Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet (esitys)

01Lok09

Puhuin tänään Avoimien yliopistojen neuvottelupäivillä aiheesta Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet. Otsikko annettiin järjestäjien puolesta – yhtä hyvin ja paremminkin otsikoksi olisi voinut laittaa virtuaalisen, sosiaalisen, yhteisöllisen, verkottuneen tms. sukupolven haasteet.

Esityksen ideana oli esitellä, millaisia haasteita nykypäivän nuoret sukupolvet asettavat ja tulevat asettamaan koulutukselle – erityisesti avoimelle yliopistolle. Minä en avoimen yliopiston kenttää juurikaan tunne, joten keskityin ”digitaaliseen sukupolveen”. Lähestyin aihetta sosiaalisen median ympäristöjen ja uusien teknologioiden näkökulmasta. Toisaalta nostin esiin nykyaikaisen oppimiskäsityksen, joka lyö täydellisesti kättä sosiaalisen median kanssa.

Avaa esitys SlideSharessa

Esitysten jälkeen oli 1,5 tunnin ryhmätyö, jossa selvitimme osallistujien kanssa, mitä konkreettisia haasteita ns. digitaalinen sukupolvi asettaa koulutukselle, ja miten niihin voitaisiin vastata. Tein crowdsourcingia tarralappujen kanssa. Esiin nousivat mm. seuraavat haasteet:

  • Asenteiden ja kulttuurin muutos, esim. avoimuus ja jakaminen
  • Yhteistyön edistäminen avoimen yliopiston sisällä ja yhteistyökumppaneiden kanssa, verkostoituminen
  • Teknologian käyttöön liittyvät haasteet: osaamisen puute, tarkoituksenmukainen käyttö, ”välineen mukaisella” kielellä puhuminen, yhteiset pelisäännöt
  • Tietoon ja oppimiseen liittyvät haasteet: pintatieto ei riitä, pyrittävä syvälliseen ymmärykseen
  • Oppimiskäsityksen muuttaminen isossa mittakaavassa
  • Resurssien puute
  • Oman asiantuntijuuden kehittäminen, ajan mukana pysyminen
  • Viestinnän haasteet, jo väline on viesti

Ratkaisuiksi esitettiin mm. seuraavia:

  • Verkostoituminen, kokemusten jakaminen ja niistä oppiminen
  • Avoimen yliopiston sisäinen pedagoginen vuoropuhelu (suunnittelijat & opettajat), ehkä jonkinlainen ”kokoontumisajo” ja esim. oman verkkoyhteisön perustaminen
  • Oppimiskäsityksen muuttaminen ja siihen vaikuttaminen esim. resurssien kohdentamisella. On todellinen ongelma, että opettajia ei voida pakottaa uudistamaan opetustaan, vaan voivat jatkaa vuodesta toiseen vanhoilla tavoilla, jotka eivät vastaa opetukselle annettuja tavoitteita.
  • Ylipäätään pitäisi opettaa enemmän uusia taitoja: oppimistaidot, itsesäätely, yhteistyötaidot, tutkiva ote, kriittinen ajattelu, avoimuuden hallinta, teknologioiden järkevä käyttö jne.
  • Informaalin oppimisen arvostaminen
  • Opettajat voivat kouluttaa itseään esim. osallistumalla verkkoseminaareihin Adobe Connect Pron kautta – kustannustehokasta, jos vain aikaa löytyy
  • Teknisten taitojen kehittäminen. Kehitys lähtee liikkeelle omista pienistä teoista: aluksi voi ottaa vain yhden uuden välineen käyttöön omassa työssään
  • Yhteisten pelisääntöjen sopiminen uusien teknologioiden käytössä – opiskelijat, opettajat, suunnittelijat, yhteistyötahot

Näytin osallistujille esimerkkinä Sometun Ning-sivuston. Vasta yksi oli jäsenenä, joten toivottavasti moni liittyy nyt mukaan!

Mainokset


No Responses Yet to “Oppiminen: Digitaalisen sukupolven haasteet (esitys)”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: