Nämäkö sosiaalisen median vaalit? Tuskin.

28Tam11

Vuoden 2011 eduskuntavaaleja ei ratkaista Facebookissa, blogeissa tai Twitterissä. Perustelen tässä tarkemmin, miksi ei.

Aluksi kuitenkin pari pointtia sosiaalisen median konkareilta: kannattaa kuunnella Jyrki Kasvin ja Mikael Jungnerin ajatukset Julkinen sana -ohjelmassa. He tietävät, mistä puhuvat: Jyrki on käyttänyt nettiä historian hämärästä asti ja Jungner puolestaan tunnetaan paitsi värikkäästä nettipresenssistään myös siitä, että hänen aikanaan YLE otti sosiaalisen median onnistuneesti käyttöön.

Entäpä muut poliitikot? Edellisten jälkeen tulee mieleen lähinnä Jussi Halla-aho sekä tietysti vanhan kaartin poliitikkobloggaajat. Blogit eivät ole aiheuttaneet ennenkään minkään sortin lumipalloefektejä (em. poikkeusta lukuunottamatta), joten ne tuskin nousevat valokeilaan näissäkään vaaleissa. Politiikan some-edelläkävijöiden ryhmä on siis kapea.

He ovat Facebookissa!

Facebookissa poliitikkoja riittää – totta kai – onhan siellä kaikki muutkin olleet ajat sitten. Katsotaanpa pari esimerkkiä:

  • Mari Kiviniemi (käyttäjäprofiili), 4996 kaveria, julkaisee tilapäivityksiä ja valokuvia sekä vastailee satunnaisesti kommentteihin
  • Mari Kiviniemi (sivu), 756 tykkääjää, julkaisee tilapäivityksiä, mutta ei vastaile kommentteihin
  • Jyrki Katainen, 2 184 tykkääjää, julkaisee lyhyitä videoita, mutta ei vastaile kommentteihin.
  • Jutta Urpilainen, 1 508 tykkääjä, julkaisee tilapäivityksiä ja vastaa kommentteihin noin kerran 3 kk:ssa
  • Timo Soini, 1892 tykkääjää, julkaisee lähinnä linkkejä uutisiin, eikä vastaile kommentteihin
  • Paavo Arhinmäki, 3793 tykkääjää, julkaisee linkkejä ja kirjoituksia blogistaan, vastailee satunnaisesti kommentteihin

Näistä lähinnä Mari (käyttäjäprofiilillaan) ja Paavo tekevät homman suurin piirtein niin kuin se pitää tehdä, jos haluaa ottaa sosiaalisesta mediasta hyödyn irti: täytyy keskustella ja kertoa ajatuksiaan. Myös Katainen ja Urpilainen viestivät persoonallisella tasolla, mutta yksisuuntaisesti, mikä ei ole kovin sosiaalista. Videot ovat toki positiivinen pilkahdus, mutta voisi niitä joskus kuvata muutenkin kuin tumma puku päällä. Liian huoliteltu ei ole aito, etenkään somessa.

Sosiaalisessa mediassa on kyse ennen muuta kahdesta asiasta: avoimuudesta – eli ajatukset ja mielipiteet julki – sekä aktiivisesta keskustelemisesta. Ajanpuute on tunnetusti poliitikolla huono argumentti olla keskustelematta äänestäjien kanssa. Somessa viesteihin vastaaminen ei ole edes ajasta ja paikasta kiinni – ja onhan avustajat, jotka voivat seuloa kiinnostavimmat kommentit, joihin kannattaa vastata. Ei siihen kohtuuttomasti aikaa mene.

Ja toisaalta: jos sinulla ei ole mielipiteitä kerrottavana tai halua keskustella äänestäjien kanssa, niin kannattaa katsoa peiliin ja pohtia poliittisen uran motiiveja toisen kerran.

Miten Twitterissä?

Twitteristä aktiivisia poliitikkoja ei pahemmin löydy, katso lista. Tai on niitäkin muutama: Heli Paasio, Pauliina Viitamies ja Timo Heinonen ovat tweetanneet huomattavan paljon saamatta pahemmin seuraajia. Tässäkin on sorruttu liian yksisuuntaiseen viestintään, kannattaisi vastata muille ja ottaa enemmän muita käyttäjiä seurantaan. Myös käyttötaitoja ja koulutusta tarvitaan.

Alussa mainitut Jungner ja Kasvi kelpaavat Twitterissä esimerkeiksi muille ehdokkaille. He ovat aktiivisia ja puhuvat paljon muustakin kuin politiikasta. Ja Twitterissä kuten muussakaan somessa ei ole tapana antaa puoluerajojen häiritä.

Kiinnostavaa Twitterin osalta on se, että jotkut ovat keränneet paljonkin seuraajia, mutta eivät ole lainkaan hyödyntäneet suosiotaan. Esimerkkeinä Alexander Stubb, Mari Kiviniemi ja Sirpa Pietikäinen. Twitterissä 1000 seuraajaa on paljon kovempi juttu kuin Facebookissa, ja sen kautta tavoitetaan nyt vielä keskimääräistä aktiivisempia ja aikaansa seuraavampia ihmisiä. Ilmainen neuvo: jos passiivinen Twitter-tilisi on saanut jostain oikusta paljon seuraajia, niin ota se aktiiviseen käyttöön! Twitterissä on nyt tarjolla some-etumatkaa ja -imagoa.

Entäpä nousevat tähdet?

Kärkipoliitikkojen ja aiemmin läpimenneiden kansanedustajien takana on joukko nousevia tähtiä, joista emme ole vielä kuulleet paljon mitään. Heihin mahtuu myös somen aktiivikäyttäjiä. Moni on hyvinkin aktiivinen blogissaan, Facebook-sivullaan tai jossain vähemmän tunnetussa nettifoorumissa. Pienestä kaveriverkostosta tai muutamasta kymmenestä blogin lukijasta ei kuitenkaan ole paljon iloa vaaleissa. Toisaalta jos kaveriverkosto on laaja, mutta se on hankittu muuten kuin politiikkaan liittyvillä ansioilla, niin vain pieni osa siitä muuntuu äänestäjiksi.

Ja sitten on niitä, jotka yrittävät kaikkensa ja liikaakin. Oman juttunsa HUUTAMINEN on huono taktiikka sosiaalisessa mediassa. Se ärsyttää ja antaa käytöstavattoman kuvan. Pitää kuunnella ja keskustella. Luonnollisesti kirjoituksissa täytyy olla edes riittävästi järkeä. Myöskään tykkääjien tai suosittelujen ostaminen tai vastapalvelusten lupaaminen ei kanna hedelmää. Tällaistakin on siis nähty. Kannattajat pitää netissäkin hankkia oikeilla ansioilla. Lumipalloefektien synnyttämiseen tarvitaan lisäksi kunnolliset some-/vuorovaikutustaidot sekä jotain aivan uniikkia sanomaa.

Missä luuraavat sosiaalisen median vaalikoneet?

Uskokaa pois, jos sosiaalisella medialla olisi näissä vaaleissa iso merkitys, olisimme huomanneet sen jo. Se tarkoittaisi, että olisimme nähneet jo nyt lukuisia TOP-listoja poliitikkojen some-presensseistä ja poliitikot olisivat paljon kiinnostuneempia sosiaalisen median käytöstä kuin tällä hetkellä. Se tarkoittaisi myös poliittisia ulostuloja ja minidebatteja somen kautta. Ei, tällä hetkellä somea vasta harjoitellaan.

Nykyiset luvutkaan eivät ole isoja: Facebookissa poliitikolle isona lukuna voisi pitää yli 10 000 tykkääjää ja järisyttävänä sellaista 20 000 tykkääjää. Kun pyöritään parissa-muutamissa tuhansissa, kyse on lähinnä niistä ihmistä, jotka joka tapauksessa tykkäävät. Twitterissä esim. 3000 on hyvä alku.

Ja moniko on törmännyt sosiaalisen median vaalikoneisiin? En ole nähnyt yhtään. Jotain viitettä, miten ne voisivat toimia, näkyy tässä kuvassa – katso myös kuvaan liittyvä artikkeli. Jo tuosta kuvasta käy ilmi, että some voi paljastaa ehdokkaiden sosiaalisista verkostoista kiinnostavia piirteitä – varsinkin sen, ketkä eivät viihdy samassa hallituksessa. Sosiaalisen verkostoanalyysin (läheisyysluvun) lisäksi pitäisi verrata äänestäjän ja ehdokkaan tuottamien sisältöjen samankaltaisuutta. Erilaisia automaattisia some-vaalikoneita olisi helppo tehdä. Veikkaan, ettei sellaisia vielä näissä vaaleissa näy, mutta ne tulevat olemaan merkittäviä muutaman vuoden päästä.

Niin kauaa, kun some on harvojen poliitikkojen hupia, ei voida puhua ”sosiaalisen median vaaleista”. On ilman muuta selvää, että muutama ehdokas pääsee pitkälle somen avulla, mutta massoja sillä ei vielä liikutella. Äänestäjät olisivat siihen ehkä valmiita, mutta ehdokkaat laajalla rintamalla eivät, joten sitä ei tule tapahtumaan.

Entäpä vuoden 2012 presidentinvaaleissa? Sellaisia viitteitä on kyllä näkyvissä.



18 Responses to “Nämäkö sosiaalisen median vaalit? Tuskin.”

  1. Varmaankaan vaaleissa ei kärkeä ratkaista somessa, mutta uskoisin, että hännän puolelta jo löytyy jokunen somea hyödyntävä ja siitä hyötyvä ehdokas, joka ei ehkä muuten pääsisi läpi. Ja ääniä puolueille tuo nekin, jotka eivät pääse läpi. Ehdokkaita on paljon ja siinä porukassa on pakko olla myös some-osaajia paljon enemmän kuin Kasvi ja Jungner, emme vain ehkä vielä tiedä heistä.

  2. 2 Ves Ilola

    Politiikka ei ole Suomessa somen hunajapurkki. Viihde näyttää olevan. No, joskus politiikka näyttää tulevan lähelle viihdettä. Toisaalta some on ensimmäinen kunnon vuorovaikutteinen alusta, joten sana kansan- merkitys kannattaisi huomioida.

    Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Uskon että somella on kapeaan kärkeen aktivoiva vaikutus, sillä somekin yhteisten asioiden hoitamista, kun sitä oikein käyttää.

    Some on tällä hetkellä enemmän ilmiöiden esiinnostamista. Ja siinä on vielä kohtuullisen matala kynnys onnistua. Harmi etteivät päättäjämme osaa tai tajua käyttää sitä onnistuneesti.

  3. Kiitos hyvästä blogipostauksesta.

    Facebookissa eduskuntavaaliehdokkaiden suosiota seuraa http://sivulista.fi/. Siellä huomaa käytännössä, miten ehdokkaat ovat heränneet tekemään omia virallisia Facebook-sivuja – ja tukiryhmät myös aktiivisesti ilmoittavat sivuja listalle. Osa ehdokkaista ymmärtää, mikä ero on ryhmällä ja omalla virallisella sivulla (entinen Facebook-fanisivu), osa ei.

    Pääministerin Twitter osoittaa, että sosiaalisessa mediassa on hyötyä aloittaa osallistuminen ajoissa. Tarkistin viime vuotisesta blogiviestistäni luvun, ja lokakuussa 2010 Mari Kiviniemellä oli vain 553 seuraajaa (http://www.gemilo.com/yritysblogi/poliitikot-twitterissa-keskustelu-viela-harvinaisuus/). Kasvu on ollut huima noista päivistä.

  4. Erinomainen analyysi! Olen ihmetellyt samaa, mistä tuo puhe ”somevaaleista” tai ”facebookvaaleista” juontaa. Perinteisen median päälleliimaamalta vaikuttaa, eivät ymmärrä Somen olemusta tai ainakaan halua osoittaa sitä. Yritetäänkö tässä kenties luoda politiikasta hieman aiempaa ”demokraattisempi” kuva, kaiken vaalirahasotkun jälkeen?

    Sosiaalisessa mediassa esiintymisen täytyy lähteä ehdokkaasta itsestään, ei mainostoimistosta tai puoluetoimistosta. Se on koko olemuksen ydin. Vähän sama kuin vaikkapa Audin FB-kampanja, jengi tykkäsi, koska siinä arvottiin auto ja voittomahdollisuudet olivat vaikkapa lottoarvontaa paljon suuremmat. Esiintyminen ei välttämättä ole aitoa, jos sitä tekee vain vaalien alla.

    Politikot esiintyvät somessa, koska sitä odotetaan heiltä, ja koska se on halvempaa kuin muu markkinointi. Minusta Zyskowicz teki ihan oikein, kun sanoi, ettei halua sinne ”mennä”, hänen kohdallaan kyse ei olisi aidosta osallistumisesta.

    Mutta demokratian kannalta politikkojen osallistuminen sosiaalisessa mediassa olisi hyvinkin suotavaa. Ehkä se pitäisi mennä myös toisinpäin: he kävisivät osallistumassa ”meidän” foorumeilla, pyrkiväthän he kansan edustajiksi.

  5. 5 Niko

    Saamistani kaveripyynnöistä ja Fb:n väläyttämistä mainoksista päätellen ei ole mitään syytä puhua sosiaalisen median vaaleista. Huonosti kirjoitetut, rumannäköiset ja epäsosiaaliset siskonpojan ”viestintätoimiston” tekemät fanisivut toimivat yhtä huonosti kuin selin seisovien ehdokkaiden haiseva vaalimökki torilla.

    Olisi mielenkiintoista nähdä jonkun oikeasti keskittävän kampanjointiaan verkkoon (ottavan sen pääkanavakseen). Kohtaisi ihmisiä, keskustelisi, kokoaisi keskustelua ja jopa tekisi avauksia julkisesti saamiensa yhteydenottojen perusteella. Nyt se on niin monella vain siinä sivussa. Jos ehtii.

  6. 6 Harto

    Kiitos kommenteista – hyviä pointteja. Etenkin se, että poliitikkojen pitäisi tulla ”meidän foorumeille” eli kansalaisten lähelle. Niin kauaa, kun some nähdään vain markkinointikanavana tai pakollisena muoti-ilmiönä, eikä ymmärretä ja hyödynnetä vuorovaikutuksen mahdollisuuksia, niin somesta tuskin saadaan suurta hyötyä.

    Jyrki Kasvi muuten kertoi tuossa radio-ohjelmassa käyvänsä viikottain läpi, missä hänet on mainittu netissä, ja vastaavansa esim. blogeissa häntä koskeviin kommentteihin. Näin hän luo suoran/henkilökohtaisen ja luottamuksellisen suhteen ihmisiin netin kautta. Tätä toivoisi muiltakin poliitikoilta! Ei pönötystä, ei mainostoimiston kiiltokuvia, vaan omana itsenään ihminen ihmiselle.

  7. Harto tiivistät hyvin paljon minunkin ajatuksia tässä. Loistava analyysi! Olen itsekin käyttänyt koulutuksissani esimerkkinä Kasvin verkkopreesensiä: persoonallista ja jopa sosiaalista. Poliitikko, joka ei vastaile kommentteihin ja kysymyksiin, saa helposti some-läsnäolollaan tehtyä vaan hallaa itselleen. Sosiaalinen media ei ole mainoskanava, ja se on monella ymmärtämättä.

    Niko: muutama kouluttamani nuori ehdokas on ottanut netin ja myös sosiaalisen median pääasialliseksi kanavaksi kampanjoida, vaikka kampanjointi sosiaalisesta mediasta puhuttaessa onkin hieman kyseenalainen termi. Sitähän ehdokkaat siellä kuitenkin tekevät. Ehkä sosiaalisen median vaaleista voidaan puhua sitten, kun valtaosa ehdokkaista on läsnä ihmisten parissa somessa myös vaalien välillä. Katsokaapa vain, miten aktiivisuus poliitikoilla laskee, kun vaalit on ohi. Huomaahan asenteen jo ehdokkaiden tekemistä FB-sivuista: X eduskuntaan 2011.

  8. Kiitos kirjoituksesta (ja linkistä).

    Katsoisin asiaa kahden näkökulman kautta.

    Miltei kaikissa kommenteissa todetaan tavalla tai toisella, että valtaosa ehdokkaista ei ole ymmärtänyt sosiaalisen median (puhuisin ennemmin vuorovaikutuksellisesta mediasta) ajatusta. Se on totta, ja se samalla selittää vähäisen innostuksen aiheeseen: jos et ymmärrä jotain asiaa, et voi myöskään käyttää sitä luontevasti ja mukavasti. Vrt. vaikka udmurtialaiset kansantanssit olisivat kuinka aktivoiva lähestymistapa muihin ihmisiin, harva ehdokas niitä kylmiltään alkaa julkisesti tanssimaan.

    Toinen näkökulma on viestintäareenat. Syy, miksi Suomen Senioripuolueen twitterläsnäolo on pieni saattaa johtua siitä, ettei heidän äänestäjäkuntansa käytä twitteriä (vain tuntuma, korjatkaa toki, jos olen väärässä). Perinteinen soppatykki Hakaniemessä on vaalitietoisuuden levittämisessä heille varmasti parempi työkalu; SoMe on siis vain yksi monista toreista.

    Entä jos somea käytettäisiin ”omien” aktivointiin: tukijoukkojen työkaluna ja yhteistoiminta-alustana?

    Karri Anttila kirjoitti joulukuussa myös aiheesta:

    http://blog.kanttila.com/2010/12/13/eduskuntavaalit-ehdokkaat-ja-verkkonakyvyys/

  9. Se mitä kukaan ei ole Suomessa vielä onnistunut tekemään on meemien luominen, ellei Halla-Ahon kirjoittelua ennen poliitikoksi lähtemistä lasketa. Ei riitä, että viestittää ajatuksistaan omille seuraajilleen, vaan nämä seuraajat pitää saada levittämään viestiä edelleen … ja edelleen.

    Jos joku onnistuu tämän tekemään, hän voi yllättää vaaleissa.

  10. Muutamia mielipiteitä, koska aihe kiinnostaa ja olen aiheesta myös kirjoittanut http://kairojenkulkija.blogspot.com/2010/12/ovatko-tulevat-vaalit-facebook-vaalit.html
    Ehkä presidentinvaaleissa sosiaalinen media toimii paremmin koska ehdokkaita on määrällisesti vähemmän. Nyt ehdokkaita, ja sitä myötä esim. fb-fanisivuja on niin paljon, että aktiivisetkin ehdokkaat hukkuvat pääsääntöisesti massaan. Tähän kun yhdistetään vielä fb-fanisivujen rajalliset personoinimahdollisuudet, on joukosta erottuminen hyvin hankalaa.
    Twitterissä alkuunpääseminen vie taas sen verran paljon ajallista resurssia, että pelkästään eduskuntavaaliprojektia varten tiliä ei minun mielestä kannata edes perustaa. Jos et hallitse twitteriä ennen kampanjaa, anna sen olla!
    Ja kuten jo Oskari tuossa ylempänä totesi: fb-fanisivut persoonattomalla otsikolla X.X eduskuntaan 2011 kielivät myös minulle siitä, että sivu on perustettu vain siksi, koska somessa pitää olla… perehtymättä sen enempää siihen miten ja miksi somessa pitäisi olla.

    • ”Tähän kun yhdistetään vielä fb-fanisivujen rajalliset personoinimahdollisuudet, on joukosta erottuminen hyvin hankalaa.”

      Suosittelen kokeilemaan suomalaista Fanisivukonetta (http://fanisivukone.fi/). Sillä edustaja saa luotua niin monta välilehteä kuin haluaa ja sellaisen visuaalisen ilmeen niille sivuille kuin tykkää. Ei ole mikään pakko tyytyä vain Facebookin seinään omalla sivullaan. Listaisin myös muita vastaavia suomalaispalveluja, mutta niitä ei taida olla olemassa. En ole ainakaan vielä nähnyt.

  11. 12 Harto

    Yksi suht menestynyt poliittinen meemi tulee kyllä mieleen, nimittäin v. 2005 tekijänoikeuslain muutoksia vastustaneiden ”Olen rikollinen?” -kampanja, kts. http://web.archive.org/web/20051201065249/www.olenrikollinen.org/

    Luulen muuten, että monien poliitikkojen (ja toimittajien) antipatiat sosiaalista mediaa ja ”nettiväkeä” kohtaan juontavat juurensa tuosta vuoden 2005 tekijänoikeuslain nettiaktivismista. Kansanedustajat eivät silloin ymmärtäneet, että heidän saaman sähköpostivyöryn takana oli vain joukko huolestuneita kansalaisia ilman järjestäytynyttä ”masinointia”. Moni heistä taisi säikähtää silloin pahanpäiväisesti. Surkuhupaisaa, että aito kansalaisaktiivisuus torjuttiin samaan aikaan, kun valiteltiin kovaan ääneen nuorten haluttomuutta osallistua politiikkaan. Kuvaus tuolloisista tapahtumista löytyy Wikipediasta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Lex_Karpela#Masinointiep.C3.A4ily

    Olennaista kai meemeissä on se, että osallistujat tekevät jotakin konkreettista ja muiden on helppo liittyä mukaan. Aina meemiin ei liity mitään kannanottoa. Konkreettinen tekeminen voi olla esim. some-palveluissa kiertävä tilapäivitys, tietynlaisen videon julkaisu, bannerin/badgen laittaminen blogiinsa/profiilikuvaansa tms.

    Hmm. tuleepa toinenkin (löyhästi) politiikkaan liittyvä meemi mieleen takavuosilta: joku ehkä muistaa Stubb-galleriat. Ideana oli liittää tietty Stubbin naamakuva johonkin muuhun kuvaan ja tulokset oli aika absurdeja. En sitten tiedä, olisiko kellään poliitikolla pokkaa tehdä itsestään sellainen meemi tarkoituksella. 😉 Mutta jos siitä jotain voi soveltaa, niin huumoria meemin ruokkimisessa.

    Eli meemin pitäisi olla hauska ja osallistumisen/levittämisen helppoa. Ja lopputuloksen pitäisi saada ihmiset vaalipäivänä liikkeelle. Ei helppoa, muttei mahdotontakaan. Aika vähän edes yritetään. Toisaalta ei voi edes yrittää montaa kertaa, koska reaktiot ovat nopeasti luokkaa ”taasko se yrittää tota”.

  12. 13 Taneli Heikka

    Hyvä ja analyyttinen kirjoitus. Mielestäni näkökulma on kuitenkin hieman kapea siinä mielessä, että ajatellaan, että poliitikkojen presenssi sosiaalisessa mediassa ratkaisee sen, ovatko nämä some-vaalit vai ei. Ei se niin mene, pelkästään. Kansalaiset ovat sosiaalisessa mediassa, eivät poliitikot, ja kansalaiset ratkaisevat vaalit. Logiikkaa on kääteinen kuin perinteisessä mediassa, jossa ovat läsnä ensi sijassa poliitikot, eivät äänestäjät.

    Mielestäni ei ole olemassa erikseen some-vaaleja tai ei-some-vaaleja. Aiheet ja niiden käsittelytavat ratkaisevat, mikä merkitys sosiaalisella medialla on. Sosiaalisen median vaikutusta on myös vaikea mitata ja tutkia. Jos vaalien loppusuoralle nousee esiin keskustelua herättäviä, voimakkaita aiheita, joista ihmiset puhuvat sosiaalisessa mediassa (tyyliin Räsänen ja homokohu, Halmesmäki ja tasa-arvo, jossain määrin vaaliraha, viime vaaleissa se oli SAK-mainos jne), voidaan luultavasti puhua sosiaalisen median lisääntyneestä merkityksestä – eli some-vaaleista, jos haluatte.

    Britannian vaaleissa nuorten lisääntynyt äänestysinto sosiaalisen median vuoksi oli mitattavissa. Siellä tosin, myönnän, valtiovallan ja poliitikkojen panostukset somessa läsnäoloon ovat korkeammalla kuin meillä, eli kyllä poliitikkojenkin presenssillä merkitystä on.

  13. Ainoa varteenotettava Some näissä vaaleissa on juuri tuo Facebook. Aika huonosti kyllä sielä hyödynnetään sitä potentiaalia, joka sillä on. Itseasiassa eräänlainen sovellus FB:ssä on olemassa, kun hakee sovelluksista sosiaalinen vaalikone. Siinäkin on lähinnä muiden käyttäjien tekemiä kysymyksiä, miksi on outoa, että yksikään ehdokas ei ole tehnyt vastaavaa sovellusta omalle sivulleen.

    Eniten ihmetyttää poliittisten nuoriso-yhdistysten passiivisuus tässä aiheessa. Jos joku jäsen lukee tämän kommentin, niin en tahdo astua kenenkään varpaille, vaan ihmettelen ainoastaan. Miksi esimerkiksi Kokoomus-Nuoret eivät voisi ottaa enemmän vastuuta alueidensa ehdokkaiden sosiaalisen median pyörittämisestä ja saada näkyvyyttä enemmän sitä kautta oman puoleensa ehdokkaille?

    Karkasi vähän kirjoitukseni hieman liian poliittiseksi:), mutta ehkä vastuuta some-päivityksien vuorovaikutteisuudesta jää tällä hetkellä liikaa myös poliitikoille/ehdokkaillle itselleen?

  14. Tässä vielä koosteena suomalaiset puolueet Twitterissä:
    http://kirjoitusalusta.fi/puolueettwitterissa

  15. Varmasti on parannettavaa siinä miten poliitikot sosiaalista mediaa työssään hyödyntävät. Facebook on aika marginaalinen tekijä näissä vaaleissa. Mutta jo pelkästään se, että gallup-tulokset ja facebook-laikkaamiset ovat keskenään osin voimakkaassakin ristiriidassa kertoo jostain.

    Mutta aivan kuten yrityksiäkään ei tarvita siihen, että niistä ja niiden toimista käydään keskustelua sosiaalisessa mediassa, ei poliitikoitakaan tarvita mukaan. Jos poliitikot eivät ole mukana keskustelussa, kansalaiset käyvät sitä ilman heitä. Siksi poliitikkojen osallistumattomuus nettikeskusteluihin vaalien alla ei nonsoleeraa sosiaalista mediaa vaalituloksiin vaikuttavana tekijänä.

    Toinen asia, jonka huomioisin on, ettei mikään media toimi toisestaan irrallisena. Esimerkkinä se, että kun Hommaforum.org – joka lienee Suomen aktiivisimpia poliittisia keskustelupalstoja – mainittiin Ajankohtaisen kakkosen sosiaalista mediaa koskevassa ohjelmassa, Hommaforum kaatui hetkellisesti kävijäryöpyn seurauksena. Ja kuten varmaan kaikki huomasivat, myös Twitter räjähti eloon #a2ilta -tägin alla.

    En tiedä, voidaanko näitä nyt some-vaaleiksi sanoa, mutta sen uskallan sanoa että sosiaalinen media on ollut voimakkaasti vaikuttamassa vaalien tulokseen.


  1. 1 Tweets that mention Nämäkö sosiaalisen median vaalit? Tuskin. « LEHMÄTKIN LENTÄIS -- Topsy.com
  2. 2 Eduskuntavaalit Facebookissa – kenen kisa? « Verkostoanatomia – the Network Approach

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: