7 kysymystä TikTokiin liittyvistä huolista

Vastasin erään toimittajan haastattelupyyntöön TikTokista. Juttu on julkaistu tänään useissa Hilla Groupin sanomalehdissä kuten esim. Keskipohjanmaassa.

Julkaisen alla haastattelun kysymykset ja vastaukset. Aihe liittyy tällä viikolla vietettävään koulujen ja uutismedian uutisten viikkoon. Pyrin ottamaan nuoret huomioon vastauksissani.

Avaan näin, miten tällaiset uutisjutut syntyvät. Yleensä lukijat näkevät vain lopullisen jutun – eivät taustalla olevaa asian laajempaa käsittelyä. Toimittaja voi esimerkiksi pyrkiä poimimaan lukijoita kiinnostavat seikat sekä liittää ne osaksi muista lähteistä koostamaansa juttua.

1. Tiktok tunnetaan etenkin koukuttavuudestaan. Miksi se on niin koukuttava?

Netin ja somen koukuttavuus on tuttu ilmiö jo 2000-luvun alusta lähtien ja sitä aiemminkin. Aivotutkimuksesta tiedetään, että taustalla on aivojen taipumus luoda riippuvuus asioihin, jotka tuottavat helposti mielihyvää. 

TikTok on tehty koukuttamaan, jotta käyttäjät viipyisivät palvelussa mahdollisimman pitkään. Kyse ei niinkään ole erikoisen hyvästä suosittelualgoritmista, sillä TikTokin For You -algoritmi on hyvin samankaltainen kuin muissakin somepalveluissa – ehkä vain kapeammin harvoihin aiheisiin keskittyvä.

TikTokin koukuttavuus perustuu sen kykyyn tuottaa loputtomasti kiinnostavia ärsykkeitä ja palkintoja: pienellä peukalon liikkeellä saa aina uuden videon nähtäväksi. Tällaiseen mielihyvän kierteeseen syntyy pian tunneside, johon käyttäjä saattaa ehkä aluksi paeta tylsiä hetkiä, mutta lopulta kyse voi olla voimakkaasta riippuvuudesta.

2. Miksi se koukuttavuus ei ole vain kiva ja hyvä asia?

Koukuttavuudella on kahden tyyppisiä haittavaikutuksia. Ensinnäkin aivoilla on taipumus luoda rutiineja tiettyjen asioiden tekemiseen. Jos totumme samaan kiinnostavia sisältöjä etupäässä TikTokin (ja muiden somepalvelujen) kautta, se saattaa korvata tiedonhaun ja oppimisen kannalta hyödyllisempiä keinoja saada laadukasta tietoa. Netin ja somen käytön lisääntyminen on näkynyt jo pitkään lukemisen vähenemisenä ja sitä kautta suomalaisnuorten lukutaidon heikentymisenä, mikä tulee esille esimerkiksi PISA-tutkimuksissa.

TikTokin kohdalla nähdään, että se on muuttanut lasten ja nuorten suosimia uutislähteitä ja sitä kautta uutismaisemaa eli sitä, millaisia sisältöjä he saavat ajankohtaisista asioista. Eilen uutisoitiin Uutismedian liiton teettämän kyselyn tulos, jossa TikTok oli jo 49 %:ille 13-18-vuotiaista tärkein uutiskanava.  

Näin TikTok on korvaamassa perinteisempiä uutiskanavia. Tuloksena nuoret seuraavat vähemmän Journalistin ohjeisiin sitoutuneiden tiedotusvälineiden ja ammattitoimittajien tekemiä uutisia, sillä heitä TikTokissa on vain vähän.

Toiseksi koukuttavuus voi johtaa ylettömän suureen ruutuaikaan ja riippuvuuteen. Jos nuori on puhelimella esimerkiksi 6-10 tuntia päivässä, ei vuorokauteen enää juuri mahdu koulupäivän jälkeen hyvinvointia tukevia asioita kuten harrastuksia, liikuntaa, ulkoilua tai edes yhteistä aikaa kavereiden ja perheen kanssa. Tästä lisää esim. aiemmassa blogikirjoituksessani.

Itse asiassa nuoret (67 %) haluaisivat viettää enemmän aikaa kavereiden kanssa ilman sosiaalista mediaa – tämä käy ilmi Unelmien some -kyselystä v. 2021. Silti 82 % odotti, että nuoret käyttävät enemmän aikaa somessa viiden vuoden päästä. Edellä linkittämässäni blogijutussa on tilastoja, joista käy ilmi nuorten yhä kasvava ruutuaika. Mielestäni on tärkeää huomata, että someen käytetyn ajan kasvu ei ole nuorten oma toive, vaan se näyttää johtuvan nimenomaan sovellusten koukuttavuudesta – ja siinä TikTok on pahimmasta päästä. 

Pahimmillaan koukuttavuus voi johtaa ns. ongelmalliseen somen käyttöön ja vakavaan riippuvuuteen. Siitä on kyse silloin, kun somen käyttö haittaa muuta elämää. Tavallisimmin tähän liittyy vähentynyt yöuni, joka aiheuttaa väsymistä opinnoissa/töissä. Edellä blogijutussa on kouluterveyskyselyn ja parin muun tutkimuksen tuloksia tähän liittyen. Ongelmalliseen somen käyttöön on tutkimuksissa liitetty mm. päänsärky, niska- ja hartiavaivat, alavireisyys, hermostuneisuus, ärtyneisyys, useiden terveysongelmien kertyminen, fyysinen passiivisuus, yksinäisyys, alhainen arvio omasta terveydestä, aamuinen väsymys ja lyhyet yöunet.

Someriippuvuudesta lisää myös esim. Pelituen sivustolla.

3. Mitä riskejä Tiktokin käyttöön liittyy? Tietoturva, disinformaation leviäminen, se koukuttavuus, Kiina-näkökulma…

Monissa selvityksissä on todettu, että TikTokissa on runsaasti virheellistä tietoa eli mis- ja disinformaatiota. Esimerkiksi vuonna 2022 tehdyssä selvityksessä TikTokissa todettiin olevan vääriä ja harhaanjohtavia väitteitä, kun palvelussa haettiin sisältöjä, jotka liittyivät mm. Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalitulokseen, koronavirukseen, Ukrainaan ja ilmaston lämpenemiseen. 

Disinformaation aiheet vaihtuvat ajankohtaisten uutistapahtumien mukaan. Olipa kyseessä mikä tahansa maailman konflikti voi odottaa, että TikTokissa levitetään pian siihen liittyvää väärää tietoa sekä suoranaista propagandaa. Esimerkkejä on vaikkapa venäläisistä Wagner-joukoista sekä Israelin ja Hamasin välisestä konfliktista.

Viime vuonna tehdyssä selvityksessä puolestaan havaittiin, että TikTokissa leviää väärää tietoa jopa aivan arkipäiväisistä tuotemerkeistä. Analysoiduista 520 videosta 14 %:issa havaittiin vääriä tai harhaanjohtavia väitteitä. 

Suomen presidentinvaaleissa TikTokissa on nähty esimerkiksi harhaanjohtavasti leikattuja ja yhdisteltyjä videoklippejä vaalitenteistä sekä pilailu- tai ehkä pikemminkin pilkkaamistarkoituksessa tehtyjä deepfake-kokeiluja. Esimerkiksi Faktabaari opastaa lähdekriittisyyteen TikTokissa vaalien aikana.

Oma lukunsa on TikTokin tietoturvahuolet. Käytännössä sovellus on tehty niin, että se pyrkii saamaan käyttäjän laitteesta kaiken sen tiedon, mitä käyttäjä sallii ja mitä käyttöjärjestelmä ei teknisesti estä. Vaikka TikTok on pyrkinyt kiistämään tietojen päätymisen Kiinaan, sen omillakin sivuilla sanotaan, että tietoja voidaan ”etäkäyttää” Kiinasta. Lisää näistä tässä blogijutussani.

Kiinalaisomistusta pidetään riskinä pääasiassa siksi, että kyseessä on autoritäärinen maa, jossa perus- ja ihmisoikeuksia (joihin myös yksityiselämän suoja kuuluu) ei suojata lainsäädännössä samaan tapaan kuin Suomessa tai EU:ssa, sekä siksi, että Kiina saattaisi jossain tilanteessa käyttää tietoja hyväkseen omissa pyrkimyksissään. Nuorenkin kannattaa miettiä, mitä tietoja haluaa millekin taholle itsestään luovuttaa, jos tulevaisuudessa siintää haave työpaikasta esimerkiksi poliisissa, puolustusvoimissa, ministeriöissä tai politiikan parissa.

4. Miten nuori voi käyttää Tiktokia mahdollisimman turvallisesti – vai onko sen turvallinen käyttö edes mahdollista?

TikTokin käyttöön on kaksi suhteellisen turvallista tapaa:

A) Nettiselaimella

  • Ilman kirjautumista
  • Älä anna mitään suostumuksia, joita TikTok pyrkii kysymään
  • Tyhjennä selaimen eväste- ja muu muisti käytön jälkeen
  • Näin tehtynä TikTok ei juurikaan pysty profiloimaan sinua ja sen algoritmi toimii ns. puhtaasti ilman käyttäjädataan perustuvaa suosittelua.
  • Huomaa, että selaintunnisteiden avulla TikTok pystyy yhdistämään ei-kirjautuneen käyttäjän TikTok-käyttäjätunnukseen, jos TikTokia on aiemmin käytetty samalla selaimella kirjautuneena. Tällöin ei-kirjautuneena ei ole suojassa TikTokin profiloinnilta.

tai

B) Erillisellä kännykällä

  • Älä yhdistä kirjautumista muihin somepalveluihin, vaan kirjaudu suoraan sähköpostiosoitteella tai puhelinnumerolla (huomaa, että nekin tosin ovat tunnistetietoja, joilla TikTok hakee sinusta lisätietoa muista lähteistä).
  • Älä anna TikTokille mitään tarpeettomia käyttölupia – älä varsinkaan yhteystietoja.
  • Älä tallenna samaan puhelimeen muiden ihmisten yhteystietoja tai muita henkilötietoja.
  • Älä tallenna samaan laitteeseen myöskään muita tärkeitä tai salaisia tietoja/tiedostoja.
  • Älä käytä samaa puhelinta mihinkään muihin työasioihin.
  • Älä asenna puhelimeen muita sovelluksia, joiden kautta laitteelle voisi tallentua edellä mainittuja tietoja, jotka voisivat siten edelleen välittyä TikTokille.
  • Älä lisää laitteelle muita käyttäjätunnuksia.
  • Älä kirjaudu laitteella verkkoihin, joissa on salassa pidettäviä tietoja saatavilla sillä tunnuksella, jolla verkkoon kirjaudutaan.
  • Kun TikTokia käytetään kirjautuneena, sovellus kerää käyttäjästä dataa kuten edellä on kuvattu ja algoritmi alkaa suositella sisältöjä sen mukaisesti.

5. Kuinka todennäköisenä pidät, että Tiktok kielletään tai sen käyttöä rajoitetaan jotenkin EU:ssa (ja USA:ssa) tuon Kiina-yhteyden ja tietoturvakysymysten vuoksi?

EU:n yleinen tietosuoja-asetus (GDPR) sekä digipalveluita koskevat asetukset (mm. DSA) antavat mahdollisuuksia puuttua nettijättien kuten TikTokin toimintaan, jos sen nähdään olevan jonkin lain vastainen. Tietosuojan osalta mekanismit ovat samankaltaisia kuin miten aiemmin on puututtu esimerkiksi Metan toimintaan: yhtiölle voidaan antaa sakkoja, huomautuksia ja määräyksiä saattaa henkilötietojen käsittely sääntelyn mukaiseksi.

TikTok on jo jäänyt kiinni tietosuojarikkeistä. Se sai viime vuonna 345 miljoonan euron sakot lasten henkilötietojen käsittelyn rikkomuksista. 

Suomen tietosuojavaltuutetun ja Euroopan tietosuojaneuvoston puheenjohtajan Anu Taluksen mukaan TikTokin muuta henkilötietojen käsittelyä tutkitaan parhaillaan.

Vaikka TikTok nyt onkin EU:n tietosuojaviranomaisten tutkinnassa, ei ole todennäköistä, että koko palvelu kiellettäisiin. Kielto voisi tulla kyseeseen vasta muiden toimenpiteiden jälkeen, jos TikTok ei tekisi viranomaisten vaatimia parannuksia tietosuojaan. Tähän menisi parhaassakin tapauksessa useita vuosia.

6. Jos olisit itse 10-17-vuotias nuori, käyttäisitkö Tiktokia? Entä antaisitko tuon ikäisen lapsesi käyttää?

En suosittele TikTokin käyttöä minkään ikäisille johtuen sen koukuttavuudesta, disinformaatiosta, alaikäisille muutenkin sopimattomasta sisällöstä sekä tietosuojaongelmista, jotka eivät koske vain käyttäjää itseään, vaan myös kännykkään tallennettuja muiden ihmisten tietoja. Osoittaa kypsyyttä asettaa edelle oma hyvinvointi sekä oma ja muiden tietosuoja. 

Vanhempana en anna alle 13-vuotiaiden käyttää TikTokia. Sitä vanhemmat omat lapseni ovat tehneet itse päätöksen olla asentamatta TikTokia. Nuorten kuulee usein kommentoivan asiasta esimerkiksi niin, että ”TikTok on syöpä” ja että ”TikTok pilaa jonnet”, millä viitataan nuorempiin lapsiin.

7. Miten Tiktokissa voi tietää, mikä siellä kerrottu on totta ja mikä ei?

Olipa kyse mistä tahansa netti- tai somesisällöstä, kannattaa aina miettiä, voiko sisältöön luottaa – eli arvioida se kriittisesti. Nämä kolme faktantarkistajien kysymystä auttavat jo pitkälle:

1) KUKA sisällön on julkaissut? Jos julkaisija ei esiinny omalla nimellään, se voi viitata siihen, ettei hän halua joutua vastuuseen julkaisuistaan. Toisaalta jos tekijä tiedetään, voi yrittää selvittää, onko hän alan asiantuntija, ja onko hänellä jotain erityisiä tavoitteita toiminnassaan.

2)  MITÄ TODISTEITA väitteiden tueksi on esitetty? Omilta kouluajoilta ehkä tärkein oppi äidinkielen opettajalta oli toteamus, että ilman perusteita väite on tyhjä. Perusteettomiin eli ilman lähteitä tai muita todisteita oleviin väitteisiin ei kannata uskoa tai tuhlata aikaansa.

3) MITÄ MUUT lähteet sanovat asiasta? Kannattaa hakea tietoa luotettavista lähteistä kuten tutkimuslaitoksilta, tutkijoilta ja vaikkapa Wikipediasta, jossa artikkeleiden lähdeluettelot auttavat eteenpäin. Näin saa paremman ja monipuolisemman kuvan asiasta. Jos somessa kerrottu eroaa selvästi muiden lähteiden kertomasta, se ei todennäköisesti ole totta, vaan disinformaatiota.

Uutisten seurannassa on viisainta seurata sellaisia kanavia ja lähteitä, joiden voi odotusarvoisesti olevan luotettavia. Tällä tarkoitan JSN:n Journalistin ohjeisiin sitoutuneita tiedotusvälineitä. Tämä on itse asiassa helpoin keino välttää disinformaatiota ja saada pääasiassa luotettavia uutisia.

Journalistin ohjeet ovat toimittajien eettinen säännöstö, joka antaa myös lukijalle tietyn takuun uutisen laadusta. Niihin kuuluu myös lukijan oikeus pyytää oikaisua, jos tiedotusväline on julkaissut suoranaisen virheen. Edelleen jos tiedotusväline ei korjaa virhettä perustellusta oikaisusta huolimatta, lukija voi kannella Julkisen sanan neuvostoon. Olin itse edelliset kolme vuotta JSN:ssa yleisön edustajana käsittelemässä kanteluita. Kantelut tutkitaan huolellisesti, jonka jälkeen niistä tehdään päätös Journalistin ohjeiden perusteella. 

Digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendit (esitys)

Pidin tänään Suomen eOppimiskeskuksen jäsenwebinaarissa esityksen digitaalisen opetuksen ja oppimisen trendeistä.

Esitys koostuu kolmesta osasta:

  1. Missä Suomella on kirittävää?
    Tätä lähestyn mm. PISA-tutkimusten, OECD:n TALIS-tutkimuksen ja EU:n Kids Online -kyselyn pohjalta. Lisäksi käyn läpi kokemuksia koronakevään 2020 etäopetusjakson opeista KARVI:n selvitysten perusteella.
  2. Opetussovellusten trendimuutokset koronan aikana
    Taustalla on Jane Hartin vuosittaiset Tops Tools for Learning -kyselyt, joista tein koosteen aina vuodesta 2007 lähtien (saatavilla Drivessä). Esityksessä tarkemmin TOP 10 sovellukset vuosina 2017-2021 sekä poimintoja muista kiinnostavista muutoksista sovellusten käytössä.
  3. Digitaalisen opetuksen trendit maailmalla
    Kolmantena osana kävin läpi eri tahojen tänä vuonna julkaisemia opetuksen trendikatsauksia ja -listauksia. Yhteensä tutustuin n. 20 trendikatsaukseen, joista kokosin yhteenvetona useimmin toistuvat ja mielestäni tärkeimmät trendit. Yksittäisistä raporteista mainittakoon erityisesti 2021 EDUCAUSE horizon report, joka kokoaa tärkeimpiä muutoksia aiheuttavia makrotrendejä sekä niiden vaikutuksena näkyviä ilmiöitä erityisesti korkeakouluopetuksessa.

Alla on koko esitys ja sen jälkeen muutamia nostoja.

Avaa esitys Speaker Deckissä

Nostoja: 1. Missä Suomella on kirittävää?

EU Kids Online -tutkimuksessa v. 2020 (PDF) selvitettiin mm. lasten ja nuorten kännyköiden ja netin käyttöä. Sen mukaan 12-16-vuotiaat suomalaislapset kuuluvat Euroopan eniten nettiä kännykällä käyttäviin, mutta vain 15-23 % kertoi käyttävänsä nettiä koulutehtäviin. Tässä on selvästi parantamisen varaa, jotta kännykällä osattaisiin tehdä muutakin viihdekäyttöä. Kyselyt oli tehty ennen koronan aikaista etäopetusjaksoa.

Kansallinen koulutuksen arviointikeskus KARVI on selvittänyt, miten opetus sujui, kun koulut siirtyivät pikavauhtia etäopetukseen maaliskuussa 2020. Tulosten mukaan sekä peruskouluissa (kuvassa) että lukioissa etäopetukseen liittyi isoja ongelmia. Peruskouluissa valtaosa rehtoreista ja opetus-/ohjaushenkilökunnasta näki ongelmia opetuksen edistymisessä sekä oppijoiden etäopiskeluun liittyvien valmiuksien tukemisessa.

KARVI selvitti niin ikään, mitä hyviä käytäntöjä kevään 2020 ”etäopetus-eksperimentti” kouluille synnytti. Tässä kuvassa näkyy, mihin teemoihin kerrotut hyvät käytännöt liittyivät. Kiinnostavaa on, että peruskouluissa suurin osa maininnoista liittyi digiosaamisen kehittymiseen – mikä kertoo ”digiloikan” todella tapahtuneen opettajien taidoissa. Sen sijaan peruskouluissa pedagogisten käytäntöjen kehittämiseen ei tämän perusteella vielä oltu monin paikoin päästy. Lukioissa suurempi osa maininnoista liittyi pedagogiikkaan. Jatkossa voi suositella suurempaa painoarvoa pedagogisten käytäntöjen kehittämiselle etenkin peruskoulun opettajille. Molemmissa vastaajajoukoissa iso osa maininnoista liittyi konkreettiseen etäkokousten hyödyntämiseen eri tavoin myös jatkossa.

2. Opetussovellusten trendimuutokset koronan aikana

Tässä kuvassa on Jane Hartin Top Tools for learning -kyselyissä TOP 10:n joukkoon sijoittuneet sovellukset ja ohjelmat vuosina 2017-2021. Listassa on mukana niin itseopiskeluun, työpaikalla tapahtuvaan opiskeluun kuin ns. tavalliseen opetukseen ja oppimiseen liittyvät sovellukset.

Korona on tuonut suosituimpien sovellusten joukkoon etäkokoussovellukset Zoomin ja Microsoft Teamsin. Takavuosien suosikit WordPress ja Skype ovat olleet laskussa, vähemmässä määrin myös Word.

Tähän kuvaan kokosin selviä muutoksia, mitkä sovellukset ovat olleet laskussa ja mitkä nousussa tietyissä kategorioissa.

Oppimisalustoiksi sopivissa sovelluksissa laskussa ovat olleet yleiskäyttöiset pilvipalvelut kuten Dropbox ja Google Workspace (ent. G Suite) sekä blogipalvelut ja mm. Microsoft Sharepoint. Niiden sijaan suosiotaan ovat nostaneet nimenomaan opetuksen tukemisen tehdyt kehittyneet oppimisalustat kuten Google Classroom, Flipgrid, Quizizz ja Canvas.

Yhteisö- ja ryhmäalustojen kategoriassa somepalvelut kuten Facebook, Twitter ja Yammer ovat laskeneet ja tilalle on tullut pikaviestipalvelut WhatsApp, Telegram, Viber ja Discord.

Etäyhteyssovelluksissa vanhat sovellukset Skype ja Adobe Connect ovat saaneet väistyä uudempien Zoomin, Microsoft Teamsin, Google Meetin ja Wherebyn edeltä.

3. Digitaalisen opetuksen trendit maailmalla

Maailman talousfoorumi WEF on listannut toistuvasti, mitä taitoja ns. tulevaisuuden työelämässä tarvitaan eniten. Listauksen sisältö ei ole eri vuosina juurikaan muuttunut, vaan ainoastaan taitojen järjestys. Tämä listaus on viime vuodelta.

Tässä on n. 20 lähteestä koostamani listaus digitaalisen oppimisen ja opetuksen trendeistä tällä hetkellä. Olen valinnut kuvaan useimmin mainitut ja mielestäni merkittävimmät tällä hetkellä digitaalista opetusta muuttavat ilmiöt. Trendit eivät ole tässä missään erityisessä tärkeysjärjestyksessä.

  • Mobiili oppiminen + saavutettavuus
  • Sosiaalinen ja yhteisöllinen oppiminen
  • Personoitu / adaptiivinen oppiminen
  • Kehittyneet oppimissisällöt ja LMS:t
  • Mikro-oppiminen
  • Videot oppimisessa
  • Pelillisyys + VR ja AR
  • Oppimisanalytiikka ja tekoäly
  • STEAM-opetus ja maker-kulttuuri

Lopetin esityksen tähän kuvaan, joka kokoaa yhteen pedagogisesti laadukkaan yhteisöllisen oppimisen elementtejä (ml. edellä kuvattuja trendejä). Yhteisöllinen oppiminen yhdistettynä sitä tukevaan teknologian ja kehittyneiden oppimissisältöjen käyttöön johtavat parhaimmillaan syvälliseen ymmärtävään oppimiseen. Tämän tyyppinen opetus ja oppiminen voivat tapahtua niin läsnä, etänä kuin verkossakin.

(Kirjoituksessa olevia kuvia saa käyttää lähde/linkki mainiten.)

Digitaitotesti, digitaalisen osaamisen matriisi ja kuinka se tehtiin

Tällä viikolla on menossa Digi- ja väestötietoviraston järjestämä digituen teemaviikko. Sen merkeissä päätin jakaa yhden teemaan liittyvän työni noin vuoden takaa.

Kas tässä:

Digitaitotesti

Digitaitotestin aloitusnäkymän

Testi on tehty osana Nuorten ystävät ry:n Osaamisella osallisuutta -hanketta. Testiä voi käyttää digitaitojen valmennuksen ja tuen kartoittamisen apuna. Kohderyhmänä on ollut nuoret aikuiset, mutta testi soveltuu pääosin muunkin ikäisille. Lisätietoa hankkeen sivuilta

Päävastuu testin suunnittelusta ja toteutuksesta oli allekirjoittaneella, mutta hankkeen henkilöstö oli mukana tekemässä valintoja ja antamassa palautetta.

Kuinka testi toimii?

Testi koostuu 24 kysymyksestä ja niihin liittyvistä vastausvaihtoehdoista. Kysymysten perusteella testi arvioi digiosaamisen tason seuraavissa kuudessa kategoriassa:

  • laitteet ja perusohjelmat
  • sisällön tuottaminen
  • kirjautuminen ja tietoturva
  • tiedonhaku ja mediataidot
  • digitaalinen asiointi
  • viestintä ja sosiaalinen toiminta

Jokaista kategoriaa testataan neljällä eri tasoisella kysymyksellä.

Digitaitotestin kysymysnäkymä

Kategorioiden pistemäärien keskiarvon mukaan digiosaamisen tasoksi määräytyy jokin seuraavista päätelmistä:

  1. Digiin tutustuja
  2. Aloitteleva käyttäjä
  3. Hyötykäyttäjä
  4. Edistyvä käyttäjä
  5. Erikoistunut osaaja

Testin käytettävyyttä digiosaamisen arvioimisessa parantaa se, että loppupäätelmässä näytetään jokaisen kategorian pistemäärä. Näin testattava ja mahdollinen tukihenkilö näkevät, missä digitaitojen osa-alueissa on vielä petrattavaa.

Lisäksi on linkki dokumenttiin, jossa kerrotaan oikeat/parhaat pisteet tuovat vastaukset.

Kuinka testi tehtiin?

Yksinkertaisuudestaan huolimatta tällaisen testin tekeminen vaati huomattavasti taustatyötä, koska halusimme tehdä sen kestävälle pohjalle sekä niin, että testi arvioisi digiosaamisen tason myös eri osa-alueissa.

Aloitetaan tavoitteista. Tarkoituksena oli siis tehdä testi, jolla testataan digiosaamisen tasoa. Avaan tätä.

Ensin oli määriteltävä, mitä digiosaamiseen kuuluu. Tutustuimme useisiin kansallisiin ja kansainvälisiin digiosaamisen listauksiin ja malleihin. Hyvin paljon yksinkertaistaen päädyimme käyttämään edellä kuvattua kuutta digiosaamisen kategoriaa/osa-aluetta.

Sen jälkeen oli päätettävä, mitä osaamisen tasoja pyritään arvioimaan. Erilaisia digiosaamisen tasojen mallinnuksia on useita, mutta kestävimmäksi teoreettis-käytännölliseksi malliksi valitsin EU:n digitaalisten kompetenssien kehyksen, lyhyemmin DigiComp 2.1:n (The Digital Competence Framework for Citizens, 2017). EU:n mallissa digiosaaminen on jaettu peräti 8 tasoon, mutta päätimme typistää sen tässä testissä neljään tasoon sekä niitä edeltävään ”nollatasoon” (digiin tutustuja). Lisäksi testistä päätettiin jättää kysymättä EU-mallin levelien 7-8 mukaista osaamista, joka on lähinnä alakohtaista erityisosaamista. Alla olevassa kuvassa on nähtävissä DigiComp 2.1:n tasot, joista testi pyrkii siis kattamaan tasot 0-6.

The Digital Competence Framework for Citizens, 2017
The Digital Competence Framework for Citizens, 2017

Kun oli tiedossa selvitettävät digiosaamisen osa-alueet sekä mitattavat tasot, oli päätettävä miten testi teknisesti tehdään.

Koska tavoitteena oli mitata digiosaamista osa-alueittain, syntyi melko luontevasti matriisi, jossa toisella akselilla on osa-alueet ja toisella tasot seuraavasti:

Digiin tutustujaAloitteleva käyttäjäHyötykäyttäjäEdistyvä käyttäjäErikoistunut osaaja
Laitteet ja perusohjelmatxxxx
Sisällön tuottaminenxxxx
Kirjautuminen ja tietoturvaxxxx
Tiedonhaku ja mediataidotxxxx
Digitaalinen asiointixxxx
Viestintä ja sosiaalinen toimintaxxxx

Taulukossa jokainen X kuvaa yhtä testin kysymystä. Jokaisesta mitattavasta tasosta ja osa-alueesta on siten yksi kysymys, eli kyse on 4×6-matriisista = yhteensä 24 kysymystä.

Kysymysten määrä oli yksi päätettävä asia. Jos testistä olisi haluttu tehdä vielä tarkempi ja sisällöllisesti laajempi, olisi jokaisesta osa-alueesta ja tasosta voitu tehdä kaksi kysymystä (2x4x6), mutta silloin kysymyksiä olisi tullut yhteensä 48. Tai 3x4x6 = yhteensä 72 kysymystä jne. Testi haluttiin kuitenkin pitää suhteellisen lyhyenä.

Osaamistasoa arvioitaessa henkilön on hallittava alemman tason taidot, jotta osaaminen on ylitse sen eli seuraavaksi ylemmällä tasolla. Testin antamat päätelmät toimivat tällä logiikalla: jos saat päätelmäksi ”aloitteleva käyttäjä” eri osa-alueiden pistemääräsi keskiarvo on ylittänyt ”digiin tutustujan” mutta jäänyt alle ”hyötykäyttäjän”. Ylimmän ”erikoistunut osaaja” -osaamistason kysymyksiä puolestaan testissä ei ole, koska sen saamiseen riittää täydet pisteet kaikilla alemmilla tasoilla, jolloin osaaminen siis ylittää ”edistyvän käyttäjän” taidot.

Testiä tehdessä digiosaamisen osa-alueiden sisältöjä tarkasteltiin huomattavasti laajemmin kuin mitä testiin valikoituneet kysymykset käsittelevät. Ensiksi oli määriteltävä osa-alueet, sitten niihin kuuluvat sisällöt eli yksittäiset taidot ja lopulta keksittävä eri taitoihin ja tasoihin sopivat kysymykset vastausvaihtoehtoineen.

Tässä kuvassa on yksinkertaistettuna, mitä asioita ja taitoja eri digiosaamisen osa-alueisiin sisältyy:

Digitaalisen osaamisen matriisi
Digitaalisen osaamisen matriisi

Luonnollisesti eri tasoihin kuuluvat asiat ja taidot ovat enemmän tai vähemmän aikaan sidottuja. Iso osa työtä oli nimenomaan näiden pohtiminen ja valinta. Sisältöjä olisi helppo lisätä taulukkoon paljon enemmänkin, mutta pyrimme pitämään sen pääasiassa yleistaitoja käsittelevänä. Teknologian ja digitaalisen yhteiskunnan kehittyessä taulukon sisältöä tulee jälleen arvioida uudestaan.

Taulukon toiseksi ylimmällä rivillä esitetään DigiComp 2.1-mallia mukaillen, minkälaisesta tuesta ja toiminnasta eri tasoilla olevat oppijat hyötyvät. Mitä pitemmällä osaaminen on, sitä enemmän henkilön rooli muuttuu ohjattavasta ohjaajaksi.

Matriisia (ja testiä) voi käyttää myös sen arvioimiseen, millä tasolla digitukihenkilönä tai -ohjaajana toimivan tulisi olla, jotta hän voi ohjata eri digiosaamisen osa-alueita. Luonnollisesti testi ja matriisi yhdessä voivat toimia myös itseopiskelun tukena.

Testin tekninen toteutus

Testi vaikuttaa ensinäkemältä vain yhdeltä Testimato-testiltä – mitä se onkin. Tässä kohtaa lähetänkin kiitokset Testimadon ylläpitäjälle More Karvoselle teknisestä tuesta ja kehitystyöstä, joka mahdollisti mm. testin helpon upottamisen eri nettialustoille (upotus onnistuu laittamalla testi iframe-ikkunan sisään).

Se, että päädyimme toteuttamaan testin juuri Testimadolla, johtuu puhtaasti Testimadon ominaisuuksista.

Kartoitimme hankkeen aikana muita vastaavia testejä. Juuri halutun tyyppistä testiä emme löytäneet – eli sellaista, joka mahdollistaisi eri osa-alueiden/kategorioiden pisteytyksen erikseen ja niiden perusteella annettavat päätelmät.

Kaikkein lähimmäksi toivomaamme pääsi MENTEP-hankkeessa kehitetty ja testattu opettajien TVT-osaamisen itsearviointityökalu TET-SAT (Technology Enhanced Teaching Self-Assessment Tool). Se on vielä huomattavasti digitaitotestiä järeämpi työkalu antaen vielä enemmän tietoa tuloksista testin suorittajalle.

Valitettavasti TET-SAT-alusta ei kuitenkaan ollut vapaasti saatavilla, eikä budjetti tässä tapauksessa riittänyt vastaavan järjestelmän koodaukseen. Sinänsä vastaava olisi helppo tehdä, mutta mitä ei ole budjetissa, ei voida tehdä.

Joten oli löydettävä ”ilmainen” työkalu. Siinä kohtaa päädyimme tutkimaan tarkemmin myös Testimatoa. Pian kävi ilmi, että Testimadolla voi tehdä kysymyksiä, joiden oikeista vastauksista saa pisteitä eri kategorioissa. Yhteydenotto Testimadon ylläpitäjään selvitti lisäksi sen, että kategorioiden pistemäärät oli mahdollista saada näkyville loppupäätelmän yhteyteen.

Siltä varalta, että joku haluaa tehdä vastaavan, laitan kuvakaappauksen alle.

Näin Testimato osoittautui alustaksi, josta löytyi toivomamme ominaisuudet. Valinnan sinetöi Testimadon ylläpitäjän antama hyväksyntä ja tuki tämän tyyppisen testin toteuttamiseen.

Tulokset tähän mennessä

Testimadon hyviin ominaisuuksiin kuuluu lisäksi tilastot. Tätä kirjoittaessa digitaitotesti on suoritettu 993 kertaa ja päätelmät ovat jakaantuneet seuraavasti:

Tulosten jakautuminen noudattaa mielestäni sitä, mitä saattoi etukäteen odottaakin. Testi kykenee erottelemaan digitaitojen osaamistasot tämän perusteella melko hyvin – ollen samalla yksinkertainen ja nopeasti tehtävä.

Digiin tutustujien pientä määrää selittänee se, että testin löytäminen itsenäisesti netistä vaatii jo ”aloittelevan käyttäjän” osaamista, mikä useimmilta suomalaisilta löytyy. Toisaalta testistä ei haluttu tehdä liian vaikeaa etenkään alempien tasojen kysymysten osalta, koska sen haluttiin olevan mieluummin kannustava kuin lannistava.

Parhaimpaan päätelmään eli ”erikoistunut osaaja” on tähän mennessä päätynyt 10 % testin suorittajista. Tästä olen ehkä tekijänä eniten tyytyväinen, sillä jos enemmistö tai edes neljännes olisi päätynyt tähän tulokseen, voisi testiä pitää epäonnistuneena erottelemaan digitaalisen osaamisen tasoja.

Luonnollisesti pitkälle meneviä johtopäätöksiä ei näistä tilastoista voi kuitenkaan tehdä. Emmehän tiedä, keitä testin tekijät ovat todella olleet, millaisissa tilanteissa se on tehty ja moniko on tehnyt testin ”tosissaan”.

Kyseessä on hyvä pikatesti digiosaamisen arviointiin, eikä sen tarkoitus olekaan olla sen enempää.

Mikäli et vielä tehnyt testiä, voit siirtyä siihen tästä. 🙂

Ylen merkitys sananvapaudelle ja opetukselle on korvaamaton

Ylen tiedotteen mukaan Sanoma-konserni on tehnyt EU-komissiolle kantelun, jonka kohteena ovat ”erityisesti tapa, jolla Yle voi julkaista sisältöjä Yle Areenassa sekä Ylen internetissä tarjoamat oppimisen palvelut”.

Helsingin Sanomat haastatteli tuoreeltaan Sanoma Oyj:n toimitusjohtajaa hollantilaista Susan Duinhovenia. Duinhovenin mukaan ”Kantelu kuulostaa liiankin negatiiviselta. Haluamme viranomaisten pysähtyvän ja tekevän tarkistuksen”.

Todettakoon, että kantelun merkitys on lähtökohtaisesti negatiivinen. Sen synonyymi on ”valittaminen”. Ajatuksena on, että kantelun kohde on toiminut jollain tapaa väärin.

Siksi ei ole ihme, että kantelu herätti välittömästi voimakkaita tunteita.

Sanomalla on tietenkin kaikki oikeus tarkistuttaa Ylen toiminnan laillisuus EU-komissiolta.

Ylen merkitys sananvapaudelle

EU:n keskeisiä arvoja on sananvapaus. Suomen perustuslaissa (PL 12 §) se määritellään seuraavasti:

Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä.

Juuri tämän oikeuden yhdenvertaista toteutumista Ylen toiminta suojaa. Se tuottaa runsaasti uutis- ja oppimissisältöjä, joita kaupallinen media ei yksinkertaisesti tee. Verovaroin tuotetut sisällöt ovat tulotasosta riippumatta kaikkien käytettävissä.

Sananvapaus on tärkein peruste Ylen toiminnalle. Se on myös keskeinen oikeusvaltion ja demokratian toteutumisen edellytys: jotta jokainen voi muodostaa mielipiteitä ja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun tasapuolisesti, tarvitaan monipuolista, kattavaa ja puolueetonta uutistarjontaa, joka ei toteudu yksin kaupallisen uutismedian toimesta.

Yle on onnistunut tehtävässään hyvin ainakin, jos mittarina pidetään yleisön luottamusta Ylen uutisiin. Yle on ties kuinka monetta vuotta peräkkäin ollut suomalaisten luotetuin uutismedia Reuters-instituutin tekemissä kyselyissä:

On sanomattakin selvää, että luotetun uutismedian rooli vain korostuu tänä valeuutisten, salaliittoteorioiden ja muun disinformaation aikakautena.

Koska myös EU pyrkii edistämään sananvapautta ja demokratiaa, en odota sen puuttuvan merkittävästi Ylen toimintaan.

Todettakoon tasapuolisuuden nimissä vielä Sanoman toimitusjohtajan näkemys sananvapauden ja liiketoiminnan välisestä suhteesta:

”Toivon, että kaikista teoistani näkyy, että olen erittäin vahva sananvapauden puolustaja. Mutta uskon vahvasti myös siihen, että jokaisella on oikeus tehdä liiketoimintaa”, Duinhoven sanoo (lähde edellä).

Ylen merkitys opetus- ja koulutusalalle

Yle on ollut ja on merkittävä kansansivistäjä. Nykyään Yle Oppimisen sisältöpankki ja tietenkin Yle Areena ovat huomattava resurssi suomalaiskouluille.

Yle Areenan sisältöjä saa käyttää opettajien toimesta ilmaiseksi varhaiskasvatuksessa, esi- ja perusopetuksessa, lukiokoulutuksessa ja maksuttomassa ammatilliseen perustutkintoon johtavassa koulutuksessa. Luonnollisesti kuka tahansa saa käyttää Areenan sisältöjä itsensä sivistämiseen.

Voi kysyä, olisiko Suomi ollut PISA-tutkimusten kärkimaita ilman Ylen vuosikymmenien aikana kouluille ilmaiseksi tuottamia sisältöjä? Toki se on vain yksi palanen kokonaisuudessa, eikä tärkein (opettajat sen varsinaisen työn tekevät), mutta merkityksensä silläkin on ollut.

Ylen oppimissältöjen merkitys ulottuu kouluja laajemmalle. Esimerkiksi Yle Oppimisen Valheenpaljastaja-artikkelisarja on oivallista luettavaa kenelle tahansa, joka pyrkii tunnistamaan faktan humpuukista. Vastaavaa tarjontaa en ole löytänyt kaupalliselta puolelta. Yle Areena puolestaan tarjoaa jatkuvasti esimerkiksi laadukkaita dokumentteja eri aihepiireistä.

Kouluissa ja kunnissakin on eroja. Kaikilla ei ole varaa ostaa Sanoman kieltämättä laadukkaita oppikirjoja ja sähköisiä materiaaleja käyttöönsä.

Koulujen oppimateriaalit – paperinen ja sähköinen – ovat valtava bisnes. Jokainen esimerkiksi lukion oppikirjoja ostanut tietää, että niiden hinnoittelu on vedetty niin sanotusti tappiin asti. Kukaan tuskin ostaisi niitä samoilla hinnoilla, jos kyse ei olisi pakollisesta hankinnasta. Sähköisessä maailmassa sama sisältö voidaan myydä rajoittamattomasti uudelleen ilman tuotantokustannusten merkittävää kasvua.

Lainaus OPH:n toisen asteen koulutuksen kustannuksia koskevasta selvityksestä (2018):

Lukio-opintoihin liittyvät välttämättömät kustannukset ovat nykyään keskimäärin 2 500 euroa, kun opiskelussa käyttökelpoisen kannettavan tietokoneen hinnaksi arvioidaan 600 euroa. Digitaalisten materiaalien käyttöön ottaminen ei näytä vähentävän kokonaiskustannuksia, koska niitä ei voi hankkia käytettyinä.

Yhden lukiojakson oppikirjojen hinnalla tilaa Hesarin vuodeksi. Tässä lieneekin Sanoman toimintalogiikan ydin ja sen tavoite.

Jos nyt Yleen ”kajoaminen” aiheuttaakin jonkinasteisen boikottiaallon HS:n tilauksiin, niin Sanomalle se kannattaa, jos tuloksena saadaan rajoitettua Ylen verovaroin tuottamien oppimissisältöjen tarjontaa verkossa, koska oppimateriaaleissa kate on kymmeniä kertoja uutismediaa parempi.

Tosin juuri oppimateriaaleissa Sanoman ensimmäisen vuosineljänneksen tulos oli huomattavasti miinuksella. Näin on ainakin toista vuotta peräkkäin. Korjaus: koko vuoden 2020 lukemat (kuvassa oikealla) olivat plussalla, mutta ensimmäinen kvartaali miinuksella. Viime vuoden tuloksessa oppimissisällöt olivat Sanoman liiketoimintasegmenteistä voitollisin.

Sanoma on investoinut merkittävästi palkkaamalla lisää henkilöstöä Learning-liiketoimintaansa. Ylen oppimissisältöjen rajoittamisen pyrkimys on loogista jatkumoa tälle.

Sanomalla on ymmärrettävästi kiire toisen asteen oppikirjojen tullessa maksuttomiksi eli opetuksen järjestäjien hankittaviksi. Muutostilanteessa markkinaosuudet muotoutuvat väistämättä uudestaan. Mitä enemmän Sanoma pystyy torppaamaan ”ilmaisten” (oikeammin: yhteisesti verovaroista kustannettujen) oppimateriaalien tarjontaa, sitä vahvemmassa asemassa se itse on.

Sanoman todellinen kilpailija verkossa on YouTube

Yle ja etenkin Yle Areena on ”suomalaisten rakastama” kuten Ylen toimitusjohtaja Merja Ylä-Anttila osuvasti ilmaisee. Siksi Sanoman kantelu on kaikesta huolimatta yllättävä. Koska kyse on pitkään juurtuneista tunteista, on selvää, että Sanoma kerää nyt laajan yleisön ”vihat” päällensä. Reaktioiden voimakkuus voi kuin voikin yllättää Sanoman päättäjät.

Isossa mittakaavassa Suomi on Sanoman Learning-liiketoiminnassa yksi pienimpiä markkina-alueita. Voi pohtia, onko nyt otettu riski kuitenkaan sen arvoinen.

Mutta katsottiinpa kansallista tai globaalia tasoa, niin Sanoman isoin kilpailija verkossa ei ole Yle eivätkä muutkaan eurooppalaiset yleisradioyhtiöt, vaan amerikkalaisjätti Google ja varsinkin sen YouTube-videopalvelu.

Seuraavassa on Suomen käytetyimmät verkkosivustot Similarwebin mukaan:

Lista on pysynyt melko muuttumattomana vuodesta 2009 lähtien, jolloin YouTube kipusi toiselle sijalle heti Googlen hakukoneen jälkeen.

Todettakoon, että myös YouTubea käytetään laajasti opetuksessa. Eri alojen ammattilaiset ja harrastajat jakavat sinne videoitaan. Niin tekee myös lukuisat opettajat. YouTube on merkittävä ilmaisen oppimateriaalin jakelukanava.

Mediat kilpailevat loppujen lopuksi yleisön ajankäytöstä. YouTube on videoalustojen keskinäisessä kilpailussa huomattavasti merkittävämpi tekijä kuin Yle Areena. Jopa Facebook menee videoalustana Areenan edelle. Seuraavassa on käytetyimmät videoalustat Suomessa vuonna 2019 (lähde: AudienceProject).

Sanoma ei ymmärrettävästi voi syyttää YouTubea valtiontukien antamasta epäreilusta kilpailuedusta kuten Yleä.

Ehkä Sanoman johdossa olisi syytä miettiä, mitä he voisivat tehdä toisin parantaakseen mahdollisuuksiaan kilpailla Googlen ja Facebookin palvelujen kanssa?

Vastaus tuskin on sananvapauden ja oppimisen kannalta kansallisesti tärkeän Ylen toimintaedellytysten rajoittaminen.