Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat tehtiin wikityöskentelynä

Suomen evankelis-luterilainen kirkko julkaisi sosiaalisen median suuntaviivansa 9.10.2012 nimellä ”Meidän kirkko verkossa”. Tiedote  löytyy täältä ja varsinainen teksti on kirkon wikissä.

 

Miten kirkko toimii sosiaalisessa mediassa?

Tekstin alussa kuvataan kirkon lähestymistapa sosiaaliseen mediaan:

Sosiaalinen media on kirkon uusin toimintaympäristö, joka mahdollistaa viestinnän suuren joukon kanssa ja samalla henkilökohtaisen kontaktin yhden ihmisen kanssa. Sosiaalinen media on ihmisten kohtaamisen ja viestinnän paikka, jossa “iloitaan iloitsevien kanssa ja itketään itkevien kanssa.” (Room. 12:15)

Sosiaalisessa mediassa ihmiset keskustelevat keskenään. He kirjoittavat internetin keskusteluforumeille ja blogeihin, jakavat ja kommentoivat tilapäivityksiä, kuvia ja videoita, luovat ja kehittelevät uusia toimintamuotoja erilaisissa palveluissa tai niiden yhdistelmissä.

Kirkko on mukana sosiaalisessa mediassa, koska Jeesus kehotti seuraajiaan: ”Menkää kaikkialle maailmaan ja julistakaa evankeliumi kaikille luoduille.” (Mark. 16:15) Kirkko on siellä valmiina keskustelemaan ja vastaamaan, julistamaan ja auttamaan.

Ohjeet jakaantuvat neljään teemaan, jotka kuvaavat toisaalta yksilön ja yhteisön toimintaa sekä toisaalta avointa/julkista ja suljettua/luottamuksellista tilaa verkossa:

Koko tekstin voi lukea tästä.

 

Miten kirkon some-suuntaviivat tehtiin?

Kirkon sosiaalisen median suuntaviivojen tekemistä alettiin suunnittelemaan elokuussa 2011. Tai ainakin silloin sain itse siitä tiedon, kun Terhi Paananen Hengellinen elämä verkossa -hankkeesta otti minuun yhteyttä ja kysyi, olisinko halukas tulemaan mukaan. Olinhan minä – etenkin, kun pian kävi ilmi, että Terhillä ja allekirjoittaneella oli sama käsitys siitä, että tätä some-ohjeistusta ei tehtäisi pienen ryhmän toimesta ”ylhäältä alaspäin”, vaan tavoitteena oli alusta lähtien saada mahdollisimman laajasti kirkon työntekijät mukaan niitä yhdessä miettimään ja tekemään.

Oma roolini oli osallistua kirkon some-suuntaviivojen tekemisen suunnitteluun osana kirkon suunnitteluryhmää. Hyvän pohjan tähän antoi aiemmat kokemukseni some-ohjeistusten tekemisestä sekä verkossa tapahtuvan yhteisöllisen työskentelyn ja sen ohjaamisen tunteminen. Tämän mittaluokan hankkeesta minulla ei kuitenkaan ollut ennestään kokemusta – toisaalta en tiedä, että vastaavaa olisi aiemmin Suomessa tehty. Olimmehan aloittamassa some-ohjeistuksen tekemistä organisaatiolle, jolla on jäseniä n. 4,2 miljoonaa ja työntekijöitä yli 21 000.

Yhteisöllinen työskentely päätettiin tehdä yritykseni kehittämällä Purot.net-wikialustalla ja kolmessa seminaarissa, jotka ajoittuivat marraskuun 2011 ja huhtikuun 2012 välille. Toimin myös kouluttajana näissä seminaareissa.

Seminaarien ohjelma oli lyhyesti kerrottuna tällainen:

1. seminaari: Aloittaminen (22.11.2011, Lahti)

• Kontekstin avaaminen: kirkko sosiaalisessa mediassa, tietoa ja kokemusten jakamista
• Wikin ja yhteisöllisen työskentelyn tarkoituksen kuvaaminen osallistujille
• Ideoiden, kysymysten, mielipiteiden jne. kerääminen sosiaalisen median suuntaviivoihin (keskustelut ja muistiinpanot ryhmissä)

2. seminaari: Työstäminen (23.2.2012, Jyväskylä)

• Uusien osallistujien ottaminen mukaan prosessiin ja kouluttaminen
• Suuntaviivojen jatkotyöstäminen ryhmissä teemoittain ensimmäisen seminaarin tuotosten pohjalta, oleellisen nostaminen esiin

3. seminaari: Tarkistaminen (24.4.2012, Helsinki)

• Uusien osallistujien ottaminen mukaan prosessiin ja kouluttaminen
• Suuntaviivojen tarkistaminen ja hiominen valmiiksi ryhmissä, mahdollisten puuttuvien osien täydentäminen

Lisäksi seminaarien välillä suunnitteluryhmä teki sihteerin/toimittajan työtä wikiin syntyvän tuotoksen jäsentämisessä. Pyrkimyksenä oli jatkaa aina seuraavassa seminaarissa siitä, mihin edellisessä jäätiin. Kunkin seminaarin ohjelma suunniteltiin tästä näkökulmasta. Oleellista oli tavoitteellisuus päästä yhdessä luotuun tuotokseen näiden kolmen seminaarin tuloksena.

 

Ajallisesti tarkasteltuna wikityöskentelyn aktiivisuus näytti tältä:

 

Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat olivat käytännössä valmiita viimeisen seminaarin jälkeen. Työskentelyyn osallistui yhteensä n. 500 kirkon työntekijää verkossa ja seminaareissa. He tekivät siis itse itselleen periaatteet sosiaalisessa mediassa toimimiseen. Vasta valmiille tuotokselle haettiin hyväksyntä organisaation johdosta. Työskentely tapahtui siten organisaatiossa ”alhaalta ylöspäin”.

Viimeisen seminaarin jälkeen sisältöön tehtiin vain pieniä muutoksia ja muotokorjauksia. Kesän aikana kirkko tuotti lisäksi havainnollistavan animaation suuntaviivoista. Ensimmäisen version julkaisu tapahtui virallisesti 9.10.2012, kuten alussa kerroinkin. Lopputulos on yhä samalla wikialustalla kuin missä se tehtiin, joten jatkotyöstäminen on helppoa aina tarpeen mukaan. Myös kommentointi onnistuu, jopa anonyymisti.

 

Jälkipohdintaa 

Etukäteen ajateltuna tässä työskentelymallissa vaarana oli jauhaa samoja asioita uudestaan jokaisessa seminaarissa sen sijaan, että olisi aidosti päästy eteenpäin. Tältä kuitenkin vältyttiin, sillä wikityöskentely perustuu siihen, että samaa tuotosta parannetaan sykli sykliltä, eikä keksitä joka kerta ”pyörää uudestaan”. Toisaalta pidän tärkeänä, että toimintaa koordinoi alusta loppuun asti sama suunnitteluryhmä, joka huolehti siitä, että toiminta seminaareissa oli tarkoituksenmukaista ja tehokasta. Jokaisessa ryhmässä olikin aina mukana suunnitteluryhmän jäsen tai kaksi. Prosessia siis fasilitoitiin hyvinkin määrätietoisesti (lisää fasilitoinnista esim. Wikipediassa), ja voisi sitä kutsua myös yhteisöllisen toiminnan skriptaamiseksi.

Ongelmiltakaan ei vältytty. Osan ongelmista otan omaan piikkiini – etenkin Jyväskylän seminaarissa ilmenneet tekniset ongelmat wikialustassa. Ruoskin silloin itseäni niiden takia aika kovastikin, mutta samaan aikaan sain ihmetellä, miten sitoutuneita ja motivoituneita seminaarissa mukana olleet kirkon työntekijät olivat ongelmista huolimatta. Voi ajatella niinkin, että kohdatut haasteet olivat koetinkivi, joka sai mukana olleet antamaan itsestään vielä vähän enemmän ja ottamaan työn itselleen.

Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat ovat nyt olleet reilun viikon julkistettuna (julkisena ne ovat olleet alusta lähtien). Wikiin tulleet kommentit ovat olleet voittopuolisesti positiivisia – joskin esiin on tuotu se, että hyvätkään ohjeet eivät takaa niiden mukaista toimintaa. Olen kuitenkin varma, että työntekijöiden itse itselleen tekemiin ohjeisiin ollaan valmiimpia sitoutumaan kuin jonkun muun tekemiin. Keskustelussa on myös nopeasti tullut esiin uusia näkökulmia, jotka some-ohjeissa olisi hyvä huomioida.

Tässä ote kommenteista (tuorein ylinnä):

Tältä pohjalta on hyvä jatkaa sosiaalisen median pelisääntöjen pohdintaa. Lähtökohta on saavutettu: keskustelu jatkuu!

Kelpaa malliksi muillekin organisaatioille: uskaltakaa ottaa organisaationne jäsenet laajasti mukaan miettimään yhteisiä ratkaisuja yhteisiin ongelmiin. Se kannattaa!

Paras saamani palaute tästä projektista oli kommentti, että tärkeämpää kuin sosiaalisen median suuntaviivojen tekeminen, on niiden aikaansaamiseksi käytetty yhteisöllinen työskentelytapa. Kyse ei ole vain yhdestä tuotoksesta vaan toimintakulttuurin muutoksesta ja siihen liittyvistä uusista työskentelytavoista, joita toivottavasti käytetään jatkossa yhä enemmän.

Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat saivat alkunsa (sisältää esityksen)

Olin eilen Lahdessa kirkon järjestämässä Suuntaviivat-seminaarissa. Kyseessä oli ensimmäinen kolmesta seminaarissa, joiden aiheena ei ole enempää eikä vähempää kuin tehdä crowdsourcingin ja yhteisöllisen työskentelyn avulla kirkolle sosiaalisen median suuntaviivat.

Oma roolini projektissa on konsultti/kouluttaja. Olen aiemmin osallistunut kolmen muun sosiaalisen median ohjeistuksen tekoprosessiin, mutta kirkon kokoisen organisaation some-ohjeiden tekeminen on omassa mittaluokassaan. Erilaisia näkemyksiä ja tarpeita on laidasta laitaan. Siksi ohjeistuksen sijasta puhutaankin suuntaviivoista. Tiukkaa ohjeistusta ja kontrollia siis vältetään.

Ajatuksena on tehdä koko prosessi alhaalta ylöspäin: some-suuntaviivojen sisältö kerätään seminaareissa kirkon työntekijöiltä. Mitään ei anneta valmiina, vaan osallistujat luovat itse sisällön. Ydinryhmän tehtävänä on vain suunnitella ja fasilitoida työskentelyä.

Eilen Lahdessa työskentelimme ns. learning cafe -menetelmällä, jossa ryhmät kiersivät eri pisteissä. Jokaisessa pisteessä oli oma näkökulmansa/teemansa sosiaaliseen mediaan ja siellä toimimiseen. Työskentelypisteiden isännät/emännät kirjasivat ryhmien keskusteluissa esiin tulleet ajatukset ylös Suuntaviivat-wikiin. Wikissä työskentelyyn voi osallistua sekä seminaarien aikana että niiden välillä ja se myös takaa prosessin avoimuuden.

Päivän lopuksi seminaarin osallistujat sanoivat pitäneensä tästä työskentelytavasta – vaikka se juuri osallistujien kannalta onkin vaativa: 1,5 tuntia tiivistä keskustelua aiheen vaihtuessa 15 minuutin välein. Samaan aikaan tehokasta ja mielekästä! 🙂

Kirkon sosiaalisen median suuntaviivat tehdään tällä tavalla yhteisöllisesti siksi, että mahdollisimman moni pääsisi osallistumaan niiden tekemiseen. Näin Suuntaviivoissa voidaan huomioida laajasti erilaiset tarpeet ja samalla harjoitellaan yhteisöllistä toimintatapaa sekä wikityöskentelyä. Jalkautetaan ja edistetään sosiaalisen median toimintakulttuuria. Lopputuloksena saadaan toivottavasti aikaan yhteinen tuotos, jonka kirkon työntekijät kokevat omakseen – eli joka on heidän yhteinen näkemyksensä sosiaalisesta mediasta kirkon toiminnassa. Tällaisiin suuntaviivoihin ollaan paljon valmiimpia sitoutumaan kuin jos ne tehtäisiin pienessä piirissä ja annettaisiin sitten määräyksenä ylhäältä alaspäin.

Alla vielä työskentelyä edeltäneen luentoni esitys, joka sisältää lyhyen johdannon sosiaaliseen mediaan, sen toimintakulttuuriin sekä some-ohjeistuksen tekoon.

Avaa esitys SlideSharessa

Ja tässä learning cafe -työskentelyn ohje suuntaviivojen teemoineen:

Avaa esitys SlideSharessa

P.S. Kirkko avasi myös Facebook-sivun viikko sitten torstaina.

Vierailija virtuaalimaailmasta (esitys)

Tänään kävin ”vierailijana virtuaalimaailmasta” Oulun hiippakunnan sosiaalisen median koulutuksessa. Alla esitys.

Päivän teemana oli, miten ihmiset löytävät toisensa ja tekevät yhteistyötä sosiaalisessa mediassa, ja mikä on tiedon jakamisen ja yksityisyyden suhde. Kun tietoa jaetaan, kavennetaan samalla myös omaa yksityisyyttä. Yksityisyyden kapeneminen ja ihmisten välinen tiedon jakaminen (johon vuorovaikutus näissä paljon keskittyy) on se trendi, johon esim. Facebookin ja Patientslikeme -palvelujen suosio pitkältii perustuu. Sosiaaliseen mediaan on ikään kuin sisäänkirjoitettuna vaatimuksena kontrollin ja yksityisyyden väheneminen: jos haluat jotain saada, täytyy sinun myös jotain antaa itsestäsi muille. Aiheessa on luonnollisesti monenlaisia kysymyksiä – sekä mahdollisuuksia että uhkia.

Avaa esitys SlideSharessa

Ihmiset ihmisille = sosiaalinen media (esitys)

Pidin tänään sosiaalisen median koulutuksen Oulun hiippakunnan henkilöstölle. Pari aiempaa koulutusta ovat olleet hyviä kokemuksia ja tälläkin kertaa oltiin nopeasti asian ytimessä. Keskustelua syntyi siinä määrin, että muutenkin ylilaajasta esityksestä jäi lopusta paljon pois – hyvä näin. 🙂

Avaa esitys SlideSharessa

Keskustelimme etenkin nuorten ja vanhempien ihmisten välisestä erosta sosiaalisen median käytössä (kts. slidet 10-11). Ongelma on, että nuoret tarvitsisivat monella tapaa ohjausta netin vastuulliseen käyttöön, mutta vanhemmat ikäluokat käyttävät sosiaalista mediaa huomattavan vähän, jonka vuoksi heillä ei useinkaan ole edellytyksiä ohjata nuoria netin käytössä – saati ymmärtää, millaisessa ympäristössä nuoret netissä elävät. Tämä korostuu varsinkin vanhempien, opettajien, lapsi- ja nuorisotyön sekä muiden kasvatuksen parissa työskentelevien osalta.

Tässä pari keskustelua herättänyttä aihetta:

• Mitä omalla nimellä löytyy Googlella ja mikä sen merkitys on
• Medialukutaito, printti- ja digitaalinen media
• Facebookissa saa olla vain yksi käyttäjätunnus per henkilö, mutta monella aikuisellakin on monta käyttäjätunnusta
• Facebookissa on paljon alaikäisiä eli alle 13-vuotiaita, jotka valehtelevat ikänsä rekisteröityessään
• Tekijänoikeudet – iso ongelma, koska niiden osaaminen on vaikeaa, vaikka oikein yrittäisi
• Toisen nimellä esiintyminen netissä, identiteettivarkaudet (ei vielä nykyisin rikollista, mutta moraalinen puoli lienee selvä)
• Nettikiusaaminen
• Verkkoyhteisöjen sosiaalisten mekanismien (mm. tiukka yhteisöllisyys ja luottamuksen nopea syntyminen) hyödyntäminen epäeettisesti

Kaikki nämä ovat ns. kotona opittavia asioita – kyse on ylipätään siitä, toimitaanko eettisesti ja miten käyttäydytään muita ihmisiä kohtaan. Joskus tosin tuntuu siltä, että jotkin asiat ovat selviä netin ulkopuolella, mutta unohtuvat netissä. Tietyllä tavalla lohdullinen kommentti oli, että ”nuoret kyllä tietävät tekevänsä väärin, jos rekisteröityvät Facebookiin alaikäisenä”. Loppujen lopuksi lapsille/nuorille on tärkeintä opettaa oikean ja väärän ero, mutta samalla olisi hyvä ymmärtää sosiaalistunutta nettiä edes vähän laidasta.

Ja samalla, kun yhteiskunta palveluineen siirtyy yhä enemmän verkkoon, täytyy olla huolestunut myös vanhemmista ikäluokista – käyttötaitojen osalta jopa nuoria enemmän. He tarvitsisivat taitoja toimia netin sosiaalisissa verkostoissa ja yhteisöpalveluissa myös itseään varten. Monesti kuulee sanottavan, että olemme sosiaalisen median osalta vasta kehityksen alussa. Näin varmasti on, ja siksi nettitaidot ovat tärkeitä kaikille.

Sosiaalinen media ihmisten kohtaamisessa (esitys)

Pidin tänään luennon sosiaalisesta mediasta ryhmälle Oulun hiippakunnan työntekijöitä. Netin kautta myös kirkko voi tavoittaa uusia ihmisiä uusilla tavoilla. Mukavan paljon keskustelua, esim. työ- ja henkilökohtaisen verkkoidentiteetin rajoista ja yhteensovittamisesta. Alla esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Sosiaalinen media alusta loppuun (esitys)

Pidin tänään luennon sosiaalisesta mediasta Oulun hiippakunnan työntekijöille osana Hengellinen työ verkossa -koulutuspäivää (kts. hankekuvaus). Aluksi käsittelin sosiaalisia verkostoja sekä yhteisöllisyyden muotoja ja lopussa sitä, miten sosiaalisen median palvelut ovat osana eri elämänvaiheita. Yhtenä esimerkkinä otin esille Jokelan kouluammunnan ja sosiaalisen median roolin tapahtumissa.  Tässä esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Luennon aikaisissa keskusteluissa käsiteltiin mm. sosiaalisten verkostojen muodostumista, luottamuksen syntymistä netissä, verkkoidentiteettiä, työntekijöiden erilaisia rooleja ja sitä, miten sosiaalisen median kautta voidaan tavoittaa monenlaisia kohderyhmiä.

On muuten mielenkiintoista ja aikaa kuvaavaa, että riippumatta koulutuksen kohderyhmästä viime aikoina on aina noussut esiin tarve sosiaalisen median strategialle/ohjeistukselle. Vaikka varsinaista strategiaa ei ole kirjoitettu, niin kirkko on jo hyvässä vauhdissa: tärkein, eli linjaus olla läsnä sosiaalisessa mediassa, on tehty, ja toiminta on aloitettu mm. määräämällä alueelliset vastuuhenkilöt ja aloittamalla henkilöstön laajat koulutukset.