Sosiaalisen median ottaminen opetuskäyttöön

15Hei09

Some-rakennusViimeisen parin vuoden aikana sosiaalisen median opetuskäyttö on lisääntynyt nopeasti. Etunenässä ovat olleet kokeilunhaluiset pioneeriopettajat, mutta vähitellen mukaan on lähtenyt yhä useampi opettaja, jolla on ollut tarve kehittää opetustaan. Itse olen viimeisen vuoden aikana opettanut ja auttanut opettajia käyttämään sosiaalista mediaa Oulun yliopistossa DevelOPE-hankkeen puitteissa. Alla käyn läpi, miten sosiaalinen media voidaan ottaa opetuskäyttöön vaihe kerrallaan.

Millaiseen oppimiskäsitykseen ja -kulttuuriin sosiaalinen media sopii?

Ennen sosiaalisen median käyttöönottoa on paikallaan pohtia, millainen minun oppimiskäsitykseni on – eli miten uskon ihmisten oppivan. Sosiaalinen media on nimensä mukaisesti luonteeltaan sosiaalista, joten siihen sopii parhaiten yhteisöllinen oppiminen. Yhteisöllisen oppimisen taustalla vaikuttaa ymmärtävän oppimisen teoria, joka painottaa opittavien asioiden syvällistä käsitteellistä ymmärtämistä ja siinä on keskeisenä käsitys oppijasta aktiivisena toimijana. Tietoa ei voida kaataa ihmisen päähän, vaan se edellyttää oppijalta aktiivista tiedon prosessointia, tutkimista, kysymisten esittämistä, omien teorioiden muodostamista ja kriittistä arviointia jne. Tällaista oppimisprosessia tehostaa yhteisöllinen toimiminen toisten kanssa: keskusteleminen, argumentointi, vastavuoroinen opettaminen, yhteisöllinen tiedonrakentelu jne. Tätä toimintaa voidaan tukea sosiaalisella medialla.

Opettajan oppimiskäsitys heijastuu oppilaiden oppimiskulttuuriin. Jos yhteisöllinen oppiminen on vierasta oppilasryhmälle, niin ei voida odottaa, että siitä yhtäkkiä tulisi kovin sosiaalinen sosiaalisessa mediassa. Uuden välineen käyttöönotto on riittävän haasteellista ilman, että samalla pitäisi omaksua myös uusi oppimiskulttuuri – varsinkin opettajalle. Sosiaalinen media voi kyllä toimia herätteenä, joka saa opettajan kiinnostumaan yhteisöllisistä työtavoista.

Vaiheittain sosiaaliseen mediaan

Sosiaalisen median opetuskäytöllä voidaan tarkoittaa kahta erilaista lähestymistapaa. Tavanomaisempi tapa on ottaa se tänne. Toinen vähemmän käytetty tapa on mennä sinne mukaan. Ensimmäisessä lähestymistavassa sosiaalinen media nähdään lähinnä kätevinä työkaluina ja web-palveluina, kun taas jälkimmäisessä sosiaalinen media nähdään ennen muuta uudenlaisena ympäristönä, monien verkkoyhteisöjen maailmana, osallistumisena. Sosiaalinen media on näitä molempia. Sosiaalisen median opetuskäyttö on helpompi aloittaa ensimmäisestä tavasta, sillä se vaatii opettajalta vähemmän perehtyneisyyttä kuin jälkimmäinen.

Usein sosiaalisen median käyttäminen lähtee opettajalla liikkeelle siitä, että hän on itse törmännyt johonkin mielenkiintoiseen palveluun ja alkanut käyttää sitä. Sosiaalisen median opetuskäyttö onkin parasta aloittaa sellaisesta ohjelmasta, joka on opettajalle tuttu. Se ei kuitenkaan riitä, vaan käytettävän ohjelman tulee selvästi mahdollistaa tai tehostaa jotakin, joka tukee opetusta ja oppimista. Kyse on pedagogisen käytettävyyden arvioinnista. Esimerkiksi wiki voi mahdollistaa yhteisöllisen prosessikirjoittamiseen ja keskustelemisen pienryhmissä. Sosiaalisen median palveluille on tyypillistä, että ne mahdollistavat hyvin monia käyttötapoja, mutta ensimmäinen vaihe on ottaa käyttöön yksi sosiaalisen median palvelu ja käyttää sitä pedagogisesti perustellusti. Ensiksi voidaan ottaa käyttöön esimerkiksi ryhmän yhteinen blogi tai wiki.

Alusta alkaen on varmistettava, että ohjelmien käyttöön on tarjolla riittävät ohjeet ja tekninen tuki. Jokaista uutta ohjelmaa on ensin harjoiteltava – käytävä läpi perustoiminnot ja soveltavia tehtäviä – ennen kuin voidaan ajatella, että oppilaat osaavat käyttää niitä omin päin. Jos tämä vaihe unohtuu, ongelmia voidaan odottaa varmasti.

Toiseksi on mietittävä hyvät tehtävänannot. Yhteisöllisessä oppimisessa on aina tavalla tai toisella kyse keskustelemisesta. Rikas aiheeseen liittyvä keskustelu ei viriä verkossa automaattisesti. Kirjoitin aiemmin laajemmin verkkokeskustelun ongelmista. Edes hyvät tehtävänannot eivät riitä, vaan verkkotyöskentelyä tulee ohjata koko sen ajan. Lisäksi opettaja voi skriptata (”käsikirjoittaa”) opetusta verkkoympäristössä monilla tavoilla, jotka helpottavat oppilaiden työskentelyä. Katso myös kirjoitukseni wikityöskentelyn skriptaamisesta.

Ensimmäisen sosiaalisen median opetuskäytön jälkeen on kohdallaan pysähtyä ja arvioida tehtyä kokeilua. Arviointi kannattaa tehdä yhdessä oppilaiden kanssa esimerkiksi keräämällä heiltä palautteet ja keskustelemalla kertyneistä kokemuksista. On tavallista, että ensimmäisellä kerralla kaikki ei mene täydellisesti nappiin, ja luonnollista, että kaikki oppilaat eivät ole pelkästään innostuneita uudesta välineestä. Ei se mitään – seuraavalla kerralla paremmin!

Lisää ohjelmia käyttöön

Enemmin tai myöhemmin nälkä kasvaa syödessä ja halutaan ottaa uudenlaisia ohjelmia käyttöön. Opettajasta voi jopa tuntua, että ohjelmia ja mahdollisuuksia on enemmän kuin ikinä ehtii kokeilemaan. Tällöin kannattaa jarruttaa vauhtia ja miettiä, mistä sosiaalisen median ohjelmasta tai verkkopalvelusta todella olisi hyötyä – samalla tavalla kuin ennen ensimmäistä kokeilua.

Toinen vaihe on antaa ohjelmia oppilaiden henkilökohtaiseen käyttöön ja tutustua uusiin ohjelmiin. Jos esimerkiksi ensimmäisessä vaiheessa käytettiin yhteistä blogia, niin seuraavaksi voidaan ottaa käyttöön jokaiselle oppilaalle oma blogi ja samalla uutena ohjelmana yhteinen wiki.

Kun samanaikaisesti on käytössä useita sosiaalisen median ohjelmia, törmätään siihen, että työskentely hajautuu useaan verkkopalveluun ja oppilailla voi olla haastavaa pysyä perässä, mitä pitäisi tehdä milloinkin ja missä. Hyvällä opetuksen suunnittelulla ja vaiheistamisella ongelmilta voidaan välttyä. Havainnollinen tapa hahmottaa oppimisympäristön rakentamista useista sosiaalisen median ohjelmista on tähtimalli. Oleellista on, että kurssilla on jokin seuranta-/kotisivu, jossa on tärkeimmät aikataulut ja jonka kautta työskentelyä on helppoa seurata. Seurantasivun koostamisessa voidaan käyttää apuna useista sosiaalisen median palveluista saatavia RSS-syötteitä. Lue lisää informaation ohjailusta RSS-syötteillä. Viimeistään tässä vaiheessa kannattaa etsiä tai kysellä netistä myös muiden opettajien kokemuksia opetuksen organisoimisesta  – vaikkapa Sometusta tai Vinkkiverkosta.

Kolmantena sosiaalisen median opetuskäytön vaiheena voidaan pitää sitä, että opettaja alkaa kokeilemaan erilaisia ratkaisuja oppimisympäristön rakentamisessa. Ennen pitkää opettajalle muodostuu kokemusten pohjalta hyviä käytänteitä opetuksen toteuttamisesta sosiaalisen median avulla. Toisaalta kyse on erilaisista työskentelytavoista. Esimerkiksi blogeja voidaan hyödyntää useilla tavoilla riippuen käytettävästä pedagogisesta mallista (esim. palapelimalli tai ongelmalähtöinen oppiminen).

Sosiaalinen media oppimisympäristönä

Kuten aluksi mainitsin, ohjelmat ja verkkopalvelut ovat vain toinen puoli sosiaalista mediaa. Kun edellä opetuksessa pidättäydyttiin vain muutamissa valituissa ohjelmissa ja palveluissa, nyt oppimisympäristöksi otetaan ”koko sosiaalinen media”. Käytännössä tämä tarkoittaa 1) vastuun siirtämistä entistä enemmän oppilaille ja 2) menemistä mukaan aitoihin sosiaalisen median yhteisöihin.

Kun oppimisympäristönä on koko sosiaalinen media, oppilaat voivat esimerkiksi ryhmittäin päättää, mitä ohjelmia he käyttävät saamansa tehtävän suorittamiseen. Valintaa helpottaa, että oppilailla on ennestään kokemuksia useista ohjelmista ja siitä, mihin tarkoituksiin ne soveltuvat. Edelleen on järkevää säilyttää jokin kaikille yhteinen kotisivu, jonka kautta työskentelyä voidaan seurata. Myös seuranta-/kotisivun toteutustavasta päättäminen voidaan jättää oppilaiden vastuulle.

Toiseksi opetuksessa aletaan hyödyntämään sosiaalisen median aitoja yhteisöjä. Tällä tarkoitan niitä lukuisia erilaisia verkkoyhteisöjä, jotka keskittyvät johonkin tiettyyn aiheeseen tai koostuvat tietyn ammattikunnan jäsenistä. Asiantuntijayhteisöjen kautta opetukseen voidaan tuoda sellaista sisältöä, jota ei voida saavuttaa mistään muualta. Oppilaat voivat esimerkiksi tehdä verkkoyhteisöissä osallistuvaa tutkimusta tietyn alan asiantuntijoiden toimintatavoista tai hankkia niistä syventävää tietoa tietystä aiheesta. Tällä tavalla aidot verkkoyhteisöt voivat toimia ns. yhteisöresursseina. Tämän tyyppiseen työskentelyyn sopii parhaiten avoimet tehtävänannot, esimerkiksi ongelmalähtöinen tai tutkimuksellinen oppimisprojekti.

Linkkejä



6 Responses to “Sosiaalisen median ottaminen opetuskäyttöön”

  1. Hyvä kooste. Siihen nähden, miten paljon sosiaalisesta mediasta on puhuttu, miten paljon kokeiluja viety läpi ja tutkittu tieteellisesti, on ihme, miten vähän sosiaalista mediaa ja oppimista on saatu tuotteistettua. Kahlasin viime viikolla läpi viimevuotisten ITK-päivien näytteille asettajat siinä toivossa, että löytyisi sosiaalisen median oppimistuotteita, vaan ei niitä oikein ollut. Jos joku tietää, otan vinkkejä mielihyvin vastaan. Ja rajoituksena suomalaisuus.

  2. 2 Anu Wulff

    Tosi hyvä, havainnollinen ja konkreettisia asioita sisältävä yhteenveto sosiaalisen median hyödyntämisestä opetuksessa – kiitokset tästä! Vaikka kerrot asiasta yliopistokokemusten pohjalta, niin teksti on täysin käyttökelpoista myös lukiopuolella.

  3. 3 Harto

    Kiitos kommenteista.

    Anu: vaikka kokemusteni kontekstina on tosiaan ollut yliopisto, niin näköjään luokanopettajakoulutus vaikuttaa sen verran vahvasti, että tekstiin oli päätynyt termi ”oppilas”, ei yliopistomaailman ”opiskelija”. 🙂

    Törmäsin juuri Jarmo Tanskasen blogikirjoitukseen, jossa hän opettajana pohtii sosiaalisen median käyttämistä. Hänen ajatuksena sopivat hyvin omaan kirjoitukseeni, joten linkitän sen tähän: Kts. http://blog.pedafloat.fi/2009/07/04/nakokulmaa-verkkovalineiden-kayttoon-koulutuksessa/

  4. Kiitos, Harto, linkkaamisesta. Kirjoituksesi mukaan se välineen ja toimintatavan käyttöönotto yleensä menee. Yksitellen, ainakin minulla. Vuosittain toistuvilla kursseilla ei tosiaan kovin montaa uutta välinettä voi ottaa käyttöön, sillä kurssin hallinta vaatii oman entisenlaisensa resurssin. Uusi väline on yleensä helppo omaksua, mutta toimintatapa onkin jo vaikeampi. Toimintatapa mietityttää yleensä kovasti, kun pelisäännöt pitäisi oppijoille saada aikaiseksi kurssin alkuun. Pelisääntöihin liittyy järkevyyden (pedagogiikan) perustelu ja motivointi (yleensä pisteet). Taustalla on tietysti halu oppiakin, mutta ei oppijat uutta juttua juurikaan tee, jos eivät siitä saa pistekorvausta tai se ei ole pakollinen. Harvassa ovat ne oikeat oman hyvän oppimisen perässä kulkijat.

    Kommenttini on hieman pessimistinen, mutta en ole lopettanut asian puolesta puhumista 🙂 . Kokemusta ”kokeiluista” kun on jo kertynyt. Taustana minulla siis yliopisto, tekniikan ala ja isot kurssit (100-300 oppijaa). Enemmän kokeiluja teen pienillä kesäkursseilla.

  5. Olen kommentoinut tähän nyt Diigon kautta ihan kokeilun vuoksi ja siksi, että teksti sopii hyvin tulevan syksyn Harppauksen aineistoksi. Kommentit näkyvät Diigo-ryhmässä sekä tällä sivulla, jos lukija on kirjautunut Diigoon. http://groups.diigo.com/harppaus/bookmark?sort_by=2

  6. 6 Sun äitis

    Kiitos tästä kirjoituksesta + linkeistä erinomaisiin slideshare-esityksiisi, joita en ennen ollut bongannut (kuten siellä jo monet kommentoivat, ovat käyttämäsi kuvat iiihania).

    Ammatillisen opettajankoulutuksemme Turun ryhmässä olemme toistaiseksi käyttäneet pääasiassa Moodlea ja vain pikkiriikkisen varsinaisia sosiaalisen median kilkkeitä. Tänä vuonna tarkoitukseni on omien pienryhmieni (tai edes yhden pienryhmän!) kanssa kokeilla hiukan avoimempaa lähestymistapaa. Orientaationa toimii erinomaisesi tämä merkintäsi! Kiitos!

    terkuin
    Irmeli


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: