Pidin eilen luennon yhteisöllisyydestä ja ryhmäytymisestä netissä Päihdepäivillä A-klinikkasäätiön järjestämässä ”Ohjattujen nettivertaisryhmien ABC – starttipaketti” -seminaarissa.
Esityksessäni tarkastelin ensiksi, miten yhteisöllisyys näkyy sosiaalisen median käytössä ja mitä vaikutuksia sillä on ollut somen käyttäjille. Toiseksi ja varsinaisena aiheena kävin läpi sitä, millaisia mahdollisuuksia on luoda ja ylläpitää verkossa toimivia ryhmiä ja yhteisöjä. Tässä tapauksessa näkökulmana oli erityisesti vertaisryhmätoiminta. Esitykseni painottui ryhmien ja yhteisöjen syntyprosessiin kuten ryhmäytymisen vaiheisiin, niiden sosiaaliseen rakenteeseen ja käytännön toiminnan järjestämiseen. Kun tämä puoli on kunnossa, on sopivan teknisen alustan löytäminen sen jälkeen helpompi rasti – joskaan ei ihan yksinkertainen juttu aina sekään.
Esitykseni jälkeen A-klinikkasäätiön Lasinen lapsuus -vertaisryhmätoiminnan koordinaattorit ja vertaisohjaaja kertoivat käytännön kokemuksia anonyymeistä verkossa toimivista vertaistukiryhmistä. Taustalla on peräti jo kymmenen vuoden ajan kehitetty ilmeisen onnistunut toimintamalli. Tutustuimme myös konkreettisesti heidän käytössään olevaan keskustelualustaan ja n. kymmenviikkoisen ohjatun vertaistukijakson vaiheisiin.
Lauran ja Jannen esitykseen voi tutustua tästä.
Seminaarin tavoitteena oli tarjota osallistujille tietoa sekä käytännön kokemuksia ja apua vertaistukiryhmien järjestämiseen. Tämä onnistui mielestäni hyvin, sillä allekirjoittaneen ”teoriaosuus” ja sitä seurannut käytännön kokemusten ja esimerkkien osuus loivat yhtenäisen kokonaisuuden. Kumpikin osuus ikään kuin vahvisti ja tuki toista osuutta, että näin se todella menee, näin se tehdään ja tämä toimii oikeasti!
LEHMÄTKIN LENTÄIS 