CSCL-kurssin loppurutistukset 1/2

07Tam07

Kinkut on nyt sulateltu ja raketit (eli eurot) ammuttu taivaan tuuliin. Vielä kerran hyvät joulut ja uudet vuodet itse kullekin säädylle! 🙂

Course Assignment IV

Viime bloggauksessa jäin siihen vaiheeseen, että olin juuri lähettänyt omat ehdotukseni tutkijoilta kysyttävistä kysymyksistä. Aika pian sain puolustella toista kysymystäni, että miksi kysyin niin spesifiä asiaa kuin tietyn ohjelman vaikutuksesta oppimiseen. Vastasin tähän, että mielestäni on joskus helpompaa käsitellä yhtä tutkimusta ja ohjelmaa esimerkkinä. Kuten meille on luokanopettajakoulutuksessa osoitettu, esimerkkien voima on usein ihmeellinen, kun käsitellään monimutkaista asiaa. Esimerkistä voi myös aina laajentaa näkökulman yleisemmälle tasolle. Hmm.. tämän argumentin taisin valitettavasti unohtaa mainita ko. vastauksessani, kun oli – taas kerran – vähän kiire.

Sain myös tuutorin kanssa sovittua korvaavan tehtävän Course Assignment III:sta, siitä lisää seuraavassa viestissä.

Seuraavina parina päivänä (13.-14.12.06) oli vuorossa yhteisten lopullisten kysymysten sopiminen. Tällainenhan alkaa aina siitä, että joku valveutunut kansalainen tekee valveutuneen ehdotuksen. Tällä kertaa tämän teki saksalainen kollegamme Regensburgista (pointsit sinne) tehden yhteenvedon kolmen otsikon alle: 1) opettajien näkökulma, 2) tutkimuksen näkökulma, 3) oppilaiden näkökulma. Olin tietyllä tapaa otettu siitä, että molemmat omat kysymykseni oli otettu mukaan tutkimuksen näkökulmaan. Tällöin vasta myös huomasin, että olin tosiaankin keskittynyt kokonaan tutkimuksen näkökulmaan – ts. se oli oma näkökulmani. Mutta mistä muusta _tutkijat_ voisivat meille kertoa kuin tutkimuksen näkökulmasta? Tietysti he voisivat kertoa myös opettajien ja oppilaiden näkökulmasta (kuten usein tekevätkin), mutta sekin tapahtuisi tutkijoiden näkökulman läpi suodattuneena. Periaatteessa siis sana ”näkökulma” oli väärä em. yhteenvedon otsikoissa. Parempi sana olisi ollut esim. ”teema”, jota eräs toinen keskustelija sittemmin käytti.

Keskustelun edetessä eräs ryhmäläisemme huomautti, että lukemamme artikkeli käsitteli kysymystä, miten oppilaiden _osallistumista_ voidaan tukea, ei sitä, mitä he todella oppivat. Samalla hän tiputti pois ykköskysymykseni, joten ehdotin sitä uudestaan ja muutin sen muotoon: ”Mitä kvantitatiivinen sanojen ja viestien laskeminen todella kertoo oppilaiden osallistumisen laadusta?” Huomatkaa viimeinen sana ”laatu”. Sitä käytetään usein mielivaltaisesti mainitsematta, mitä laadun mittarina käytetään, ja näin minäkin nyt tein – aivan tahallaan. Ajatuksena oli tehdä pieni täky kysymykseen mahdollisesti vastaavalle tutkijalle: hänen olisi vastatessaan määriteltävä myös laadun mittari. Hehän olivat tutkimuksessaan selvästi käyttäneet osallistumisen laatumittarina viestien ja niissä olevien sanojen määrää, joten vastaus olisi ollut mielenkiintoinen. Ts. olisi ollut sama kysyä: ”Mitä laatumittarinne kertoo laadusta?” 🙂 Omasta mielestäni oppilaiden osallistumisen laadun mittaamiseen tulee ilman muuta käyttää oppimista ja tiedonrakentumista (sehän sen tavoite on, tai tulisi olla), joten tässä mielessä kysymykseni muunnos oli edelleen lähellä alkuperäistä. Mutta koko kysymyksen idea oli kuitenkin alunperinkin kritisoida keskittymistä sanojen ja viestien laskemiseen.

Loppujen lopuksi kumpikin kysymykseni putosi pois lopullisesta listasta, kun kollega x teki ehdotuksensa kolmesta lopullisesta kysymyksestä ja se tuli hyväksytyksi. Lopullinen valinta tapahtui mielestäni ehkä hiukan nopeasti, sllä todellista keskustelua valituista kysymyksistä ei enää käyty. Syynä tähän oli arvatenkin se, että deadline tuli vastaan ja edes jonkinlainen päätös oli tehtävä. Ei ehkä liity aiheeseen, mutta mietinpä vain, kuinka usein huonoja päätöksiä tehdään tästä samasta syystä. En kuitenkaan väitä, että valitut kysymykset sinänsä olisivat olleet huonoja, vaan tapa, jolla niihin päädyttiin. Jokainen voi arvioida kysymyksiä itse, sillä tässä ne tulevat:

  1. Mitkä olivat tärkeimmät tukimuodot, jotka edistivät koululaisten oppimisprosessia Knowledge Forumissa?
  2. Kuinka oppilaiden ominaisuudet korreloivat tutkimuksenne mukaan yhteisöllisyydestä osallistumiselle saatavan tuen kanssa?
  3. Mitkä seikat opettajien kysymyksissä tai kommenteissa kehittivät oppilaiden keskustelua ja nostivat heidän osallistumisensa tasoa?

Hmm.. ehkä pientä hiomista olisi voinut vielä tehdä. Periaatteessa hyviä asioita kysyttiin, mutta nyt jäi keskustelematta, olisiko tarjolla ollut parempiakin. En ole katkera, mutta kuitenkin. 😉 Ajan loppumisen vuoksi lähetin kysymyksiin vain muiden tapaan lyhyen hyväksyntäni, että olivat ok.

Seuraavalla viikolla saatiin sitten Prinsen Fleurin (eli lukemamme artikkelin ”ykköskirjoittajan”) vastaukset kysymyksiimme.

Kuten arvata saattoi, ensimmäiseen kysymykseen vastaaminen oli vaikeaa. Ohjelman ominaisuuksien esittely oli jätetty ko. tutkimuksessa opettajan vastuulle, eivätkä oppilaat käyttäneet niitä spontaanisti, ja tästä syystä ohjelman käyttötapa riippui pitkälti opettajan antamasta palautteesta. Ts. ohjelman eri ominaisuuksien tasapuolinen vertailu oli mahdotonta. Itse lisäisin tähän vielä sen, että oppiminen on erittäin monimutkainen ja kokonaisvaltainen prosessi, jonka erittely jo ylipäätään on vaikeaa – mutta ei toki mahdotonta. Kiitin arvon tutkijaa vastauksesta ja totesin, että kenties ”tuki on paras tukimuoto”. 😉

Toiseen kysymykseen Prinsen vastasi lähettämällä erään laajemman tutkimuksen Pearsonin korrelaatiotaulukon, jossa esitettiin, miten sukupuoli, vanhempien ulkomaalaistausta, älykkyysosamäärä, luetunymmärtämistaidot ja tietokoneen käyttötaidot korreloivat viestien sanamäärän keskiarvon ja kehittävien viestien määrän (=”amount of contributions with an elaboration”?) kanssa. Näistä kaikki paitsi tietokoneen käyttötaidot korreloivat viestien keskimääräisen sanamäärän kanssa. Kehittävien viestien määrän kanssa korreloi luetunymmärtämistaidot ja tietokoneen käyttötaidot. Mielestäni vastaus jättää kuitenkin täysin avoimeksi alkuperäisen kysymyksen, miten oppilaiden ominaisuudet korreloivat yhteisöllisestä oppimisesta saatavan tuen kanssa, sillä tätä EI mitattu Prinsenin esittämässä taulukossa. Mutta ilmeisesti hänellä ei ollut antaa parempaakaan vastausta, ja sinänsä taulukko oli mielenkiintoinen, vaikka jäikin pimentoon, miten korrelaatioita oli testattu esim. kolmannella muuttujalla vai oliko ollenkaan.

Kolmanteen kysymykseen Prinsen vastasi kuvailemalla, miten opettajat olivat esitelleet oppilaille erilaisia tapoja osallistua keskusteluun, esim. asioiden selittäminen ja kysyminen lisää toisilta oppilailta. Tämän he tekivät kertomalla asiasta yleisesti oppitunnilla sekä esittämällä esimerkkejä, miten se tehdään käytännössä. Sinänsä tämä Prinsenin vastaus kyllä vastaa ylimalkaisesti kysymykseen, mutta olisin toivonut hieman tarkempaa vastausta. Noh, ilmeisesti sitäkään ei ollut nyt saatavissa.

Course Assignment IV olikin sitten siinä. Yleisesti ottaen olen edeltävistä soraäänistäni huolimatta tyytyväinen tehtävän antiin sekä osallistumiseeni.

Advertisements


No Responses Yet to “CSCL-kurssin loppurutistukset 1/2”

  1. Jätä kommentti

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: