10 askelta: näin estät yhteisöllisen prosessin netissä

23touko11

Yhteisöllinen työskentely netissä ja sosiaalisen median palvelujen avulla ei ole helppoa. Tapauksia sen enempää erittelemättä kokoan tähän pikaisesti listan pienistä, mutta merkityksellisistä teoista, joilla voit helposti estää yhteisöllisen prosessin syntymisen ja/tai etenemisen netissä:

  1. Älä keskustele tavoitteista ja työtavoista ennen työskentelyn aloittamista – antaa prosessin muotoutua täysin vapaasti!
  2. Unohda suunnittelu, tekeminen on se, millä on jotain merkitystä.
  3. Laita sittenkin sähköpostia suoraan yksittäisille henkilöille yhteisen keskustelualustan käyttämisen sijasta. Varsinkin, jos kysymys oli esitetty suoraan sinulle vaikkapa siellä yhteisessä wikissä.
  4. Älä tee muistiinpanoja F2F-tapaamisista muita varten nettiin. Aikaa ei pidä tuhlata sellaisen dokumentointiin, jonka voi jättää myöhemmäksikin
  5. Mitä useammassa alustassa työskentelyä tapahtuu, sen parempi! Tää on tätä somea, kato.
  6. Älä varsinkaan linkitä alustoja toisiinsa ja kerro muille, mitä tapahtuu missäkin. Yhteenveto- ja seurantasivut ovat varsinkin täydellisen turhia.
  7. Vastuuhenkilöitä ei tarvita, kun vastuu on koko verkostolla!
  8. Eikä aikatauluja! Eikä tehtävälistoja! Eikä loppujen lopuksi edes yhteisiä ajatuksia!
  9. Muiden ryhmän jäsenten keskustelujen seuraaminen.. ähh, kuka niitä jaksaa lukea?
  10. Ihan oikeasti, hei: miksi pitäisi edes kysyä muilta?
Ja tämä ei ollut kannanotto mihinkään suuntaan, vaan liittyy moneen kokemukseen muutamalta viime vuodelta.
Advertisements


17 Responses to “10 askelta: näin estät yhteisöllisen prosessin netissä”

  1. Joo! Ja älä missään nimessä korjaa kurssia kesken prosessin, jos huomaat että metsään mennään. Kyllä kunnon vesiputousmalli saa kelvata somessakin.

    • POST: Sehän on se keltainen liimalappu ennen sitä IT-osastoa. Vai oliko se jälkiviisautta siitä kun mentiin alusta edellä puuhun.

  2. 3 Tuukka Rantamäki

    Huoneentaulukamaa! Hymy nousee väkisinkin huulille, kun ajattelen näitä opettavaisia kokemuksiasi – I bet we can all relate.

    Eipä noista lopulta kovin moni kohta ole sidottu mitenkään pelkkään verkkoon ja siellä tapahtuvaan yhteistyöhön. Otsikko voisi yhtä hyvin olla ”Näin teet kaikesta ryhmätyöskentelystä helvettiä” 🙂

  3. ..kumman tuttuja kaikuja tuossa on virastojenkin arkeen – somella tai ilman =) Muutenkin virkamies on arka eläin. Kuka tulisi ja rohkaisisi, niin että Nyytistä tulisikin Pikku Myy?

  4. 5 Terhi P.

    Mahtava kirjoitus ja erityisen tarpeeseen, kun juuri ollaan käynnistämässä isohkoa yhteisöllistä prosessia. Yhteisöllinen prosessi on mun mielestä hyvä käännös crowdsourcingille, verkkosorsastus on vähän sisäpiirikäsite.

    • Kiitos, minullakin useampi yhteisöllinen hanke menossa, ja paljon opittavaa tästä! Hienoa, että nostit esiin johtamisen. Osallistaminen ei kauan innosta, ellei joku seuraa ja raportoi hankkeen etenemisestä.
      Kohta 11: lopuksi ei kannata turhaan kiittää osallistujia. Ja jos, niin sitten ohimennen kahden kesken.

  5. 7 Harto

    Kiitos kommenteista ja hyvistä lisäyksistä! Tekstin lopusta jäi puuttumaan yhteenveto. Se voisi olla tämä: kyse on siitä, sitoudutaanko valittuihin työskentelyalustoihin ja toimintatapoihin vai päästäänkö koskaan edes niin pitkälle. Jos sitoudutaan, niin se tarkoittaa sitä, että ne kytketään kaikkeen ryhmän toimintaan.

  6. 8 Jan Ole

    Tuon sun listan kun lukee, vakuuttuu vain siitä, että sosiaalinen media on ajatuksena kyllä ihan mukiinmenevä siihen asti kunnes, kunnes markkinapellet, helppoheikit ja koijarit levittäytyy sinne hyväksikäyttämään ja kuppaamaan ihmisiä mitä ihmeellisimpiin omiin tarkoituksiinsa. Hyvät ”jutut” lässähtää aina siihen, kun jätkät tulee ja pilaa koko homman.

    • 9 Harto

      En tekisi ihmisistä päätelmiä pelkän ammatin perusteella, joten pakko sanoa, että ”markkinapellejä” vastaan minulla ei ole mitään – päinvastoin, olen tuntenut mainostoimistojen väkeä teini-ikäisestä asti ja ollut parin mainostoimiston palkkalistoillakin. Kyllä sieltä löytyy ihan fiksuja ja luovia ihmisiä. 🙂

      Siitä olen samaa mieltä, että ”helppoheikit” pilaavat helposti minkä vain yhteistyön poikasen. Yhteisöllinen työskentely vaatii sitoutumista, suunnittelua ja pitkäjänteisyyttä – eivät ole helppoja asioita, joten niitä ei myöskään pidä väittää sellaisiksi. Pelkkä alkuinnostus ei yleensä johda tuloksiin asti.

      • 10 Jan Ole

        Anteeks vaan, en vieläkään käsitä mistä mun pitäisi innostua?

      • 11 Harto

        En sanonut, että pitäisi innostua mistään. Vastasin vain kommenttiisi vähän yleisemmällä tasolla.

  7. 12 Jan Ole

    Jaa, minä taas lähdin kommentoimaan, ihmetellen juuri tuota, kun oletin sinulta jo valmiiksi taustalta löytyvän markkinointikokemusta/koulutusta ja täältäkin sitä löytyy.

    Olen kuitenkin ihmetellyt juuri tuota sun kanavanvalintaasi, sosiaalinen media tuittereineen, naamakirjoineen ja vielä sanalehdistökin.

    Kuten yrityksetkin, pitävät toiminnan pyörittäjät lyhyen- ja pitkäntähtäimensuunnitelmansa/strategiansa tiukasti seinien sisällä mapeissa ja kaapeissa. Toimivat kuitenkin sen mukaan. Näin tiettävästi menetellään mainostoimistoissakin edelleen, ainakin asiakkaiden strategioiden suhteen ja ainakin siihen asti, kunnes jotain menestystarinaa voidaan dokumentoida ulospäinkin.

    Siksi ihmetyttää ja harmittaakin aikalailla, että sinä kehtaat nää operaatiot vielä levittää kaiken kansan luettavaksi, miten rehellisiltä ihmisiltä koijataan pelimerkit, sekotetaan niiden juttuja, kommentteja johonkihn ihan muuhun ulkopuoliseen tarkotukseen, mitä kommentoija ei vissiin itsekään tiedä. – Eikö se hoituisi paremmin ja asian piirissä toimivien kesken perinteisillä kalvosulkeisilla paremmin, ja ennenkaikkea fiksummin ja hillitymmin.

    Tämmösellä touhulla sä viet koko markkinointi- ja mainontasektoria alaspain niin että kolina käy, ja se vähäinenkin alan arvostus laskee.

    • 13 Harto

      Sinun kannattaisi tutustua esittely-sivuun, joka löytyy blogin ylävalikosta – kerron siellä taustani hyvin selvästi. En koe toimivani markkinoinnin alalla, vaikka muutaman kerran olen pyydettäessä puhunut myös siitä, miten sosiaalista mediaa voidaan hyödyntää markkinoinnissa. Pääviestini on silloinkin ollut, ettei sosiaalinen media ole markkinointia, vaan ihmisten välistä toimintaa. En myöskään käsitä, minkä pitäisi minua estää niin tekemästä.

  8. Harto. Me varmaan mennään samalla taksilla.
    Tämä juuri samaa asiaa mitä minä olen käsitellyt videosarjassani kuusi kuplaa sosiaalisessa mediassa ja mistä teemoista multa tulee lisää kamaa lähiaikoina.

    Alalla on näitä markkinapellejä, jotka ei erota strategiaa raappahousuista, tai jotka on keksineet jonakin iltapäivänä, että nyt mä teenkin sitten sosiaalisen median konsultointia, kun lypsyjakkarkin on vinossa.

  9. 15 Heli Ruotsalainen

    Kiitos hyvistä pointeista. Kaikilla on tässä projektissa sataprosenttinen vastuu -lause on hirveintä huijausta mitä maailmasta löytyy.

  10. Kelpo huoneentaulu 🙂

    Äkkiseltään luettuna tuo lista vaikuttaa viittaavan enemmän tai vähemmän netin mahdollistamaan ’itseorganisoituvaan’, hieman idealisoituun kollektiiviseen toimintamalliin. Sinänsä se voi toimia, tietyin edellytyksin kuten verkkovoima tai Porkkanamafia.

    Kirjoittelin hieman ’itseorganisoitumisen’ edellytyksistä Somus-hankkeen loppurapoon (http://j.mp/somusreport, eng, pdf) – tiivistettynä tarvitaan ainakin joku näistä kolmesta: taustakanava, ankkuriobjekti (kuten Porkkanamafian video) ja tai koordinaattori / kätilö / fasilitaattori. Suomeksi en ole vielä ehtinyt, mutta tematiikasta yleisesti Verkkovoimaa -tutkimusblogissani.

    Helpoimmalla (netissä) pääsee, kun löydetään (palkattu) koordinaattori ja innoittaja (kuten Sometussa) ja Joku hoitaa loput ja muut osallistuvat – jos haluavat 🙂

    • 17 Harto

      Oikeastaan tuossa ei ollut kyse (vain) itseorganisoituvista kollektiiveista, vaan ryhmistä tai verkkoyhteisöistä (merkityksessä ”suuri ryhmä”) siinä viitekehyksessä, joka mulla tulee oppimistutkimuksesta. Eli yhteisöllisyyden muodot, joissa on jokin yhteinen tavoite tai ratkaistava ongelma. Esim. parvella tai sosiaalisella verkostolla sellaista ei ole pakko olla, vaan yhteisöllisyys ja yhteinen nimittäjä on paljon löyhempi. Se, miten nuo käsitteet ymmärrän, käy tarkemmin ilmi esim. tästä: https://harto.wordpress.com/2010/10/04/sosiaalisen-median-yhteisollisyys-esitys/


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: