Kyselyn tuloksia: näin 9-15-vuotiaat käyttävät sosiaalista mediaa
Tuoretta tietoa nuorten sosiaalisen median käytöstä on vähän saatavilla. Silloinkin, kun kyselyitä tehdään, niistä yleensä unohdetaan suuri osa nuorten käyttämiä some-palveluita ja käyttötarkoituksia. Siksi tartuin tilaisuuteen, kun eräälle Mikkelin ammattikorkeakoulun kurssille etsittiin kyselyiden aiheita.Toimeksiannostani ryhmä MAMK:in opiskelijoita teki harjoitustyönä kyselyn nuorten sosiaalisen median käytöstä Mikkelin alueen peruskouluissa. Autoin opiskelijoita laatimaan kysymykset. Kiitokset Mikkelin suuntaan! 🙂
Kokosin saaduista vastauksista muutamia kuvia yhteenvedoksi. Vastaajia ao. kuvissa on 60, he ovat 9-15-vuotiaita, ja vastaukset on kerätty pääasiassa marraskuussa 2014. Tyttöjä vastaajista on 25 ja poikia 35.
Huomaa, että nämä eivät ole yleistettäviä tilastoja. Eikä tämä ole ”tutkimus”. Silti tulokset antavat hyvän kuvan, miten nuoret nykyään sosiaalista mediaa käyttävät. Tätä voi pitää myös esimerkkinä, mitä ainakin pitää muistaa kysyä, kun selvitetään nuorten sosiaalisen median käyttöä.
Isot kuvat aukeavat klikkaamalla.
80 % vastaajista käyttää sosiaalista mediaa päivittäin.
5 % vastaajista käyttää somea yli 5 tuntia päivässä, 15 % 3-5 tuntia, 13 % 2-3 tuntia, 32 % 1-2 tuntia ja loput 30 % alle tunnin.
Sosiaalisen median käyttöajassa on isoja eroja nuorten välillä. Kolmannes käyttää yli 2 tuntia, kolmannes 1-2 tuntia ja kolmannes vähemmän.
Vastaajien eniten käyttämät sosiaalisen median palvelut ja sovellukset edellisen kuukauden aikana olivat:
- YouTube 92 %
- WhatsApp 78 %
- Instagram 48 %
- Facebook 43 %
- Wikipedia 40 %
- Kik Messenger 37 %
- Ask.fm 37 %
- Skype 32 %
- Google+ 32 %
- Snapchat 30 %
- Facebook Messenger 27 %
Lisäksi monet palvelut saivat yksittäisiä mainintoja. Yhteensä vastauksissa oli 34 eri some-palvelua.
Lisäys 22.2. klo 21:20:
13-15-vuotiaista Facebookia käytti 87 % (N=15). 9-12-vuotiaista Facebookia käytti 29 % (N=45).
13-15-vuotiaista WhatsAppia käytti samaten 87 % ja 9-12-vuotiaista 76 %.
Niistä, joille tärkein väline somen käyttöön oli puhelin (73 % koko porukasta), WhatsAppia käytti 96 % (N=44).
Eniten vastaajat käyttivät sosiaalista mediaa seuraaviin tarkoituksiin:
- Luet/katselet sisältöjä 77 %
- Pelaat pelejä 62 %
- Tuotat tekstipohjaista sisältöä (esimerkiksi päivityksiä ja kommentteja) 52 %
- Käyt reaaliaikaista keskustelua (esimerkiksi pikaviestit ja videochat) 45 %
- Tiedonhakuun tai oppimiseen 43 %
- Luet tuttujen kuulumisia 43 %
- Ajankohtaisien asioiden ja uutisten seuraamiseen 37 %
- Etsit tietoa ja kommentoit kiinnostavia asioita 32 %
- Valokuvien ottamiseen, editointiin ja jakamiseen 23 %
- Kerrot tutuille omista tekemisistä 23 %
- Otat / editoit valokuvia 22 %
- Itselle esitettyihin kysymyksiin vastaamiseen 17 %
- Tutustut uusiin ihmisiin 17 %
Lyhyesti sanottuna nuoret viettävät somessa aikaa. Positiivinen tulos oli, että tiedonhaku ja oppiminen on paljon tärkeämmässä roolissa kuin vaikkapa itsestä kertominen (josta somea eniten ”syytetään”).
Tuloksia voi verrata eBrand Suomen ja Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalvelujen vuonna 2013 tekemään kyselyyn nuorten somen käytöstä. Vastausvaihtoehdot olivat tarkoituksella samankaltaisia. Tulosten eroja selittänee pääasiassa kaksi seikkaa: 1) vastaajat ovat eri-ikäisiä (tässä pääasiassa nuorempia), 2) kyselyjen välillä on mennyt yli vuosi, jonka aikana on tapahtunut muutoksia nuorten somen käytössä. Ja kolmantena on sattuma, koska kumpikaan kysely ei ole tilastollisesti edustava.
Vastaajista 95 % on tietoisia some-palvelujen ikärajoista.
Osasin odottaa tätä tulosta. Usein aikuisten taholta kuulee huolen, että nuoret eivät kuulemma tietäisi verkkopalvelujen ikärajoja. Kyllä he tietävät. Sen sijaan vanhemmat taitavat tuntea ikärajat heikosti.
Tulosta voi peilata siihen, että WhatsApp oli kyselyssä toiseksi suosituin some-palvelu, vaikka kaikki vastaajat ovat iältään alle WhatsAppin ikärajan 16 vuotta.
63 % vastaajista hyödyntää sosiaalista mediaa koulunkäynnissä.
Kyselyssä kysyttiin myös, missä sosiaalista mediaa käytetään. Kaikki kertoivat käyttävänsä somea kotona, mutta koulussa vain 25 %. Tästä voi tehdä sen johtopäätöksen, että sosiaalista mediaa hyödynnetään koulunkäynnissä pääasiassa kotona.
Koulunkäyntiin liittyvissä käyttötarkoituksissa (edellä) sosiaalista mediaa kertoi käyttävänsä tiedonhakuun ja oppimiseen 43 % ja yhteisten tuotosten tekemiseen tai ryhmätyöskentelyyn 5 %. Muu koulunkäyntiin liittyvä somen käyttö luultavasti nivoutuu kaveripiirin väliseen viestittelyyn – kuten esimerkiksi läksyjen kyselyyn WhatsAppissa.
P.S. Kuvia saa käyttää vapaasti, kunhan mainitsee lähteen. CC-BY.
Filed under: Ask.fm, Facebook, Google plus, Instagram, Kik, lapset, mobiili oppiminen, nuoret, peruskoulu, Skype, sosiaalinen media, tilastot, verkko-opiskelu, vertaistuotanto, Wikipedia | 4 Comments
-
Blogia kirjoittaa ohjelmistoalan yrittäjä, tietokirjailija, kouluttaja, oppimisen ja sosiaalisen median asiantuntija Harto Pönkä (esittely).
» Seuraa Twitterissä
» Sosiaalisen median koulutukset
» GDPR-koulutukset
» Verkostoanalyysit
-
Viimeisimmät kommentit
LEHMÄTKIN LENTÄIS 
Moro, oheisessä luettelossa on todella pistetty mutkat suoriksi, mutta mitä ajattelet näkemyksistä?
http://www.vox.com/2015/2/18/8063785/finland-schools-education
Jutun kaikki yhdeksän havaintoa ovat pääosin totta. Tuota varten on selvästi pyritty perehtymään asiaan kunnolla. Yksityiskohtiin on turha mennä – niissä pienet kömmähdykset ovat ihan ymmärrettäviä.
Mitä sitten muuten tuosta ajattelen, niin päällimmäiseksi jäi mieleen se, että Suomen peruskoulujen hyvä taso on varmasti pääosin opettajien korkean koulutuksen sekä vaativien valintakriteerien ansiota. Seula on todella kova ja kun siihen yhdistetään tutkimusperustainen opettajankoulutus sekä ajatus opettajasta oman työnsä tutkijana, niin pakkohan sen on näkyä ”putken päässä”.
Toinen puoli asiaa on aiemmat opettajasukupolvet, joihin jutussakin viitataan. Nimittäin kun tuore opettaja tulee työelämään, niin hänet enemmän tai vähemmän sosiaalistetaan koulujen vallitseviin käytäntöihin. Tähän viitataan usein oppimistutkijoiden ja kentällä työskentelevien opettajien välisenä juopana. Se voi näkyä käytännössä vuoropuhelun vaikeutena, yhteistyöhaluttomuutena, muutosvastarintana ja siten, että uusimpia tutkimustuloksia on vaikea viedä käytäntöön. Samoin esimerkiksi opetussuunnitelmien muutosten vaste käytännön koulutyön muutoksina voi olla yllättävän pientä. Jotkut opettajat voivat ajatella, että he tietävät paremmin kuin tutkijat, miten heidän oppilaansa oppivat. Toisaalta on totta sekin, että joskus tutkijat ovat pihalla arjen koulutyöstä. Esimerkiksi tieto- ja viestintäteknologian opetuskäytön yleistymiseen tämä on väistämättä vaikuttanut.
Tuloksena on siis eräänlainen kilpailu uuden akateemisen tutkimustiedon ja vakiintuneen ”opetusopin” välillä. Kun olen itse pitänyt opettajille täydennyskoulutusta vaikkapa nyt somen opetuskäytöstä, niin olen melkein aina törmännyt myös muutosvastarintaan ja joskus yliampuvaankin kriittisyyteen (innostuneisuuden ja vastaanottavaisuuden lisäksi siis, jotka sentään ovat tavallisempaa). Mielestäni tämä on loppujen lopuksi HYVÄ asia, koska tällöin uudet asiat on perusteltava ja arvioitava todella kriittisesti ja tarkasti, jotta opettajat ovat valmiita ottamaan ne käytännön koulutyöhön. Samalla tapahtuu yksilötason teoreettisen tiedon soveltamisprosessi käytäntöön, mikä on tarpeellista ja jopa välttämätöntä.
Ehkä Suomen koulujen vahvuus perustuu juuri tähän: huippuluokan oppimistutkimukseen ja rautaiseen opettajakuntaan, jolla on kyky arvioida ja soveltaa jatkuvasti tulevaa uutta tutkimustietoa sekä uusia opetusmenetelmiä ja teknologioita niiden ansaitsemalla tavalla.