Johtaja, perusta blogi! – uusinta vuodelta 2010

24Sep13

Bloggaa!Jotkut ovat jo ehtineet julistaa bloggaamisen kuolemassa olevaksi viestintämuodoksi. Olen eri mieltä.

Blogilla on paikkansa hitaampana ja syvällisempänä tekstimuotona kaikkien pikaviesti-, video-, kuva- ja status-palvelujen rinnalla. Blogit eivät ole poistumassa mihinkään, vaikka uusia some-palveluja tulee jatkuvasti.

Julkaisen alla uusintana kirjoitukseni blogeista johtajien työvälineenä vuodelta 2010. Se on alunperin julkaistu Mopaali-hankkeen blogissa. Kirjoituksessa on linkkejä silloisiin blogeihin, joista moni on jo poistunut verkosta – en tarkoituksella korjannut linkkejä. Tämä vain osoittaa, että bloggaaminen on vaikea laji ja vaatii pitkäjänteisyyttä – yksi kirjoituksen aiheista.

Oikeastaan pitkäjänteisyys ja pysähtyminen olisivat hyväksi kaikille. Sosiaalista mediaa on syytetty siitä, että se tekee meistä jokaisesta autisteja ja aiheuttaa ns. digidementiaa. Bloggaaminen ja blogikirjoitusten lukeminen edustavat toisenlaista somea, jota voidaan käyttää myös asioiden syvällisessä selittämisessä ja oppimisessa.

Blogikirjoitukset voivat säilyttää arvonsa vuosienkin ajan – toisin kuin hetkessä kiinni olevat status-päivitykset, tweetit ja muut ”kevyemmät” tavat kertoa asioita. Ehkä poisluettuna puhtaasti markkinointitarkoituksiin perustetut blogit.

—-

Ennen johtajat kirjoittivat viestinsä paperille. Kekkosella oli myllykirjeet, jotka tulivat yleensä vain vastaanottajiensa tietoon. Mainostoimisto Ogilvyn perustaja David Ogilvy puolestaan kirjoitti huomaamistaan epäkohdista muistioita, jotka tulivat koko henkilökunnan luettavaksi. Siitä ei ollut enää pitkä matka nykyajan johtajan viestintävälineeseen: blogiin.

Blogin lyhyt määritelmä on, että se on netissä aikajärjestyksessä julkaistuja kirjoituksia. Lisäksi blogiin kuuluu olennaisena osana kommentointitoiminto, joka tekee viestinnästä kahdensuuntaista. Blogin aihe ja tarkoitus voi olla mikä vain. Johtamiseen blogi sopii erinomaisen hyvin.

Johtamisessa on tavoitteita. Blogin kautta johtaja voi pohtia organisaation tilaa ja mihin suuntaan sen pitäisi kehittyä. Kyse on siis visioiden aukikirjoittamisesta, mutta sellainen kieli ei sovi blogiin alkuunkaan. Blogissa kirjoitetaan muille ihmisille omista ajatuksista omin sanoin.Siitä on sekin hyöty, että asioista kirjoittamalla ne yleensä kirkastuvat itsellekin – nimittäin ruohonjuuritasolla: miten selitän tämän niin, että muutkin ymmärtävät.

Toki johtamiseen liittyy aina myös ripaus julistamista. Sitä odotetaan johtajalta, joten se sopii johtajan blogiin. Tärkein viesti on syytä sanoa selvästi ja riittävän usein. Johtaja voi käyttää blogia myös ajankohtaisista haasteista viestimiseen ja konkreettisiin toimenpiteisiin liittyen.

Bloggaaminen itsessään on konkreettista esimerkin näyttämistä sosiaalisen median käyttämisestä. Esimerkiksi Mikael Jungner edisti YLE:n sosiaaliseen mediaan menemistä näyttämällä mallia myös Twitterissä ja YouTubessa. Edelläkävijyyteen liittyy myös riski hörhöksi leimaamisesta. Bloggaamiseenkiin tuntuu liittyvän vielä pieni uskottavuusriski, joka juontuu perinteisestä johtamiskulttuurista.

Eräs tapa käyttää blogia johtamiseen on näyttää oikeaa suuntaa oman asiantuntijuuden kautta. Asiantuntijan kovat faktat ja ongelmien ytimeen menevät kysymykset ovat paikallaan, kun halutaan synnyttää keskustelua ja saada aikaan muutosta. Tästä esimerkiksi kelpaa Helena Vuorion blogi.

Eniten bloggaamisesta voi hyötyä suuren tai keskisuuren organisaation johtajat. Blogi sumentaa organisaation hierarkkisen syvyyden ja pienentää välimatkat: sen kautta johtaja ja alaiset ovat samassa tilassa, jos ei samalla tasolla, niin ainakin lähellä toisiaan. Tai paremminkin: voisivat olla, jos blogia käytetään siihen!

Missä tahansa organisaatiossa on asioita, joista ei ole puhuttu tarpeeksi. Blogin kommenttipalstalla ne tulevat julki, JOS uhkana ei ole saada potkuja siitä hyvästä, että tuli kertoneeksi pomolle pari totuutta. Vaikka uhkaa ei olisikaan, niin anonyymi kommentointi kannattaa sallia kynnyksen madaltamiseksi. Asiattomuudet voi aina poistaa, ja asialliseen kritiikkiin tulee vastata. Blogi tekee johtajasta tavallisen kuolevaisen, jota on aiempaa helpompi lähestyä.

Kommenttitoiminto mahdollistaa paljon. Blogi laajenee sen kautta palaute- ja keskustelukanavaksi, josta johtaja saa välittömät reaktiot tietoonsa ilman organisaatioportaiden suodattimia. Fiksu johtaja käyttää tämän mahdollisuudeen keskustelun herättämiseen ja pikakyselyiden tekemiseen. Elävä esimerkki tästä on ministeri Stubbin blogi, jossa kommentointi on vilkasta.

Bloggaamisessa on kyse myös avoimen organisaatiokulttuurin edistämisestä. Siihen kuuluu se, että alimmalla portaalla tiedetään yhä enemmän siitä, mitä ”ylhäällä” tapahtuu. Keskijohto menettää ehkä hieman valtaa, kun se siirtyy entistä enemmän johtajalle itselleen. Toisaalta valta hajaantuu läpinäkyvyyden ansiosta laajemmin koko organisaatioon.

Avoimuus ja keskustelevuus edistävät luovuutta alhaalta-ylös -suunnassa. Se tarkoittaa, että työntekijöiden saamat ideat tulevat johdon tietoon ja käyttöön. On vanha klisee, että henkilöstö on yrityksen tärkein voimavara. Se ei ole sitä, jos ihmisten luovuutta ei hyödynnetä. Blogit ovat tässä vain yksi kanava.

Tekniikka on tylsää, mutta senkin on oltava kunnossa. Tärkeintä on, että blogi on helposti löydettävissä ja sen osoitteen voi muistaa. Kuka muistaisi vaikkapa tällaisen blogin osoitteen:http://www.puukauppa.com/for/internet/for_puukauppa.nsf/sp?open&cid=metsablogi&navinf=Puukauppa\Navi\Metsablogi&navinfa=o. Myös yksittäisille kirjoituksille tulee olla lyhyet pysyvät osoitteet. Julkisesta blogista RSS-syöte on oltava saatavilla. Kommenttipalstan käyttöön voi kannustaa nostamalla viimeisimmät kommentit näkyvästi esille. Yksinpuhelu on bloggaamisen irvikuva. Luonnollisesti blogi ei saa myöskään kaataa nettiselainta kuten pääministerin blogi teki Firefoxilleni.

Bloggaaminen ei muuten ole helppoa. Allekirjoittaneella se lähti kunnolla käyntiin vasta kolmannen blogin kanssa. Heti alussa kannattaa sopia itsensä kanssa riittävän matalasta julkaisukynnyksestä, muuten homma loppuu alkuunsa. Kun kirjoittaminen lähtee käyntiin, se löytää kyllä luonnollisen uomansa.

Tässä vielä pari linkkiä johtajien ja johtamisesta kirjoittavien blogeihin:
http://aaltoblogi.blogspot.com/
http://blogit.oamk.fi/rehtori/
http://kjuuti.wordpress.com/

Lista on säälittävän lyhyt, vaikka kyselin vinkkejä Twitteriä myöten. Lähettäkää siis kommentilla omat bloginne (jotka varmasti jo perustitte, eikö niin?) listan jatkoksi.

Kirjoittaja: Harto Pönkä, Innowise
(1.6.2010)



3 Responses to “Johtaja, perusta blogi! – uusinta vuodelta 2010”

  1. 1 PetroP

    Oivaltava kirjoitus! Blogi voi tosiaan olla johtajalle aika oiva viestintäkanava tai -areena, jossa myös keskustella. Blogi mielletään ehkä jotenkin rennomaksi ja siten aidommaksi kanavaksi kuin vaikkapa yleinen sähköposti, puhumattakaan ”sisäisestä tiedotteesta”… Omassa työyhteisössäni yliopistolla dekaanimme käyttää blogia ainakin ottaakseen kantaa erilaisiin sähköpostilistoilla velloviin keskusteluihin (http://blogs.helsinki.fi/lilaakso/?page_id=36), parempi tietysti olisi, jos mahdolliset keskustelua herättävät kysymykset voisi jo ennakoiden nostaa esiin blogissa.

    Vaarana johtajablogiviestinnässä on mielestäni se, että jos blogia aletaan rakentaa liian viestintäosastovoittoisesti, rentous ja aitous saattavat kadota. Siksi johtajan pitäisikin todella itse kirjoittaa postuksensa ja ehkä vain oikoluettaa ne ennen julkaisua. Näin säilyisi tietty persoonallisuus, kiinnostavuus ja särmä.

    Bloggaamisen kuolemasta… ”Blogi” sanana alkaa olla vähän hankala, jos sillä viitataan ”blogosfääriin”, sellaistahan ei oikeastaan (ainakaan enää) ole edes olemassa. Blogeja on kaikki lehtien ”yhteisöt” ja valtamedian sivut pullollaan, eikä monien blogien kohdalla voi puhua mistään ”henkilökohtaisesti julkaisemisesta”, vaan suoraan kaupallisesta viestinnästä tai mainosvetoisesta journalismista. Tämä pitäen mielessä, tuntuu vielä tärkeämmältä, että johtajablogi säilyttäisi särmän ja uskottavuutensa toimiakseen aidosti hierarkioita purkavana ja keskusteluyhteyttä avaavana organisaatioviesinnän kanavana.

  2. Harvinaisen selväsanainen ja ajassa oleva blogi bloggaamisesta, vaikka olisikin uusinta.

  3. 3 Harto

    Kiitos kommenteista! Mukava huomata, että vanhalla kirjoituksella on vielä annettavaa. 🙂

    Ihmettelen, miten vähän johtajat bloggaavat nyt vieläkään, vaikka sen edut ovat ilmeiset ja kustannukset pienet. Olkoonkin vaikeaa, niin uskoisin useimpien johtajien siihen kyllä pystyvän – heti ei tarvitse olla mestari, vaan oma tyyli löytyy sitten ajan kanssa.

    PetroP: Olen samaa mieltä tuosta, että viestintäosasto ei saa olla johtajan suukapula. Eikä myöskään kommentoijien: jostain syystä harvoissa johtajablogeissa näkyy todella vähän kommentteja. Se kertoo joko organisaatiokulttuurin kehittymättömyydestä (=kukaan ei uskalla kommentoida) tai yliherkästä moderoinnista (=sisäisen viestinnän porukka ei halua kommentteja julki). Tai onhan se kolmaskin vaihtoehto: johtaja ei halua käydä keskustelua blogin kautta ja antaa ymmärtää sen rivien välistä – mikä on tehokas tapa olla muka-avoin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: