Sosiaalisen median kritisointi nousi puheenaiheeksi Sometussa Opettaja-lehdessä ilmestyneen Mikko Lehtosen kolumnin johdosta. Kuten keskustelussa on todettu, sosiaalisen median kritisoiminen on helppoa. Se voi kuitenkin olla kahdenlaista: rakentavaa tai torjuvaa.
Torjumisesta on kyse, kun mikä tahansa uusi asia leimataan turhaksi tai vahingolliseksi, eikä siitä haluta ottaa selvää ennen mielipiteen muodostamista. Se koetaan itselle uhaksi, koska sitä ei tunneta. Uusi asiahan voisi pahimmassa tapauksessa pakottaa oppimaan jotain uutta ja arvioimaan uudelleen vanhoja toimintatapoja. Muutokset vasta pelottavatkin.
Toinen tapa on suhtautua uusiin asioihin rakentavalla tavalla kriittisesti. Kriittisen arvioinnin tekeminen edellyttää uuden kokeilemista ja asiaan perehtymistä. Tarkalleen ottaen kyse on useammasta arviointisyklistä ja samalla oppimisesta. Sen jälkeen voi punnita sekä etuja että haittoja. Silloin ei ole mitään syytä painottaa tai kieltää jompia kumpia piirteitä. Sosiaalisessa mediassa riittää niitä molempia – riippuen tavasta, miten sitä käytetään.
Ja juuri siitä onkin kyse: käyttötavasta. Mikään väline ei ole hyvä tai huono itsessään, vaan hyvyys riippuu soveltamisesta. Ja sosiaalinen mediahan ei käsitteenä edes tarkoita välinettä vaan prosessia, jossa muodostetaan yhteisiä merkityksiä (välineiden avulla). Siksi sosiaalisen median torjuminen ja kritisoiminen irrotettuna käyttötavoista on täysin merkityksetöntä. Sitä voi verrata vaikkapa ajattelemisen kritisoimiseen. Kertakaikkisen turhaa filosofointia. Varmasti olen tehnyt sitä itsekin. 😉
Sen sijaan käyttötapoja voidaan ja niitä tuleekin arvioida kriittisesti. Myös välineitä, verkkopalveluita, sosiaalisen median strategioita, somen markkinointikäyttöä, some-yrityksiä, verkkoyhteisöjä, bloggaajia ja niin edelleen voi kritisoida. Verkosta löytyy myös lukematon määrä silkkoja epäonnistumisia: wikejä, blogeja ja yhteisösivustoja, jotka kumisevat tyhjyyttään. Arvioinnilla kävisi selville, mikä niissä on mennyt pieleen, ja niistä voisi ottaa opiksi. Itse olin aikanaan mukana perustamassa Sometuun omaa ryhmää sosiaalisen median suutareille, mutta sekin jäi tyhjäksi – kuten aiheeseen sopii. Vai eikö kriittiseen arviointiin ja jopa omien epäonnistumisten esille nostamiseen kuitenkaan ole oltu vielä valmiita? Mutta jos arviointia ei tehdä, kyse on perusteettomasta hypettämisestä, joka on torjumisen vastakohta. Kummallekin on yhteistä köyhä ajattelu.
Tällä hetkellä sosiaalisesta mediasta käydään aktiivisesti keskustelua, ja se on hyvä. Keskustelua tarvitaan aina, kun vaikkapa yrityksessä muutetaan vanhoja toimintatapoja – sosiaalisen median tai minkä tahansa käyttöönoton yhteydessä – jotta torjujat ja uudenkokeilijat voivat ymmärtää toistensa mielipiteet. Keskustelun kautta saadaan kaikki mukaan muutokseen ja voidaan löytää jopa jonkinlainen yhteinen käsitys, joka sallii erilaiset suhtautumistavat. Muutoin sosiaalinen mediakin jää vain pienen piirin etuoikeudeksi.
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Hyviä ajatuksia. Keskutelu on aina tervetullutta.
Luin itsekin tuon Opettaja-lehden kolumnin ja osaltaan keskustelua Sometun sivuilla. Kriittinen puheenvuoro ei hirveästi vakuuttanut asiaa tuntevaa. Toinen kriittinen puheenvuoro tuli aiemmin Petteri Järviseltä (linkki alla).
http://pjarvinen.blogspot.com/2009/12/sosiaalinen-media-ylikierroksilla.html
Sosiaalinen media on kuuma peruna tällä hetkellä. Vaikea sanoa missä vaiheessa hype-käyrää mennään kun itse olisi kuvitellut pahimman kohun jo laantuneen kun asia on ollut niin kauan esillä – siis omassa näköpiirissäni, ei varmaan laajemmin. Tällä hetkellä tuntuu että hype tulee vielä edelleen yltymään ennen kuin laantuu.
Kriittiset puheenvuorot kuuluvat varmasti aiheeseen ja niille on tarvetta jotta keskustelu voi siirtyä työkaluista ja kanavista siihen mitä niillä tehdään. Eli mihin ja miten sosiaalista mediaa voi hyödyntää. Toivottavasti tilanne paranee kunhan aika vähän kypsyy.
Maailmalla jotkut konsultit ovat hylänneet sosiaalista mediasta (tai Web/E2.0:sta) puhumisen ja lanseeranneet omia termejään kuten ”social business design” ja ”enterprise social collaboration”. Suomeksi on vähän vaikeampi keksiä uusia hyviä termejä, vaikka tilausta niille varmasti olisi… 😉
– Harri Lakkala / Intosome
Kiitos kommenteista ja linkistä Järvisen kirjoitukseen (johon otin kantaan uusimmassa kirjoituksessa: https://harto.wordpress.com/2010/01/11/maailma-muuttui-jo-mutta-millaiseksi/ ).
Minusta on hyvä, että sosiaalinen media lähti Suomessa yleistymään juuri opetuksen ja koulutuksen alalla. Sieltä jos mistä löytyy ja on löytynyt perusteltuja tapoja käyttää sosiaalista mediaa järkeviin tarkoituksiin.
On totta, että kaikki uusi vaatii myös kypsyttelyä: hyvät sovellukset löytyvät ehkä vasta myöhemmin. Moni kokeilee kymmenittäin erilaisia some-palveluita, mutta vain muutamat niistä jäävät vakituiseen käyttöön.