Innovaatiojuna meni, Suomi jäi laiturille

15Tam10

Innovaatiojuna toi keskiviikkona 13.1.2010 mukanaan 50 sosiaalisen median osaajaa tänne Ouluun. Olin mukana, kun innojunalaiset tutustuivat Pohjankartanon kouluun/InnoAulaan, CIE-internet-tutkimuskeskukseen, LET-tutkimusyksikköön ja NFC-klusteriin. Kuvia ja videoita vierailukohteista on Flickrissä.

Oli mahtavaa tavata osa teistä täällä Oulussa. 🙂 Loput toivottavasti toisella kertaa.

Mutta palataanpa vähän taaksepäin. Mikä ihmeen innovaatiojuna? Collect.fi:ssä oleva tiedote kertoo:

”Sosiaalisen median keskustelusivustolla järjestäytynyt 50 hengen ryhmä matkustaa Helsingistä Ouluun ja takaisin. Heidän tavoitteenaan on kokeilla, kuinka hyvin sosiaalisen median keinot sopivat organisoitumiseen, tapahtumien järjestämiseen, tiedon välittämiseen ja ongelmanratkaisuun.”

Matkan järjestelyt alkoivat alunperin Qaikussa kesällä 2009 Suomi2-kanavan keskustelussa ja jatkuivat myöhemmin omalla kanavallaan. Helge V. Keitel (@visualradio) toimi yhtenä aktiivisena puuhahenkilönä ja hän on myös blogannut ansiokkaasti valmistelujen eri vaiheista.

Osallistuin matkan ideointiin alussa, mutta jäin pois keskusteluista, kun matka ei toteutunut alkuperäisessä aikataulussaan syksyllä. En myöskään ollut samassa asemassa kuin muut, koska en ollut tulossa junalla Ouluun. Suoraan sanottuna en ensimmäisen aikataulun rauettua enää uskonut, että innovaatiojuna tulee toteutumaan. Useimmiten netissä virinneet ideat jäävät puolitiehen, kun osallistujien sitoutuminen ja sinnikkyys loppuu. Pelkästään yhteisen päivän löytäminen on haasteellista isolle porukalle – saati tällaisen hankkeen organisoiminen. Toisaalta isossa porukassa on varaa siihenkin, että kaikki eivät pääsekään mukaan. Kriittinen massa löytyi kuin löytyikin. Olen todella positiivisesti yllättynyt! Alla kerron tarkemmin, miksi.

Suomi jäi laiturille

Luin ennen innovaatiojunaa EVA:n raportin ”Nykyaikaa etsimässä: Suomen digitaalinen tulevaisuus” (referaatti kiireisille löytyy täältä). Kuten moni on huomauttanut, EVA:n raportit ovat EVA:n raportteja ja sen mukaan värittyneitä. Joka tapauksessa raportti osoittaa sen tosiasian, että Suomi on pudonnut kauas kehityksen kärjestä – etenkin mitä tulee julkisen sektorin digitalisoimiseen. Raportissa todetaan, että nimenomaan sosiaalinen media kaikkine piirteineen on (tieto-)yhteiskuntakehityksen nykyinen vaihe, jossa Suomi ei ole perinteisten verrokkimaidensa vauhdissa. Seuraavassa pari lainausta (lihavoinnit omiani):

”Merkittävä ongelma on, että tietoyhteiskuntahankkeiden valtakunnallinen ohjaus ja koordinaatio ovat puuttuneet. Eri toimijat ovat olleet liikkeellä ilman riittävää tietoa toisistaan, ilman ohjaavaa kytkentää. Tavoitteet ovat olleet päällekkäisiä. Hankkeiden toteutus on ollut tehotonta, ja useat kalliit projektit ovat jääneet pilottitasolle.”

”Vuosi sitten YK selvitti ja arvioi laajasti eri maiden julkisen hallinnon verkkopalveluita sen mukaan, kuinka hyvin ne kykenevät tarjoamaan kansalaisilleen tiedon ja perusinformaation ohella konkreettisia, vuorovaikutteisia palveluita sekä työkaluja. — Suomella on jaettu 43. sija yhdessä Hondurasin, Mongolian ja Filippiinien kanssa. Vertailun kärkeen sijoittuvat Yhdysvallat, Etelä-Korea ja Tanska. Viro ja Ruotsi ovat sijoilla 8 ja 9.”

”Huomio kiinnittyy erityisesti siihen, kuinka Suomen edelle menneissä maissa on tuotu sähköisen julkisen palvelun välineiksi uusimpia sosiaalisen vuorovaikutuksen teknologioita: kansalaisia informoidaan sähköpostilla (E-mail alerts), tekstiviesteillä, podcasteilla ja RSS-syötteillä. Kansalaisia voidaan kuulla ja palvella sähköisillä, vuorovaikutteisilla ilmoitustauluilla, keskustelupalstoilla, blogeilla ja ”mesettämällä”.”

”Enää ei ole tietoyhteiskuntaa vaan yhteiskunta. Kehityksen analoginen vaihe on ohitse.”

”Kansalaisyhteiskunta kehittyy kohti nettikansalaisuutta, joka jäsentyy vuorovaikutteisen web 2.0:n sekä sosiaalisen median palvelujen ja tematiikkojen alle.”

”Edelläkävijämaissa digitaalisen kehityksen seuraava kierros on alkanut. Suomi ei ole siinä mukana.”

”Voi jopa väittää, että laajakaistakysymyksistä on tullut tietoyhteiskuntamme keskeinen sisältö. Laajakaistayhteyden vetäminen kaikkiin asuntoihin, yrityksiin ja julkishallinnon organisaatioihin on ollut tietoyhteiskunnan päämäärä.”

”Kesäkuussa 2009 liikenneministeriö julkaisi kehityksen hidasteita ICT-markkinoiden näkökulmasta analysoineen selvitysmies Paul Paukun raportin. Selvitysmiehen mukaan Suomesta puuttuu avoin yhteistyö julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin välillä.”

”Lyhyesti sanoen: Suomessa on kehitetty erillistä tietoyhteiskuntaa, mutta unohdettu yhteiskunnan kehitys.”

”Menossa on prosessi, jossa digitaalisuus siirtyy yhteiskunnan sisään. Palvelut sulautuvat digitaalisiin prosesseihin. — Tämä tarkoittaa merkittävää haastetta perinteiselle ajattelulle ja vakiintuneille tavoillemme organisoida keskeiset yhteiskunnalliset toiminnot.”

”Organisaatiot joutuvat yhä useammin tilanteisiin, jossa tiedon ”vapauttaminen”, jakaminen ilmaiseksi laajalle jalostajien ja käyttäjien joukoille saattaa osoittautua parhaimmaksi strategiaksi.”

Kannattaa lukea koko raportti. Se on lyhyt ja tärkein on tiivistetty alkuun.

Innovaatiojuna edustaa juuri sitä kehitystä, mistä Suomi yhteiskunnan tasolla on jäänyt laiturille. Tiivistettynä Suomi on panostanut liikaa teknologiaan ja tehottomiin hankkeisiin sekä liian vähän palveluihin ja yhteiskunnan kehittämiseen. Nettikansalaisuus on jäänyt haaveeksi – lukuunottamatta niitä harvoja, jotka luovat yhdessä innovaatiojunia, porkkanamafioita, sometuja ja muita sosiaalisia innovaatioita.

Nettikansalaisuudessa ei ole kyse mistään nimimerkin takaa foorumeilla huutelusta, eikä edes bloggaamisesta tai Facebookista, vaan uusista toimintatavoista ja taidoista. Innovaatiojunan toimintatapoja eri kanavissa on summannut blogikirjoituksissaan mm. Kari A. Hintikka ja Irmeli Aro. Keskeistä on yhteisöllinen työskentely, organisoituminen ja tiedon jakaminen, ei käytetyt web-palvelut. Samoja toimintatapoja voi käyttää mihin tahansa – myös julkisella sektorilla kansalaisten palvelemiseksi ja osallistamiseksi. TIEKE:n sivustolla puolestaan on kuvattu kattavasti, millaisia uusia taitoja tietoyhteiskunnan kansalaisilta vaaditaan.

Varmaan tämä kaikki kuulostaa monen mielestä futuristiselta taivaanrannan maalailulta. Kuulen jo jonkun sanovan, että sosiaalinen media on kohta unohtuva muotisana, eikä muuta. Se vain todistaa sen, miten pahasti olemme jääneet jälkeen, kun emme todella näe, missä olemme. Kehitys ei toki ole itseisarvo, mutta siitä jälkeen jääminen tarkoittaa pitkässä juoksussa mm. kilpailukyvyn heikentymistä, yritysten siirtymistä muihin maihin, valtion velkaantumista, palvelutason heikentymistä, työttömyyden lisääntymistä, elintason laskua ja niin edelleen.

Filed under: ennakointi, some-ilmiöt, sosiaalinen media, yhteisöt, yhteiskunta   |  7 Comments