Pidin 16.4.2008 ITK’08 -konferenssin tutkijatapaamisessa esityksen sosiaalisten ohjelmien ja mobiililaitteiden käytöstä yhteisöllisen oppimisen tukena. Esityksessä painottui teoreettinen viitekehys, 3 case-tutkimusta ja ajatus siitä, että tarvitaan uudenlaisia mobiili-/verkko-oppimisympäristöjä, joissa voitaisiin hyödyntää täysipainoisesti nykyisen teknologian ja tutkimustulosten tarjoamia mahdollisuuksia. Sellaisia kun ei vielä ole.

Esitykseni / artikkelini sai positiivista huomiota tutkijatapaamisen “arviointiraadilta” ja etenkin prof. Liisa Ilomäeltä. Pakko olla siitä tyytyväinen, sillä edustin kuitenkin ryhmää “hyvin nuoret tutkijat”.

Päivitys 5.5.2008: Artikkelin voit ladata tästä.

Alla esityksen kalvot.

Pidin tänään graduni pohjalta luennon design-tutkimuksesta Oulun yliopiston KASOPE:n laadullisen tutkimuksen tutkimuskurssilla. Kurssin varsinainen opettaja on prof. Leena Syrjälä. Kyseessä oli ensimmäinen oikea luento, jonka olen pitänyt. Meni kuitenkin ihan mukavissa merkeissä, kun aihe oli tuttu. Oli myös mielenkiintoista päästä kertomaan omasta juuri valmistuneesta gradusta opiskelijoille, jotka vasta miettivät omia tutkimuksiaan. Toivottavasti onnistuin vähentämään edes vähän graduun liittyvää “gloriaa”.

Tässä esitykseni PPT-kalvot:

Bereiterin (2002) artikkelin kohdalle oli näköjään lipsahtanut väärä osoite. Tässä on oikea osoite koko artikkeliin: http://ikit.org/fulltext/2002Design_Research.pdf

Sähköpostiin tuli jo toisen kerran tällainen “KUTSU”:

Hei!

Verkkosivujen SM-kilpailun järjestelykomitea tutustui www.innowise.fi sivuihin, ja valitsi ne alaltanne kilpailuun kutsuttavien sivustojen joukkoon.

Järjestelykomitean mielestä sivustonne on: moderni ja selkeästi toteutettu.

Toivomme että osallistutte mukaan Suomen Parhaat Verkkosivut-kilpailuun 2008! Kilpailumme on uudistunut, nyt yleisö voi äänestää parhaita www-sivustoja ilmaiseksi koko vuoden ajan netin kautta, ja joka kuukausi eniten ääniä saaneet sivustot palkitaan.

Vuoden lopussa tuomaristo valitsee jälleen vuoden parhaimmat sivustot. (jatkuu…)

Onhan se imartelevaa, että arvostetaan, ja olen samaa mieltä mitä moderniin ja selkeään toteutukseen tulee. Mutta, mutta… Kun “kilpailuun” tutustuu lähemmin, osoittautuu, että huvista pitäisi maksaa 140 e tai 190 e + Alv 22%. Luonnollisesti me Kutsutut pääsemme mukaan edullisemmin - vain 120 eurolla. Yksityisille kilpailu on ilmainen. Joka kuukausi äänestetään eri sarjojen voittajat.

Mikä tämä tällainen sitten on? Vain yksi nettimainoskampanja lisää, jota pyöritetään maksullisen “kilpailun” muodossa. Epäilemättä tuottaa näkyvyyttä kilpailun “sponsoreille” (=mainostajille) ja rahaakin sen verran, että toiminta kannattaa.

Kun kuukausittaisia osallistujia on vain joitakin kymmeniä, eikä osallistumiseen vaadita kuin laskun maksaminen, mistään “SM-kilpailusta” ei tietenkään voi puhua. “Järjestelykomitea” kuulostaa lähinnä yhden sanan vitsiltä. Kyllä tässä pienimuotoista tietämättömien yritysten harhaanjohtamista on nähtävissä.

Varsinkin kohta “valitsi ne alaltanne kilpailuun kutsuttavien…” osoittaa vastaanottajan älykkyyden aliarviointia. Veikkaan että yritykseni toimialalta “valittujen” osuus lähentelee 100%:ia kaikista niistä, joiden kotisivut ja sähköpostiosoite on onnistuttu löytämään. On myös melko häpeämätöntä kutsua spämmäämistä “kutsuksi”.

Tällaisia “kilpailuja” oli 90-luvulla pilvin pimein. Pyöritin teininä itsekin yhtä sellaista. Sittemmin ne hävisivät pois. Onneksi. Vaikea käsittää, miksi kukaan enää 2000-luvulla edes haluaisi voittaa tällaista “kilpailua”. Sillä ei olisi mitään imagoarvoa yritykselle, kun kilpailulta puuttuu uskottavuus. Erikseen on sitten oikeat kilpailut, kuten Grand One, joita arvostetaan alan piirissä ja joissa arvioinnin tekee nimekäs tuomaristo.

En liitä tähän linkkiä spämmin mainostamaan kilpailusivustoon, jotta en parantaisi sen PageRankia Googlessa. Halukkaat löytävät sivuston, kun kirjoittavat osoitteeksi otsikon sanat ja päätteeksi .com.

Graduni on vihdoinkin valmis. Iso G on voitettu. Melkoinen ponnistus. Ehkäpä kirjoitan joskus lisää sen tekemisestä ja kaikista niistä valvotuista öistä, mutta aluksi laitan sen vain tähän esille. “Takki tyhjä”, mutta tyytyväinen olo.

Lataa PDF, 3,19 Mt:
Mobiililaitteilla tuettu yhteisöllinen oppiminen: Design-tutkimus luontopolulla

Harto Pönkä, 2008, kasvatustieteen pro gradu -tutkielma, Oulun yliopisto, Kasvatustieteiden ja opettajankoulutuksen yksikkö.

Arvosana: magna cum laude approbatur

Tiivistelmä:
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millä tavalla mobiililaitteilla voidaan tukea yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentamista avoimessa oppimisympäristössä. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää design-tutkimuksen mukaisesti mobiililaitteilla tuettua yhteisöllisen oppimisen pedagogista mallia.

Tutkimuksessa toteutettiin kenttäkokeilu Pudasjärven Pikku-Syötteen luontopolulla, jossa 22 oppilasta (13 tyttöä ja 9 poikaa) käyttivät 2-3 hengen ryhmissä älypuhelimia yhteisöllisessä oppimisessa ja tiedonrakentamisessa. Kenttäkokeilussa testattiin pedagogista mallia, joka kehitettiin tutkivan oppimisen mallin pohjalta. Älypuhelimissa käytettiin multimediaviestejä hyödyntävää Lehtiset-sovellusta, johon integroitiin niin sanottu yhteisöllinen skripti. Skriptillä pyrittiin ohjaamaan yhteisöllistä oppimista ja tiedonrakentamista testatun pedagogisen mallin mukaisesti.

Tutkimuksen metodologia perustui laadulliseen tutkimukseen. Kenttäkokeilussa kerättiin tutkimusaineisto, joka koostui oppilasryhmien keskustelujen nauhoituksista, oppilaiden älypuhelimilla tuottamista vastausviesteistä sekä alku- ja loppukyselyiden vastauksista ja niissä laadituista käsitekartoista. Tärkeimpänä analyysimenetelmänä oli teorialähtöinen sisällönanalyysi, jolla analysoitiin oppilasryhmien keskusteluja. Sisällönanalyysiä sovellettiin myös käsitekarttojen ja vastausviestien analysoimisessa. Saatuja tuloksia käsiteltiin edelleen tilastollisesti muun muassa korrelaatioanalyysin avulla.

Tärkeimmät johtopäätökset liittyivät siihen, mitkä seikat johtivat tai olivat yhteydessä yhteisölliseen oppimiseen. Tuloksia käsiteltiin pääasiassa ryhmätasolla. Oppilasryhmien keskustelujen todettiin sisältävän yhteisöllistä tiedonrakentamista ja tutkivan oppimisen mallin mukaisia osatekijöitä. Oppilaiden käsitteellinen muutos oli yhteydessä sekä aktiiviseen keskusteluun työskentelyn aikana että kokemukseen yhteisöllisestä työskentelystä. Käsitteellisen ymmärryksen kehittymisen kannalta näytti olevan keskeistä, että opittaviin käsitteisiin liittyviä ongelmia ratkaistiin useiden tehtävien aikana erilaisissa konteksteissa. Kenttäkokeilussa testattu mobiililaitteilla tuettu yhteisöllisen oppimisen malli näytti siis edistävän oppilaiden käsitteellisen ymmärryksen kehittymistä.

Design-tutkimuksen periaatteiden mukaisesti tutkimuksessa pyrittiin sekä oppimisen teorian että käytännön edistämiseen. Tutkimuksessa tehtyjä teoreettisia johtopäätöksiä ei voitu yleistää, mutta tutkimuksessa saavutettiin tuloksia, joita voidaan käyttää vertailukohteena myöhemmissä tutkimuksissa. Pohdinnassa esitetään jatkotutkimusaiheita, joissa voidaan höydyntää tätä tutkimusta. Tulosten perusteella laadittiin design-periaatteita, joita voidaan käyttää suosituksina yhteisöllisen oppimisen pedagogisten mallien sekä yhteisöllisten skriptien suunnittelussa.

Asiasanat:
oppiminen, yhteisöllinen oppiminen, tutkiva oppiminen, ongelmalähtöinen oppiminen, mobiili oppiminen

Pääministeri Vanhanen kävi USA:ssa ja tapasi Bill Gatesin. Tapaamisen lopputuloksena Microsoft lahjoittaa Suomen kouluille Live@edu -palvelupaketin, joka sisältää mm. Windows Live Messenger -pikaviestimen, sähköisen reissuvihon, kalenterin ja 5 Gt kotisivutilaa per oppilas. Kun maailman rikkain mies (1995-2007) ryhtyy piskuisen Suomen kummisedäksi, niin senhän pitäisi olla hyvä uutinen. Miksi sitten en ole pelkästään iloinen?

Lahjahevosten suuhun ei kuulemma saisi katsoa, mutta katsotaan nyt kuitenkin ennen kuin istutetaan lapsia kyytiin. Lasten kanssa on parempi varoa kuin katua.

Microsoft on tietokone-ohjelmistojen markkinajohtaja. On selvää, että kyse on Microsoftin kannalta markkinatempauksesta. Suomi tunnetaan maailmalla edelläkävijänä ja teknologian ihmemaana. Menestyksen on suitsutettu perustuvan Suomen peruskoulujärjestelmään, ja kun koululaiset ovat voittaneet PISA-tutkimuksia, on sanoma mennyt hyvin läpi myös kansainvälisesti. Mikä olisi Microsoftille houkuttelevampi sponsorointikohde?

Suomen koululaisille messenger on jo ennestään tuttu - siihen ei tarvita Gatesin “yllätyslahjoja“. Mutta Microsoftille ei tietenkään ole pahitteeksi, jos messengerin käyttöön opastetaan koulussakin. Opettajia on yritetty tavan takaa valjastaa myynninedistäjiksi. Erilaiset avoimen lähdekoodin ohjelmat ovat Suomessa kovassa suosiossa. Microsoftin suunnassa on varmasti oltu huolissaan, kun Nokia-Suomessa esimerkiksi Firefox vie markkinaosuuksia Internet Explorerilta ja Open Office MS:n Officelta. Live@edun avulla pienet koululaisemme saadaan totutettua jo varhain Microsoftin tuotteiden käyttäjiksi. Peruskoulu ja lukio kestävät yhteensä 12-13 vuotta. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa, ajatellaan Redmondissa. Toki tilanne on ollut sama jo ennenkin, mutta nyt siitä ilosta ei tarvitse edes maksaa.

Jääkö Gatesin “lahjan” jälkeen Suomen kouluille enää varaa valita? Tuleeko seuraavaksi OPH:n ohje, että lahja on pakko ottaa vastaan, vaikkei haluaisikaan? Vaihtoehtojahan on olemassa - sekä kaupallisia kotimaisia ohjelmistoja että ilmaisia avoimen lähdekoodin ratkaisuja. On selvää, että tämä ei voi olla vaikuttamatta ikävästi suomalaiseen ohjelmistoalaan (kts. tämä). Miksi siis ryhtyä maailman suurimman ohjelmistoalan yrityksen mannekiiniksi? Ilmeisesti tässä haetaan jonkinlaista Suomen valtion ja Microsoftin välistä strategista kumppanuutta. Mutta kuinka moni Vanhasen lisäksi haluaa oikeasti ryhtyä tähän? Ainakin opettajista löytyy varmasti monta idean vastustajaa. Peruskoulussa kun pitäisi kasvattaa kriittisesti ajattelevia ihmisiä - ei kummisedän ohjauksessa toimivia Microsoft-kansalaisia.

Edellinen lause saattoi kuulostaa yliampuvalta, mutta olen melko varma, että jatkoa seuraa. Kun annat pikkusormen jne. Onko seuraava askel Microsoftin rahoittama ja täysin MS-tuotteilla kyllästetty huippuyliopisto, joka tekee MS-tutkimusta?

Liityin sitten lopulta Facebookiin. Aiemmin ajattelin, ettei minulla olisi aikaa moiseen. Varmaan moni ajattelee/-i samalla tavalla. Yritin uida vastavirtaan. Lopulta virta oli liian voimakas: useampi tuttu tunnustautui Facebookin käyttäjäksi, joten miksi minä taistelin vastaan? “Kaikkihan siellä on.” Ja pitihän mokomaan palveluun tutustua ihan ammatillisen mielenkiinnonkin takia.

Kun liityin Facebookiin, yllättyin kuinka paljon siellä on kaikenlaista… Niin, mitä? Sälää, enimmäkseen hyödytöntä, mutta mukavaa ajanvietettä. Hyvässä hiekkalaatikossa on paljon leluja - ja tietysti kavereita. Ydin on sosiaalisten verkostojen urkkiminen ja omansa kasvattaminen. Facebook vastaa ihmisen tarpeeseen tuntea olevansa hyväksytty ja osa laumaa. Mitä enemmän “ystäviä” sinulla on, sitä enemmän voit pönkittää sillä itsetuntoasi. Ja näyttäähän se hyvältä muidenkin silmissä, eikö niin? Sillä ei oikeastaan ole väliä, miten hyvin tunnet kyseiset ystävät IRL.

Kuten on mainostettu, Facebookin kautta on mahdollista löytää unohdettuja ystäviä, jotka tunsit silloin nuorena. On mukavaa uudistaa vanhoja kontakteja. Olla taas nuori? Kynnys yhteydenpitoon on naamakirjassa matala. Facebook lisää sosiaalista elämääsi - tai sehän riippuu sinusta itsestäsi.

Voidaan perustellusti väittää, että Facebookista on jotain hyötyäkin. Mutta suurin osa on sitä hömppää. Toki hömpässä ei ole mitään pahaa. Voisi sanoa, että Facebook on nykyajan Tetris - mahdollisuus tappaa ylimääräistä aikaa. Paremminkin se on Tetris 2.0, kun mukana on sosiaalinen aspekti, käyttäjien tuottama sisältö ja uudet teknologiat. Ainoa, mikä hiukan sotii Web 2.0:n periaatteita vastaan, on, ettei FB ole täysin Vapaa. Pakkorekisteröinti kasvattaa käyttäjämäärää. Naamakirja ei ole ilmainen.

Digimedialaisena minua viehettää FB:n pikku ohjelmat, joita voi liittää profiiliinsa. Parhaimmilla niitä on kymmeniä. Ohjelmat leviävät sosiaalisen verkoston kautta. Tämän tyyppisten ohjelmien on ennustettu lisääntyvän tulevaisuudessa räjähdysmäisesti. Se on varmasti totta. Jos et usko, niin etsi jostakin Facebookin kasvuluvut. Ja hämmästy.

Olen Jokelan kouluammunnan ensimmäisestä päivästä lähtien ollut suuttunut siitä, miten media on repinyt otsikoita tapahtumista. Se on lypsänyt inhimillisellä tragedialla ennen näkemättömällä tavalla. Kaiken surun ja järkytyksen keskellä tämä on tuntunut pahalta.

En aiemmin halunnut kirjoittaa Jokelasta mitään, koska aihe oli liian vaikea ja sillä mässäiltiin joka puolella, mihin vain katseensa käänsi. Nyt tapahtuneesta on kulunut riittävästi, jotta olen valmis sanomaan sanottavani median toiminnasta. Alla oleva kritiikki koskee suurimpia suomalaisia tiedotusvälineitä kuten iltapäivälehtiä, valtakunnallisia sanomalehtiä, YLE:ä ja TV-kanavia sekä tieto- ja kuvatoimistoja.

__________

Toimittajat soittelivat luokkiin jumiin jääneille oppilaille samaan aikaan, kun ampuja teki veristä työtään. Mitä jos soiva kännykkä olisi paljastanut jonkun piilossa olevan oppilaan ampujalle? Emme voi tietää, tapahtuiko näin.

Mistä lähtien järkyttyneitä lapsia ja nuoria on saanut haastatella jopa TV-lähetyksiin välittömästi sen jälkeen, kun he ovat selvinneet ampujan luodeilta ja/tai menettäneet koulutoverinsa?

Miksi kuvaajat ovat ottaneet lähikuvia shokissa olevista oppilaista, myös sellaisista, jotka ovat sen kieltäneet? Lehdet ovat jopa julkaisseet näitä kuvia.

Välillä tuntuu, että lähes jokainen ampujan tuntenut oppilas on jo ollut jonkun tiedotusvälineen videohaastattelussa.

Kun pelko vähitellen väistyi otsikoista, tilalle nousi suuri suru. Silloin lehtijuttujen viereen piti saada mahdollisimman koskettavia kuvia oppilaista, jotka laskevat kynttilöitä uhrien muistolle ja lohduttavat toisiaan - vaikka sitten piilosta kuvaten ja nimenomaista kuvauskieltoa rikkoen.

Onko meidän oikeasti tarpeen tietää, mistä ampujan äiti oli kotoisin? Miksi ampujan ja uhrien vanhempien tuskaa pitää lisätä?

Jo vuorokausi tapahtuman jälkeen ampujan luonteesta, ex-tyttöystävästä ja lapsuudesta oli kirjoitettu palstakilometreittäin. On kuitenkin täysin selvää, että teko ei ollut terveen ihmisen tekemä, joten tapahtumaa ei voida ymmärtää ampujan luonteeseen tutustumalla. Terve ihminen ei ymmärrä sairaan mielen liikkeitä.

Miksi media käy kaikki mahdolliset asiaan liittyvät sivuseikat läpi siten kuin ne muka olisivat aiheuttaneet teon? Netti, räiskintäpelit, YouTube… Minkään näistä ei tiedetä aiheuttavan mielisairautta.

Miksi kaikki keskeiset lehdet ottivat kotisivuilleen ampujan tekemät videot, jotka YouTube oli poistanut heti, kun tapahtunut oli tullut sen ylläpitäjien tietoon? Samaan aikaan mediat osoittivat syytöksiä YouTubea kohtaan, vaikka se oli jo aiemmin poistanut ampujan käyttäjätunnuksen ja videoita. Täydellistä kaksinaamaisuutta: ampujan videot YouTubessa olivat paha asia, mutta lehden omilla kotisivuilla ne ovatkin arvossa pidettävää “tiedonvälitystä”.

Ja lopulta kun jokelalaiset nuoret aivan oikein nostivat median toiminnan huomion kohteeksi ja vaativat anteeksipyyntöä, tiedotusvälineet pakenevat vastuutaan ja kiistävät toimineensa mitenkään väärin. Tämän ne tekevät ennen muuta uutisoimalla Jokelan opiskelijoiden addressista ja julistamalla sille suurta sympatiaansa - samalla piilottaen oman likapyykkinsä.

Varmasti monelle on jäänyt mieleen ampujan paidassa ollut teksti “Humanity is overrated”. Olen ampujan sanomasta täydellisesti eri mieltä, mutta suomalaisilta toimittajilta humanismi pääsi unohtumaan “tilanteen ollessa päällä”. Jälkikäteen osataan tietysti olla huomaavaisia tragedian uhreja kohtaan - sekä poistaa räikeimpiä ylilyöntejä omilta kotisivuilta.

Testasin eilen julkaistua Flock 1.0 -nettiselainta. En ollut törmännyt Flockiin aiemmin, joten oli todella mielenkiintoista tutustua ohjelmaan nyt, kun sen kehitys oli ehtinyt jo peräti ensimmäiseen “kokonaiseen” versioon. Flock siis iski minuun “kuin salama kirkkaalta taivaalta” - täysin yllättäen.

Ensinnäkin Flock ei ole perinteinen nettiselain. Flock on “the social web browser”, mikä voidaan suomentaa kahdella tavalla: sosiaalisen webin selain tai sosiaalinen nettiselain. Molemmat ovat yhtä oikein, koska Flock on niitä molempia. Eli: Flock on sosiaalista webiä varten tehty nettiselain, joka on itsessäänkin sosiaalinen.

Muutamia poimintoja Flockin ominaisuuksista:

• Flock integroi itseensä useita web 2.0 -palveluita, kuten: Facebook, Flickr, Twitter, YouTube, Blogger, WordPress, Typepad, Del.icio.us, Magnolia
• People-sivupalkkiin saa näkyviin kavereidensa tilat sosiaalisen webin palveluista, niihin tulleet pikaviestit yms.
• Favorite sites-sivupalkissa on paikallisten kirjanmerkkien ohella myös sosiaaliset kirjanmerkit tagien mukaan selattavissa
• RSS-lukija sivupalkissa, juuri niin yksinkertainen ja selkeä kuin pitääkin
• Leikepöytä-sivupalkki, johon voi raahata sisältöä www-sivulta. Leikkeitä voi lähettää edelleen omaan blogiin.
• Media Streams -kuvien ja videoiden selauspalkki, näyttää esim. tuoreimmat kuvat Flickristä
• My World -aloitussivu, kokoaa em. toimintoja yhteen
• Blogiin kirjoitus -toiminto, editori voisi olla parempikin
• Kuvan lähetys -toiminto, helpottaa oleellisesti ainakin Flickrin käyttöä
• Ytimenä Mozilla Gecko, joten web-standardien tuki on kunnossa, eikä tule ongelmia sivujen näkymisessä tai yhteensopivuudessa web-pohjaisiin ohjelmiin

Muutaman tunnin käytön jälkeen Flockista on löytynyt myös vähän valittamista:

• Käyttöliittymä on sekava, jos vertaa esim. Firefoxin selkeisiin linjoihin.
  • Liikaa pieniä epäselviä ikoneita.
  • Mustaa tekstiä harmaalla taustalla - ei näy.
  • Miksi jokaiselle selain-tabille on oma sulkemisruksi? Yksi paikallaan pysyvä ruksi riittäisi, josta sulkeutuisi avoin tab. Epäkätevää. No, ehkä vähän makuasia, mutta kuitenkin.
• Hakutoiminnon oletuksena on Yahoo. Miksi ei Google? Ja nyt se vielä bugittaa niin, ettei hakupalvelua saa vaihdettua…
• Gmail-tuki puuttuu! Vielä parempi, jos Flock integroisi Googlen käyttäjätunnukset täydessä mittakaavassa (=tuki kaikille Google accountia käyttäville palveluille).
• Jaiku-tuki puuttuu. En käytä Facebookia tai Twitteriä, joten Flockin sosiaalinen anti jäi nyt vähäiseksi. Toki monen muunkin web 2.0 -ohjelman tuki puuttuu.
  • Miksi ei ole tehty kustomoitua web 2.0 -palveluiden tukea? Eli voisi lisätä Flockiin sellaisiakin ohjelmia, joita se ei valmiiksi tue, sekä lisätä niihin liittyviä toimintoja. Ei ehkä kovin helppo toteuttaa, mutta mahdollista varmasti.
  • Hmm. Oikeastaan ongelmana taitaa olla web 2.0 -ohjelmien standardoimattomuus. Siitä ei voi syyttää Flockia.
• Olen lisännyt tämän blogini Flockiin, mutta siitä huolimatta Flock ehdottaa sen lisäämistä uudestaan. Bugi.
• Firefox-lisäosat eivät toimi Flockissa, vaikka Flock on tehty Firefoxin pohjalta. Flockin omia lisäosia on vasta muutama.
• Kuulemani mukaan Flockin tietoturvapäivitykset laahaavat Firefoxin päivitysten perässä.

Pienistä puutteistaan huolimatta Flock on tutustumisen arvoinen uusi tuttavuus selainrintamalla ja jopa yllättävän valmis. Flockia voidaan tarkastella myös laajemmassa näkökulmassa: se edustaa uudenlaista ohjelmien tyyppiä, joka hyödyntää web 2.0 -palveluiden sisältöjä. Voimme varmasti odottaa jatkossa lisää Flockin kaltaisia nettiselaimia ja muitakin ohjelmia, jotka yhdistyvät tavalla tai toisella web 2.0 -palveluihin ja muihin web-pohjaisiin resursseihin. Nettipalveluiden puolella tällainen yhdistely on tuttua mm. mashupeista, mutta omalle koneelle asennettavien ohjelmien saralla tämä on vielä tuoretta.

Blogged with Flock

Firefox on hyvä selain, mutta erityisen hyvä se on netintekijöille kuten site buildereille, ohjelmoijille ja web designereille. Tämä ei kuitenkaan johdu Firefoxin itsensä ominaisuuksista, vaan siitä, että Firefoxille saa useita käteviä plugineja eli lisäosia. Esittelen tässä parhaat, joihin itse olen törmännyt. Linkit vievät lisäosien lataussivuille.

Web Developer
Web Developer oli ensimmäinen Firefoxille tehty koodarin apuväline, johon tutustuin. Sen paras puoli on monipuolisuus. Toimintoja käytetään hiiren oikean napin valikon kautta. Mukana on mm. välimuistiin, evästeisiin, lähdekoodeihin (XHTML, CSS, JS), lomakkeisiin ja kuviin liittyviä toimintoja. Eräs kätevä toiminto on myös selainikkunan koonmuutos haluttuun resoluutioon. Tätä tarvitaan, kun testataan sivuston toimivuus eri resoluutioilla (Windowsin vastaava toiminto on turhan hidas).

Firebug
Firebug keskittyy lähdekoodeihin, DOM:iin sekä Ajaxiin. Firebug avaa selainikkunan alareunaan upotetun ikkunan, jonka voi avata myös popupiin. Firebugia käytetään joko Inspect- tai Edit-tilassa. Inspect-tilassa Firebug näyttää aina sen kohdan lähdekoodia, joka liittyy hiiren osoittamaan sivun kohtaan. Lähdekoodi näytetään kätevästi tagihierarkiana sekä “tagipolkuna”. Käytössä on myös JS-konsoli, jossa näkyvät varoitukset, virheet ja XMLHttpRequestit. Edit-tilassa voi muokata lähdekoodeja reaaliajassa. Eniten Firebugista hyötyvät Ajax-kehittäjät.

HTML Validator
HTML Validator lisää selainikkunan alapalkkiin pienen ikonin, joka kertoo yhdellä vilkaisulla, onko sivun lähdekoodit kunnossa vai ei. Vaihtoehdot ovat “oikein”, “varoituksia” ja “virheitä”. Ikonia kaksoisklikkaamalla aukeaa Firefoxin tuttu lähdekoodinäkymä, jossa HTML Validator näyttää korostettuna virheelliset kohdat sekä luettelon ja syyt virheistä. Lähdekoodin validoinnissa käytetään käyttäjän valinnan mukaan joko W3C:n spesifikaatioita tai hiukan monipuolisempaa HTML Tidyä. Lisäksi HTML Validatorista löytyy automaattinen lähdekoodin siistimistoiminto (lähdekoodinäkymän ylävalikossa). HTML Validator kuuluu jokaisen nettikoodarin perustyökaluihin.

ColorZilla Color Picker
Kyseessä on nimensä mukaisesti kätevä pieni lisäosa, jolla voi napata selainikkunasta haluamansa värin. Selaimen alapalkissa on pieni värinäyttö, josta hiiren vasemmalla napilla pääsee valitsemaan väriä. Kun värin on valinnut, sen heksa- tai RGB-arvot voi kopioida klikkaamalla värinäyttöä hiiren oikealla napilla. Mukana on myös laajempi värikartta-popup, jossa voi säätää valitsemaansa väriä. Värivalinnan lisäksi ColorZillasta löytyy (X)HTML-tagien ääriviivojen esitys sekä “tagipolku”. Tämä auttaa etenkin CSS-bugien selvittelyssä, jos jokin tagi näkyykin erilailla kuin CSS:llä oli tarkoitus määritellä. Vastaava toiminto löytyy myös Firebugista, mutta ColorZillassa se on nopeammin käytettävissä.

Live PageRank
Live PageRank näyttää avoinna olevan sivun Googlen PageRankin selainikkunan alapalkissa. Tätä ei varsinaisesti tarvita sivustojen toteutusvaiheessa - muuta kuin muistuttamaan, että hakukoneoptimointi täytyy aina huomioida. Sen sijaan tästä on hyötyä silloin, jos asiakas kysyy: “Miksi sivuni ei näy ensimmäisenä Googlessa?” Live PageRank kertoo nopeasti, onko Google vielä edes listannut sivustoa hakuindeksiinsä. Tämän blogin PageRank on näköjään 4.

Vain päivä sen jälkeen, kun ehdin kehua Jaikua, Google osti Jaikun. Aika hyvä ajoitus. Uutisesta voi lukea täältä ja onnittelut voi pistää tänne.

Suomalaisittain kyse on TODELLA suuresta uutisesta web 2.0:n saralla. Google ei osta mitä tahansa. Kauppahintaa ei kerrota, mutta on selvää, että Jaikun perustajista Petteri Koposesta ja Jyri Engeströmistä tuli ensimmäiset suomalaiset googlerikkaat.

Uutisessa kerrotaan myös, että uusien käyttäjien liittymistä rajoitetaan, jotta saadaan resursseja vapaaksi Jaikun seuraavan version kehittämistä varten:

That said, new user sign-ups have been limited for the time being. The idea here is to enable our team to get right to work with Google’s engineers on delivering a new, better service to you as quickly as we can instead of spending our efforts on optimizing the current back-end.

Odotan todella suurella mielenkiinnolla, mitä Jaikun ja Googlen yhteistyöstä syntyy. Toivottavasti eivät kuitenkaan hukkaa yksinkertaisuutta edistyksen alttarille… Tuskinpa, Google kuitenkin osaa nämä hommat paremmin kuin yksikään toinen firma.

Mutta mitä Google tällä kaupalla tavoittelee? Arvuuttelua ja keskustelua aiheesta löytyy Robert Scoblen blogista.

P.S. Uskalsin lisätä tuon kuvan, kun YLE:kin teki niin.

P.P.S. Minulla on jaossa 5 Jaiku-kutsua, jos haluat päästä kokemaan sen, josta jopa Google on valmis maksamaan. Lähetä sähköpostia hponka ät gmail piste com.