Pidin keskiviikkona Haapajärvellä koulutuksen mobiililaitteiden käytöstä opetuksessa. Osallistujina oli pääasiassa alakoulun opettajia Haapajärveltä, Kärsämäeltä, Reisjärveltä ja Pyhäjärveltä. Kyse oli Oulun yliopiston Täydentävien opintojen keskuksen järjestämästä koulutuksesta.

Koulutus keskittyi enimmäkseen käytännön harjoitteluun, jossa pääroolissa oli Google Driven sovellusten käyttö. Monilla opettajilla oli omat tabletit mukana ja lopuille oli tarjolla iPadit ”koulun puolesta”. Eli samalla konseptilla toimittiin kuin sen pitäisi oppilaidenkin kanssa mennä. :)

Tässä koulutuksen esitys:

Avaa esitys SlideSharessa

Ensi viikolla pidän vastaavan koulutuksen yläkoulun opettajille.

Näitä koulutuksia suunnitellessa tuskailin jälleen kerran sitä, että vaikka Suomessa on ollut (ja on) lukuisia mobiilin oppimisen hankkeita, niin edelleen on ollut puute hakemistosta, josta löytyisi kootusti opetukseen soveltuvia mobiili-/tablet-sovelluksia. Olen jo vuosien ajan peräänkuuluttanut appsien pedagogisen käytön arviointia ja etenkin tällaisen tiedon jakamista muiden opettajien käyttöön. Mieluiten yksinkertaisella ja helposti lähestyttävällä tavalla.

No, koska asiasta puhuminen ei ole sitä korjannut, niin perustin tiistaina itse Tablet-sovelluksia opetukseen -wikin. Kas tältä se näyttää:

Tablet-sovelluksia opetukseen wiki: http://tablet.purot.net/

Keräsin wikiin aluksi reilut 40 appsia ja nettipalvelua. Mukana on myös runsaasti muiden tekemiä esityksiä ja videoita sekä linkkejä blogikirjoituksiin. Ajatuksena on siis koota aktiivisten opettajien työnjälkiä ja kokemuksia samaan yhteyteen, jossa sovellukset/nettipalvelut esitellään. Sivusto on vielä pahasti kesken, mutta alku tämäkin. Päivittelen sitä jatkossa paremmaksi ja kutsun mukaan muitakin innokkaita. Wikiin voi rekisteröityä ja pyytää jäsenyyttä. Olisi mainiota, jos tähän löytyisi ainakin muutama innokas ylläpitäjä, koska yhden ihmisen työpanos ja sovellusten tuntemus on joka tapauksessa melko suppea.


Jos olet seurannut sosiaaliseen mediaan liittyviä uutisia, olet varmasti törmännyt Elloon. Kyse on tämän vuoden maaliskuussa avatusta yhteisöpalvelusta, johon joidenkin uutisten mukaan ”Facebookin käyttäjät ovat pakenemassa”. Tässä kirjoituksessa tarkastelen sekä Elloa mediailmiönä että itse palvelua.

Ello-profiilini. Sano Ello.. vaan miksi?

Miksi Ello ylitti uutiskynnyksen?

Kun uudesta some-palvelusta kohkataan uutisissa ympäri maailmaa, voisi olettaa syyn löytyvän itse palvelusta – siis, että se tarjoaisi jotain uutta tai ainakin selvästi parempaa kuin muut some-palvelut aiemmin. Tästä ei ollut Ellon kohdalla kyse. Mielestäni Ellon mediailmiön syyn on parhaiten kiteyttänyt tutkija Salla Laaksonen (IL:n jutussa hänen nimensä on väärin):

Ellolle sattui onnenkantamoinen, kun Facebookin ongelmat Yhdysvaltojen länsirannikon homoyhteisön kanssa tulivat julki. Se oli hyvä hetki tulla esille vaihtoehdon kanssa.

Siinä se. Suhteellisen pieni käyttäjäryhmä Yhdysvalloissa kritisoi Facebookia, Ello tarttui tilaisuuteen, joku toimittaja kirjoitti jutun ja uutinen lähti leviämään. Siinä on monta sattumaa, joita ilman emme olisi kuulleet Ellosta koskaan suomalaisissa uutisissa.

Kiinnostava kohta Ellon tarinassa on sen väitetty ”epäkaupallisuus”. Ellon kotisivulla on manifesti, jossa hyökätään muiden yhteisöpalvelujen kaupallisuutta ja mainontaa vastaan. Sen sijaan Ello sanoo uskovansa mm. läpinäkyvyyteen sekä kehittäjien ja käyttäjien väliseen yhteistyöhön. Teksti päättyy mahtipontiseen julistukseen:

You are not a product.

Sama julistus jatkuu toisellakin sivulla. Ello siis antaa itsestään kuvan palveluna, joka laittaa käyttäjien edut bisneksen edelle. Tarinaa tuetaan haastattelulausunnoilla, joissa annetaan kovin idyllinen kuva Ellon synnystä. Tämä lainaus on Iltalehdestä:

Pyöräkauppias Paul Budnitz rakensi Ellon alun perin vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta elokuun alussa palveluun alettiin kutsua käyttäjiä myös sisäpiirin ulkopuolelta.

Kriittinen lukija ei tätä purematta niele. Vai että pyöräkauppias rakensi uuden yhteisöpalvelun vain oman kaveripiirinsä käyttöön, mutta sitten hyvää hyvyyttään päästi sinne muutkin?! :)

Ja totta onkin, että Ellon kaunis tarina on vain mediaa varten rakennettu… tarina. Sillä hyvät tarinathan myyvät – tai ainakin leviävät mediassa – minkä Ellon tarina on hyvin osoittanut.

Totuus on kuitenkin toinen. Ello on kovalla rahalla rakennettu palvelu, joka sai maaliskuussa 435 000 dollarin rahoituksen FreshTracks Capital -yritykseltä. Asia käy ilmi tästä blogikirjoituksesta, jossa muutenkin katsotaan ansiokkaasti Ellon julkisuuskuvan taakse.

Huomionarvoista on, että Ello ei tuo kotisivuillaan ilmi saamaansa rahoitusta, vaikka vannookin läpinäkyvyyden nimiin. Ja kun firma on saanut riskirahoitusta, sen asiakkaat ovat mitä enimmissä määrin tuote, jonka rahoittaja myy heti tilaisuuden tullen hyvällä voitolla pois.

Se siitä ”pyöräkauppiaan kaveripiirilleen rakentamasta” palvelusta ja siitä, etteivätkö Ellon käyttäjät muka olisi tuotteita.

Voi ihmetellä, miksi suomalaismedia ei ole tarttunut tähän jo pitkään tiedossa olleeseen asiaan, vaan Ellon markkinointitarinaa on toisteltu ilman kritiikkiä. Voin toki vastata itse: koska toimittajat näkivät Ellossa mainion mediatarinan, jota ei saanut vesittää liian pian.

Ensimmäinen suomalaistoimittaja, joka tarttui Elloon, taisi olla HS:n Jussi Pullinen. Jutun otsikko oli erittäin ”myyvä”, ja se oli omiaan aiheuttamaan Ello-hypeä myös Suomessa, vaikka Jussi itsekin ounasteli jutussa aivan oikein, että hype tuskin kantaa kovin pitkälle. Oli vain ajan kysymys, milloin Jussi kirjoittaisi tarinan toisen osan, jossa ”paljastettiin” Ellon monet puutteet – jotka toki olivat Jussin tiedossa jo ensimmäistä juttua kirjoittaessa. Ehkä trilogian kolmas ja viimeinen osa on jo valmiiksi kirjoitettu? Se, jossa paljastetaan Ellon salattu kaupallisuus. ;)

Iltalehden/STT:n Ello-juttu puolestaan joutuu outoon valoon, kun sekä Salla Laaksonen että Airi Lampinen, joita jutussa haastateltiin, ovat Facebook-keskustelussa kertoneet (keskustelu näkyy vain Sallan kavereille), että he toivat Elloon ja sen uutisointiin liittyen toimittajalle esiin monia kriittisiä näkökulmia, mutta ne jätettiin jutusta pois. Esimerkiksi Ellon saamasta rahoituksesta ei jostain syystä haluttu kertoa - ilmeisesti toimittajalle oli tärkeämpää jatkaa Ellon keksittyä tuhkimotarinaa. Itse ihmettelen, miksi jutun perässä ei lue sen kirjoittaneen toimittajan nimeä. Edit: johtuu kuulemma siitä, että lehti voi halutessaan jättää STT:n toimittajan nimen mainitsematta.

Oli miten oli, Ello on ollut medialle hyvä jatkokertomus: siitä saa raflaavia otsikoita ja otsikot tuovat klikkauksia eli käyttäjiä katsomaan verkkolehtien mainoksia. Taitavaa – kuin suoraan oppikirjasta – mutta ei lukijaa palvelevaa journalismia.

Mikä Ello oikeasti on, haastoiko se Facebookin?

Kun kuulin Ellosta ensimmäisen kerran, reaktioni oli tällainen, lainaukset poimittu Twitter-keskustelusta:

Noita mahtuu kymmenen tusinaan.

uskon nopeaan pyrähdykseen, joka on yhtä nopeasti ohi.

tää on taas sitä kun media keksii uudestaan, että Facebook-dissaus tuo klikkejä

”koska se ei ole Facebook” ei ole koskaan riittänyt pidemmän päälle

Ennakko-oletukseni osui liiankin hyvin oikeaan. Ellon tyyppisiä palveluja kun on nähty lukuisia ennenkin, eivätkä ne ole menestyneet yhtään sen paremmin. Kuka vielä muistaa esimerkiksi Diasporan? Wikipediasta löytyy pitkä lista yhteisöpalveluja, joista monet ovat olleet Ellon kaltaisia tähdenlentoja.

Kävin itsekin katsastamassa Ellon. Se todellakin on täysi raakile ja buginen. Lisäksi sen kovasti hehkutettu ”minimalistinen” käyttöliittymä tarkoittaa käytännössä sitä, että sen käytön oppiminen on uudelle käyttäjälle todella vaikeaa. On suoritus sinänsä tehdä palvelun käytöstä niin vaikeaa niin vähillä käyttöliittymäelementeillä.

Ominaisuuksiensa puolesta Ello ei tarjoa mitään uutta Facebookiin ja Twitteriin verrattuna. Paremminkin siitä puuttuu monia tärkeitä toimintoja, joita ilman se ei vastaa nykypäivän some-palveluihin tottuneiden käyttäjien vaatimuksia. Näitä ovat esimerkiksi yksityisviestit, viestien retweettaus/jakaminen omalle verkostolleen ja palvelun sisäiset ilmoitukset uusista viesteistä, maininnoista yms (sen sijaan Ello lähettää tolkuttoman määrän sähköposti-ilmoituksia – ennen kuin käyttäjä huomaa kytkeä ne pois päältä).

Tähän mennessä ainoa ominaisuus, jonka Ello tarjoaa kilpailijoitaan paremmin, on käyttäjätunnuksen poistotoiminto. Se löytyy tarvittaessa helposti.

Mitä sitten tulee siihen, että Elloa on kutsuttu ”anti-Facebookiksi” tai ”Facebookin epäkaupalliseksi vaihtoehdoksi”, niin sitä ei yksinkertaisesti edes voi verrata Facebookiin, sillä palvelut ovat niin erilaisia. Siinä missä Facebook on tuhansiin muihin verkkopalveluihin integroituva sosiaalinen alusta, on Ello vain yhden asian some-palvelu. Ominaisuuksiensa ja käyttötarkoituksensa puolesta Ellon vertailukohteeksi käy paremmin Twitter - tosin sekin huonosti, koska Ellolta puuttuu vielä kokonaan mobiilisovellukset. Twitter tarjoaa kuitenkin huomattavasti paremmat ominaisuudet ja ennen kaikkea varmemman ja vakaamman teknisen alustan kuin Ello.

Loppujen lopuksi ainoa, mitä Ello on onnistunut minulle käyttäjänä tarjoamaan, on se pääasiassa viime viikolle ajoittunut uutuudenviehätys, joka aina liittyy uuteen some-palveluun tutustumiseen. Se oli myös osaltaan yhteisöllinen kokemus, kun Elloon tulvi ns. varhaisia käyttäjiä, joita yhdistää kiinnostus tutustua uusiin juttuihin ja halu arvioida niitä yhdessä. Hetken aikaa Ello toi nostalgisesti mieleeni vuosien 2006-2007 Jaikun, jossa monet varhaiset suomalaiset somen käyttäjät kokoontuivat – paljon ennen kuin Twitter ja Facebook yleistyivät massojen huviksi. Mutta siinä, missä Jaiku oli todella nerokas, Ello ei tarjoa tähän genreen mitään uutta. Vuoden 2007 Jaiku olisi edelleen monessa suhteessa Elloa edellä.

Facebookin venettä Ello ei koskaan edes heilauttanut. Muutaman miljoonan käyttäjän (sekin vain hetken aikaa) tulokkaan rinnastaminen yli miljardin käyttäjän Facebookiin kertoo lähinnä joidenkin toimittajien omasta agendasta ja huonosta arviointikyvystä.

Olen seurannut Ellon käyttäjämäärän kehittymistä Alexa-tilastointipalvelusta (tai pikemminkin WolframAlphasta, joka hakee tiedot Alexasta). Käyttäjämäärä on kehittynyt seuraavasti:

  • 3.10.2014: 3,9 miljoonaa vierailua päivässä
  • 6.10.2014: 4,7 miljoonaa vierailua päivässä
  • 8.10.2014: 4,0 miljoonaa vierailua päivässä
  • 9.10.2014: 3,6 miljoonaa vierailua päivässä
  • Päivitys 13.10.2014: 1.6 miljoonaa vierailua päivässä
  • Päivitys 20.10.2014: 860 000 vierailua päivässä

Tuoreimmasta käyttäjämääräkuvaajasta käy hyvin ilmi, miten nopeasti Ello nousi suosituksi – kiitos onnistuneen tarinan ja sen tuoman maailmanlaajuisen uutisoinnin – ja miten nopeasti se on nyt painumassa takaisin unholaan:

Ellon käyttäjämäärä on jo kääntynyt jyrkkään laskuun

Ellon tarina on pian lopussa.

Paljon kiinnostavampi jatkokertomus on, miten toimituksissa jatkossa ratkaistaan tämä kysymys: ”Kirjoitetaanko heti totta vai tehdäänkö hyvä tarina?” 

HUOM: Lue alta kommenttini, jossa täsmennän tätä alkuperäistä kirjoitusta.


Viime viikolla uutisoitiin laajasti, miten jotkut koulut ovat alkaneet luopumaan iPadeistaan. Jutun alkuperäislähde löytyy Yhdysvalloista. Tietoviikko yhdisti uutisen oivaltavasti toiseen kotimaiseen uutiseen, jonka mukaan ”tablettitietokoneiden käyttö koulussa parantaa lasten kykyä ratkoa ongelmia”. Välittömästi tämän jälkeen alkoi mm. Facebookissa aiheeseen liittyvässä ryhmässä vilkas keskustelu, jossa tuotiin esiin sekä tablettien hyviä että huonoja puolia. Jotkut toivat esiin myös Chromebookit, jotka saattaisivat olla tablettien jälkeen seuraava parempi ratkaisu.

Ennen kuin mennään aiheessa eteenpäin, niin katsotaan hieman tarkemmin tuota laajasti uutisoitua suomalaistutkimusta, jonka mukaan tabletit parantavat oppilaiden ongelmanratkaisukykyä. YLE:n uutisen mukaan:

Tablettitietokoneiden käyttö koulussa vahvistaa lasten ongelmanratkaisutaitoja, väittää Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus. Kyselytutkimuksen perusteella tablet-tietokoneiden käyttö opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä oppimiskokemuksia.

Tablettien vaikutusta opetukseen ja oppimiseen selvitettiin Savonlinnan normaalikoululla. Koulun oppilaista ja opettajista noin puolet sai viime syksynä käyttöönsä henkilökohtaiset tietokoneet oppikirjojen sijaan.

Tablet-opetuksessa mukana olleiden oppilaiden huoltajille, oppilaille ja opettajille suunnattu kysely osoitti, että tablettien käyttö on muuttanut opetusta ja oppimista merkittävästi.

Oppilaille jaettiin siis vuosi sitten syksyllä tabletit ja sitten lukuvuoden päätteeksi tehtiin kysely vanhemmille. Alunperin tämä kiinnitti huomioni, koska miten ihmeessä vanhemmille tehdyllä tutkimuksella voitaisiin tutkia lasten oppimistaitojen kehittymistä?

Huomionarvoista on myös se, että kysely tehtiin vain kokeilussa mukana olleiden oppilaiden vanhemmille – verrokkiryhmää ei ollut.

Kyselyn tulokset löytyvät tästä PDF-yhteenvedosta. Seuraava kuvakaappaus on kohdasta, johon ilmeisesti perustuu väite, että ”tablettitietokoneiden käyttö vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja”:

Klikkaa isommaksi

Kysymys kuuluu voidaanko tämän perusteella tehdä johtopäätös, että tablettien käyttö todella paransi lasten ongelmanratkaisutaitoja?

Mielestäni EI. Tässä perusteluni:

  • Tosiasiassa vanhempia pyydettiin arvioimaan lastensa ongelmanratkaisutaitoja vastaushetkellä verrattuna ”aikaan ennen tabletteja” – eli suunnilleen vuoden takaiseen. Olisipa se uutinen, jos vuodessa ei tapahtuisi kehitystä ongelmanratkaisutaidoissa – käytettiinpä opetuksessa tabletteja tai ei. Oppimiseen vaikuttaa aina kymmeniä muitakin asioita kuin käytetty teknologia.
  • Rautalangasta: vanhemmilta ei kysytty, oliko heidän mielestään juuri tablettien käyttö parantanut lasten ongelmanratkaisutaitoja.
  • Ylläolevan kyselytuloksen perusteella voitaisiin sanoa vain näin: ”kyselyn perusteella oppilaiden vanhemmista noin 40 % oli sitä mieltä, että heidän lastensa ongelmanratkaisutaidot olivat parantuneet menneen lukuvuoden aikana”.

Kyselyssä ei siis tutkittu varsinaisesti lasten oppimista, vaan vanhempien mielipiteitä lukuvuoden päätteeksi. Lisäksi kysymys oli asetettu niin, että vanhemmat eivät vastauksissaan arvioineet, oliko havaintojen aiheuttajana tablettien käyttö opetuksessa vai jokin muu asia.

Koska kyselyä ei tehty verrokkiryhmälle, ei voida myöskään sanoa, että tulokset olisivat olleet jotenkin erilaiset (paremmat/huonommat), jos tabletteja ei olisi käytetty.

Kyselyn tuloksissa ei yksinkertaisesti ole katetta väitteelle, että tablettien käyttö opetuksessa olisi parantanut lasten ongelmanratkaisutaitoja. Tarkkaan ottaen tätä ei kyselyssä edes selvitetty.

Tablettien käytöllä ja mahdollisesti parantuneilla ongelmanratkaisutaidoilla oli tämän kyselyn perusteella vain ajallinen yhteys. Siis samanlainen yhteys kuin on vaikkapa kesän jäätelönmyynnillä ja hukkuneiden määrällä – kummatkin sijoittuvat kesään samalla tavalla kuin oppiminen ja oppimistaitojen kehittyminen sijoittuvat oppilailla lukuvuoden ajalle.

Kyseenalaistan lisäksi vahvasti, voidaanko ylipäätään vanhemmille tehdyllä kyselyllä todistaa yhtään minkään seikan parantaneen lasten oppimista. Kuinka hyvät edellytykset vanhemmilla keskimäärin edes on arvioida tablettien vaikutusta lastensa ongelmanratkaisutaitoihin? Väitän, että aika vähäiset.

On ilman muuta mahdollista, että tablettien käyttö saattoi todella parantaa ongelmanratkaisutaitoja, mutta tehdyllä kyselyllä sitä ei voida osoittaa. Siksi oli mielestäni karkea virhe, että uutisessa annettiin ymmärtää, että tutkimuksellisesti olisi todistettu tablettien käytön parantaneen ongelmanratkaisutaitoja.

Esitin tämän kritiikkini Facebookissa keskusteluun osallistuneelle Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Kati Mäkitalo-Sieglille. Hänen mielestään jutussa ei ollut ”pahoja viboja”, vaikka myöntääkin, että kyse oli enemmän alkuselvityksestä kuin tieteellisestä tutkimuksesta:

Ilmeisesti olemme tästä seikasta Katin kanssa eri mieltä. Mistä olen todella yllättynyt – tietäen Katin akateemiset meriitit.

Minun mielestäni tutkijan pitäisi ainakin siinä määrin ”rakastaa totuutta”, että ei antaisi julkisuuteen väitteitä tutkimustuloksista, joille ei löydy perusteita tutkimuksessa saaduista tuloksista. En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että virheellisiä väitteitä voitaisiin esittää tutkimuksen popularisoinnin nimissä. Tutkija on vastuussa sanoistaan myös mediassa.

En ole mielipiteeni kanssa yksin. Seuraavassa pohdinnanarvoisia kommentteja em. Facebook-keskustelusta Tampereen yliopiston tutkija Sari Yrjänäiseltä:

 

Ovatko tabletit tulossa tiensä päähän?

Toinen kiinnostava seikka on, ovatko suomalaiskoulut seuraavaksi luopumassa tablettien käytöstä opetuksessa. Todetaanko seuraavaksi, että tabletit ovat huono juttu ja otetaan tilalle Chromebookit tai jotkut muut läppärit? Ja ollaan taas kehityksen aallonharjalla. Aivan kuten tehtiin jo ennen tabletteja kännyköiden ja miniläppäreiden kanssa. Hypätäänkö taas seuraavan teknologian kimppuun pysähtymättä miettimään, mikä edellisen kanssa meni vikaan?

Toivottavasti ei. Toivottavasti nyt pysähdytään miettimään, miten sitä teknologiaa ylipäätään pitäisi opetuksen ja oppimisen tukena käyttää? 

Olen tablettien yleistymisen alusta lähtien peräänkuuluttanut niiden pedagogisen käytettävyyden arviointia. Esimerkiksi iPad-sovellusten pedagogisia arviointeja en ole juurikaan nähnyt. Siis sellaisia, joissa pohdittaisiin ja arvioitaisiin, miten jokin sovellus tukee oppimista: minkä asioiden oppimiseen siitä on hyötyä, tukeeko se yksilöllistä vai yhteisöllistä oppimista, millaisten pedagogisten mallien kanssa sitä kannattaa käyttää jne. Tällainen pedagoginen eli oppimisprosesseihin keskittyvä keskustelu on jäänyt laitekeskustelun jalkoihin.

On niin paljon helpompaa ottaa tilalle seuraava uusi laite kuin keskittyä varsinaisen oppimisen kehittämiseen. Todellisuudessa mikään uusi laite ei yksinään paranna oppimistuloksia, vaan oleellista on, miten sitä käytetään. Se vaatii suunnittelua, toteutuksen jatkuvaa arviointia ja edelleen kokemusten perusteella jatkokehittämistä (ns. design-sykleissä). Ja kuten Miia Kosonen kirjoittaa blogissaan: digiosaamista ei mitata laitteilla.

Suomalaisen oppimistutkimuksen guruihin lukeutuva Erno Lehtinen on osuvasti kirjoittanut teknologian kehityksestä ja oppimisen utopioista teoksessa ”Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö” (2006). Aina uuden innovaation saapuessa sen uskotaan ratkaisevan kaikki opetuksen ja oppimisen haasteet. Lehtinen mainitsee esimerkkeinä mm. 1970-luvun ”älykkäiden agenttien utopian” sekä viime vuosilta ”yhteisöllisen oppimisen utopian”. Vaikka nämä sinänsä ovat olleet hyödyllisiä innovaatioita, eivät ne automaattisesti johda parempaan oppimiseen, vaan ne vaativat määrätietoista tutkimusta ja kehittämistä – sekä ennen muuta kriittistä tarkastelua. Tämä tiivistyy esim. sanontoihin ”oppiminen edellä” ja ”teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Ei siis teknologiaa teknologian vuoksi.

Nyt ikävä kyllä näyttää siltä, että tabletit ovat vahvasti liittyneet pitkään oppimisen utopioiden listaan. Sitä ennen listalle ovat toki liittyneet myös kännyköiden ja sosiaalisen median käyttö opetuksessa. Mitään näistä ei pidä purematta niellä.

Toivottavasti utopioista päästään seuraavaksi takaisin oppimisen perusteisiin. Uuden teknologian käyttöönottoon pitäisi aina liittyä syvällinen pedagoginen arviointi – mielellään opettajayhteisön vilkkaan keskustelun ja yhteisen pohdinnan säestämänä – ja siihen perustuva toimintatapojen kehittäminen.


Alexander Stubbin twiitit ovat saaneet osakseen kritiikkiä. On kysytty, keskittyykö pääministeri liikaa urheiluharrastuksistaan ja vapaa-ajastaan kertomiseen, kun Ukrainassa ammutaan alas matkustajalentokone ja Euroopan poliittinen tilanne kiristyy. Onpa sitä käytetty keppihevosena jo kotimaankin politiikassa.

Alkujaan puolustin Stubbin twiittailua, koska tokihan poliitikko ja jopa pääministeri saa vapaa-ajastaan kertoa – varsinkin viikonloppuisin ja iltaisin. Voisi myös kysyä, miksi huolestua triathlon-kisaan osallistumisesta? Tai että pienet on maassa murheet, kun pitää Twitter-viesteihin tarttua.

Osittain kyse on siitäkin, että osalle ihmisistä Twitter-viestittely on vielä uusi asia, minkä takia Twitter-ympäristössä tavalliset viestit voivat näyttää sen ulkopuolella erikoisilta, mutta myös moni Twitterin aktiivikäyttäjä on nähnyt Stubbin twiittailussa parantamisen varaa.

Kyse ei loppujen lopuksi ole siitä, mistä Stubb saa tai ei saa twiitata (hänhän päättää siitä itse!), vaan siitä, millaisia odotuksia pääministerin tehtävään liittyy. On selvää, että Stubbin Twitter-viestinnän – tai jopa -identiteetin - ja pääministeriyteen liittyvien yleisten odotusten välillä on ristiriita.

Jomman kumman on jatkossa muututtava. Stubb on jo vastannut, että ”Ei muuteta mitään”. Toistaiseksi hän määrittelee, mikä kuuluu pääministerin toimintaan ja mikä ei. Nähtäväksi jää, joutuuko hän muuttamaan linjaansa myöhemmin.

Alexander Stubbin vastaus hänen Twitter-viestejään koskevaan kritiikkiin

Toiseksi kyse on siitä, vastaako Stubbin toiminta Twitterissä niitä ohjeita, joita hän muille antaa tuoreessa #Twitterkirjassaan - eli twiittaako hän kuten itse opettaa? Vastuullisessa asemassa olevan henkilön odottaisi totta kai toimivan siten kuin on sanonut toimivansa.

Käyn alla läpi Stubbin kirjoittamat ”poliitikon 10 Twittersääntöä” ja arvioin, miten hän on näitä viime aikoina noudattanut. Kirjan tekijänoikeuksia kunnioittaakseni lainaan säännöistä vain olennaisimmat osat. (Sääntöjen lihavoinnit ovat minun tekemiäni.)

 

1. Ole oma itsesi. Politiikassa on liikaa paskantärkeitä ihmisiä, jotka yrittävät olla muuta kuin ovat. Se näkyy usein heti, varsinkin Twitterissä. Esimerkiksi minä olen urheiluhullu ja annan sen myös näkyä. Jos se ei näkyisi, en olisi oma itseni.

Tätä sääntöä Stubb on noudattanut kirjaimellisesti. Hän on epäilemättä ollut Twitterissä oma itsensä – ja siten hän on ”ansainnut” 125 000 seuraajaansa. Ja lisää vain tulee. Olemalla oma itsensä hän on myös noussut nykyiseen asemaansa. Häntä voi hyvällä syyllä sanoa Suomen ensimmäiseksi todelliseksi Twitter-pääministeriksi.

 

2. Ole rohkea. Twitterissä kannattaa olla sopivalla tavalla rohkea, mutta ei tyhmä. Kyseessä on nopea kommunikaatiokanava, jossa on usein mahdollisuus miettiä, mutta ei välttämättä harkita mitä tulee sanottua.

Luulen, että Stubb ei odottanut minkäänlaista kohua triathlon-twiiteistään, vaan se on yllättänyt hänet – tai paremminkin se, että häneltä pääministerinä odotettiin nyt kriisin aikana erilaista Twitter-viestintää. Se mikä aiemmin oli ”riviministerinä” ok, ei nyt enää sopinutkaan kaikille. Kun rooli muuttui, muuttuivat myös ihmisten odotukset.

Asiaa voi katsoa siltäkin kannalta, että vallan lisäännyttyä hänellä on myös enemmän poliittisia vastavoimia, jotka tarttuvat hänen twiitteihinsä herkemmin. Jälkiviisaana voi sanoa, että harkintaan olisi kannattanut panostaa enemmän.

 

3. Ole läsnä. Vastaa kommentteihin ja kyselyihin kapasiteettisi mukaan. Välillä ehtii, välillä ei. Radiohiljaisuudella ei pitkälle Twitterissä pötkitä. Koko Twitterin ajatus perustuu interaktiiviseen kommunikaatioon. Kaikista typerin on politiikko, joka seuraa vain itseään.

Tätä sääntöään Stubb ei ole viimeisenä parina viikkona noudattanut: vastauksia muille Twitterin käyttäjille saa hakea lähes koirien ja kissojen kanssa. Aiemmin hän on kyllä ollut kohtuullisen keskusteleva, joten ”radiohiljaisuus” on voinut liittyä uuteen rooliin. Olen hänen kanssaan täysin samaa mieltä, että ”Twitter on keskustelua varten”, mutta miksi hän ei sitten keskustele, kun juuri sitä häneltä nykyisessäkin tilanteessa odotetaan? Kovin keskustelevana ei voi myöskään pitää tapaa, jolla Stubb ykskantaan ilmoitti, ettei hänen twiittailussaan ole mitään korjattavaa.

Kriittiset kielet sanovat, että viime aikoina Stubb on nimenomaan ”seurannut vain itseään”.

Edit: Jahas, juuri tuon kirjoitettuani Stubb aktivoitui vastaamaan muiden twiitteihin. Ehkäpä keskustelu tekee vähitellen tehtävänsä myös siellä päässä…

 

4. Jaa informaatiota. Muista, että Twitter on erinomainen jakelukanava.

Tätäkään Stubb ei ole paljolti harrastanut. Ihan Viron presidentin Toomas Ilveksen tahtiin ei tarvitse yltää - eikä välttämättä ole järkevää ryhtyä yltiö-Putin-kriittiseksi - mutta oikean ja omien mielipiteidensä perustana olevan informaation jakamiseen hän voisi panostaa enemmän. Stubbilla on Twitterissä tehokas viestintäkanava, joten soisi hänen käyttävän sitä tehtävänsä hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla(!).

 

5. Elävöitä viestiäsi kuvilla. Kännykkäkamerat ovat nykyään loistavia. Niillä saa kivoja tuokiokuvia, myös muualta kuin kokouksista.

Tältä osin pääministerimme elää kuten twiittaa. ;-) Toki muutama kokous- ja pönötyskuvakin sopisivat pääministerin imagoon.

 

6. Älä hauku muita. Twitter on lähtökohtaisesti positiivinen kommunikaatiokanava. Moni poliitikko sortuu haukkumaan muita, olipa sitten kyseessä kollega, toimittaja tai vaikkapa äänestäjä.

Hyvä ohje, arvostan. En ole huomannut, että Stubb olisi ketään haukkunut, mutta lievää ylimielisyyttä voi olla havaitsevinaan tavassa, jolla hän puhuttelee ”ihmisiä” ja ”porukoita” – hänen olisi hyvä muistaa, ettei pääministerikään voi määrätä yleisestä mielipiteestä tai etenkään torjua tähän sävyyn itseensä kohdistuvaa kritiikkiä. Puhetavan kanssa on oltava tarkkana.

Ei haukuta, mutta ollaan kriittisiä.

 

7. Ole positiivinen. Kerro kun tykkäät jostain. On urheilijoita, muusikoita, TV-ohjelmia, artikkeleita ja erilaisia tapahtumia, joista pidät. Kerro niistä.

Positiivisuudella ja uskolla huomiseen on paikkansa tässä ajassa. Tätä soisin Stubbin näyttävän enemmän pääministerin roolissa. Häneltä odotetaan Twitterissä nyt konkreettisia tekoja ja ns. uusia avauksia. Oletan, että hän löytää toimivan tavan twiitata pääministerinä ennemmin tai myöhemmin.

 

8. Älä twiittaa yksityisasioista. Tässä yhteydessä jokainen politiikko toki tekee oman päätöksensä. Minä olen aina pitänyt työn ja perheen erillään.

Hyvä niin. Pidetään lapset tästä ulkona ja annetaan heidän päättää omasta some-presenssistään.

On ironista, että joidenkin mielestä Stubb on viime aikoina keskittynyt nimenomaan liikaa yksityiselämän asioihinsa. Kyse on balanssista: näkyykö twiiteissä enemmän vapaa-ajan vai työtehtävän mukaiset sisällöt.

 

9. Myönnä virheesi. Me kaikki teemme virheitä. Poliitikon ammattitauti on jääräpäisyys. Useat urat rakentuvat ajatukselle, että ”minä olen kyllä aina oikeassa”. Ottamatta kantaa tuohon typeryyteen kannattaa aina myöntää mokat, pyytää anteeksi ja jatkaa täyttä höyryä eteenpäin, myös Twitterissä.

Juuri näin! Ei kannata jääräpäisesti lukkiutua omaan kantaan, vaan on otettava huomioon muidenkin toiveet. Nyt Stubbin kannattaisi miettiä, mitä häneltä pääministerinä odotetaan. Onko kritiikkiin ollut mitään syytä hänen mielestään? Urheiluharrastuksista tweettaaminen on täysin ok, mutta kannattaa kiinnittää huomiota, millaisessa ajallisessa ympäristössä se tapahtuu ja kuinka paljon.

Lisäksi kaivataan paljon enemmän keskustelua nimenomaan pääministerin roolissa sekä sitä tukevaa informaation välittämistä.

 

10. Älä ole poliitikko. Maailmassa ei ole mitään tylsempää kuin omaan ääntään rakastava poliitikko. Twiittejä sinkoilee solkenaan ja yleensä vain omasta erinomaisuudesta ja muiden heikkouksista. Twitter on siinä mielessä kiva juttu, että poliitikonkin seuraamisen voi lopettaa alta aikayksikön.

Tämä sääntö toimi niin kauan, kun Stubb oli riviministerinä. Halusipa hän tai ei. Totta kai on hyvä, että Stubb on avoin oma itsensä – siitä ei ole lainkaan kyse – mutta hänen ”omaan itseensä” kuuluu nyt myös pääministeriys, joten sen pitäisi näkyä Twitterissäkin tähän astista enemmän.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että Stubb on päättänyt omalla toiminnallaan muuttaa pääministeriyteen liittyviä vallitsevia odotuksia. Luulen, että Stubbin aika pääministerinä ei tule riittämään siihen, että hän ehtisi muuttaa kansan piintyneet odotukset pääministeriyttä kohtaan.

 

P.S. Tämä artikkeli syntyi pitkähkön Twitter-keskustelun jälkeen. Keskustelun kautta näkökulmat aukenevat aina paremmin kuin yksin pähkiessä!


Twitter on kesän ajan ollut tavallista hiljaisempi paikka. Heinäkuun ajan suomalaistweettajien aktiivisuus on laskenut viikko viikolta ja nyt liikutaan jo lähellä vuoden pohjalukemaa. Näinköhän helteillä on ollut vaikutusta asiaan. :)

Tässä kuva talteen tulevaisuutta varten, lähteenä Toni Nummelan mainio Suomi-Twitter-laskuri:

Suomi-Twitter 22.7.2014

Nähtäväksi jää, saavutettiinko suomalaisittain jo kaikkien aikojen huippulukemat Twitterissä (vko 21: 44297), vai lähteekö aktiivisuus uudestaan nousuun jälleen syksyllä. Itse veikkaan edelleen hidasta kasvua tänä vuonna, mutta en mitään suurta läpimurtoa.


En löytänyt suomalaisten blogien määrästä mistään tarkkaa tietoa, joten koostin itse sellaisen Blogilista.fi:n etusivulla näkyvästä blogien määrästä. Keräsin tiedot Archive.org-palvelun tallenteista vuosilta 2005-2014.

Otin lukemat jokaisen vuoden kesäkuun ja joulukuun viimeiseksi löytyvältä päivältä. Vuoden 2013 joulukuun lukema puuttui, joten se on marraskuulta.

Notkahdus vuoden 2010 joulukuun lopussa johtuu ilmeisesti Blogilista.fi:n tuolloin tapahtuneesta ”siivoamisesta” (passiivisten, lopettaneiden yms. blogien poistosta?), sillä vielä kyseisen kuun alussa lukema oli yli 40 000.

Suomalaisia blogeja on luonnollisesti lukumääräisesti huomattavasti tässä näkyvää enemmän, mutta tästä saa ainakin viitteitä siitä, millaisesta määrästä puhutaan ja milloin blogeja on perustettu eniten. Tässä tietysti ennakko-oletuksena on, että Blogilistalle liittyneet blogit ovat yleensä olleet melko vastaperustettuja.

Blogilista.fi-palveluun lisättyjen blogien määrä 2005-2014

 

Alla  vielä sama taulukkona, mukana suhteelliset ja lukumääräiset lisäykset per rivi.

Blogeja Suhteellinen lisäys Lukumääräinen lisäys
2005-12 3667
2006-06 5600 53 % 1933
2006-12 7532 35 % 1932
2007-06 10216 36 % 2684
2007-12 12752 25 % 2536
2008-06 15687 23 % 2935
2008-12 19502 24 % 3815
2009-06 24397 25 % 4895
2009-12 29537 21 % 5140
2010-06 35281 19 % 5744
2010-12 32786 -7 % -2495
2011-06 36551 11 % 3765
2011-12 39909 9 % 3358
2012-06 44547 12 % 4638
2012-12 48477 9 % 3930
2013-06 51997 7 % 3520
2013-12 54208 4 % 2211
2014-06 54910 1 % 702

Yhteenvetoa:

  • Suhteellisesti eniten blogeja perustettiin vuonna 2006, jolloin niiden määrä Blogilistalla yli tuplaantui
  • Lukumääräisesti eniten uusia blogeja perustettiin vuoden 2010 ensimmäisellä puoliskolla (5744)
  • Uusien blogien määrässä tapahtui selvä tasaantuminen vasta 2013 alkaen
  • Suomalaisia blogeja on Blogilista.fi:n perusteella nyt enemmän kuin koskaan
  • Juuri nyt näyttää siltä, että blogien suosio on hiipumassa selvästi edellisvuoteen verrattuna
  • Lisäys 22.7.: Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2012 keväällä 7 % 16-74-vuotiaista suomalaisista teki omia kotisivuja tai kirjoitti blogia. Tämä tarkoittaa yhteensä n. 280 000 suomalaista.

 

Lisäys 22.7. klo 15:25:

Vuonna 2005 Matti Lintulahti kirjoitti blogissaan, että suomalaisia blogeja olisi perustettu syksyyn 2005 mennessä ”yli 170 000″. Hän oli tuolloin laskenut lukemaan mukaan mm. tuhansia passiivisia MSN Spaces -blogeja, mikä vääristi tulosta huomattavasti, kuten Sami Köykkä (alkuperäisen Blogilistan perustaja) huomautti jo tuoreeltaan. Ero johtuu siitä, että Köykkä pyrki laskemaan vain ne blogit, jotka olivat olleet edes jonkin aikaa aktiivisia. Jostain syystä Lintulahden selvästi harhaanjohtavaa lukemaa on kuitenkin lainattu monessa myöhemmässä julkaisussa, kuten googlettamalla voi huomata.


Malesialainen matkustajakone ammuttiin eilen alas Ukrainassa ja lähes 300 matkustajaa sai surmansa. Välittömästi tiedon tultua julki alkoi kaikkien Euroopassa lentävien lentoyhtiöiden kannalta kriisitilanne: olivatko niiden omat koneet vaarassa tai olivatko olleet, oliko noudatettu varovaisuutta ja alueen lentorajoituksia, ja miten säilytettäisiin matkustajien luottamus?

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on dokumentoida tapahtuman kulku, siihen liittyvä Twitter-keskustelu sekä tarkastella, miten Finnair olisi voinut toimia tilanteessa vielä paremmin.

Kriisitilanteessa tiedottamisessa on tärkeintä antaa 1) oikeaa tietoa ja 2) reagoida nopeasti. Jos tieto on väärää tai sitä annetaan yleisön mielestä liian hitaasti, yrityksen luottamus ja imago voivat saada pysyvää vahinkoa.

Finnair päätti reagoida nopeasti. Lainaus klo 19:43 Iltalehden uutisesta:

Finnairin viestintäpäällikkö Aku Varamäen mukaan vastaavaa ei olisi voinut käydä Finnairin lennoilla. Finnair ei ole lentänyt viime talven jälkeen Ukrainan ilmatilassa.

- Emme ole keväästä lähtien lentäneet Ukrainan ilmatilan kautta. Siellähän on ollut rajoituksiakin, mutta olemme yhtiön päätöksellä lentäneet muita reittejä, Varamäki sanoo.

Kaikki ei kuitenkaan ollut niin kuin sanottiin, sillä jo ensimmäisessä uutisen alla näkyvässä kommentissa sanottiin, että Finnair oli kuin olikin lentänyt Ukrainassa – vieläpä samana päivänä (viesti klo 20:21):

Kyllä tänään finnair lensi rhodoksen koneensa ukrainan yli kiovasta lounaaseen, http://www.flightradar24.com

Samanlaisia viestejä saattoi itse kukin löytää pian niin Twitteristä kuin Facebookistakin. Useat myös mainitsivat lentäjien kuuluttaneen koneiden olleen Ukrainan ilmatilassa.

Tässä kohtaa (klo 21:12) laitoin itse Twitterissä viestin Finnairin viestintäpäällikölle Aku Varamäelle:

ehkä sun kannattaa korjata pian lausuntoa, ettei Finnair muka lentäisi enää Ukrainan kautta, kun kerta on lentänyt.

Viestiä seurannut keskustelu löytyy kyseisen tweetin alta - aina tarinan loppuun asti.

Finnairin tiedotustiimi oli alusta alkaen Twitterissä aktiivinen. Ensimmäinen viesti lennon MH17 turmasta oli tämän tweetin retweettaaminen klo 19:49:

Malaysia Airlines has lost contact of MH17 from Amsterdam. The last known position was over Ukrainian airspace -

Kun tilanteesta oli saatu lisää tietoa ja mm. uhriluku oli selvillä, Finnair ilmaisi osanottonsa Malesian Airlinesille, tweetti klo 20:53:

on surullinen ja traaginen tapaus. Otamme osaa yhteiseen suruun. Olemme oneworld-kumppanimme tukena ja autamme kaikin tavoin.

Hetkeä aiemmin eräs asiakas tiedusteli Twitterissä Finnairilta, olisiko hänen turvallista mennä omalle lennolleen. Tähän Finnair vastasi ensin suomeksi – suoraan kysyjälle – ja laittoi sen jälkeen saman tiedon englanniksi kaikille Twitter-seuraajille:

@Manduliini 20:50 lentääkö Finnair Ukrainainan yli? Huomenna lento turkkiin. Ymmärtääkseni reitti kulkee läntisen ukrainan ylitse.

@Finnair 20:54 Hei, Finnair ei lennä Ukrainan yli. Voit tulla turvallisin mielin lennolle.

@Finnair 20:56: For those of you wondering, Finnair does not fly over Ukraine. Your safety is our top priority.

Jälkimmäinen viesti lienee tarkoitettu rauhoittamaan huolestuneita matkustajia, mutta se sai laajaa negatiivista huomiota – Finnairin nähtiin sen perusteella käyttävän tilannetta hyväkseen markkinointimielessä ja keräävän ns. helppoja pisteitä toisen lentoyhtiön onnettomuuden kustannuksella. Finnair sai oikoa tätä käsitystä monta kertaa illan ja yön aikana.

Samaan aikaan niin Twitterissä, Facebookissa kuin uutisten kommenttipalstoillakin jatkui keskustelu siitä, oliko Finnair lentänyt viime aikoina Ukrainan yli vai ei. Nopeasti kävi selväksi, että Finnairin julkisuuteen antama tieto oli väärä. Finnairin lentojen reittejä oli tarkastettu mm. Flightradarista ja FlightAwaresta, joissa näkyi selvästi lentojen menneen Länsi-Ukrainan yli. Finnair kuitenkin pysyi kannassaan ja antoi Twitterissä mm. seuraavia vastauksia:

@Finnair 21:19: Tietojemme mukaan reitti kulkee aivan Ukrainan, Slovakian ja Puolan rajaa pitkin, 1500 km päässä tapahtumapaikasta.

@Akuvaramaki 22:08 Näin nyt ton flightradarin kartan, aika jännältähän se näyttää. Tutkin asiaa.

Finnair 22:35 Flightradar is inaccurate and it does not take into account that the world is round. :) The route goes on the West border.

Finnair 22:38 Our actual route goes on the West border but flightradar does not take into account that the world is round.

Finnair 22:39   Palvelu ei näytä maapallon pinnan kaltevuutta ja siksi vääristää. Kone lentää ihan Ukrainan länsirajaa.

Illan aikana mm. Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Ilta-Sanomat uutisoivat Aku Varamäkeä siteeraten, että Finnair edelleen pysyi kannassaan, ettei Ukrainan ilmatilassa olisi lennetty sitten alkukevään. Ristiriita yrityksen tiedotuksen sekä lentoseurantapalvelujen ja ihmisten sosiaalisessa mediassa kertomien tapausten välillä oli selvä. Kyseessä oli viestinnällisesti haastava tilanne, paineet väärän tiedon korjaamiseen olivat kovat, mutta miksi Finnair edelleen pysyi tarinassaan?

Oli selvää, että Finnairin Aku Varamäki oli jo alunperin saanut väärää tietoa yrityksen sisältä, jota hän sitten toisti kuuliaisena viestintuojana toimittajille ja Twitter-keskusteluissa. Tiedotuspäälliköhän ei ole se, joka päättää tiedotuksessa käytetyistä faktoista, vaan varsinaiset tiedot hän saa yrityksen muulta henkilöstöltä, jotka ovat ns. asiantuntijavastuussa. Lopulta klo 22:29 tweetissä hän myönsi, että yhtiön koneita oli saattanut lentää Ukrainan yllä:

@Akuvaramaki 22:29 Ukrainahan varmasti näkyy sieltä ja siellä on varmaan hetken aikaa mentykin Ukrainan yllä, siis muutamia minuutteja.

Heti tämän jälkeen Twitterissä siirryttiin tekemään yhteenvetoa tapahtuneesta tiedotusmokasta:

@KorpelaPetri 22:55  Hyvä oppi jokaiselle yritykselle, ei kannata kiirehtiä julkaisemaan mitään tälläistä ennen kuin asia 100% varma.

@Hponka 22:57 Just näin. Eli näin: kriisitilanteessa, tarkista aina myös firman sisäisten tietojen oikeellisuus.

@Akuvaramaki 23:03  No tuo nyt on ihan perusasia ja totta kai näin on toimittukin.

@Villeseuri 23:20: FlightRadarin mukaan lensi tänään ’n kautta. väittää, että sivusto heittää – satoja kilometrejä. ?

@EliasAarnio 23:31 On totta että on vain :in viestinviejä. Silti se, että puhuu höpöjä ei ole oikein.

@Hponka 23:33 Sanotaan niin, että & reagointi on 10:n arvoinen, mutta tietojen tarkkuudessa parannettavaa

@Akuvaramaki 23:33    Armoa please. Parhaani olen tässä tehnyt ja avoimesti pyrkinyt tarjoamaan faktoja.

@Hponka 23:34 Niin minäkin sun toiminnan näen. Jos sait väärää tietoa firman sisältä, niin minkäs mahdat.

@Akuvaramaki 23:37    Tuo on ihan totta, parannettavaa olis. Joskus vaan tiedot tarkentuu meillekin vasta vähitellen.

@EliasAarnio 23:40 Kriisitiedotusta tehneenä sanon: yleensä kaikista organisaatioista tulee jännäkakka-bs:ia kun tapahtuu vaikeita.

@Samooja 23:45 Vikaan meni kun väitit et sisäisetkin tiedot oli tarkistettu kun muu ilmeistä…    

@Villeseuri 23:56: . Ja toki, no hard feelings – mutta viestintäammattilainenkin voi kyseenalaistaa saamiaan tietoja

@Hponka 23:57 ..etenkin jos kymmenet ihmiset somessa kertovat muuta kuin mitä firman sisältä kuuluu.

@EliasAarnio 23:58 Selvennän: tiedottajan kannalta väärä tieto ja höpöpuheet ovat samaa kuin valehtelu.

@KorpelaPetri 0:00 Imagotappio lisäksi melkoinen. Pidetään kiinni asiasta, eikä heti korjata.

@Kimmolinna 0:03 Totuus on tärkeintä, mutta erehdyksiä sattuu meille kaikille.

Koska Aku Varamäki oli korjannut virheellistä tietoa jo puolitoista tuntia aiemmin, oli melkoinen yllätys, että klo 23:50 julkaistussa Ilta-Sanomien uutisessa (sittemmin uutista on muutettu) hän edelleen väitti, ettei Finnair olisi lentänyt Ukrainassa. Oma päätelmäni on, että joku muu – ns. isompikenkäinen – oli päättänyt, että pysyttäisiin yhä alkuperäisessä tiedotuslinjassa. Tämä oli kuitenkin tuossa kohtaa todella karkea virhe, koska netti oli jo tulvillaan tietoa, jonka perusteella Finnairin tiedotus alkoi suuren yleisön silmissä näyttää sumeilemattomalta valehtelulta. Reagoin Ilta-Sanomien uutiseen Twitterissä näin:

@Hponka 0:05 15 min sitten:    – päättikö joku, että ”pidetään kiinni”?  

@Hponka 0:08: .  Kävikö nyt klassinen ”emme voi enää pyörtää puheitamme” vai mistä nyt tuulee?   

Aku Varamäki oli jo vähän aiemmin sanonut lähteneensä nukkumaan, joten oletin tapahtumien saavan jatkoa vasta tänä aamuna. Jotain kuitenkin tapahtui yrityksen sisällä tämän jälkeen, sillä lopulta klo 0:35 Finnair antoi julki tiedotteen, jossa he oikaisivat virheellisen tiedon ja pahoittelivat epätarkkaa tiedotusta.

Finnair korjasi Twitterissä virheellisen tiedon lopulta noin 5 tunnin kuluttua siitä, kun virhe oli tapahtunut.

@Finnair 0:41: Pahoittelemme virheellistä tietoa: Länsi-Ukrainan yli on lennetty. Noudatamme Eurocontrolin suosituksia.

@Akuvaramaki 0:43: Olitte ihan oikeassa. Finnair on lentänyt Länsi-Ukrainan yli. Minulla oli väärää tietoa, olen pahoillani. Update:

Virheellinen tieto oikaistiin siis suunnilleen 5 tunnin kuluttua siitä, kun se annettiin julkisuuteen.

Tiedotteessa on pari mielenkiintoista kohtaa:

- Finnair pahoittelee niitä haittoja ja viivästyksiä, joita sen päätös Ukrainan ilmatilan välttämisestä asiakkaille mahdollisesti aiheuttaa ja toivoo matkustajien ymmärtävän yhtiön päätöksen perusteet, sanoo Finnairin operatiivinen johtaja Ville Iho.

- Pahoittelemme myös alkuillan epätarkkaa viestintää, joka koski yhtiömme lentämistä Ukrainan ilmatilassa. Epätarkat kommentit johtuivat sisäisen tiedonvälityksemme valitettavasta epätarkkuudesta, mistä olemme äärettömän pahoillamme.

On paljon puhuvaa, että tässä tiedotteessa äänessä on operatiivinen johtaja Ville Iho, vaikka tätä ennen tiedotuksesta oli vastannut vain viestintäpäällikkö Aku Varamäki. Voiko tästä päätellä niin, että juuri Ville Iholta oli peräisin Aku Varamäen aiemmin välittämä väärä tieto, ettei Ukrainan ilmatilassa olisi enää lainkaan lennetty? Operatiivisen johtajanhan se täytyy tietää, missä yhtiön lentokoneet ovat lentäneet. Laitettiinko siis lopulta virheestä vastuullinen henkilö myös korjaamaan se? Jos näin on, niin yhtiössä toimittiin täysin oikein, koska viestintäpäällikkö oli yleisön silmissä kärsinyt jo kohtuuttomasti siitä, että hänen täytyi toistella ilmeisen väärää tietoa julkisuudessa.

Jos Finnairin toimintaa arvioidaan tässä kriisiviestintätilanteessa, niin siitä löytyy sekä plussia että miinuksia:

  • + Reagoitiin nopeasti, viestintäpäällikkö oli toimittajien saavutettavissa
  • + Twitterissä pyrittiin vastamaan kaikille kysyjille ja nopeasti
  • + Viestintäpäällikkö kertoi avoimesti ulospäin sen tiedon, minkä hän yhtiön sisältä sai
  • + Kun virhe lopulta tunnustettiin yhtiön sisällä, se oikaistiin suoraselkäisesti, myönnettiin moka ja pahoiteltiin
  • -  Ensiksi julkisuuteen kerrottu tieto oli virheellistä
  • - Virheellinen tieto johtui sisäisen tiedotuksen ”valitettavasta epätarkkuudesta”
  • - Ehkä tiedotuspäällikön olisi pitänyt hanakammin kyseenalaistaa yhtiön sisältä saamaansa tietoa, kun kymmenet ihmiset sosiaalisessa mediassa kertoivat päinvastaista
  • - Välillä Twitter-viestintä oli liian hätiköityä, josta seurasi mm. se tulkinta, että Finnair olisi pyrkinyt markkinoinnillisesti hyötymään toisen yhtiön onnettomuudesta
  • - Asiaa voidaan katsoa myös johtamisen virheenä: miksi tiedotuslinjaa ei muutettu (ja virheellistä tietoa korjattu!) jo paljon aiemmin?

Finnairin reagointi keskellä lomakautta ja lopulta myös keskellä yötä ansaitsee ison kiitoksen. Parannettavaa jäi kuitenkin tiedon oikeellisuuteen ja virheen korjaamisen nopeuteen.

Miten olisi voitu toimia paremmin kriisitilanteessa?

  • Älä luota yrityksen sisältä saamaasi tietoon, vaan tarkista se ennen tiedon julkaisua.
  • Kuuntele sosiaalista mediaa herkällä korvalla. Viestintäpäällikköä somesta saatavat tiedot voivat auttaa olennaisesti kriisin ollessa päällä. Mitä isompi henkilökohtainen verkosto somessa on, sen parempi. 
  • Luota somesta saamaasi tietoon, jos se on hyvin perusteltua (esim. osallisten omat kertomukset ja lentoseurantapalvelujen tiedot). Sosiaalisen verkoston kautta saadut tiedot voivat yllättäen olla parempia ja luotettavampia kuin yrityksen sisältä hektisessä tilanteessa saadut. Yrityksen sisäisessä tiedonkulussa ja päätöksenteossa haittana voivat olla myös herkät vastuu- ja valtakysymykset. 
  • Jos tulee viitteitä siihen suuntaan, että tiedotuksessa on tapahtunut virhe, hanki viimeistään silloin ensikäden tietoa – älä luota välikäsiin! Tässä tapauksessa esim. puhelinyhteys Rhodoksen lennon perämieheen olisi luultavasti selvittänyt tilanteen heti.
  • Älä anna julkisuuteen mutu-pohjaisia vastauksia. Jos vastaaminen edellyttää tarkempaa asiantuntemusta, paras vastaus on ”otan selvää” tai ”selvitämme tilannetta”.
  • Ja viimeisenä: korjaa virhe julkisuudessa mahdollisimman nopeasti, myönnä tapahtuneet mokat ja pahoittele tai pyydä anteeksi tilanteen mukaan.

Tässä tapauksessa Finnairilla olisi hyvän sosiaalisen median seurannan ja reagointikyvyn ansiosta ollut hyvät edelletykset korjata tapahtunut tiedotusvirhe jo useita tunteja aiemmin. Oikea tieto ei kuitenkaan ns. mennyt läpi yhtiön sisällä ja luotettiin virheellisiin tietolähteisiin. Pelkästään ”huonolla sisäisellä tiedotuksella” tätä ei voi selittää. Yhtiön kannattaa käydä tarkasti läpi, miksi virhe alunperin syntyi, miksi sitä ei kyetty korjaamaan nopeammin ja miten toimintatapoja tulee korjata vastaisuuden varalle.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli tehokas testi Finnairin kriisiviestintävalmiudelle ja tuloksen perusteella korjattavaa on. Muidenkin kannattaa ottaa tästä opiksi.

Edit klo 12:15: Lisätietoa HS:n uutisessa, Aku Varamäki vahvistaa, että sai väärää tietoa yhtiön omilta asiantuntijoilta.


Kokosin omaan käyttööni yhteenvetoja, miten sosiaalisen median käyttö ja verkossa opiskelu ovat kehittyneet Suomessa siitä lähtien, kun niitä on ylipäätään tilastoitu. Näistä voi olla iloa muillekin, joten julkaisen ne tänne.

Kaavioissa näkyvät lukemat tarkoittavat %-osuuksia kaikista suomalaisista kyseisenä vuonna käsittäen 16-74-vuotiaat. Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksen tekemistä tieto- ja viestintätekniikan käytön vuosittaisista kyselyistä. Kaavioiden puutteet johtuvat siitä, että kaikkia asioita ei ole kysytty joka vuosi ja vuoden 2008 tiedot puuttuvat kokonaan. Kysymysten muotoilu on myös vaihdellut hieman, mutta olen pyrkinyt yhdistämään samaan asiaan liittyvät tulokset. Valitettavasti tilastot ovat todella suppeita/puutteellisia – laajempaa vuosittaista kyselyä tarvittaisiin.

 

Omien sisältöjen jako ja keskusteluihin osallistuminen 2005-2013

Pikaviestipalvelut 2005-2011

Blogien kirjoittaminen ja lukeminen 2006-2013

Yhteisöpalvelujen käyttö 2010-2013

Verkko-opiskelu ja itsensä sivistäminen 2005-2013

 

P.S. Tilastokeskuksen seuraava julkistus näistä aiheista on tulossa 6. marraskuuta.


Tein päivityksen arviooni Facebookin todellisesta käyttäjämäärästä. Edellisellä kerralla kävi ilmi, että 13-21-vuotiaiden käyttäjien osuus oli kääntynyt selvään laskuun vuoden 2013 aikana. Oletuksena oli, että tämä kehitys olisi jatkunut ja levinnyt myös vanhempiin ikäluokkiin. Tämä odotus osoittautui vääräksi: nopea käyttäjämäärän väheneminen on loppunut ja suomalaisten Facebookin käyttö on kokonaisuutena yhä kasvanut.

Koska muutokset viime kertaan ovat verrattain pieniä, julkaisen tällä kertaa vain tärkeimmät tulokset. Sen, jota kiinnostaa analyysin tekotapa ja yksityiskohdat enemmän, kannattaa lukea aiempi artikkeli.

Tulokset

  • Facebookissa on nyt 13-64-vuotiaita suomalaisia kuukausittaisia käyttäjiä n. 2 150 000.
    • Kyseisestä ikähaarukasta lukema tarkoittaa 59 %:ia suomalaisista.
    • Kasvua puolen vuoden takaiseen on n. 3 %.
    • Tämä arviooni pohjautuva lukema, josta olen pyrkinyt poistamaan ”ylimääräiset” käyttäjätunnukset, poikkeaa Facebookin ilmoittamasta luvusta n. 187 000:lla (=8 %). Tämän verran Facebookilla on siis ns. haamukäyttäjiä.
    • Käyttäjien keski-ikä on nyt n. 33,7 vuotta (vanhenemista neljännesvuosi verrattuna puolen vuoden takaiseen). 50 %:in käyttöasteen raja menee nyt 47-vuotiaissa, tässä ei muutosta aiempaan.
    • Käyttäjistä naisia on 52 % ja miehiä 46 %. Loput 2 % jäivät Facebookin ilmoittamien lukujen karkeiden pyöristysten takia pimentoon.
  • Facebookissa on nyt yhteensä (mukaanluettuna yli 64-vuotiaat) n. 2 260 000 suomalaista kk-tasolla aktiivista käyttäjää.
    • Lukema tarkoittaa 41 %:ia kaikista suomalaisista.
    • Kasvua puolen vuoden takaiseen verrattuna on n. 68 000 käyttäjää ja prosentuaalisesti 3 %.
  • Eniten käyttäjämäärä on lisääntynyt tänä vuonna 14 vuotta täyttävillä: +67 % puolessa vuodessa. 
    • Kun vuoden 2013 lopussa heitä (v. 2000 syntyneitä) oli n. 30 000, niin nyt Facebook ilmoittaa heitä olevan n. 50 000 eli n. 85 % ikäluokasta. (Huom. Facebook ilmoittaa nämä luvut ilmeisesti 2000:n tarkkuudella, joten muutos voi olla sen verran pienempikin.)
    • Kyse on samasta ikäluokasta, joka viime vuonna (silloin 13-vuotiaat) liittyi Facebookiin huomattavasti laiskemmin kuin heitä edeltävät ikäluokat. Nyt näyttää siis siltä, että Facebookiin kyllä liitytään, kun ikää on tarpeeksi, mutta liittymisen ja varsinkaan aktiivisen käytön aloittamisen kanssa ei pidetä samalla tavalla kiirettä kuin aiemmin. Joka tapauksessa tulos tarkoittaa, että Facebook on onnistunut saamaan ”takaisin” tämän ikäluokan – ainakin valtaosin.
  • Tänä vuonna 13-vuotta täyttävistä (tai sen iäkseen ilmoittaneista, eli lukemassa on varmasti mukana myös tätä nuorempia – toim. huom.) Facebookia käyttää nyt n. 24 000, mikä tarkoittaa 41 %:ia ikäluokasta.
    • Tämä on verrattain pieni lukema verrattuna esimerkiksi 27.2.2013 vastaavaan lukemaan, jolloin se oli n. 33 000. Näyttää siis siltä, että Facebookin kiinnostavuus 13-vuotiaiden kohdalla on edelleen laskuvireessä.
    • Nähtäväksi jää, toistuuko tämän ikäluokan kanssa sama kuin heitä vuoden vanhempien kohdalla, eli liittyvätkö he Facebookin pienellä viiveellä ”vasta” 14 vuoden ikään mennessä.

 

Kuvaaja ja taulukot

Suomalaiset Facebookissa 2011-2014 (arvio 3.7.2014)

Kuva aukeaa isommaksi klikkaamalla.

 

Eniten Facebookin käyttöä kasvattaneet ikäluokat verrattuna vuoden alun tilanteeseen (prosenttimuutokset laskettu suoraan Facebookin ilmoittamista käyttäjämääristä):

Syntymävuosi Ikä v. 2014 alussa Muutos edellisen
6 kk:n aikana
2000 13 67 %
1999 14 11 %
1956 57 10 %
1958 55 9 %
1953 60 7 %
1951 62 7 %
1998 15 6 %
1965 48 6 %
1991 22 6 %
1972 41 5 %
1971 42 5 %
1970 43 5 %

 

Eniten Facebookin käyttöä vähentäneet ikäluokat verrattuna vuoden alun tilanteeseen:

Syntymävuosi Ikä v. 2014 alussa Muutos edellisen
6 kk:n aikana
1957 56 -9 %
1959 54 -8 %
1952 61 -6 %
1955 58 -6 %
1966 47 -6 %
1990 23 -5 %
1969 44 -5 %
1995 18 -5 %
1974 39 -5 %
1976 37 -4 %
1979 34 -4 %

Näistä luvuista näkee hyvin, että mitään selvää lasku- tai nousutrendiä, joka koskisi pelkästään nuorempia tai vanhempia ikäluokkia, ei ole, vaan muutoksia tapahtuu jatkuvasti kaiken ikäisten kohdalla. Lukuja tulkittaessa on hyvä myös pitää mielessä, että yli 50-vuotiaiden ikäluokissa näissä muutoksissa on kyse melko pienistä lukumääristä, koska niiden käyttäjämäärät ovat paljon pienempiä kuin alle 45-vuotiailla. Myös tarkasteluväli on tässä pieni, vain 6 kk.

 

Yhteenveto:

Facebook kasvattaa edelleen käyttäjämääräänsä Suomessa. Mitään suurta muutostrendiä ei ole menossa suuntaan jos toiseenkaan. Viime vuonna alkunsa saanut muutos 13 vuotta täyttävien some-käyttäytymisessä näyttää jatkuvan siten, että heillä ei ole enää samanlaista halukkuutta liittyä Facebookiin heti iän riittäessä kuin mitä heitä aiemmilla ikäluokilla oli.

Se, ettei suurta kävijäpakoa ole menossa, lienee hyvä uutinen varsinkin Facebook-markkinointia tekeville yrityksille – sekä tietysti Facebookille itselleen. Facebook on edelleen vankasti suosituin ja kaikissa ikäluokissa laajasti käytetty sosiaalisen median palvelu Suomessa.


Tykkäätkö?Kysyin jokin aika sitten Twitterissä ja Facebookissa, mihin nettiyrityksiin ihmiset luottavat eniten, eli kenen haltuun ovat valmiita antamaan virtuaalisen omaisuutensa. Annoin vaihtoehdoiksi Googlen, Microsoftin, Facebookin, Twitterin, Yahoon, Dropboxin ja F-Securen.

Vastauksia sain 18. Pisteytin vastaukset siten, että eniten luotettu sai 1 pst ja vähiten luotettu 7 pst. Jos mainintaa ei ollut, niin vaihtoehdolle tuli 4 pst. Tällä tavalla sain laskettua jonkinlaiset summittaiset keskiarvot kunkin yrityksen sijoituksesta. Eli jos jokainen vastaaja olisi nimennyt saman yrityksen kaikkein luotetuimmaksi, niin kyseisen yrityksen keskiarvo olisi 1 piste.

Keskiarvo Ykkössijoituksia Jumbosijoituksia
F-Secure 2 14 1
Microsoft 3,83 1 2
Google 3,89 1 3
Dropbox 4 0 2
Twitter 4,22 0 3
Yahoo 4,56 1 3
Facebook 5,28 0 5

 

Ylivoimaisesti paras luottamus vastaajien keskuudessa oli F-Securella. Syyksi mainittiin ennen muuta kotimaisuus – mikä oli odotettavaa – mutta myös yrityksen pienempi koko verrattuna muihin vaihtoehtoihin. F-Securen otin kyselyyn mukaan pääasiassa siksi, että se on viime vuoden lopulla avannut Younited-pilvitallennuspalvelun, jolla se haastaa Googlen, Microsoftin ja Dropboxin vastaavia palveluita. Luottamuksen näkökulmasta sillä näyttää olevan hyvät mahdollisuudet kilpailussa – ainakin suomalaisten käyttäjien keskuudessa.

Sen sijaan pienoisena yllätyksenä voi pitää sitä, että Facebookiin luotettiin selvästi vähiten, vaikka se on suosituin sosiaalisen median palvelu Suomessa. Myöskään Twitter, joka oli toinen kyselyn tekoympäristöistä, ei saanut mairittelevaa tulosta.

Tuloksen perusteella näyttää siltä, että (epä-)luottamuksella ei ole juurikaan merkitystä siihen, käytetäänkö yrityksen palveluita netissä vai ei. Tai oikeammin: on sillä merkitystä – paljonkin, sillä luottamuksen menettämiseen on moni palvelu kaatunut – mutta Facebook on onnistunut välttämään sen.

Olisin odottanut, että suosio ja luottamus menisivät käsikädessä vastauksissa. Ymmärrän tietenkin hyvin syyt, miksi Facebookiin EI luoteta: vuosien aikana sen yksityisyysasetuksiin tulleet muutokset sekä eri (EU-maiden) viranomaisten hampaisiin joutuminen ovat syöneet käyttäjien luottamusta. Varmaan myös yrityksen yhdysvaltalaisuus ja väitetyt NSA-kytkennät ovat karsineet luottamusta – mikä toki koskee kaikkia muitakin USA:laisia yrityksiä.

Kun Facebookiin ei kerran luoteta, niin miksi sitä silti käytetään? Periaatteessa jokainen Facebookin käyttäjä tietää vastauksen: palvelu vastaa kaikesta huolimatta niin hyvin käyttäjiensä sosiaalisiin tarpeisiin, että sitä edelleen käytetään. Facebook teki viimeksi maaliskuussa uuden käyttäjämääräennätyksen USA:ssa.

Facebook on viime aikoina ollut uutisissa tutkimuksen takia, jossa selvitettiin, miten status-viesteissä ilmaistut tunteet tarttuivat käyttäjiltä toisille. Eettisesti tuomittavaa tutkimuksessa oli, että Facebook aktiivisesti manipuloi, millaisia negatiivisia tai positiivisia viestejä tietyt käyttäjät saivat. Lainaus TechCrunchin uutisesta:

Nearly 700,000 Facebook users were shown either more positive, or more negative content. The study found that users who were given more positive news feeds posted more positive things, and users who were given more negative news feeds posted more negative things.

Tutkimuksessa saatujen tulosten perusteella lienee selvää, että Facebookin kannattaa välittää käyttäjille mieluummin positiivisia kuin negatiivisia viestejä. Tämän he ovat varmasti tienneet pitkään ja ehkä juuri siksi tämä tutkimus tehtiin: käyttäjien paremman ymmärryksen kautta voidaan bisnestä kehittää yhä enemmän käyttäjiä miellyttäväksi (lue: koukuttavammaksi). Onhan ylöspäin näyttävä peukku ollut jo vuosia yrityksen symboli. Tavoitteessa ei sinänsä ole mitään moitittavaa – samaanhan pyrkivät kaikki nettipalvelut ja useimmat muutkin yritykset – mutta käytetyt keinot olivat vähintäänkin häikäilemättömiä.

Sarkastisesti voisi todeta, ettei ole sattumaa, että Facebookin käyttäjiä syytetään ”valheellisesta positiivisuudesta” tai että tunnemme yleisesti ilmiön, jossa saman kaveripiirin jäsenet jakavat samoja positiivisia uskomuksia. Kyse on sekä ihmisen halusta kokea positiivisia tunteita kuin Facebookin algoritmien kyvystä maksimoida niitä mahdollisesti synnyttävien viestien määrän Facebook-etusivullasi.

Facebookia tuskin huolettaa se, että eettisesti arveluttava tutkimus syö entisestään sen luottamusta. He ovat keksineet vastalääkkeen epäluottamukselle: positiiviset tunteet.

 

P.S. Kannattaa lukea myös Jussi Pullisen kirjoitus Facebookin tutkimuksesta.




Blog Stats

  • 412,896 hits
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 5 635 muun seuraajan joukkoon