Jos olet seurannut sosiaaliseen mediaan liittyviä uutisia, olet varmasti törmännyt Elloon. Kyse on tämän vuoden maaliskuussa avatusta yhteisöpalvelusta, johon joidenkin uutisten mukaan ”Facebookin käyttäjät ovat pakenemassa”. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sekä Elloa mediailmiönä että itse palvelua.
Miksi Ello ylitti uutiskynnyksen?
Kun uudesta some-palvelusta kohkataan uutisissa ympäri maailmaa, voisi olettaa syyn löytyvän itse palvelusta – siis, että se tarjoaisi jotain uutta tai ainakin selvästi parempaa kuin muut some-palvelut aiemmin. Tästä ei ollut Ellon kohdalla kyse. Mielestäni Ellon mediailmiön syyn on parhaiten kiteyttänyt tutkija Salla Laaksonen (IL:n jutussa hänen nimensä on väärin):
Ellolle sattui onnenkantamoinen, kun Facebookin ongelmat Yhdysvaltojen länsirannikon homoyhteisön kanssa tulivat julki. Se oli hyvä hetki tulla esille vaihtoehdon kanssa.
Siinä se. Suhteellisen pieni käyttäjäryhmä Yhdysvalloissa kritisoi Facebookia, Ello tarttui tilaisuuteen, joku toimittaja kirjoitti jutun ja uutinen lähti leviämään. Siinä on monta sattumaa, joita ilman emme olisi kuulleet Ellosta koskaan suomalaisissa uutisissa.
Kiinnostava kohta Ellon tarinassa on sen väitetty ”epäkaupallisuus”. Ellon kotisivulla on manifesti, jossa hyökätään muiden yhteisöpalvelujen kaupallisuutta ja mainontaa vastaan. Sen sijaan Ello sanoo uskovansa mm. läpinäkyvyyteen sekä kehittäjien ja käyttäjien väliseen yhteistyöhön. Teksti päättyy mahtipontiseen julistukseen:
You are not a product.
Sama julistus jatkuu toisellakin sivulla. Ello siis antaa itsestään kuvan palveluna, joka laittaa käyttäjien edut bisneksen edelle. Tarinaa tuetaan haastattelulausunnoilla, joissa annetaan kovin idyllinen kuva Ellon synnystä. Tämä lainaus on Iltalehdestä:
Pyöräkauppias Paul Budnitz rakensi Ellon alun perin vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta elokuun alussa palveluun alettiin kutsua käyttäjiä myös sisäpiirin ulkopuolelta.
Kriittinen lukija ei tätä purematta niele. Vai että pyöräkauppias rakensi uuden yhteisöpalvelun vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta sitten hyvää hyvyyttään päästi sinne muutkin?! 🙂
Ja totta onkin, että Ellon kaunis tarina on vain mediaa varten rakennettu… tarina. Sillä hyvät tarinathan myyvät – tai ainakin leviävät mediassa – minkä Ellon tarina on hyvin osoittanut.
Totuus on kuitenkin toinen. Ello on kovalla rahalla rakennettu palvelu, joka sai maaliskuussa 435 000 dollarin rahoituksen FreshTracks Capital -yritykseltä. Asia käy ilmi tästä blogikirjoituksesta, jossa muutenkin katsotaan ansiokkaasti Ellon julkisuuskuvan taakse.
Huomionarvoista on, että Ello ei tuo kotisivuillaan ilmi saamaansa rahoitusta, vaikka vannookin läpinäkyvyyden nimiin. Ja kun firma on saanut riskirahoitusta, sen asiakkaat ovat mitä enimmissä määrin tuote, jonka rahoittaja myy heti tilaisuuden tullen hyvällä voitolla pois.
Se siitä ”pyöräkauppiaan kaveripiirilleen rakentamasta” palvelusta ja siitä, etteivätkö Ellon käyttäjät muka olisi tuotteita.
Voi ihmetellä, miksi suomalaismedia ei ole tarttunut tähän jo pitkään tiedossa olleeseen asiaan, vaan Ellon markkinointitarinaa on toisteltu ilman kritiikkiä. Voin toki vastata itse: koska toimittajat näkivät Ellossa mainion mediatarinan, jota ei saanut vesittää liian pian.
Ensimmäinen suomalaistoimittaja, joka tarttui Elloon, taisi olla HS:n Jussi Pullinen. Jutun otsikko oli erittäin ”myyvä”, ja se oli omiaan aiheuttamaan Ello-hypeä myös Suomessa, vaikka Jussi itsekin ounasteli jutussa aivan oikein, että hype tuskin kantaa kovin pitkälle. Oli vain ajan kysymys, milloin Jussi kirjoittaisi tarinan toisen osan, jossa ”paljastettiin” Ellon monet puutteet – jotka toki olivat Jussin tiedossa jo ensimmäistä juttua kirjoittaessa. Ehkä trilogian kolmas ja viimeinen osa on jo valmiiksi kirjoitettu? Se, jossa paljastetaan Ellon salattu kaupallisuus. 😉
Iltalehden/STT:n Ello-juttu puolestaan joutuu outoon valoon, kun sekä Salla Laaksonen että Airi Lampinen, joita jutussa haastateltiin, ovat Facebook-keskustelussa kertoneet (keskustelu näkyy vain Sallan kavereille), että he toivat Elloon ja sen uutisointiin liittyen toimittajalle esiin monia kriittisiä näkökulmia, mutta ne jätettiin jutusta pois. Esimerkiksi Ellon saamasta rahoituksesta ei jostain syystä haluttu kertoa – ilmeisesti toimittajalle oli tärkeämpää jatkaa Ellon keksittyä tuhkimotarinaa. Itse ihmettelen, miksi jutun perässä ei lue sen kirjoittaneen toimittajan nimeä. Edit: johtuu kuulemma siitä, että lehti voi halutessaan jättää STT:n toimittajan nimen mainitsematta.
Oli miten oli, Ello on ollut medialle hyvä jatkokertomus: siitä saa raflaavia otsikoita ja otsikot tuovat klikkauksia eli käyttäjiä katsomaan verkkolehtien mainoksia. Taitavaa – kuin suoraan oppikirjasta – mutta ei lukijaa palvelevaa journalismia.
Mikä Ello oikeasti on, haastoiko se Facebookin?
Kun kuulin Ellosta ensimmäisen kerran, reaktioni oli tällainen, lainaukset poimittu Twitter-keskustelusta:
Noita mahtuu kymmenen tusinaan.
uskon nopeaan pyrähdykseen, joka on yhtä nopeasti ohi.
tää on taas sitä kun media keksii uudestaan, että Facebook-dissaus tuo klikkejä
”koska se ei ole Facebook” ei ole koskaan riittänyt pidemmän päälle
Ennakko-oletukseni osui liiankin hyvin oikeaan. Ellon tyyppisiä palveluja kun on nähty lukuisia ennenkin, eivätkä ne ole menestyneet yhtään sen paremmin. Kuka vielä muistaa esimerkiksi Diasporan? Wikipediasta löytyy pitkä lista yhteisöpalveluja, joista monet ovat olleet Ellon kaltaisia tähdenlentoja.
Kävin itsekin katsastamassa Ellon. Se todellakin on täysi raakile ja buginen. Lisäksi sen kovasti hehkutettu ”minimalistinen” käyttöliittymä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen käytön oppiminen on uudelle käyttäjälle todella vaikeaa. On suoritus sinänsä tehdä palvelun käytöstä niin vaikeaa niin vähillä käyttöliittymäelementeillä.
Ominaisuuksiensa puolesta Ello ei tarjoa mitään uutta Facebookiin ja Twitteriin verrattuna. Paremminkin siitä puuttuu monia tärkeitä toimintoja, joita ilman se ei vastaa nykypäivän some-palveluihin tottuneiden käyttäjien vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi yksityisviestit, viestien retweettaus/jakaminen omalle verkostolleen ja palvelun sisäiset ilmoitukset uusista viesteistä, maininnoista yms (sen sijaan Ello lähettää tolkuttoman määrän sähköposti-ilmoituksia – ennen kuin käyttäjä huomaa kytkeä ne pois päältä).
Tähän mennessä ainoa ominaisuus, jonka Ello tarjoaa kilpailijoitaan paremmin, on käyttäjätunnuksen poistotoiminto. Se löytyy tarvittaessa helposti.
Mitä sitten tulee siihen, että Elloa on kutsuttu ”anti-Facebookiksi” tai ”Facebookin epäkaupalliseksi vaihtoehdoksi”, niin sitä ei yksinkertaisesti edes voi verrata Facebookiin, sillä palvelut ovat niin erilaisia. Siinä missä Facebook on tuhansiin muihin verkkopalveluihin integroituva sosiaalinen alusta, on Ello vain yhden asian some-palvelu. Ominaisuuksiensa ja käyttötarkoituksensa puolesta Ellon vertailukohteeksi käy paremmin Twitter – tosin sekin huonosti, koska Ellolta puuttuu vielä kokonaan mobiilisovellukset. Twitter tarjoaa kuitenkin huomattavasti paremmat ominaisuudet ja ennen kaikkea varmemman ja vakaamman teknisen alustan kuin Ello.
Loppujen lopuksi ainoa, mitä Ello on onnistunut minulle käyttäjänä tarjoamaan, on se pääasiassa viime viikolle ajoittunut uutuudenviehätys, joka aina liittyy uuteen some-palveluun tutustumiseen. Se oli myös osaltaan yhteisöllinen kokemus, kun Elloon tulvi ns. varhaisia käyttäjiä, joita yhdistää kiinnostus tutustua uusiin juttuihin ja halu arvioida niitä yhdessä. Hetken aikaa Ello toi nostalgisesti mieleeni vuosien 2006-2007 Jaikun, jossa monet varhaiset suomalaiset somen käyttäjät kokoontuivat – paljon ennen kuin Twitter ja Facebook yleistyivät massojen huviksi. Mutta siinä, missä Jaiku oli todella nerokas, Ello ei tarjoa tähän genreen mitään uutta. Vuoden 2007 Jaiku olisi edelleen monessa suhteessa Elloa edellä.
Facebookin venettä Ello ei koskaan edes heilauttanut. Muutaman miljoonan käyttäjän (sekin vain hetken aikaa) tulokkaan rinnastaminen yli miljardin käyttäjän Facebookiin kertoo lähinnä joidenkin toimittajien omasta agendasta ja huonosta arviointikyvystä.
Olen seurannut Ellon käyttäjämäärän kehittymistä Alexa-tilastointipalvelusta (tai pikemminkin WolframAlphasta, joka hakee tiedot Alexasta). Käyttäjämäärä on kehittynyt seuraavasti:
- 3.10.2014: 3,9 miljoonaa vierailua päivässä
- 6.10.2014: 4,7 miljoonaa vierailua päivässä
- 8.10.2014: 4,0 miljoonaa vierailua päivässä
- 9.10.2014: 3,6 miljoonaa vierailua päivässä
- Päivitys 13.10.2014: 1.6 miljoonaa vierailua päivässä
- Päivitys 20.10.2014: 860 000 vierailua päivässä
Tuoreimmasta käyttäjämääräkuvaajasta käy hyvin ilmi, miten nopeasti Ello nousi suosituksi – kiitos onnistuneen tarinan ja sen tuoman maailmanlaajuisen uutisoinnin – ja miten nopeasti se on nyt painumassa takaisin unholaan:
Ellon tarina on pian lopussa.
Paljon kiinnostavampi jatkokertomus on, miten toimituksissa jatkossa ratkaistaan tämä kysymys: ”Kirjoitetaanko heti totta vai tehdäänkö hyvä tarina?”
HUOM: Lue alta kommenttini, jossa täsmennän tätä alkuperäistä kirjoitusta.
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Moi, tekijä ilmiantaa itsensä. Minä kirjoitin tuon linkkaamasi STT:n jutun ”Ello sai nostetta Facebookin kompuroinnista”, josta siis jäi pois nuo Airi Lampisen ja Salla Laaksosen mainitsemat pointit.
En ryhtynyt avaamaan rahoituskuviota tässä jutussa tarkemmin, koska katsoin, että oletetun maakuntalehden lukijan kannalta on kiinnostavampaa kuulla, mistä on kysymys ja miten uusin tarjokas suhtautuu muihin sosiaalisen median ilmiöihin.
Lehdissä julkaistavan version maksimimitta asettaa sekin rajoituksensa, kun käytössä on kolmen haastateltavan kommentit ja tilaa on noin 3000 merkkiä.
Iltalehti julkaisi jutun pitemmän version sivuillaan, mutta he eivät tietääkseni koskaan julkaise STT:n juttujen tekijöiden nimiä. Se on heidän käytäntönsä ja STT:n asiakkaille täysin sallittu tapa toimia.
Mutta kiitos mielenkiintoisista kommenteista – ja vielä kerran pahoittelut Salla Laaksoselle siitä, että kirjoitin hänen nimensä ensimmäisessä versiossa väärin!
terveisin,
Nina Törnudd
STT
Kiitos kommentista, Nina – arvostan sitä kovasti.
Kirjoitin blogiartikkelin ehkä hieman liian nopeasti. Jäin nimittäin kirjoittamisen jälkeen miettimään, mistä pohjimmiltaan kritisoin esimerkiksi sinun tekemääsi juttua sekä Jussi Pullisen kirjoituksia. Tehän teette vain työtänne ja kumpikin tuotte jutuissanne selvästi esiin myös sen, että Ellossa on vielä reilusti parannettavaa ja sen hype voi olla kohta ohi. Itse asiassa teidän juttunne ovat tässä mielessä paljon parempia kuin monet muut aiheesta kirjoitetut uutiset. Jussi tekee kirjoituksissaan suorastaan ansiokasta analyysiä ja sinä valitsit haastateltaviksesi juuri oikeita asiantuntijoita.
Loppujen lopuksi kritiikkini taitaa typistyä siihen, että riittikö uutiskynnyksen ylittymiseen vain se, että muissakin lehdissä kirjoitettiin Ellosta, jonka vuoksi tuli paine kirjoittaa siitä? Vastasitkin jo Twitterissä tähän kysymykseen kyllä. Näinhän selvästi tapahtui lukuisissa muissakin lehdissä, jotka kirjoittivat Ellosta.
Ellon suosio lähti nousemaan nimenomaan sen saaman medianäkyvyyden vuoksi – kuten blogiartikkelissa kuvasin. Taitaakin olla niin, että Ello onnistui huijaamaan tarkkaan harkitulla tarinallaan ”kaikkia”, mitä vielä auttoi Facebookiin kohdistunut kritiikki. Pohjimmiltaan Ello saa kiittää saamastaan huomiosta nimenomaan _Facebookiin_ kohdistuvaa erittäin laajaa mielenkiintoa.
Kun Ello oli ylittänyt uutiskynnyksen, tarina lähti leviämään, kun toimittajat kirjoittivat siitä juttuja, koska muutkin olivat jo tehneet niin.
Tarinaa ei siis keksitty toimituksissa, mutta liian moni toimittaja jätti arvioimatta sitä itse kriittisesti – enkä nyt tarkoita sinua tai Jussia.
Ehkä pahimman riman alituksen teki YLE tämän juttunsa otsikossa: ”Facebook ei kuole, vaikka virta vie epäkaupallisempaan Elloon” http://yle.fi/uutiset/facebook_ei_kuole_vaikka_virta_vie_epakaupallisempaan_elloon/7508958
Tuossa on monta virhettä:
– Miksi edes puhutaan Facebookin kuolemasta, kun sillä on 1,32 miljardia käyttäjää eikä ole tietoa, että suunta olisi kääntynyt laskuun?
– Mikä virta vie Elloon? Jutussa ei mainita faktatietoa tälle väitteelle.
– Missä mielessä Ello on epäkaupallisempi kuin Facebook? Ellohan on jo myynyt käyttäjät riskirahoittajalle (mitä ei tässäkään jutussa mainita).
Eli tuossa otsikossa tiivistetään aika monta mutu-/virhekäsitystä.
Hei!
Kiitos Nina täsmennyksistä täällä, kiva kun jätit kommentin! Totean vielä täälläkin, että meillä oli tosi hyvä keskustelu haastattelua tehdessä, ja siksi harmi, etteivät kriittisemmät vinkkelit ainakaan tällä kertaa mahtuneet juttuun.
Näkisin, että on yleisesti ottaen tärkeää, että media verkkoyrityksistä (ja muistakin yrityksistä) kirjoittaessa osaa nähdä markkinointimielessä käytettyjen termien ohi. Tässä Ello-keississä on esimerkiksi monessa kirjoituksessa koti- ja ulkomailla toisteltu kritiikittä sanaa ”epäkaupallinen” palvelun määreenä, kuten Hartokin alla toteaa Tästä siis STT:n juttu ei ole esimerkki.
Monet käyttäjät eivät valitettavasti lainkaan näe niitä taloudellisia ja dataan liittyviä kytköksiä, joita palveluiden takana on. Medialla on hyvä sauma näitäkin näkökulmia nostaa esille.
Automaattisesti syntyvä vertailu Facebookiin taas kertoo suoraan FB:n kulttuurisesta merkityksestä, mikä on jo sinänsä mielenkiintoista!
Yt,
– Salla