TVT ja sosiaalinen media haastavat opettajan roolin ja koulun toimintatavat

06Nov15

Tässä blogikirjoituksessa referoin kahta viime viikolla julkaistua vieraskirjoitustani:

  1. Yhteisöllistä tiedonrakentelua, eikä vain pidempiä johtoja! (Etäopetus.fi)
  2. Someketti opettajille uuden OPS:in mukaan (Opetin.fi)

Ensiksi mainitussa käytin virikkeenä tätä yli sata vuotta vanhaa piirrosta, jossa taiteilija on pyrkinyt kuvaamaan, miltä koulu näyttää vuonna 2000:

Jean-Marc Côté ja muutamat muut ranskalaiset taiteilijat piirsivät vuoden 1900 Pariisin maailmannäyttelyyn ennustekuvia, miltä maailma tulisi näyttämään vuonna 2000. Kuvat ovat tekijänoikeusvapaita ja vapaasti käytettävissä, mutta alkuperäinen tekijä on hyvä mainita.

Pelottava näky. Eikä välttämättä ole kovin kaukana todellisuudesta – joissain tapauksissa.

Uutta teknologiaa tärkeämpää on opetuksen ja oppimisen kehittäminen

Kirjoituksessa esitän, että opetusteknologian kehitys ei saa olla vain ”pidempiä johtoja”, vaan sen on oltava ennen muuta opetuksen ja oppimisen prosessien kehittämistä:

Autonrakentaja Henry Fordin kerrotaan sanoneen, että jos hän olisi kysynyt ihmisiltä, mitä he olisivat halunneet, vastaus olisi ollut ”nopeampia hevosia”. Opetusteknologian tutkijat voisivat vastata samaan kysymykseen, että heiltä olisi toivottu ”pidempiä johtoja” – ja liian usein juuri niin on käynytkin. Kuitenkaan opetusteknologiassa ei ole kyse pidemmistä johdoista saati langattomuudesta, vaan siitä, miten teknologialla voidaan tukea oppimista. Moderni oppimistutkimus antaa tähän selviä vastauksia: teknologian mahdollisuudet oppimisessa ovat ennen muuta siinä, miten se

  1. tukee oppijoiden välistä vuorovaikutusta, joka
  2. saa aikaan ymmärtävän oppimisen kannalta tärkeitä kognitiivisia prosesseja kuten kysymysten esittämistä, omien teorioiden muodostamista ja selittämistä ja argumentointia, sekä
  3. tekee näin muodostuvan tiedonrakentelun ja ajattelun prosessit näkyviksi.

Teknologian kehityksen myötä opettajan rooli muuttuu yhä vaativammaksi

On sanottu, että nykyään pysyvää on vain muutos. Se puolestaan johtuu suureksi osaksi teknologian kehittymisestä. Muutoksen vuoksi erityisesti ns. asiantuntija-ammatit ovat yhä vaativampia: enää ei riitä, että osaa sen, mitä sata vuotta tai edes 20 vuotta sitten, vaan omaa asiantuntijuuttaan on kehitettävä jatkuvasti.

Opettajan kannalta kyse on siitä, että aiemmin riitti, kun hallitsi a) opetettavat sisällöt (tiedot ja taidot), b) erilaisia opetusmenetelmiä sekä c) ymmärsi, mitkä opetusmenetelmät sopivat juuri tiettyjen sisältöjen opettamiseen – tai oppijan näkökulmasta ajatellen: oppimiseen. Nyt tähän palettiin on tullut mukaan teknologia, joka muuttuu ja kehittyy jatkuvasti. On siis hallittava edellisten lisäksi vielä d) erilaisia teknologioita, e) tiedettävä, mitkä teknologiat sopivat mihinkin sisältöihin sekä f) opetusmenetelmiin ja oppimiseen.

Sen sijaan uutena opettajan roolina voi pitää teknologisen asiantuntijan roolia. Opetuksen sisällön ja pedagogisten menetelmien ohessa on suunniteltava, miten teknologiaa voidaan käyttää yhdessä niiden kanssa. Tämä edellyttää opettajalta tietoa paitsi sisällöistä, pedagogisista menetelmistä ja teknologioista, myös siitä, mitkä pedagogiset menetelmät ja teknologiset ratkaisut sopivat juuri kyseisen aiheen opettamiseen ja oppimiseen.

Kirjoituksessa käytän tämän havainnollistamiseen TPACK-mallia, joten kannattaa lukea sieltä lisää.

Uuden opetussuunnitelman perusteet edellyttävät opettajalta laajaa sosiaalisen median tuntemusta

Toisen kirjoituksen aiheena on peruskoulun uudet opetussuunnitelman perusteet sekä miten sosiaalinen media tulisi niitä soveltaen huomioida opetuksessa. Tätä aihetta olin ”kypsytellyt” jo melko pitkään ennen kirjoittamiseen ryhtymistä, joten oli mukava huomata, että se sai laajasti positiivisen vastaanoton.

Kirjoituksen lähtökohtana on, että OPS:in perusteet edellyttävät monessa kohtaa sisällyttämään opetukseen nykyaikaisen tieto- ja viestintätekniikan tietoja ja taitoja, mukaanlukien niiden käytön myös mm. työelämässä ja vaikuttamisessa Lisäksi TVT-välineet ovat OPS:in mukaan olennainen osa oppimisympäristöjä, samoin kuin siihen liittyvät toimintatavat ovat osa opetuksen toimintakulttuuria. OPS menee vielä askeleen pidemmällekin: se edellyttää, että ” tieto- ja viestintäteknologiaa hyödynnetään suunnitelmallisesti perusopetuksen kaikilla vuosiluokilla, eri oppiaineissa ja monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa sekä muussa koulutyössä”. Lisäksi mainitaan, että oppilaiden tulee voida käyttää opetuksessa omia laitteitaan (BYOD) ja niiden käytöstä on sovittava yhteistyössä oppilaiden huoltajien kanssa.

Sanoisin, että TVT:n osalta uuteen OPS:iin on otettu ns. koko paletti mukaan. Tässä riittää opettajilla sulateltavaa hyväksi aikaa! Niin riitti minullakin ennen kuin uskalsin aiheeseen tarttua. Positiivisessa mielessä. :-)

No, miten sosiaalinen media sitten liittyy tähän? Sitä ei itse asiassa OPS:issa juuri nimeltä mainita – arvatenkin on pyritty siihen, että terminologia ei vanhene ihan heti – mutta yhtä kaikki: sosiaalisen median palvelut, sovellukset ja ympäristöt ovat tämän päivän olennainen osa tieto- ja viestintätekniikkaa mahdollistaen monella tapaa mm. vuorovaikutuksen,  yhteisöllisen työskentelyn ja tiedon jakamisen. Tai toisinpäin: tietokoneohjelmat, mobiilisovellukset ja verkkopalvelut, jotka mahdollistavat edellä mainitun vain kutsutaan tällä hetkellä sosiaaliseksi mediaksi.

Seitsemän kohdan someketti opettajille 

Kirjoituksessa esitän siis someketin eli eräänlaisen sosiaalisen median etiketin opettajille. Varsinainen sisältö on kuitenkin edellä mainittua, eli miten opettajan tulisi huomioida sosiaalinen media uuden OPS:in perusteiden pohjalta sovellettuna.

Tässä kaikki seitsemän kohtaa (jostain syystä olen mielistynyt tuohon lukuun):

1. Tutustu sosiaaliseen mediaan monipuolisesti

2. Opeta sosiaalisen median perusteet

3. Käytä sosiaalista mediaa oppimisen tukena

4. Käy eettistä keskustelua ja opasta vastuullisuuteen

5. Rakenna ”kaveria ei jätetä” -kulttuuria

6. Ennaltaehkäise kiusaamista yhteistyössä kotien kanssa

7. Kannusta opettajakollegasi someen

Opetuksen ja koulun toimintatapojen kehittämistä yksilöiden ja yhteisön tasolla

Joku ehkä jo huomasikin, että edellä mainitut kohdat etenevät loogisesti ikään kuin sosiaalisen median oppimis-, omaksumis- ja kehitysprosessina huomioiden niin opettajan(/-t), oppilaat, vanhemmat ja koko kouluyhteisön.

Ensiksi opettajan on opittava sosiaalista mediaa itse. Vasta sen jälkeen hän kykenee tarjoamaan OPS:in vaatiman minimin eli perustiedot somesta oppilaille. Sen jälkeen on edellytyksiä käyttää sosiaalista mediaa opetuksen ja oppimisen tukena.

Kun kokemuksia somen käytöstä alkaa karttua, on aika tarttua sen eettisiin kysymyksiin. Edelleen syvemmälle somen toimintatapoihin etenemisen ja toisaalta sen riskien tiedostamisen jälkeen on eväitä lähteä rakentamaan yhteisöllistä ja vastuullista toimintakulttuuria niin luokassa kuin verkonkin puolella

Kuudennessa vaiheessa, kun some on jo monipuolisesti tuttu opettajalle, lähdetään tekemään siihen liittyen yhteistyötä huoltajien kanssa ja ennaltaehkäistään somen varjopuolia kuten kiusaamista. Jospa vihdoinkin koti-koulu-yhteistyöstä tulisi muutakin kuin pakollista näennäistoimintaa.

Viimeisenä kohtana muistutetaan, että kyse ei ole vain yhdestä opettajasta, vaan koko koulun – ja toimintakulttuurin – kehittämisestä. Mitä enemmän opetusta kehitetään koko kouluyhteisön yhteistyönä, sen parempi!



No Responses Yet to “TVT ja sosiaalinen media haastavat opettajan roolin ja koulun toimintatavat”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: