Oppimateriaaligate ja opettajien välinen yhteistyö

Opettaja, jaatko oppimateriaalejasi verkossa muille opettajille? Miksi, miksi et?

Tästä aiheesta on virinnyt viime päivinä kipakka keskustelu sosiaalisessa mediassa, joka on saanut nimekseen ja Twitter-hashtagikseen oppimateriaaligate. Keskustelu sai ikäviä piirteitä, kun ”pitkän linjan opettaja ja OAJ-aktiivi” Venla Olin nimitteli oppimateriaalejaan ilmaiseksi jakavia opettajia tyhmiksi, maalaisiksi ja varkaiksi. Lainaukset Facebookissa käydystä keskustelusta:

Ikävää, että (jotkut) opettajat ovat kyllin tyhmiä jakaakseen omaa tuotantoaan ILMAISEKSI eteenpäin, vaikka esim. kustantajat voisivat siitä myös maksaa.

Sanna: vastaus kysymykseesi: häviät omaa palkkarahaa ja varastat samalla toisiltakin. Jos haluaa saada nimeänsä julkisuuteen niin siihen on esim. BB-talo parempi tie. Silloin et varasta toisilta.

Vesa Linja-aho vastasi tähän omalla tyylillään blogissaan, jonka kommenttipalstalla keskustelu jatkuu yhä kiivaana. Venla Olin on sittemmin myöntänyt varkaus-väitteensä absurdiksi. Joka tapauksessa se sai aikaan melkoisen keskustelun, joten ehkä häntä pitäisikin kiittää eikä arvostella.

Hesari tarttui aiheeseen eilen verkossa ja tämän päivän lehdessä. Hesarin haastattelema Venla Olin jatkaa oman kantansa puolustamista:

”Sitä paitsi opettaminen on oppilaan ja opettajan vuorovaikutusta”, Olin sanoo. ”Jos toisten tekemää materiaalia vain jaetaan eteenpäin, kyse ei ole enää opettamisesta.”

Varmaan en ole ainoa, joka näkee näiden kahden lauseen välillä ristiriidan. Jos opettaja ei ole valmis tekemään yhteistyötä muiden opettajien kanssa edes jakamalla oppimateriaalejaan (edes vähän), niin voiko hän olla valmis viemään yhteistyötä ja yhteisöllistä oppimista luokkaan oppilailleen? 

Olen kuullut tähän vastattavan, että ”emme voi opettaa sellaista, mitä emme tee itse”. Kukaan ei tietenkään voi opettaa sellaista, mitä ei itse osaa.

Muiden opettajien jakamien materiaalien käyttäminen opetuksessa ei muuta opetusta yhtään vähemmän vuorovaikutukselliseksi kuin kaupallisten materiaalien käyttäminen. Sen sijaan se kyllä lisää opettajan omaa osaamista, koska materiaali harvoin soveltuu suoraan käytettäväksi omassa opetuksessa, joten sitä pitää jatkotyöstää, mikä on omiaan kehittämään opettajan asiantuntijuutta. Eri tietolähteiden käyttäminen ja tietojen soveltaminen kulloisenkin tarpeen mukaan on keskeinen taito, joka opettajan tulee hallita, jotta – jälleen kerran – hän voi opettaa sitä myös oppilailleen. 

Sanomattakin on selvää, että muiden jakamien materiaalien käyttö ja ylipäätään netin tietovarantojen käyttö opetuksessa laajentaa ja monipuolistaa opetusta. Kukaan tuskin edes väittää, että monipuolisemmat materiaalit olisivat opetuksessa haitta.

Jos/kun opettaja myös jakaa jatkotyöstämänsä oppimateriaalit takaisin nettiin, muut opettajat voivat edelleen käyttää hänen siihen lisäämäänsä uutta tietoa. Usein materiaaleja työstetään alunperin yhdessä monen opettajan voimin esim. Google-dokumenttina tai wikissä. Some-opettaja Anne Rongas valottaa osaltaan oppimateriaaligatea blogissaan ja ottaa kantaa opettajien yhteistyöhön:

sisällöt paranevat dialogin ja vertaistuotannon prosessin kautta, avoin jakaminen johdattaa opettajan oppimaan uutta ja kehittymään ammatissaan

Jos et tee sitä itse, et voi opettaa sitä. Niin yksinkertaista se on.

Loppujen lopuksi kysymys tietojen, kokemusten ja materiaalien jakamisesta palautuu siis kysymyksiin, mikä on opettajan tehtävä, ketä varten hän työssään on. Lainaan taas Annen blogikirjoitusta:

Kysyin itse opettajana jatkuvasti: ketä varten koulu on, miksi teen tätä työtä. Ei mitään epäselvää: koulu on oppijaa varten, opettaja tekee työtä oppimisen edistämiseksi, oppijoiden tulevaisuuden eteen. Olen saanut omilta opettajiltani evästä elämään. Saman mission koin arvokkaaksi itse opettajana.

Tosiasia kuitenkin on, että opettajien asenne jakamista kohtaan vaihtelee. Tiivistettynä opettajat voinee jakaa kolmeen luokkaan:

Tietojaan ja kokemuksiaan jakava opettaja

…joka levittää yhteisöllistä toimintakulttuuria koko työyhteisöönsä. Kun kaikki jakavat, kaikki saavat moninkertaisesti enemmän kuin mitä koskaan pystyvät itse antamaan!

Muutoksesta hämmentynyt opettaja

…joka ei ole vielä päättänyt kantaansa, onko hyvä vai huono juttu, että muut ovat valmiita jakamaan hänelle materiaalejaan ja muutenkin auttamaan. Yhteistyötä ja apua ei haluaisi tarjuakaan, mutta kun se aiheuttaa lisää työtä… vai aiheuttaako?

Nurkkaan ajettu opettaja

…joka ei halua kuulla puhuttavankaan jakamisesta. Kollegoiden jakaminen ärsyttää: ”Nehän varastavat minulta” hän puuskahtaa, koska rahasta hän voisi kyllä antaa materiaalejaan, mutta ei ilmaiseksi. Harkitsee valittavansa rehtorille ja OAJ:lle, mutta ei ole keksinyt riittävän raskauttavia argumentteja, vielä.

Kuvat ovat vapaasti käytettävissä ja jatkokehitettävissä CC-BY-lisenssin mukaisesti.

P.S. Kirjoitin jakamisesta tätä ennen viimeksi syksyllä otsikolla ”Joskus oon jotain jakanut”.

7 vastausta artikkeliin “Oppimateriaaligate ja opettajien välinen yhteistyö

  1. Eihän tieto vähene keneltäkään, kun sitä jakaa. Päinvastoin, se lisääntyy, kehittyy ja jalostuu. Eihän se ole keneltäkään pois. EIhän kukaan voisi koskaan jakaa niin paljon kuin muilta saa. Anna enemmän kuin otat, saat enemmän kuin annat. Eikös tämän pitäisi olla helppo ymmärtää?

  2. Päivitysilmoitus: Copyright | Pearltrees
  3. Kiitos kommentista, Janne!

    Mietin muuten tuon viimeisen kuvan kohdalla, että ”nurkkaan ajetun” sijasta voitaisiin puhua myös somesta syrjäytyneestä opettajasta – eli siis opettajasta, joka ei vielä ole oivaltanut jakamisen merkitystä. Eihän ketään somesta ”ajeta nurkkaan”, mutta näyttää siltä, että jotkut menevät sinne itse.

  4. Eikös opettajan tehtävä ole jakaa tietoa eteenpäin. Ja nykyään opettajakin toimiessaan sosiaalisesti saa myös oppilailta hyvin paljon neuvoja. Enkä tarkoita kaveeraamista oppilaiden kanssa, mutta aamunavauksissa ja muissa tilanteissa oppilaatkin tajuavat, että koulun johtaminen vaatii tiettyjä ominaisuuksia. Eräs vielä; Suurin osa oppilaista on aivan loistotyyppejä, nämä tietyt häiriköt ovat marginaaliryhmä.
    Aina on myös muistettava: ”Ei koulua, vaan elämää varten”.

  5. Kun teimme opetusvallankumousta 80-luvulla, niin kuvioon kuului opetusmateriaalin vaihto opettajien kesken. Olen varmaan yksi eniten sitä muille jakanut, mutta aika pian tulin huomaamaan, että vastavuoroisuus puuttui. Lopullisesti paloi käämit, kun materiaaliani tuli vastaan maksullisena. Kypsyin ja siirryin kustantajien kelkkaan. Nyt kun tämä idealismi on palannut, niin maailmahan on muuttunut ja mahdollisuudet ovat ihan erilaiset kuin spriimonistuskoneen aikaan. Kyllä mulla on nytkin netti täynnä jaossa olevaa materiaalia, mutta sinisilmäiseksi en enää ala, ellen kohtaa aitoa vastavuoroisuutta.

Jätä kommentti