JSN:n ohjeet keskustelupalstojen moderointiin ja sosiaalisen median kampanjoiden eettinen ohjeistus

05syys11

Julkisen sanan neuvosto julkaisi tänään Journalistin ohjeisiin liitteen nimeltä ”Yleisön tuottama aineisto tiedotusvälineiden verkkosivuilla”. Ulkopuolisen seuraajan näkökulmasta voi sanoa, että tätä ohjeistusta on odotettu ja sillä on selvästi tarvetta. Sen verran kummallisia lausuntoja on JSN:n taholta tullut – varsinkin edellisen puheenjohtajan suusta.

Aluksi pari sanaa anonyymiudesta

JSN:n ex-pj. Hyvärinen vaati aikanaan, että nettikeskustelijoiden nimet olisivat aina vähintään palstan ylläpidon tiedossa. Se aloitti julkisen keskustelun aiheesta.

Käytännössä nettikeskustelussa on erittäin vaikeaa varmistaa keskustelijoiden oikeita nimiä. Sama pätee sanomalehtien yleisönosastoihin, minkä vuoksi onkin outoa, että juuri toimittajat ovat valittaneet netin anonyymeistä keskusteluista kovimpaan ääneen. Henkilöllisyyden voi luotettavasti varmistaa netissä vain sähköisellä tunnistamisella – netin ulkopuolella se olisi sama kuin jokaiselta kirjoittajalta vaadittaisiin käyntiä sanomalehden toimituksessa ja henkilöpapereiden näyttämistä.

Tätä kaikkea on toitotettu Hyvärisen asiantuntemattomista lausunnoista lähtien. Lisäksi blogeissa ja useiden asiantuntijoiden puheenvuoroissa on painotettu moderoinnin tärkeyttä millä tahansa keskustelupalstalla. Jos sinulla on surkea foorumi, niin voit syyttää siitä vain itseäsi. Vuonna 2008 moderointi tuntui olevan JSN:lle vielä tuntematon käsite, mutta nyt julkaistujen ohjeiden perusteella sen merkitys on vihdoin kirkastunut.

Menneenä kesänä pari mattimyöhäistä ehti vielä osallistumaan anonyymiuskeskusteluun ja osoittamaan oman tietämyksensä tason… Ensin ministeri Tuomioja toisti lähes sanasta sanaan Hyvärisen kolmen vuoden takaisen lohkaisun:

”Mielestäni sielläkin [netissä] tulisi olla sellainen pääsääntö, että ihmiset esiintyvät omalla nimellään.”

Tuomiojan ajatuksen tyrmäsi totaalisesti Kemppinen blogissaan tekijänoikeuslailla ja sananvapaudella. Viimeksi nimettömyyttä oli kieltämässä ex-päätoimittaja Matti Apunen Hesarin kolumnissaan kiirehtien kertomaan mielipiteensä ennen JSN:n nyt julkaistua ohjetta:

”En näe yhtään täysin vedenpitävää syytä, miksi nettikeskustelujen pitäisi ylipäänsä olla nimettömiä.”

Vai et näe. Sääli. Minä puolestani en ymmärrä argumenttiasi siitä, että kaikki tekstit ilman kirjoittajan nimeä olisivat arvottomia. Eikö tekstin arvo tule sisällöstä eikä kirjoittajasta?

Pelkästään tässä blogissa on esitetty monta mielestäni arvokasta puheenvuoroa, jotka olisivat jääneet kirjoittamatta (esim. kirjoittajien aseman vuoksi), jos pakottaisin kommentoijat kertomaan nimensä.

Apuselta, Tuomiojalta ja Hyväriseltä kysyisin yhden kysymyksen: Oletteko sitä mieltä, että esimerkiksi kiinalaisen ihmisoikeusaktivistin tulisi aina ilmaista nimensä ”palstan ylläpitäjälle”? Vastatkaa tähän ja kertokaa sitten, miksi anonyymius tulisi estää länsimaisessa demokratiassa, vaikka (toivottavasti) sallisitte sen maissa, joissa ihmisoikeuksia ei noudateta.

JSN:n ohje keskustelupalstojen moderointiin

Edellä siis kuvasin JSN:n ohjeen taustoja: eniten on keskusteltu anonyyminä tapahtuvasta nettikeskustelusta. Tätä taustaa vasten oli yllättävää, että JSN:n ohje ei sisällä sanaakaan nettikeskustelujen nimettömyydestä. Ja hyvä näin! 

Kaikesta päätellen tämä ohje on mietitty tarkkaan ja kaikki epämääräiset rönsyilyt anonyymien keskustelujen kieltämisen suuntaan on karsittu pois viimeistään juristien lausuntojen jälkeen.

Mitä JSN:n ohjeessa sitten sanotaan? Tässä tiivistetysti:

1. Yleisön tuottamaa sisältöä tiedotusvälineiden ylläpitämillä verkkosivuilla ei pidetä toimituksellisena aineistona. Raja toimitukselliseen sisältöön täytyy pitää selvänä.
2. Toimituksen tulee seurata verkkosivujaan sekä pyrkiä estämään yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavien sisältöjen julkaiseminen. Ko. sisällöt tulee poistaa viipymättä.
3. Lapsille ja nuorille suunnattuja verkkopalstoja on valvottava erityisen huolellisesti.
4. Yleisölle on varattava mahdollisuus ilmoittaa toimitukselle asiattomasta sisällöstä niin, että ilmoittaja saa siitä vahvistuksen.

Siinä se. Ei mitään mullistavaa. Onhan se hyvä, että vihdoin lehtienkin nettipalstoille tulee edes pari periaatetta, joita kaikkien JSN:n jäsenorganisaatioiden tulee noudattaa.

Arvaan, että tärkeintä ohjeistuksen laadinnassa oli, että JSN on nyt rauhassa pohtinut, mikä se sosiaalinen media oikein on ja mitkä ovat sen pelisäännöt. Luultavasti tärkeintä oli hoksata, että eihän ne yleisön viestit netissä lopultakaan ole toimituksen ”julkaisemia”. Eli vaikka lopputulos on aika mitätön (jokainen kohta on itsestään selvä), niin prosessi oli taatusti siihen osallistuneille opettavainen. Hyvä JSN, onnea tästä!

Sosiaalisen median kampanjoiden eettinen ohjeistus

Samaan aikaan toisaalla IAB Suomi (=järjestö, joka edistää verkkomainontaa) julkaisi eettisen ohjeistuksen sosiaalisen median markkinointikampanjoille. Ohjeistus on paljon JSN:n ohjetta pidempi ja käytännönläheisempi. Sekin on siinä mielessä itsestään selvä, että sen sisällön pitäisi olla jo valmiiksi tuttua kaikille netti-/some-kampanjoiden parissa työskenteleville. Enimmäkseen ohjeessa avataan lakipykäliä ja kuluttajaviraston tekemiä linjauksia. Hyvä koonti alalle tuleville siis.

Löytyypä ohjeesta oma kohta sosiaalisessa mediassa keskusteluunkin liittyen:

Osallistu keskusteluihin käyttäjälähtöisesti, älä pelkästään markkinoinnillisesta näkökulmasta. Ole tarkkana tilanteissa, joissa oma henkilökohtainen mielipiteesi voi sekoittua edustamasi organisaation mielipiteeseen. Suhtaudu kriittiseen kommentointiin asiallisesti ja provosoitumatta. Noudata hyvää tapaa, jos keskustelu käsittelee kilpailijoitanne.

Pyri avoimuuteen. Sensurointi kääntyy kampanjoitavaa tuotetta tai palvelua vastaan.

Viimeinen lause alkaa tuntumaan jo jonkinlaiselta ”nettivakiolta”. Sensurointi tai sen yrittäminen ei oikein netissä onnistu.

Alaikäisiin liittyen ohjeessa on oma kohta:

Alaikäiset ovat erityisasemassa markkinoinnissa ja myös sisällöntuottajina. Alaikäisille suunnattua ja heidät tavoittavaa markkinointia arvioidaan muuta markkinointia tiukemmin.

Johtopäätös: itsesääntelyn kautta vastuulliseen netin käyttöön

Kumpikin edellä esitellyistä ohjeista edustavat nettiä hyödyntävien alojen itsesääntelyä. Tätä tarvitaan, jotta nettiä käytettäisiin vastuullisesti ja ylilyönneiltä vältyttäisiin. Toivottavasti vastaavia linjauksia tehdään jatkossa lisää muissakin järjestöissä.

Erityisesti olen tyytyväinen siitä, että kummassakin ohjeessa oli nostettu esiin lapset ja nuoret – vaikka lehtien keskustelupalstat ja sosiaalisen median kampanjat eivät taatusti ole heille vahingollisinta sisältöä netissä. Lapset ovat joka tapauksessa vaikutteille herkimpiä, joten on hyvä, että heidät muistetaan näissä ohjeistuksissa. Voi huomata, että huoli lapsista on yhteinen kaikille netin kanssa työtä tekeville. Edelleen tarvittaisiin myös lisää lainsäädäntöä liittyen lastensuojeluun netissä sekä esim. ihmisten digitaalisiin oikeuksiin.

Filed under: avoimuus, Internet, laki, lapset, media, sananvapaus, sosiaalinen media, uutiset, verkkokeskustelu, yhteiskunta   |  2 Comments