Sosiaalinen media on jokaiselle eri

30Tam12

Aamulehden päätoimittaja kunnostautui jälleen herättämällä keskustelua sosiaalisesta mediasta. Tällä kertaa asialla oli Jorma Pokkinen kirjoituksellaan Ylänurkka: Soopaa, tuubaa ja face-sotaa. (Viimeksi kun kirjoitin AL:stä asialla oli toinen päätoimittaja Jouko Jokinen.)

Vain pari herkkupalaa lainatakseni:

Kuukauden seikkailu Facebookissa, Twitterissä, sähköpostiketjuissa, keskustelupalstoilla ja sielun kaatopaikoilla kertoo linjahäiriöstä. Somessa ei keskustella. Siellä intetään, loataan ja sekoillaan.

Arvon päätoimittaja oli siis tehnyt kunnioitettavan kuukauden mittaisen osallistuvan tutkimuksen sosiaalisesta mediasta. Oletko, Jorma Pokkinen, sitä mieltä, että jokainen kesätoimittaja voisi tehdä samanlaisen viiltävän analyysin koko maailman lehdistöstä parin kuukauden kokemuksellaan? 😉

Vakavasti: useimmille ihmisille tärkein syy käyttää yhteisöpalveluja on yhteydenpito tuttaviin. Otapa mikä tahansa sosiaalisen median käyttäjien motiiveja selvittänyt kysely tai tutkimus esiin (vaikka täältä), niin tämä lukee siellä. Yhteydenpito on nimenomaan keskustelua. Ei ”inttämistä, lokaamista ja sekoilua”. Ihan tavallista kuulumisten vaihtamista ja yhteydenpitoa samalla tavalla kuin puhelimessa, tekstiviesteillä tai kasvokkain.

Somessa uutta on sen nimi, sillä kaikki viestintä on sosiaalista. Eri kanavilla on oma rytminsä, kielensä ja symboliikkansa.

Some on yhtä uusi kuin kymmenen vuotta vanha auto. Ei siis kovin uusi – paitsi jos on päässyt rattiin vasta nyt. Kokeneemmilla ovat ajotaidot päässeet jo karttumaan sekä tullut ymmärrys, että kuten oikeillakin teillä myös tiedon valtateillä on öykkäreitä, jotka eivät piittaa muista kuin itsestään.

Vihan viesti säilyy bittimaailmassa. Siksi vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään.

Jos ei oteta jälkimmäistä lausetta kirjaimellisesti, niin tässä on sen verran järkeä, että jokaisen vastuullisen median pitäisi todellakin moderoida keskustelupalstojaan. Minäkin moderoin tämän blogin keskustelua. Jos en moderoisi, niin en kehtaisi syyttää siitä ketään muuta. Esimerkiksi paljon parjattu Suomi24 moderoi keskustelujaan hyvinkin paljon – mikä voi tulla yllätyksenä niille, joille sosiaalinen media on vielä uusi maailma.

Itse asiassa täällä sosiaalisessa mediassa (heh) on ihmetelty, miksi te siellä lehdissä (sic!) ette laita omia kommenttipalstojanne kuntoon. Yleensä ruokottomin keskustelu netissä löytyy juuri niistä. Vakavasti: onneksi tähän on herätty perinteisenkin median puolella vähitellen.

Mistä tässä purkauksessa oli kyse?

Sosiaalinen media on siitä erikoinen media, että jokainen käyttäjä näkee vain sen, minkä on itselleen nähtäväksi valinnut. Siksi siitä on niin monenlaisia mielipiteitä ja ”totuuksia”. Tämä pätee niin blogeihin, keskustelufoorumeihin, Facebookiin kuin Twitteriinkin. Jos jonkun kirjoitukset eivät miellytä, niin sitten on parasta lopettaa kyseisen käyttäjän tai ryhmän kirjoitusten seuraaminen. Toisin kuin lehdissä täällä valinnan voi tehdä ihan itse.

Jorma Pokkinen oli kirjoittunut artikkelinsa alla kommenttiketjussa (30.1.2012 08:26) myös näin:

Sosiaalinen media saattaa kehittyä, jos sen ongelmat tunnistetaan. Ongelmia ovat mm. lähdekriittisyys, kärjistetyt mielipiteet ja tunteet, keskustelun hallitsemattomuus, kasvottomuus, samanmielisten kriittistä mielipiteidenvaihtoa estävä ennakkoluulomuuri ja loan heitto.

Lähdekriittisyys on kieltämättä usein todella tiukkaa sosiaalisessa mediassa (esim. Wikipediassa, blogeissa ja keskustelupalstoilla käyttäjät ovat erittäin kriittisiä), mutta on yllättävää, että Aamulehden päätoimittaja arvostelee lähdekriittisyyttä. Siitä huolimatta, että lehdissä näkyy usein juttuja, joissa lähdekritiikki on toimittajilta unohtunut (ns. copy-paste-journalismi).

Muutoin em. kommentti kuvaa vain sitä, että sosiaalinen media ei ole sen kummempaa kuin mitä sen käyttäjät ovat. Täällä ovat edustettuina kaikki mielipiteet ja muutenkin kaikenlaiset ihmiset. Eivätkä enää vain nuoret, vaan Suomessakin jo enemmistö kaikista alle 45-vuotiaista. Tuskin siitä sosiaalista mediaa voi syyttää. Jos sosiaalinen media on jotain aiheuttanut, niin sen, että ihmisten moninaisuus on tullut entistä selvemmin esille. Niin hyvässä kuin pahassakin somessa on helppo löytää itseään kiinnostavia ryhmiä.

Mutta on tässä kyse muustakin. Eniten netinkäyttäjiä erotteleva kysymys on, onko netti tärkeä osa ihmisen elämää. Varsinkin nuorille se on sitä ja heille ei ole mitään erillistä ”sosiaalisen median maailmaa”. Heille Jorma Pokkisen edellä olleet kommentit ovat jokseenkin käsittämättömiä. Ja heille ei ole eroa sillä, suositteleeko joku kaveri esim. presidenttiehdokasta jossain sosiaalisen median palvelussa vai verkon ulkopuolella. Kyse on keskustelusta, taas kerran.

Kukaan ei ole väittänyt, että joku äänestäisi jota kuta ehdokasta vain sen vuoksi, että tällä on 100 000 tykkääjää Facebookissa. Tai siksi, että joku täysin tuntematon kirjoittaa Twitterissä ”Äänestä X:ää, se on paras!”. Sen sijaan netissä tuttavapiirissä käyty perusteellinen keskustelu ehdokkaiden mielipiteistä ja vahvuuksista sekä heikkouksista voi hyvinkin ratkaista kannastaan epävarman äänestäjän valinnan. Näitä käydään jatkuvasti – ja siihen olisi luullut törmäävän jo kuukauden ”Facebook-seikkailullakin”.

Entäpä toinen ryhmä, joiden elämälle netillä ei ole paljonkaan merkitystä? Ihmisten näkemykset ovat usein sellaisia kuin he itse ovat: jos jokin asia ei ole itselle tärkeä, niin on kovin helppoa väittää, ettei se ole sitä kenellekään. Sama pätee ihmisten mielipiteisiin muutenkin: on vain niin vaikea nähdä omaa nenäänsä, tuttavapiiriään ja ympäristöään kauemmaksi. Elämää on silti myös taivaanrannan toisella puolen.

P.S. Kirjoittaja on antanut useita haastatteluja Aamulehdelle sosiaalisesta mediasta ja tietää siksi, että moni Aamulehden toimittaja suhtautuu sosiaaliseen mediaan oikein järkevästi.

Filed under: aamulehti, Facebook, käyttäjätutkimus, media, meemit, sosiaalinen media, Twitter, verkkokeskustelu, yhteiskunta   |  8 Comments