Pidin eilen Pyhäjoen Saaren koululla tunnin sosiaalisen median ja netin turvallisesta käytöstä 7.-, 8.- ja 9.-luokkalaisille sekä vielä iltasella vanhempainillan. Jälkimmäinen oli suunnattu laajasti kaikille koululaisten vanhemmille eskarista lukioon asti.
Oppilaille pidetyn tunnin esityksen löydät tästä. Alla on samoista aiheista vanhempainillassa pitämäni hieman edellistä laajempi esitys.
Yksi asia, mitä painotan vanhempainilloissa ja painotan tässäkin:
Vanhempi/huoltaja on vastuussa lapsensa somepalvelujen käytöstä ja niiden valvonnasta.
Näin on ensinnäkin siksi, että vanhemman/huoltajan vastuulla on huolehtia lapsesta ja tämän hyvinvoinnista. Tämä näkökulma painottuu sitä enemmän, mitä nuoremmasta lapsesta on kyse.
Ja toiseksi siksi, että somepalvelujen käyttöehtojen hyväksyntä muodostaa sopimussuhteen, jollaista ei alaikäinen voi lain mukaan tehdä. Käytännössä vanhemman on hyväksyttävä lastensa käyttämien somepalvelujen sopimukset ja valvottava sitten palvelujen käyttöä. Periaatteessa siis sopimussuhde on huoltajan ja palveluntarjoajan välinen ja lapsi käyttää palvelua huoltajansa valvonnassa.
Lapsella tulee siten olla huoltajan hyväksyntä ja lupa, kun hän rekisteröityy uusiin somepalveluihin. Näin on riippumatta somepalvelujen ikärajoista, kun kyse on alaikäisestä.
Kolmantena seikkana tulee se, että millaisia ikäviä asioita alaikäinenkin voi netissä/somessa kohdata – ja niitä asioita on runsaasti. Esimerkiksi: kaikenlainen hölmöily (katso esim. esityksestä sliden 34 ”knife game”, joka nyt tuntuu kouluissa leviävän), kiusaaminen, valeuutiset, valeprofiilit, seksuaalinen ahdistelu, K18-sisällöt, huumeet ja muu rikollisuus. Eli kaikki samat sisällöt kuin aikuisillakin.
Lapsen ja vanhemman välillä olisi parasta olla avoin keskusteluyhteys somen käytöstä, jotta ikävyyksistä puhuminen olisi helpompaa tilanteen sattuessa kohdalle. Hyvä ”strategia” aikuiselle on olla kiinnostunut lapsensa käyttämistä somepalveluista ja keskustella niiden käytöstä jo siinä vaiheessa, kun uutta somepalvelua ollaan ottamassa käyttöön.
Tiukan kontrollin sijasta suosittelen luottamuksen rakentamista keskustelemalla ja avoimuudella. Kun aikuinen on pari kertaa tutustunut, mitä lapsen somekanavissa keskustellaan ja tehdään – ja todennut, että ihan ok:lta näyttää – alkaa luottamusta kertyä puolin ja toisin. Monta kertaa aikuisten huolehtiminen on onneksi turhaa – mutta silti todella tarpeellista.
Sosiaalisen median käsikirjaan v. 2014 koostin tällaisen listan lasten ja vanhempien keskusteltavaksi:
- Miksi jotkin sivustot ovat kiellettyjä alle 13-vuotiailta tai alaikäisiltä?
- Mistä tietää, onko netissä kerrottu asia totta?
- Millä sivustoilla lapsi käy netissä? Keiden kanssa hän siellä on?
- Mitä itsestä ja muista voi kertoa ja mitä ei? Kenelle?
- Saako toisesta levittää noloja juttuja tai kuvia netissä, edes vitsinä?
- Mitä kuvia itsestä kannattaa julkaista netissä tai lähettää nettitutulle? Mitä siitä voi seurata?
- Mikä on sopiva määrä ja kellonaika netin käytölle?
- Mitä on oikea ja väärä netissä?
- Miten toimia, jos joutuu netissä kiusaamisen kohteeksi tai jos näkee, että jotain muuta kiusataan?
- Kenelle voi kertoa omien vanhempien lisäksi, jos netissä tapahtuu jotain ikävää?
LEHMÄTKIN LENTÄIS 