Facebookin varjopuolet: kuusi pahinta ongelmaa
Facebook on maailman suosituin yhteisöpalvelu, joka herättää tunteita sekä puolesta että vastaan. Moni on päättänyt jäädä Facebookin ulkopuolelle. Kyse ei ole pelkästään halusta pitää kiinni yksityisyydestään, vaan Facebookissa on toden totta paljon pielessä.
1. Facebookissa on miljoonia ”haamukäyttäjiä”
Aloitetaan paljon puhutuista käyttäjäluvuista. Facebookin omien sanojen mukaan sitä käyttää kuukausittain 955 miljoonaa ihmistä ja päivittäin 552 miljoonaa. Suomessa Käyttäjiä on SocialBakers-sivuston mukaan noin 2,1 miljoonaa. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ikäryhmittäinen tarkastelu paljastaa, että luvuissa on paljon ilmaa.
Eilen levisi uutinen, että kaikista Facebookin käyttäjistä jopa 8,7 % eli 83 miljoonaa kuukausittaista käyttäjää rikkoo jollain tavalla palvelun käyttöehtoja. Niin sanottuja ”tuplakäyttäjiä” on 4,8%, muita kuin ihmisiä (yrityksiä, lemmikkejä yms.) 2,4% ja 1,5% muita ”epätoivottuja” käyttäjiä kuten väärällä nimellä esiintyviä.
Jos Facebookin käyttäjäluvuista lasketaan pois 8,7%, niin palvelussa on nyt käyttäjiä maailmanlaajuisesti 872 miljoonaa ja Suomessa 1,9 miljoonaa. Näiden lukujen sijasta mainostajille esitellään todellisuutta suurempia numeroita.
2. Facebook ei estä pääsyä alaikäisiltä, vaan havittelee heitä
Kuvaavaa on, että Facebook ei ilmoita, kuinka moni sen käyttäjistä on alle palvelun vaatiman 13 vuoden ikäinen. Se kuitenkin tiedetään, että Facebookia käyttää n. 7,5 miljoonaa alle 13-vuotiasta ja heistä 5 miljoonaa on alle 10-vuotiaita. Suomessa vuonna 2010 tehdyn Lapsen ääni -kyselyn mukaan 10-12-vuotiaista lapsista 56% käyttää Facebookia.
Lienee selvää, että yhteisöpalvelu, jossa on helppo esiintyä muuna kuin itsenään, ei ole pienille lapsille turvallinen paikka. Tästä huolimatta Facebook suunnittelee, miten se voisi avata palvelun nykyistä nuoremmille käyttäjille.
3. Facebook on rikollisten suosiossa
Facebook on kätevä paikka pitää yhteyttä läheisten ihmisten kanssa – myös rikollisille. Rikollisten suosion takia Facebook skannaa käyttäjien yksityisiäkin viestejä. Esimerkiksi kanadalaisella paloittelumurhaajalla oli yli 70 Facebook-profiilia. Rikolliset eivät käytä Facebookia pelkästään yhteydenpitoon, vaan rikoksia tehdään myös Facebookin avulla tykkäysansoin, klikkaussieppauksin ja niin edelleen. Poliisin nettirikollisuutta koskevassa pohdinnassa Facebook mainitaan 12 kertaa mitä erilaisimpien rikosten ja väärinkäytösten yhteydessä.
Lisäksi Facebookissa tehdään runsaasti vähemmän vakavia rikoksia. Poliisi saa jo päivittäin ilmoituksia Facebook-häirinnästä. Voi vain arvailla, kuinka monta kunnianloukkausjuttua on käsitelty Facebookin ”myötävaikutuksella”.
4. Facebookilla on huono menneisyys yksityisyyden kunnioittamisessa
Facebookia on usein syytetty käyttäjien yksityisyyden loukkaamisesta, ja Yhdysvalloissa se on viranomaisten erityisvalvonnassa. Myös EU:n tekemän tarkastuksen perusteella Facebookille annettiin useita suosituksia käyttäjien yksityisyyden parantamiseksi.
Saksassa viranomaiset puuttuivat mm. siihen, että Facebook ei kysy käyttäjiltä hyväksyntää, kun toinen käyttäjä merkitsee heidät valokuvaansa. Paljon ihmetystä herättää vastaavasti se, että käyttäjät voivat liittää kavereitaan luomiinsa ryhmiin ilman heidän lupaansa. Facebook ei siis kanna vastuutaan, vaan sysää sen käyttäjille.
Yksityisyyden arvostamisen lisäksi Facebookilla on opittavaa käyttäjien päätösvallan kunnioittamisessa. Tähän mennessä Facebook on pakkosyöttänyt käyttäjille esimerkiksi oman sähköpostinsa ja aikajana-profiilit sekä päättänyt käyttäjien puolesta, mitkä saapuneet viestit heitä kiinnostavat.
5. Facebook panostaa mainosmyyntiin, mutta mainostajalle voi jäädä luu käteen
Mainokset yksinään ovat joillekin riittävä syy olla käyttämättä Facebookia. Mikään hyvä bisnes mainosmyynti ei silti Facebookille ole, sillä tällä hetkellä yhtiö tekee pahasti tappiota ja sen pörssiarvo on puolittunut toukokuisen listautumisen jälkeen.
Facebookissa mainostaminen ei ole hyvää bisnestä myöskään kaikille mainostajille. Amerikkalainen Limited Run -yritys kertoi vast’ikään, että jopa 80 prosenttia siltä veloitetuista Facebookin mainosklikkauksista oli robottien tekemiä. Facebook ei ole kommentoinut väitettä.
Maksullisten mainosten lisäksi Facebookia käytetään monella muullakin tavalla mainontaan – esimerkiksi kannustamalla käyttäjiä jakamaan mainoskuvia omille kavereilleen. Monet mainoskampanjat rikkovat Facebookin asettamia sääntöjä, mutta Facebook katsoo sitä enimmäkseen läpi sormien.
Aalto-yliopiston myynnin johtamisen professori Petri Parvinen kertoo esimerkistä, jossa erään matkatoimiston Facebook-tykkääjien määrän lisääntyminen johti lopulta myynnin kokonaismäärän laskemiseen. Parvisen mukaan kyse on siitä, että Facebookin uutuudenviehätys on ohi.
6. Facebook koukuttaa tykkäämisellä ja ”ryöstämällä” ihmissuhteesi
Niin raadollista kuin se onkin, Facebookille tärkeintä on, että käytät mahdollisimman paljon aikaa palvelussa ja klikkaat mahdollisimman montaa mainosta. Muihin sosiaalisen median palveluihin verrattuna Facebook on todellinen aikasyöppö: keskimääräinen käyttäjä viettää sivustolla aikaa yli 400 minuuttia kuukaudessa!
Tärkeä keino käyttäjien koukuttamiseen on tykkääminen. Kukapa ei haluaisi tykätä. Mitä kauempaa käyttäjät ovat olleet Facebookissa, sitä useammin he painavat tykkää-nappia, kommentoivat toisten käyttäjien viestejä ja kirjoittavat omia status-päivityksiä. Vastaavasti ystävien määrä lisää käyttäjien aktiivisuutta. Kyse on pahimmillaan vakavasta riippuvuusongelmasta.
Monien tutkimusten mukaan Facebookia käytetään nimenomaan yhteydenpitoon kavereiden kanssa. Toinen merkittävä käyttötapa on yhteydenpidon vastakohta: muiden ihmisten kyttääminen. Jopa 16% Facebook-käyttäjistä ei ole koskaan päivittänyt omaa status-viestiään.
Voi hyvällä syyllä kysyä, voiko Facebookista tulla liian tärkeä osa ystävyyssuhteiden hoitamista – jopa niin, että se lopulta päättää todellisen ystävyyssuhteen? Tähän ainakin viittaa tutkimus, jonka mukaan 22 prosenttia nuorista ja 15 prosenttia aikuisista yhteisösivustojen käyttäjistä kertoi katkaisseensa välinsä johonkin ystäväänsä yhteisösivustoilla ilmenneen tapahtuman vuoksi.
Loppujen lopuksi Facebook epäonnistuu siinä, millä se käyttäjiä houkuttelee.
Jos kuitenkin käytät, niin…
Ongelmista huolimatta allekirjoittanut jaksaa kannustaa ihmisiä ja organisaatioita Facebookin käyttöön. Facebookissa on myös paljon hyvää ja siellä solmitut ihmissuhteet voivat muodostua todella tärkeiksi – siis myös Facebookin ulkopuolella.
Oleellista on varoa sudenkuoppia ja pitää maalaisjärki mukana toiminnassaan. On asetettava omat (ja lastensa) rajat sekä kunnioitettava muiden rajoja. Tärkein neuvoni voisi olla tämä: Facebook ei ole yksityinen, vaan julkinen.
Joten älä julkaise Facebookissa mitään, minkä haluat pysyvän salassa, ja myös ”harmaalla alueella” olevat jutut kannattaa jättää julkaisematta. Tämä pätee varsinkin kuviin. Kokeneetkin käyttäjät tekevät tässä virheitä, joita katuvat sitten myöhemmin.
Ja luonnollisesti kohtuus kaikessa. Jos Facebookin käyttöaika on riistäytynyt käsistä, niin sen voi aluksi vaikka puolittaa ja etsiä mielekkäämpää tekemistä joko netistä tai sen ulkopuolelta. Moni käyttäjä on kokenut paljon hyödyllisemmäksi yhteisöpalveluksi esimerkiksi Twitterin.
P.S. Kirjoituksen lähteet löytyvät kootusti täältä.
Filed under: Facebook, facebook timeline, käyttöehdot, lapset, markkinointi, sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, tietoturva, tietovuoto, tilastot, toimintakulttuuri, yksityisyys | 8 Comments
-
Blogia kirjoittaa ohjelmistoalan yrittäjä, tietokirjailija, kouluttaja, oppimisen ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä (esittely).
» Seuraa Twitterissä
» Sosiaalisen median koulutukset
» GDPR-koulutukset
» Verkostoanalyysit
-
Viimeisimmät kommentit
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Kiinnostava kirjoitus. Kaikki esittämäsi pointit ovat hyviä ja tärkeitä, mutta haluan silti haastaa niitä vähän.
1) Olen samaa mieltä siitä, että on erittäin arveluttavaa, jos Facebook ilmoittaa mainostajille lukuja, jotka eivät vastaa todellisuutta (vaikka todennäköisesti aika harva suomalainen mainostaja välittää siitä, onko palvelulla oikeasti 2,1 vai 1,9 miljoonaa käyttäjää, suuruusluokka on riittävän lähellä). Toisaalta on myös ymmärrettävää, että ei ole täysin triviaalia selvittää, kuinka paljon käyttäjiä oikeasti on: tämäntyyppinen palvelu voi ainoastaan asettaa palvelulle käyttöehdot ja toivoa, että ihmiset noudattavat niitä, mutta miljardin ihmisen valvominen vaatisi lähes loputtomasti resursseja. Lisäksi, ymmärtääkseni mainostajat maksavat yleensä klikeistä, jolloin käyttäjämäärällä ei pitäisi olla niin suurta merkitystä. Lisäksi postauksen alku antaa ymmärtää, että artikkelissa käydään läpi nimenomaan palvelun käyttöön liittyviä pointteja, eikä mainostajien tilanne tunnu siitä näkökulmasta niin oleelliselta.
2) Tässä pointissa sanan ”Facebook” paikalle voisi vaihtaa sanan ”Internet”. Pitäisikö jälkimmäinenkin kieltää alle 13-vuotiailta? Facebookilla (tai millään muullakaan palvelulla) ei myöskään ole käytössään maagista tapaa selvittää ikänsä valehtelevien käyttäjien todellista henkilöllisyyttä. Ongelma ei siis ole mitenkään Facebook-spesifi eikä johdu asiasta, jonka nimenomaan Facebook tekee väärin ja jotkut muut verkkopalvelut paremmin. Facebook on tietysti helppo maalitaulu, koska se on isoin.
3) Jälleen sanan ”Facebook” paikalle voisi vaihtaa sanan ”Internet”, ja melkein kaikki kohdassa sanottu pitäisi silti paikkansa. Lähes kaikkea ihmisen kehittämää teknologiaa voidaan käyttää (ja käytetään) sekä hyvään että pahaan, muttta se ei ole syy pysäyttää teknologian kehitystä.
4) Facebookilla on miljardi käyttäjää. Pystyäkseen innovoimaan kilpailijoitaan tehokkaammin sen pitää jatkuvasti kehittää uusia ominaisuuksia. Se ei voi aina tehdä päätöksiä, jotka miellyttäisivät kaikkia. Jos jollain palvelulla on enemmän käyttäjiä kuin muilla, se johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että kyseinen palvelu on paras. Silti samaan aikaan juuri sen isoimman palvelun käyttäjät tuntuvat valittavan eniten – yksinkertaisesti siksi, että heitä on eniten, joten myös valittajia riittää. Toki Facebook on tehnyt välillä myös selviä virheitä. Kaikki tekevät niitä. Se on myös tunnustanut monet virheensä, pyytänyt niitä anteeksi ja korjannut ne. Munakasta ei voi tehdä rikkomatta munia.
5) Samat huomiot kuin kohtaan 1. Pidän itsekin nykytilannetta Facebookissa mainontaa harjoittavan kannalta ongelmallisena (toki jälleen sanan Facebook paikalle voisi vaihtaa sanan Internet, Google ei suinkaan ole vapaa kaikista näistä ongelmista). Yksittäisen fb:n käyttäjän kannalta tämä ei kuitenkaan tunnu oleelliselta.
6) Minusta oleellisin kysymys on se, mitä muuta ihmiset tekisivät ajalla, jonka he viettävät nyt Facebookissa. Eli onko tämä aika pois esimerkiksi kasvokkain tapahtuvilta kohtaamisilta, vaiko kenties ennemminkin telkkarin tuijottamiselta? Monen ihmisen kohdalla Facebook nimenomaan lisää myös niitä tosielämän kontakteja – siellä sovitaan, koska ja missä nähdään, ja lähetetään kutsut erilaisiin tapahtumiin. Minulla ei ole asiasta tutkimustietoa, mutta oma mutuni on, että Facebook ennemminkin yhdistää kuin erottaa ihmisiä, myös verkon ulkopuolella. Jos sinulla on päinvastaista tutkimustietoa, laita ihmeessä linkki.
”Voi hyvällä syyllä kysyä, voiko Facebookista tulla liian tärkeä osa ystävyyssuhteiden hoitamista – jopa niin, että se lopulta päättää todellisen ystävyyssuhteen?” Tämä kysymys on hämmentävä. Kaikkia maailman kommunikaatiotapoja käytetään myös toisen ihmisen loukkaamiseen. Koska niin suuri osa ihmisten viestinnästä tapahtuu nykyisin Facebookissa, on hyvin ymmärrettävää, että siellä myös loukataan toisia – toisinaan sillä seurauksella, että ystävyyssuhteet päättyvät. Toki tekstimuotoisessa kommunikaatiossa loukkaaminen on helpompaa, kun toisen ilmeitä ja eleitä ei näe. Sama ongelma pätee myös vaikkapa messengeriin tai kirjeisiin. Olennainen kysymys on tässäkin siis se, vähentääkö Facebook ihmisten fyysistä kanssakäymistä.
Kiitos kommentista. Oikeastaan toivoinkin, että joku haastaa kirjoitustani, koska totuus ei koskaan ole pelkästään mustaa tai valkoista. Minulla ei ole mitään sen kummempaa Facebookia vastaan, vaan kirjoituksen tavoitteena oli tarkastella palvelua kriittisesti. Sosiaalisen median kouluttajana/konsulttina kriittinen suhtautuminen on tärkeää, jotta voi sitten tuoda asiakkaille esiin sekä Facebookin hyvät että huonot puolet. Perinteisen median suunnalta sosiaalista mediaa kritisoidaan tämän tästä, mutta samaa soisi näkevän useammin some-toimijoidenkin suunnalta.
Sitten kommenttiisi. Argumenttisi ovat hyviä, mutta uskallan silti väittää myös vastaan.
1) Haamukäyttäjät eivät ole ongelma vain vääristyneiden käyttäjämäärien vuoksi, vaan siksi, että he näkyvät muille käyttäjille Facebookissa ”oikeina” käyttäjinä. Usein feikkikäyttäjän voi erottaa (nimestä, profiilikuvasta tms.), mutta aina näin ei ole – varsinkaan identiteettivarkausten kohdalla. Esimerkkinä vaikkapa Interpolin pääsihteerin valeprofiili: http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/art-1288338207990.html
2) Epäilemättä myös Facebook mielellään ulkoistaisi vastuunsa Internetille. Minä puolestani peräänkuulutan vanhempien vastuuta. Joka tapauksessa Facebook voisi tehdä enemmän liian nuorten käyttäjien estämiseksi. Monet muut nettipalvelut pyytävät alaikäisiltä esimerkiksi vanhempien sähköpostiosoitteen ja/tai pyytävät vanhemmalta hyväksynnän käyttäjätunnuksen luonnille. Alaikäisethän (siis alle 18-vuotiaat) eivät saa edes omin päin rekisteröityä Facebookiin, koska sopimuksen yrityksen kanssa saa tehdä vain täysi-ikäinen.
3) Tästä olen samaa mieltä. Rikosten estämiseksi meillä on poliisi, oikeuslaitos, laissa määrätyt rangaistukset jne. Ihmiset tekevät rikoksia, ei Facebook.
4) Ensin täytyy puuttua siihen, että Facebookilla _ei ole_ miljardia käyttäjää, vaan alle 900 miljoonaa. Miljoonat ovat ISOJA lukuja, joten niitä ei kannata pyöristellä ylöspäin samalla tavalla kuin satoja tai tuhansia.
Toiseksi käyttäjien määrä ja palvelun hyvyys/huonous eivät kulje käsi kädessä – niin on ainoastaan, jos mittarina pidetään suosituimmuutta.
Kuten sanoit: ”Facebook on tehnyt välillä myös selviä virheitä.” Ne olisi voitu välttää kiinnittämällä enemmän huomiota käyttäjien yksityisyyteen. Nyt kun Facebook on tarkemmassa valvonnassa, sillä ei ole enää (yhtä paljon) varaa virheisiin.
5) Sanoisin kyllä niin, että mainonta on mitä enimmissä määrin asia, joka koskee palvelun käyttäjiä. Kun mainostus toimii hyvin, mainokset ovat hyviä ja mainostajat tyytyvät sallittuun mainontaan. Kun se toimii huonosti, jotkut mainostajat lähtevät kokeilemaan rajojaan ja tekevät myös palvelun käyttöehtojen vastaista mainontaa. Jos paras tulos mainostajan kannalta saadaan kielletyllä mainostavalla, niin jotain on pielessä. Facebookissa tilanne muistuttaa jälkimmäistä.
Ylipäätään Facebook on tällä hetkellä vähän kuin villi länsi: sääntöjä kyllä on, mutta niitä valvotaan huonosti ja rikotaan laajasti. Tällainen toimintakulttuuri ei ainakaan minun silmissäni nosta Facebookin arvoa.
6) Olet oikeassa, että Facebook pikemmin lisää ihmisten sosiaalisuutta kuin vähentää sitä. Se tekee sitä todella, vaikka suuri osa sosiaalisuuden tunteesta syntyykin melko pinnallisista asioista kuten toisten viestien tykkäämisestä tai siitä, että joku muu tykkää omasta viestistäni. Syvällisempi sosiaalisuus on keskustelua – vieläpä sellaista, jossa on jotain sisältöä.
Itse asiassa pinnallisuus ja valheellisuus/onttous on laajempi ilmiö, joka liittyy moniin sosiaalisen median palveluihin eikä pelkästään Facebookiin.
Iltasanomilla oli tänään aiheeseen liittyvä juttu Facebookin koukuttavuudesta:
http://www.iltasanomat.fi/digi/art-1288489607751.html
Jännästi sanottu:
”Pelkästään Facebookissa käytetty aika ei kuitenkaan tarkoita haitallista riippuvuutta.
Riippuvuudesta tulee ongelma silloin, kun toiminta tuottaa syyllisyyttä ja vaikeuttaa elämää.”
Luin blogiasi pitkästä aikaa ja totesin, että pitäisi piipahtaa useamminkin 🙂 Tämä kirjoitus on monessakin mielessä ajankohtainen, mutta etenkin tuon kohdan 3 osalta. Viime viikolla Iltalehti tiivisti useista eri lähteistä artikkelin, jonka ydinviesti oli että henkilö jolla ei ole Facebook-profiilia, on mahdollisesti massamurhaaja ja joka tapauksessa liian epäilyttävä rekrytoitavaksi tai treffiseuraksi. http://www.iltalehti.fi/digi/2012080715927705_du.shtml
Yleisesti ottaen jaan tunnelmasi Facebookista. Jos voisin jollain mahdilla lakkauttaa sen olemassa olon, saattaisin ainakin harkita vakavasti. Ylimielinen suhtautuminen henkilötietoihin ja tietoturvaan häiritsee, mutta toki ylipäätään tuo ihmisten Facebookille vapaaehtoisesti antama ”ylivalta” on melkein häkellyttävää. Koska tällaista mandaattia on kuitenkin turha haaveilla, pyrin elämään Facebookin kanssa mahdollisimman hyvin ja sen parhaita puolia hyödyntäen. Etenkin työn puolesta olen FB:n kanssa naimisissa vielä piiiiitkäään 🙂
Facebook on osa sitä pyramidia, joka lisää informaatioähkyämme. Olla koko ajan ”elämämme päivitysten”, tieto- ja informaatiotulvan, mainosten, kommenttien ja kommentoinnin, uutiskilpailun päälle räjähtävien otsikoiden ym. ympäröimänä pistää miettimään asioita. Onko tämä sitä ”oikeaa elämää” itsessään, vai kenties elämän tiedostamatonta haaskaamista suhteellisen lyhyen ajan sisällä tapahtuneen valtavan teknisen kehityksen koukuttamana ja vielä alkuinnostuksessa. Mihin päädymme, ei kai tiedä kukaan.
Jokaisella on oma polkunsa ja jokainen käsittelee edellämainitut asiat itsessään, mutta valtavirta kulkee pääuomassaan kohti tulevaisuutta, jota on entistä vaikeampi hahmottaa. Elämänmuotomme kehykset muuttuvat niin että heikompia hirvittää ja esimerkiksi yhteiskunnan päätöksentekijät ovat yhä vaikeamman tehtävän edessä. Hallita kokonaisuuksia, vieläpä oikeudenmukaisesti, siinäpä urakkaa.