Takautuvia muisteloita CSCL-kurssin alkuvaiheista

24Mar06

Course Assignment I

Ensimmäinen oppimistehtävä oli – kuinkas muutenkaan – esitellä itsensä ja tutustua muihin saman ryhmän opiskelijoihin. Meidän ryhmässä kaikki olivat onneksi ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta Suomesta, joten oltiin kaikki samalla viivalla kielitaidon osalta. Vaikka toisaalta ne kaksi ulkomaalaistakaan (norjalainen ja saksalainen) eivät puhuneet englantia äidinkielenään. Kuitenkin helpotti, että suomalaiset olivat enemmistönä.

Itse kirjoitin esittelyni eka Wordilla, jossa on kätevä enkunkielen oikoluku. Hommassa oli sen verran korkea rima, että sain oman viestini väsättyä vasta viimeisten joukossa to 2.11.2006. Kerroin viestissä lähinnä taustaa, graduaiheen ja harrastukset. Samana päivänä vastasin myös toisen ryhmäläisen CSCL:n määrittelevään viestiin, että käsite on mielestäni kirjainyhdistelmää laajempi.

Lisäksi piti vastata Research Questionnaire I:een. Siinä kerroin aiemmista opinnoista, verkko- ja yhteisöllisistä opiskelukokemuksistani ja määrittelin omin sanoin käsitteen ”collaborative learning” seuraavasti:

”It’s a way of learning, where you are a part of group, which have divided aim of learning and understanding. Every group member brings his own knowledge and skills to construct common theory about group’s learning topic, and members help each others. ”

Tuosta kai näkyy kans surkea kielitaitoni… Ja kyllä: se oikeasti on ollut aika usein mielessä tähän asti.

Course Assignment II

Kahdella seuraavalla viikolla päästin lopulta (?) tositoimiin. Edessä oli masentavat 27 sivua Erno Lehtisen tieteellistä artikkelia sekä n. 2x20min Ernon videoklippiä – kaikki in English, tottakai :(. Ensimmäinen viikko meni artikkelia lukiessa. Aluksi en tämän (ja jokapäiväisen kiireen) takia osallistunut keskusteluun lainkaan. Kuitenkin toisen viikon puolivälissä (14.11.2006) vastasin pariin viestiin.

Ensimmäinen viesti, johon vastasin, oli osa Optima-ympäristöstä käytöä keskustelua. Tutorimme otti kantaa keskusteluun huomauttamalla, että mikään työkalu ei ole hyvä tai huono itsessään, vaan kyse on siitä, kuinka niitä hyödyntää. Tämä viesti oli itselleni ihmeen silmiäavaava, vaikka tuollainen asia on ilman muuta itsestäänselvää. Olin kuitenkin aiemmin/aikaisimmilla kursseilla arvostellut Optimaa useasti ja ko. viesti pisti ymmärtämään, ettei jopa Optima ole surkea itsessään (!!!), vaikkakin se on erittäin rajoittunut. Noh, vastasin siis viestiin, että olen samaa mieltä ja toistin tutorin sanomiset hiukan eri sanoilla.

Toinen vastaukseni oli lyhyt vastaus toiselle ryhmäläiselle, että yhteisöllinen oppiminen vaatii oppijoiden yhteistä tavoitetta: jokaisella täytyy olla sama syy opiskella yhdessä. Muutenhan oppiminen ei voi olla yhteistä.

Vastauksistani rohkeutta saaneena osallistuin keskusteluun myös seuraavana päivänä. Toinen vastaus liittyi taas Optimaan, ja listasin siinä useita ohjelman puutteita. Tällä kertaa muistin kuitenkin mainita, että vaikka ohjelma onkin surkea, minullakin on siitä myös paljon hyviä kokemuksia. Ihan oikeasti! 🙂

Toisessa saman päivän vastauksessa otin kantaa ajatukseen, että verkkokurssien suunnittelijat muka valitsisivat verkko-oppimisympäristöt muka sen perusteella, miten hyvin ne sopivat kurssin oppimistavoitteisiin ja -käsitykseen. Näinhän ei ole, vaikka toki pitäisi olla. Aika tärkeä syyhän on esim. ohjelman hinta. Lisäsin keskusteluun sen näkökulman, että eräät tutkijat voivat valita oppimisympäristön yksinkertaisesti vain kokeillakseen jotain uutta ja kiinnostavaa teknologiaa. Tätähän kutsutaan pilotoinniksi, ja se on ollut yleistä siitä lähtien, kun verkko-oppimisympäristöjä alettiin käyttää.

Lopulta torstaina 16.11.2006 olin lukenut ja prosessoinut Lehtisen artikkelin ja videot sekä kirjoittanut Wordilla oman viestini. Sitä ennen olin tehnyt aiheesta mind mapin, jonka keskelle olin sijoittanut mielestäni Lehtisen tärkeimmän kysymyksen ”How collaboration learning can happen?” Mind mapin pohjalta valitsin viestiini kolme tärkeintä pointtiani, jotka olivat:

  1. Social grounding = miten ryhmän jäsenet saadaan ymmärtämään toisiaan, jotta yhteisöllinen oppiminen voi alkaa
  2. Making thinking visible = kuinka tuoda ajattelun ja tiedon rakentamisen prosessi näkyväksi itselle ja muille ryhmän jäsenille. no, sehän onnistuu tietysti selittämällä ongelmaa ja ideoita toisille, eli ulkoistamalla ne
  3. Collaborative concepts = Lehtisen mukaan verkkoon tarvitaan spesifejä yhteisöllisen oppimisen malleja, koska muuten esim. verkkokeskustelu on liian vapaata ja suuntautumatonta. hyvänä mallina hän (ja minä!) pitää esim. tutkivaa oppimista

Myöhemmin samana päivänä ilahduin erään ryhmäkaverin viestistä, jossa hän viittasi minun viestiini ja oli valinnut kaksi samaa tärkeää pointtia (1. ja 2. yllä) kuin minä. Toisaalta hän myös huomautti, että mä kirjoitin ”proper English” ja hän yritti selvittää samat asiat vähän yksinkertaisimmilla sanakäänteillä. 🙂 Luulen ymmärtäväni, mitä hän tuolla tarkoitti, sillä mun muodollinen enkkuhan johtuu yksinkertaisesti suppeasta sanavarastostani, minkä takia joudun viesteissäni käyttämään eri artikkeleista kopsattuja sanontoja, jotka tietysti ovat muodollista tieteellistä kieltä… Noh, luultavasti porukka on tajunnut tämän, eikä kukaan pidä mua hirveän muodollisena sanataiteilijana. 😉

Seuraavana päivänä (17.11.) kirjoitin vielä yhden vähemmän tärkeän viestin, jossa muistutin ryhmäläiselle, että cooperation ja collaboration ovat eri asioita. Laitoin mukaan lainauksen Lehtisen artikkelista, jossa hän nimenomaan painotti tätä eroa. Jälkeenpäin ajatellen luulen kollegan kyllä ymmärtäneen tuon eron jo ennen viestiäni, mutta lipsauttaneen vain cooperationin väärässä yhteydessä vieraan kielen kanssa.

Loppuviikolla kävin vielä lueskelemassa muiden uusi ja vanhoja viestejä sekä vastaamassa questionnaire II:een, jossa kyseltiin näkemystä kahden viikon työskentelyn yhteisöllisyydestä yms. En antanut kyselyyn kovin positiivisia lausuntoja, sillä minusta yhteisöllisyys jäi vielä melko alhaiseksi. Keskustelu oli hajanaista ja itsekin osallistuin siihen vasta muutamana viimeisenä päivänä 😦 . Siksi toiseksi minulla on aiemmista verkkokursseista hyviäkin kokemuksia, joten tiedän, mitä tulee odottaa. Heikon yhteisöllisyyden syitäkin on helppo keksiä: ryhmäytyminen on vielä alkuvaiheessa, toimintaympäristö on osalle täysin uusi kokemus ja veihän se artikkeli ja videotkin aika paljon aikaa ennen kuin päästiin prosessoimaan niitä. Näkemykseni yhteisöllisyyden puuttesta lisäksi vahvistui, kun monta ryhmän jäsentä jätti omat ”tärkeät pointtinsa” vasta varsinaisen työskentelyn jo loputtua. Itseeni tämä vaikutti sillä tavalla, että päätin ryhdistäytyä seuraavilla viikoilla ja herätellä myös enemmän keskustelua.

Käsitteiden määrittelyä

Oppimispäiväkirjan tehtävänannossa kehotettiin määrittelemään omin sanoin käsitteet ”yhteisöllinen oppiminen” ja ”tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen” (=CSCL). Ensiksi mainitun tulin jo määritelleeksi kolmannella kotimaisella kielellä tämän kirjoituksen alussa, joten en toista sitä.

Tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen puran kolmeen osatekijäänsä seuraavasti:

  • Tietokoneavusteinen: Tietokoneen avustuksella tapahtuvaa toimintaa. Tietokoneessa voi olla esim. offline-oppimisohjelma tai verkkopohjainen oppimisympäristö. Tietokone tarjoaa useita mahdollisuuksia vuorovaikutuksen tukemiseen ja ajatusten havainnollistamiseen / visualisoimiseen.
  • Yhteisöllinen: Yhteisöllisyyden ymmärrän yhteiseksi toiminnaksi, eli sellaiseksi, jossa jokaisella on tärkeä osa toiminnassa. Tässä täytyy tehdä ero yhteistoiminnalliseen toimintaan, joka on enemminkin osallistujien kesken paloihin jaettua kuin oikeasti yhteistä. Yhteisöllisyyden mahdollistajia ovat mm. yhteiset tavoitteet, arvot, toimintatavat ja kitkaton kommunikointi, jossa jokainen sekä antaa, ottaa että kysyy. Ihanne on ns. ideaalisti kommunikoiva yhteisö.
  • Oppiminen: Oppimista pidän tämän käsitteen tärkeimpänä osana, sillä yhteisöllisellä oppimisella pyritään lopultakin yksilötasolla oppimiseen. Oppimisen ymmärrän konstruktivistiseksi prosessiksi, jossa ihminen rakentaa oman käsityksenä, so. ymmärtämyksensä, opittavista asioista. Eli oppiminen on tiedon rakentamista oman ymmärtämyksen varaan, ei niinkään faktojen muistamista tai suoritteiden toistamista. Tämä voi olla joko täysin uusien asioiden oppimista tai aiemmin opittujen asioiden ”lihottamista”. Lisäksi on tärkeää oppia käsitteiden välisiä yhteyksiä eli muodostaa niistä kokonaisuuksia.

Tietokoneavusteinen yhteisöllinen oppiminen on kuitenkin enemmän kuin osiensa summa. Se sisältää ajatuksen, että useampi ihminen voi oppia paremmin, kun oppiminen on yhteisöllistä ja ryhmän vuorovaikutusta tuetaan tietokoneiden (ynnä muiden tieto- ja viestintätekniikan ratkaisuiden) tarjoamilla mahdollisuuksilla. Etenkin tekstimuodossa käydyistä keskusteluista on selvää hyötyä oppijoille, kuten edellä Course Assignment II:n kohdalla tuli jo esille (vastavuoroinen selittäminen). Ihan oma lukunsa on tietokoneiden tarjoamat mallinnus- ja simulointimahdollisuudet, joita ei lopultakaan ole vielä käytetty kovin paljon yhteisöllisen oppimisen tukena. Mielestäni tärkeää on myös se, että kaikki vuorovaikutus tallentuu digitaalisesti, jotta sen etenemistä voidaan tarkastella jälkikäteen. Oppimisen kannalta on tärkeää voida palata esille tulleisiin asioihin ja tarkastella, minkä askelten kautta oppimisprosessi eteni.

Tämä näin lyhykäisyydessään – aiheesta kyllä riittäisi runsaasti sanottavaa, sillä siitä on kirjoitettu jo lukuisia kirjojakin. 🙂

Mainokset


One Response to “Takautuvia muisteloita CSCL-kurssin alkuvaiheista”


  1. 1 CSCL-kurssin oppimispäiväkirjan päätös « Lehmätkin lentäis

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


%d bloggers like this: