Edufeed-kurssin saldo

21Kes07

Edufeed-kurssi päättyi 31.5.2007 eli pian kolme viikkoa sitten. Kurssi oli sen verran mielenkiintoinen, että päätin sen loputtua kirjoittaa vielä pari painavaa sanaa tänne blogiini.

Tähtimalli kurssin toteutustapana

Kurssi toteutettiin konseptilla, jota ainakaan minä en ollut aiemmin päässyt kokemaan. Luultavasti vastaavalla tavalla järjestetyt kurssit voi laskea Suomessa korkeintaan kahden käden sormilla. Kurssi toteutettiin tähtimallilla, jossa kurssin virtuaalinen työtila koostui:

  1. opiskelijoiden omista blogeista (WordPress),
  2. kuva- ja videopankeista (Flickr ja YouTube),
  3. ryhmien yhteisistä wiki-työtiloista (Wikispaces) sekä
  4. kurssin keskussivusta, jonka kautta pystyi seuraamaan kaikkien kurssilaisten blogeja RSS-feedien kautta (Google Reader).

tahtimalli.gif

Nostan hattua kurssin järjestäjille, että yleensä uskaltautuivat kokeilemaan tähtimallia käytännössä. Ei varmasti ollut helppoa heittäytyä kokonaan uuden mallin varaan. Toki erilaiset kenttäkokeilut ovat tavallisia koulutusteknologiassa, mutta ensimmäistä kertaa järjestettävä 22 osallistujan ja kolme kuukautta kestävä kurssi on pilottihankkeena jo sieltä haastavammasta päästä! Ja lisätään vielä kirsikaksi päälle, että jokainen opiskelija sai käyttöönsä Nokian N73-kännykän, ja joukossa oli myös henkilöitä, joilla oli vaikeuksia laitteen käytössä. Tällaisessa kokonaisuudessa on monta asiaa, jotka olisivat voineet vaarantaa koko kurssin läpiviennin. Esimerkiksi: minkä tahansa kurssilla käytetyn verkkopalvelun kaatuminen. Tai järjestäjien hukkuminen kurssilaisten teknisiin tukipyyntöihin. Onneksi molemmilta vältyttiin. 🙂

Mitä olisi voinut tehdä paremmin?

Koska kurssin toteutusmalli oli järjestäjille uusi, on selvää, että seuraavaan kertaan jäi runsaasti parannettavaa. Tässä pätee vanha viisaus, että et osaa rakentaa taloa ennen kuin olet sen kerran tehnyt. Ja kymmenes talosi on varmasti parempi kuin ne viisi ensimmäistä.

Ensinnäkin Wikispaces osoittautui surkeaksi wikiksi. Editointitilan käyttöliittymässä oli paljon parannettavaa. Miettikääpä esimerkiksi sitä, että Flickristä tuotuja kuvia ei edes näkynyt muokkaustilassa, vaan niiden sijasta näkyi custom-laatikko. Kyseinen custom-laatikko sisälsi siis kustomoitua HTML-koodia, johon liittyy se älyttömyys, ettei koko sivun HTML-lähdekoodia ollut mahdollista muokata. Kaiken huippu oli kuitenkin ”kadotettujen tietojen automaattinen palautustoiminto” tjsp., joka lähinnä poisti jokaisen pitemmän muokkauksen jälkeen tekemäsi muutokset! 😦 Lyhyesti sanottuna: välttäkää Wikispacesia.

Toinen merkittävä ongelma oli, että Google Readerin blogien RSS-feedien seurantasivulle tuli jokaisen kurssilaisen jok’ikinen kirjoitus. Tästä seurasi, että jos olit muutaman päivän lukematta kirjoituksia, oli seurantasivullesi ehtinyt kertyä jo kymmeniä uusia kirjoituksia. N73-kännyköiden ruudulla kymmenien viestien kahlaaminen kankealla käyttöliittymällä meni jo melko mahdottomaksi. Eli kanava meni tukkoon, ja oman ryhmän jäsenten kirjoituksia oli vaikea seuloa esiin. Minun kohdallani tästä seurasi, että lopetin koko seurantasivun käytön ja seurasin sen sijaan suoraan ryhmäläisteni blogeja. Parempi vaihtoehto olisi mielestäni ollut, että jokaisella 4-5 hengen ryhmällä olisi ollut oma seurantasivunsa.

Kolmas ongelma oli kurssin tehtävänannot. Yhteisöllisen oppimisen tehtävänannossa ei huomioitu onnistuneen ryhmäytymisen edellytystä: yhteistä tavoitetta. Sellaisen muodostamista ei painotettu, mutta sen sijaan jokaisen luennon jälkeen annettiin tehtäväksi muodostaa luennon pohjalta yhteinen ongelma viikkotehtäväksi. Kysymys: kuinka olisimme voineet tehdä jotain aidosti yhteistä, jos emme olleet saaneet mahdollisuutta ensin ryhmäytyä? Viittä toisilleen vierasta ihmistä ei voi vain laittaa samaan huoneeseen ja käskeä tekemään jotain yhteistä. Yhteisellä tarkoitetaan tässä jotakin sellaista, minkä jokainen ryhmäläinen kokee tärkeäksi ja joka on syntynyt koko ryhmän panoksen ja vastavuoroisen keskustelun ansiosta. Ryhmäytymiseen ja yhteisen tavoitteen löytämiseen tarvitaan aikaa. Vasta sen jälkeen voidaan aloittaa varsinainen yhteinen työskentely, tiedonrakentelu ja oppiminen. Lyhyesti kerrottuna ryhmämme ryhmäytyminen epäonnistui, eikä yhteistä tavoitetta syntynyt koko kurssin aikana. Toisaalta ainakin parilla muulla ryhmällä ryhmäytyminen selvästi onnistui – mikä kertoo sen, että eri ryhmät tarvitset eri verran aikaa hitsautuakseen yhteen.

Jokaisen viikkotehtävän aikana meidän olisi pitänyt ottaa N73-kännykällä vähintään kuusi (siis kuusi) kuvaa, jossa tuomme esille tehtävään liittyviä ajatuksiamme. Kuusi kuvaahan ottaa toki nopeasti, mutta keksipä joka viikko kuusi tuoretta ja järkevää ajatusta JA keksipä vielä sen jälkeen, miten havainnollistat niitä valokuvalla JA yritä vielä löytää haluamasi kuvauskohteet. Tämä alkoi hyvin nopeasti tuntua pakkopullalta ja oli lisäksi ristiriidassa kurssin toisen työskentelytavan, yhteisöllisen oppimisen, kanssa. Eli vastakkain oli mekaaninen yksilösuorittaminen ja yhteisöllinen tiedonrakentelu. Ne eivät yksinkertaisesti sovi yhteen.

Mikä oli PARASTA?

Ensinnäkin parasta oli päästä osallistumaan tällaiseen pilottikurssiin ja näkemään, miten uusinta tekniikkaa (?) voidaan käyttää oppimisen tukena. Vaikka olin kurssilla opiskelijan roolissa, pystyin mielestäni aika hyvin tarkastelemaan kurssia järjestäjien näkökulmasta. Tai siis siitä näkökulmasta, miltä kuvittelin kurssin näyttävän minun silmissäni, jos olisin ollut sitä järjestämässä. Koska olen perehtynyt oppimisen teorioihin ja koulutusteknologiaan, pystyin tarkastelemaan kurssin järjestämistä myös laajemmassa viitekehyksessä.

Toiseksi kurssilla oli mielenkiintoisia luennoitsijoita. Varsinkin Jere Majava, Jiri Lallimo ja Teemu Leinonen saivat minulta respektiä. Tietysti kavereiden arvoa nosti ennen muuta se, että he puhuivat minua kiinnostavista aiheista. Tiesittekö muuten, että Leinonen käyttää ohjelmistosuunnittelusta nimitystä design-tutkimus? 😉 Mutta mitäpä sekavista käsitteistä, kun tuloksena on esim. FLE3 ja LeMill. 🙂

Lopuksi tärkein. Koin kurssin lopussa pienen heureka-kokemuksen, kun mietin, mikä kurssilla oli hyvää ja mikä huonoa. Vaikka kritisoin kuvien ottamista sekä RSS-feedien seuraamista N73-kännykällä, pidän kännykän antamista kurssilaisten käyttöön erittäin hyvänä oivalluksena. En siksi, että sillä otettiin kuvia, enkä siksi, että sen kautta seurattiin RSS-feedejä. Vaan siksi, että kun minulla oli lähes koko kolme kuukautta kännykkä taskussani, menossa oleva viikkotehtävä oli jatkuvasti konkreettisesti mukanani. Aina kun N73:nen oli mukanani, tehtävä oli enemmän tai vähemmän myös mielessäni. Huomaatteko, mikä ero tässä on tavalliseen verkkokurssiin, jossa tehtävä on vain ”siellä jossain verkossa”, näkymättömissä ja enimmäkseen poissa ajatuksista? Verkkokurssien suurin ongelma on ollut nimenomaan niiden sietämätön keveys, mutta nyt saatoin tuntea tehtävän painon koko ajan taskussani!

Mainokset


3 Responses to “Edufeed-kurssin saldo”

  1. Kuulostipa mielenkiintoiselta kurssilta! Uusi tapa tehdä ryhmätöitä. Tässäkin on tietysti tärkeintä sisältö eikä tekniikka. Sopivalla sisällöllä kurssista voisi tulla todella mielenkiintoinen. Tulee mieleen vaikkapa joku museokierros, jossa jokainen ryhmä tutustuu lähemmin tiettyihin osastoihin, tai muuta tämän tapaista.

    En tiedä sopisiko Google Dokumentit tälläisessä tapauksessa sosiaaliseksi Wikiksi. Ainakin yksittäisten ryhmätöiden työympäristönä se varmasti toimisi. Google Docs ainakin toimii kohtuullisen vakaasti useimmilla selaimilla.

  2. 2 Harto

    Edufeed-kurssi oli tosiaan siltäkin kannalta mielenkiintoinen, että käytetyt web 2.0 -ohjelmat liittyivät olennaisesti kurssin aiheeseen ”Innovatiivinen teknologia ja tulevaisuuden skenaariot oppimisessa”. Eli ohjelmat ja opiskelutapa olivat myös osa kurssin sisältöjä.

    En näe mitään syytä, miksei Google Docs toimisi opiskelussa. Sopivia web 2.0 -ohjelmia on niin runsaasti, että on vain valittava, mitä niistä käyttää. Tietysti jokaisella ohjelmalla on omat hyvät puolensa, joten kriittistä arviointia tarvitaan. Ja kuten sanoit, sisältö on pääasia, ei käytettävät ohjelmistot.


  1. 1 Verkko-oppimisympäristö 2.0 « LEHMÄTKIN LENTÄIS

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: