Niin tuli ja meni ITK-konferenssi - opetusalan kotimainen vuoden päätapahtuma ja TVT:n opetuskäytöstä kiinnostuneiden opettajien, kouluttajien, tutkijoiden, hallintoväen, yrittäjien ja muiden propellipäiden kokoontumisajo. Ensiksi palaan perjantaiseen foorumiesitykseen, jonka pidin yhdessä Parkanon Keskustan koulun opettajan Arja Pihlajan kanssa.

Tässä esityksen diat:

Avaa esitys SlideSharessa

Ja tässä Arjan Prezi-esitys, joka on näistä kahdesta se kiinnostavampi:

Avaa esitys Prezissä

Alla olevassa kirjoituksessa käyn esitystämme tarkemmin läpi. Samalla tämä on eräänlaista reflektiota (kuten blogikirjoitukseni usein).

Tavoitteena tukea yhteisöllistä työskentelyä ja -oppimista

Esityksen alussa kerroin Purot.net-wikin taustalla olevista tavoitteista ja alkuperäisestä ideasta uudistaa wikien käyttöliittymää ja -tapaa aiempaa sosiaalisemmaksi. Kertauksena: Purot.net:in takana on oivallus yhdistää samaan käyttöliittymään sisällöntuotanto ja keskustelu vierekkäin ja siten tukea mahdollisimman tehokkaasti yhteisöllistä työskentelyä ja oppimista. Tietääkseni Purot.net on ensimmäinen some-palvelu, joka esitti tämän käyttöliittymäratkaisun.

Keskustelu on tärkeää yhteisöllisessä työskentelyssä, koska keskustelussa sovitaan aluksi ryhmän keskinäisestä tavoitteesta, työskentelytavoista ja mahdollisista rooleista/vastuualueista. Tämä vaihe on nähty tärkeäksi useissa pedagogisissa malleissa kuten tutkivassa oppimisessa ja ongelmalähtöisessä oppimisessa. Pedagogisista malleista lisää aiemmassa kirjoituksessa.

Kun ryhmätyöskentely pääsee kunnolla vauhtiin, keskustelu on yhä tärkeää, koska keskustelussa ryhmän jäsenet jakavat tietoa, esittävät kysymyksiä, selittävät/argumentoivat omia näkemyksiään ja siten rakentavat työskentelyn aiheesta yhteistä näkemystä. Olennaisena osana on samaan aikaan kehitellä yhteistä tuotosta, joka tapahtuu wikin sisältöä muokkaamalla ja täydentämällä. Yhteisöllisen työskentelyn/oppimisen prosessi tapahtuu näin sekä keskustelun että yhteisen sisällöntuotannon avulla. Keskustelun pohjalta rakennetaan sisältöä ja sisällön pohjalta keskustelu jatkuu seuraaviin vaiheisiin. Kokonaisuutena kyse on yhteisöllisen tiedonrakentelun prosessista, joka etenee ikään kuin sykleinä vaihe vaiheelta eteenpäin. Oleellista on, että kaikki ryhmän jäsenet ottavat yhtälailla osaa työskentelyyn ja jakavat vastuun sen etenemisestä.

Yllä olevan kuvauksen voisi tiivistää siten, että Purot.net on sosiokonstruktivistinen yhteistyö- ja oppimisalusta. Näin teoreettista tavoitetta ei ole koskaan asetettu, vaan kyse on palvelun kehitysprosessin tuloksesta. Purot.net syntyi käytännön opetuskokemusten ja -tarpeiden sekä kollegoiden kanssa käytyjen keskustelujen pohjalta – hyvin samalla tavalla kuin miten Purot.net:in tarkoitus on tukea yhteisöllistä oppimista.

Kokemuksia ja tutkimusta Purot.net:in käytöstä

Esityksen toisessa vaiheessa kerroin lyhyesti joitakin käyttökokemuksia ja tuloksia Purot.net:in käytöstä.

Vuosia sitten hypoteesina oli, että keskustelun nostaminen käyttöliittymässä selvästi esiin, johtaisi keskustelujen lisääntymiseen wikisivuilla. Väitän, että tämä pätee kaikkiin nettipalveluihin ja ohjelmiin: ohjelmaa käytetään pääsääntöisesti siten kuin mihin sen käyttöliittymä käyttäjää ohjaa. Käytännössä tämä näkyy siinä, että ohjelman helpoimmin havaittavia ja käytettäviä toimintoja käytetään enemmän kuin niitä, jotka jäävät käyttäjältä huomaamatta. Mielestäni tämä on hyvin maalaisjärkistä – mutta silti törmään jatkuvasti siihen, että joko a) on valittu vääränlainen ohjelma tiettyyn tarkoitukseen tai b) käytetään jotain ohjelmaa ikään kuin väkisin tarkoitukseen, jota se ei selvästi tue.

Purot.net:istä on tarkoituksella haettu ja hankittu erilaisia käyttäjäkokemuksia, jotta palvelua voitaisiin jatkuvasti kehittää ja tarjota käyttäjille heidän toivomia ominaisuuksia. Olemme tehneet yhteistyötä mm. Oulun yliopiston LET-tutkimusyksikön kanssa, jonka tuloksena Purot.net:istä on tehty koulutusteknologian opintojen projektityö sekä pro gradu -tutkielma wikin käytöstä äidinkielen opetuksessa. Tulokset ovat olleet erittäin rohkaisevia. Tarkemmin voit lukea seuraavista linkeistä:

Lisäksi allekirjoittanut on tutkinut Purot.net-wikin käyttöä Innolukio-ideakilpailussa luovan ongelmanratkaisuprosessin tukemisessa. Tästä voit lukea lisää viime vuotisesta ITK-esityksestä ja -kirjoituksesta. Innolukio-kilpailuista kertyneistä monipuolisista aineistoista teen omaa väitöskirjatutkimustani. Siihen tulen palaamaan vielä monta kertaa sitä mukaan, kun tutkimusaikaa löytyy.

Parhaillaan Purot.net:iin liittyen on lisäksi menossa käytettävyyteen keskittyvä pro gradu -tutkimus Oulun yliopistossa. Siinä wikin käyttöä tutkitaan silmänliiketestin sekä perinteisemmän käytettävyystestin avulla.

Joku voi ehkä ihmetellä miksi käytämme aikaa näihin opiskelijoiden opinnäytteisiin ja tutkimuksiin, tai miksi itse en keskity pelkästään tuotteen markkinointiin. Vastaus on helppo: uskon, että tutkimuksen ja käyttäjäkokemusten avulla voimme ymmärtää wikissä tapahtuvaan yhteistyöhön ja oppimiseen liittyviä ilmiöitä ja mekanismeja entistä paremmin, ja että sen pohjalta voimme jatkuvasti kehittää palvelua yhä paremmaksi. Näin tapahtuu jatkuvasti.

Toisaalta kyse on ohjelmistokehittäjän helmasynnin välttämisestä: olisi kovin helppoa keskittyä pelkästään omaan näkökulmaan ja unohtaa muiden mielipiteet, ajatukset ja ideat. Jokainen yksittäinen käyttäjäkokemus auttaa meitä katsomaan Purot.net:iä uudestaan ”laatikon ulkopuolelta”.

Kolmanneksi kyse on tietenkin ”rakkaudesta lajiin”. Haluan osaltani olla tukemassa TVT:n opetuskäytöstä kiinnostuneita opiskelijoita ja tarjoamassa mielekkäitä tutkimusaiheita, joista saadaan oikeasti käyttökelpoista tietoa.

Purot.net:in käyttökokemuksia Parkanosta

Esityksen toinen puoli koostui Arja Pihlajan kokemuksista Purot.net:in koulupaketin käytöstä peruskoulun 3. luokassa. Olin kysynyt Arjan mukaan ITK-esitykseen, koska tiesin hänet idearikkaaksi opettajaksi  ja innokkaaksi wikin käyttäjäksi. Toivoin saavani yhteisen ITK-esityksen ohessa jälleen uusia näkökulmia wikin käyttöön ja kehitystyöhön. Ainakin minun toiveeni esityksen ja yhteistyön suhteen ylittyivät runsaasti. :)

Suosittelen katsomaan Arjan Prezi-esityksen tarkoin yläpuolelta. En käy sitä tässä kokonaan läpi, mutta nostan esiin joitakin kokemuksia ja havaintoja, jotka eniten kiinnittivät huomiotani. Epäilemättä näistä havainnoista voi olla myös laajemmin hyötyä TVT:n ja sosiaalisen median opetuskäytössä.

Sallii persoonallisen otteen ja varioinnin, taipuu eri vaatimustasoille

Mitä pienempien oppilaiden kanssa tehdään työtä, sen tärkeämpää on, että oppilaat voivat tuoda luovasti oman persoonansa esille. Se motivoi ja saa tuntemaan ympäristön ”omaksi”. Sama pätee toki opettajaankin.

Yksi Purot.net:in tausta-ajatuksista on, että kukin opettaja voi käyttää wikiä haluamallaan tavalla ryhmänsä kanssa. Monipuoliset ominaisuudet mahdollistavat hyvin monenlaisen luovan käytön. Wikin käyttö onnistuu myös monen ikäisten kanssa – viimeistään silloin, kun lapset oppivat lukemaan ja kirjoittamaan (tietokoneen käytön he oppivat jo paljon aiemmin).

Tietohallintovapaa!

Monessa oppilaitoksessa tuntuu olevan sellainen tilanne, että tietohallinto rajoittaa opetuksessa käytettäviä some-palveluita eikä tarjoa tukea niiden käytölle. Tämä sinänsä on kummallista, koska tietohallinto on opetuksen tukitoimi, jonka pitäisi reagoida opettajien muuttuviin tarpeisiin. Toisaalta tietohallinto on helposti byrokraattinen ja jäykkä niiden palvelujen käytön suhteen, joita se hallinnoi. Tällöin opettajille voi olla helpotus käyttää oppimisalustaa, joka ei ole ns. tietohallinnon takana, vaan on opettajien itsensä hallinnoitavissa ja toisaalta niin helppokäyttöinen, että käyttötuen tarve on vähäinen – ja kun sitä tarvitaan, niin se on nopeasti saatavissa palveluntarjoajalta.

Turvallinen, kotimainen

NSA-paljastusten jälkeisessä maailmassa on arvo sinänsä, että tiedot säilyvät kotimaassa. Yhteistyön voi myös odottaa olevan mutkatonta ja joustavaa kotimaisen palveluntarjoajan kanssa – josta tämä tarina osaltaan on esimerkki.

Wiki kodin ja koulun välisessä yhteistyössä

Minulle uutta oli tapa, miten Arja on käyttänyt wikiä vanhempien kanssa viestimiseen. Tätä voi pitää varsinaisena pioneeritoimintana. Luokan wiki on vanhemmille avoin, joten he voivat seurata sen kautta, mitä koulussa tapahtuu. Lisäksi wikissä on vain vanhemmille näkyviä osia.

Alla on otteita Arjan tekemästä kyselystä, jossa hän selvitti, miten oppilaiden vanhemmat ovat kokeneet wikin käytön. Vastaajia oli yhteensä 19 (luokassa on 20 oppilasta).

Tuonut lisäarvoa opiskeluun 17/19 (89 %)

Helppokäyttöinen 17/19 (89 %)

Käytössä päivittäin tai lähes päivittäin 18/19 (95 %)

Oppilas on pystynyt kirjautumaan omatoimisesti 19/19 (100 %)

Näiden tulosten perusteella wiki ei ole pelkästään luokan yhteinen tila verkossa, jossa käydään oleskelemassa ja katsomassa tuoreita päivityksiä, vaan sen on nähty tukevan opiskelua. Vanhempien mielestä wiki on myös helppokäyttöinen – mistä kertoo sekin, että oppilailla ei ole ollut avuntarvetta wikiin kirjautumisessa.

Wiki on sosiaalisen median yksi sovellus

Kyllä, ei paineita muuhun käyttöön 17/19 (89 %)

Oppilaiden vanhempien mielestä wikin lisäksi ei ole tarpeen käyttää muita some-palveluita kodin ja koulun välisessä yhteistyössä. Yllättävänä voi pitää, että luokan käytössä ei ole myöskään Wilmaa, vaan Purot.net täyttää siltäkin osin yhteistyön tarpeet. Luokan wikiin on tehty oma sivunsa, johon on pääsy vain opettajalla ja vanhemmilla. Näin wikin kautta onnistuu myös pelkästään aikuisten väliset keskustelut. Purot.net:in vuorokausittaiset sähköposti-ilmoitukset uusista keskusteluviesteistä ja muokatuista sisällöistä pitävät huolen, että wikiin tulleet asiat eivät jää huomaamatta. Lisäksi Arja käyttää wikin ryhmäsähköposteja tiedotteiden lähettämiseen vanhemmille.

Sisällöt

Tiedotteet vanhemmille 19/19 (100 %)
Opetuspelit 16/19 (84 %)
Etusivu viesti-ikkunoineen 15/19 (79 %)
Läksykalenteri 15/19 (79 %)
Videot, kuvat, tehtävät, joista näkee, mitä on tehty 15/19 (79 %)
Opetusvideot 14/19 (74 %)
Lukujärjestys 13/19 (68 %)
Oppilaiden omat sivut 13/19 (68 %)

Tähän kokosin vanhempien vastauksista heidän eniten seuraamat luokkawikin sisällöt. Luonnollisesti vanhemmille tärkeintä on opettajan tiedotteet heille, mutta lisäksi luokkawikin kautta seurataan lasten koulunkäyntiä monella tavalla -mukaanlukien varsinaista opetusta videoiden muodossa.

Wikistä on ollut hyötyä

Kun on pitänyt tarkistaa läksyt 19/199 (100 %)
Sairauden tai poissaolon aikana 14/19 (74 %)
Kun pitänyt tarkistaa, mitä on liikunnassa 12/19 (63 %)
Koko perheelle tieto- ja viestintätekniikan käytön edistämisessä 12/19 (63 %)
Kun oppilas on tarvinnut lisätietoa, apua 10/19 (53 %)
Kokeisiin kerrattaessa, esim. opetusvideot 10/19 (53 %)
Kun oppilas on kiinnostunut lisätiedoista 10/19 (53 %)

Lienee odotettua, että useimmin wikistä on hyötyä läksyjen tarkistamisessa. Kun wikiä käytetään aktiivisesti opiskelussa ja opetuksen tukiympäristönä, siitä on hyötyä myös oppilaan ollessa sairaana/poissa, koska wikin kautta voi tällöin seurata, mitä koulussa on tänään tehty. Läksyjen tapaan liikuntatuntien ohjelma on kätevää tarkistaa wikistä.

Yllättävin ja samalla ehkä mieluisin tulos on, että yli 60 % vanhemmista on kokenut wikin edistävän koko perheen tieto- ja viestintätekniikan käyttöä. Tässä kohtaa wiki ylittää sen varsinaisen käyttötarpeen kodin ja koulun välisessä yhteistyössä: sillä on ollut laajempaa/syvempää vaikutusta oppilaiden perheisiin. Mielestäni tässä ollaan tekemisessä sellaisen ilmiön kanssa, jota ei useinkaan koti-koulu-akselilla saavuteta, ja jota siksi sietäisi tutkia tarkemmin.

Samalla täytyy muistaa, että opettajalla on suuri merkitys siinä, miten ja mihin wikiä käytetään ja millaisia hyötyjä siitä saadaan. Joka tapauksessa olen erittäin tyytyväinen, että Purot.net on osaltaan mahdollistanut nämä tulokset.

Tässä vielä vanhempien vapaita kommentteja:

Hieno keksintö tehdä opetusvideoita, joita voi rauhassa katsella kotona. Hoksasin ne kunnolla vasta hiljattain. Samoin oli kiva katsella videota oppitunnilta, niitä lisää. :)

Viestintä koulun ja kodin välillä on mutkatonta, kun tieto viestistä Wikissä tulee sähköpostiin ja asia on myös s-postilla luettavissa.

Lapsille oivallinen tapa tutustua sosiaalisen median käyttöön.

Tekee näkyväksi koulun toimintaa ja lasten tuotoksia, siinä mielessä hyvä.

Reaaliaikainen, mainio keksintö!

Tästä nostan esiin kommentin sosiaalisen median käyttöön tutustumisesta. Tapahtuipa se minkä tahansa some-palvelun avulla, niin pidän tärkeänä, että oppilaat voivat jo alaluokilla harjoitella sosiaalisen median perustaitoja kuten omien sisältöjen työstämistä, julkaisemista ja keskustelua turvallisessa ympäristössä, joka samaan aikaan mielletään avoimeksi (tässä tapauksessa luokan oppilaiden, vanhempien ja koulun muiden opettajien kesken). Olennaista on, että kyse on ”aidosta” sosiaalisen median palvelusta, sillä samoja asioita ei opita 1990-luvun verkko-opetuksen ideologiaan perustuvissa perinteisissä verkko-oppimisympäristöissä.

Iloa ja yllätyksiä wikeistä

Arjan kokosi esityksensä loppuun kaksi listaa yhteenvetona wikien käytöstä opetuksessa. Otin kuvakaappaukset tähän, koska en halunnut jättää näistä mitään pois:

Kuvakaappaus Arja Pihlajan esityksestä http://prezi.com/8isw6x3iojnn/pihlajanvesat/

Kuvakaappaus Arja Pihlajan esityksestä http://prezi.com/8isw6x3iojnn/pihlajanvesat/

 

Vielä kerran kiitokset Arjalle yhteistyöstä ja samoin kiitos kaikille teille, jotka olitte seuraamassa esitystämme ITK:ssa! :)

 

P.S. Jos sinulla on palautetta tai ideoita Purot.net:istä, voit lähettää ne täältä.

P.P.S. Jos mielessäsi on jokin tutkimus- tai muu yhteistyöehdotus wikien käyttöön liittyen, niin ota rohkeasti yhteyttä!


Kirjoitin vieraskynä-kirjoituksen Koulu Kaikkialla -hankkeen blogiin. Valitsin kirjoitukseni aiheeksi oppimisen monimuotoistumisen ja teknologian opetuskäyttöön liittyvät haasteet. Samalla se on ajankohtainen kannanotto menossa olevaan keskusteluun.

Kirjoitukseni alku:

Vanha klisee kuuluu, että huomispäivän ongelmia ei ratkaista eilisen menetelmillä. Se kuvaa hyvin tämän hetken opetuksen kehittämisen haasteita. Ihmeteltävän usein mediassa törmää mielipiteisiin, joiden mukaan opetusta ei pitäisi pyrkiä uudistamaan, vaan tulisi pitäytyä vuosisataisessa opetuksen perinteessä. Tällaisiä näkemyksiä kuuluu jopa opettajankouluttajilta, joiden sentään pitäisi olla etukenossa varustamassa kentälle lähteviä opettajia viimeisimmillä alan tutkimustiedoilla ja innovaatioilla.

On puhtaasti teoreettinen kysymys, voitaisiinko opetus yhä järjestää vain oppikirjojen, kynien ja vihkojen varassa – karrikoidusti. Yhdessäkään koulussa ei voida edes harkita sellaista, koska teknologia tunkee luokkahuoneeseen ovista, ikkunoista ja oppilaiden mukana. Joissakin kouluissa tämä tosin yritetään estää keräämällä kännykät tunnin alussa pois.

Vastapainona on onneksi kouluja, joissa luokkahuoneesta pyritään teknologian avulla ulos. Helpoiten se käy kännykän tai tabletin sekä netin avulla.

Lue loppuun tästä

 

P.S. Samaan aikaan pedagogiikka palaa ITK-konferenssissa Hämeenlinnassa. Allekirjoittanut on äänessä yhdessä Parkanon Keskustan koulun Arja Pihlajan kanssa perjantaina klo 11-11:30 salissa nro 21, aiheena Wiki oppimisalustana ja luokan yhteisenä tilana verkossa. Minun osa esityksestä löytyy tästä ja Arjan tästä. Nähdään Aulangolla! :)


Päivälehden nro 0, 16.11.1889 - tästä se alkoi, mutta jotain uutta tarttis jo keksiä (kuva: Wikimedia Commons)Tämä on kiistatonta: perinteinen media ja etunenässä sanomalehdet ovat kriisissä. Syykin on tunnustettu: netti ja sen viime vuosien megatrendi sosiaalinen media.

1. ongelma: eilisen uutiset

Sanomalehtien perusongelma on, että enää harva on valmis maksamaan eilisen uutisista. Mitään hyvää syytä niistä maksamiseen onkin vaikea keksiä: uutissähkeet kun voi lukea ilmaiseksi niin netistä kuin ilmaislehdistäkin. Tai sitten radiosta/tv:stä – mistä itse seuraan uutisia enää harvoin. Kuulen lähes aina uutiset ensin Twitterin tai Facebookin välityksellä. Usein alkuperäislähdekin löytyy netistä helposti: vasta julkaistu tutkimus, blogikirjoitus tai alkuperäinen uutisjuttu jossain ulkomaisessa verkkolehdessä, jota suomalaiset mediat kilvan lainaavat.

Silloinkin, kun lehteen painettu uutinen on sinänsä kiinnostava, niin se on liian niukka. Lehdestä kun loppuu tila kesken, jotta mitään aihetta voitaisiin käsitellä kunnolla – jolloin oikein mitään ei käydä juurta jaksain läpi.

Jotta maksaisin uutisista, juttujen pitää olla enemmän kuin mitä luin eilen netistä ilmaiseksi.

Silti kotitalouteemme tulee montakin painettua lehteä: mm. maakuntalehti vanhasta tottumuksesta (jos päättäisin yksin, niin sitä ei tulisi) ja valtakunnan päälehti sunnuntaisin, jolloin siinä on hyviä syväluotaavia artikkeleita. Ja saapa samalla hinnalla myös ko. lehden rajoittamattoman nettilukuoikeuden.

2. ongelma: virheitä vilisee

Erittäin, erittäin, erittäin usein painettuun sanaan ei enää voi luottaa. Huolimattomuus ja puolivillaisuus paistaa läpi siellä ja täällä. Jokapäiväiset kirjoitusvirheet ovat virheistä harmittomimpia, vaikka kyllä nekin silmään pistävät. Pahimpia ovat asiavirheet, jotka huomaa etenkin kun lukee omaa alaa sivuavia artikkeleita: jutut vilisevät virheitä ja jos haastateltavana on ollut joku itselle tuttu henkilö, jonka ajatukset tuntee entuudestaan, niin voi helposti osoittaa kohdat, joissa toimittajan välittämä viesti on kuin rikkinäinen puhelin -leikissä. Pahimmissa tapauksissa toimittaja on pistänyt täysin omiaan.

Haastatteluissa ja tutkimuksiin perustuvissa jutuissa virheitä on jopa ällistyttävän paljon. Huomasin tämän kunnolla vasta, kun luin ensimmäiset kerrat omia haastatteluitani lehdistä. Käytännössä aina, kun en ole tarkistanut lopullista julkaistavaa juttua, niin toimittaja on tehnyt jonkin asiavirheen. Mikä ei sinänsä ole mikään ihme: toimittaja ei yleensä ole minkään alan asiantuntija – paitsi journalismin – joten lähtökohtaisesti hän tekee virheitä referoidessaan haastateltavan sanomisia, koska ne virheet voi huomata vain ko. alan asiantuntija. Nyrkkisääntönä voi sanoa, että mitä enemmän numeroita ja mitä monimutkaisempi aihe, niin sitä enemmän virheitä. Virheet olisi mahdollista välttää tarkistuttamalla juttu aina alkuperäisellä haastateltavalla/lähteellä tai edes kenellä tahansa aihepiiriin perehtyneellä.

Palatakseni journalismiin toimittajan asiantuntijuutena: minun on pakko ihmetellä, miksi suuri osa toimittajista tuntuu suhtautuvan virheisiin jonkinlaisella ”sellaista sattuu” -asenteella. Virheet ollaan auliita myöntämään, mutta niitä ei yleensä olla halukkaita korjaamaan samassa mitassa kuin mitä alkuperäinen virheellinen juttu on tuotu julkisuuteen. Poikkeuksetta mahdollinen oikaisu – jos siis sellaista edes julkaistaan – tavoittaa vain murto-osan alkuperäisen jutun yleisöstä. Mieluiten virheet ohitetaan selittelyllä tai niistä yksinkertaisesti vaietaan.

Lopputulos: toimittaja ei palvele yleisöään, vaan tulee jatkuvasti suoltaneeksi virheellistä tietoa, jota pahimmillaan vielä lainataan muissa medioissa. 

Haluaisin nähdä enemmän työhönsä kunnianhimoisesti suhtautuvia toimittajia, jotka tarkistavat pikku detaljit, kysyvät näkemyksen useammalta alan asiantuntijalta ja yksinkertaisesti kieltäytyvät tekemästä puolivillaisia copy-paste-juttuja, joita voisi kirjoittaa se ensimmäisen vuoden harjoittelijakin.

3. ongelma: klikkiotsikot eli uutisspämmi

Klikkiotsikot ovat tämän päivän journalismin pahin syöpä: niiden ainoa tavoite on saada lukija klikkaamaan netissä olevaa linkkiä eli uutisen otsikkoa, jotta lehden nettisivuille saadaan kävijöitä mainoksia katsomaan ja edelleenklikkailemaan. Mitä tekemistä tällä on enää journalismin eli objektiivisen tiedonvälittämisen kanssa?

Yleensä jutun sisältö klikkiotsikon takana on ohutta – tehty vain sitä varten, että saadaan vetävä otsikko klikkauksia houkuttelemaan. Tällöin jutun laatuun kiinnitetään vain vähän huomiota: kunhan saadaan mahdollisimman monta hyvää otsikkoa päivässä ulos. Huolimattomuus voi sitten näkyä esimerkiksi tekijänoikeusvirheinä kuten Hesarilla vast’ikään valokuvan kanssa. Edit 19.2.: Hesarin tekemä korjaus ja oikaisu eivät taida vieläkään täyttää tekijänoikeuslain vaatimuksia kuten JSN:n jäsen Pasi Kivioja pohtii.

Klikkiotsikoista kirjoitti juuri ansiokkaasti HS:n Nyt-liitteen Jussi Pullinen:

Kiinnostavan tiedon keskusteluun tuo web-analytiikka tuottava Chartbeat-yhtiö. Nettisivusto Vergen siteeraaman Chartbeatin tutkimuksen mukaan Twitterissä jaettuja juttuja ei yleensä juuri lueta ennen niiden jakamista. Yhtiö on tehnyt mittauksiaan Twitterissä, mutta arvelee kuvion olevan vastaava myös Facebookissa.

Käytännössä tämä tarkoittaisi, että yksittäinen verkon käyttäjä tekee päätöksen jakaa yksittäinen juttu pelkän otsikon, jutun ensimmäisen lauseen ja kenties kuvan perusteella.

Pullinen ennakoi kirjoituksessaan, että lyhyet muutaman sekunnin tunneryöpsähdyksen aiheuttavat jutut voivat olla tulevaisuudessa isossa roolissa. Se pätee epäilemättä ilmaiseen/mainosrahoitteiseen uutis-/viihdesisältöön, mutta en usko, että kukaan olisi valmis maksamaan siitä ihan ehdalla rahalla.

Joten, jos mediataloja kiinnostaa päästä asiakkaiden kukkaroille, niin spämmiuutisten sijasta kannattaa panostaa laadukkaisiin, syvällisiin ja todella ajatuksia herättäviin sisältöihin – yksinkertaisesti sellaisiin, joita ei saa mistään ilmaiseksi.

Ei sellaisia juttuja synny tusinaa päivässä – tai edes parissa viikossa. Kyllä siinä joutuu työtä tekemään. Luulen, että Long Playn tyyppiset firmat, jotka perustuvat tekijöidensä puhtaaseen intohimoon ammattiaan kohtaan – mikä näkyy tuloksissa – osuvat kultasuoneen. Tätä lukijat haluavat ja arvostavat. Monelle yksittäisten nettisisältöjen ostaminen on jo arkipäivää – pian se on sitä massoille.

4. ongelma: netin aliarviointi

Kun katsotaan, miten juuri netti nimetään syypääksi sanomalehtien nykyiseen ahdinkoon, niin on helppo olla jälkiviisas ja todeta, että miksi ette panostaneet nettipalvelujen kehittämiseen ajoissa. Tämä jälkiviisaus on kuitenkin totaalisen turhaa, koska se oli yksinkertaisesti mahdotonta 10-15 vuotta sitten niissä perinteisen hierarkkisen toimintakulttuurin mammuttilehtitaloissa (ennen laihdutus- ja matokuureja), joita johtivat vanhan maailman tapoihin tottuneet liian tyytyväiset päätoimittajat ja omistajat. He eivät ymmärtäneet nettiä silloin ja eivät ikävä kyllä ymmärrä sitä kovin hyvin vieläkään.

Netin ymmärtämättömyys näkyy yrityksinä soveltaa printtimedian sisältöjä ja toimintamalleja nettiin. Pahimpina esimerkkeinä tästä ovat ns. sanomalehtien näköislehdet. Ne eivät edes parhaimmillaan vastaa käytettävyydeltään mitä tahansa tavallista nettisivustoa. Mutta koska taittosoftasta sai helposti PDF:n ja siitä edelleen sähköisen näköislehden, niin kaikki tekivät saman virheen. Onneksi näistä ollaan jo pääsemässä eroon. Tänä päivänä nettiin ei yksinkertaisesti kannata tehdä mitään, mikä ei toimi myös kännykässä ja tabletissa.

Toinen esimerkki on verkkolehtien netissä usein soveltama mainoshinnoittelu. Yhä vieläkin monet maakuntamediat panostavat kaikenkarvaisiin paikallisille yrityksille suunnattuihin mainos-/näkyvyystuotteisiin, joita myydään samaan tapaan kuin lehtimainoksia edelliset sata vuotta: hinta X euroa ja näkyvyys tietylle ajanjaksolle. Tämä toimii niin kauaa, kun asiakkailla on varaa maksaa pitääkseen alueen toimittajat töissä. Sitten kun ajat huononevat, niin yritykset laskevat tarkemmin, mihin rahansa laittavat. Tällöin mainosbudjetin karsiminen on perusteltua aloittaa kanavista, joiden tehokkuudesta ei ole kunnon näyttöä: jos maakuntamedialla ei ole edes auttavia tilastoja näyttö- ja klikkausmääristä saati tarkempaa dataa, niin on turha ihmetellä, jos yritykset sulkevat rahakirstunsa. Ja kuka niitä bannereita edes klikkaa? Jos haluatte alueenne yritysten mainoseuroja, miettikää, miten tarjoatte rahalle vastinetta – netissä ei ainakaan lopu palstamillimetrit kesken.

Netti tarjoaa sanomalehdelle aiempaa paremmat välineet sekä journalismiin että mainosrahojen saamiseen.

Lisäksi kannattaa laittaa ihan ne perusjutut kuntoon alkaen hakukonenäkyvyydestä, sisältöjen löydettävyydestä ja jaettavuudesta, toimivuudesta eri päätelaitteilla – ylipäätään käyttäjäkokemuksen hiomisesta.

5. ongelma: sosiaalisen median ymmärtämättömyys

Kun nettiä on aliarvioitu, niin sen ohessa myöskään sosiaalisen median mahdollisuuksia ei ole ymmärretty ja osattu hyödyntää. Perinteinen media on suhtautunut sosiaaliseen mediaan alusta alkaen kuin lapsipuoleen, jota on samaan aikaan mollattu ja salaa kadehdittu.

Viimeksi heinäkuussa saimme kuulla, miten valtaosa suomalaisista päätoimittajista oli sitä mieltä, että sosiaalinen media ei enää kasva. Ihmettelen vieläkin, miten kukaan median kehitystä seuraava voi olla niin pahasti väärässä - vieläpä päätoimittajan asemassa? Moisen sokeuden selittää vain vinha halu uskoa toisenlaiseen kehitykseen ja menneiden aikojen paluuseen. Kaikki mittarit näyttävät kuitenkin siihen suuntaan, että some kasvaa ja voi hyvin.

Päätoimittajilla on toimituksissaan suuri valta: heidän näkemyksensä vaikuttaa koko organisaatioon ja siihen, mihin asioihin panostetaan. Ainoa iso suomalainen mediatalo, joka on ottanut sosiaalisen median kunnolla käyttöön, on YLE. (Edit klo 16:05: Twitterissä minua valistettiin, että tässä kohtaa tulisi mainita myös MTV3:n viihdeohjelmien somen käyttö, joka kuulemma on pioneeritoimintaa – aukko sivistyksessä johtui siitä, etten niitä itse seuraa.) Se tapahtui Jungnerin ollessa toimitusjohtajana ja näyttäessä henkilökohtaisesti esimerkkiä somen käytössä – aina ei niin onnistuneesti, mutta sentään laittaen itsensä likoon uuden suunnan puolesta. Vähintään yhtä tärkeää oli kuitenkin se, että YLE teki toimintansa kulmakiviin perustuvan sosiaalisen median strategian ja toteutusmallin, miten strategia vietiin käytännön tasolle eli toimittajien työhön. Kuten tunnettua, muutos ei tapahtunut kivuttomasti ja toimitusjohtajakin sai lähteä – tulokset kuitenkin nähdään nyt jälkikäteen selvästi: YLE on ykkönen somessa.

On suorastaan kornia, että aika ajoin YLE:ä arvostellaan vieläkin siitä, että se ”mainostaa ulkomaisia pörssiyhtiöitä [Twitteriä ja Facebookia] kanavissaan”. Epäilemättä arvostelu ei olisi niin kärkästä, jos YLE ei olisi onnistunut sosiaalisen median käytössä niin hyvin ja saanut siten etua muihin verrattuna. Mitä itse argumenttiin tulee, niin ei Facebookin ja Twitterin menestys ole YLE:n ”suosimisen” tulosta, vaan somen käyttäjät valitsivat nämä palvelut ensin ja YLE meni sitten perässä niihin kanaviin, joita ihmiset jo käyttivät. Kyse on globaaleista kehitystrendeistä, joihin YLE:llä sen puoleen kuin millään muullakaan kotimaisella toimijalla ei ole ollut hitusenkaaan vaikutusvaltaa. En tietenkään sano, että YLE:n ei pitäisi panostaa kotimaisiin alan yrityksiin (edustanhan sellaista itsekin) – totta kai pitää! – mutta Facebook ja Twitter ovat itsestään selviä some-läsnäolon kanavia jokaiselle mediatalolle.

MTV3:n tuottaja Mari Rasimus kyseli eilen Twitterissä sosiaalisen median ROI:n perään – eli onko some hintansa väärti. Mielestäni sosiaalisen median ROI näkyy siinä, mitkä suomalaiset mediatalot ovat menestyneet viime vuosina ja mihin ne ovat panostaneet. Sama kääntäen: miksi suomalaismedialla yleisesti menee nyt huonosti ja mitä ne ovat jättäneet tekemättä.

Miten sosiaaliseen mediaan sitten pitäisi mennä ja mitä hyötyä siitä on? Tässä kohtaa viittaan edellä mainittuun YLE:en sekä lainaan aiempaa kirjoitustani:

Jos yritys haluaa olla uskottava sosiaalisessa mediassa, sen tulee toimia muutenkin kuin markkinoinnissa sosiaalisessa mediassa ja somen toimintatavoilla. On vaikea olla kovin sosiaalinen ulospäin, jos sisäisesti toimitaan vanhan maailman opeilla. Toisaalta, jotta näin voisi tapahtua, yrityksen johdon pitäisi ensin ymmärtää, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse. Asennemuutosta harvoin tapahtuu ennen kuin käyttää itse sosiaalista mediaa aktiivisesti ja huomaa sen edut kokemuksen karttuessa. Kyseessä on siis eräänlainen muna-kana-ongelma, minkä takia tämä on suurin haaste.

Sosiaalisessa mediassa tulee toimia sen toimintatavoilla ja käyttäjien ehdoilla. Se merkitsee, että somessa voittavat ne yritykset, jotka onnistuvat tarjoamaan kiinnostavia sisältöjä ja palveluita – eli tekemään itsestään oikeasti tarpeellisen ja saavuttamaan käyttäjien luottamuksen. Parhaimmillaan yritys on asiakkaidensa kanssa tiiviissa vuorovaikutuksessa somessa, kuulee näiden toiveet ja pystyy siksi tarjoamaan juuri sellaisia tuotteita ja palveluita kuin he haluavat. On selvää, että tällaista yritystä halutaan sitten suositella muille ja muutenkin auttaa tilaisuuden tullen.

Lyhyesti: jos firman johto ei ymmärrä sosiaalista mediaa, asialle kannattaa tehdä jotain pian.

Ja kuten se entinen some-yrittäjä – nykyisin Lapin Kansan tuottajana (edit klo 16:40: titteli korjattu) vaikuttava Eero Leppänen – sanoi jo puolenkymmentä vuotta sitten: “tuossa on kamat, älä riko ittees”.

Yhteenvetona:

  1. Keskittykää ydinasioihin: tehkää laadukasta sisältöä ja tarjotkaa se yleisölle mieluisilla tavoilla, niin siitä ollaan valmiita maksamaan.
  2. Klikkiotsikoilla sahaatte omaa oksaanne: kukaan spämmiuutisia tehtaileva toimittaja tuskin on ylpeä työstään tai suhtaudu siihen journalistisen kunnianhimoisesti.
  3. Panostakaa nettiin – tai kalpaten käy.
  4. Olkaa siellä missä lukijannekin ovat (somessa) ja kuunnelkaa heidän toiveitaan herkällä korvalla, niin he sitoutuvat teihin.

Tänään pidin verkkokoulutuksen KSAO:n ja EKAMI:n opettajille. Aiheena oli tieto- ja viestintätekniikan (TVT) käyttö opetuksessa, painopisteinä jakaminen, sosiaalisen median palvelut, tablet-sovellukset, pedagogiset mallit ja opetuksen suunnittelu.

Vaikka koulutus oli suunnattu ammatillisen puolen opettajille ja esimerkit ovat enemmän siltä puolelta, niin suosittelen muillekin opettajille ja koulutussuunnittelijoille katsomaan esityksen läpi. Ainakin osallistujien ensipalaute oli positiivista ja itsekin olin parituntiseen koulutukseen tyytyväinen – lukuunottamatta pientä sekaannusta, kun välitin iPadilta Reflectorin kautta PC:lle peilattua kuvaa Adobe connectiin. :)

Avaa esitys SlideSharessa


Kävin pitämässä Oulun yliopiston täydentävien opintojen keskukselle (TOPIK) kaksi esitystä/videota. Ensimmäisen kohderyhmänä on opettajat, jälkimmäisen rehtorit.

Alla esitykset ja linkit videoihin:

Avaa esitys SlideSharessa

Katso video TOPIK:in sivustolta

Avaa esitys SlideSharessa

Katso video TOPIK:in sivustolta


Pedagogiikka edellä TVT:n opetuskäyttöön!Tilastokeskus julkaisi marraskuussa tuoreimmat luvut suomalaisten tieto- ja viestintätekniikan käytöstä. Kyseessä on kattavin ja edustavin vuosittain tehty kyselytutkimus netin ja sen eri viestintämuotojen käytöstä Suomessa, joten suosittelen katsomaan tulokset läpi Tilastokeskuksen sivuilta sekä vertaamaan niitä edelliseen vuoteen.

Erityisen kiinnostavia nämä luvut ovat, jos seuraat tieto- ja viestintätekniikan (=TVT) käytön kehitystä. Ja vielä kiinnostavimpia, kun puhutaan koulutuksesta ja TVT:n käytöstä opetuksessa. Koulutuksessahan pitäisi aina pyrkiä pysymään kehityksen mukana, jotta oppijoiden saama tietotaito olisi mahdollisimman tuoretta ja käytettävää niin jatkokoulutuksessa kuin työelämässäkin. Tieto- ja viestintätekniikan käyttötaidot ja mm. sosiaalisen median yhteisölliset toimintavat ovat nykyään olennaisen tärkeitä oppimis-, työelämä- ja kansalaistaitoja. Ne pitäisi pystyä takaamaan kaikille.

Tilastokeskuksen omassa tulosjulkistuksessa opiskeluun liittyvästä TVT:n käytöstä kerrotaan lähinnä yleisellä tasolla. Siksi olen viime vuosina kysynyt heiltä tarkempia tietoja ja usein julkaissut niitä täällä blogissani. Niin tein/teen tälläkin kertaa – kiitos alla olevista luvuista kuuluu Tilastokeskuksen tutkija Perttu Melkakselle.

Opiskeluun liittyvien internetin käyttötarkoitusten yleisyys

Käyttänyt internetiä seuraaviin opiskeluun liittyviin tarkoituksiin 2006 2009 2013
Tutustunut oppilaistosten kurssi- tai opetustarjontaan 70 % 88 % 86 %
Ilmoittautunut kurssille tai muuhun opetukseent 46 % 63 % 73 %
Katsonut tenttien yms. tuloksia 56 % 75 % 86 %
Opiskellut itsenäisesti tai osana opintoja - 74 % 74 %
Seurannut opiskeluun liittyvää luentoa internetistä - 21 % 26 %
Osallistunut opetukseen, jossa käytetään videoneuvottelua - 10 % 17 %
Osallistunut syyslukukauden alun jälkeen verkko-opiskeluun siihen tarkoitetulla opetusalustalla 18 % 22 % 26 %
Osallistunut syyslukukauden alun jälkeen sähköiseen tenttiin - - 18

Tämä taulukko on peräisin Tilastokeskuksen omasta julkistuksesta. Huomaa, että kaikki tämän kirjoituksen tulokset koskevat vain yli 16-vuotiaita opiskelijoita, joita on yhteensä noin puoli miljoonaa. Heitä on 16–24-vuotiaista kaksi kolmasosaa, 25–34-vuotiaista 15 prosenttia. Tätä vanhemmista 64-vuoteen saakka päätoimisesti opiskelee noin prosentti. Alle 16-vuotiaita opiskelijoita ei tässä kyselyssä ole mukana – mitä pidän isona puutteena.

Positiivista on, että yllä olevan taulukon mukaan netin käyttö eri muodoissaan opiskelussa on lisääntynyt tasaisesti. Sen sijaan opetusalustoja on edelleen käyttänyt vain 26 % opiskelijoista. Oppimisen kannalta toivoisin juuri opetusalustoja (siis toivottavasti oppimisalustoja) käytettävän enemmän ja toisaalta nettiluentoja ja videoneuvotteluja edelliseen verrattuna suhteellisesti vähemmän. Kun nettiä käytetään opetuksessa, tulisi keskittyä vuorovaikutteisuuteen opettajan ja oppijoiden kesken eikä yksisuuntaisiin menetelmiin. Kyselyssä ei ole mukana sosiaalisen median opetuskäyttöä, mikä myös on puute.

Seuraavat taulukot perustuvat tarkempiin tietoihin, jotka sain sähköpostitse Perttu Melkakselta. Huomaa, että mentäessä yksityiskohtaisempiin lukuihin otoskoko käy osittain liian pieneksi, jotta tulokset olisivat yleistettävissä. Tilastollisesti epäluotettavat tulokset on merkitty punaisella (vastaajia ko. vaihtoehdolla selvästi alle 50).

Oletteko tutustunut oppilaitosten kurssi- tai opetustarjontaan internetissä (esim. Opintoluotsi)?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 85 13
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 93 6
Muut kaupunkimaiset kunnat 85 15
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 82 18
Mies 84 16
Nainen 89 10
Yhteensä 86 13

Tämän kysymyksen vastaukset kuvaavat mielestäni lähinnä sitä, kuinka paljon opiskelijat käyttävät nettiä. Tiedonhaku netistä on ihan perusjuttuja. Yllättävää, että jo näin perusasiassa maaseutu jää reilusti suurille kaupungeille, vaikka juuri maaseudulla tätäkin tarvittaisiin eniten. Pääkaupunkiseudulla on niin ikään omia haasteitaan.

Oletteko ilmoittautunut kurssille tai muuhun opetukseen verkon välityksellä?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 83 17
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 78 22
Muut kaupunkimaiset kunnat 73 28
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 58 42
Mies 76 24
Nainen 71 29
Yhteensä 73 27

Tässä tilastossa pääkaupunkiseutu vetää pidemmän korren verrattuna muihin suuriin kaupunkeihin, mikä on edelliseen taulukkoon nähdän yllättävää – ehkäpä paremman palveluverkoston ansiosta? Taajaan asutut/maaseutumaiset kunnat ovat huomattavasti jäljessä muista. Kuten tiedämme, koulutuksenjärjestäjät keskittyvät isoihin kaupunkeihin, joten tilanne ei näytä maaseudun opiskelijoiden kannalta nyt hyvältä.  Tämän pitäisi soittaa kelloja, kun mietitään koulutuksen saatavuuden alueellista tasavertaisuutta. 

Oletteko katsonut opiskeluunne liittyvien tenttien. harjoitustöiden ym. vastaavien tuloksia verkon välityksellä?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 85 15
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 91 9
Muut kaupunkimaiset kunnat 84 16
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 82 19
Mies 87 14
Nainen 85 15
Yhteensä 86 14

Tämä tilasto kuvaa mielestäni toisaalta netin käytön yleisyyttä ja toisaalta sitä, miten oppilaitokset ovat ottaneet nettiä käyttöön. Tenttien ja harjoitustöiden tulosten välittäminen nettipalvelujen kautta on helppo toteuttaa opiskelijatietojärjestelmien avulla ja siksi se on tehty ns. ensimmäisessä aallossa.

Oletteko opiskellut jotain asiaa itsenäisesti tai osana opintoja verkosta löytyvien oppimateriaalien avulla?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 85 15
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 79 21
Muut kaupunkimaiset kunnat 76 24
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 53 47
Mies 80 20
Nainen 69 31
Yhteensä 74 26

Tämän kysymyksen muotoilu ihmetyttää: onhan ihan eri asia opiskella itsenäisesti (informaali oppiminen) kuin osana opintoja (formaali oppiminen). Jälleen kerran siellä, missä netin oppimateriaaleilla olisi suurin tilaus (eli maaseudulla), niitä käytetään opiskelussa kaikkein vähiten. Huomattavaa on myös se, että miehet ovat selvästi naisia aktiivisempia käyttämään verkon oppimateriaaleja.

Oletteko seurannut opiskeluun liittyvää luentoa tai opetusta verkossa (ääni ja kuva)?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 27 73
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 29 71
Muut kaupunkimaiset kunnat 28 73
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 21 79
Mies 27 73
Nainen 25 75
Yhteensä 26 74

Verkkoluentojen osalta opiskelijat näyttävät olevan suhteellisen tasavertaisessa asemassa riippumatta asuinpaikasta. Mutta jälleen kerran olisin odottanut, että eniten verkkoluentoihin osallistutaan maaseudun kunnissa – sen sijaan niitä pidetäänkin eniten kaupungeissa, joissa tarpeen luulisi olevan pienempi.

Oletteko osallistunut opetukseen, jossa käytetään videoneuvottelua?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 6 92
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 15 85
Muut kaupunkimaiset kunnat 21 79
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 25 76
Mies 13 86
Nainen 20 80
Yhteensä 17 83

Videoneuvotteluissa toteutuu se, minkä oletin näkyvän myös verkkoluennoissa: eniten videoneuvottelua käytetään maaseudulla ja pienemmissä kaupungeissa. Videoneuvottelun paremmuudesta/huonommuudesta verrattuna verkkoluentoon voidaan aina keskustella, mutta yleensä videoneuvottelut ovat ainakin oman kokemukseni mukaan vähemmän vuorovaikutuksellisia kuin verkkoluennot – olkoonkin, että kuvan- ja äänenlaatu ovat paremmat. Hyvä sentään, että maaseudulla/harvaan asutuissa kunnissa on hankitut videoneuvottelulaitteet ahkerassa käytössä – usein käytännön pakosta kylläkin.

Oletteko osallistunut syyslukukauden alun jälkeen verkko-opiskeluun. jossa osa opiskelusta tapahtuu verkon kautta erityisesti verkko-opiskeluun tarkoitetulla opetusalustalla?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 25 76
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 31 69
Muut kaupunkimaiset kunnat 23 77
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 24 76
Mies 23 77
Nainen 28 72
Yhteensä 26 74

Tämä kohta kiinnostaa itseäni eniten. Jälleen kerran kehityksen keihäänkärkenä on suuret kaupungit ja maaseudut sekä pienemmät kaupungit laahaavat perässä – olkoonkin, että erot eivät ole suuria, koska opetusalustoja käytetään koko Suomessa vasta vähän. Tämä ilmiö on tuttu aiemmilta vuosilta mm. digitaalisen syrjäytymisen teemasta.

Voidaan kysyä, onko meidän nykyinen koulutusjärjestelmämme ja opettajien täydennyskoulutus sellainen, että se suosii suurien kaupunkien kouluja ja opettajia? Isoissa kaupungeissa koulut ovat isompia, kunnilla on enemmän taloudellista pelivaraa ja siksi näiden koulujen opettajien on helpompi osallistua eri hankkeiden järjestämiin ilmaisiin koulutuksiin. Toisaalta ilmaista täydennyskoulutusta järjestetään eniten juuri isoissa kaupungeissa. Pienten kaupunkien ja maaseudun kuntien opettajilla ongelmana on tarjolla olevan koulutuksen vähäisyys ja etenkin se, että kunnalla ei ole varaa järjestää sijaista, jotta opettaja voisi osallistua ”ylimääräiseen” täydennyskoulutukseen. Opettajan täydennyskoulutus tai sen puute näkyy sitten siinä, miten uusia asioita otetaan käyttöön opetuksessa. Jos asiaan ei puututa jollain tavalla, alueelliset erot TVT:n opetuskäytössä tulevat vain kasvamaan tulevina vuosina.

Oletteko osallistunut syyslukukauden alun jälkeen sähköiseen tenttiin?

Kyllä % Ei %
Pääkaupunkiseutu 15 85
Suuret kaupungit (> 80000 as.) 20 81
Muut kaupunkimaiset kunnat 22 78
Taajaan as/maaseutum. Kunnat 14 86
Mies 20 81
Nainen 16 84
Yhteensä 18 82

Sähköisiin tentteihin osallistuminen on kimurantti kysymys – itse kun en ole ylipäätään tenttien ystävä. Mielestäni osaamisen arviointia pitäisi tehdä koko työskentelyprosessin ajan eikä vain jonkin jakson lopuksi, mikä ohjaa syvällisen oppimisen sijasta asioiden lyhytaikaiseen muistamiseen. Tässä on myös isoja alakohtaisia kulttuurieroja: joihinkin aloihin tentit sopivat, joihinkin eivät. En kuitenkaan osaa nähdä isona ongelmana sitä, että sähköisiin tentteihin osallistuminen on vähäistä – toisaalta, jos tenttejä harrastetaan, niin sitten mieluiten sähköisesti, jolloin opiskelija saa käyttää opetusmateriaaleja apunaan, eikä tentti mittaa pelkästään hetken muistamista.

Tabletit vs. pöytäkoneet

Koska iPadit ja muut tabletit ovat olleet opetuksessa paljon esillä parina viime vuotena, niin poimin tähän mukaan vielä Tilastokeskuksen julkaisemat luvut kotitalouksien käytössä olevista pöytätietokoneista ja tablettietokoneista:

Pöytätietokone/ kaikki kotitaloudet % Tablettitietokone/ kaikki kotitaloudet %
nettotulot alle 2100 €/kk 23 ..
nettotulot 2099 – 3099 €/kk 34 12
nettotulot 3100 – 5099 €/kk 49 18
nettotulot 5100 €/kk tai yli 50 41
Pääkaupunkiseutu 40 28
Suuret kaupungit 40 19
Muut kaupunkimaiset kunnat 42 18
Taajaan as/maaseutum. kunnat 38 14
Kaikki kotitaloudet 16–89v 40 19
Kaikki kotitaloudet 16–74v 43 20

Jälleen kerran toistuu tuttu ilmiö: tablet-laitteita huomattavasti vähemmän kotitalouksien käytössä maaseudulla kuin kaupungeissa. Pöytäkoneisiin verrattuna tabletteja on jo melko paljon käytössä pääkaupunkiseudulla. Kuten odotettua, tablet-laitteita on käytössä eniten korkeamman tuloluokan kotitalouksissa.

Nämä on hyvä pitää mielessä, kun pohditaan BYOD:ia eli oppilaiden omien laitteiden käyttöä opetuksessa. Varsinkin varakkailla alueilla (Espoo, Kauniainen jne.) voidaan helposti haksahtaa ajattelemaan, että jokaiselta oppijalta voidaan pian edellyttää omaa tablet-konetta, mutta tällaiset alueet ovat Suomessa vielä pikemminkin poikkeus. Lisäksi lienee selvää, että alemman tuloluokan kotitalouksilta ei näin kallista investointia voida koskaan edellyttää, vaan yhteiskunnan pitää varmistaa tässäkin asiassa, että kaikilla oppijoilla on yhtälaiset mahdollisuudet ja oppimisen edellytykset.

Käytännössä se tarkoittaa, että laitteita tulee olla riittävästi käytössä kouluissa. Sen sijaan niille, joilla ”täppäri” on omasta takaa, on turha ostaa kalliita laitteita yhteiskunnan varoilla.


Useampi toimittaja otti yhteyttä edellisen postaukseni johdosta, joten tein siinä aloittamani Facebook-tilastojen päivityksen niin sanotusti loppuun asti. Tässä loput tuoreet lukemat ja kuvaajat.

Suomalaisten Facebook-käyttäjien määrä nyt

Kuten aiemmissa arvioissani vertasin Facebookin mainoskoneen ilmoittamia suomalaiskäyttäjien määriä Tilastokeskuksen tuoreimpiin lukuihin yhteisöpalvelujen käytöstä. Facebookin ilmoittamat luvut ovat käytännössä v. 2013 lopun/joulukuun lukuja ja ne kuvaavat kuukausittaista käyttäjämäärää. Tilastokeskuksen luvut perustuvat kevään 2013 laajaan ja koko väestöä edustavaan kyselyyn – se on tuorein ja luotettavin kysely, mitä nyt on käytössä.

Syy tähän vertailuun on se, että Facebookin ilmoittamat luvut eivät kuvaa ihmisten määrää, vaan käyttäjätunnusten määrää. Käyttäjätunnuksia on paljon enemmän kuin todellisia ihmiskäyttäjiä johtuen siitä, että monella on useampi kuin yksi Facebook-käyttäjätunnus. Lisäksi osa käyttäjistä on ilmoittanut ikänsä väärin esimerkiksi siksi, että on liittynyt Facebookiin ennen 13 vuoden ikärajaa. Pyrkimykseni on siis poistaa Facebookin ilmoittamista käyttäjämääristä nämä virhetekijät. 

Arvioi todellisesta käyttäjämäärästä perustuu tällaiseen päättelyyn: Facebookissa ei voi olla enempää kuukausittaisia käyttäjiä kuin mitä Tilastokeskuksen mukaan on yhteensä rekisteröitynyt yhteisöpalvelujen käyttäjiksi. Käyttämäni metodi on aiemmin antanut melko hyvin totuutta vastaavia tuloksia.

Tulokset lyhyesti (luvut kuvaavat kuukausittaista käyttöä):

  • Facebookissa on vuoden 2014 alussa enintään n. 2 193 000 yli 13-vuotiasta suomalaista käyttäjää.
  • Facebookissa on siten n. 40 % kaikista suomalaisista (laskettuna väkiluvusta 11/2013).
  • 13-64-vuotiaista suomalaisista Facebookissa on n. 2 090 000. Se on n. 58 % tästä ikähaarukasta.
  • Arvio todellisesta käyttäjämäärästä poikkeaa Facebookin ilmoittamasta luvusta 219 000:llä. Näin paljon on siis ns. “valekäyttäjiä”. Aiemmin tämä ongelma esiintyi tilastoissa lähinnä teineillä, mutta nyt samaa ilmeni monessa vanhemmassakin ikäluokassa johtuen luultavasti niiden menossa olevasta kovasta kasvusta.
  • Suomalaiskäyttäjien keski-ikä on 33,5 vuotta
  • Käyttäjistä naisia on 52% ja miehiä 47%. Vain Facebook tietää, mitä ne loput ovat.

Ja sitten ehkäpä suurin yllätys, jota olen hieman ”säästellyt”:

  • 13 vuotta täyttäneitä suomalaisia on Facebookissa n. 30 000. Se on vain 52 % ikäryhmästä.
  • Verrattuna tämän hetken 16-vuotiaisiin, 13-vuotiaita on Facebookissa n. 41 % vähemmän.
  • Käsittelin tarkemmin teinien Facebookin käytön vähentymistä viime kerralla. Muutos on siis ollut vielä silloin kertomaani kiihtyvämpää, kun katsotaan 13-vuotiaita. 

Muistutan, että luvut perustuvat Facebookin mainoskoneen ilmoittamiin lukuihin ja niiden pitäisi olla ajantasalla. Muutos 13-vuotiaiden kohdalla verrattuna vanhempiin on kuitenkin niin iso, että se panee epäilemään luvun paikkansapitävyyttä.

Tässä suomalaisten Facebook-käyttäjien luvut ikäryhmittäin, valkoinen alue näyttää ikäryhmän koon:

Suomalaiset Facebookissa v. 2014 alussa ikäluokittain

Ja tässä ikäpyramidi:

Suomalaisten Facebook-käyttäjien ikäpyramidi v. 2014 alussa

Näet kuvat isompina klikkaamalla niitä.

Suomalaisten Facebook-käytön muutokset 2011-2014

Kun verrataan arvioimiani käyttäjämääriä kolmena ajankohtana vuosina 2011-2014, muutokset näyttävät tältä:

Suomalaiset Facebookiss 2011-2014

Tämän vertailun perusteella Facebookin käyttö on vähentynyt viime vuoden aikana 14-21-vuotiailla. Ja 13-vuotiaita ei siis ole liittynyt palveluun läheskään yhtä suuressa määrin kuin heitä vanhemmat aikaisemmin.

Huomaa, että tämä kuvaaja ei ole verrattavissa viime kirjoitukseni kuvaajaan, jonka luvut olivat suoraan Facebookin mainoskoneen ilmoittamia. Tämä selittää kuvissa näkyviä eroja. Kummallakin kuvaajalla on etunsa, joten totuus lienee tämän ja viime kertaisen kuvan välimailla.

Kokonaiskäyttäjämäärä on arvioissani kehittynyt vastaavina aikoina näin:

  • 22.7.2011: 1 792 000
  • 23.2.2013: 2 084 000 (kasvua 07/2011 verrattuna 16 %)
  • Vuoden 2014 alussa: 2 193 000 (kasvua 07/2011 verrattuna 22 %)

Jos verrataan tämän hetken lukemia 07/2011:n lukemiin, niin eniten kasvua on ollut vanhimmissa ikäluokissa, joista lukuja on saatavilla:

Synt.vuosi Ikä v. 2014 alussa 22.7.2011 2014 alussa Kasvu-%
1969 44 28900 38000 31 %
1968 45 28700 36000 25 %
1967 46 27900 36000 29 %
1966 47 26600 36000 35 %
1965 48 25200 32000 27 %
1964 49 24000 32000 33 %
1963 50 22700 30000 32 %
1962 51 21300 28000 31 %
1961 52 20200 28000 39 %
1960 53 18800 26000 38 %
1959 54 16600 24000 45 %
1958 55 17100 22000 29 %
1957 56 15000 22000 47 %
1956 57 14700 20000 36 %
1955 58 13300 20000 50 %
1954 59 11900 17800 50 %
1953 60 11400 16200 42 %
1952 61 10000 16400 64 %
1951 62 9900 14200 43 %
1950 63 9900 14600 47 %
1949 64 8700 14000 61 %

(Vuoden 2011 luvut on ilmoitettu tässä kahden merkitsevän numeron tarkkuudella, vuoden 2014 luvut Facebookin nykyisin käyttämällä tarkkuudella.)

Edellinen taulukko sekä viimeaikainen teinien väheneminen selittävät sitä, että Facebookin suomalaiskäyttäjien keski-ikä on noussut:

  • 22.7.2011: 31,2 vuotta
  • 23.2.2013: 32,2 vuotta (kasvua 07/2011 verrattuna 1 v.)
  • Vuoden 2014 alussa: 33,5 vuotta (kasvua 07/2011 verrattuna 2,3 v.)

Merkillepantavaa on, että keski-ikä on viimeisen 10 kuukauden aikana noussut enemmän kuin mitä se muuttui aiemmin 1,5 vuodessa.

Tässäpä nämä, olkaa hyvät! :)


Eilen oli sanomalehti Kalevassa juttu siitä, miten WhatsApp, Kik Messenger, Snapchat ja muut uudehkot viestipalvelut nakertavat tekstiviestien suosiota. Minulta oli jutussa pari kommenttia, mutta päätin kirjoittaa tarkemmin aiheesta. Tekstareiden sijaan aloitan kuitenkin Facebookista.

Ovatko suomalaisteinit jättämässä Facebookin?

Olen seurannut Facebookin suomalaisten kävijämääriä usean vuoden ajan. Tietolähteenä olen käyttänyt Facebookin mainoskoneen ilmoittamia lukemia. Aiempina vuosina oli tavallista, että aina kun uusi sukupolvi ”13-vuotiaita” liittyi vuoden aikana Facebookiin, niin lukumäärä oli suurempi kuin mitä Suomessa oli kyseisen ikäisiä ihmisiä yhteensä (lisää aiheesta täällä). Ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen viime vuonna lukema jäi alle 100 %:iin koko ikäryhmän koosta.

Vuonna 2000 syntyneitä eli viime vuonna 13 vuotta täyttäneitä suomalaiskäyttäjiä on Facebookin mukaan nyt 54 000 (tyttöjä 30 000 ja poikia 24 000) mikä on n. 90 %:ia koko ikäryhmästä. Lukemat ovat karkeita likiarvoja, koska Facebook siirtyi viime vuoden aikana ilmoittamaan luvut tuhansien tarkkuudella.

Entä miltä näyttää, kun verrataan Facebookia aktiivisesti käyttävien teinien lukumääriä muutaman viime vuoden aikana? Alla olevaan kuvaajaan olen laittanut vuosina 1992-1999 syntyneiden käyttäjien määrät Facebookissa kolmena ajankohtana 2011-2014:

Suomalaisteinit Facebookissa 2011-2014 (kuvaa päivitetty 14.1.2014)

Kuvaa klikkaamalla näet sen isompana. (Edit 14.1.2014: kuva päivitetty, nyt mukana 1999 syntyneiden määrä 23.2.2013, lisäksi 16-vuotiaiden määrää korjattu v. 2014 alussa)

Vuoden 2014 alun luvut lienevät käytännössä v. 2013 lopun/joulukuun lukuja, koska Facebook mittaa aktiivisten käyttäjien määrää kuukausittain. Facebookin nykyisten lukujen epätarkkuuden vuoksi käytän vertailussa tuhansiin pyöristettyjä lukuja. Tietääkseni tämä on kuitenkin ensimmäinen ja tarkin vertailu aiheesta, joten pieni epätarkkuus sallittakoon. ;)

Vedenjakajana näyttää olevan vuonna 1996 syntyneet eli nykyiset 17-vuotiaat: he ovat ensimmäinen ikäluokka, joiden määrä on Facebookissa vähentynyt 22.7.2011 kerättyjen tietojen jälkeen. Sitä vanhemmissa ikäluokissa määrä on lisääntynyt ja sitä nuoremmissa määrä on vähentynyt kiihtyvästi. Hiukan yllättävänä voi pitää v. 1995 syntyneiden määrän isohkoa kasvua viime vuonna.

Merkittävin suomalaisteinien käyttäjämäärän vähentyminen näkyy kuitenkin nuoremmissa: tällä hetkellä 15- ja 14-vuotiaissa. Nyt 14-vuotiaita on Facebookissa jopa 20 000 vähemmän kuin 16-vuotiaita, vaikka ikäluokat ovat suunnilleen saman kokoiset. Suhteellisesti 16- ja 14-vuotiaiden käyttäjien määrän ero on n. 30 %.

Kyse on ISOSTA muutoksesta, sillä tätä ennen kehitys on ollut tasaista ja käyttäjämäärät ovat olleet kasvussa. Koska selvillä trendimuutoksilla on tapana jatkua, niin ennustan Facebookin käytön laskevan entisestään yhä nuoremmilla ikäluokilla.

Miten käy tekstiviestien?

Viestintävirasto on tilastoinut lähetettyjen tekstiviestien määriä puolivuosittain. Muokkasin heidän julkaisemastaan kaaviosta tähän paremmin sopivan version:

Suomessa lähetetyt SMS- ja MMS-viestit 2007-2013

Tarkemmat luvut käyvät ilmi Viestintäviraston taulukosta, josta tärkein näkyy tässä:

SMS-viestit, milj. kpl Rivimuutos % Muutos % verrattuna 1S2012
1S2012 2795
2S2012 2700 -3,4
1S2013 2555 -5,4 -8,6
2S2013 ? ? ?

Tuoreimpia eli viime vuoden toisen puoliskon lukemia ei vielä ole julkaistu, mutta mikäli vuoden 2012 toisella puoliskolla alkanut laskeva suuntaus on jatkunut ja odotusteni mukaan entisestään kiihtynyt, niin varovaisenkin arvion mukaan puhutaan 15 %:in laskusta alle kahdessa vuodessa.

On kiinnostavaa nähdä, milloin operaattorit suostuvat puhumaan isosta muutoksesta – kyse kun lienee vuositasolla jo yli puolesta miljardista lähetetystä tekstiviestistä vähemmän kuin vuonna 2012. Epäilemättä tekstareiden väheneminen tuntuu jo operaattoreiden rahakirstuissa. Niin, miksipä lähettää tekstiviestejä, kun WhatsAppissa ja muissa some-palveluissa viestin voi lähettää ilmaiseksi kunhan netti on käytössä? Ei ihme, että halvan netin ajan julistetaan loppuvan pian.

Kuinka moni käyttää WhatsAppia?

WhatsApp tuntuisi olevan useiden lähteiden mukaan tämän hetken ”suurin voittaja” teinien ja parikymppisten viestintäpalveluna. Tämän voi jokainen varmistaa lataamalla WhatsAppin kännykkäänsä ja katsomalla, kuinka moni omista kontakteista jo palvelua käyttää.

Ikävä kyllä kovin luotettavia kyselyitä WhatsAppista ja vastaavista ei Suomesta vielä löydy. Ainoa laajasti uutisoitu kysely on tehty v. 2013 keväällä/alkukesällä Vaasan yliopistossa. Lainaus YLE:n uutisesta:

Vaasan yliopiston tuoreen tutkimuksen mukaan nuoret käyttävät viestinnässään sähköpostia, puhelinta ja Facebookia. Tutkijoita yllätti WhatsApp-applikaation suosio. Siinä, missä sähköposti oli 100 prosenttisesti nuorten suosima kommunikointiväline ja Facebook ja puhelin 99-prosenttisesti, WhatsAppia käytti jo 83 prosenttia nuorista opiskelijoista.

Tutkimusta varten haastateltiin reilut sata Vaasan yliopiston 20 – 25-vuotiasta opiskelijaa. Kommunikointikanavia, joiden käyttöä tutkimuksessa analysoitiin, olivat sähköposti, puhelinsoitto, Facebook, Twitter, WhatsApp ja Skype.

Kyseessä oli siis yksittäisen oppilaitoksen kysely eikä yleistettävä tilastollinen tutkimus. Ehkä juuri siksi ”tutkimuksesta” ei löytynyt enää mitään Vaasan yliopiston nettisivuilta, vaikka Google yhä löytääkin sivun, jossa siitä on aikoinaan ollut tiedote.

Lähes samoihin aikoihin eli v. 2013 keväällä tehtiin toinen huomattavasti laajempi kysely suomalaisnuorten sosiaalisen median käytöstä ebrand Suomen toimesta. WhatsApp nousi esiin vain yhdessä kohtaa tuloksia:

Tutkimuksen mukaan 14 % nuorista käyttää mobiililaitteella eri sosiaalisen median palveluita kuin tietokoneella käytettäessä. Tällöin suosituimmiksi mobiililaitteilla käytettäviksi palveluiksi nousivat Instagram, Kik Messenger, WhatsApp, Twitter, Foursquare sekä GifBoom.

Toisaalta kun samassa yhteydessä kysyttiin nuorten suosituinta sosiaalisen median palvelua, WhatsApp ei yltänyt edes tuloksiin mukaan. Tätä selittänee se, ettei WhatsApp ollut mukana tutkijoiden laatimassa valmiissa listassa, vaan vastaajien olisi pitänyt muistaa mainita se erikseen. Mikä puolestaan kuvaa hyvin some-maailman muutosten nopeutta: vaikea tässä on perässä pysyä. :)

Vähän lisää + yhteenvetoa

Jonkun sosiaalisen median palvelun suosion kasvu on aina jostain muusta ajankäytöstä pois. Toisaalta yksittäinen ihminen tarvitsee vain rajallisen määrän erilaisia viestintäkanavia. Viime vuosien kehityssuunta on ollut, että käyttäjät eriytyvät useampiin some-palveluihin ja kanaviin tarpeidensa ja tottumustensa mukaan.

  • Alle 17-vuotiaat ovat alkaneet siirtymään vähitellen Facebookista muihin some-palveluihin.
  • Alle Facebook-iän (13 v.) olevat nuoret eivät liity Facebookin enää läheskään yhtä suurissa määrin kuin heitä vanhemmat.
  • Tekstiviestejä lähetetään jatkuvasti yhä vähemmän – todennäköisesti juuri siksi, että ilmaisia nettipohjaisia vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla.
  • Nuorten viestikanavina nousussa ovat tällä hetkellä etenkin WhatsApp, Kik Messenger ja Instagram, joka on vast’ikään lisännyt yksityisviestit ominaisuuksiinsa. Ne vähentävät myös Facebookin käyttöä, mutta Facebook pitää pintansa yli 20-vuotiailla.

Ilmiö on tuttu maailmalta, joten ei ole yllätys, että sama tapahtuu meilläkin. Yleensä tällaiset USA:ssa ensiksi nähdyt muutokset netin käytössä näkyvät Suomessa yhden – kolmen vuoden viiveellä.

P.S. Laajempaa tulevaisuuden ennakointia oli viime kirjoituksessa.


2013/2014Vastasin viikko-pari sitten Kurion kyselytutkimukseen some-markkinoinnin trendeistä ensi vuodeksi yhdessä 23 muun vastaajan kanssa. Laajempi näkemys kannattaa käydä katsomassa tuolta linkin takaa – jokainenhan painottaa hieman eri asioita riippuen näkökulmasta – mutta alla omat vastaukseni. Lopussa yksi ”bonus-kohta”.

Merkittävin some-markkinoinnin kehityssuunta/trendi vuodelle 2014? Miksi?

Kuten aina, suurimmat muutokset tapahtuvat hitaasti. Siksi sosiaalisen median suurimmat vaikutukset näkyvät vasta nyt, kun moni on jo ehtinyt haudata koko käsitteen.

Vihdoin vuonna 2014 selkeä enemmistö 40-60 vuotiaista suomalaisista käyttää sosiaalista mediaa. Kyse on isoista ikäluokista ja se merkitsee yhteisöpalveluiden käyttäjävolyymissa massiivista lisäystä parin viime vuoden aikana. Vähitellen keski-ikäiset jakavat, kommentoivat, tykkäävät ja tuottavat sisältöjä somessa kuin nuoret ikään.

Toinen puoli tätä trendiä on, että nuoret eriytyvät Facebookista muihin some-palveluihin, koska he haluavat olla omissa verkkoyhteisöissä, jonne vanhemmat ja isovanhemmat eivät ole vielä ehtineet. Nuorten keskuudessa suosituimpia ovat nyt pikaviesti- ja kuvanjakopalvelut.

Itsestään selvä trendi on, että sosiaalisen median mobiilikäyttö kasvaa jatkuvasti. Mainostajan kannalta tämä avaa uusia mahdollisuuksia, sillä some-palvelujen kautta ihmiset voidaan tavoittaa käytännössä missä vain. Some on yhä enemmän kaikkialla läsnä: se ei ole mainoskanava, vaan jokapäiväisen elämän toinen kerros ja toimintaympäristö.

Some-palvelu, jota markkinoijan kannattaa pitää silmällä vuonna 2014? Miksi?

Facebook on merkittävin isot massat saavuttava some-palvelu. Toinen massojen some-palvelu on YouTube. Näihin kahteen ison volyymin mainostajan kannattaa keskittyä. Lisäksi tulee sosiaalisen median elementit yrityksen omilla nettisivuilla: ennen muuta kiinnostavaa sisältöä, jota käyttäjien on helppo jakaa sosiaalisille verkostoille. Liian usein nettisivujen some-näkyvyys on ala-arvoista, esim. ”tykkäyskuva” puuttuu.

Nuorten ykköspalveluita vuonna 2014 lienevät Instagram, Tumblr ja mustaksi hevoseksi nostaisin Google+:n, joka on panostanut kuvanjakotoimintoihin sekä kasvanut Facebookin varjossa jo toiseksi isoimmaksi yhteisöpalveluksi.

Markkinoijalle kiinnostavimpia nuorten some-palveluita lieneisivät nopeasti suosiotaan kasvattavat chat-/pikaviestipalvelut kuten WhatsApp, SnapChat ja Kik. Näihin ei kuitenkaan mainoksia oteta, ja esimerkiksi WhatsAppilla on selkeä mainonnan vastainen missio. Tämän trendin yleistyessä ja yhä useamman käyttäjän valitessa täysin mainoksettomia some-palveluita markkinoijien on korkea aika ryhtyä pohtimaan, miten tehdä oikeasti kiinnostavaa sisältöä, jota käyttäjät haluavat jakaa eteenpäin.

Suurin haaste somen hyödyntämisessä markkinoinnissa vuonna 2014? Miksi?

Yrityksille suurin haaste somemarkkinoinnissa on vanhojen huonojen tapojen poisoppiminen. Mainostus mielletään vielä liian usein yksisuuntaiseksi toiminnaksi, jossa vastaanottajalla ei ole muuta kuin nimenmukainen tehtävä. Sosiaalinen media on monenkeskinen ympäristö, jossa edellytetään valmiutta keskusteluun, avoimuuteen ja yhteistyöhön. Pelkkä illuusio sosiaalisuudesta ei riitä, koska somen käyttäjät ovat hyvin kriittisiä ja tunnistavat ”kaupallisen virityksen” nopeasti.

Jos yritys haluaa olla uskottava sosiaalisessa mediassa, sen tulee toimia muutenkin kuin markkinoinnissa sosiaalisessa mediassa ja somen toimintatavoilla. On vaikea olla kovin sosiaalinen ulospäin, jos sisäisesti toimitaan vanhan maailman opeilla. Toisaalta, jotta näin voisi tapahtua, yrityksen johdon pitäisi ensin ymmärtää, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse. Asennemuutosta harvoin tapahtuu ennen kuin käyttää itse sosiaalista mediaa aktiivisesti ja huomaa sen edut kokemuksen karttuessa. Kyseessä on siis eräänlainen muna-kana-ongelma, minkä takia tämä on suurin haaste.

Sosiaaliseen mediaan liittyvä buzz word/ilmiö/palvelu, joka jää unholaan vuonna 2014? Miksi?

Tutkimusyhtiö Gartnerin ns. virallisen hypekäyrän kukkulalla ovat nyt sellaiset termit kuin pelillisyys, 3D-tulostus, asioiden Internet ja big data. Yleensä pahimman hypetyksen jälkeen uudet asiat painuvat unholaan muutamaksi vuodeksi, jona aikana ne kypsyvät teknologisesti. Kuulemme näistä sitten uudestaan, kun järkevät ja hyödylliset sovellukset ovat valmiina.

Suomalaisten mediatalojen puolesta soisin, että sosiaalisen median aliarvoiminen loppuisi. On uskomatonta, että vielä vuonna 2013 osa päätoimittajista uskoi, ettei sosiaalinen media enää kasva. Voiko sen pahemmin ummistaa silmänsä viime vuosien megatrendiltä?! Kyllä se kasvaa, ja tulee yhä enemmän viemään mainoseuroja. Kun tavoitellaan isoja massoja ja etenkin vaurastumaan ehtineitä ikäluokkia, Facebook on yhä vakavampi vaihtoehto esimerkiksi maakuntalehdille yritysten perusmainosmediana. Jokaisen mediatalon pitäisi ottaa tästä onkeensa ja panostaa verkkopalvelujensa kehittämiseen säilyttääkseen lukijoidensa mielenkiinnon ja tarjotakseen paikallisen verkkoyhteisön.

Suurin toiveesi sosiaaliseen mediaan ja some-markkinointiin liittyen vuodelle 2014?

Toivon vuodelta 2014 entistä fiksumpaa some-markkinointia, mutta ikävä kyllä yritysten toimintakulttuurin kehittyminen on hidasta. Jos mainostaja pakkosyöttää sosiaalisen median kautta banneri- ja videomainontaa tai tekee lyhytnäköistä tykkää&voita -kisoja, hän näyttäytyy vastaanottajalle pakollisena pahana ja pahimmillaan tunnelman pilaavana kuokkavieraana. Tällainen yritys ei ole sisäistänyt, mistä sosiaalisessa mediassa on kyse, vaan pyrkii toimimaan ns. vanhoilla säännöillä.

Sosiaalisessa mediassa tulee toimia sen toimintatavoilla ja käyttäjien ehdoilla. Se merkitsee, että somessa voittavat ne yritykset, jotka onnistuvat tarjoamaan kiinnostavia sisältöjä ja palveluita – eli tekemään itsestään oikeasti tarpeellisen ja saavuttamaan käyttäjien luottamuksen. Parhaimmillaan yritys on asiakkaidensa kanssa tiiviissa vuorovaikutuksessa somessa, kuulee näiden toiveet ja pystyy siksi tarjoamaan juuri sellaisia tuotteita ja palveluita kuin he haluavat. On selvää, että tällaista yritystä halutaan sitten suositella muille ja muutenkin auttamaan tilaisuuden tullen.

——

Bonus: mutta missä on Twitter? 

Ennen Kurion kysymyksiin vastaamista pohdin myös Twitterin kehityssuuntaa. Olisi ollut ”helppo” nostaa Twitter yhdeksi niistä palveluista, joita kannattaa pitää silmällä tulevana vuonna. Kuten Twitterissä totesin:

Toisaalta on se ihme, jos 50 – 60 000 aktiivista suomalaistwiittaajaa per kk ei houkuttele jo mainostajiakin.

Twitterissä on paljon potentiaalia markkinoinnin kannalta – itse asiassa suhteellisesti enemmän kuin mitä sillä on käyttäjiä – mutta en silti jaksa uskoa, että se löisi nykyistä huomattavasti laajemmin itsensä läpi. Siihen Twitterillä on ollut jo monta hyvää mahdollisuutta ja aika on ollut riittävän kypsäkin, joten kun isoa läpilyöntiä ei ole vielä tapahtunut, niin en näe mitään syytä, miksi tulevana vuonna olisi toisin. Esimerkiksi presidentinvaalit vuonna 2012 toivat paljon lisää käyttäjiä Twitteriin – käyttäjätunnusten määrä kasvoi nopeasti 300 000:een, mutta huomattavan pieni osa rekisteröityneistä käyttää Twitteriä aktiivisesti. Tällä hetkellä käyttäjämäärä liikkuu n. 32 000:n tietämillä per viikko:

Toni Nummelan Suomi-Twitter-laskurin viikkotilastot v. 2013

Kuten käyrästä näkyy, käyttäjämäärä lisääntyi suhteellisen paljon tänä vuonna: kasvua oli n. +50%. Voi hyvästä syystä sanoa, että Twitter oli yksi vuoden 2013 kotimaisista some-ilmiöistä. Koko kansan trendistä näillä luvuilla ei kuitenkaan voida puhua – ei nyt, eikä jatkossa. (Vertaa Facebookiin, jolla on yli 2,1 miljoonaa kuukausittaista suomalaista käyttäjää.)

Ennusteeni Twitterin vuodesta 2014:

  • Maltillista kasvua aktiivisten käyttäjien määrässä, 40 000:n viikkokävijän raja voi kyllä mennä rikki
  • Ensimmäiset maksetut tweetit kolahtavat itse kunkin feediin. Odotan mielenkiinnolla, millainen reaktio siitä syntyy.
  • Reaaliaikaisena uutis- ja vaikuttamiskanavana Twitter on edelleen tehokkain some-palvelu – se kokoaa yhteen sosiaalisen median solmukäyttäjät, mielipidejohtajat ja perinteisen median toimittajat.

Tällaisten ennakointien tekemisessä on tietenkin aina iso riski olla väärässä – ja Twitterin kasvuvauhdin suhteen olisin mielelläni väärässä. ;)


PISA-tulokset tulivat ja Suomi putosi pois maailman parasta opetusta tarjoavien maiden joukosta. Mutta vain maailman: kun katsotaan PISA:n yhteispisteitä, Suomi on edelleen paras Euroopassa.

Tulokseen voi edelleen olla erittäin tyytyväinen, mutta osaamistason laskevaan trendiin tietenkään ei. PISA-tulokset ovatkin antaneet oivan keppihevosen eri tahoille ajaa omaa agendaansa. Kummallista kyllä, osa populistisista ulostuloista on jopa täysin vastakkaisia varsinaisten PISA-tulosten ja sitä analysoineiden tutkijoiden johtopäätösten kanssa.

Pahimmasta PISA-uutisankasta vastaa… YLE!

Varsinkin keskustelu tietotekniikan ja kännyköiden käytöstä kouluissa käy parhaillaan kuumana – ja melkoisen villinä. Etenkin tämä YLE:n uutinen sai paljon huomiota:

YLE 9.12.2013: Tietotekniikan lisääminen kouluissa saattaisi vain heikentää oppimistuloksia

Jutussa Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen johtaja Jari Lavonen toteaa mm. seuraavaa:

Tietokoneiden käytön määrällä on negatiivinen yhteys osaamiseen. Nyt jos ehdotetaan, että lisätään tietotekniikan käyttöä, niin sanotaan myös, että halutaan huonompia tuloksia, Lavonen naurahtaa.

Tämä oli toimittajan toimesta nostettu niin jutun otsikkoon kuin sen ingressiinkin eli aloituskappaleeseen, jossa on totuttu näkemään uutisen keskeinen sisältö. Ikävä kyllä tässä tapauksessa toimittaja joko unohti tarkistaa, mihin faktoihin haastateltavan väite perustuu tai sitten hän nosti tarkoituksella täydellisen mutu-kommentin uutisen kärjeksi.

Ei siksi ihme, että aiheesta nousi iso haloo opettajien suosimassa Tieto- ja viestintätekniikka opetuksessa -Facebook-ryhmässä. Useimmat ihmettelivät aivan oikein, miten Lavonen väitteensä perustelee. PISA-tutkimuksen aineistoista kun tällaista päätelmää ei voi luotettavasti tehdä. (Mikäli tämä aihe kiinnostaa enemmän, kannattaa lukea tämä artikkeli ja etenkin sen päätösosa, jossa todetaan, ettei PISA-tulokset oikeastaan sovellu tietotekniikan opetuskäytön ja oppimistulosten välisen yhteyden arvioimiseen.)

Osallistuin keskusteluun itsekin ja pyysin siihen mukaan myös Jari Lavosen. Seuraavassa kuvakaappaus keskeisestä osasta keskustelua:

Kuvakaappaus: Jari Lavonen irtisanoutuu väitteestään

Jari Lavonen siis irtisanoutuu tässä väitteestään, että tietotekniikka huonontaa PISA-tuloksia. Kyseessä oli vain toimittajalle lipsahtanut oma mielipide, ”vääränlaista konkretisointia”, jolle ei löydy faktaperustaa. 

Kun tällainen yhden henkilön lipsahdus ja perusteeton väite päätyy uutisen otsikkoon, sille on vain yksi pätevä nimitys: uutisankka.

Valtakunnanmedian olisi vähintään pitänyt kysyä jonkun muunkin asiantuntija näkemys samasta asiasta. Parempi olisi ollut, jos toimittaja olisi penännyt Lavoselta, minkä tutkimuksen tai tieteellisen julkaisun perusteella hän näin väitti. Lavosen kommenttien perusteella toimittaja valikoi haastattelusta kaikkein kärjekkäimmät kohdat, eikä ilmeisesti tarkistanut niitä jälkeenpäin haastateltavalta. Hiukan epäreilua myös haastateltavaa kohtaan.

Onnea YLE! Toivottavasti korjaatte virheenne yhtä näyttävästi kuin sen toitte julki.

Lisäys 12.12.2013 klo 16:15: Toimittaja Tuuli Toivanen oli tarkistanut Jari Lavoselta, mitä mieltä hän loppujen lopuksi asiasta on. Facebookissa käydystä keskustelusta poiketen hän on kuin onkin väitteensä takana:

@tuulitoivanen: On kai Pisa-tutkijalla ja OKLn johtajalla oikeus mielipiteeseen. Tarkistin: samaa mieltä on. Mielipiteen taustalla kys. korrelaatio.

Näin ollen pitänee sitten todeta, että ymmärsin jotenkin väärin sen, mitä Jari Lavonen tarkoitti em. Facebook-keskustelussa. En vain tajua, miten muutoin ”vääränlaisen konkretisoinnin” olisi voinut ymmärtää.

Mitä PISA-tutkimus todella sanoo tieto- ja viestintätekniikasta?

Väitän, että em. YLE:n uutisella on ollut iso vaikutus siihen, millä sävyllä tieto- ja viestintätekniikan käytöstä kouluissa on viime päivät keskusteltu. Koko keskustelu on kääntynyt juupas-eipäs-väittelyksi, kun sen sijaan pitäisi keskustella MITEN tietotekniikkaa käytetään kouluissa.

Jos sopii, niin teen tässä välissä selväksi oman mielipiteeni:

  • Ei, en ole sitä mieltä, että oppilaiden pitää saada käyttää kännykkää tunnilla koska vain sen sijaan, että he opiskelisivat. En myöskään ole sitä mieltä, että ratkaisu on kieltää kaikki oppilaiden omat laitteet koulussa tai kerätä ne tunnin aluksi pois.
  • Koulujen ja opettajien pitäisi hallita tieto- ja viestintätekniikkaa sen verran, että oppilaiden omia laitteita osattaisiin käyttää järkeviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin koulussa ja oppimisen tukena. Tästä on paljon tutkimusta, tietoa ja osaamista Suomessa, mutta sitä ei ole saatu vielä laajasti sovellettua arkipäivän opetustyöhön – eikä opettajia ole riittävästi täydennyskoulutettu siihen.
  • Aiheesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessa

Vaikka PISA-tutkimus ei suoraan tutki tieto- ja viestintätekniikan käyttötapoja opetuksessa, aihetta sivutaan Suomen PISA-raportissa. Poimin tähän liittyviä lainauksia raportin johtopäätöksistä alapuolelle. Tässä ”läksyä” erityisesti teille, jotka syytätte PISA-tulosten laskusta tietotekniikkaa:

 Varsinkin matematiikassa tarvitaan uudenlaisia opetuksellisia innovaatioita, joissa hyödynnetään erityisesti poikien vahvaa kiinnostusta tietoteknologiaan

Opetuksessa tulee ottaa käyttöön nykyistä monipuolisempia lähestymistapoja ja pedagogisia ratkaisuja, kuten pelit, tutkiva oppiminen, konkretisointi ja opitun liittäminen arkielämään. Teknologiaa, kuten iPadeja ja älytauluja, tulee hyödyntää opetuksessa tehokkaasti. Opetuksessa pyritään myös löytämään oppilaiden yhteisiä opiskelumuotoja.

Perusopetuksen pedagogisten käytänteiden uudistaminen edellyttääkin mittavaa opettajien täydennyskoulutusta, jossa paneudutaan muun muassa yhteisöllisten ja toiminnallisten työtapojen, tutkivan oppimisen lähestymistapojen ja teknologiatuetun pedagogiikan käyttöön opetuksessa.

PISAn tulokset kertovat osaltaan siitä, että koulun arjen ja nuorten odotusten välillä on kasvava kitka. Ristiriita koulun pedagogisten ja kulttuuristen käytänteiden sekä toisaalta nuorten koulun ulkopuolella kohtaaman todellisuuden välillä on lisääntymässä.

Yksinkertaistaen: koulun pitää kyetä uudistumaan niin, että se motivoi nykynuoria tekemään töitä oppimisensa eteen. Yksi ratkaisu tähän on nimenomaan tekniset vempeleet. Se pitää kuitenkin tehdä niin, että tuloksena on syvällistä oppimista ja ymmärrystä eikä vain parempaa kouluviihtyvyyttä. Pedagogiikka ja opetuksen kehittäminen edellä, ei vain uutta teknologiaa itsetarkoituksellisesti

Haaste kouluille, opettajille ja koko koulutusalalle: miten voitte opettaa nuoria käyttämään kännyköitä, tietokoneita ja nettiä oppimisen ja yhteistyön tukena, jos ette käytä niitä itse keskinäisessä työssänne?




Blog Stats

  • 378,722 hits
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 182 muun seuraajan joukkoon