta.

Kriittinen lukija ei tätä purematta niele. Vai että pyöräkauppias rakensi uuden yhteisöpalvelun vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta sitten hyvää hyvyyttään päästi sinne muutkin?! 🙂

Ja totta onkin, että Ellon kaunis tarina on vain mediaa varten rakennettu… tarina. Sillä hyvät tarinathan myyvät – tai ainakin leviävät mediassa – minkä Ellon tarina on hyvin osoittanut.

Totuus on kuitenkin toinen. Ello on kovalla rahalla rakennettu palvelu, joka sai maaliskuussa 435 000 dollarin rahoituksen FreshTracks Capital -yritykseltä. Asia käy ilmi tästä blogikirjoituksesta, jossa muutenkin katsotaan ansiokkaasti Ellon julkisuuskuvan taakse.

Huomionarvoista on, että Ello ei tuo kotisivuillaan ilmi saamaansa rahoitusta, vaikka vannookin läpinäkyvyyden nimiin. Ja kun firma on saanut riskirahoitusta, sen asiakkaat ovat mitä enimmissä määrin tuote, jonka rahoittaja myy heti tilaisuuden tullen hyvällä voitolla pois.

Se siitä ”pyöräkauppiaan kaveripiirilleen rakentamasta” palvelusta ja siitä, etteivätkö Ellon käyttäjät muka olisi tuotteita.

Voi ihmetellä, miksi suomalaismedia ei ole tarttunut tähän jo pitkään tiedossa olleeseen asiaan, vaan Ellon markkinointitarinaa on toisteltu ilman kritiikkiä. Voin toki vastata itse: koska toimittajat näkivät Ellossa mainion mediatarinan, jota ei saanut vesittää liian pian.

Ensimmäinen suomalaistoimittaja, joka tarttui Elloon, taisi olla HS:n Jussi Pullinen. Jutun otsikko oli erittäin ”myyvä”, ja se oli omiaan aiheuttamaan Ello-hypeä myös Suomessa, vaikka Jussi itsekin ounasteli jutussa aivan oikein, että hype tuskin kantaa kovin pitkälle. Oli vain ajan kysymys, milloin Jussi kirjoittaisi tarinan toisen osan, jossa ”paljastettiin” Ellon monet puutteet – jotka toki olivat Jussin tiedossa jo ensimmäistä juttua kirjoittaessa. Ehkä trilogian kolmas ja viimeinen osa on jo valmiiksi kirjoitettu? Se, jossa paljastetaan Ellon salattu kaupallisuus. 😉

Iltalehden/STT:n Ello-juttu puolestaan joutuu outoon valoon, kun sekä Salla Laaksonen että Airi Lampinen, joita jutussa haastateltiin, ovat Facebook-keskustelussa kertoneet (keskustelu näkyy vain Sallan kavereille), että he toivat Elloon ja sen uutisointiin liittyen toimittajalle esiin monia kriittisiä näkökulmia, mutta ne jätettiin jutusta pois. Esimerkiksi Ellon saamasta rahoituksesta ei jostain syystä haluttu kertoa – ilmeisesti toimittajalle oli tärkeämpää jatkaa Ellon keksittyä tuhkimotarinaa. Itse ihmettelen, miksi jutun perässä ei lue sen kirjoittaneen toimittajan nimeä. Edit: johtuu kuulemma siitä, että lehti voi halutessaan jättää STT:n toimittajan nimen mainitsematta.

Oli miten oli, Ello on ollut medialle hyvä jatkokertomus: siitä saa raflaavia otsikoita ja otsikot tuovat klikkauksia eli käyttäjiä katsomaan verkkolehtien mainoksia. Taitavaa – kuin suoraan oppikirjasta – mutta ei lukijaa palvelevaa journalismia.

Mikä Ello oikeasti on, haastoiko se Facebookin?

Kun kuulin Ellosta ensimmäisen kerran, reaktioni oli tällainen, lainaukset poimittu Twitter-keskustelusta:

Noita mahtuu kymmenen tusinaan.

uskon nopeaan pyrähdykseen, joka on yhtä nopeasti ohi.

tää on taas sitä kun media keksii uudestaan, että Facebook-dissaus tuo klikkejä

”koska se ei ole Facebook” ei ole koskaan riittänyt pidemmän päälle

Ennakko-oletukseni osui liiankin hyvin oikeaan. Ellon tyyppisiä palveluja kun on nähty lukuisia ennenkin, eivätkä ne ole menestyneet yhtään sen paremmin. Kuka vielä muistaa esimerkiksi Diasporan? Wikipediasta löytyy pitkä lista yhteisöpalveluja, joista monet ovat olleet Ellon kaltaisia tähdenlentoja.

Kävin itsekin katsastamassa Ellon. Se todellakin on täysi raakile ja buginen. Lisäksi sen kovasti hehkutettu ”minimalistinen” käyttöliittymä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen käytön oppiminen on uudelle käyttäjälle todella vaikeaa. On suoritus sinänsä tehdä palvelun käytöstä niin vaikeaa niin vähillä käyttöliittymäelementeillä.

Ominaisuuksiensa puolesta Ello ei tarjoa mitään uutta Facebookiin ja Twitteriin verrattuna. Paremminkin siitä puuttuu monia tärkeitä toimintoja, joita ilman se ei vastaa nykypäivän some-palveluihin tottuneiden käyttäjien vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi yksityisviestit, viestien retweettaus/jakaminen omalle verkostolleen ja palvelun sisäiset ilmoitukset uusista viesteistä, maininnoista yms (sen sijaan Ello lähettää tolkuttoman määrän sähköposti-ilmoituksia – ennen kuin käyttäjä huomaa kytkeä ne pois päältä).

Tähän mennessä ainoa ominaisuus, jonka Ello tarjoaa kilpailijoitaan paremmin, on käyttäjätunnuksen poistotoiminto. Se löytyy tarvittaessa helposti.

Mitä sitten tulee siihen, että Elloa on kutsuttu ”anti-Facebookiksi” tai ”Facebookin epäkaupalliseksi vaihtoehdoksi”, niin sitä ei yksinkertaisesti edes voi verrata Facebookiin, sillä palvelut ovat niin erilaisia. Siinä missä Facebook on tuhansiin muihin verkkopalveluihin integroituva sosiaalinen alusta, on Ello vain yhden asian some-palvelu. Ominaisuuksiensa ja käyttötarkoituksensa puolesta Ellon vertailukohteeksi käy paremmin Twitter – tosin sekin huonosti, koska Ellolta puuttuu vielä kokonaan mobiilisovellukset. Twitter tarjoaa kuitenkin huomattavasti paremmat ominaisuudet ja ennen kaikkea varmemman ja vakaamman teknisen alustan kuin Ello.

Loppujen lopuksi ainoa, mitä Ello on onnistunut minulle käyttäjänä tarjoamaan, on se pääasiassa viime viikolle ajoittunut uutuudenviehätys, joka aina liittyy uuteen some-palveluun tutustumiseen. Se oli myös osaltaan yhteisöllinen kokemus, kun Elloon tulvi ns. varhaisia käyttäjiä, joita yhdistää kiinnostus tutustua uusiin juttuihin ja halu arvioida niitä yhdessä. Hetken aikaa Ello toi nostalgisesti mieleeni vuosien 2006-2007 Jaikun, jossa monet varhaiset suomalaiset somen käyttäjät kokoontuivat – paljon ennen kuin Twitter ja Facebook yleistyivät massojen huviksi. Mutta siinä, missä Jaiku oli todella nerokas, Ello ei tarjoa tähän genreen mitään uutta. Vuoden 2007 Jaiku olisi edelleen monessa suhteessa Elloa edellä.

Facebookin venettä Ello ei koskaan edes heilauttanut. Muutaman miljoonan käyttäjän (sekin vain hetken aikaa) tulokkaan rinnastaminen yli miljardin käyttäjän Facebookiin kertoo lähinnä joidenkin toimittajien omasta agendasta ja huonosta arviointikyvystä.

Olen seurannut Ellon käyttäjämäärän kehittymistä Alexa-tilastointipalvelusta (tai pikemminkin WolframAlphasta, joka hakee tiedot Alexasta). Käyttäjämäärä on kehittynyt seuraavasti:

  • 3.10.2014: 3,9 miljoonaa vierailua päivässä
  • 6.10.2014: 4,7 miljoonaa vierailua päivässä
  • 8.10.2014: 4,0 miljoonaa vierailua päivässä
  • 9.10.2014: 3,6 miljoonaa vierailua päivässä
  • Päivitys 13.10.2014: 1.6 miljoonaa vierailua päivässä
  • Päivitys 20.10.2014: 860 000 vierailua päivässä

Tuoreimmasta käyttäjämääräkuvaajasta käy hyvin ilmi, miten nopeasti Ello nousi suosituksi – kiitos onnistuneen tarinan ja sen tuoman maailmanlaajuisen uutisoinnin – ja miten nopeasti se on nyt painumassa takaisin unholaan:

Ellon käyttäjämäärä on jo kääntynyt jyrkkään laskuun

Ellon tarina on pian lopussa.

Paljon kiinnostavampi jatkokertomus on, miten toimituksissa jatkossa ratkaistaan tämä kysymys: ”Kirjoitetaanko heti totta vai tehdäänkö hyvä tarina?” 

HUOM: Lue alta kommenttini, jossa täsmennän tätä alkuperäistä kirjoitusta.

Verkko-opetuksen ja sosiaalisen median perusteet (esitys) + lista some-palveluista

Olin tänään kouluttamassa Oulun aikuiskoulutuskeskuksella (OAKK) verkko-opetusta ja sosiaalista mediaa. Kyse oli Open Päivitys -täydennyskoulutushankkeeseen kuuluvasta koulutuksesta. Kiitokset aktiivisille osallistujille – hyvää keskustelua ja pohdintaa! 🙂

Kirjoittelen myöhemmin lisää Open Päivityksen blogiin, nyt laitan vain nopeasti aineistoja muidenkin nähtäväksi:

Avaa esitys SlideSharessa

Alla ”pitkä versio” listastani, johon olen kerännyt hyviä netti-/sosiaalisen median palveluita. Aloitin listan keräämisen aikanaan Oulun yliopistolla untuvikkona koulutusteknologian opettajana vuonna 2009, mutta nyt päivitin sitä uudemmilla some-palveluilla sekä poistin edesmenneet. Harmittavan monta hyvää palvelua on saanut jo mennä: Jaiku, Knol, Dabbleboard ja viimeisenä Posterous. Pian lähtöpassit saa myös iGoogle. Nerokkaita palveluita kaikki.

Lista on laadittu sosiaalisen median käyttöä aloitteleville, mutta jospa siitä olisi iloa muillekin.

Lista suosittelemistani netti-/some-palveluista

  • RSS-syötteet ja aloitussivut
  • Yhteisöpalvelut ja keskustelu
    • Ning – yhteisösivusto, keskustelut, blogit, ryhmät
    • Edu20.org – ”web 2.0 -oppimisympäristö”
    • Google Groups – keskusteluryhmät
    • Edmodo – ryhmäkeskustelut, tehtävät, kalenteri, tiedostot, yms.
    • Twitter – mikroblogi ja yhteisö
    • Facebook – yhteisöpalvelu, etenkin ryhmät ja sivut
    • Google+ – yhteisöpalvelu, huomaa uudet ryhmätoiminnot
    • Yammer – organisaation sisäinen keskustelukanava
    • TodaysMeet – yksinkertainen keskustelukanava esim. tapahtuman ajaksi
  • Ohjelmia tiedon jäsentämisen ja prosessoinnin tueksi
  • Sosiaaliset kirjanmerkit ja kuratointi
    • Diigo – jaetut kirjanmerkit ja www-sivuihin liittyvät muistiinpanot, myös yhteisöpalvelu
    • Pinterest – kuvalliset linkkikokoelmat
    • Scoop.it – linkkikokoelmat
    • Paper.li – päivittäinen some-sanomalehti
    • Flipboard – päivittäinen some-sanomalehti iPadille
    • Delicious.com – sosiaaliset kirjanmerkit
    • PearlTrees – sosiaaliset kirjanmerkit käsitekarttana
  • Kuvankäsittely- ja piirto-ohjelmat
  • Esitykset
    • Slideshare – esitysten ja dokumenttien jakaminen sekä upottaminen esim. blogiin
    • VoiceThread – puheella kommentoidut esitykset
    • Prezi – ”zoomaava” esitystyökalu näyttävien esitysten tekoon
  • Median ja tiedostojen jakaminen
  • Resurssipankit ja oppimisaihiot
  • Aikataulut ja projektit
    • Google Calendar – kalenteri
    • Doodle – aikataulujen sopiminen (myös muista vaihtoehdoista päättäminen)
    • Scrumy – minimalistinen projektinhallinta
    • Basecamp – projektinhallintaohjelma
    • Producteev – erilainen projektinhallintaohjelma
  • Viestintäohjelmia

Google+:n kävijämäärä romahti jo syyskuussa – Jaiku ja Buzz lopetetaan

Kirjoitin kuukausi sitten, miten Google+-palvelun kävijämäärä oli käynyt pohjalla, mutta lähti nopeaan kasvuun, kun palvelu julkaistiin.

Olen seurannut Google+:n kävijämäärän osuutta Alexa.com-palvelussa. Viime viikon loppupuolelle asti lukema oli nousussa ollen maksimissaan n. 7,15%. Tänään ja eilen se on ollut nopeassa pudotuksessa, nyt 6,39%. Nämä lukemat ovat kuitenkin (ilmeisesti) kuukauden keskiarvoja, eli laahaavat kuukauden perässä.

Todellisuudessa Google+:n käyttäjämäärän huippu on siis nähty jo kuukausi sitten. Ja löysinkin lopulta tilaston, jossa näkyy sekä nopea kasvu, huippu 22.9.2011 sekä sitä seurannut nopea lasku:

Kyse on indeksiluvuista, jossa 100%:n kohta on huippupäivässä 22.9.2011. Sen jälkeen Google+:n kävijämäärä on laskenut pahimmillaan yli 70% huipusta (9.10.).

Tämän päivän lukemaa en ole löytänyt, mutta laskua on todennäköisesti tullut viimeisen puolentoistaviikon aikana lisää.

Google+:n käyttäjämäärä on ollut todellista vuoristorataa. Mutta lasku ei ole yllätys, sillä samanlainen lasku nähtiin rajoitetun julkaisun jälkeen elokuussa. Syyskuun kävijämäärän nousu johtui siitä, että palvelu avattiin kaikille 20.9., mikä toi uusia käyttäjiä.

Ennustin itse, että uusi lasku nähtäisiin vasta marraskuussa, mutta se tapahtuikin alle viikko palvelun avaamisen jälkeen. Tämä oli yllätys, että alamäkin alkoi näin nopeasti.

Googlella epäonnistumisten ketju

Olen ollut alusta asti sitä mieltä, että Google+ tarjoaa liian vähän uutta ja aivan liian myöhään. Käyttäjä @Hulluliini tiivisti olennaisen Twitterissä:

Mulle tuli someähky, Twitterin ja Facebookin lisäksi ei jaksa enää kolmatta, ja liian vaivalloista vaihtaa toiseen.

Facebook on ollut yhteisöpalvelujen numero ykkönen vuosia. Tänä aikana Google ei ole onnistunut tarjoamaan Facebookille todellista kilpailijaa monista yrityksistä huolimatta. Googlen yhteisöpalvelujen epäonnistumisten sarja vain jatkuu: Buzz, Wave ja nyt sitten Google+. Ja listaan voisi lisätä monia muitakin.

Jaiku olisi ollut todellinen mahdollisuus – vuonna 2007 

Jos katsotaan pari vuotta kauemmaksi menneisyyteen, niin Google menetti pelin suurin piirtein siinä vaiheessa, kun se osti suomalaisen Jaikun neljä vuotta sitten, eikä panostanut sen kehitykseen, vaan antoi Jaikun näivettyä. Vuonna 2007 ”peli” oli täysin auki ja Jaiku oli todellinen mahdollisuus – vähintäänkin se olisi Googlen kohtuullisella panostuksella kilpaillut Twitterin kanssa. Tämä oli yleinen käsitys silloin, mutta Google laittoikin Jaiku-miehet tekemään jotain ihan muuta. Giganttinen virhe, jos minulta kysytään.

Jaiku lopetetaan yhdessä Buzzin kanssa ensi tammikuussa. Jaikun suomalaiskäyttäjien jäähyväiset ovat menossa. Samalla saa päätöksensä merkittävä luku suomalaista sosiaalisen median historiaa.

Nähtäväksi jää, milloin Google ”putsaa pöydältä” myös plussan. Joskus siellä ollaan uskomattoman sokeita, mutta tässä tapauksessa johtopäätösten tekeminen pitäisi olla helppoa.

Jaiku uuteen nousuun open sourcena?

Jaiku on ollut parin viime kuukauden aikana tavallista enemmän tapetilla. Ensin herättiin siihen, että Jaiku ei kehity, eikä sen käyttäjämäärä kasva, vaan jää koko ajan jälkeen Twitteristä. Häly loppui kuitenkin yhtä nopeasti kuin alkoikin.

twittercomjaikucomfriendfeedcom_uv

Jaikuhan on suorastaan lilliputti Twitteriin verrattuna.

Varsinainen uutinen oli Googlen 14.1.2009 julkaisema blogikirjoitus, jonka mukaan Jaiku-palvelun kehittäminen lopetetaan ja Jaikun ohjelmakoodit (=Jaiku Engine) julkaistaan open sourcena Google Codessa osana Google App Engineä. Jotkut tulkitsivat tämän aluksi niin, että Google on lopettamassa Jaikun kokonaan, vaikka siitä ei todellakaan ollut kyse. Päinvastoin uutinen tarkoittaa, että tulevaisuudessa meillä voi olla useita ”jaikuja” ympäri nettiä. Myös Jaiku.com-palvelu tulee säilymään – joskaan sitä ei kehitetä aktiivisesti, kuten ei tähänkään asti.

Jaiku Engine julkaistaan Apache-lisenssillä, jolloin sitä on mahdollista käyttää osana myös suljetuissa ja kaupallisissa web-palveluissa. Jyri Engeström (Jaikun perustajia) kertoo lisäksi blogissaan, että Jaiku Engineen on tarkoitus lisätä tukia standardeille ohjelmointirajapinnoille (=API) kuten OAuth. Tämä lisää ohjelmistokehittäjille ja lopulta käyttäjille mahdollisuuksia liittää Jaiku Engineä käyttäviin web-palveluihin toisista web-palveluista tulevia sisältöjä. Jaiku ei siis ole kuolemassa mihinkään, vaan muuttamassa muotoaan. Tästä lisää esim. TechCrunchissa.

Engeström näkee mikroblogien tulevaisuuden ylipäätään huikeana:

”we’re seeing here is the accelerating trend away from microblogging being a destination to microblogging being a pervasive and ubiquitous part of the fabric of the web itself”

Epäilemättä tämä on tulevaisuuden kehityssuunta, mutta se, minkälainen rooli siinä on Jaiku Enginellä, on täysin arvailujen varassa. Ainakin Laconicalla (jota käyttää esim. Identi.ca) on huima etumatka. Pystyykö Jaiku Engine keräämään ympärilleen riittävän massan open source -koodareita? Ehkä vielä tärkeämpi kysymys on, löytääkö Jaiku Engine tiensä osaksi Googlen muita web-palveluita, sillä jos Google ei satsaa siihen, niin tuskinpa kukaan muukaan.

Edit klo 23: Aiheesta on käyty keskustelua Jaikussa – kuten olettaa saattaa. Mukana on myös @Jyri, jonka mukaan Jaiku Enginen julkaisu tapahtuu ”keväällä” ja muiden tekemiä parannuksia voidaan ottaa käyttöön myös Jaiku.com:issa.  Eli tuleeko se nyt sitten vihdoinkin kehittymään oikeasti?

Kokemuksia Jaikun käytöstä yhteisöllisen työskentelyn tukena

Avaa esitys SlideSharessa

Yllä tekemäni lyhyt johdatus Jaikuun. Tämän postauksen pääasia on kuitenkin syksyn mittaan kertyneet kokemukset Jaikun käytöstä yhteisöllisen työskentelyn tukena. Joten nyt asiaan…

Syys-lokakuussa olin opettajana Opiskeluympäristöt ja digitaalinen media -kurssilla. Kurssin alussa perustimme Jaikuun oman kanavan koulutusteknologian aineopinnoille. Kanava upotettiin kurssin wikiin ja siihen liitettiin myös kurssin yhteiset delicious-kirjanmerkit.

Kanavaa käytettiin kurssin alussa siten, että opiskelijat saivat ehdottaa, mitä ohjelmia ja aiheita kurssilla käsiteltäisiin. Jaikuun tulleiden viestien perusteella kontaktitapaamisessa oli helppo lähteä keskustelemaan kurssille valittavista sisällöistä. Toisaalta Jaikussa käyty keskustelu toimi osaltaan kurssin orientaationa ja aktivoi opiskelijoiden aiempaa tietämystä.

Kurssin aikana Jaiku-kanavaa käytettiin ryhmän keskusteluissa ja esim. linkkien jakamisessa, kun harjoiteltiin eri sosiaalisen median ohjelmien käyttöä. Jaikuun tuli jonkin verran myös opiskelijoiden spontaania palautetta ja kysymyksiä. Mistään viestitulvasta ei kuitenkaan voinut puhua. Oli nähtävissä, että ne opiskelijat, jotka olivat aktiivisia face-to-face-tapaamisissa, olivat aktiivisia myös verkossa.

Kurssin lopputapaamisessa opiskelijat esittelivät ryhmätöidensä tuotokset. Tässä yhteydessä Jaikua käytettiin siten, että samalla kun ryhmät esittelivät tuotoksiaan luokan edessä, muut opiskelijat kirjoittivat kysymyksiään ja kommenttejaan Jaikuun. Jokaisen esityksen jälkeen Jaikuun tulleista viesteistä lähdettiin keskustelemaan syvällisemmin. Uskon, että tällä tavalla saatiin enemmän näkökulmia esille kuin mitä olisi saatu perinteisellä tavalla, jossa kysymyksiä voi esittää vain ”luonnossa”. Joillekin opiskelijoille on helpompi esittää ajatuksensa verkossa tekstimuodossa kuin lausua ne ääneen luokassa.

Kun Jaikua käytetään kurssin työskentelyn tukena, eri aiheisiin liittyvät keskustelut jäävät verkkoon pysyvästi, ja niihin on mahdollista palata myöhemminkin. Jaikua voidaan tällä tavalla käyttää koko kurssin dokumentointiin samaan tapaan kuin normaaliakin blogia. Mikään ei myöskään estä jatkamasta Jaikun käyttöä kurssin jälkeen. Aktiiviset opiskelijat voivat sen kautta liittyä itselleen mielenkiintoisiin kanaviin sekä verkostoitua muiden Jaiku-käyttäjien kanssa. Parhaimmillaan Jaikusta voi muodostua ns. sosiaalinen resurssi.

Sittemmin Jaikua on käytetty eräillä DevelOPE-hankkeen kursseilla. Tähän asti kokemukset näiltä kursseilta osoittavat, että Jaiku ei itsestään synnytä aktiivista osallistumista ja yhteisöllistä työskentelyä. Näissä tapauksissa Jaikun käyttö ryhmätöiden työskentelyalustana oli opiskelijoille vapaaehtoista. Opiskelijaryhmät tapasivat myös face-to-face, jolloin todellista tarvetta verkossa tapahtuvalle keskustelulle ei ollut. Tulos oli siis sama kuin monissa verkko-opetuksen tutkimuksissa: jos välineelle ei ole todellista käyttötarvetta ja sen käyttöön ei aktiivisesti ohjata, se koetaan turhaksi eikä sitä oteta käyttöön. Opiskelijoilla on tunnetusti parempaakin tekemistä kuin käyttää jotain välinettä sen itsensä vuoksi. Uuden välineen käyttöönotto edellyttää aina myös toimintatapojen muutosta. Se vie oman aikansa ja vaivansa, vaikka toisikin moninkertaisen hyödyn myöhemmin.

Edellä kuvatuista ei-pelkästään-positiivisista kokemuksista huolimatta uskallan edelleen suositella Jaikua yhteisöllisen työskentelyn tueksi. Kun haasteet ymmärtää ja ottaa huomioon Jaikun käyttöönotossa, niin hyvät kokemukset seuraavat sitten perässä. 😉

Luento: Wikit, blogit, RSS-syötteet ja tähtimalli opetuksessa

Alla olevan luennon pidin Opiskeluympäristöt ja digitaalinen media -kurssilla eilen eli 12.9.2008. Luento oli jatkoa edelliselle. Näiden kahden luennon sisällöt yhdessä muodostavat perusteet digitaalisen ja sosiaalisen median opetuskäytölle siten kuin itse sen tällä hetkellä näen. Unohtamatta tietenkään oppimisteoreettista perustaa.

Harjoitusten aikana tuli muuten esille vakava puute Jaiku-kanavien RSS-syötteistä: ne eivät sisällä kommentteja! Toisin sanoen RSS-syötteiden kautta jää koko keskustelusta paitsi. Jaikun hyödynnettävyys esimerkiksi tähtimallissa koki tässä kovan kolauksen.

Jaikuilua ja mindmappailua

Jaikuilua…

Jaiku palasi usean päivän huoltotauon jälkeen linjoille. Palvelu siirtyi Googlen konesaliin ja ilmeisesti parantuneiden resurssien ansiosta samalla poistui Jaiku-kutsujen rajoitukset (kts. Jaikido-blogi). Ilman kutsua Jaikuun ei pääse vieläkään, joten pyydä kutsua, jos kiinnostaa.

Kerroin jo taannoin, mikä Jaikusta tekee hyvän. Uusien jaikuajien kannattaa lukaista myös tämä. Jaiku soveltuu erityisen hyvin yhteisölliseen tiedonrakenteluun ja ns. crowd-/jaikusourcingiin. Tässä pari esimerkkiä:

Jaikun upotettavassa Flash-palikassa on muuten edelleen paha puute, ettei siinä ole linkkejä suoraan Jaikuun, vaikka se siltä näyttääkin.

…ja mindmappailua

Löysin pari päivää sitten FreeMind-käsitekarttaohjelman. Yksinkertaisuudessaan se on ulkokuoreltaan karu, eikä sillä saa tehtyä yhtä näyttäviä käsitekarttoja kuin vaikkapa CmapToolsilla. Sen hyvyys piilee käytettävyydessä. Kaikki tärkeimmät toiminnot tapahtuvat näppäimistöllä, joten ideointi tapahtuu lähes esteettömästi, kun ajatuksen lentoa ei tarvitse välillä keskeyttää hiiren naksuttelua varten!

Selaimella käytettävistä käsitekarttaohjelmista suosittelen Mind42.com:ia. Sen käytettävyys on lähes yhtä hyvä kuin FreeMindin ja ominaisuudet jopa monipuolisemmat. (Silti tykästyin enemmän FreeMindiin, jostain syystä.) Mind42:n paras puoli on, että käsitekartan voi upottaa osaksi blogia, wikiä tai jotain muuta www-sivua. Tosin liittämistapa ei ole paras mahdollinen, minkä vuoksi kannattaa tarjota käyttäjille aina myös suora linkki, joka avaa mindmapin koko selainikkunaan.

Kolmas mielenkiintoinen uusi tuttavuus on WikiMindMap-palvelu. Sillä ei rakennella mindmappeja, vaan se tarjoaa mindmap-muotoisen käyttöliittymän Wikipediaan. Havainnollinen tapa selailla tai esittää, mitä Wikipediasta löytyy mistäkin aiheesta. Suomenkielisen Wikipedian tukea odotellaan.

Anne Rongakselta löysin lisäksi vinkin, että WikiMindMap-käsitekartan voi siirtää FreeMindin kautta Mind42.com:iin. Hyvät ohjelmat täydentävät toisiaan.

P.S. Aloitan ensi viikolla taas työt Koulutusteknologian tutkimusyksikössä – tällä kertaa opettajana ja Develope-hankkeen suunnittelijana. Puolet ajastani menee kuitenkin edelleen oman firman pyörittämiseen ja uusia avauksia on tulossa silläkin saralla.

Google osti Jaikun

Google & JaikuVain päivä sen jälkeen, kun ehdin kehua Jaikua, Google osti Jaikun. Aika hyvä ajoitus. 🙂 Uutisesta voi lukea täältä ja onnittelut voi pistää tänne.

Suomalaisittain kyse on TODELLA suuresta uutisesta web 2.0:n saralla. Google ei osta mitä tahansa. Kauppahintaa ei kerrota, mutta on selvää, että Jaikun perustajista Petteri Koposesta ja Jyri Engeströmistä tuli ensimmäiset suomalaiset googlerikkaat.

Uutisessa kerrotaan myös, että uusien käyttäjien liittymistä rajoitetaan, jotta saadaan resursseja vapaaksi Jaikun seuraavan version kehittämistä varten:

That said, new user sign-ups have been limited for the time being. The idea here is to enable our team to get right to work with Google’s engineers on delivering a new, better service to you as quickly as we can instead of spending our efforts on optimizing the current back-end.

Odotan todella suurella mielenkiinnolla, mitä Jaikun ja Googlen yhteistyöstä syntyy. Toivottavasti eivät kuitenkaan hukkaa yksinkertaisuutta edistyksen alttarille… Tuskinpa, Google kuitenkin osaa nämä hommat paremmin kuin yksikään toinen firma.

Mutta mitä Google tällä kaupalla tavoittelee? Arvuuttelua ja keskustelua aiheesta löytyy Robert Scoblen blogista.

P.S. Uskalsin lisätä tuon kuvan, kun YLE:kin teki niin.

P.P.S. Minulla on jaossa 5 Jaiku-kutsua, jos haluat päästä kokemaan sen, josta jopa Google on valmis maksamaan. Lähetä sähköpostia hponka ät gmail piste com.

Mikä tekee Jaikusta hyvän?

Lupasin aiemmin, että kirjoitan jonain päivänä lisää Jaikusta. Nyt parin kuukauden jaikuilun jälkeen minulla lienee riittävästi kompetenssia sanoa aiheesta jotakin. Alkukankeuden jälkeen homma on sujunut ihan leppoisasti, peräti hyvin. Melko pian totesin Jaikun olevan itse asiassa erinomainen web 2.0 -palvelu, sellainen, joita ei mahdu kuin yksi tusinaan. Aika paljon sanottu, mutta perustelen.

Eli: Mikä tekee Jaikusta hyvän?

Nerokas idea
Lyhyesti sanottuna Jaiku perustuu ideaan, että yhdistetään (mikro-) blogi ja RSS-lukija sekä lisätään päälle kommentointi, sosiaalinen verkottuminen ja mobiili ulottuvuus. Kaikki nämä ovat täysin tavallisia elementtejä web 2.0 -palveluissa, mutta Jaikussa niistä on sekoitettu toimiva soppa. Jaiku on nerokas.

Yksinkertainen design
Yksinkertaisuus lienee ensimmäinen asia, jonka Jaikusta panee merkille. Kun nykywebissä on totuttu näkemään flasheja ja muuta graafista iloittelua, niin Jaiku on graafisesti todella selkeä, mutta tyylikäs.

Helppo käytettävyys
Missään muussa blogipalvelussa ei ole yhtä helppoa lisätä uusi kirjoitus kuin Jaikussa. Navigointi on helppoa: liikkeelle lähdetään joko Overview-välilehdeltä (johon kertyy kaikki omien kontaktien jaiut), joltakin kanavalta tai jonkun toisen käyttäjän sivulta. Sen jälkeen ei muuta kuin antaa linkkien viedä. Takaisin omalle Jaiku-sivulle pääsee aina yhdellä klikkauksella. Jaiku ei kilpaile ominaisuuksilla, vaan käytettävyydellä.

Mobiili ulottuvuus
Jaiku toimii yhtä hyvin mobiilisti (kännykkä), puolimobiilisti (läppäri) ja immobiilisti (PC). Kuitenkin mobiili ulottuvuus on tämän keitoksen suola. Mobiili-Jaikulla (series 60) on käytettävissä kaikki Jaikun perustoiminnot sekä tukku lisäominaisuuksia: sijaintitieto, puhelimen tila ja kalenterimerkintöjen jakaminen.

Sosiaalisen verkottumisen helppous
Yllätyin itse, kuinka matala kynnys Jaikussa on sosiaaliseen verkottumiseen. Jaikussa kaikki on niin helppoa, että kynnys toisen jaikuajan lisäämiseen omaksi kontaktikseen on erittäin matala. Jaikuun onkin kehittynyt kulttuuri, jossa samat kiinnostuksen kohteet jakavat käyttäjät merkitsevät toisensa kontakteikseen tavan takaa.

Matala julkaisukynnys
Mikroblogit ovat tunnettuja siitä, että kirjoitukset ovat tyyppiä: ”Käyn ruokatunnilla”, ”Olen täällä, aion ohjelmoida”, ”Tulipa imuroitua, huh-huh” jne. Tässä juuri näkyy Jaikun matala julkaisukynnys. Kun yhden jaikun maksimipituus on 140 merkkiä, ei siihen yksinkertaisesti mahdu pitkää kirjoitusta. Mutta se myös pakottaa kiteyttämään sanottavansa. Jaikun kommenteilla ei ole samanlaista rajoitusta, minkä vuoksi on tavallista, että lyhyt aloitusjaiku poikii pitkän ja toisinaan jopa korkeatasoisen keskustelun.

Matala osallistumiskynnys
Samoin kuin julkaisemisen, myös osallistumisen kynnys on Jaikussa matalalla. Kun törmäät mielenkiintoiseen keskusteluun tai kanavaan, voit liittyä siihen miettimättä asiaa sen enempää. Jaikussa on tyypillistä ns. kärpäset ja lantakasa -ilmiö: kun joku löytää mielenkiintoisen aiheen, hän osallistuu siihen, tieto leviää sosiaalisen verkoston kautta ja pian saman aiheen kimpussa on monta keskustelijaa.

Kanavat yhteisen mielenkiinnon jakamisessa
Jaikussa on kanavia samalla tavalla kuin IRC:issä, irc-galleriassa ja chateissä. Jaikun kanavat poikkeavat kuitenkin edellisistä, sillä Jaikussa kanavat sisältävät ihan tavallisia jaikuja kommenttikeskusteluineen. Kanavaan voi liittää myös RSS-syötteitä. Lyhyesti kerrottuna kuka tahansa voi perustaa kanavan ja samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa kanavien kautta.

Käyttömahdollisuuksien moninaisuus
Vaikka Jaiku on näennäisen yksinkertainen, sen tekninen nerokkuus mahdollistaa useita käyttötapoja. Esimerkkejä: tavallinen mikrobloggailu, kiinnostavista asioista keskusteleminen valituilla kanavilla, eri web 2.0 -palveluiden RSS-syötteiden keräily, palautekanavana käyttäminen esim. opiskelussa, kavereiden sijaintien seuraaminen mobiilisti jne.

Käyttäjät
Loppujen lopuksi mikään web 2.0 -palvelu ei menesty ilman hyviä käyttäjiä. Käyttäjät tekevät web 2.0 -palvelun. Voidaan myös ajatella, että vain hyvälle palvelulle riittää aktiivisia käyttäjiä. Näin on tapahtunut Jaikussa.

Hmm. En suunnitellut tätä kirjoitusta etukäteen, vaan kirjasin ajatuksiani sitä mukaan (mutta ei siinä järjestyksessä) kuin ne tulivat kirjoittaessa mieleen. Nyt olen yllättynyt, että asioita kertyi näin runsaasti. Eikä lista ole varmasti millään tavoin täydellinen, vaan tässä oli vain muutamia hajanaisia ajatuksia.

Jaiku – sosiaalista verkottumista ja mikrobloggausta

Jaiku on ”sosiaalisen verkottumisen ja mikrobloggauksen palvelu samaan tapaan kuin Twitter-sivusto”. Noin osaa kertoa Wikipedia. Suomenkielistä artikkelia ei vielä löytynyt, vaikka Jaiku on suomalainen, joten jonkun tulisi korjata puute.

Otin sen itselleni ja jaikuamistani voi seurata täällä.

Lisää aiheesta myöhemmin.