Enkeli-Elisan opetus: netissä ei ole koko totuus

13Elo12

Kirjoitin kuukausi sitten Enkeli-Elisan tapauksesta. Poliisitutkinta tapauksesta on lopetettu siihen, että asiassa ei ole syytä epäillä rikosta. Kyseessä on erittäin yllättävä päätös, sillä ns. yleinen mielipide ehti jo vakiintua siihen, että Enkeli-Elisalla ei ole todellisuuspohjaa.

1. Poliisin päätös tarkoittaa, että kirjailija Minttu Vettenterän maine on puhdistettu.

2. Se ei tarkoita, että epäselvyydet Enkeli-Elisan tapauksessa olisivat poistuneet. Eivät ne ole, vaikka rikosta ei olekaan tapahtunut.

Tässäpä dilemma: julkisuudessa olleiden faktojen perusteella tapauksessa on paljon epäselvää. Myös poistetut blogit ja Facebook-sivut herättävät kysymyksiä. Miten siis poliisin ”ei syytä epäillä” -päätökseen pitäisi suhtautua?

Oikeusvaltiossa viranomaisten päätöksiin on tyytyminen – ainakin seuraavaan päätökseen asti. Yksittäisen nettikommentoijan näkökulmasta on vain hyväksyttävä, että aina hänellä ei ole mahdollisuutta eikä oikeutta saada tapauksen kaikkia tietoja itselleen.

Koko totuus ei todellakaan ole netissä. Joskus selvimminkin huijaukselta näyttävä tapaus voikin olla totta – tai ainakin ”tosielämään perustuvaa fiktiota”. Tällä kertaa totuutta oli ainakin sen verran, ettei rikosta epäillä.

Onko Minttu Vettenterä sitten kärsinyt vääryyttä nettikeskusteluissa? Taatusti niin on käynyt. Ylilyöntejä on tapahtunut. Minttu Vettenterällä on syyttämättäjättämispäätöksessä hyvä ”selkänoja” usean tutkintapyynnön tekemiseen.

Omasta puolestani olen pyrkinyt pysymään asioissa sekä välttämään henkilöiden loukkaamista. Ajankohtaisista asioista voi kyllä netissä keskustella kunhan pysyy näissä rajoissa. Tässä tapauksessa se tarkoittaa, että en ole sanonut missään yhteydessä Minttu Vettenterän syyllistyneen rikokseen, valehdelleen tms. Sen sijaan olen kirjoittanut siitä, mitä on tapahtunut sekä esittänyt kysymyksiä ja arveluita. Nettikeskustelijoille ja bloggaajille Enkeli-Elisan tapaus on hyvä opetus sananvapauden rajoista: asioita saa kyllä vatvoa ja pyöritellä sekä omia mielipiteitä ja teorioita esittää, kunhan ei loukkaa muita.

Jään mielenkiinnolla seuraamaan, mitä seurauksia poliisin vapauttavalla päätöksellä on. Luulisin ainakin Hesarin kuukausiliitteen reagoivan jotenkin, enkä ihmettelisi, vaikka tapaus käytäisiin läpi myös Julkisen sanan neuvostossa, jonka puheenjohtaja ehti jo ottaa siihen kantaa aiemmin. Enkeli-Elisan tapaus ei siis ole vielä lähelläkään loppua.

P.S. Tämä kirjoitus on vastaus Ulla M. Saikun Twitter-viestiin.

Lisäys 16.8.2012: Minttu Vettenterä myönsi kirjoittaneensa itse ”Elisan vanhempien” blogit

Lainaukset Hesarin uutisesta:

Kun poliisi kysyi Vettenterältä, keitä Miksu ja Riikka ovat, Vettenterä vastasi näin:

”Nämä ’henkilöt’ pohjautuvat henkilöihin, joiden lapset ovat tehneet itsemurhan tai kärsivät pahoista ongelmista koulukiusaamisen vuoksi.”

”Jos tarkoitatte, että olisi Elisan äiti ja isä, jotka kirjoittavat blogia, niin ei, he eivät ole todellisia henkilöitä. Ne tekstit ovat pääasiassa minun kirjoittamiani, sillä perusteella, mitä minulle on puhuttu ja mitä olen näiden ihmisten kanssa viestiä vaihtanut.”

Vielä maanantaina Vettenterä kertoi Tuomas Enbusken radio-ohjelmassa olleensa kohun aikana yhteydessä Elisan vanhempiin Miksuun ja Riikkaan.

Se siitä tarinasta.

Eli tämäkin ”Miksun, enkelin isän” kirjoittamaksi allekirjoitettu teksti on alusta loppuun kirjailijan itsensä tuotosta:

Pyyntö medialle

Pyysin Minttua aikanaan kirjoittamaan Elisan tarinan, koska tunsin, että se oli ainoa tapa, jolla voisin varjella kaikkia maailman Elisoja meidän Elisamme kohtalolta. Nostaisimme esille aiheen, josta ei juurikaan puhuta ja herättäisimme keskustelun siitä kamalimmasta lopusta, jonka koulukiusaaminen voi saada.

Mintun blogin myötä syntyi ajatus, että ehkäpä minä voisin seurata kirjan syntyä ja Mintun tarinan pyörittelyä omassa blogissani. Voisin kirjoittaa mitä ajatuksia kirjan teon yhteydessä minussa on herännyt ja toisaalta omia ajatuksiani koulukiusaamisesta. Samalla oli tarkoitus käsitellä myös omia kaapissa olevia luurankojani.

Olen nyt kuitenkin ollut melko huono kirjoittamaan. Syksyn myötä paha olo Elisan kuolemasta on ottanut todenteolla vallan ja kirjoittaminen on jäänyt Riikan harteille. Olen kuitenkin iloinen, että Elisan tarina on kiinnostanut niin monia. Puhumalla Elisasta me ehkä suojelemme jotakuta toista.

Projekti aloitettiin elokuun lopussa, nyt joulukuu lähentelee puoltaväliä. Tänä aikana blogissa on vieraillut yli 6000 kävijää ja nyt saimme ensimmäisen yhteydenoton medialta.

Kyllä, meidän toiveemme on, että Elisasta puhutaan, mutta me emme halua tulla omina itsenämme, Miksuna ja Riikkana, julkisuuteen. Me emme halua antaa Enkelin vanhemmille kasvoja ja ennen kaikkea me emme halua julistaa mikä on se koulu, josta Elisa sinä eräänä päivänä lähti kotiin ja tappoi itsensä. Me emme halua tästä mitään julkista ajojahtia, emme halua ketään syytellä.

Siksi olenkin esittänyt Minttikselle pyynnön, jonka tiedän olevan suunnattoman iso. Olen pyytänyt häneltä, että hän kirjan kirjoittajana voisi myös edustaa Elisaa. Minttis on ihminen, joka selvisi siitä mistä Elisa ei. Minttis tietää mitä on olla rankasti koulukiusattu ja minä olen osasyyllinen siihen. Minttis tietää myös mitä paha olo on ja se, kun tuntuu ettei enää jaksa. Hän tuntee minut ja Riikan. Tietää minun ajatukseni menneistä paremmin kuin kukaan muu itseni lisäksi. Ehkä juuri siksi, että Minttiksen tausta on mitä se on, tunnen hänellä olevan käsittämätön kyky elää toisten tunteissa mukana. Siksi hän on mielestäni juuri oikea ihminen edustamaan sitä minkä me kaikki koemme tärkeäksi.

Minttiksen puolesta toivoisin, että kaikkinaiset puheet siitä, että Minttis ratsastaa vaikealla aiheella tai käyttää perhettämme jotenkin hyväksi, lopetettaisiin tähän paikkaan. Ajoittain olen kokenut huonoa omaatuntoa siitä, että pyysin Minttistä tekemään tätä, koska olen nähnyt sivusta miten raskas tämä syksy on hänelle ollut. Elisan asioiden käsittely on varmasti ihan sellaisenaankin ollut raskasta, mutta Minttiksen oma tausta ja suunnaton myötätunto eivät varmasti ole asiaa auttaneet.

Niinpä pyydän, että jos haluat kysellä Elisasta joltakulta, osoita kysymyksesi Minttikselle (Minttu Vettenterä, minttis@jossainkaukana.net, http://www.minttis.com). Hän osaa tarpeen vaatiessa kääntyä meidän puoleemme.

Ystävällisin terveisin

Miksu, Enkelin isä

Lähde: http://www.jossainkaukana.net/elisa/medialle.htm (lainattu 12.7.2012)

Tämä siis oli se alkuperäinen asetelma, joka osoittautui ei vain osittain vaan täysin fiktioksi. Minulla on tuon infosivuston sisällöt tallella, eikä missään mainita, että kaikki henkilöt ovat yksi ja sama kirjoittaja. Päinvastoin sivustolla yritettiin viimeiseen asti ”objektiivisesti” osoittaa tapahtumat todeksi. Jos tämä ei ollut huijausta, niin mikä sitten? 😦

Advertisements


9 Responses to “Enkeli-Elisan opetus: netissä ei ole koko totuus”

  1. Niin no, poliisin tiedotteen voi lukea niin, että kun kerran on sanottu takakannessa että on fiktiivinen tarina (joka perustuu tositapahtumiin), niin ostajat voivat syyttää itseään siitä, että ovat tulkinneet esim. Elisan tappaneen itsensä, Miksun olevan oikea hahmo jne.

    Esim. jos tarina perustuu Mintun mukaan hänen omiin nuoruuteensa kokemuksiin, niin silloin lause ”fiktiivinen tarina tosielämän ihmisestä” pitää paikkaansa.

  2. 2 Harto

    Poliisin kommentit olivat tosiaan omituisia. Toisaalta sanotaan, että ”ei ole tullut ilmi mitään, mikä viittaisi rikokseen”, jonka voi tulkita niin, että kirjailija on kyennyt osoittamaan tarinan todellisuuspohjan, ja toisaalta vedotaan siihen, että kirjan takakannessa mainitaan fiktiivisyydestä. Tosin haastattelussa on aina myös se toinen osapuoli – toimittaja – joka vaikuttaa siihen, mitä julkisuuteen päätyy, joten parista lyhyestä kommentista ei kannata tehdä kummoisiakaan johtopäätöksiä.

    Kirjahan on vain yksi juonne tapauksessa. Netissä olleet ”Elisan isän” kirjoitukset sekä oikeiksi väitetyt päiväkirjan sivut (=valokuvat) ovat eri juttu. Kirja tuli vasta paljon niiden jälkeen. Mutta en voi uskoa, etteikö poliisi ollut tutkinut myös niitä – sen verran kauaa asiaa kuitenkin selvitettiin, että kokonaisuuden luulisi tulleen selväksi.

    Toisaalta olisi kiintoisaa tietää, kuuliko poliisi asiassa ketään muuta kuin kirjailijaa itseään – ts. tavoitettiinko Elisan vanhempia.

  3. 3 Sanna

    Olenko ainoa joka on alusta alkaen ymmärtänyt, että faktoja on muuteltu perheen ja ystävien suojelemikseksi? Myös ehkä koulukavereiden.

    Jos asiassa ei ole rikosta tapahtunut, Elisa on jossain ollut olemassa, hänestä on MV tehnyt FIKTIIVISEN tarinan, eli lisäillyt ja maustanut tarinan runkoa. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Ja kyllä, tiedän että itsemurhaa ei saa glorifioida, mitä muuta?
    Ketään ei olisi kiinnostanut tarina tytöstä jota kiusattiin, sitä tapahtuu jatkuvasti, tämä herätti monen ihmisen puhumaan.
    Kovin moni ”asiantuntija” on sitä mieltä, että tästä ottavat opiksi itsemurhaa miettivät, toivottavasti eivät huonossa mielessä.

  4. 4 T

    Nyt en ihan ymmärrä, miksi Enkeli-Elisa muuttuisi todeksi sillä, että poliisi toteaa, että rikosta ei ole tapahtunut. Alun pitäenkin ihmettelin, miksi poliisi tutkii asiaa, koska en keksinyt, minkä rikoksen kirjailija (tai kuka takana onkaan) olisi tehnyt väittämällä tekstiään todella tapahtuneeksi.

  5. 5 Iiro

    Täytyypä kompata ”T”:tä. Miksi ihmeessä tilanne on jotenkin nyt muuttunut, kun poliisi toteaa, että rikosta ei ole tapahtunut. Ei taida valehtelu rikos olla vielä Suomessa. Hesarin kuukausiliitteen ilmestymisen Vettenterä ei ole kertaakaan tuonut esiin mitään mikä tukisi sitä, että kirjan henkilöt olisivat oikeasti olemassa.

  6. Poliisi on tutkinut ymmärtääkseni petosrikoksen mahdollisuutta. Tähän kuuluu taloudellinen hyöty. Pelkän fiktiivisen omakustannekirjan julkaiseminen tuskin täyttää petosrikoksen kriteerejä. Eiköhän poliisillekin ole ollut koko ajan selvää, että tarina on fiktiota.
    Harmi vain, että kaikki poliisitutkintaa koskevat uutiset ovat olleet epäselvää huttua sen osalta, mitä tutkitaan ja miksi. Näin kirjailijan on helppo kääntää lopputulos merkitsemään sitä, että hänen tarinansa oli totta.
    Tässä Ylen uutisessa poliisi sanoo aika selvästi, että tarina on fiktiota:
    http://yle.fi/uutiset/poliisi_enkeli-elisan_petostutkinta_paattyy/6255643
    ”Tämä kaikki kohu, mikä tässä on, niin tässähän puhutaan Enkeli-Elisasta, ja tämä tarina mikä tässä velloo, niin poliisin näkemyksen mukaan nyt on, niin kuin kirjailija itsekin toteaa, niin fiktiivistä tarinaa.”

    • 7 Harto

      Tuon YLE:n jutun myötä tapausta voinee pitää selvänä: mitään ”Elisaa” ei ole ollut.

  7. 8 Marjut

    Kaikkein törkeintä moraalisesti minun mielestäni tässä tapauksessa on se, että Vettenterä on käyttänyt poliisikuulusteluissa kuvitteelliseksi myöntämäänsä surevaa isää Miksua kehumaan estoitta Vettenterää itseään kirjailijana ja ihmisenä sekä vielä hänen kirjansa käsikirjoitustakin. Jos se ei ole harhaanjohtavaa markkinointia niin mikä sitten?

  8. 9 Kirsi

    Minulle oli yllätys se, että blogien takana on kirjailija itse. Hämmästynyt olen. Vaikka kyse oli fiktiivisestä tarinasta, mutta siltikin sitä seurattuani lukijana uskoin blogien takaa löytyvän aidot vanhemmat. Näin ei ollutkaan. Olikohan kirjailija saanut vaikutuksensa elokuvasta Valehtelija (Jim Carrey9?


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: