Tekijänoikeudet, kuvalainaus ja minusta tehty rikosilmoitus. Päätös: ei rikosta.

Sain poliisilta viikonloppuna päätöksen itsestäni tehdystä rikosilmoituksesta. Aiheesta ei tietääkseni ole ennakkotapausta, joten referoin sen sekä sitä edeltävät tapahtumat tänne muillekin opiksi.

Aloitan siis tarinan alusta ja etenen aikajärjestyksessä tähän päivään.

Joulukuu 2016: alkuperäinen blogikirjoitus

Kirjoitin tähän blogiin aiheesta ”Näin tunnistat Twitter-seuraajien ostajat”. Jutun osana lainasin Twitter-käyttäjän nimeltä @annemariayritys twiittiä. Otin varmemmaksi vakuudeksi kuvakaappauksen twiitistä – todisteeksi siitä, mitä blogissa kirjoitin.

Twiitti koostui tekstistä ja kuvasta. Tässä alkuperäinen kuvakaappaukseni siitä:

Kuvakaappausta tehdessä harkitsin tarkkaan, miksi ja miten sen teen:

• Kuvakaappauksessa tuli näkyä Twitter-haku kyseisen käyttäjän twiiteistä tietyltä ajalta – siksi hakuehto näkyy kuvakaappauksen yläosassa. Tämä oli tärkeää, koska vertasin tekstissä @annemariayritys-tunnuksen uusien seuraajien määrää samana aikana kirjoitettuihin twiitteihin.
• Kuvakaappauksessa tuli näkyä twiittaajan nimi, tunnus ja profiilikuva, jotta lukija saattoi olla varma, ettei kyse ole kenenkään muun twiitistä kuin keneltä kerroin sen olevan
• Kuvakaappauksessa tuli näkyä twiitin sisältö, jotta lukija saattoi verrata sitä twiitin saamaan suosioon (tykkäyksiin ja retweetteihin) sekä siihen, mitä saattoi odottaa kyseisen käyttäjän seuraajamäärän perusteella.

Oleellista oli, että kuvakaappaus kokonaisuutena liittyi olennaisesti tekstiin. Tämä on tärkeää, koska kyse oli ainakin twiitissä olevan valokuvan osalta toisen henkilön teoksesta (olettaen, että teoskynnys ylittyy – kuten mielestäni on; profiilikuvan osalta asia ei ole niin selvä), jonka käyttöä määräää tekijänoikeuslaki. Tekijänoikeuslaki suojaa teoksen tekijän oikeuksia niin, ettei sitä saa lähtökohtaisesti käyttää ilman tekijän lupaa. Tekijänoikeuslaki sisältää kuitenkin muutamia poikkeuksia, joista tässä tapauksessa kyseeseen tuli 22 § sitaateista:

Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.

Puretaan pykälän vaatimukset vielä osiin ja miten ne toteutuivat tässä tapauksessa:

1. Julkistetusta teoksesta = Tekijä oli julkaissut teoksen twiitissään.
2. on lupa hyvän tavan mukaisesti = Hyvä tapa tarkoittaa mm. tekijän ja lähteen mainitsemista ja sitä, ettei teosta muutella.
3. ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa. = Tässä tapauksessa katsoin tarkoitukseen sopivaksi ja riittäväksi laajuudeksi ottaa lainauksena kuvakaappaus koko twiitistä, jotta lukijalle syntyy oikea kuva asiasta. Se, mitä ”tarkoituksella” laissa tarkoitetaan on tulkittu olevan käytännössä esimerkiksi havainnollistamista, taustoittamista, oman mielipiteen perustelua, kritisointia, arviointia jne.

Käsitykseni oli, että tein tekijänoikeuslain mukaisesti sitaatin siis lainauksen ja tarkemmin sanottuna kuvalainauksen toisen henkilön twiitistä.

Tässä kohtaa lienee hyvä mainita sekin, että olen perehtynyt tekijänoikeuslakiin melko laajasti jo vuosia ennen näitä tapahtumia, kirjoittanut siitä sosiaaliseen mediaan liittyen useampaan kirjaan sekä kouluttanut tekijänoikeuksia mm. opettajille.

 

Heinäkuu 2017: ensimmäinen vaatimus 

Sain sähköpostia Anne-Maria Yritys -nimiseltä henkilöltä, joka pyysi minua poistamaan ottamansa valokuvan blogikirjoituksesta. Koska en halunnut alkaa riitelemään asiasta, eikä valokuvan poistamiselle mielestäni ollut estettä kyseisen blogikirjoitukseni varsinaisen aiheen kannalta, poistin sen.

Muokkasin siis kuvakaappausta twiitin tekijän omasta pyynnöstä ja laitoin siitä tilalle tällaisen version:

Ilmoitin Anne-Maria Yritykselle tästä muutoksesta ja hänen vastauksensa perusteella (”Kiitos. Hyvää kesän jatkoa.”) odotin, että asia olisi pois päivänjärjestyksestä.

 

Helmi-maaliskuu 2018: toinen vaatimus ja rikosilmoitus

Sain suureksi yllätyksekseni jälleen sähköpostia Anne-Maria Yritykseltä. Hänen vaatimuksensa oli (pitkää kirjeenvaihtoa lyhyesti referoiden), että poistaisin kuvakaappauksesta myös hänen profiilikuvansa.

Esitin luonnollisesti oman käsitykseni ja perusteluni: samoin kuin yllä, että se on lainmukainen kuvasitaatti. Toin esiin myös sen, että aiempi valokuvan poistaminen twiitistä oli kädenojennus, eikä minun olisi lain perusteella ollut velvollisuus poistaa sitäkään.

Anne-Maria Yritys oli täysin vastakkaista mieltä. Hän oli myös poistanut alkuperäisen twiitin – mahdollisuus, minkä vuoksi myöskin alunperin otin kuvakaappauksen.

Loppujen lopuksi päädyttiin tähän: ”Mikäli kuva ei poistu sivultasi huomiseen mennessä, teen asiasta rikosilmoituksen.” Ja sen jälkeen: ”Tiedoksesi että tein toimistasi tänään rikosilmoituksen.”

Täytyy myöntää, että tämä hätkähdytti. Suurin pettymys oli, etten onnistunut saamaan toista osapuolta ymmärtämään asiaa. Toisaalta olin ehkä tässä tapauksessa väärä ihminen opettamaan hänelle tekijänoikeuslakia.

Mainittakoon, että tässä vaiheessa varmistin oman näkemykseni oikeellisuudeen tekijänoikeuslakiin perehtyneeltä asianajajalta.

Mitä rikosilmoitukseen tulee, niin kerroin näkemykseni siitä Anne-Maria Yritykselle mm. seuraavasti (otteita sähköposteista):

Tee toki rikosilmoitus, niin saat asiaan selvyyden.

Saatan käsitellä aihetta ja mahdollisesti rikosilmoituksesta seuraavaa prosessia julkisesti kiinnostavana ennakkotapauksena.

Kunnioitan oikeuttasi tehdä rikosilmoituksen, jos mielestäsi olen tehnyt rikoksen.

Miksi sitten en antanut periksi? Olisin helposti voinut poistaa hänen profiilikuvansa kuvakaappauksesta ja asia olisi ollut sillä selvä.

Ensinnäkin siksi, että koin toimineeni oikein. En myöskään voinut olla varma, oliko kyseistä henkilöä oikeasti olemassa, ja oliko hän aidosti eri mieltä kysymyksestä vai yrittikö hän painostaa minua.

Toiseksi siksi, että aiheesta puuttui ennakkotapaus ja kyse oli yleisemminkin tärkeästä periaatteesta: sananvapaudesta. Lainauksia sähköpostistani:

On hyvin tavallista ”uhkailla” bloggaajia rikosilmoituksilla siksi, että he ovat kirjoittaneet jotakin, mistä joku ei pidä.

Minun kannalta kyse on sananvapaudesta. Sananvapauteen liittyy myös tekijänoikeuslain antama sitaattioikeus. Tämän periaatteen vuoksi en tee sitä pientä ja harmitonta toimenpidettä, että poistaisin profiilikuvasi kuvasitaatista.

Siinä kohtaa kun todetaan, ettei rikosta ole tässä tapahtunut, saadaan samalla ennakkotapaus muillekin. Sen jälkeen muidenkaan bloggaajien tai toimittajien ei tarvitse enää korvaansa lotkauttaa tällaisille tekijänoikeuden rikkomisen syytöksille kuvasitaateissa, josta minua nyt syytät.

 

Huhtikuu 2018: tutkinnan päätös

Aikaa kului ja aloin ajattelemaan, että kyse oli ehkä sittenkin feikkihenkilöstä, eikä mitään rikosilmoitusta ollut oikeasti tehty.

Kunnes lauantaina sain poliisilta soiton ja sen jälkeen päätöksen sähköpostitse. Pääosa nelisivuisesta päätöksestä on yleistä lakitekstiä koskien rikosilmoitusta, esitutkintaa ja päätöstä tutkimatta jättämisestä. Lainaan varsinaiseen kysymykseen liittyvät ydinkohdat alle.

Oleellisin sanotaan heti alussa:

Puhtain paperein siis jatketaan! 🙂

Asian kuvaus ja päätös tarkemmin:

Päätöksen perusteluista:

Päätös on varmastikin oikea ja kannaltani positiivinen, odotettu ja toivottukin, mutta siinä on tekijänoikeuslain kannalta mielenkiintoisia yksityiskohtia:

• Tutkinnanjohtaja ei ole arvioinut, ylittyykö teoskynnys, vaan soveltaa asian ratkaisuun tekijänoikeuslakia olettaen, että kyseessä on lain tarkoittama suojattu teos. Olisi voinut odottaa perustelua, miksi profiilikuvan ajatellaan ylittävän teoskynnyksen.
• Perusteluissa viitataan tekijänoikeuslain 11 §:ään eli yleisiin säännöksiin koskien tekijänoikeuslain 2. luvun säännöksiä, joihin myös 22 § sitaatti kuuluu. Tämä merkitsee, että tutkinnanjohtaja katsoo minun julkaisseen teoksen jonkin 2. luvun alapykälän nojalla noudattaen samalla yleisiä säännöksiä teoksen julkaisusta.
• Olisi ollut selkeintä, että tutkinnanjohtaja olisi tuonut esiin, minkä 2. luvun alapykälän perusteella hän katsoo minun julkaisseen oletetun teoksen.
• Sen, että perusteluissa mainitaan blogin käsittelevän ”sosiaalisen median ilmiöitä eikä se keskity yksinomaan Yrityksen tai kenenkään muun yksittäisen henkilön julkaisuun”, tulkitsen viittaavan 22 §:ään eli sitaattioikeuteen ja sen edellytysten täyttymiseen.
• Selvyydyn vuoksi perusteluissa olisi voinut mainita 22 §:n. Nyt jää sellainen kuva, että perusteluista jäi (esimerkiksi kiireen vuoksi?) kirjoittamatta se viimeinen oleellinen kappale. Toisaalta hyvä näinkin: ehkä tutkinnanjohtaja katsoi asian olevan niin selvä, ettei pykälissä tarvinnut mennä sen pidemmälle.

 

Toivottavasti tämä tarina päättyy tähän.