Huhtasaaren jakaman oppilastyön tekijänoikeudet ja tietosuoja

03Lok18

Laura Huhtasaaren Twitterissä julkaisema kuva tamperelaiskoulun oppilaiden tekemästä julisteesta on saanut paljon huomiota. Sen julkaisua on kommentoitu niin tekijänoikeuksien kuin tietosuojankin kannalta. Valitettavasti aihetta käsittelevät uutiset ovat olleet juuri näiltä osin harhaanjohtavia. Koska koulutan tekijänoikeus- sekä GDPR-/tietosuoja-asioita mm. opettajille opetukseen ja sosiaaliseen mediaan liittyen, en malta olla käymättä tapausta tarkemmin läpi käytännön esimerkkinä.

Otin Huhtasaaren twiitistä kuvakaappauksen kommentointia varten ja siltä varalta, että hän päättäisi myöhemmin poistaa sen:

huhtasaari-oppilaskuva-twiitti-300918-c

Poistin kuvakaappauksesta kyseisen oppilaiden tekemän julisteen. Tarkalleen ottaen minulla olisi oikeus sisällyttää se kuvalainaukseen, kun kommentoin twiittiä. Haluan kuitenkin suojata julisteen tehneitä oppilaita, jotka ovat jo syyttä kärsineet tapauksesta.

Asian käsittelyä varten on kuitenkin syytä kuvata, mitä tuossa kuvakaappauksesta poistamassani kohdassa oli:

  • Kyseessä ei ollut kaupungin Instagramissa julkaisema kuva julisteesta, vaan jonkun ottama valokuva julisteesta. Kuvasta kävi selvästi ilmi, että kyse oli nimenomaan julisteesta otetusta valokuvasta.
  • Valokuvassa näkyi oppilaiden tekemä juliste, jossa on teksti ”Suomeen vai kuoleen”. Vasemmalla puolella ”Suomeen” alapuolella oli ilmeisesti lehdistä leikatut kuvat Sauli Niinistöstä ja Pekka Haavistosta. Oikealla puolella ”kuoleen” alla oli Laura Huhtasaaren ja Jussi Halla-ahon lehtileikekuvat.
  • Julisteen alareunassa näkyy kolmen oppilaan etunimet. Nimet olivat Suomessa hyvin yleisiä.
  • Valokuvasta on näkyvissä, että juliste on asetettu seinälle. Huhtasaari on kertonut sen olleen koulun aulussa, kenen tahansa koulussa käyvän nähtävissä.

En lähde tulkitsemaan julisteen viestiä tässä kirjoituksessa. Totean kuitenkin, että koulun tulisi olla turvallinen paikka kantaaottavienkin tuotosten teon harjoitteluun. On myös kaukaa haettua, että opettajat olisivat vastuussa oppilaiden teoksista ja mielipiteiden ilmaisusta. En tunnista Huhtasaaren väittämää vihapuheen lietsontaa suomalaiskouluista.

Huomautus: käsittelen oppilaiden tekemää julistetta sillä oletuksella, että se ylittää teoskynnyksen eli on tekijänoikeuslain tarkoittama teos. Tämä on kyseenalaista, mutta pitääkseni kirjoituksen joten kuten yksinkertaisena toimin näin.

Rikkoiko Huhtasaari julisteen tekijänoikeuksia?

Tekijänoikeuden kannalta oleellinen kysymys on, mitä Laura Huhtasaari tarkalleen ottaen teki. Vastaus: hän julkaisi Twitterissä jonkun ottaman valokuvan julisteesta. Tekijänoikeuksien näkökulmasta hän ei siis julkaissut alkuperäistä teosta, vaan siitä otetun valokuvan.

Valokuvilla on automaattisesti lähioikeudet tekijänoikeuslain mukaisesti. Lähioikeudet ovat tekijänoikeuksia suppeampia, eivätkä edellytä samanlaista omaperäisyyttä ja luovuutta kuin tekijänoikeuksien synty teokselle. Tässä tapauksessa lähioikeudet kuitenkin tarkoittavat sitä, että Huhtasaarella tuli olla lupa kyseisen valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta, ei alkuperäisen julisteen tekijöiden lupaa. Tekijänoikeuslaki on tässä suhteessa selvä.

Useimmat uutiset aiheesta ja niissä haastatellut asiantuntijat ovat menneet tässä kohtaa vikaan: on kommentoitu julisteen ja oppilaiden tekijänoikeuksia, vaikka Huhtasaari ei julkaissut sitä, vaan siitä otetun valokuvan.

Lisäys klo 9:48: julisteella on tekijänoikeuslain mukainen suoja teoksena, mikä tarkoittaa mm. että vain tekijät saavat valmistaa siitä kappaleita ja saattaa sen yleisön saataville. Tekijät nimenomaan olivat saattaneet julisteen yleisön saataville, mikä mahdollisti mm. valokuvan ottamisen siitä. Valokuva ei ole sama kuin alkuperäinen juliste ja se on erotettavissa selvästi eriksi, joten olisi kyseenalaista väittää, että valokuva olisi tässä tapauksessa tekijänoikeuslain tarkoittamaa kappaleen valmistamista. Tämän kysymyksen tulkinta jäisi kuitenkin viime kädessä oikeuden tehtäväksi.

Tässä vielä tapahtumat vaiheittain:

huhtasaari-juliste-vaiheet

Sitä en tiedä, oliko Huhtasaarella lupaa valokuvan julkaisuun sen kuvaajalta. Kuvaajalla saattaa olla oikeutettuja vaatimuksia Huhtasaarelle, jos tämä oli julkaissut valokuvan Twitterissä ilman lupaa.

Mitä tulee siihen, saiko koulun aulassa olevaa julistetta valokuvata ja kyseistä kuvaa julkaista, on Huhtasareen osalta sivuseikka. Mikäli esitetään, että valokuvan ottaja olisi rikkonut oppilaiden tekemän julisteen tekijänoikeuksia, pitäisi asia todistaa oikeudessa. Tekijänoikeusrikkomus on asianomistajarikos, mikä tarkoittaa, että oppilaiden tai näiden edustajien pitäisi viedä asia oikeuteen. Kyseessä ei ole tekijänoikeusrikkomus ilman, että asiasta on ensin lainvoimainen oikeuden ratkaisu. Toistaiseksi ei siis voida sanoa tapahtuneet tässä suhteessa mitään laitonta.

Luultavasti oikeuden ratkaisu olisi, että valokuvan ottajalla oli täysi oikeus kuvan ottamiseen ja julkaisuun, sillä juliste oli asetettu tarkoituksellisesti esille koulun aulaan, jossa kaikilla halukkailla oli mahdollisuus valokuvata sitä.

Valokuvan julkaisua voi perustella esimerkiksi sitaattioikeudella. Se täyttyy esimerkiksi sillä, että valokuvassa näkyvää teosta halutaan jollakin tavalla arvioida tai sitä halutaan käyttää apuna oman mielipiteen esittämisessä. Näinhän tapahtui Huhtasaaren twiitissä.

Minulla on omakohtainen kokemus, jossa tekemästäni kuvalainauksesta tehtiin rikosilmoitus. Poliisin päätös oli, ettei asiassa epäilty rikosta ja tutkinta päätettiin. Sitaattien ja myös kuvasitaattien käyttö on osa jokaisen sananvapautta.

Mutta saiko Huhtasaari julkaista valokuvaa julisteesta, kun koulun julkaisulupa koskee vain koulua?

Esimerkiksi koulun rehtori on vedonnut siihen, että koululla oli oikeus julkaista juliste asettamalla se koulun aulaan sekä julkaista siitä otettu kuva kaupungin Instagram-tilillä, mutta Huhtasaarella ei lupaa ollut.

Rehtori on oikeassa siinä, että koulu tarvitsee oppilaan ja alaikäisen huoltajan luvan oppilaiden tekemien teosten julkaisuun. Sen sijaan julkistettua teosta saavat muut lainata tekijänoikeuslain siteerausoikeuden (22 §) mukaisesti.

Eli vaikka julkaisulupa koskee vain koulua, se ei estä muita käyttämästä lainausoikeuttaan. Päinvastoin juuri koulun julkaisulupa ja teoksen julkaisu aulassa sekä Instagramissa mahdollistivat muille teoksen lainaamisen tekijänoikeuslain mukaisesti.

Sama koskee Instagramissa julkaistun kuvan linkittämistä.

Rikkoiko Huhtasaari oppilaiden tietosuojaa jakamalla kuvan, jossa on oppilaiden etunimet?

Edellä olevan jälkeen tämä kysymys on jo epärelevantti, kun on todettu, että Huhtasaari sai julkaista kuvan Twitterissä, mikäli hänellä oli sen kuvaajalta lupa. On pikemminkin sääntö kuin poikkeus, että taideteoksessa näkyy sen tekijän tai tekijöiden nimet. Tekijöiden maininta on itse asiassa tärkeä osa tekijänoikeuksien (ja lähioikeuksien) kunnioittamista. Nimien poistaminen valokuvassa näkyvästä julisteesta olisi tekijänoikeuksien kannalta ollut jopa kyseenalaista.

Kysymys oppilaiden tietosuojasta on kuitenkin kiinnostava toisesta syystä. Oleellinen kysymys tässä tapauksessa on, rikkoiko koulu oppilaiden tietosuojaa julkaisemalla koulun seinällä ja Instagramissa julisteen, jossa on oppilaiden nimiä.

Kerrataan muutama oppilaiden tietosuojaa koskeva perusasia:

  • Koulun ei pidä julkaista oppilaiden henkilötietoja ilman näiden tai alaikäisten (GDPR:n mukaan alle 16-vuotiaiden) huoltajien suostumusta, sillä se ei kuulu oppilaiden henkilötietojen käyttöön opetustarkoituksiin ja rekisterinpitäjän tärkeimpiä velvollisuuksia on pitää henkilötiedot suojassa.
  • Täsmennettäköön, että henkilötiedot tarkoittavat GDPR:n mukaan tietoja, jotka liittyvät tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan henkilöön. Ne tiedot, joiden perusteella juuri tietty henkilö voidaan tunnistaa, ovat tunnistetietoja.
  • Julkisuuslain perusteella tieto siitä, että tietty henkilö on koulun oppilas, on julkinen tieto. Tiedon julkisuus mahdollistaa kuitenkin henkilötietojen näyttämisen vain paikanpäällä jäljennettäväksi tai suullisesti kuten puhelimessa. Sen sijaan henkilötietoja ei voida lähettää sähköisesti tai luovuttaa esimerkiksi tulosteena tai kopiona ilman suostumusta ulkopuolisille.
  • Toisin sanoen voit soittaa koululle ja kysyä onko tietty henkilö koulun oppilaana ja saada häntä koskevia tietoja siltä osin kuin tiedot eivät ole lain mukaan salassapidettäviä (esim. terveyttä, oppilashuoltoa ja oppilaan elinoloja koskevat tiedot).

Tiedän, että jo yllä mainitut asiat tulevat monelle yllätyksenä. Halutessanne voitte tarkistaa nämä seikat laista tai OPH:n tänä vuonna päivittämästä oppaasta.

Palataan kysymykseen, saiko koulu julkaista oppilaiden nimiä sisältävän julisteen. Sen kannalta ratkaisevaa on, että rehtorin haastattelun mukaan koululla oli julisteiden julkaisuun lupa oppilailta ja näiden huoltajilta. Lupa käsittää myös sen, että julisteessa näkyvät oppilaiden etunimet sai laittaa esille.

Periaatteessa koulussa voi muutenkin olla esillä oppilaiden etunimiä. Usein niitä on esimerkiksi naulakoissa ja luokissa erilaisissa tarkoituksissa. Se on normaalia ja kuuluu koulun henkilötietojen käsittelyn tarkoituksiin, jotka liittyvät opetuksen järjestämiseen. Jos luokka pidetään suljettuna muuten kuin oppituntien aikana, voi luokassa olla esillä myös oppilaiden etu- ja sukunimiä yhdessä.

Etunimet yksinään eivät yleensä riitä tunnistetiedoiksi eli pelkällä etunimellä ei tiettyä henkilöä voi ulkopuolinen tunnistaa. Siksi oppilaiden etunimiä voi olla koulun (tai päiväkodin) yleisissäkin tiloissa esillä ilman, että siihen tarvitaan huoltajien lupia. Etunimet esittämällä ei julkisteta oppilaiden henkilötietoja, koska ne eivät riitä tunnistetiedoksi.

Vaikka tietäisit oppilaan etunimen, et voisi soittaa koulun kansliaan ja saada oppilaan muita tietoja. Koululla ei ole velvollisuutta alkaa kertomaan kaikkien tietyn etunimen omaavien oppilaiden tietoja kysyjälle. Vaikka kyseiset tiedot olisivat lain mukaan julkisia, ei henkilöä, jonka tietoja pyydetään, voida yksilöidä puhelussa pelkän etunimen perusteella.

Mutta eikö oppilaiden tietosuoja ole uhattuna, koska joku voi tietää, keitä julisteen nimet tarkoittavat?

Julisteessa ja siitä otetussa valokuvassa näkyy edelleen vain oppilaiden etunimet. Ja ne ovat hyvin yleisiä. Ne yksinään eivät mahdollista henkilöiden tunnistamista.

Jos joku pystyy etunimien perusteella arvaamaan tai muuten tietää varmasti, keistä henkilöistä on kyse, ei tämä tieto ole peräisin julisteesta. Eli Huhtasaaren julkaisema juliste ei ole sen tiedon lähde, jonka perusteella joku saattaa henkilöt tunnistaa varmasti.

Lisäksi oleellinen seikka on, että jos joku pyrkii yhdistämään julisteessa oleviin nimiin oppilaiden henkilöitä, hän tekee sen, ei Huhtasaari tai valokuvan ottaja. Vastuu tietojen yhdistelystä on luonnollisesti sen tekijällä.

Olenko sitten sitä mieltä, että Huhtasaari toimi oikein, eikä tehnyt mitään väärää?

En. Mielestäni tämä tapaus on hyvä esimerkki siitä, että se, mikä ei ole laitonta, saattaa silti olla ajattelematonta, typerää tai moraalisesti tuomittavaa. Seurausten perusteella on helppoa sanoa, että Huhtasaari teki virheen.

Toisaalta Huhtasaari vaikuttaa vilpittömästi pahastuneen oppilaiden tekemästä julisteesta. Kukapa haluaisi tulla nähdyksi julisteessa, jossa vihjataan, että haluat joidenkin ihmisten menevän mieluummin ”kuoleen” kuin ”Suomeen”? Vaikka se olisi koulutyö. Olen taipuvainen ajattelemaan, että Huhtasaari oli yksinkertaisesti ajattelematon.

Olisi voinut odottaa, että Huhtasaari erityisopettajana olisi ymmärtänyt jo etukäteen twiittinsä mahdolliset seuraukset koululle ja oppilaille. Tämä korostaa twiitin harkitsemattomuutta.

SDP:n varapuheenjohtaja Sanna Marinin näkemystä, että Huhtasaari ”maalittaa lapsia”, en pidä oikeana. Epäilemättä Huhtasaaren twiitti oli ”rimanalitus”, mutta niin on myös väite, että hän olisi tarkoituksella pyrkinyt aiheuttamaan harmia julisteen tehneille lapsille.  Tosin ”maalittaminen” ei ole täysin vailla perustetta, kun twiitissä mainitaan, mistä koulusta on kyse.

Luulen, että Huhtasaari jättäisi kaiken tapahtuneen jälkeen twiitin julkaisematta. Lapsiin kohdistuva uhka on sen mittaluokan virhe, että kukaan erityisopettajana toiminut ei sellaista tarkoituksella aiheuta. Nähtäväksi jää, millaisen poliittisen vastuun hän tapauksesta kantaa.

Lisäys klo 11:

Etenkin poliitikot ja muut somessa näkyvät henkilöt voivat ottaa tästä opiksi sen, että laki ei riitä ainoaksi toimintaa ohjaavaksi perusteeksi. Täytyy olla myös harkintaa ja vastuullisuutta omien tekojen mahdollisista seurauksista – varsinkin, kun kyseessä ovat lapset.

Mainokset


6 Responses to “Huhtasaaren jakaman oppilastyön tekijänoikeudet ja tietosuoja”

  1. 1 Timppa

    Käytin hetken aikaa tuossa julisteessa olevien kuvien taustojen selvittelyyn.

    TP Niinistön kuva on Twitterissä Niinistön profiilikuvana. Kuvaa ei löydy muista virallisista lähteistä, lisenssitietoja ei saatavilla.
    Pekka Haaviston kuva on julkaistu ainakin Animalian sivuilla marraskuussa 2011, liittyen oleellisesti 2012 vaaleihin. Lisenssitietoja ei saatavilla.
    Venekuva: Refugiados en la costa de Libia. Foto: EL PAÍS/STR(EFE), lisenssitietoja ei saatavilla.
    Huhtasaari: Kuva: Petteri Paalasmaa / Alma Talent, lisenssitietoja ei saatavilla.
    Halla-aho: Kuva Wikipediasta, kuvaa käytetty teoksessa lisenssiehtojen vastaisesti.

    Näyttäisi siltä, että taiteellisinta tuossa julisteessa on ”Suomen vai kuoleen” -teksti, muutenhan tuo on pelkästään netistä tulostettujen kuvien kollaasi. Otsikko, muualta otettujen kuvien asettelu ja tekijöiden etunimet eivät taida valitettavasti riittää itsenäisen teoksen syntymiseen.

  2. 2 Nimetön (en kaipaa riskiä uhkailuposteista tietyltä ihmistryhmältä)

    ”Lapsiin kohdistuva uhka on sen mittaluokan virhe, että kukaan erityisopettajana toiminut ei sellaista tarkoituksella aiheuta.”

    No, yhtä lailla voisi sanoa että evoluution kieltäminen on sen mittaluokan virhe ettei kukaan opettajana toiminut sellaista tarkoituksella tee. Kun kyseessä on sen kaltainen henkilö kuin Huhtasaari, en näe perustelluksi vedota yleiseen kohtuullisuuteen.

    Jos taas luotetaan Huhtasaaren yleiseen kohtuullisuuteen, niin silloin taas ei voi vähätellä Huhtasaaren asemasta nousevaa vastuuta maalittamisessa. Huhtasaaren asemassa olevan henkilön olettaisi ymmärtävän ettei hänen asemastaan tehty negatiivinen (käytännön) yksilöinti on vaarallista ja haitallista.

    Kauttaaltaan kyllä hyvä kirjoitus. Kiitoksia selvityksestä!

  3. 3 Tuikku

    Mites se sääntö, että teoskynnyksen ylittävän teoksen julkaisumuotoa ei saa muuttaa? Eli kun kyseessä oli paperinen juliste, onko siitä alun perinkään saanut ottaa valokuvaa eli muuttaa kokonaisuudessaan digitaaliseen muotoon, edes siteerausoikeuden nimissä? Esimerkiksi taideteoksia museoissa ei saa kuvata, ainakaan ilman lupaa. Ja lisäksi, eikö siteerausoikeus koske vain osaa teoksesta, ei koko teosta?

    • 4 Harto

      Kiitos tarkkanäköisistä kysymyksistä!

      Itse asiassa kysymys siitä, mitä julkisesti nähtävillä olevasta taideteoksesta otetulla valokuvalla saa tehdä, on erittäin tulkinnanvarainen.

      Ensimmäinen tilanteeseen vaikuttava kysymys on se, että onko teoksesta tässä tapauksessa otettu valokuva kappaleen valmistamista teoksesta vai ei. Oma tulkintani yllä oli, että ei välttämättä, mutta asia on epäselvä ja jäisi viime kädessä oikeuden ratkaistavaksi.

      Jos tulkitaan niin, että valokuva oli teoskappaleen valmistamista, niin toinen ratkaistava kysymys on, saiko sitä saattaa yleisön nähtäville. Tekijänoikeuslain 2. luvun säännökset määrittelevät tavat, joilla teoksesta saa valmistaa kappaleita tai saattaa teos yleisön nähtäville. 11 § antaa mahdollisuuden julkaisemiseen seuraavasti:

      ”Jos tämän luvun säännöksen nojalla teoksesta valmistetaan kappale tai teos saatetaan yleisön saataviin, tekijän nimi ja lähde on mainittava siinä laajuudessa ja sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii. ”

      Tässä kohtaa on hyvä huomata, että ”hyvä tapa” on tilannekohtaisesti tulkittava asia. Teoksessa näkyi oppilaiden nimet, mikä varsinaisesti aiheutti kohun. Yleensä teoksesta on suositeltavaa mainita tekijöiden koko nimet. Tässä tapauksessa hyvä tapa oli kuitenkin enemmän sen puolella, ettei oppilaiden koko nimiä julkaistu. Eli sanoisin, että Huhtasaari toimi nimien suhteen lain mukaisesti, vaikka teko muuten oli harkitsematon kuten yllä toin esiin.

      Voitaisiinko harkitsemattomuus katsoa oikeudessa hyvän tavan vastaiseksi, sitä en osaa sanoa. Toistaiseksi ainakaan typeryyttä ei ole kriminalisoitu.

      Eräs mahdollisesti sovellettava pykälä olisi 12 § ”Teosten kappaleiden valmistaminen yksityiseen käyttöön”. Jos yksityishenkilö ottaa teoksesta kuvan, kyse on tyypillisesti juuri tästä, ja 11 §:n perusteella sen saa myös julkaista, jos julkaisukin tapahtuu yksityiskäytön tarkoituksissa. Esimerkiksi lomakuvat, joissa näkyy julkisesti esillä olevia taideteoksia, menevät tähän kategoriaan.

      Museoissa, teattereissa ym. tilanne on eri, koska valokuvan julkaisua voi rajoittaa esimerkiksi pääsylippuun liittyvät sopimusehdot tai omistus- ja kaupallisten oikeuksien perusteella rajoitettu teoksen julkaisu.

      Toinen mahdollinen pykälä on 14 § ”Teosten käyttäminen opetustoiminnassa ja tieteellisessä tutkimuksessa”. Käytän tätä itse usein esimerkiksi silloin, jos otan kuvakaappauksen esim. nettisivulta tai somejulkaisusta opetus-/koulutustilanteessa esitettäväksi käytännön esimerkiksi. Myös mm. erilaisiin käyttöoppaisiin ja ohjeisiin liitettävät kuvakaappaukset esim. tietokoneohjelmista menevät tähän kategoriaan.

      Ei liity suoranaisesti tähän, mutta hyvä on tuntea myös pykälä 21 § ”Julkinen esittäminen”. Sen mukaan:

      ”Teoksen, joka on julkaistu, saa esittää julkisesti jumalanpalveluksen ja opetuksen yhteydessä.

      Julkaistun teoksen saa myös esittää julkisesti tilaisuudessa, jossa teosten esittäminen ei ole pääasia ja johon pääsy on maksuton sekä jota muutoinkaan ei järjestetä ansiotarkoituksessa.”

      En tiedä, onko oikeustapauksia, että somessa julkaisua olisi katsottu ”julkisesti tilaisuudessa” tapahtuvaksi teoskappaleen esittämiseksi. Nykymaailmassa tarkoitus ja tilanne on kuitenkin monelta osin vastaava, jos tulkitaan pykälää lain hengen mukaan.

      Tässä tapauksessa tärkein on kuitenkin 22 § ”Sitaatti”. Sen mukaan ”Julkistetusta teoksesta on lupa hyvän tavan mukaisesti ottaa lainauksia tarkoituksen edellyttämässä laajuudessa.”

      Sitaattioikeuteen kuuluvaksi on katsottu mm. havainnollistamista, taustoittamista, oman mielipiteen perustelua, kritisointia, arviointia jne. Huhtasaari selvästi kommentoi twiitissä teosta oman mielipiteensä esittämiseen liittyen. Sillä ei ole suoranaisesti merkitystä, onko esitetty oma mielipide teoksen kannalta positiivinen tai negatiivinen, tai onko se faktuaalisesti oikein vai virheellinen.

      Pykälän mainitsema ”tarkoituksen edellyttämä laajuus” on niin ikään tilannekohtaisesti arvioitava. Huomionarvoista on, että laki ei kiellä teoksen lainaamista kokonaan, jos se on tarkoituksenmukaista. Pääsääntö kuitenkin on, ettei pitäisi lainata koko teosta, koska silloin plagiointi ja teoksen ja tekijän oikeuksien muukaan rikkominen ei ole kaukana. Mielestäni tässä tapauksessa oli kuitenkin perusteltua lainata koko teos, sillä jos siitä olisi jättänyt jotain pois, ei lukija olisi saanut Huhtasaaren twiitistä riittävää käsitystä, mitä teos sisältää, ja miten se liittyy hänen esittämäänsä mielipiteeseen.

      Toisaalta taideteosta on kunnioitettava myös kokonaisuutena, ja joskus osittainen lainaaminen voisi antaa siitä vääristelevän käsityksen. Eli lainaaminen ei saa olla myöskään liian suppeaa.

      Sitten on vielä 25 § ”Julkistetun tai luovutetun taideteoksen käyttäminen”, jonka mukaan:
      ”Julkistetuista taideteoksista saa ottaa tekstiin liittyviä kuvia:

      1) arvostelevaan tai tieteelliseen esitykseen; sekä

      2) sanomalehteen tai aikakauskirjaan selostettaessa päiväntapahtumaa, edellyttäen ettei teosta ole valmistettu sanomalehdessä tai aikakauskirjassa toisinnettavaksi.”

      Tätätkin voidaan soveltaa Huhtasaaren twiittiin, jos se katsotaan teoksen arvosteluksi. Kuitenkin 22 § sitaatista osuu selvästi paremmin tähän tapaukseen.

      Vastasin näin pitkästi tuodakseni samalla esiin, että tekijänoikeuslaki sisältää melko paljon erilaisia mahdollisuuksia, miten etenkin julkistetuista teoksista saadaan valmistaa kappaleita (jos katsotaan, että kyse on siitä) ja esittää niitä myös julkisesti. Edellä mainittujen lisäksi tekijänoikeuslain 2. luku sisältää vielä useita muunlaisia tapauksia huomioivia säädöksiä.

  4. Hyvää kelaa muuten, mutta taideteoksesta otettu valokuva on kyllä aivan selvästi kappaleen valmistamista ja kuvan julkinen käyttö edellyttää luvan saamista tekijältä. Sitaattioikeus ehkä, mutta jos kuva julkaistaan instassa, vaikea nähdä miten silloin voidaan vedota kuvan toimivan ”oman esityksen havainnollistajana”.

    • 6 Harto

      Huhtasaaren Twitterissä jakama valokuva esittää alkuperäistä teosta melko epäselvästi. Siinä yhdistyy tilan kattolamppujen heijastukset ja se oppilaiden tekemä juliste. Tämän vuoksi en pidä niin selvänä, että sen katsottaisiin olevan lain tarkoittamaa kappaleen valmistamista teoksesta (olettaen, että teoskynnys ylittyy).

      En tiedä, että Huhtasaari olisi julkaissut kuvaa julisteesta Instagramissa. Sen sijaan sen oli julkaissut koulu/kaupunki Taidekaari-hankkeen insta-tilillä helmikuussa. Tähän julkaisuun ilmeisesti oli koululla luvat. Kyseinen instassa julkaistu kuva oli huomattavasti selvempi ja sen itsekin katsoisin selvästi olleen kappaleen valmistamista teoksesta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: