Huhtasaaren jakaman oppilastyön tekijänoikeudet ja tietosuoja

Laura Huhtasaaren Twitterissä julkaisema kuva tamperelaiskoulun oppilaiden tekemästä julisteesta on saanut paljon huomiota. Sen julkaisua on kommentoitu niin tekijänoikeuksien kuin tietosuojankin kannalta. Valitettavasti aihetta käsittelevät uutiset ovat olleet juuri näiltä osin harhaanjohtavia. Koska koulutan tekijänoikeus- sekä GDPR-/tietosuoja-asioita mm. opettajille opetukseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen, en malta olla käymättä tapausta tarkemmin läpi käytännön esimerkkinä.

Otin Huhtasaaren twiitistä kuvakaappauksen kommentointia varten ja siltä varalta, että hän päättäisi myöhemmin poistaa sen:

Poistin kuvakaappauksesta kyseisen oppilaiden tekemän julisteen. Tarkalleen ottaen minulla olisi oikeus sisällyttää se kuvalainaukseen, kun kommentoin twiittiä. Haluan kuitenkin suojata julisteen tehneitä oppilaita, jotka ovat jo syyttä kärsineet tapauksesta.

Asian käsittelyä varten on kuitenkin syytä kuvata, mitä tuossa kuvakaappauksesta poistamassani kohdassa oli:

• Kyseessä ei ollut kaupungin Instagramissa julkaisema kuva julisteesta, vaan jonkun ottama valokuva julisteesta. Kuvasta kävi selvästi ilmi, että kyse oli nimenomaan julisteesta otetusta valokuvasta.
• Valokuvassa näkyi oppilaiden tekemä juliste, jossa on teksti ”Suomeen vai kuoleen”. Vasemmalla puolella ”Suomeen” alapuolella oli ilmeisesti lehdistä leikatut kuvat Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta. Oikealla puolella ”kuoleen” alla oli Laura Huhtasaaren ja Jussi Halla-ahon lehtileikekuvat.
• Julisteen alareunassa näkyy kolmen oppilaan etunimet. Nimet olivat Suomessa hyvin yleisiä.
• Valokuvasta on näkyvissä, että juliste on asetettu seinälle. Huhtasaari on kertonut sen olleen koulun aulussa, kenen tahansa koulussa käyvän nähtävissä.

En lähde tulkitsemaan julisteen viestiä tässä kirjoituksessa. Totean kuitenkin, että koulun tulisi olla turvallinen paikka kantaaottavienkin tuotosten teon harjoitteluun. On myös kaukaa haettua, että opettajat olisivat vastuussa oppilaiden teoksista ja mielipiteiden ilmaisusta. En tunnista Huhtasaaren väittämää vihapuheen lietsontaa suomalaiskouluista.

Huomautus: käsittelen oppilaiden tekemää julistetta sillä oletuksella, että se ylittää teoskynnyksen eli on tekijänoikeuslain tarkoittama teos. Tämä on kyseenalaista, mutta pitääkseni kirjoituksen joten kuten yksinkertaisena toimin näin.

Rikkoiko Huhtasaari julisteen tekijänoikeuksia?

Tekijänoikeuden kannalta oleellinen kysymys on, mitä Laura Huhtasaari tarkalleen ottaen teki. Vastaus: hän julkaisi Twitterissä jonkun ottaman valokuvan julisteesta. Tekijänoikeuksien näkökulmasta hän ei siis julkaissut alkuperäistä teosta, vaan siitä otetun valokuvan.

Valokuvilla on automaattisesti lähioikeudet tekijänoikeuslain mukaisesti. Lähioikeudet ovat tekijänoikeuksia suppeampia, eivätkä edellytä samanlaista omaperäisyyttä ja luovuutta kuin tekijänoikeuksien synty teokselle. Tässä tapauksessa lähioikeudet kuitenkin tarkoittavat sitä, että Huhtasaarella tuli olla lupa kyseisen valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta, ei alkuperäisen julisteen tekijöiden lupaa. Tekijänoikeuslaki on tässä suhteessa selvä.

Useimmat uutiset aiheesta ja niissä haastatellut asiantuntijat ovat menneet tässä kohtaa vikaan: on kommentoitu julisteen ja oppilaiden tekijänoikeuksia, vaikka Huhtasaari ei julkaissut sitä, vaan siitä otetun valokuvan.

Lisäys klo 9:48: julisteella on tekijänoikeuslain mukainen suoja teoksena, mikä tarkoittaa mm. että vain tekijät saavat valmistaa siitä kappaleita ja saattaa sen yleisön saataville. Tekijät nimenomaan olivat saattaneet julisteen yleisön saataville, mikä mahdollisti mm. valokuvan ottamisen siitä. Valokuva ei ole sama kuin alkuperäinen juliste ja se on erotettavissa selvästi eriksi, joten olisi kyseenalaista väittää, että valokuva olisi tässä tapauksessa tekijänoikeuslain tarkoittamaa kappaleen valmistamista. Tämän kysymyksen tulkinta jäisi kuitenkin viime kädessä oikeuden tehtäväksi.

Tässä vielä tapahtumat vaiheittain:

Sitä en tiedä, oliko Huhtasaarella lupaa valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta. Kuvaajalla saattaa olla oikeutettuja vaatimuksia Huhtasaarelle, jos tämä oli julkaissut valokuvan Twitterissä ilman lupaa.

Mitä tulee siihen, saiko koulun aulassa olevaa julistetta valokuvata ja kyseistä kuvaa julkaista, on Huhtasareen osalta sivuseikka. Mikäli esitetään, että valokuvan ottaja olisi rikkonut oppilaiden tekemän julisteen tekijänoikeuksia, pitäisi asia todistaa oikeudessa. Tekijänoikeusrikkomus on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa, että oppilaiden tai näiden edustajien pitäisi viedä asia oikeuteen. Kyseessä ei ole tekijänoikeusrikkomus ilman, että asiasta on ensin lainvoimainen oikeuden ratkaisu. Toistaiseksi ei siis voida sanoa tapahtuneet tässä suhteessa mitään laitonta.

Luultavasti oikeuden ratkaisu olisi, että valokuvan ottajalla oli täysi oikeus kuvan ottamiseen ja julkaisuun, sillä juliste oli asetettu tarkoituksellisesti esille koulun aulaan, jossa kaikilla halukkailla oli mahdollisuus valokuvata sitä.

Valokuvan julkaisua voi perustella esimerkiksi sitaattioikeudella. Se täyttyy esimerkiksi sillä, että valokuvassa näkyvää teosta halutaan jollakin tavalla arvioida tai sitä halutaan käyttää apuna oman mielipiteen esittämisessä. Näinhän tapahtui Huhtasaaren twiitissä.

Minulla on omakohtainen kokemus, jossa tekemästäni kuvalainauksesta tehtiin rikosilmoitus. Poliisin päätös oli, ettei asiassa epäilty rikosta ja tutkinta päätettiin. Sitaattien ja myös kuvasitaattien käyttö on osa jokaisen sananvapautta.

Mutta saiko Huhtasaari julkaista valokuvaa julisteesta, kun koulun julkaisulupa koskee vain koulua?

Esimerkiksi koulun rehtori on vedonnut siihen, että koululla oli oikeus julkaista juliste asettamalla se koulun aulaan sekä julkaista siitä otettu kuva kaupungin Instagram-tilillä, mutta Huhtasaarella ei lupaa ollut.

Rehtori on oikeassa siinä, että koulu tarvitsee oppilaan ja alaikäisen huoltajan luvan oppilaiden tekemien teosten julkaisuun. Sen sijaan julkistettua teosta saavat muut lainata tekijänoikeuslain siteerausoikeuden (22 §) mukaisesti.

Eli vaikka julkaisulupa koskee vain koulua, se ei estä muita käyttämästä lainausoikeuttaan. Päinvastoin juuri koulun julkaisulupa ja teoksen julkaisu aulassa sekä Instagramissa mahdollistivat muille teoksen lainaamisen tekijänoikeuslain mukaisesti.

Sama koskee Instagramissa julkaistun kuvan linkittämistä.

Rikkoiko Huhtasaari oppilaiden tietosuojaa jakamalla kuvan, jossa on oppilaiden etunimet?

Edellä olevan jälkeen tämä kysymys on jo epärelevantti, kun on todettu, että Huhtasaari sai julkaista kuvan Twitterissä, mikäli hänellä oli sen kuvaajalta lupa. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että taideteoksessa näkyy sen tekijän tai tekijöiden nimet. Tekijöiden maininta on itse asiassa tärkeä osa tekijänoikeuksien (ja lähioikeuksien) kunnioittamista. Nimien poistaminen valokuvassa näkyvästä julisteesta olisi tekijänoikeuksien kannalta ollut jopa kyseenalaista.

Kysymys oppilaiden tietosuojasta on kuitenkin kiinnostava toisesta syystä. Oleellinen kysymys tässä tapauksessa on, rikkoiko koulu oppilaiden tietosuojaa julkaisemalla koulun seinällä ja Instagramissa julisteen, jossa on oppilaiden nimiä.

Kerrataan muutama oppilaiden tietosuojaa koskeva perusasia:

• Koulun ei pidä julkaista oppilaiden henkilötietoja ilman näiden tai alaikäisten (GDPR:n mukaan alle 16-vuotiaiden) huoltajien suostumusta, sillä se ei kuulu oppilaiden henkilötietojen käyttöön opetustarkoituksiin ja rekisterinpitäjän tärkeimpiä velvollisuuksia on pitää henkilötiedot suojassa.
• Täsmennettäköön, että henkilötiedot tarkoittavat GDPR:n mukaan tietoja, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön. Ne tiedot, joiden perusteella juuri tietty henkilö voidaan tunnistaa, ovat tunnistetietoja.
• Julkisuuslain perusteella tieto siitä, että tietty henkilö on koulun oppilas, on julkinen tieto. Tiedon julkisuus mahdollistaa kuitenkin henkilötietojen näyttämisen vain paikanpäällä jäljennettäväksi tai suullisesti kuten puhelimessa. Sen sijaan henkilötietoja ei voida lähettää sähköisesti tai luovuttaa esimerkiksi tulosteena tai kopiona ilman suostumusta ulkopuolisille.
• Toisin sanoen voit soittaa koululle ja kysyä onko tietty henkilö koulun oppilaana ja saada häntä koskevia tietoja siltä osin kuin tiedot eivät ole lain mukaan salassapidettäviä (esim. terveyttä, oppilashuoltoa ja oppilaan elinoloja koskevat tiedot).

Tiedän, että jo yllä mainitut asiat tulevat monelle yllätyksenä. Halutessanne voitte tarkistaa nämä seikat laista tai OPH:n tänä vuonna päivittämästä oppaasta.

Palataan kysymykseen, saiko koulu julkaista oppilaiden nimiä sisältävän julisteen. Sen kannalta ratkaisevaa on, että rehtorin haastattelun mukaan koululla oli julisteiden julkaisuun lupa oppilailta ja näiden huoltajilta. Lupa käsittää myös sen, että julisteessa näkyvät oppilaiden etunimet sai laittaa esille.

Periaatteessa koulussa voi muutenkin olla esillä oppilaiden etunimiä. Usein niitä on esimerkiksi naulakoissa ja luokissa erilaisissa tarkoituksissa. Se on normaalia ja kuuluu koulun henkilötietojen käsittelyn tarkoituksiin, jotka liittyvät opetuksen järjestämiseen. Jos luokka pidetään suljettuna muuten kuin oppituntien aikana, voi luokassa olla esillä myös oppilaiden etu- ja sukunimiä yhdessä.

Etunimet yksinään eivät yleensä riitä tunnistetiedoiksi eli pelkällä etunimellä ei tiettyä henkilöä voi ulkopuolinen tunnistaa. Siksi oppilaiden etunimiä voi olla koulun (tai päiväkodin) yleisissäkin tiloissa esillä ilman, että siihen tarvitaan huoltajien lupia. Etunimet esittämällä ei julkisteta oppilaiden henkilötietoja, koska ne eivät riitä tunnistetiedoksi.

Vaikka tietäisit oppilaan etunimen, et voisi soittaa koulun kansliaan ja saada oppilaan muita tietoja. Koululla ei ole velvollisuutta alkaa kertomaan kaikkien tietyn etunimen omaavien oppilaiden tietoja kysyjälle. Vaikka kyseiset tiedot olisivat lain mukaan julkisia, ei henkilöä, jonka tietoja pyydetään, voida yksilöidä puhelussa pelkän etunimen perusteella.

Mutta eikö oppilaiden tietosuoja ole uhattuna, koska joku voi tietää, keitä julisteen nimet tarkoittavat?

Julisteessa ja siitä otetussa valokuvassa näkyy edelleen vain oppilaiden etunimet. Ja ne ovat hyvin yleisiä. Ne yksinään eivät mahdollista henkilöiden tunnistamista.

Jos joku pystyy etunimien perusteella arvaamaan tai muuten tietää varmasti, keistä henkilöistä on kyse, ei tämä tieto ole peräisin julisteesta. Eli Huhtasaaren julkaisema juliste ei ole sen tiedon lähde, jonka perusteella joku saattaa henkilöt tunnistaa varmasti.

Lisäksi oleellinen seikka on, että jos joku pyrkii yhdistämään julisteessa oleviin nimiin oppilaiden henkilöitä, hän tekee sen, ei Huhtasaari tai valokuvan ottaja. Vastuu tietojen yhdistelystä on luonnollisesti sen tekijällä.

Olenko sitten sitä mieltä, että Huhtasaari toimi oikein, eikä tehnyt mitään väärää?

En. Mielestäni tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että se, mikä ei ole laitonta, saattaa silti olla ajattelematonta, typerää tai moraalisesti tuomittavaa. Seurausten perusteella on helppoa sanoa, että Huhtasaari teki virheen.

Toisaalta Huhtasaari vaikuttaa vilpittömästi pahastuneen oppilaiden tekemästä julisteesta. Kukapa haluaisi tulla nähdyksi julisteessa, jossa vihjataan, että haluat joidenkin ihmisten menevän mieluummin ”kuoleen” kuin ”Suomeen”? Vaikka se olisi koulutyö. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Huhtasaari oli yksinkertaisesti ajattelematon.

Olisi voinut odottaa, että Huhtasaari erityisopettajana olisi ymmärtänyt jo etukäteen twiittinsä mahdolliset seuraukset koululle ja oppilaille. Tämä korostaa twiitin harkitsemattomuutta.

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marinin näkemystä, että Huhtasaari ”maalittaa lapsia”, en pidä oikeana. Epäilemättä Huhtasaaren twiitti oli ”rimanalitus”, mutta niin on myös väite, että hän olisi tarkoituksella pyrkinyt aiheuttamaan harmia julisteen tehneille lapsille.  Tosin ”maalittaminen” ei ole täysin vailla perustetta, kun twiitissä mainitaan, mistä koulusta on kyse.

Luulen, että Huhtasaari jättäisi kaiken tapahtuneen jälkeen twiitin julkaisematta. Lapsiin kohdistuva uhka on sen mittaluokan virhe, että kukaan erityisopettajana toiminut ei sellaista tarkoituksella aiheuta. Nähtäväksi jää, millaisen poliittisen vastuun hän tapauksesta kantaa.

Lisäys klo 11:

Etenkin poliitikot ja muut somessa näkyvät henkilöt voivat ottaa tästä opiksi sen, että laki ei riitä ainoaksi toimintaa ohjaavaksi perusteeksi. Täytyy olla myös harkintaa ja vastuullisuutta omien tekojen mahdollisista seurauksista – varsinkin, kun kyseessä ovat lapset.