Twitter ja sosiaalinen vaihdanta
Myönnän: käytin tänään tarkoituksella Twitteriä tämän blogikirjoituksen “taustaselvityksen” tekemiseen. Oikeastaan kyse oli sovelletusta verkostohaastattelusta. Aloitin keskustelun siitä, pitäisikö RT-viesteistä kiittää vai ei. Siitä kehkeytyi yllättävän pitkä viestittely – kantoja oli molempiin suuntiin ja siltä väliltä.
Kyse on siis retweeteistä (=RT), joissa välitetään toisen käyttäjän viestiä eteenpäin omille seuraajille. Twitterissä on yleistynyt tapa, jossa alkuperäinen viestin kirjoittaja kiittää niitä käyttäjiä, jotka välittävät hänen viestiään RT:nä eteenpäin.
Esimerkki:
liisa: Hyvä tietosanakirja http://www.wikipedia.org/
jorma: RT @liisa Hyvä tietosanakirja http://www.wikipedia.org/
liisa: @jorma Thanks for RT!!
RT-viesteistä kiittäminen on kyseenalaista, koska viestejä välitetään eteenpäin niiden sisällön vuoksi – ei kiitoksen toivossa. Kyseessä ei lähtökohtaisesti ole palvelus toiselle käyttäjälle, joten kiittäminen tuntuu jopa vähän hölmöltä. Hyvää sisältöä halutaan jakaa omille seuraajille sekä saada se omaan feediin pysyvästi talteen. Ainakaan itse en näe mitään syytä saada siitä kiitosta. Usein ei ole edes mitään merkitystä, kuka alkuperäisen viestin kirjoitti. Jos kyseessä on esimerkiksi kiinnostava linkki, niin sen olisi voinut tweetata melkeinpä kuka vain.
Turhuudestaan huolimatta kiittämisestä on jo tullut monelle tapa. Varmasti moni pitää sitä vain kohteliaisuutena – ehkä enempää miettimättä. Toisaalta moni varmasti pyrkii kiittämisellä motivoimaan muita käyttäjiä jatkossakin retweettaamaan omia viestejään. Yksi syy tähän on se, että monet web-palvelut tilastoivat RT-viestejä ja ne korottavat alkuperäisen viestin ja kirjoittajan “arvoa” ko. palveluissa. Esimerkiksi monissa blogeissa on esillä, montako kertaa blogin artikkelit on mainittu Twitterissä. Tähänkin blogiin on alkanut tulemaan ns. pingback-viitteitä Topsy-hakupalvelusta. Ihan kivoja sinänsä.
No thanks for RT!
Vaarana RT-kiittämisen yleistymisessä on se, että siitä voi ajan myötä tulla vallitseva normi. Silloin kiittämättä jättämisestä tulee kyseenalaista toimintaa, joka voi jopa “loukata” osaa retweettaajista. On hyvä miettiä, millaisia käytäntöjä omalla toiminnallaan haluaa edistää. Varmasti kukaan ei halua tiukkoja sosiaalisia sääntöjä Twitteriin, vaikka joitain pelisääntöjä muodostuu aina väistämättä ja ne ovat tarpeellisiakin.
Mutta jos RT-kiittäminen lisääntyy, kuten näyttää tapahtuvan, niin eivätkö kiitokset samalla menetä merkityksensä? Jokin raja silläkin, kuinka paljon jaksaa ottaa kiitoksia vastaan. Automaationa tuleva kiitos ei edes tunnu kiitokselta.
Lisäksi RT-viestit lisäävät Twitterin kohinaa ja huonontavat ns. signaali-kohinasuhdetta. Kuka todella haluaa Twitterin täyteen tällaista sisältöä? Kohinan lisääntyminen tekee Twitteristä huonomman palvelun kuin se nyt on.
Joku ehdotti kiitosten hoitamista privaviesteinä, jotta yleinen kohina ei lisääntyisi. Sehän johtaisi siihen, että pian oikeasti tärkeitä viestejä pitäisi etsiä inboxista kuin neulaa heinäsuovasta. Ja jos privaviesteistä on tilannut sähköposti-ilmoitukset, niin roskaposti tulisi aina tuplana.
Jokohan pian myydään RT-suodattimia Twitteriin?
Sosiaalista vaihdantaa
Ylipäätään RT-kiittämiset johtavat siihen suuntaan, että jokaiseen @vastaukseen ja RT-viestiin pitäisi reagoida jotenkin. Toiminta synnyttää aina odotuksia seuraavalle kerralle. Vastinetta omille viesteille odotetaan yhä useammin.
Kyse on tietyssä mielessä sosiaalisesta vaihdannasta ja vaihtokaupasta. Toisen käyttäjätunnuksen mainitseminen @-merkillä tweetissä tekee aina myös linkin käyttäjän profiiliin. Kun viestit näkyvät kunkin kirjoittajan seuraajille, on kyse silkasta näkyvyydestä. Monelle käyttäjälle näkyvyys, huomion ja arvonannon saaminen ja itsensä markkinointi on tärkeää. Silloin on loogista käydä vaihtokauppaa vastineista: kun sinä huomioit minut, niin minä huomioin sinut. Palveluksia jäädään velkaa ja niitä maksetaan. Ja kun joku ei sitten “maksakaan velkaansa”, niin petytään.
Samasta sosiaalisesta vaihdannasta on kyse useissa sosiaalisen median palveluissa. Esimerkiksi Tero Heiskanen on kirjoittanut vinon pinon tekstejä sosiaalisista vastineista. Tutkimuksissakin on todettu, että aktiivisimmin sisältöä tuottavia käyttäjiä motivoi nimenomaan huomion saaminen muilta käyttäjiltä. Monissa palveluissa aktiivisten käyttäjien palkitseminen tapahtuu automaattisesti palvelun toiminnoilla (top-listat, pisteytykset ja muut mikropalkinnot yms.), mutta Twitterissä näin ei ole, minkä vuoksi on jopa odotettua, että käyttäjät ovat kehittäneet oman palkitsemisjärjestelmänsä. Tosin Twitterin uusi lista-toiminto tarjoaa käyttäjille taas uudenlaista näkyvyyttä (ah, oma listani on täällä), mutta se vain lisää kilvoittelua, kenen listat ovat suurimpia ja kauneimpia.
Kaikille käyttäjille näkyvyyden ja huomion saaminen ei ole tärkeää. Kun käyttäjillä on erilaisia motiiveja, syntyy väistämättä näkökulmaeroja palvelun käytössä. Käyttäjiä ei voi tämän suhteen jakaa vain kahteen ryhmään: itsekin lienen ääripäiden keskeltä.
RT-viestien osalta @toninummela esitti hyvän kompromissin: “Mitäs jos kiittäisi silloin kun siltä tuntuu. Se voisi olla inhimillistä.” Tosin käyttäjillä on juuri tuossa kohti niitä erilaisia tuntemuksia… Myös @Viides_Rooli antoi hyvän ohjeen, että kannattaa kerätä samaan kiitosviestiin monta käyttäjää, niin kohinaa tulee vähemmän. (Huomasitteko: annoin heille juuri linkit palkinnoiksi.)
Filed under: Twitter, crowdsourcing, fiaskot, mikroblogit, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, yhteisöt | 12 Comments
Pidin tänään opiskelijoille lyhyen katsauksen web-pohjaisista projektinhallintaohjelmista (alla). Käytin pohjana vuoden takaista esitystä, mutta koska ohjelmat olivat kehittyneet vuodessa, sitä piti samalla päivittää.
Muutin ex-PBwikin tilalle Wikispacesin. Se toimi esimerkkinä siitä, että projektinhallintaohjelmana voi käyttää myös wikiä. Wikispacesin monipuolisuus ja muiden palveluiden upotustoiminnot takaavat sen, että käyttömahdollisuudet eivät lopu kovin äkkiä kesken. Sen rinnalla voi käyttää myös Scrumya – kunhan pitää osoitteen ei-julkisena.
Vuosi sitten Producteev oli vasta suljetussa beta-testissä, mutta nyt se on valmis. Siinä projektinhallintaohjelma on mietitty konseptina täysin uusiksi web 2.0 -tyyliin. Ominaisuuksista täytyy vähän tinkiä, mutta tilalle saa karkkikäyttöliittymän, jossa tärkeimmät – eli projektin tehtävät – ovat pääasiana. Suosittelen tutustumaan.
Basecampista löytyy nykyään ilmainenkin vaihtoehto, johon saa yhden projektin ilman liitetiedostoja ja rajoittamattomasti käyttäjiä. Sen rekisteröitymislomake on hyvin piilotettu, mutta tässä suora linkki. Tätä käytän itse.
Kotimaisessa LumoFlow’ssa saa nykyään ilmaiseksi rajoittamattomasti käyttäjiä ja projekteja, kun vuosi sitten ne oli vielä rajattu. Hienoa kehitystä! 
Zoho Projectsia voi suositella vain todella vaativaan käyttöön. Ohjelmasta löytyy lähes kaikki, mitä web-pohjaiselta projektinhallintaohjelmalta voi toivoa. Extrana paketissa tulee Zohon toimisto-ohjelmat, joilla voi luoda dokumentteja lennosta. En varmasti vielä edes löytänyt kaikkia toimintoja. 
Filed under: Web 2.0, esitykset ja luennot, koulutusteknologia, ohjelmistot, projektinhallinta, wikit | 1 Comment
Hiljaiset tai heikot signaalit ovat puhuttaneet kovasti viime vuosina. Lyhyesti sanottuna ne ovat merkkejä, “signaaleja”, asioista tai tapahtumista, jotka voivat olla tulevaisuudessa merkittäviä (lisää voi lukea Wikipediasta tai aiheesta kirjoitetuista kirjoista). Sosiaalinen media on tästä hyvä esimerkki: 5-7 vuotta sitten ilmiötä olisi ollut vaikea ennustaa, mutta sen merkit olivat jo näkyvissä.
Koska hiljaiset signaalit ennakoivat tulevaa, niitä voidaan käyttää ja käytetään tulevaisuuden ennustamiseen. Tarkkaan ottaen kyse ei edes ole ennustamisesta, vaan ilmiöiden ja asioiden tunnistamisesta hyvissä ajoin. Se mikä on tänään pientä, voi olla muutaman vuoden päästä räjähtävässä kasvussa. Ja tämän ennakoinnissa tarvitaan valistunutta arvaamista. Yritysten kannalta hiljaisten signaalien tunnistamisessa on kyse tietysti myös kilpailukyvystä ja -eduista, jos ne tunnistetaan ajoissa. Toisaalta kyse on riskinotosta: aina voi veikata väärinkin.
Oletteko muuten kuulleet, että semanttinen web tulee mullistamaan koko netin parin vuoden sisällä?
Itsekin on tullut ennakoitua. Syyskuussa 2008 ennustin Google Chrome -selaimen ilmestymisen jälkeen, että Google tulee kehittämään Chromeen perustuvan käyttöjärjestelmän – mikä sitten paljastui todeksi vuosi myöhemmin. Kukaan ei kertonut sitä etukäteen, mutta sen saattoi ennakoida Googlen toiminnasta ja alan yleisestä kehityssuunnasta. Nykyään puhutaan jo selvänä asiana, että ns. työpöytäsovellukset tulevat siirtymään täysin nettiin jollakin aikavälillä. Ja nettiä käytetään web-selaimella, joten kun Google teki web-selaimen, yhtälön tulos oli selvä.
Sosiaalinen media ylipäätään tarjoaa hyvää dataa ennakointiin. Alla on jaikunkeksijä Jyri Engeströmin esitys, jonka slidessä nro 19 sanotaan osuvasti: “Microblogging is becoming the pulse of the planet.” Eli suomeksi: kuunnelkaa, mitä Twitter sanoo, ja ottakaa onkeenne. Toki kohinaakin riittää, joten ihan helppoa se ei aina ole.
Ei ole pakko mennä edes Twitteriin asti. Toinen vaihtoehto on käyttää “signaalinvahvistimia”. Tuossa esityksessähän Jyri tarjoilee valmiiksi paketoituna ennakointia, jonka mikä tahansa yritys voi valjastaa tulevaisuuden menestystekijäkseen. Vastaavia hyväntekijöitä on netti pullollaan. Esimerkiksi Roope Mokka ja kumppanit harrastavat samaa Yhteiskunta 2.0 -blogissaan. Onpa Suomeen perustettu oma Kansallinen ennakointiverkostokin.
Hiljaiset signaalit ovat siis tulleet jo aika äänekkäiksi. Tarvitsee vain kuunnella.
Filed under: ennakointi, hiljaiset signaalit, mikroblogit, sosiaalinen media | 1 Comment
Puhuin tänään Suomen ladun syyspäivillä Oulussa aiheesta “Sosiaalisen median mahdollisuudet latuyhdistykselle”. Kuulijakunta oli enimmäkseen muuta kuin nuorta väkeä, joten aihe oli varmasti uusi ja herätti ajatuksia. Toisaalta tilaisuudessa näkyi sekin, että sosiaalinen media ei ole enää vain nuorten areena, sillä yllättävän moni kertoi olevansa jo mukana Facebookissa.
Esityksen valmistelu toi itsellenikin taas yhden uuden näkökulman sosiaaliseen mediaan. Keskeisenä esityksessä oli ajatus, että sosiaalisen median avulla voidaan – paitsi tiedottaa yhdistysten toiminnasta ja hankkia uusia jäseniä – myös kannustaa ihmisiä liikkumaan. Ylipäätään sosiaalinen media tarjoaa huomattavasti mahdollisuuksia aktiiviseen yhdistystoimintaan.
Filed under: Verkkopalvelut, esitykset ja luennot, koulutus, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, verkkokeskustelu, yhdistystoiminta, yhteisöt | Leave a Comment
Pidin eilen koulutuksen Oulun yliopiston Koulutus- ja tutkimuspalveluille yhdessä kollega Jari Larun kanssa. Osallistujina oli oululaisia opettajia. Esitykseni aiheena (alla) oli sosiaalisen median mahdollisuudet ja välineet. Lisäksi harjoiteltiin käytännössä blogia (Blogger), wikiä (Wikispaces) ja RSS-syötteitä (Google Reader). Kiitokset osallistujille!
Filed under: esitykset ja luennot, koulutus, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, sosiaalinen media | 2 Comments
Puhuin tänään Avoimien yliopistojen neuvottelupäivillä aiheesta Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet. Otsikko annettiin järjestäjien puolesta – yhtä hyvin ja paremminkin otsikoksi olisi voinut laittaa virtuaalisen, sosiaalisen, yhteisöllisen, verkottuneen tms. sukupolven haasteet.
Esityksen ideana oli esitellä, millaisia haasteita nykypäivän nuoret sukupolvet asettavat ja tulevat asettamaan koulutukselle – erityisesti avoimelle yliopistolle. Minä en avoimen yliopiston kenttää juurikaan tunne, joten keskityin “digitaaliseen sukupolveen”. Lähestyin aihetta sosiaalisen median ympäristöjen ja uusien teknologioiden näkökulmasta. Toisaalta nostin esiin nykyaikaisen oppimiskäsityksen, joka lyö täydellisesti kättä sosiaalisen median kanssa.
Esitysten jälkeen oli 1,5 tunnin ryhmätyö, jossa selvitimme osallistujien kanssa, mitä konkreettisia haasteita ns. digitaalinen sukupolvi asettaa koulutukselle, ja miten niihin voitaisiin vastata. Tein crowdsourcingia tarralappujen kanssa. Esiin nousivat mm. seuraavat haasteet:
- Asenteiden ja kulttuurin muutos, esim. avoimuus ja jakaminen
- Yhteistyön edistäminen avoimen yliopiston sisällä ja yhteistyökumppaneiden kanssa, verkostoituminen
- Teknologian käyttöön liittyvät haasteet: osaamisen puute, tarkoituksenmukainen käyttö, “välineen mukaisella” kielellä puhuminen, yhteiset pelisäännöt
- Tietoon ja oppimiseen liittyvät haasteet: pintatieto ei riitä, pyrittävä syvälliseen ymmärykseen
- Oppimiskäsityksen muuttaminen isossa mittakaavassa
- Resurssien puute
- Oman asiantuntijuuden kehittäminen, ajan mukana pysyminen
- Viestinnän haasteet, jo väline on viesti
Ratkaisuiksi esitettiin mm. seuraavia:
- Verkostoituminen, kokemusten jakaminen ja niistä oppiminen
- Avoimen yliopiston sisäinen pedagoginen vuoropuhelu (suunnittelijat & opettajat), ehkä jonkinlainen “kokoontumisajo” ja esim. oman verkkoyhteisön perustaminen
- Oppimiskäsityksen muuttaminen ja siihen vaikuttaminen esim. resurssien kohdentamisella. On todellinen ongelma, että opettajia ei voida pakottaa uudistamaan opetustaan, vaan voivat jatkaa vuodesta toiseen vanhoilla tavoilla, jotka eivät vastaa opetukselle annettuja tavoitteita.
- Ylipäätään pitäisi opettaa enemmän uusia taitoja: oppimistaidot, itsesäätely, yhteistyötaidot, tutkiva ote, kriittinen ajattelu, avoimuuden hallinta, teknologioiden järkevä käyttö jne.
- Informaalin oppimisen arvostaminen
- Opettajat voivat kouluttaa itseään esim. osallistumalla verkkoseminaareihin Adobe Connect Pron kautta – kustannustehokasta, jos vain aikaa löytyy
- Teknisten taitojen kehittäminen. Kehitys lähtee liikkeelle omista pienistä teoista: aluksi voi ottaa vain yhden uuden välineen käyttöön omassa työssään
- Yhteisten pelisääntöjen sopiminen uusien teknologioiden käytössä – opiskelijat, opettajat, suunnittelijat, yhteistyötahot
Näytin osallistujille esimerkkinä Sometun Ning-sivuston. Vasta yksi oli jäsenenä, joten toivottavasti moni liittyy nyt mukaan!
Filed under: esitykset ja luennot, koulutus, opetus, oppiminen, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, tiedonrakentaminen, verkostoituminen, yhteisöllinen oppiminen, yliopisto | Leave a Comment
Tein tänään pienen verkostohaastattelukokeilun Twitterissä, tällaisen.
Verkostohaastatteluhan on sitä, että laitetaan jokin kysymys tai ongelma sosiaalisen median palveluun ja kerätään mielipiteitä, ideoita tms. sosiaaliselta verkostolta eli muilta käyttäjiltä. Parhaassa tapauksessa mukaan saadaan kavereidenkin verkostot. Englanniksi tätä kutsutaan crowdsourcingiksi. Tuija Aalto lanseerasi suomeksi paremmalta kuulostavan verkostohaastattelu-sanan pari viikkoa sitten.
Twitteriin postaamani kysymys kuului:
Mitä te hyvät seuraajani täältä haette? Arvaan paljon, mutta kertokaa te loput.
Lähetin viestin Twitterin “prime timeen” eli tiistaina klo 14:30-16 välillä, jolloin Twitterissä on eniten keskustelua ja viestien välittämistä (RT-viestejä). Parempaan aikaan verkostohaastattelua tuskin voi laittaa alulle. Olin silti skeptinen, sillä Twitter soveltuu huonosti varsinaiseen keskusteluun, kun perinteisen mallisia viestiketjuja ei ole.
Kolme ensimmäistä vastausta tuli kahden minuutin kuluessa. Kiitokset teille @haloefekti, @touqo ja @anttiakonniemi. Vastauksia tuli tunnin ajan, yhteensä 15. (Kiitos kaikille!) Toistin kysymyksen kerran n. 12 minuuttia aloituksen jälkeen. Ruokin keskustelua myös esittämällä yhden tarkentavan kysymyksen sekä kiittämällä paria ensimmäistä vastaajaa. Toistamalla kysymyksen useampia kertoja olisi vastauksia luultavasti saatu enemmänkin.
Noin kolmannes vastauksista tuli henkilöiltä, jotka eivät olleet seuraajiani. Eli viesti levisi verkostossa eteenpäin. Kokeilun jälkeen olin saanut kaksi uutta seuraajaa. Ja nyt aloin itse seuraamaan niitä vastaajia, joita en aiemmin seurannut – he ovat selvästi aktiivisia tweettaajia, joita kannattaa seurata.
Verkostohaastattelun tulokset
Varsinaiseen kysymykseen, eli mitä ihmiset hakevat Twitteristä, vastattiin seuraavasti:
- Ajantasalla pysyminen, uutiset, huhut yms. (10)
- Muiden käyttäjien näkemykset ja mielipiteet (4)
- Naurunaiheet, hupi (4)
- Verkostoituminen (3)
- Uusien ajatusten saaminen (3)
- Tuttujen kuulumiset, muiden toiminnan seuraaminen (3)
- Maailmankatsomuksen avartaminen (1)
- Pitäisikö täältä hakea jotakin? (1)
Nämä tulokset siis 10 minuutin koodauksen tarkkuudella ja ilman Nvivoa. Selvästi eniten Twitteristä haetaan ajankohtaisia uutisia ja muitakin käyttäjiä kiinnostavia uusia puheenaiheita. Hupia ja verkostoitumistakin haetaan. Muutamat ilmaisivat ajatuksen, että Twitter synnyttää heille uusia ajatuksia. Vain yksi vastaaja (n=14) ei käyttänyt Twitteriä minkään “hakemiseen”.
Tunnin verkostohaastattelu nosti samoja tuloksia esille kuin vaikkapa tämä tutkimus. Kysymyksen asettelu oli tosin erilainen, joten tuloksia ei voi verrata. (No, olihan menetelmäkin erilainen.) Syynä siihen, ettei “yhteydenpito kavereihin” tullut tuloksissa kovin esille, johtunee siitä, että sitä ei sananmukaisesti “haeta”. Toisaalta kaikki mitä Twitteristä saadaan tulee muiden käyttäjien kautta, joten… lienee turha jatkaa tästä.
Pohdintaa
Kokonaisuutena Twitterin sopivuus verkostohaastatteluun/crowdsourcingiin yllätti minut positiivisesti. Jos jotakin negatiivista pitää sanoa, niin aiheesta ei syntynyt pidempää keskustelua. Käyttäjät vastasivat kysymykseen suoraan minulle @-viittausta käyttäen, eivätkä juuri ottaneet kantaa muiden vastauksiin. Muutama käyttäjä lainasi jotakin aiempaa vastausta oman vastauksensa osana, mutta ei keskustelua jatkaen.
Tämän kokeilun perusteella Twitter soveltuu parhaiten verkostohaastatteluun, jossa halutaan saada vastauksia monilta käyttäjiltä – ei niinkään vastavuoroista keskustelua ja tiedonrakentelua. Toisaalta kysymys ohjasi tämän tyyppiseen vastaamiseen. Olisi mielenkiintoista kokeilla, mitä tuloksia saadaan, jos aloitusviestinä on kysymyksen sijasta jokin ongelma, johon ei ole selvää vastausta. Mielellään kuulen tästä muidenkin kokemuksia.
Ai niin: stay tuned with me.
Filed under: Twitter, crowdsourcing, mikroblogit, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, tutkimus | 8 Comments
Google Wave testauksessa
Sain Janilta Google Waven testitunnukset lainaksi (kiitos!) ja pääsin testaamaan, lunastaako Wave lupauksiaan. Ei muuta kuin heti kirjautumaan ja sisälle Waveen:
En ollut katsonut demovideota kovin tarkasti, joten lähtökohta oli sama kuin kellä tahansa uudella käyttäjällä uuden ohjelman kanssa. Lähinnä olin lukenut, mitä sillä voi tehdä. Ensin piti tietysti selvittää, mitä tapahtuu mistäkin.
Ylhäällä näkyy vihreänä palkkina uusi Wave, johon minut on merkitty osallistujaksi. Tämän Waven nimi on “Mo”.
Vasemmalla on sähköposteista tutun näköinen valikko, jossa on inbox, roskakori, hakemistot, tallennetut haut yms. Sen alla on kaverilista.
Keskellä on vasemmalta auki valittu näkymä. Yllä olevassa kuvassa inbox. Mutta tässä tapauksessa inboxissa ei ole viestejä, vaan Waveja, suomeksi vaikkapa “veivauksia”.
Ja oikealle tulevat Wavet, kun niitä avataan. Aluksi siinä on vain linkki uuden Waven luomiseen.
Ikkunoita voi piilottaa ja niiden leveyksiä muuttaa. Käytännössä Wave-ikkunat kannattaa pitää isoimpina, koska työskentely tapahtuu niissä.
Avataan yksi wave:
Wavet ovat lyhyesti kerrottuna viestiketjuja, joissa jokainen viesti on wikimäinen muokattava sisältöalue. Sisältönä voi olla sitten melkein mitä vain: tekstiä, keskustelua, kuvaa, upotettuja toimintoja, pelejä, kaavioita, tiedostoja jne. Lisäksi joukossa voi olla kahden tai useamman välisiä privaatti-vastauksia, jotka eivät näy kaikille. Wave-virta muodostuu ns. vastausviesteistä (Reply) ja alimmaisena on aina viimeisen vastaus.
Jokainen Wave on päättymätön yhteistyövirta. Yhdellä käyttäjällä voi olla lukematon määrä Wave-virtoja samaan aikaan – kuten sähköposteja nykyisin. Ja jokainen niistä voi kehittyä koko ajan tai muuttua täysin. Onneksi Wavesta löytyy jo nyt playback-toiminto.
Yllä olevassa kuvassa on tuotu pari kuvaa omalta koneelta. Tiedostojen tuominen onnistuu suoraan Windowsista raahaamalla, jos koneeseen on asennettu Google Gears. Muutoin joutuu painamaan Attachment-klemmaria ja valitsemaan tiedoston perinteisemmällä tavalla. Waveen liitetyt tiedostot löytyvät nopeasti myös alhaalta Images- ja Files-valikoista.
Waven wysiwyg-editorissa on pikatoiminnot mm. Google-hakujen tekemiseen (kuvassa oikealla auki oleva popup-ikkuna) sekä Google-karttojen upottamiseen. Kartoille voi sijoittaa pisteitä ja vetää viivoilla reittejä. Kätevää. Tässä esimerkki:
Jos Google Wavea ajetellaan sähköpostin korvaajana, niin jo nämä toiminnot riittävät “mullistamaan sähköpostin”. Mutta tässä testiversiossa ei ollut vielä mukana kaikkia toimintoja, esim. automaattinen virheiden korjaus tekstistä puuttui.
Käyttökokemusten pohdintaa
Testailimme Wavea Janin kanssa samaan aikaan. Kätevää oli, että näki koko ajan, mitä toinen oli tekemässä. Siis sitä mukaan kuin kirjoittaa tekstiä, muut näkevät, mitä kirjoitat. Tosin voidaan kysyä, haluavatko kaikki tätä: useinhan lause tulee muotoiltua monta kertaa ennen lähetystä. Joskus ensimmäinen ilmaisutapa ei olekaan se, mitä halutaan ilmaista. Wavessa enter-näppäimen antamaa harkinta-aikaa ei ole.
Delete-nappia kannattaa varoa. Sitä klikkaamalla hävittää tehokkaasti vaikkapa tuntien yhteistyön hedelmät. Se EI tule roskakoriin. Roskakoriin tulevat vain poistetut wavet. Playback voi onneksi pelastaa.
Jo kahden käyttäjän testauksessa tuli esille, että Wave karkaa nopeasti käsistä. Kun muokkauksia voi tehdä mihin tahansa sisältöön, ja uusia vastauksiakin voi tulla mihin tahansa väliin, käyttäjä saa olla tarkkana pysyäkseen mukana. Tähän asti olemme tottuneet lähinnä kronologiseen viestintään, jossa viestit tulevat tietyssä järjestyksessä. Wavessa viesti muuttuu koko ajan. Ainoa vertauskohta Wavelle ovat wikisivut, joita voi muokata monta käyttäjää samaan aikaan. Waven tapauksessa tilannetta voidaan verrata siihen, että laitetaan kaikki wikin sivut peräkkäin samaan näkymään. Niin, ja sanoinhan jo, että voit osallistua samanaikaisesti vaikkapa pariin kymmeneen Waveen. Joko tipahdit kärryiltä?
Yksi Waven ongelma on myös se, ettei käyttöliittymä erottele mitenkään sisältöä ja keskustelua (metasisältöä). Ainakin aluksi on haaste erottaa wave-virrasta, mitkä osat on tarkoitettu yhteisesti muokattavaksi sisällöksi ja mitkä kohdat ovat kommentteja ja keskustelua. Ne kaikki sekoittuvat toisiinsa iloisesti. Ei välttämättä tehokkain mahdollinen tapa toimia. Joku voisi sanoa tätä myös huonoksi käyttöliittymäsuunnitteluksi – konseptiautoksi, jolla on vaikea ajaa.
Jotta Wave voi toimia, sitä pitää käyttää järkevästi. Waven mahdollisuudet pakottavat osallistujat sopimaan yhteisestä tavasta “veivata”. Muutoin ei kannata edes yrittää.
Onneksi myös ihmisen muistikapasiteetti ja kognitiiviset valmiudet rajoittavat Waven käyttöä ja estävät “veivejä” paisumasta mielettömiksi sekasotkuiksi. Toivon niin.
Tämä Google Wave on kuitenkin vasta ensimmäinen versio: keskeneräinen, buginen, vaikea jne. Veikkaan, että Wave tulee muuttumaan rajusti kunhan tämä versio julkaistaan ja Google alkaa saamaan käyttäjäpalautetta. En usko, että Google Wave tällaisena yleistyy massojen työkaluksi saati sähköpostin korvaajaksi. Mutta parin vuoden lisäkehitystyön jälkeen siitä voi tulla sellainen – tai jos ei Wavesta, niin jostakin muusta vastaavan tyyppisestä palvelusta.
Filed under: Google, Web 2.0, google wave, ohjelmistot, sosiaalinen media, vertaistuotanto, wikit | 8 Comments
Pidin tänään esityksen Rovaniemen AMK:lla sosiaalisen median käytöstä yrityksissä. Kyseessä oli Mopaali- ja eLVa-hankkeiden aamiaisseminaari “Brändistä kaveri 2?”. Tilaisuuden muita puhujia olivat Ari Alm (KTAMK), Anthony Okuogume (KTAMK) ja Eero Leppänen (Rautasilta).
P.S. En pelkästään puhu näistä asioista. Katso Innowisen sosiaalisen median palvelut ja Twitter-tili.
Filed under: crowdsourcing, esitykset ja luennot, koulutus, markkinointi, sosiaalinen media, tuotekehitys, yritykset | 4 Comments
Pidin tänään syksyn “megaluennon” sosiaalisesta mediasta oppimisympäristönä. Megaluennon siinä mielessä, että kokosin siihen viimeisen vuoden ajalta kertyneitä palasia siitä, millainen ympäristö sosiaalinen media on ja miten sitä voidaan käyttää helposti ja toimivasti opetuksessa. Niitä palasia olikin runsaasti.
Luentoesitys alla ja Qaikussa kommentteja ja keskustelua (luento sisälsi keskustelutehtäviä).
Kiitos aktiivisille opiskelijoille sekä Qaikussa keskusteluun osallistuneille!
Filed under: Internet, Web 2.0, esitykset ja luennot, koulutusteknologia, opetus, oppiminen, oppimisympäristö, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, verkostoanalyysi, verkostoituminen, yhteisöllinen oppiminen, yhteisöt | 5 Comments
-
Lehmätkin lentäis -blogia kirjoittaa oppimisen ja koulutusteknologian asiantuntija ja digimedia-alan yrittäjä Harto Pönkä (esittely).
Luennot ja koulutukset
Lisää Blogilistan suosikkeihisi
Lisää Technoratin suosikkeihisi
Seuraa kirjoituksiani Twitterissä 
Twitterissä-
Viimeisimmät kommentit
-
-
Flickrin kuvat
More Photos
