Silakkaliike – fasismin vastainen nettiyhteisö melkein kaikille?

06Tam20

Tarkastelen tässä kirjoituksessa Silakkaliikettä ja sitä, miksi kaikki eivät ole olleet siihen tervetulleita. Esimerkiksi itse sain lähteä nopeasti.

Tällä hetkellä Silakkaliike on kuuma peruna, johon koskemista moni välttelee. Jos siitä jotain uskaltaa kirjoittaa tai sanoa, saa helposti kuraa päälleensä vasemmalta tai oikealta. Uskallan kuitenkin vielä yrittää.

Aluksi kertaus niille, joille Silakkaliike on tuntematon. Liike kertoo nettisivuillaan näin:

Olemme rauhanomainen liike jakamattoman ihmisarvon, luonnon, tieteen, yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden puolesta. Olemme vastavoima fasismille, rasismille, ilmastodenialismille ja syrjiviin jakolinjoihin pyrkivälle politiikalle ja ilmapiirille. Periaatteemme on, että jakaessasi arvomaailman ja halun olla osa parvea, sinä olet silakka. Tervetuloa parveen!

Silakkaliikkeen viesti tulee esille kotisivuilla myös kuvan muodossa: parvi suojaa yksittäistä silakkaa ”petokalalta” (kuvan tekijänoikeudet: Silakkaliike):

Kuulostaa todella hyvältä!

Vastustan fasismia, rasismia ja ilmastodenialismia, joten kiinnostuin liikkeestä.

En kuitenkaan lähtenyt heti mukaan. Pääasiassa kahdesta syystä:

1. Minulle oli syntynyt aiemmin parista liikkeen perustajasta huono käsitys. En lähde erittelemään, mutta en luottanut varauksetta siihen, että he olisivat kykeneviä luotsaamaan puoluerajat ylittävää liikettä.
2. Alkuvaiheessa liikkeen Facebook-ryhmästä bännättiin eli sai lähteä mm. Juho Romakkaniemi syystä, joka jäi ainakin itselleni epäselväksi. Hänen väitettiin provosoivan keskustelua, mutta väite on kyseenalainen.

Olin siis ensin skeptinen. En liittynyt liikkeen Facebook-ryhmään, johon sen toiminta on aluksi keskittynyt.

Kirjoitin eräässä keskustelussa, että en lähde mukaan, koska todennäköisesti saisin lähteä nopeasti, koska olen melko kriittinen.

Mieleni kuitenkin muuttui – monestakin syystä, mutta vakuutuin ainakin hetkeksi, että liikkeen perustajat yrittävät todella tehdä sitä, mitä sanovat, joten kannattaa katsoa, mitä siitä tulee.

Minulle on iso kynnys liittyä mihinkään poliittiseen. Ratkaisevaa oli Silakkaliikkeen tavoitteet, jotka voivat yhdistää ihmisiä puoluekannasta riippumatta.

Joten liityin Silakkaliikkeen Facebook-ryhmään. Tähän kannusti se, että ryhmään oli jo liittynyt tuttujani poliittisen kartan eri puolilta. Tiesin myös ylläpitäjissä olevan mukana fiksuja ihmisiä.

Facebook-ryhmästä tuli kuitenkin lähtö nopeasti.

Ensimmäinen päivä Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä meni keskusteluja seuraillessa ja varovaisesti kommentoidessa. Keskustelut, joihin osallistuin, ovat laskettavissa yhden käden sormilla.

Yhdessä keskusteluketjussa ihmettelin Facebook-emojien ylitulkitsemista.

Toisessa ketjussa otin kantaa, ettei Silakkaliikkeen agendaa pitäisi laajentaa, vaan pitäytyä alkuperäisissä kaikkia (?) yhdistävissä tavoitteissa.

Eräässä ketjussa korjasin faktavirheen, joka liittyi Silakkaliikkeen edustajan antamaan haastatteluun Uudelle Suomelle.

Toisena päivänäni Facebook-ryhmässä osallistuin keskusteluun, joka liittyi Panu Raatikaisen kirjoitukseen toimittaja Timo Haapalasta. Referoin lyhyesti viestejäni tähän:

• Mielestäni yhtä toimittajaa käsittelevä kirjoitus ei liittynyt mm. fasismia vastustavaan ryhmään.
• Kysyin, onko Timo Haapala muka fasisti ja sanoin, että ehdottomasti ei. Tämän jälkeen joku todella väittikin Haapalaa fasistiksi Raatikaisen kirjoituksella perustellen. Vastasin siihen, että ”Haapalaa voi perustellusti kritisoida monestakin asiasta, mutta fasistiksi väittäminen menee kyllä pahasti yli…”
• Kiinnitin huomiota erään ryhmän ylläpitäjän viestiin, jossa hän kertoi poistaneensa jonkun henkilön ryhmästä mm. siksi, että hän jankutti ”vihervasemmistosta”. Kysyin, miksi hän tällaista mainitsee, ja eikö ryhmän pitänyt olla puoluepolitiikasta vapaa.
• Jatkokeskustelussa kysyin, mitä muita sanoja on kielletty (sarkasmitägillä varustettuna), linkitin aiheeseen liittyvän HS:n artikkelin, ja ylläpitäjän arvellessa, että seuraavaksi linkittäisin jonkun Haapalan jutun, kysyin toisiko se bännin, vai miksi hän sellaista varoittaa tekemästä. Sitten ylläpitäjä nimitti minua trolliksi ja syytti hyökkäyksestä. Tuota kommenttia todella ihmettelin ja pyysin täsmennystä. Sitä ei koskaan tullut, vaan seuraavan kerran, kun menin katsomaan keskustelua, minut oli poistettu ryhmästä.

Sain päivän mittaan useilta keskustelua seuranneilta henkilöiltä viestejä, että heidän mielestään viestini olivat olleet asiallisia, ja että he ihmettelivät poistamistani.

Kerroin bännäämisestä Twitterissä. Moni ihmetteli poistamistani.

Jotkut väittivät minun rikkoneen sääntöjä, mutta sellaista sääntöä ei löytynyt, jota olisin rikkonut.

Hyvin pian Silakkaliikkeen taholta pahoiteltiin sitä, että Facebook-ryhmän ylläpitäjä oli nimittänyt minua trolliksi. Se on vastoin liikkeen toimintatapoja ja tavoitteita.

Lopulta kaksi Silakkaliikkeen ydinhenkilöä pyysi minut yksityiseen keskusteluun. Se käytiin hyvässä hengessä. Referoin keskustelun tulokset tähän lyhyesti (ko. henkilöiden suostumuksella):

• Koin, että tavoitteena oli saavuttaa yhteisymmärrys tapahtuneesta, ja mielestäni sellainen saavutettiin.
• Ydinhenkilöiden kanta oli, että ”trolliksi nimittely oli virhe ja bännäys ylireagointia”.
• Omasta puolestani myönsin, että olin ”vängännyt” keskustelussa.
• Keskustelun jälkeen he aikoivat suosittaa, että Silakkaliike pyytää minulta julkisesti anteeksi ja bännäys puretaan. Jälkimmäinen ei kuitenkaan sopinut sen jälkeen, kun nämä kaksi kanssani keskustellutta olivat puhuneet asiasta vielä muiden liikkeen ydinhenkilöiden kanssa.
• Bännäystä ei kuulemma haluttu purkaa siksi, koska en ollut luvannut muuttaa keskustelutyyliäni.
• Julkinen anteeksipyyntö tuli. Tapaus oli puolestani sovittu, joskin olisi ollut loogista purkaa myös Facebook-ryhmästä bännäys, kun se kerran oli yksittäisen ylläpitäjän ylireagointia.
• Huomasin myös (ryhmän viestit näkyvät avoimesti), että minut bännännyt ylläpitäjä oli tapauksen jälkeen vapautettu moderoinnista.

Koko tämän tapahtumaketjun läpi ajattelin, että palaisin Facebook-ryhmään, sillä mielestäni se olisi ollut virheellisen bännäyksen purkamisen luonnollinen seuraus. Ja edelleenkin liikkeen edellä lainaamani tavoitteet ovat sellaisia, joita kannatan.

Ajattelin, että bännäämiseni aiheuttaisi liikkeen aktiivien kesken terveellistä keskustelua siitä, halutaanko oikeasti kaikki tavoitteisiin sitoutuvat ihmiset mukaan, vai jäisikö liike pienemmän kuplan keskinäiseksi.

Silakkaliikkeen ydinporukka näyttää tällä hetkellä jakautuneelta. 

Nettikeskusteluissa jotkut liikkeen aktiivit ovat arvostelleet sitä, että Silakkaliikkeen linja on jopa liian löysä sen suhteen, keitä otetaan mukaan. Esimerkiksi Facebook-ryhmän ylläpitoon tehtyjä muutoksia on arvosteltu.

Liikkeessä on aidosti kaksi näkemystä, joista toisen mielestä kaltaisellani keskilinjan ihmisellä ei ole tilaa ”silakkaparvessa”. Samainen porukka peräänkuuluttaa ”suoraa toimintaa”.

Käsittääkseni enemmistö Silakkaliikkeen ydinhenkilöistä pyrkii kuitenkin yhä siihen, että liike keräisi mukaan ihmisiä laajasti yli puoluerajojen. Tätä liikkeen sisäinen oppositio arvostelee.

Jos Silakkaliike oikeasti haluaa yhdistää ihmisiä yli puoluerajojen, sen on sallittava erilaisten näkemysten esittäminen ja avoin keskustelu.

Minun kanssani keskustelleet ydinhenkilöt kertoivat, että Silakkaliikkeen Facebook-ryhmä ei ole vielä ”kypsä eikä turvallinen” keskusteluun, jossa selvennetään ryhmän jäsenten erilaisia näkökulmia.

Mielestäni tässä on Silakkaliikkeen onnistumisen keskeisin kysymys.

Minkä tahansa verkkoyhteisön ytimen voi tiivistää kahteen keskeiseen asiaan:

1. Yhteisestä tavoitteesta sopimiseen.
2. Yhteisestä toiminnasta sopimiseen.

Ensimmäinen eli tavoitteet Silakkaliikkeellä on periaatteessa ollut alusta alkaen.

Vai onko?

Ongelma on, että ryhmän jäsenet ymmärtävät tavoitteet eri tavoilla.

Missä tahansa yhteisön rakentamisen metodissa tässä vaiheessa keskityttäisiin keskusteluun, jossa ryhmän jäsenet selventevät omia tavoitteittaan ja pyrkisivät löytämään ne ns. pienimmät nimittäjät, jotka yhdistävät heitä ja joihin kaikki jäsenet voivat sitoutua.

Yhteisiä jaettuja tavoitteita ei todella voi olla niin kauaa, kun jäsenet eivät ymmärrä toisiaan. Ja se ei onnistu niin kauaa, kun erilaisia näkemyksiä selventävää keskustelua pienine konflikteineenkin ei sallita.

Tämän takia Silakkaliikkeessä on kuppikuntia. He tulevat mm. erilaisista puoluetaustoista sekä lukuisista somen verkostoista ja ryhmittymistä, joista jokaisella on erilaisia toimintatapoja ja keskustelukulttuureja – sanoja myöten.

Selvennän asiaa HS:n eduskuntavaalien vaalikoneen arvokartalla (lähde):

Silakkaliikkeeseen mukaan lähteneet ihmiset ovat ympäriinsä tätä arvokarttaa. Niin he tulevat olemaan jatkossakin, vaikka ovat mukana samassa liikkeessä.

Tässä on avain: juuri siksi he ymmärtävät toisiaan lähtökohtaisesti eri tavoin – myös väärin. Yhteinen tavoite ei riitä, vaan on ymmärrettävä toisia ryhmän jäseniä.

Tässä vaiheessa tarvittaisiin siksi ryhmäyttämistä. Sitä kuvaa hyvin englanninkielen termi social grounding: on luotava yhteistä pohjaa. Se syntyy vain keskusteluilla, joissa ryhmän jäsenet avaavat omia tavoitteitaan, selittävät omia ajatuksiaan, esittävät kysymyksiä ja pyrkivät ymmärtämään muita.

Yhteisöjä kuvaa hyvin se, että niissä syntyy paitsi yhteinen tavoite, myös yhteistä kieltä.

Sattumoisin minun poistamiseen johtanut keskustelu Silakkaliikkeen Facebook-ryhmässä on hyvä esimerkki juuri tästä. Kyseenalaistin yhden sanan bännäämisen syynä: se oli vihervasemmisto. Minulle tuli selväksi, että jotkut ryhmän jäsenet kokivat sen ikään kuin punaisena vaatteena ja loukkaavana. Kuitenkin sanaa käytetään mm. sanomalehdissä ja nettikeskusteluissa osana yleiskieltä.

Silakkaliikkeen laajentumista ei auta se, jos sen ylläpitäjien näkemykset ovat voittopuolisesti yhdestä poliittisen arvokartan nurkasta. Ylläpitäjien on sitä vaikeampaa ymmärtää ryhmäläisten erilaisia näkemyksiä, mitä ”laidemmalta” poliittista karttaa he tulevat. Tai mitä pienemmästä sosiaalisesta kuplasta.

Voi kysyä, onko Silakkaliikkeen perustajilla, ydinhenkilöillä ja ylläpitäjillä edellytyksiä luotsata kansanliikettä, joka pyrkii yhdistämään ihmisiä yli poliittisen keskilinjan.

On selvää, että poliittisen arvokartan vasemmassa laidassa, keskellä ja oikealla ymmärretään eri tavalla esimerkiksi nämä Silakkaliikkeen tavoitteiden kannalta keskeiset käsitteet:

• Fasismi
• Rasismi
• Ilmastodenialismi

Lisäisin aiheiksi myös lähikäsitteitä, kuten:

• Populismi
• Vihapuhe (lukuvinkki: vihapuheen määritelmiä)
• Maalittaminen
• Muut aihepiiriin liittyvät keskeiset käsitteet

Tämän takia Silakkaliikkeen kannattaisi alkuvaiheessa keskittyä siihen, että jäsenillä olisi edes kohtuullinen yhteisymmärrys näiden käsitteiden merkityksestä. Sanomattakin on selvää, että se on vaikeaa yli 20 tuhannen ihmisen ryhmässä. Siksi realistisempi tavoite olisi se, että kannustetaan keskustelemaan keskeisistä käsitteistä ja tavoitteista, jotta ryhmäläiset tulisivat edes tietoisiksi toistensa erilaisista käsityksistä – ja voisivat niistä huolimatta olla samassa liikkeessä mukana.

Suurin virhe olisi laajentaa agendaa ennen kuin edes alkuperäisten tavoitteiden merkityksestä on selvyys. Agendan laajentaminen jonkin poliittisen linjan suuntaan ajaisi myös liikkeestä pois siihen jo mukaan lähteneitä ihmisiä.

Oleellista on keskittyä nimenomaan yhdistäviin tavoitteisiin, ei muihin asioihin, joista jäsenet ovat todennäköisesti vielä erimielisempiä.

Jos tällaista keskustelua ei sallita, Silakkaliike on ennen pitkää ryhmän ylläpitäjien arvomaailman mukainen tai tehokkaan toiminnan vaiheeseen ei päästä koskaan.

Tähän mennessä jo monta ns. vääränlaista silakkaa on poistettu ryhmästä. Moni on myös tehnyt johtopäätöksensä ja lähtenyt joko itse ryhmästä pois tai ilmoittanut, että seurattuaan keskusteluja ei aiokaan liittyä mukaan.

Huonoja signaaleja Silakkaliikkeen kannalta.

Kuitenkin mukana on jo suuri joukko ihmisiä. Tilausta puoluerajat ylittävälle fasismin ja rasismin vastaiselle kansanliikkeelle siis on. Siksi Silakkaliike tavoitteineen on edelleen kannatettava.

Kysymys on lopulta siitä, onko liikkeen ydinryhmä todella sitoutunut kokoamaan ihmisiä yli puoluerajojen mukaan. Se edellyttää heiltä jatkossakin linjauksia, jotka eivät miellytä kaikkia nykyisin mukana olevia.

Toivotan vilpittömästi menestystä siihen.

Filed under: Facebook, käytäntöyhteisö, politiikka, Silakkaliike, sosiaaliset verkostot, toimintakulttuuri, Twitter, verkkokeskustelu, yhteisöllisyys, yhteisömanageri, yhteisöt, yhteiskunta   |  16 Comments