Sosiaaliset verkostot ja verkostoituminen

05Elo09

Sosiaalisilla verkostoilla tarkoitetaan alunperin ihmisten välisiä yhteyksiä. Tunnetun teorian mukaan ihmisten muodostamassa sosiaalisessa verkostossa jokainen ihminen on enintään kuuden askeleen päässä kaikista muista. Tämän on todettu pitävän myös hämmästyttävän hyvin paikkansa (esimerkki).

Sosiaalisesta mediasta puhuttaessa sosiaalisilla verkostoilla tarkoitetaan tavallisesti yhteisö- ja verkostoitumispalveluita kuten Facebookia, MySpacea ja LinkedIniä. Tämä hiukan harhaanjohtava käsitteen käyttö tulee englanninkielisestä termistä social networking site. Näissä palveluissa keskeisenä toimintona on merkitä itselleen ystäviä, työkavereita tai muita kontakteja, joista sitten koostuu käyttäjien sosiaalinen verkosto.

Jokaisessa yhteisöpalvelussa on omanlainen luonne. Esimerkiksi LinkedIn on keskittynyt työelämään, kun taas Facebookissa merkitään helpommin kavereiksi kaikki mahdolliset tutut ja mahdollisesti vielä tuttujenkin tutut. Eri palveluissa on myös erilainen ikäjakauma.

Yhteisö- ja verkostoitumispalvelujen lisäksi monissa muissakin sosiaalisen median palveluissa voi muodostaa sosiaalisen verkoston. Esimerkiksi Twitterissä ja Qaikussa käyttäjät ovat verkottuneet sen mukaan, kuka seuraa kenenkin viestejä, ja Deliciuksessa käyttäjät voivat seurata toisten keräämiä kirjanmerkkejä.

Silloin, kun verkottuminen ei tapahdu palvelussa näkyvästi, sosiaalinen verkosto voidaan koostaa jonkin työkalun avulla. Esimerkiksi blogeista voidaan muodostaa sosiaalinen verkosto sen mukaan, kuka linkittää kenenkin blogiin (esimerkki). Monia muitakin aineistoja voidaan käyttää verkostojen luomiseen ja niitä voidaan tutkia verkostoanalyysin avulla sekä visualisoida niitä.

Antropologi Robin Dunbarin mukaan ihminen voi ylläpitää korkeintaan n. 150 aktiivista ja pysyvää ihmissuhdetta. Tätä sanotaan Dunbarin luvuksi. Facebookin yleistyttyä jotkut ovat kritisoineet liian suuria kaverimääriä ja epäilleet ”virtuaalisen kaveruuden” syrjäyttävän todelliset ihmissuhteet. Joillakin käyttäjillä voi olla jopa tuhansia ihmisiä kaverilistallaan. Suurin osa virtuaalisista kaverisuhteista on kuitenkin löyhiä, sillä Facebookin oman tutkijan mukaan keskimääräinen käyttäjä, jolla on n. 120 kaveria, viestittelee aktiivisesti vain 5-10%:in kanssa heistä. Yhteydenpito kavereihin on kuitenkin tärkein syy käyttää yhteisöpalveluja (lähde), joten ne pikemminkin tukevat kaverisuhteita kuin uhkaavat niitä.

Verkostoitumisella tarkoitetaan sosiaalisen verkoston laajentamista tutustumalla uusiin ihmisiin. Sosiaalinen verkosto voi toimia ns. sosiaalisena pääomana. Tarvittaessa ”joku tuntee aina jonkun”, ja voi olla hyödyllistä, että sinut tunnetaan. Perinteisellä verkostoitumisella on ollut ikävä kaiku, joka tuo mieleen väkinäisen tutustumisen ja taloudellisen hyötymisen. Sosiaalisessa mediassa verkostoituminen voi kuitenkin tapahtua helposti ja jopa huomaamatta luonnollisen vuorovaikutuksen kautta. Lisää perinteisen ja virtuaalisen verkostoitumisen eroista Jaikussa.

Sosiaalisessa mediassa verkostoitumisessa erotetaan yleensä kaksi tapaa. Ensinnäkin käyttäjät voivat verkostoitua oma-aloitteisesti seuraamalla/merkitsemällä kavereikseen muita käyttäjiä. Motiivina voi olla esimerkiksi toimiminen samalla alalla tai muu yhteinen kiinnostuksen kohde. Toiseksi käyttäjät voivat ”seurata takaisin” käyttäjiä, jotka ovat ensin alkaneet seurata heitä. Takaisin seuraaminen on monissa palveluissa tavallista, vaikka toinen käyttäjä olisi ennestään tuntematon. Käyttäjien välinen suhde voi siis olla joko yksi- tai kaksisuuntainen. Monissa palveluissa voi myös torjua muita käyttäjiä tai asettaa oman profiilisivunsa privaatiksi. Eräässä tutkimuksessa jopa 60% verkostoitumispalvelujen aikuisista käyttäjistä oli joskus suojannut profiilisivunsa tuntemattomilta.

Monet sosiaalisen median palvelut on rakennettu niin, että käyttäjien sosiaalinen verkosto toimii tiedonvälityksen kanavana. Aina kun joku käyttäjä esimerkiksi osallistuu johonkin keskusteluun, kaikki hänen kontaktinsa saavat siitä tiedon. Kun keskusteluun osallistuu useampia käyttäjiä, tieto keskustelusta leviää nopeasti kymmenille tai sadoille käyttäjille. Näin tapahtuu esimerkiksi Qaikussa ja Facebookissa. Kaikissa palveluissa tämä ei ole automaattista, mutta käyttäjät voivat kehittää omia tapoja tiedon välittämiseen verkostossa. Esimerkiksi Twitterissä käytetään retweettejä. Palvelu myös suodattaa keskusteluissa useimmin esiintyviä sanoja, ja Twitteriä voidaankin nykyisin pitää yhtenä maailman nopeimmista uutispalveluista.

Sosiaalinen verkosto voi toimia myös ns. sosiaalisena resurssina, joka toimii parhaimmillaan elävänä tietosanakirjana. Monilla asiantuntija-aloilla kehitys tapahtuu nopeammin kuin mitä kirjoista voi lukea, jolloin oman alan sosiaalinen verkosto voi olla korvaamaton apu ongelmatilanteissa. Verkostoissa voidaan harjoittaa myös crowdsourcingia (suom. talkoistaminen, joukouttaminen tms.) eli sisältöjen, mielipiteiden ja ideoiden ”sorsastusta”. Yritykset voivat käyttää sitä jopa tuotekehityksensä apuna (esimerkki). Riippuu verkostosta, kuinka sallittuna crowdsourcingia ja muunlaista muiden käyttäjien hyödyntämistä pidetään. Aikanaan pelisäännöistä käytiin pitkä keskustelu Jaikussa.

Kuten näistä esimerkeistä käy ilmi, sosiaaliset verkostot voivat olla monilla tavoin hyödyllisiä. Yhteinen piirre on tiedon jakaminen ja vuorovaikutus käyttäjien välillä. Suurin osa sosiaalisen median käyttäjien tuottamasta sisällöstä, UGC:stä, syntyy juuri sosiaalisissa verkostoitumispalveluissa (lähde).

Filed under: sosiaalinen media, sosiaaliset verkostot, verkostoanalyysi, verkostoituminen   |  1 Comment