Vihapuheen määritelmiä

16Lok19

Kuva: Pixabay, license: https://pixabay.com/service/license/Seurasin viime perjantaina Ylen Sannikka & Ukkola -keskusteluohjelman, koska sen aiheena oli vihapuhe sosiaalisessa mediassa.

Ohjelmassa ei valitettavasti määritelty aiheena olevaa käsitettä. Ehkä siksi keskustelu oli enimmäkseen sekavaa vääntöä ”laillisesta vihapuheesta”. Lopputuloksena ohjelman juontajat ja kommentaattorit päätyivät yhteisymmärryksessä toteamaan, että ”vihapuhetta pitää vain kestää”.

Käsitys poikkeaa täysin omastani, sillä en näe vihapuhetta asiana, joka ”pitää vain kestää”.

Ohjelman jälkeen seurasi pitkä ja monipolvinen keskustelu vihapuheesta Twitterissä. Siinä toistui moneen kertaan ajatus, että vihapuhetta ei ole määritelty selvästi, ja että siitä on erilaisia käsityksiä.

Tämä on hämmentävää, sillä olin ajatellut vihapuheella olevan yleisesti hyväksytty merkitys. Ilmeisesti olin väärässä, ja vihapuhe on monelle vielä epäselvä käsite. Siksi päätin tehdä suppean katsauksen, millaisia vihapuheen määritelmiä löytyy.

Euroopan neuvoston ministerikomitean määritelmä

Viranomaiset lainaavat vihapuhetta käsittelevissä teksteissä useimmin Euroopan neuvoston ministerikomitean vuonna 1997 tekemää määritelmää. Se pohjautuu englanninkielen ”hate speech” -käsitteeseen. Määritelmä löytyy alkuperäisenä täältä ja esimerkiksi Poliisi lainaa sitä suomeksi käännettynä näin:

Vihapuhetta ovat kaikki ilmaisumuodot, jotka levittävät, lietsovat, edistävät tai oikeuttavat etnistä vihaa, ulkomaalaisvastaisuutta, antisemitismiä tai muuta vihaa, joka pohjaa suvaitsemattomuuteen. Tämä koskee niin aggressiivista suvaitsematonta kansalaismielisyyttä kuin vähemmistöjen, siirtolaisten, ja siirtolaistaustaisten ihmisten syrjintää ja vihamielisyyttä heitä kohtaan.

Määritelmässä korostuu vihan kohdistaminen etnisin perustein, mutta samalla se huomioi muunkin suvaitsemattomuuden. Rasismia ei mainita, mutta siihen määritelmä keskittyy.

Määritelmä on muodoltaan tiiviis, mutta sisällöltään laaja: se sisältää kaikki erilaiset ilmaisumuodot ja mm. kaikenlaisen puheen, jolla edistetään syrjintää – ei ainoastaan suoraan syrjittäviin itseensä kohdistuvan puheen.

Poliisin sivulla tuodaan esiin myös se, milloin vihapuheessa on kyse (viha-)rikoksesta:

Rikoslaissa sananvapautta on rajattu muun muassa säätämällä kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan rangaistaviksi teoiksi. Näin ollen rangaistava vihapuhe on myös viharikos.

Yhdenvertaisuusvaltuutetun määritelmä

Suomessa on erityinen viranomainen, yhdenvertaisuusvaltuutettu, joka edistää yhdenvertaisuutta ja puuttuu syrjintään. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimiston sivulla vihapuhe määritellään näin:

Vihapuhetta on kaikki ilmaisun muodot, jotka levittävät, yllyttävät, edistävät tai oikeuttavat suvaitsemattomuuteen perustuvaa vihaa. Vihapuhe voi liittyä esimerkiksi ihonväriin, kansalliseen tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Tämä määritelmä on sisällöltään pääosin sama kuin edellä, mutta mainitsee enemmän konkreettisia esimerkkejä. Tässä tulee selvemmin esille, että vihapuhe voi liittyä ihmisen uskontoon, vakaumukseen, seksuaaliseen suuntautumiseen tai vammaisuuteen.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu tarkastelee tehtävänsä mukaisesti vihapuhetta myös suhteessa yhdenvertaisuuslakiin:

Osa vihapuheesta on laitonta syrjintää yhdenvertaisuuslain nojalla, mutta ei täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä. Yhdenvertaisuuslain 14 §:n perusteella kiellettyä on sellainen puhe tai ilmaisu, jolla henkilön ihmisarvoa loukataan luomalla halventava, vihamielinen tai hyökkäävä ilmapiiri. Ihmisarvoa loukkaavan käyttäytymisen ei tarvitse kohdistua suoraan tiettyyn ihmiseen ollakseen häneen kohdistuvaa häirintää, vaan se voi kohdistua myös ihmisryhmään.

Yhdenvertaisuuslain 14 §:n mukaista häirintää voi olla kirjoitettujen ja puhuttujen ilmaisujen lisäksi esimerkiksi ihmisarvoa loukkaavan materiaalin esillepano ja muu viestintä. Häirintä voi tapahtua viestintävälineestä ja –ympäristöstä riippumatta, esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Myös vihapuhetta sisältävien linkkien levittäminen voi olla laitonta häirintää.

Vihapuhe voi siis olla lain kieltämää, vaikka se ei täyttäisi rikoksen tunnusmerkkejä.

Vihan vallassa -tutkimuksessa käytetty määritelmä

Tuoreessa kotimaisessa tutkimuksessa selvitettiin yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttavan vihapuheen laajuutta, luonnetta ja vaikutuksia. Tutkimuksen tilaajana on valtioneuvosto, mutta sen esipuheessa painotetaan erikseen, ettei tutkimus edusta valtioneuvoston näkemyksiä, vaan on tutkijoiden (Aleksi Knuutila, Heidi Kosonen, Tuija Saresma, Paula Haara ja Reeta Pöyhtäri, 2019) itsenäistä tuotantoa. He määrittelevät vihapuheen seuraavasti:

Vihapuheelle ei ole olemassa yhtä, esimerkiksi laissa annettua, määritelmää. Tässä tutkimuksessa tarkoitamme vihapuheella halventavia, uhkaavia tai leimaavia ilmaisuja, jotka liittyvät joko puheen kohteen henkilökohtaisiin ominaisuuksiin tai joiden taustalla on suvaitsemattomuus. Henkilökohtaisilla ominaisuuksilla tarkoitamme esimerkiksi henkilön ikää, kieltä, vakaumusta, sukupuolta, seksuaalista suuntautumista, etnistä taustaa tai ruumiin toimintakykyä. Vihapuheen kohteena voi olla myös ryhmä. Silloin puhe leimaa tiettyä ihmisryhmää tai kohdistuu yksilöön sen perusteella, että hänen oletetaan kuuluvan johonkin kansalliseen, rodulliseen, etniseen, uskonnolliseen, seksuaaliseen tai muuhun leimattavaan ryhmään.

Tämä määritelmä on myöskin pääosin sama kuin edellä Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa. Määritelmä on kuitenkin laajempi, sillä se lisää vihapuheen kohteiden listaan mm. ”muut leimattavat ryhmät”.

Tutkijat pyrkivät määritelmän yhteydessä selittämään, mitä on vihapuhe, joka ei kohdistu suoraan henkilön ominaisuuksiin, mutta jonka taustalla on kuitenkin suvaitsemattomuus. Se on vaikeammin havaittavaa, sillä se edellyttää puhujan motiivien tunnistamista. Tutkijat avaavat sitä näin:

Tämän tutkimuksen kohteena on yhteiskunnalliseen päätöksentekoon vaikuttava vihapuhe. Vaikutus voi olla epäsuora, kuten esimerkiksi silloin, kun julkisuudessa muihin kohdistettu vihapuhe estää ihmisiä osallistumasta politiikkaan. Vihapuheella voidaan myös pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoon suoraan. Näin tapahtuu silloin, kun se on osoitettu tai kohdistettu päättäjille esimerkiksi heille lähetetyssä sähköpostissa tai leimaavassa julkisessa viestissä, joka nimeää tietyn päättäjän.

Päättäjät voivat olla ryhmään kohdistuvan vihapuheen kohteena, vaikka eivät itse kuuluisikaan kyseessä olevaan ihmisryhmään. Esimerkiksi kuntapäättäjä, joka on tekemässä kiistanalaista päätöstä vaikkapa turvapaikanhakijoille rakennettavasta vastaanottokeskuksesta, voi joutua uhkaavien ja leimaavien viestien kohteeksi. Tällöin viestit eivät välttämättä liity päättäjän henkilökohtaisiin ominaisuuksiin, mutta niiden taustalla voi olla suvaitsemattomuus.

Mielestäni tämä on hyvä laajennus vihapuheen määritelmään, sillä vaikutin (=suvaitsemattomuus) tällaiselle ”välilliselle vihapuheelle” on sama kuin suoraan henkilöön kohdistuvassa vihapuheessa. Kyse on siis perusteiltaan samasta asiasta.

On hyvä huomata, että vaikka tämä määritelmä poikkeaa kahdesta edellä mainitusta määritelmästä, se ei ole niiden vastainen. Pikemminkin tässä on kyse vihapuheen käytännön ilmenemismuotojen laajemmasta avaamisesta.

Tämän määrittelyn mukaan mikä tahansa puhe, jonka tavoitteena on estää jonkun ihmisen tai ihmisryhmän osallistuminen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, on vihapuhetta, jos sen taustalla on suvaitsemattomuus jotakin ihmistä tai ihmisryhmää kohtaan. Tutkijat tuovat esiin, että välttämättä vihapuhe ei ole tyyliltään vihaista:

Tunteet liittyvät oleellisesti vihapuheeseen ilmiönä. Vihapuhe ei kuitenkaan välttämättä ole tunnesisällöltään vihaista tai edes sisällä voimakkaita tunteita. Vihapuhe voi olla tyyliltään neutraalia ja rauhallista siitä huolimatta, että se pyrkii halventamaan tai leimaamaan.

Vihapuhe ei siis välttämättä ole ilmaisultaan aggressiivista. Jokainen nettiväittelyitä seurannut tai niihin osallistunut tietää omasta kokemuksesta, että ihmisiä voidaan leimata ja halventaa lukuisilla tavoilla ja keskustelutyyleillä.

Tutkijat tarkastelevat määritelmänsä yhteydessä vihapuheen suhdetta Suomen lainsäädäntöön. Ei liene yllättävää, että osa tämän määritelmän mukaisesta vihapuheesta jää laissa rangaistavan ulkopuolelle:

Suomen lainsäädännössä ei ole suoraan määritelty rikosta, jonka rikosnimike olisi “vihapuhe”, yksilöön tai ihmisryhmiin kohdistuva vihapuhe voi täyttää rikoksen tunnusmerkit. Tällöin rikosnimikkeenä voi olla esimerkiksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan, kunnianloukkaus tai laiton uhkaus. Vihapuhe voi olla laitonta myös silloin, kun se on yhdenvertaisuuslain tai naisten ja miesten välisestä tasa-arvosta annetun lain tarkoittamaa häirintää.

Emme tarkoita tässä tutkimuksessa vihapuheella pelkästään sellaista puhetta, joka olisi kiellettyä. Määritelmämme vihapuheesta kattaa myös sellaisen puheen, joka ei ole laitonta tai rangaistavaa. Vaikka kaikkia vihapuheen muotoja ei ole laissa kielletty, ne eivät silti monissa tilanteissa ole toivottavia. Julkishallinto tai kansalaisyhteiskunta voivat pyrkiä ehkäisemään myös sellaisia vihapuheen muotoja, joita ei ole määritelty laittomiksi. Kaikilla viranomaisilla on velvollisuus edistää yhdenvertaisuutta. Vihapuhetta pyritäänkin ehkäisemään esimerkiksi puheen sisältöä haastavalla “vastapuheella” tai pyrkimällä tasoittamaan vihapuhetta synnyttäviä yhteiskunnallisia konflikteja.

Pidän tätä tarkastelua hyvänä yhteenvetona vihapuheen ja lain suhteesta. Tämä sisältää yllä mainitut poliisin ja yhdenvertaisuusvaltuutetun näkökulmat vihapuheeseen.

Facebookin määritelmä

Viimeisenä määritelmänä lainaan Facebookin yhteisönormeja, joissa vihapuhe on huomioitu kyseenalainen sisältö -osassa. Kyseessä lienee laajimmin hyväksytty vihapuheen määritelmä, sillä sitä on palvelun käyttöehtojen kautta sitoutunut noudattamaan kaikki Facebookin yli 2,4 miljardia kuukausittaista käyttäjää ympäri maapalloa. Kyse on siten globaalista vihapuhemääritelmästä ja eettisestä koodistosta, jota Facebookin käyttäjien tulee noudattaa, mikäli haluavat käyttää palvelua.

Facebookin vihapuheen määritelmä on erittäin kattava ja konkreettinen huomioiden käyttäjien edustamat erilaiset yhteiskuntajärjestelmät ja kulttuurit. Se jakaantuu kolmeen vihapuheen tasoon, jotka voisi ehkä paremmin suomentaa kategorioiksi tai tyypeiksi. Alle olen lyhentänyt määritelmän tekstiä kohdista, joissa on merkintä: – -. Alkuperäinen löytyy kokonaisuudessaan tästä.

Määritämme vihapuheen suoraksi hyökkäyksesi ihmisiä vastaan niin sanottujen suojattujen ominaisuuksien tai piirteiden perusteella – eli rodun, etnisyyden, kansallisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen, kastin, sukupuolen, sukupuoli-identiteetin, vakavan sairauden tai vamman perusteella. Lisäksi tarjoamme joitakin suojakeinoja maahanmuuttostatuksen perusteella. Hyökkäykseksi katsomme väkivaltaisen tai epäinhimillistävän puheen, väitteet alempiarvoisuudesta sekä toiveet tai kehotukset syrjintään ja rotuerotteluun. Jaamme hyökkäykset kolmeen eri tasoon, jotka kuvataan alla.

– –

Taso 1

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä (mukaan lukien kaikki aliryhmät paitsi ne, jotka ovat tehneet rikoksia tai seksuaalirikoksia) heidän edellä mainittujen suojattujen ominaisuuksien tai maahanmuuttajastatuksen perusteella seuraavia keinoja käyttämällä:

  • Väkivaltainen puhe tai väkivallan tukeminen kirjoitettuna tai kuvien tai videon muodossa
  • Epäinhimillistävä puhe tai kuvat, jotka yleistävät tai esittävät katteettomia käytökseen liittyviä lausuntoja tai vertailuja: – –
  • Viharikosten, niiden uhrien tai sen käsitteen pilkkaaminen silloinkin, kun kuvassa ei esiinny oikeaa henkilöä
  • Nimellä osoitetut epäinhimillistävät vertaukset, yleistykset tai katteettomat käytökseen liittyvät lausunnot (kirjoitettuna tai visuaalisessa muodossa).

Taso 2

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä näiden suojattujen ominaisuuksien perusteella seuraavilla tavoilla:

  • Alempiarvoisuutta ja huonommuutta koskevat yleistykset (kirjoitettuina tai visuaalisessa muodossa) seuraavilla tavoilla: – –
  • Muut huonommuuteen viittaavat väitteet tai lausunnot, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Halveksunnan ilmaisut tai niiden visuaaliset vastineet, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Väheksynnän ja ohittamisen ilmaisut, mukaan lukien rajoituksetta: älä kunnioita, älä pidä, älä tykkää, älä välitä
  • Inhon ilmaisut tai niiden visuaaliset vastineet, jotka määrittelemme seuraavasti: – –
  • Kiroilu, kuten: – –

Taso 3

Sisältö, jonka kohteena on ihminen tai ryhmä näiden suojattujen ominaisuuksien perusteella kaikilla seuraavilla tavoilla:

  • Vaatimukset rotuerotteluun
  • Nimenomainen ja selkeä poissulkeminen tai eristäminen, johon kuuluu niihin rajoittumatta käsitteet, kuten erottaminen ja “ei sallittu”.
  • Poliittinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään poliittisen osallistumisoikeuden kieltämiseksi.
  • Taloudellinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään työmarkkinoiden osallistumisoikeuden rajoittamiseksi ja pääsyn estämiseksi taloudellisiin oikeuksiin ja saataviin.
  • Sosiaalinen poissulkeminen tai eristäminen, joka määritellään siihen rajoittumatta pääsyn mahdollisuuden estämiseksi tiloihin (kuten verkkoon) ja sosiaalipalveluihin.

Sallimme maahanmuuttopolitiikan kritiikin ja argumentit maahanmuuton tiukentamisen puolesta.

Sisältö, jossa ihmisiä kuvataan negatiivisesti tai heitä herjataan. Herjaukseksi katsotaan sanat, joita käytetään yleisesti loukkaavina nimityksinä.

Alussa kuvataan ihmisten suojatut ominaisuudet, joiden perusteella määrittyy se, mitä Facebook tarkoittaa vihapuheella. Tältä osin määritelmä on hyvin lähellä edellä kuvattuja vihapuheen määritelmiä.

Facebook ei käytä suvaitsemattomuuden käsitettä, vaan se listaa tarkasti ne asiat, jotka ovat ihmisten suojattuja ominaisuuksia tai piirteitä. Tältä osin käsite voidaan nähdä suppeampana kuin muut vihapuheen määritelmät.

Facebookin määritelmän ansio on vihapuheen käytännön ilmenemismuotojen tarkka, paikoin jopa yksityiskohtainen erittely. Se ei jätä epäselväksi, mitkä ilmaisumuodot ainakin ovat kiellettyjä. Ajattelisin tämän johtuvan käytännön tarpeesta moderoida Facebookissa jaettuja julkaisuja ja keskusteluita: mitenkään muutoin ei ole helppoa määritellä yhtenäistä moderointilinjaa, jota moderaattorit noudattavat eri kulttuuri- ja kielialueilla.

Yhteenveto: vihapuhe on tarkasti määritelty käsite

Kaikki neljä lainaamaani määritelmää ovat ytimeltään hyvin samanlaisia. Kaikissa niissä lähtökohtana on suojata ihmisiä puheelta, joka kohdistuu heidän erityispiirteisiinsä.

Siksi ihmettelen väitteitä, ettei vihapuheelle olisi yleisesti hyväksyttyä määritelmää. Tällaista väittävä henkilö ei ole vaivautunut googlettamaan edes yhtä vihapuheen määritelmää tai hän pyrkii tarkoituksella hämärtämään vihapuheen merkitystä.

Epäilemättä tästä eteenkin päin vihapuhe-käsitettä käytetään nettiväittelyissä miten sattuu.

Itse suosin sellaisia määritelmiä, jotka ovat ilmaisultaan tiiviitä ja samalla sisällöltään kattavia. Tämän takia suosittelen käyttämään Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksen määritelmää, joka on myös tässä mainituista varhaisin.

Toisaalta käsitteen ymmärtämistä auttaa sen avaaminen, mitä se tarkoittaa käytännössä. Tässä tarkoituksessa suosittelen Vihan vallassa -tutkimuksen kappaletta ”1.1 Mitä vihapuhe on?” (ks. PDF, s. 10-12) sekä Facebookin vihapuheen määritelmää kokonaisuudessaan.

Tässä huomioita, jotka on hyvä muistaa vihapuheesta keskustellessa, jotta erotetaan eri käsitteet:

  • Mikä tahansa vihainen puhe ei ole vihapuhetta. Ratkaisevaa on, kohdistuuko puhe suoraan tai välillisesti henkilön tai ihmisryhmän ominaisuuksiin eli onko se syrjivää.
  • Vihapuhe ei ole aina rangaistavaa puhetta, mutta kohdistuessaan yksittäiseen henkilöön tai ihmisryhmään, se voi olla joko kunnianloukkaus tai kiihottamista kansanryhmää vastaan.
  • Osa vihapuheesta on ei-rangaistavaa (eli ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä), mutta silti esimerkiksi yhdenvertaisuuslain perusteella kiellettyä/laitonta.
  • Puhe, joka ei ole vihapuhetta, voi silti olla rangaistavaa. Esimerkiksi kaikki kunnianloukkaukset eivät ole vihapuhetta.

Palaan vielä alkuun ja Sannikka & Ukkola -ohjelman keskusteluun ”laillisesta vihapuheesta”. On selvää, että valtaosa määritelmän mukaisesta vihapuheesta on vähintään yhdenvertaisuuslain vastaista ja siten laitonta. Pikemminkin olisi vaikea määritellä, millaista olisi ”laillinen vihapuhe” ilman, että luo samalla täysin oman määritelmän koko vihapuhe-käsitteelle.  Siksi pidän harhaanjohtavana puheita ”laillisesta vihapuheesta”.



No Responses Yet to “Vihapuheen määritelmiä”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: