Kävin eilen pitämässä ”some-illan” Porissa/Ulvilassa sikäläisille opettajille. Tilaisuuden järjesti OAJ Satakunta.
Aiheena oli sosiaalisen median rooli opetuksessa. Lähestyin aihetta uusien opetussuunnitelmien näkökulmasta ja tarkastelin somen paikkaa opetuksen sisällöissä ja osana oppimisympäristöä. Toisaalta opettajille on hyödyllistä tuntea, mikä merkitys somella on nuorten elämässä. Koulutuksessa keskiössä oli, mitä asioita sosiaalisesta mediasta tulee opettaa nuorille uusien opetussuunnitelmien mukaan – ja mitkä asiat ovat heille itselleen tärkeimpiä koulussa käsiteltäväksi.
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Katsoin diat, mutta on tää digitaalisuus kyllä kovin hidasta…tulosteena olisi plärännyt nopeain 🙂 Jostain syystä latautui kovin verkkaisesti.
Mitä sosiaalisen media palveluja itse suosisit perusopetuksessa? Suosituimmat ovat valitettavasti kyseenalaisia tiedonkeruunsa vuoksi. Minusta ongelmaa ei voi pistää opettajan muutosvastarintaisuuden syyksi. Jokaisellahan on oikeus yksityisyyteen ja toimia anonyymisti verkossa. Ennemmin kuin perustaa oppilaille WhatsApp-ryhmän pitäisi opettaa Ghosteryn, Tor-selaimen tai Linuxin asentaminen. Jos nyt ihan asiaa puhutaan.
Kiitos kommentista! 🙂
Diat tulevat SlideShare-palvelusta. Olisiko siellä sattunut olemaan jotain hidastusta.
Perusopetuksessa käytettävät some-palvelut kannattaa valita oppilaiden ikä- ja taitotaso huomioiden. Kannattaa valita palveluita, joita voidaan käyttää koulun ja palveluntarjoajan välisellä sopimuksella. Ja näinhän tehdäänkin; käytetyimpiä ovat Google apps for education sekä Microsoftin O365 ja OneDrive. Samaten allekirjoittaneen yrityksen tuottama Purot.net on kouluille saatavissa yhdellä sopimuksella. Kun sopimus on koulun/kunnan ja palveluntarjoajan välillä, oppilaat käyttävät palvelua koulun valvonnassa ja vastuulla.
Mainitsemasi asiat kuten yksityisyyden ja julkisuuden hallinta netissä ovat niitä, joita juuri tulee koulussa opettaa. Koulun kannalta niiden haasteellisuus ei siis ole syy jättää somea käyttämättä, vaan pikemminkin somea tulee käyttää opetuksessa ja siihen liittyviä asioita tulee opettaa juuri siksi.
WhatsApp on vähän oma lukunsa, ja niin on vähän jokainen some-palvelu. WhatsAppin ikärajahan on 16 vuotta eli useimmat suomalaislapset käyttävät sitä ”alaikäisenä”. Käytännössä vastuu on silloin huoltajilla. Huoltajien pitäisi ensinnäkin olla antanut lupa palvelun käyttöön – ja niin pitäisi olla aina, kun kyse on alle 18-vuotiaasta, koska sopimuksen tekoon tarvittava oikeustoimikelpoisuus alkaa vasta silloin – ja lisäksi valvoa palvelun käyttöä, koska mitenkään muutoin ei voi perustella sitä, että alle 16-vuotias on saanut WhatsAppin käyttöönsä. Toisaalta WhatsApp on siitä hyvä some-palvelu, että sen viestit eivät jää palveluntarjoajan palvelimille viestien toimituksen jälkeen. Jos oppilailla on jo WhatsApp käytössä (kuten useinmiten onkin), niin pidän vain hyvänä, jos sitä käytetään koulussa ja opetuksessa. Samaan aikaan pitää kuitenkin muistaa se, että koulu ei voi edellyttää WhatsAppin asentamista, eikä opettajan pidä painostaa siihen.
Kiitos vastauksesta!
Oman poikani liikunnanope ei kyllä kysynyt mitään lupia WhatsApp-ryhmän perustamiseen vanhemmilta (oppilaat 14-vuotiaita). Ymmärrän kyllä, että juuri WhatsAppin kaltainen pikaviestin on kätevä, kun yritetään samana aamuna ennen koulun alkua sopia, mitä liikuntatunnilla tehdään, kun sää on muuttunut. Mielestäni somen tärkeyttä opetuksessa on julkisesti korostettu niin paljon, että helposti unohtuu tuo toinen, ”ikävä” puoli: luvat vanhemmilta, tietoturva ja tietosuoja. Kätevyys edellä mennään.
Itse suhtaudun varauksella näiden some-palveluiden tarjoajien lupauksiin viestien salaamisesta tai että ne eivät jäisi palveluntarjoajan (tai jonkun muun) palvelimille viestien toimituksen jälkeen. WhatsAppin omistaa Facebook ja taustalla häärinevät Yhdysvaltain viranomaiset (sekä mainostajat). Joidenkin viestittelijöiden viestintä varmasti kiinnostaa näitä tahoja. Tavallinen suomalainen peruskoululainen ei tietysti ole kovin kiinnostava tässä mielessä. Viestien sisältö ei tietenkään ole ainoa asia, joka kolmatta tahoa saattaa kiinnostaa, vaan verkostot, ihmisten väliset yhteydet.
Itselläni on huonoja kokemuksia Office365 webmailista, johon pääsi miltä tahansa yhteisön ulkopuoliseltakin päätteeltä ilman salasanaa, vaikka sellainen, oikeanmuotoinen ja -pituinen, oli asetettu.
Uudet pilvipalvelut sopivat ilmeisesti parhaiten mobiilille eivätkä pärjää entisille, tietokoneelle suunnitelluille palveluille käyttömukavuudessaan ja nopeudessaan.
Mobiiliestetiikkaa mukaileva käyttis Windows 10 on kyseenalainen paitsi käytettävyydeltään myös tietosuojamielessä.
Näihin asioihin opettajat eivät kokemukseni mukaan yleensä tunne kiinnostusta. Toisaalta terve kriittisyys on varmasti usein sen vastahakoisuuden takana, jolla some-palveluiden ja tv-tekniikan hyödyntämiseen opetuksessa suhtaudutaan, ja näissä vastaanjurnuttavissa opettajissa on omasta mielestäni arvokkain potentiaali – ei niissä, jotka innostuksen vallassa ottavat jokaisen uuden palvelun käyttöön.