Kännyköiden käytössä kouluissa ei ole syytä vastakkainasetteluun

09Feb15

Kännyköiden käyttö kouluissa herättää paljon porua. Viimeksi isomman äläkän aiheutti Iisalmen Sanomien juttu, jonka otsikko on omiaan nostamaan tunteet pintaan heti kättelyssä: ”Keksintö suoraan helvetistä”.

Heti alkuun suosittelenkin vetämään pari kertaa syvään henkeä. Ja vielä toisenkin kerran. Noin. Kiitos.

Näin siksi, koska asiassa ei kaivata enää yhtään enempää isoja tunteita. Kun tunteet nousevat pintaan, käy järkevä ja kiihkoton keskustelu mahdottomaksi. Se on heijastunut laajemminkin tieto- ja viestintätekniikan (TVT) opetuskäyttöön liittyvään keskusteluun. Juupas-epäis-väittelyllä ei päästä puusta pitkään.

Jos sitten katsotaan tarkemmin, mitä ”kohujutussa” sanottiin. Erityisopettaja Olli Heikkinen kertoo jutussa, kuinka hän on huolissaan lasten ”tunteiden häviämisestä” ja vuorovaikutuksen siirtymisestä ”virtuaalimaailmaan”. Lisäksi häntä huolettaa jo alakouluikäisten nettipornon katselu ja nettikiusaaminen.

Nämä ovat asioita, joihin jokainen peruskoulun opettaja varmasti törmää ja joutuu päättämään omasta menettelytavastaan. Tai näin ainakin jokaisen opettajan toivoisi tekevän. Siksi on erittäin hyvä, että ongelmia nostetaan esiin.

Ongelmista kertoo myös MTV:n ja OAJ:n tuore kysely, jonka mukaan kännyköiden ja tablettien asiaankuulumaton käyttö aiheuttaa runsaasti häiriöitä oppitunneilla. Kokosin tulokset tähän:

Kännyköiden ja tablettien aiheuttamat häiriöt oppitunneilla peruskoulussa, MTV:n ja OAJ:n kysely, 2015, N=650 peruskoulun opettajaa. Kuva: Harto Pönkä, saa käyttää vapaasti

Ongelmat ovat todellisia, eivätkä ne katoa lakaisemalla maton alle. Siihen ei ole mitään syytä etenkään niillä, jotka ovat työkseen tekemisissä TVT:n opetuskäytön kanssa – saati kannustamassa ja kouluttamassa sen käyttöä kouluissa (ml. allekirjoittanut).

Sen sijaan toinen kysymys on, miten ongelmiin suhtautuu. Tähän vaihtoehdoiksi on esitetty jo edellä mainitsemani 1) eipäs ja 2) juupas. Tässä suhteessa Olli Heikkinen edustaa ensiksi mainittua, ja soisinkin hänen perehtyvän vastapuolen argumentteihin, koska muutoin hän syyllistyy itse kapeakatseiseen ajatteluun. Sama tietenkin pätee molempiin suuntiin.

Haluaisin nähdä useammin käytössä kolmannen vaihtoehdon eli 3) teknologian tarkoituksenmukaisen käytön opetuksessa, johon sisältyy oleellisena osana teknologian terveen ja vastuullisen käytön opettaminen ja kasvattaminen.

Kouluissa tarvitaan pelkkien TVT:n väline- ja sisältöosaamisen opetuksen lisäksi kasvatusta, jossa sanotaan, mitkä asiat ovat hyväksi tai oikein, sekä mitkä ovat pahaksi tai väärin. Kyse on suurelta osin eettisistä kysymyksistä, joiden käsittely on koulussa tarpeen siksi, koska ikävä kyllä kaikissa kodeissa tätä yleensä kotikasvatukseen kuuluvaksi miellettyä asiaa ei hoideta tai se hoidetaan huonosti. Kun otetaan esimerkiksi nettikiusaaminen ja nettipornon katselu, niin luulisin kaikkien peruskoulun opettajien olevan niihin suhtautumisesta samaa mieltä.

Mutta se, että ongelmia esiintyy, ei tarkoita sitä, että kännykät, netti ja TVT yleisemminkin pitäisi kieltää kouluissa. PÄINVASTOIN. Asia kun on niin, että ongelmat eivät aiheudu siitä, että teknologiaa käytetään kouluissa. Eivät opettajat käskeneet oppilaita käyttämään kännyköitä, eivätkä heidän vanhemmatkaan, vaan nuoret kuulkaas innostuivat niistä ihan itse.

Vielä rautalangasta: koulu ei aiheuta kännyköihin ja nettiin liittyviä ongelmia, mutta se voi kyllä ratkaista ne.

Kun koulussa esiintyy isoja ongelmia kännyköiden käytöstä, se lähinnä kertoo siitä, ettei asiaa ole riittävästi kyseisessä koulussa huomioitu. Niissä kouluissa, joissa TVT:hen on paneuduttu kunnolla, ongelmia esiintyy vähemmän.

Kouluhan on nimenomaan sitä varten, että siellä annetaan elämän eväitä. Teknologiset tiedot ja taidot ovat oleellinen osa sitä. Käytännössä se tarkoittaa, että TVT:tä käytetään ja opetetaan kouluissa tarkoituksenmukaisiin ja ylipäätään järkeviin asioihin kuten oppimiseen, opetuksen tukemiseen, yhteistyöhön, viestintään, tiedonhakuun, mediasisältöjen tuottamiseen ja niin edelleen.

Toisaalta aiheeseen liittyy laajempi opetuskulttuurin muutos. Teknologia haastaa perinteisen opetuksen, mutta samalla se mahdollistaa aiempaa monipuolisemman, rikkaamman sekä yhteisöllisemmän ja syvällisemmän oppimisprosessin. Se aika on pian ohi, jolloin oppilaan tehtävänä oli istua hiljaa pulpetin takana opettajan yksinpuhelua kuunnellen. Kasvatustieteen professori Kirsti Lonkaa lainaten:

”Jos lapsi ja hänen aktiivisuutensa ovat vain objekteja ja sanotaan, että ole hiljaa, kännykkä kiinni ja sinun ajatuksillasi ei ole mitään arvoa, niin miten joku 13-vuotias pystyy olemaan koulussa pystyvä, autonominen, kokemaan yhteenkuuluvuutta ja antamaan itsestään jotain?”

Tämä ei sulje pois sitä, etteikö kännyköiden ja tablettien käyttöä voisi ja tulisikin kieltää silloin, kun se aiheuttaa häiriötä eikä liity opetukseen. Koulun on syytä laatia ohjeet niiden käyttöön. Parhaiten se onnistuu ottamalla oppilaat mukaan, jolloin ohjeista tulee sekä parempia kuin pelkästään aikuisten laatimina, että niihin ollaan myös valmiimpia sitoutumaan, kun ne ovat osittain itse päätettyjä.

Ei juupas tai eipäs, vaan sekä että.

Aiempia kirjoituksiani aiheesta:



12 Responses to “Kännyköiden käytössä kouluissa ei ole syytä vastakkainasetteluun”

  1. Kyllä, näihin sanoihin on helppo yhtyä.

  2. 2 Oscari

    Hienoa asiaa kirjoitat. Löysin vasta nyt blogisi kun Uudessa Suomessa Lauri Gröhn linkitti tänne. Tosi tuonne TVT opettajien kyvyttömyyden blokkaukseesi.

    Itse olen jo eläkkeellä ja olen käyttänyt tietotekniikkaa (vanhahtava sananvalinta) jo 80-luvulla ja kun aikanaan esitin uuteen koulutaloon tietoverkkoa vuonna 1993 ja minua pidettiin kahjuna. Aika aikaansa kutakin!

    Mutta erityisen ilahtunut olen kun puolustat yhteisöllistä oppimista. Siinä on todellakin tulevaisuuden tapa oppia ja ohjata, siis ei opettaa vaan ohjata ja ohjeistaa.

    Kiitos hyväksyvästä asenteestasi, se auttaa ihmistä aina eteenpäin, yli mahdottomienkin asioiden.

    Ja anteeksi kirjoitusvirheeni, kun infarkti tuhosi kolmannen puhekeskuksen ja vei äidinkielen mennessään😉

    • 3 Harto

      Kiitos kommentista. Mukava saada tällaista palautetta vanhemman polven edustajalta.🙂

      Kun otetaan uutta teknologiaa käyttöön, on myös toimintatapoja uudistettava. Liian paljon kiinnitetään huomiota vain yksittäisiin laitteisiin; jos toimintatapoja ei kehitetä samaan aikaan, ei uusista laitteista ole juuri hyötyä. Ja kumpikin tarvitsee harjoittelua ennen kuin siitä saadaan täysi hyöty irti: uusi toimintatapa ja uusi teknologia (jokainen niistä vielä erikseen).

  3. 4 Valtteri

    Kaikillahan ei ole älykännykkää. Kaikilla ei siihen ole varaa. Mitä he tekevät tunnilla, jos kännykkä on opetusväline?

    • 5 Harto

      Kaikilla ei tarvitsekaan olla älykännykkää. Koululla tulee olla sen verran laitteita, että jokaiselle saadaan tarvittaessa sopiva väline käyttöön. Oppilaiden ja opetuksen tasavertaisuudesta pitää siis huolehtia. Periaatteessa tässä on kyse samasta kuin vaikka suksista liikunnassa: jos oppilaalta puuttuu sukset, koululta saa ne hiihtotunnin ajaksi käyttöön.

  4. 6 Valtteri

    Kyllä käytäntö on se, että jos liikuntatunnilla ei ole suksia tai luistimia, joutuu esimerkiksi kävelylenkille. Ei ole kouluissa juuri suksia yläasteikäisille. Eikä kännyköitä.

    • 7 Harto

      Opettajan on oltava tässä hereillä: jos laitteita ei ole jokaiselle, niin sitten voidaan tehdä vaikka pari- tai ryhmätyöskentelyä silloin, kun kännyköitä on tarpeen käyttää.

  5. 8 Pekka H

    Opettajakunnan kokemus kyllä on, että ylimääräisistä laitteista on enemmän haittaa ja häiriötä kuin hyötyä. Jostakin syystä tätä eivät tietyt piirit millään hyväksy. Luulen, että kyse on siitä että koulujen ja muunkin yhteiskuntaelämän digitalisointi on turhan monelle konsultille ja helppoheikille makea bisnes. Sitä sitten ajetaan väen väkisin vaikka mitään näyttöä hyödystä ei ole. Ja rahaa menee – konsulttien, kouluttajien ja laitekauppiaiden taskuihin.

    • 9 Harto

      Kiitos kommentista. Minä puolestani ihmettelen, miksi jotkut piirit puolestaan jättävät huomioimatta mobiililaitteiden opetuskäytön onnistuneet kokemukset. Niitäkin on runsaasti ja niistä kertovat kyllä ihan opettajat itse. Hyvä paikka kokemusten kuulemiseen on esimerkiksi ITK-konferenssi, joka on taas tänä keväänä Hämeenlinnassa, katso http://itk.fi/2015/

      Oletko koskaan muuten tullut ajatelleeksi, että kun kiertää ympäri Suomea ja kaikkien koulutusasteiden kouluissa/oppilaitoksissa, niin siinä saa monin verroin laajemman näkemyksen kuin olemalla opettajana yhdessä koulussa?

      Mutta se, mitä tähän keskusteluun peräänkuulutan, on asiallisuus, järkiperäisyys ja kiihkottomuus. Siinä pitää huomioida myös häiriötapaukset ja ongelmat – totta kai. Siksi kertomasi näkökulma on aivan yhtä relevantti kuin ne, joissa painotetaan kännyköiden ja tablettien hyötyjä. Pointtini on, että kumpaakaan ei pidä ylikorostaa, eikä toinen sulje pois toista.

  6. 10 Hihat palamaan

    Kaikilla on käytännössä älyluuri ja digi on tätä päivää myös kouluissa. Turha nillittää vastaan. Jos joku ei kersalleen pysty luuria ostamaan, on se luuserin oma häpeä.

    • 11 Harto

      Kommentti taisi olla tarkoituksella provosoiva. Vakavasti: koulutuksellinen tasa-arvo on tärkeää, eikä kaikilla todellakaan ole varaa ostaa älypuhelinta lapselleen. Köyhyyteenkin on monia syitä. Siksi kouluissa pitää olla riittävästi laitteita käytettävissä.


  1. 1 Kännyköiden käytössä k...

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: