Tänään jatkui Pyhäjoen peruskoulun ja lukion opettajien Open päivitys -koulutus. Aiheena oli sosiaalisen median opetuskäytön suunnittelu niin yksilöllisen kuin yhteisöllisen oppimisen tukeminen huomioiden. Luennon toisessa osassa aiheena oli toimintakulttuurin kehittäminen avoimeen ja yhteisölliseen suuntaan. Iltapäivällä vuorossa olivat myös tekijänoikeudet, joita kävimme läpi Anne Rongaksen mainion esityksen avulla.
Lisäksi aikaa varattiin some-palvelujen käytön harjoitteluun, tällä kertaa lähinnä Google Driven sovelluksiin tutustuen. Koulujen tulevia TVT-strategioita puolestaan pohdittiin learning cafe -ryhmätyöskentelyssä. Jokainen ryhmä mietti aluksi yhden tärkeän “ison kysymyksen”, johon sitten muut ryhmät pääsivät vastaamaan työskentelyn aikana.
Tässä luentoesitys:
Kategoria(t): avoimuus, esitykset ja luennot, Google, johtaminen, käyttöehdot, lukiot, open päivitys, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, peruskoulu, sometu, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, suunnittelu, tähtimalli, tekijänoikeudet, toimintakulttuuri, yhteisöllinen oppiminen | 1 Comment
Olin viime viikolla Hämeenlinnassa ITK-konferenssissa kertomassa Innolukiosta yhdessä hankkeen isän Ari Ervastin kanssa. Esittelen Innolukion ja siitä tähän mennessä saadut tulokset nyt myös täällä blogissani.
Ensin lyhyesti, mistä on kyse:
Innolukio on lukiolaisille suunnattu ideakilpailu, joka järjestettiin viime syksynä ensimmäisen kerran koko Suomessa. Lukiolaiset työstivät ideoitaan Purot.net-wikiin perustuvalla työskentelyalustalla Innolukio Deskissä yhteensä 14 eri kilpailusarjassa. Kilpailuaika päättyi 14.12.2012 ja voittajat palkittiin juhlallisessa gaalassa 23.1.2013 Helsingin kaupungintalolla.
Innolukio Deskissä osallistujien työskentelyä ohjattiin ympäristöön liitetyllä skriptillä, vaiheittain etenevällä työskentelyohjeella:
Ensin osallistujat tutustuivat kilpailutehtäviin, rekisteröityivät palveluun, aloittivat vastauksen työstämisen, saivat palautetta ja väliarvioita työstään sekä saattoivat jatkaa vastauksensa työstämistä kilpailun loppuun asti. Kuvassa näkyvät yliviivaukset näyttivät osallistujille, mitkä vaiheet he olivat jo tehneet eli missä vaiheessa he olivat milloinkin ja mitä olisi tehtävä seuraavaksi. Loppukilpailuun valitut saivat parannella vastauksiaan aina 23.1.2013 asti, jolloin tuomaristo päätti palkittavat työt.
Ideoiden kehittelystä kertyi monipuolinen aineisto wikialustaan sisältäen mm. vastausten muokkaukset, vastaajien ja ohjaajien väliset keskustelut sekä vastausten arvioinnit. Kilpailuajan loppuun mennessä tehtyjä ideoita arvioitiin kahdeksalla eri arviointikriteerillä, joista laskettiin kokonaispisteet. Aineisto on luonteeltaan sellainen, että se antaa hyvän mahdollisuuden tutkia, millainen työskentelytapa johti parhaisiin ideoihin (pisteisiin).
Tutkimuskysymyksiä:
- Syntyvätkö parhaat ideat hetkessä vai sinnikkään kehitystyön tuloksena?
- Onko ideointikyky harvinaista lahjakkuutta vai voiko sitä oppia?
- Millainen ohjaus auttaa kehittämään ideoista entistä parempia?
Vastauksia näihin kysymyksiin löytyy ITK:ssa pidetystä esityksestämme:
Keskeiset tulokset, kun tarkemman analyysin kohteena oli jokaisen vastaajan parhaiten menestynyt idea/vastaus (n=157):
- Parhaat ideat (ja vastaajat) erottuvat selvästi ns. isosta massasta, joka muutoin noudattelee ns. Gaussin käyrää. Vastausten keskiarvo oli 34, mediaani 33 ja keskihajonta 9,5.
- Ideoiden saamat pistemäärät korreloivat voimakkaimmin ohjaajien ja arvioijien keskusteluviestien määrän kanssa (r=0,67). Eli ideasta saadun palautteen määrä ennusti voimakkaimmin hyvää pistemäärää kilpailussa.
- Vastaajien omien keskusteluviestien määrällä ei ollut yhtä voimakasta korrelaatiota pisteiden kanssa (r=0,51).
- Pistemäärät korreloivat vastausten muokkauskertojen kanssa (r=0,55). Eli idean kehittelyprosessin pituus ennusti parempia pisteitä.
- Vastauksen muokkauskertoja oli sitä enemmän, mitä enemmän vastauksesta oli käyty keskustelua (r=0,50).
Korrelaatiokertoimet (r-luvut) ovat helppo tapa selvittää, onko eri parametrien välillä tilastollista riippuvuussuhdetta. Mitä lähempänä lukema on 1:tä, sitä suurempi on muuttujien välinen korrelaatio. Hajontakuvioiden symmetrisyys (kts. esitys) osoittaa, että saadut korrelaatiokertoimet eivät ole sattumaa, vaan muuttujien välillä on suora riippuvuussuhde. Lisäksi korrelaatioita testattiin 1-suuntaisella testillä, jossa tuloksesi saatiin p < 0,001 (lisätietoa korrelaatiokertoimesta ja p-arvosta).
Merkittävää on, että viisi parasta ideaa (=yli 60 pistettä) erottuvat selvästi muista:
- Parhaat pisteet saatiin 75-150 muokkauksella
- Parhaat pisteet saatiin yhteensä 5-12 keskusteluviestillä
- Menestyneimmät vastaajat kirjoittivat 2-5 viestiä
- Menestyneimmät vastaajat saivat 3-7 viestiä ohjaajilta/arvioijilta
Parhaita pisteitä ei siis saatu ilman, että kaikki nämä kohdat täyttyivät. Käytännössä parhaissa ideoissa oli aina kyse siitä, että vastaaja:
1) oli saanut palautetta ohjaajalta/arvioijalta
JA sen jälkeen
2) jatkanut ideansa kehittelyä wikialustalla.
Alla kolmen hyvät pisteet saaneen vastauksen aktiivisuuskaaviot, joissa näkyy ideoiden kehittelyn prosessimaisuus. Vihreä käyrä merkitsee muokkauskertoja ja punainen keskusteluviestien määrää.
Alla puolestaan on esimerkki keskiarvopisteet saaneesta ideasta, jossa ideaa ei ole lainkaan jatkettu ensimmäisen kirjoituskerran jälkeen, vaikka ohjaaja olikin antanut siitä palautetta. Juuri tämä erotti parhaat ja keskinkertaiset pisteet saaneet ideat toisistaan.
Ero hyvien ja huonojen ideoiden takana on siis ennen muuta vastaajien työskentelytavassa. Ei voida sanoa, että prosessimainen idean kehittely johtaisi aina parhaisiin ideoihin, mutta sen sijaan tämän aineiston perusteella voitaisiin väittää, parhaita ideoita ei synny ilman prosessimaista työskentelyä.
Johtopäätökset:
- Aktiivinen oman vastauksen muokkaaminen sekä keskustelut ohjaajan ja arvioijien kanssa ennustivat menestystä ideakilpailussa
-
Menestyksellisen innovaatioprosessin kaava:
- Merkitykselliseksi koettu haaste
- Idea syntyy
- Idean esittely Deskissä
- Ohjaajan antama arvio ja palaute
- Idean jatkojalostus Deskissä
(3. ja 4. vaiheiden toistoa) - Palkitseminen
- Jatkojalostus
Itse asiassa analyysin perusteella kirjoitettu menestyksellisen innovaatioprosessin kaava noudattelee sitä, mihin Innolukio Desk -wikialustaan liitetty skripti ohjasi työskentelyä.
Edelleen voidaan esittää muutama suositus (tai design-periaate, jos niin haluatte) niille, jotka haluavat edistää hyvien innovaatioiden syntyä:
- Tarjoa miellekkäitä haasteita, jotka edellyttävät avointa ongelmanratkaisua so. innovaatioita
- Käytä työskentelyalustaa, jossa on mahdollista sekä idean prosessimainen muokkaaminen että keskustelu
- Ohjaa prosessimaiseen työskentelyyn
- Anna palautetta – lopulta juuri se on tärkeintä ideoiden kehittämiseksi entistä paremmiksi!
Tapahtuu jatkossa
Korrelaatioanalyysi on luonnollisesti vasta alkuvaiheen analyysia. Olen itse ensimmäinen, joka huutaa syvällisemmän laadullisen analyysin perään. 
Aineiston rikkaus antaakin siihen hyvät edellytykset. Lisäksi kuluvana vuonna Innolukio Desk -ympäristöä tullaan entisestään kehittämään nyt saatujen tulosten perusteella. Merkittävä uudistus on ohjata vastaajia ryhmätyöskentelyyn, johon wikialusta sopiikin paremmin kuin yksilölliseen työskentelyyn, johon tällä kertaa ohjattiin. Syksyllä on sitten jo uuden kilpailun aika, jolloin kerätään uusi entistä laajempi aineisto. Seuraavan kerran aiotaan lisäksi tehdä loppukysely, jonka avulla analyysissä päästään vielä huomattavasti pidemmälle.
Kategoria(t): design-tutkimus, esitykset ja luennot, Innolukio, innovaatiot, käyttäjätutkimus, keksinnöt, kilpailut, ohjaaminen, ongelmalähtöinen oppiminen, oppimisympäristö, purot-wiki, suunnittelu, tiedonrakentaminen, tutkimus, wikit, yhteisölliset skriptit | Jätä kommentti
Pidin tänään Kajaanissa sosiaalisen median koulutuksen kainuulaisille opettajille – osa oli paikalla ja osa etäyhteyden kautta. Tilaisuuden järjesti Oulun yliopiston Aikuis- ja täydennyskoulutuspalvelut AIKOPA.
Luennon aiheena oli sosiaalisen median perusteet, tilastot, somen käyttö opetuksessa sekä opetuksen ja yhteistyön tukemisen kannalta hyödyllisiä some-palveluita. Käytännön harjoittelussa aiheena oli Google Driven sovellukset. Kiitokset innokkaille osallistujille – tästä on hyvä jatkaa! 
Kategoria(t): avoimuus, Blogit ja bloggaaminen, esitykset ja luennot, Facebook, flipped classroom, Google, jakaminen, käsitekartat, käyttöehdot, ongelmalähtöinen oppiminen, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, purot-wiki, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, tähtimalli, tekijänoikeudet, tiedonrakentaminen, tilastot, toimintakulttuuri, Twitter, verkko-opiskelu, verkostoituminen, vertaistuotanto, wikit, yhteisöllinen oppiminen, yhteisöllisyys, yhteisöt | 2 Comments
Eilen jatkui OAKK:n Open Päivitys -koulutus. Päivän luennon aiheena oli sosiaalisen median työskentely-/oppimisympäristön rakentaminen tähtimallin mukaisesti sekä toisaalta toimintakulttuurin kehittäminen avoimuutta ja yhteisöllisyyttä arvostavaan suuntaan. Näen asian niin, että toimintakulttuuria tulee kehittää samaan aikaan, kun otetaan sosiaalisen median välineitä käyttöön. Kumpikaan ei ole irrallaan toisesta.
Kategoria(t): esitykset ja luennot, open päivitys, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, sosiaalinen media, suunnittelu, tähtimalli, toimintakulttuuri, Verkkopalvelut, yhteisöllinen oppiminen, yhteisöllisyys, yhteisöt | Jätä kommentti
Tänään jatkui OAKK:n Open Päivitys -koulutus. Päivän aiheina olivat avoimet oppisisällöt, verkkotyöskentelyn suunnittelu sekä tekijänoikeudet. Noin puolet ajasta oli käytännön harjoittelua, jossa tutustuttiin mm. Edmodoon, joka on kivunnut peräti jo toiseksi suosituimmaksi LMS-sovellukseksi heti Moodlen perään.
Open Päivitys -hankkeen yksi etu näin kouluttajan näkökulmasta – ja miksei osallistujienkin – on se, että kaikki materiaalit julkaistaan CC-lisensseillä, minkä ansiosta tarjolla on paljon valmista koulutusmateriaalia. Tänään käytin peräti kahta Anne Rongaksen tekemää mainiota esitystä. Kiitos (taas), Anne! Sitenpä vain yksi kolmesta esityksestä on tällä kertaa omaa tuotantoani:
Kategoria(t): avoimuus, edmodo, esitykset ja luennot, hakupalvelut, jakaminen, käyttöehdot, markkinointi, ongelmalähtöinen oppiminen, open päivitys, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, sosiaalinen media, suunnittelu, tekijänoikeudet, tutkiva oppiminen, verkko-opiskelu, Verkkopalvelut, yhteisöllinen oppiminen | Jätä kommentti
Päivitin arviotani suomalaisten Facebook-käyttäjien todellisesta määrästä. Edellisen kerran arvioin sitä 1,5 vuotta sitten.
Lyhyesti, mistä on kyse:
Facebookin mainoskoneen mukaan yli 13-vuotiaita suomalaisia käyttäjiä on 2 268 800. Luku ei kuitenkaan voi pitää paikkaansa, koska monessa ikäluokassa Facebook ilmoittaa olevan enemmän käyttäjiä kuin mitä ko. ikäluokassa on hengissä olevia suomalaisia. Sama pätee suosittuun Socialbakers-sivustoon, jonka mukaan suomalaisia Facebook-käyttäjiä olisi 2 267 140.
Nämä virheelliset lukemat tulevat usein vastaan, joten niitä on syytä tarkistaa. Kysymys siis kuuluu, kuinka paljon “ilmaa” näissä luvuissa on ja mikä on suomalaisten Facebook-käyttäjien todellinen määrä?
Laskin arvioni seuraavasti:
- Hain Facebookin mainoskoneesta suomalaisten käyttäjien määrät jokaisesta ikäryhmästä 13-64-v. (todellisuudessa kyse on käyttäjien syntymävuosista) sekä yli 65-vuotiaista. Hain lukemat 23.2.2013.
- Hain Tilastokeskuksesta Suomen väestömäärän ikäluokittain (tuoreimmat tiedot vuodelta 2011).
- Vertasin edellisiä. Kävi ilmi, että Facebookin mukaan 15-20-vuotiaista yli 100% olisi Facebookissa, mikä kertoo Facebookin tilastojen virheellisyydestä.
- Hain Tilastokeskuksen vuoden 2012 kyselyn tulokset suomalaisten yhteisöpalvelujen käytöstä. Niitä voi pitää mittatikkuna, kuinka paljon teoriassa enintään voi olla suomalaisia Facebookin käyttäjiä per ikäluokka.
- Siltä osin kuin Facebookin ilmoittamat käyttäjien lukumäärät ylittivät suhteellisesti Tilastokeskuksen luvut yhteisöpalvelujen käytöstä, korjasin arviooni käyttäjämäärän Tilastokeskuksen %-lukujen mukaisesti laskettuna kunkin ikäryhmän koosta. Jos Facebookin ilmoittama luku oli pienempi, luotin siihen. Kummassakin tapauksessa on virheen mahdollisuus, mutta nyt kyse onkin puhtaasti arviosta tarkkojen faktojen puuttuessa.
- Tein tarkastelun myös sukupuolittain.
Pyrin siis laskemaan parhaan arvauksen Facebookin todellisesta suomalaisten käyttäjien määrästä niillä tiedoilla, mitä tällä hetkellä on käytössä. Kyse on kahden tilaston ja yhden kyselytutkimuksen tulosten yhdistelmästä ja loppu on yksinkertaista taulukointia.
Käyttämäni laskelmat löytyvät Google-taulukosta ja ovat kenen tahansa tarkastettavissa. Tämän kertainen laskelma on monessa kohtaa tarkempi kuin viimeksi heinäkuussa 2011 tekemäni.
Tärkeimmät tulokset (vuoden 2012 yhteisöpalvelujen käytön ja v. 2011 väestömäärän mukaan laskettuna):
- Facebookissa on enintään n. 2 073 900 yli 13-vuotiasta suomalaista käyttäjää. Facebookissa on siten n. 38 % kaikista suomalaisista (laskettuna väkiluvusta 11/2012).
- 13-64-vuotiaista suomalaisista Facebookissa on n. 1 993 900. Se on n. 55 % tästä ikähaarukasta.
- Arvio todellisesta käyttäjämäärästä poikkeaa Facebookin ilmoittamasta luvusta 194 819:llä. Nämä “valekäyttäjät” ovat käytännössä alle 13-vuotiaita käyttäjiä sekä tupla-, tripla- jne. käyttäjätunnuksia (ja rikkovat Facebookin käyttöehtoja). Lukema on niin iso, että selityksiä täytyy olla useita.
-
Suurimmat virheet Facebookin luvuissa näyttäisivät olevan 14-22-vuotiaissa.
- Eniten “valekäyttäjiä” on 15-16-vuotiaissa. Pelkästään tässä kahden vuoden ikähaarukassa on Facebookin ilmoittamissa luvuissa yli 38 000 ihmistä enemmän kuin mitä kyseisen ikäisiä suomalaisia on hengissä.
- 16-23-vuotiaissa sekä 26-vuotiaissa enemmistö Facebookin käyttäjistä on miehiä. Muutoin naiset ovat sosiaalisempia myös Facebookissa.
- Määrällisesti suurin ikäluokka lienee 21-vuotiaat (1992 syntyneet), joita on Facebookissa n. 61 000.
- Tänä vuonna Facebookiin on liittynyt “13-vuotiaana” jo 32860 suomalaista, mikä on 57 % ko. ikäluokasta, vaikka elämme vasta helmikuun loppua.
- Facebookin lukujen perusteella naisia on 52,1 % ja miehiä 46,4 %. Lopuista ei ole tietoa.
- Vuosina 1987 (26-v.) ja 1988 (25-v.) syntyneissä on Facebookin lukujen mukaan suhteellisesti vähemmän käyttäjiä kuin heitä nuoremmissa ja vanhemmissa ikäluokissa. Onko niin, että ns. laman lapset käyttävät vähemmän Facebookia kuin muut?
Suomalaiset 13-64-vuotiaat Facebookin käyttäjät verrattuna (elossa olevien) ikäluokkien määriin:
Suomalaisten Facebook-käyttäjien ikäpyramidi:
Vertasin Facebookin ilmoittamia lukuja myös 1,5-vuoden takaisiin (22.7.2011-23.2.2013) lukuihin.
Tuloksia:
- Suhteellisesti suurin kasvu Facebookin käytössä on tapahtunut 40-64-vuotiaiden kohdalla. Yleisesti ottaen kasvu on suurinta vanhimmissa vuosiluokissa.
- 64-vuotiaiden kohdalla käyttäjämäärä on kasvanut jopa 40 % 1,5-vuodessa.
- Käyttäjätunnusten määrä on vähentynyt 16-, 17-, 23- ja 31-vuotiaissa. Suurin muutos on 23-vuotiaissa (vähennystä -6 460). Myös 17-vuotiaissa muutos on merkittävä (-4 080). Huom. nämä muutokset johtuvat osittain – elleivät kokonaan – ikäryhmien kokoeroista.
- Uusia suomalaiskäyttäjiä on rutkasti enemmän kuin poistuneita: kasvua 1,5 vuodessa on ollut +15 %.
Huom. nämä olivat siis Facebookia omia lukuja, joihin ei voi sellaisenaan luottaa, mutta heijastavat joka tapauksessa palvelun käytössä tapahtuneita muutoksia.
Ja muistutuksena vielä kerran: tämän jutun luvut eivät ole “totuus”, vaan jonkinlainen “paras arvaus” niillä lähdeaineistoilla, joita tällä hetkellä on käytössä(-ni).
Edit klo 22:00: Huomasin virheen laskuissani. Virhe korjattu Google-taulukkoon, artikkelin tuloksiin ja kuviin. Pahoittelut.
Lisäys 7.3.: YLE uutisoi ja Tilastokeskukselta vahvistusta arviolle
YLE julkaisi 5.3. tästä arviostani uutisen sekä kuvaajan, josta voit katsoa helposti, kuinka moni ikäisesi on Facebookissa.
Sain Tilastokeskuksen Perttu Melkakselta viestin, jossa hän vahvistaa arvioni osuvan lähelle heidän omia vielä julkaisemattomia tuloksiaan:
Arviosi osuu varsin lähelle oikeaa; me nimittäin kysyimme asiaa. Tulos: Viimeisen 3 kk aikan Facebookia käytti 46 % 16-74 -vuotiaista suomalaisista eli n. 1830000. Siis 95 % yhteisöpalveluiden käyttäjistä käyttää Facebookia (pelkästään muita/jotain muuta käytti vain 5 %).
Taulukkosi perusteella 13-15 vuotiaista Facebookia käyttäisi n. 80 % tuonikäisestä väestöstä, siis hieman vähemmän kuin vanhemmat ikäluokat 24-vuoteen saakka. 13-15 -vuotiaista tulisi Facebookin käyttäjiä noin 140 000 lisää. Näin laskien pääosin tutkimukseemme perustuva arvio (korkeammalla yläikärajalla) jää hieman sinun laskelmiesi alapuolelle (1970000:een).
Lisätietoa tuloksista tulee myöhemmin tänä vuonna julkaistavassa Tilastokeskuksen Hyvinvointikatsauksessa.
Lisäksi Perttu kertoi, että tämän vuoden kyselyssä netin ja yhteisöpalveluiden käyttöä tullaan selvittämään aina 89-vuotiaisiin asti. Taustalla on huoli siitä, miten vanhemmat ihmisevät pärjäävät, kun julkiset palvelut siirtyvät yhä enemmän nettiin. Kyselyn alaikärajaa ei kuitenkaan olla laskemassa.
Kategoria(t): Facebook, sosiaalinen media, tilastot, Visualisointi | 6 Comments
Verkko- ja mobiiliopetuksen perusteita sekä verkko-/some-maailman tilannekatsaus (esitykset)
Vietin eilisen Pyhäjoen lukiolla sikäläisen Open Päivitys -koulutuksen aloituspäivän merkeissä.
Olin paikalla kouluttajana, mutta samalla opin paljon itsekin. Esimerkiksi: tietääkö joku toista lukiota, joka käytännössä toimittaa kunnan viikottaista tiedotuslehteä systeemillä, joka tutustuttaa opiskelijat oppipoika-mestari-mallilla sekä lehden toimittamiseen että yrittäjyyteen? Kuulumiset-lehden teossa on mukana myös vastapäinen Saaren koulu (peruskoulu 1-9) ja sen historia juontaa peräti vuoteen 1988 asti.
Alla eilisen esitykseni:
Kategoria(t): ennakointi, esitykset ja luennot, flipped classroom, käsitekartat, kuratointi, lukiot, mediakasvatus, mobiili oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, open päivitys, opetus, oppiminen, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, tiedonrakentaminen, tilastot, toimintakulttuuri, tutkiva oppiminen, verkko-opiskelu, vertaistuotanto, wikit, yhteisöllinen oppiminen, yhteisölliset skriptit | Jätä kommentti
Olin tänään kouluttamassa Oulun aikuiskoulutuskeskuksella (OAKK) verkko-opetusta ja sosiaalista mediaa. Kyse oli Open Päivitys -täydennyskoulutushankkeeseen kuuluvasta koulutuksesta. Kiitokset aktiivisille osallistujille – hyvää keskustelua ja pohdintaa!
Kirjoittelen myöhemmin lisää Open Päivityksen blogiin, nyt laitan vain nopeasti aineistoja muidenkin nähtäväksi:
Alla “pitkä versio” listastani, johon olen kerännyt hyviä netti-/sosiaalisen median palveluita. Aloitin listan keräämisen aikanaan Oulun yliopistolla untuvikkona koulutusteknologian opettajana vuonna 2009, mutta nyt päivitin sitä uudemmilla some-palveluilla sekä poistin edesmenneet. Harmittavan monta hyvää palvelua on saanut jo mennä: Jaiku, Knol, Dabbleboard ja viimeisenä Posterous. Pian lähtöpassit saa myös iGoogle. Nerokkaita palveluita kaikki.
Lista on laadittu sosiaalisen median käyttöä aloitteleville, mutta jospa siitä olisi iloa muillekin.
Lista suosittelemistani netti-/some-palveluista
- RSS-syötteet ja aloitussivut
- Google Reader ja RSS-syötteet
- iGoogle - aloitussivu (lopetetaan tänä vuonna)
- Netvibes - aloitussivu
- Yhteisöpalvelut ja keskustelu
- Ning - yhteisösivusto, keskustelut, blogit, ryhmät
- Edu20.org - “web 2.0 -oppimisympäristö”
- Google Groups - keskusteluryhmät
- Edmodo - ryhmäkeskustelut, tehtävät, kalenteri, tiedostot, yms.
- Twitter - mikroblogi ja yhteisö
- Facebook - yhteisöpalvelu, etenkin ryhmät ja sivut
- Google+ - yhteisöpalvelu, huomaa uudet ryhmätoiminnot
- Yammer - organisaation sisäinen keskustelukanava
- TodaysMeet - yksinkertainen keskustelukanava esim. tapahtuman ajaksi
- Ohjelmia tiedon jäsentämisen ja prosessoinnin tueksi
- Google Docs/Drive - jaetut tiedostot, asiakirjat, laskentakaaviot, esitykset, kyselylomakkeet
- Google Sites - wiki/www-sivusto
- Wikispaces - wiki
- Purot.net - wiki
- Etherpad (muistio.tieke.fi) - jaetut muistiinpanot
- Mind42 - miellekartat
- Bubbl.us - miellekartat
- MindMeister - miellekartat
- Spicynodes - animoidut miellekartat
- Evernote - muistiinpanojen hallinta kuvien tekstintunnistuksella, muistiinpanojen jakaminen
- Sosiaaliset kirjanmerkit ja kuratointi
- Diigo - jaetut kirjanmerkit ja www-sivuihin liittyvät muistiinpanot, myös yhteisöpalvelu
- Pinterest - kuvalliset linkkikokoelmat
- Scoop.it - linkkikokoelmat
- Paper.li - päivittäinen some-sanomalehti
- Flipboard - päivittäinen some-sanomalehti iPadille
- Delicious.com - sosiaaliset kirjanmerkit
- PearlTrees - sosiaaliset kirjanmerkit käsitekarttana
- Kuvankäsittely- ja piirto-ohjelmat
- Splashup - Photoshop netissä
- SUMO Paint - Photoshop netissä
- Creately - diagrammien ja kuvioiden piirtäminen
- Esitykset
- Slideshare - esitysten ja dokumenttien jakaminen sekä upottaminen esim. blogiin
- VoiceThread - puheella kommentoidut esitykset
- Prezi - “zoomaava” esitystyökalu näyttävien esitysten tekoon
- Median ja tiedostojen jakaminen
- Resurssipankit ja oppimisaihiot
- LeMill - oppimisaihiopankki + ryhmät
- Wikipedia ja WikiMindMap - avoin tietosanakirja
- Wikiopisto - avoimet verkkokurssit
- Wikikirjasto - avoin kirjasto
- Wikimedia Commons – avoin mediapankki
- Aikataulut ja projektit
- Google Calendar - kalenteri
- Doodle - aikataulujen sopiminen (myös muista vaihtoehdoista päättäminen)
- Scrumy - minimalistinen projektinhallinta
- Basecamp - projektinhallintaohjelma
- Producteev - erilainen projektinhallintaohjelma
- Viestintäohjelmia
- Google Talk - monikäyttöinen viestintäohjelma
- Adobe Connect
- Skype
- Google+:n hangout-ryhmävideochat
Kategoria(t): avoimuus, Blogit ja bloggaaminen, crowdsourcing, esitykset ja luennot, etherpad, Facebook, Google plus, Jaiku, jakaminen, käsitekartat, koulutusteknologia, kuratointi, mikroblogit, Ning, ohjelmistot, open päivitys, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, projektinhallinta, purot-wiki, sosiaalinen media, sosiaaliset kirjanmerkit, sosiaaliset verkostot, tiedonrakentaminen, toimintakulttuuri, Twitter, verkko-opiskelu, Verkkopalvelut, verkostoituminen, vertaistuotanto, Wikipedia, wikit, yhteisöllinen oppiminen, yhteisöllisyys | 5 Comments
Jos et vielä lukenut tuoreimpia tuloksia suomalaisten opettajien tieto- ja viestintätekniikan (TVT) taidoista, niin suosittelen lukemaan tämän Kauppalehden uutisen.
Lyhyesti pääkohdat:
- 90 % suomalaisopettajista ilmoitti, ettei heillä ole tarvittavia taitoja digitaalisen mediateknologian hyödyntämiseen opetuksessa
- 93 % ilmoitti, että he hyödyntäisivät digitaalista mediateknologiaa opetuksessaan enemmän, jos vain saisivat siihen tukea ja koulutusta
- Pahimmat ongelmat löytyivät puuttuvista tai vanhentuneista laitteista (62 %), paikan puuttumisesta opetussuunnitelmasta (58 %) sekä opettajien opetustaidoista (49 %)
Hienoa, että kerrankin tätä kysytään opettajilta itseltään. Ja hienoa, että he ovat vastanneet ilmeisen rehellisesti.
Heti perään on esitettävä pakollinen kritiikki: uutisessa ei kerrota otoskokoa eikä tapaa, miten vastaukset kerättiin, joten näitä tuloksia ei voi mitenkään yleistää. Mainitaan vain ylimalkaisesti, että vastaajat olivat peruskoulun ja lukion opettajia. Todennäköisesti Kauppalehti on julkaissut Adoben lehdistötiedotteen sellaisenaan ja kyse on ns. tutkimuksen muotoon puetusta mainoksesta.
[Edit: tutkimusraportti löytyi (kiitos Teemu Pääkkönen!) ja siitä selviää, että otoskoko oli Suomessa 55 opettajaa peruskoulun yläluokilta ja lukiosta syys–marraskuussa 2012. Edit2: huomattavasti luotettavampaa tietoa opettajien TVT-osaamisesta löytyy tuoreesta oppimisympäristöt-kyselystä (kiitos Minna Nummenmaa!), jossa vastaajina oli 2493 opettajaa eri puolilta Suomea.]
Tulokset voisi mitätöidä edellisen kappaleen perusteella kokonaan ja voisin vaikka jatkaa kritiikkiä koko tämän bloggauksen verran, JOS ne eivät tuntuisi osuvan niin kipeästi oikeaan. Sitä vaan ei voi kiistää, että suomalaisopettajilla on täysin riittämättömät TVT-taidot – katsoi asiaa Adobe-lasien, some-lasien tai millaisten TVT-taitojen näkökulmasta tahansa.
Yhtälailla ratkaisukin on selvä: 1) lisää tukea ja koulutusta, 2) laitteet/infra kuntoon ja 3) TVT näkyvästi opetussuunnitelmiin (nykytilanne on käsittämätön!!).
Paljon puhuvaa on, että pahimmiksi ongelmiksi mainitaan “opettajien opetustaidot”. Siinä tullaan lähelle viime aikojen keskustelua, miksi ja miten teknologiaa ylipäätään pitäisi käyttää kouluissa. Keskustelussa tuntuu olevan äänekkäimpinä kaksi ääripäätä, joista toinen julistaa “teknologiaa kouluun!” ja toinen “ei teknologiaa!”.
Mutta hyvät ystävät: kyse on edelleen opetuksesta ja oppimisesta. Ei teknologiaa teknologian vuoksi, vaan pelkästään ja vain silloin, kun sille on pedagogisesti perusteltu käyttötapa.
Opettajien opetustaitojen puute teknologian käytössä tulee esille silloin, kun iPadia, älypuhelinta, älytaulua tai mitä tahansa teknologiaa käytetään vailla sen arviointia, miten sitä tulee käyttää, jotta se tukee oppimista. Teknologia ei ole itsessään perustelu sen käytölle, vaan opettajalle pitäisi olla selvää (tai hänen pitäisi selvittää), miten teknologia auttaa toteuttamaan opetuksen tavoitteita, eli miten ja milloin sen käyttö johtaa loogisesti oppimiseen. Eikä arvioinniksi riitä jonkun muun selitys, jos se joku muu ei ole samassa luokassa.
Eli tulkitsen Adoben tuloksen niin, että painopiste “teknologian opetuskäytössä” pitäisi pian saada siirtymään jälkimmäiselle sanalle. Olen sen verran optimisti, että uskon näin tapahtuvan, sillä tärkein askel on jo otettu: opettajat tiedostavat itse puutteensa, tarpeensa ja tarvittavan ratkaisun. Kouluihin ei tarvita ensisijassa lisää uutta teknologiaa, vaan tukea ja koulutusta opettajille.
Tarvitaan kerralla isompi muutos koulujen toimintakulttuuriin
Samalla soisin, että opetuksessa tapahtuisi toinen vähintään yhtä tärkeä muutos, joka tosin liittyy edelliseen. Nimittäin opettajien (teknologisten) opetustaitojen harpatessa eteenpäin sen tulisi tarkoittaa sitä, että opetuskulttuuri siirtyisi entistä yhteisöllisempään ja avoimempaan suuntaan. Yhteisöllisen oppimisen on oppimistutkimuksen mukaan todettu johtavan parempiin oppimistuloksiin yksilötasolla. (Tarkemmat perustelut voi kaivaa viimeisen 20 vuoden tutkimuksesta.)
Ja kas: yhteisölliseen työskentelyyn ja oppimiseen opetusteknologia tarjoaa mainioimpia välineitään. Näin on etenkin sosiaalisen median opetuskäytössä. Väitän samalla, että juuri sosiaalinen media koulun ulkopuolisena ilmiönä on saanut monet opettajat havahtumaan myös koulun toimintakulttuurin ja opetusmenetelmien muuttamiseen. Jokaisesta koulusta löytynee vähintään muutama sosiaalisesta mediasta, TVT:stä ja opetuksen kehittämisestä innostunut opettaja, mutta nykytilanteessa he eivät välttämättä saa tarvittavaa tukea, jotta innostus leviäisi muihinkin opettajiin. Joissakin harvoissa kouluissa tilanne on onneksi parempi.
Samaan aikaan elinkeinoelämä vaatii työmarkkinoille uusia osaajia, jotka hallitsevat niin uuden teknologian, somen kuin yhteisölliset työskentelytavatkin. Lisää työelämän vaatimuksista voi lukea esim. aiemmasta “avautumisestani”.
Jos TVT olisi ollut jo vuosia vahvasti mukana valtakunnallisissa opetussuunnitelmien perusteissa, Suomen koulujen tilanne olisi tänään huomattavasti valoisampi. Eikä ehkä pelkästään niiden. Tämä ei ollut kritiikki, vaan fakta, jota tuskin kukaan enää kieltää.
Se, mitä tarkoitan yhteisöllisyydellä ja avoimuudella opetuksessa, selviää tarkemmin tästä keskiviikkona pitämästäni esityksestä:
P.S. Jos olet eri mieltä, kommentoi. Ja hienoa, jos kommentoit muutenkin.
Kategoria(t): adobe, avoimuus, esitykset ja luennot, fiaskot, koulutus, lukiot, LUOTI-koulutushanke, opetus, oppiminen, peruskoulu, sosiaalinen media, tiedonrakentaminen, tilastot, toimintakulttuuri, tutkimus, uutiset, yhteisöllinen oppiminen, yhteisöllisyys, yhteiskunta | 10 Comments
Verkostokuppaus on sitä, että jokin yritys tai nettipalvelu käyttää hyväkseen käyttäjän sosiaalista verkostoa esim. Facebookissa tai Twitterissä. Tämä näkyy kyseisen käyttäjän seuraajille/kavereille esimerkiksi mainoksena tai kutsuna käyttämään jotakin ohjelmaa, peliä tai verkkopalvelua.
Käsittämätöntä on, että monet käyttäjät ovat valmiita verkostokuppauksen uhriksi omasta valinnastaan. Voi kysyä, missä arvossa he pitävät sosiaaliseen verkostoonsa kuuluvia ihmisiä, jos ovat valmiita myymään “heidät” esimerkiksi vain arpajaislipun hinnalla. Facebookissa yleistyneissä “tykkää ja jaa tämä kuva” -kilpailuissa on pohjimmiltaan kyse juuri verkostokuppauksesta – sen lisäksi, että ne rikkovat Facebookin sääntöjä.
Sosiaalisista suhteista on tullut netissä halpaa kauppatavaraa. Ainakin joillekin (ajattelemattomille?).
Itse arvostan sosiaaliset verkostoni korkealle, eikä arvo tule siitä, että voin myydä verkostoni eniten tarjoavalle.
Tämä oli lyhyt johdanto aiheeseen. Lisää voi lukea MikroPC-lehdessä julkaistusta kommentistani “En tykkää enkä jaa”
P.S. Kommenteissa olisi mukava kuulla, millaisen verkostokuppauksen kohteeksi Sinä olet joutunut.
Kategoria(t): Facebook, huijaukset, jakaminen, kilpailut, markkinointi, nettimainonta, some-ilmiöt, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, verkostokuppaus, yritykset | 2 Comments
