Hyvä, paha Internet ja Enkeli-Elisa

Olen yksi niistä yli 40 000 suomalaisesta, jotka ovat tykänneet Enkeli-Elisan Facebook-sivusta tukeakseen koulukiusaamisen vastaista työtä. Ja siksi olen myös seurannut tarkkaan, paljastuuko koko tapaus yhden henkilön luomaksi tarinaksi ja nettihuijaukseksi vai ei. Monien mielestä on jo paljastunut.

Jos aihe ei ole sinulle tuttu, niin lue aluksi nämä.

Tänään Enkeli-Elisan Facebook sivu on suljettu ”muutoksia varten” (lähde). Facebook-sivu on sisältänyt lähinnä linkkejä Enkeli-Elisaan liittyviin blogeihin ja uutisiin sekä muutamia kuvia. Sen ohella siellä on paljon kirjailija Minttu Vettenterän, muiden ylläpitäjien sekä tietenkin tuhansien tykkääjien kommentteja. Kysymys kuuluu, miksi muutoksia täytyy tehdä juuri nyt? Oma veikkaukseni on, että sivulta tullaan poistamaan kaikenlaista ”turhaa” (lue: ristiriitaista tai muuten vain kiusallista) sisältöä. Sivun moderointi on ollut todella tiukkaa jo ennen tätä ja varsinkaan kriittisiä kysymyksiä ei ole saanut esittää.

(Edit 13.7.2012 klo 22: Enkeli-Elisan Facebook-sivu palautettiin näkyviin muutamaksi tunniksi tänään, mutta piilotettiin pian uudestaan poliisitutkinnan verukkeella.)

Hetki sitten netistä poistettiin Enkeli-Elisan infosivusto. Sivusto sisälsi taustatietoa, linkkejä muille sivustoille sekä ”Elisan isän” kirjoittamaksi väitetty pyyntö medialle kertoa Enkeli-Elisasta:

Kyllä, meidän toiveemme on, että Elisasta puhutaan, mutta me emme halua tulla omina itsenämme, Miksuna ja Riikkana, julkisuuteen.  — Siksi olenkin esittänyt Minttikselle pyynnön, jonka tiedän olevan suunnattoman iso. Olen pyytänyt häneltä, että hän kirjan kirjoittajana voisi myös edustaa Elisaa. — Niinpä pyydän, että jos haluat kysellä Elisasta joltakulta, osoita kysymyksesi Minttikselle (Minttu Vettenterä, minttis@jossainkaukana.net, http://www.minttis.com).

Miksi tämäkin sivusto on nyt poistettu? Siellä kun ei ollut paljonkaan sisältöä eikä edes moderoitavia kommenttipalstoja. (Edit klo 22:55: infosivusto on taas netissä, mutta sieltä on poistettu edellä siteeraamani sivu, linkkilista muille sivustoille sekä pari muuta sivua. Miksi?)

Vielä aiemmin – tarkemmin sanottuna Hesarin kuukausiliitteen jutun ilmestymisen jälkeen – piilotettiin ”Elisan vanhempien” blogi. Aiemmin nimenomaan tuota blogia oli mainostettu ja kehotettu lukemaan. Järjellisesti ajatellen, jos Minttu Vettenterän ja ”Elisan vanhempien” tavoitteena on todistaa Elisan tarina oikeaksi, vanhempien blogin luulisi olevan sitä parasta evidenssiä. Miksi juuri se vietiin pois silmistä ensimmäisenä?

Jäljellä on enää Minttu Vettenterän oma blogi, jossa hän mm. puolustautuu ”Elisa-projektiin” kohdistuneita epäilyksiä vastaan. Poistetaanko seuraavaksi tämäkin blogi?

Jos katsotaan tätä kokonaisuutta, niin aluksi joku näki paljon vaivaa

  • tuodakseen Enkeli-Elisan tarinan esiin sosiaalisessa mediassa blogien avulla,
  • saadakseen Enkeli-Elisan Facebook-sivulle paljon tykkääjiä,
  • saadakseen Enkeli-Elisalle näkyvyyttä perinteisessä mediassa Minttu Vettenterän kasvoilla
  • ja lopulta saadakseen julkisuutta Enkeli-Elisan tarinaan pohjautuvalle kirjalle Jonakin päivänä kaduttaa.

Tähän mennessä toimittajat ovat onnistuneet tavoittamaan vain kirjailija Minttu Vettenterän vastaamaan kysymyksiin. Ketään muita todellisia henkilöitä ei ole onnistuttu löytämään edes kertomaan, että he eivät halua nimiään julkisuuteen. Hesarin kuukausiliitteen toimittajat olivat ensimmäisiä, jotka tosissaan yrittivät.

Facebook-tykkääjät, blogien lukijat ja ”projektin” julkisuus olivat siis tavoittelemisen arvoisia aiemmin, mutta eivät enää. Miksi?

Jos katsotaan tapahtumien ajallista etenemistä ja arvuutellaan sen perusteella syy-seuraus-suhteita, niin muutos Minttu Vettenterän sosiaalisen median strategiassa tapahtui heti, kun ensimmäinen Enkeli-Elisan kyseenalaistava lehtijuttu ilmestyi. 

Monien aiempien nettihuijausten yhteydessä on nähty sama kuvio: kun alkaa esiintymään kriittisiä kysymyksiä, niin sivustoja aletaan ajamaan alas. Kun taloudellinen hyöty on saavutettu, ei ole enää mitään syytä jatkaa. Poistetaan todistusaineisto, joku voisi sanoa. Se on kuitenkin turhaa, koska kopiot kirjoituksista löytyy varmasti monilta ja monesta paikkaa, sillä kuten sanoin, tämä kuvio on nähty niin monta kertaa aiemminkin.

Samaan aikaan monet edelleen uskovat vankkumattomasti Enkeli-Elisan ja hänen vanhempiensa olemassaoloon. Hyvään asiaan kun tahdotaan uskoa. Varsinkin, jos siihen ollaan sitouduttu jollain tavalla aiemmin. Mahdollisen huijauksen paljastuminen pakottaisi ihmisen myöntämään myös oma erehdyksensä.

Tämäkin on nähty monta kertaa aiemmin. Juuri ihmisten tarvetta uskoa hyvään so. hyväuskoisuutta nettihuijarit käyttävät sumeilematta hyväkseen. Näitä tarinaan ikuisesti uskovia varten huijarit ovat jatkaneet valehteluaan viimeiseen asti – ”seuraajista” on heille paljon hyötyä ”puolustustaistelussa”. Kun tavoite on ollut hyvä, niin huijareille annetaan paljon anteeksi: ”onko sillä edes väliä, onko tarina totta, kun tavoite on kuitenkin hyvä”. Samalla kaikki tarinaan kriittisesti suhtautuvat leimataan pahoiksi.

Enkeli-Elisan tapauksessa median (perinteisen ja sosiaalisen) on esimerkiksi sanottu nyt kiusaavan Minttu Vettenterää, kun on pyydetty todisteita siitä, että tarinalla on edes jotain todellisuuspohjaa. ”Tämähän vain todistaa, että kiusaajia on yhteiskunta pullollaan” ja niin edelleen. Tässä kohtaa voin vain todeta, että kyllä, minuakin on aikanaan kiusattu koulussa, joten se edellisestä vasta-argumentista. Kyse ei todellakaan ole siitä, ollaanko kiusaamista vastaan vai sen puolesta (kukapa olisi sen puolesta?), vaan siitä, hyväksytäänkö huijaamista.

Koulukiusattujen kannalta Enkeli-Elisan tarina on vain karhunpalvelus, jos se paljastuu huijaukseksi – siksi heidän pitäisi kaikista eniten haluta saada totuus esiin. Koulukiusaamisen vastustamiseen ei tarvita yhtään huijaria. Todellisia tarinoita riittää varmasti muutenkin. En yksinkertaisesti ymmärrä argumenttia, että huijaus pitäisi hyväksyä silloin, jos siihen liittyy koulukiusaamisen vastustaminen.

Mitä tästä kaikesta pitäisi ottaa opiksi? Onko siis niin, että mihinkään netissä kerrottuun ei pitäisi uskoa, kuten tapausta kommentoi filosofian professori Timo Airaksinen:

Vain tyhmä uskoo, mitä netin blogeissa ja keskustelupalstoilla kirjoitellaan. Kannattaisi samalla pohtia, kuinka hyväuskoisia me olemme. Turha tässäkään tapauksessa on raivostua, jos on tullut höynäytetyksi. Sitä pitäisi ennemminkin hävetä.

Olen eri mieltä. Suhtaudun blogeihin ja keskustelupalstoihin jota kuinkin samoin kuin muihinkin kanssaihmisten puheisiin: lähtökohtaisesti muihin ihmisiin tulee voida luottaa. Tässä mielessä arvon filosofin ajatus kuulostaa minun korvissani siltä, että ”vain tyhmä uskoo toiseen ihmiseen”. Jos hän on oikeasti tuota mieltä, niin elämme eri todellisuuksissa.

Omaan mielipiteeseen jokaisella on tietenkin oikeus, mutta kun halutaan tietää totuus jostakin asiasta, pitää tarkistaa lähteet ja taustat. Joillakin ihmisillä kuten toimittajilla, tutkijoilla ja poliiseilla on siihen myös ammattinsa puolesta velvollisuus. Heidän osaltaan Airaksinen onkin oikeassa. Nettimaailmassa taustojen tarkistaminen voi olla vaikeaa, koska jopa yksi ihminen voi luoda itselleen puolenkymmentä tekaistua verkkoidentiteettiä, jotka takaavat toinen toisensa luotettavuuden. Tai eihän se vaikeaa ole: virtuaalimaailmassakin jokainen todellinen ihminen on myös lihaa ja luuta.

– – –

Lähetin Minttu Vettenterälle kolme kysymystä, joihin pyysin vastaamaan tänne:

1. Miksi Elisan vanhempien blogi http://enkelielisa.vuodatus.net/ suljettiin heti HS:n kuukausiliitteen jutun ilmestymisen jälkeen?

2. Miksi Enkeli-Elisan infosivusto http://jossainkaukana.net/elisa poistettiin?

3. Mitä muutoksia teette Enkeli-Elisan Facebook-sivulle? Milloin sivu avataan uudestaan?

14 vastausta artikkeliin “Hyvä, paha Internet ja Enkeli-Elisa

    1. Sanoisin, että 99 %:sesti tiedämme. Mitään muuta syytä Enkeli-Elisan infosivuston poistoon on vaikea keksiä.

      1. Ikävä juttu, koska mielestäni asia oli tärkeä.

        Itsekin menin lankaan, ja uskoin, että kaikki on totta.

  1. Aivan.Loistava.Analyysi! Juuri näin!

    Asioilla on yleensä looginen syy-seuraus -suhde ja ihminen toimii johdonmukaisesti – ei itseään/tavoitteitaan/arvojaan vastaan. Ratkaisevaa on ymmärtää viitekehys, ”logiikka”, jolla yksilö toimii. Silloin voi kurkistaa sumutuksen ja harhautuksen ytimeen ja nähdä, mistä todellisuudessa on kysymys.

    Tästä seuraa loogisesti, että mm. yhden sumutuksen ytimessä oleva väite: ”Ihminen kiukustuu manipuloimisesta ja valehtelusta, koska häneltä puuttuu empatia ja hän on kiusaaja [manipuloiva ja valehteleva]” on selvästi absurdi eikä voi siis pitää paikkaansa.

    Todennäköisempi selitys ihmisten suuttumukselle olisi väittämä: ”Mitä tärkeämmäksi ja vakavammaksi ongelmaksi (koulu)kiusaamisen ja itsemurhat näkee, sitä suurempi on tämän huijauksen aiheuttama ärtymys.”

    Valehtelija luottaa epäloogisuussokeuteen, joka kasvaa eksponentiaalisesti, mitä suurempi on asiaan liittyvä tunnelataus. Se on tehokas ase. Tunnekuohussa oleva ihminen ei ehdi pysähtyä tarkastelemaan asiaa ja katsomaan asian ytimeen. Mitä absurdeimmat väittämätä tuntuvat silloin loogisilta ja vastaväitteet tunnetason uhkalta.

  2. Hienoa nähdä, että Airaksisen määritelmä tuntui ontuvalta muistakin. ”Hävetä” kalskahti niin pahasti korvaan, että huhhuh – en ikinä haluaisi elää niin kyynisessä maailmassa, että hyväntahtoista toiseen ihmiseen suhtautumista tulisi hävetä. Ajattelin juurikin niin, että arvostamani suuri filosofi kertoi nyt tuossa kohdassa enemmän itsestään ja omasta ajatusmaailmastaan kuin kommentoimastaan asiasta. Tai sitten häntä siteerattiin väärin, mikä on itse asiassa todennäköisempää. Ei tässä pieni ihminen tideä, milloin luottaa mihinkin mediaan ja kuinka paljon…

  3. Hyvä jos tämä päättyy jo ennen kuin Minttu todistaa oikeudessa ehkä jostain muustakin kuin enkeleistä. Niin että varmuus tämän valheellisuuteen tulisi jo ennen Vettenterän elokuuksi kaavailtua tiedotustilaisuutta.

  4. Enkeli-Elisan taru on lopussa, se on selvää. Todisteet ovat lähes kiistattomia ja sen tuntuu Minttukin jo tietävän, sen verran paljon on sanamuodot muuttuneet kohun myötä. Aluksi kyseessä oli hyvinkin tarkka kuvaus tapahtumista, jossa ainoastaan joitain tilanteita oli kehitelty tarinallisempaan muotoon sekä muokattu suojelemaan mahdollisia osallisia.

    Viimeisimmissä kommenteissa huokui pieni paniikki, yht’äkkiä Enkeli-Elisa onkin oikea ihminen, mutta tarina on täyttä fiktiota, kuten myös Elisan kuolinaikakin. Se jo paljasti hyvin paljon, kun Minttu itse kommentoi, että onko sillä väliä onko Elisa oikea ihminen, koska ongelma on oikea?

    Totuus tietenkin on, että kyllä sillä vaan on väliä. Asia on tärkeä ja on hyvä että siitä keskustellaan, mutta tarkoitus ei pyhitä keinoja. Etenkin kun kyseinen kirjailija hyötyy todennäköisesti taloudellisesti erittäin paljon Enkeli-Elisan tarinasta.

    Toivotaan että Minttu osaa ottaa vastuun teoistaan ja on valmis myöntämään kyseessä olleen puhtaasti fiktiota, mahdollisesti höystettynä omilla lapsuusajan kokemuksillaan. Se olisi paras mahdollinen ratkaisu, eikä se, että hän taistelee tuulimyllyjä vastaan viimeiseen asti ja vie lopunkin huomion itse ongelmalta.

    1. Aloitteesi on erittäin kannatettava.

      Lyhyenä vastauksena kysymykseesi:
      – Kiusaaminen pitää tuoda esiin ja siihen tulee puuttua. ”Pientäkään” kiusaamista ei saa katsoa läpi sormien.
      – Kiusaamisen ennaltaehkäisyä on kehittää koulun ilmapiiriä suvaitsevaan ja muista ihmisistä välittävään suuntaan. Tähän pitää saada koko koulu eli kaikki opettajat ja varsinkin oppilaat mukaan.
      – Jokainen vastaa viime kädessä itsestään. Avainasemassa ovat ryhmän muut oppilaat: hyväksyvätkö he hiljaisesti kiusaamisen vai asettuvatko sitä vastaan.

      Mielestäni KiVa Koulu on tehnyt tässä hyvää työtä: http://www.kivakoulu.fi/ Tärkeintä on tietenkin se, että tehdään ”edes jotain”, eikä vain tuuduttauduta siihen harhaan, ettei ongelma koske omaa koulua.

  5. Hyvä kirjoitus ja olen itsekin seurannut Enkeli-Elisan sivuja, tykännyt niistä. Kirjahan on fiktiivinen teos perustuen kuitenkin todellisiin kokemuksiin. Onko sitten sekoittunut kirjailijan omaa kokemusta ja todellisen Elisan sekä kuviteltua lisäystä kirjaan. Itsekin ihmettelen, miksi kirjailija vetäytyy, selittelee ja poistelee sivuja. Antaa kuvan piilottelusta ja peittelystä. Kirjailija on ilmeisemmin pahastunut ja syvästi loukkaantunut näistä epäilyksistä, toimii tilanteeseen nähden harkitsemattoman nopeasti. Mikäli itse olisin ko. tilanteessa pyrkisin jättämään turhat omat spekuloinnit pois ja odottamaan, mitä poliisilla on tilanteeseen sanottavaa, toimittaisin ns. todisteet perheestä, toki kuitenkin niin, ettei niitä julkituoda kaiken kansan riepoteltavaksi.

    Onko kuitenkin taustalla kirjailijan huomionhaun, myötätunnon tai jonkin muun hakemista ja hyväksyntää tämän kirjaprojektin myötä. Elää oma historiansa läpi ja saada tätä kautta ikäänkuin hyvitystä kouluaikaisesta kärsimyksestä sekä kokea ison joukon tukea näkyvässä työssään koulukiusausta vastaan. Ovatko motiivit omista tarpeista lähtöisin vai yhteiseksi hyväksi?

  6. Voihan motiivina olla sekä omat tarpeet että yhteinen hyvä, eiväthän ne välttämättä sulje pois toisiaan.

    Monihan alkaa toimimaan aktiivisesti jossakin asiassa, kun on itse ensin joutunut kärsimään jostakin, esim. koulukiusaamisesta.

    Moni ajattelee silloin, ettei muiden tarvitse kärsiä samasta, ja alkaa aktiivisesti toimimaan asian hyväksi, ja saa samalla tyydytystä siitä, että voi auttaa muita. siinä omakin mieli sitten saa jonkinlaista hyvitystä.

    Minä en kuitenkaan tuomitse ennen kuin asia on selvitetty, eli olen asian suhteen neutraali toistaiseksi.

  7. Todella hyvää tekstiä, ihan samoja asioita oon itekki tässä mietiskelly !

Jätä kommentti