Firefox on hyvä selain, mutta erityisen hyvä se on netintekijöille kuten site buildereille, ohjelmoijille ja web designereille. Tämä ei kuitenkaan johdu Firefoxin itsensä ominaisuuksista, vaan siitä, että Firefoxille saa useita käteviä plugineja eli lisäosia. Esittelen tässä parhaat, joihin itse olen törmännyt. Linkit vievät lisäosien lataussivuille.

Web Developer
Web Developer oli ensimmäinen Firefoxille tehty koodarin apuväline, johon tutustuin. Sen paras puoli on monipuolisuus. Toimintoja käytetään hiiren oikean napin valikon kautta. Mukana on mm. välimuistiin, evästeisiin, lähdekoodeihin (XHTML, CSS, JS), lomakkeisiin ja kuviin liittyviä toimintoja. Eräs kätevä toiminto on myös selainikkunan koonmuutos haluttuun resoluutioon. Tätä tarvitaan, kun testataan sivuston toimivuus eri resoluutioilla (Windowsin vastaava toiminto on turhan hidas).

Firebug
Firebug keskittyy lähdekoodeihin, DOM:iin sekä Ajaxiin. Firebug avaa selainikkunan alareunaan upotetun ikkunan, jonka voi avata myös popupiin. Firebugia käytetään joko Inspect- tai Edit-tilassa. Inspect-tilassa Firebug näyttää aina sen kohdan lähdekoodia, joka liittyy hiiren osoittamaan sivun kohtaan. Lähdekoodi näytetään kätevästi tagihierarkiana sekä “tagipolkuna”. Käytössä on myös JS-konsoli, jossa näkyvät varoitukset, virheet ja XMLHttpRequestit. Edit-tilassa voi muokata lähdekoodeja reaaliajassa. Eniten Firebugista hyötyvät Ajax-kehittäjät.

HTML Validator
HTML Validator lisää selainikkunan alapalkkiin pienen ikonin, joka kertoo yhdellä vilkaisulla, onko sivun lähdekoodit kunnossa vai ei. Vaihtoehdot ovat “oikein”, “varoituksia” ja “virheitä”. Ikonia kaksoisklikkaamalla aukeaa Firefoxin tuttu lähdekoodinäkymä, jossa HTML Validator näyttää korostettuna virheelliset kohdat sekä luettelon ja syyt virheistä. Lähdekoodin validoinnissa käytetään käyttäjän valinnan mukaan joko W3C:n spesifikaatioita tai hiukan monipuolisempaa HTML Tidyä. Lisäksi HTML Validatorista löytyy automaattinen lähdekoodin siistimistoiminto (lähdekoodinäkymän ylävalikossa). HTML Validator kuuluu jokaisen nettikoodarin perustyökaluihin.

ColorZilla Color Picker
Kyseessä on nimensä mukaisesti kätevä pieni lisäosa, jolla voi napata selainikkunasta haluamansa värin. Selaimen alapalkissa on pieni värinäyttö, josta hiiren vasemmalla napilla pääsee valitsemaan väriä. Kun värin on valinnut, sen heksa- tai RGB-arvot voi kopioida klikkaamalla värinäyttöä hiiren oikealla napilla. Mukana on myös laajempi värikartta-popup, jossa voi säätää valitsemaansa väriä. Värivalinnan lisäksi ColorZillasta löytyy (X)HTML-tagien ääriviivojen esitys sekä “tagipolku”. Tämä auttaa etenkin CSS-bugien selvittelyssä, jos jokin tagi näkyykin erilailla kuin CSS:llä oli tarkoitus määritellä. Vastaava toiminto löytyy myös Firebugista, mutta ColorZillassa se on nopeammin käytettävissä.

Live PageRank
Live PageRank näyttää avoinna olevan sivun Googlen PageRankin selainikkunan alapalkissa. Tätä ei varsinaisesti tarvita sivustojen toteutusvaiheessa - muuta kuin muistuttamaan, että hakukoneoptimointi täytyy aina huomioida. Sen sijaan tästä on hyötyä silloin, jos asiakas kysyy: “Miksi sivuni ei näy ensimmäisenä Googlessa?” Live PageRank kertoo nopeasti, onko Google vielä edes listannut sivustoa hakuindeksiinsä. Tämän blogin PageRank on näköjään 4.

Vain päivä sen jälkeen, kun ehdin kehua Jaikua, Google osti Jaikun. Aika hyvä ajoitus. Uutisesta voi lukea täältä ja onnittelut voi pistää tänne.

Suomalaisittain kyse on TODELLA suuresta uutisesta web 2.0:n saralla. Google ei osta mitä tahansa. Kauppahintaa ei kerrota, mutta on selvää, että Jaikun perustajista Petteri Koposesta ja Jyri Engeströmistä tuli ensimmäiset suomalaiset googlerikkaat.

Uutisessa kerrotaan myös, että uusien käyttäjien liittymistä rajoitetaan, jotta saadaan resursseja vapaaksi Jaikun seuraavan version kehittämistä varten:

That said, new user sign-ups have been limited for the time being. The idea here is to enable our team to get right to work with Google’s engineers on delivering a new, better service to you as quickly as we can instead of spending our efforts on optimizing the current back-end.

Odotan todella suurella mielenkiinnolla, mitä Jaikun ja Googlen yhteistyöstä syntyy. Toivottavasti eivät kuitenkaan hukkaa yksinkertaisuutta edistyksen alttarille… Tuskinpa, Google kuitenkin osaa nämä hommat paremmin kuin yksikään toinen firma.

Mutta mitä Google tällä kaupalla tavoittelee? Arvuuttelua ja keskustelua aiheesta löytyy Robert Scoblen blogista.

P.S. Uskalsin lisätä tuon kuvan, kun YLE:kin teki niin.

P.P.S. Minulla on jaossa 5 Jaiku-kutsua, jos haluat päästä kokemaan sen, josta jopa Google on valmis maksamaan. Lähetä sähköpostia hponka ät gmail piste com.

Lupasin aiemmin, että kirjoitan jonain päivänä lisää Jaikusta. Nyt parin kuukauden jaikuilun jälkeen minulla lienee riittävästi kompetenssia sanoa aiheesta jotakin. Alkukankeuden jälkeen homma on sujunut ihan leppoisasti, peräti hyvin. Melko pian totesin Jaikun olevan itse asiassa erinomainen web 2.0 -palvelu, sellainen, joita ei mahdu kuin yksi tusinaan. Aika paljon sanottu, mutta perustelen.

Eli: Mikä tekee Jaikusta hyvän?

Nerokas idea
Lyhyesti sanottuna Jaiku perustuu ideaan, että yhdistetään (mikro-) blogi ja RSS-lukija sekä lisätään päälle kommentointi, sosiaalinen verkottuminen ja mobiili ulottuvuus. Kaikki nämä ovat täysin tavallisia elementtejä web 2.0 -palveluissa, mutta Jaikussa niistä on sekoitettu toimiva soppa. Jaiku on nerokas.

Yksinkertainen design
Yksinkertaisuus lienee ensimmäinen asia, jonka Jaikusta panee merkille. Kun nykywebissä on totuttu näkemään flasheja ja muuta graafista iloittelua, niin Jaiku on graafisesti todella selkeä, mutta tyylikäs.

Helppo käytettävyys
Missään muussa blogipalvelussa ei ole yhtä helppoa lisätä uusi kirjoitus kuin Jaikussa. Navigointi on helppoa: liikkeelle lähdetään joko Overview-välilehdeltä (johon kertyy kaikki omien kontaktien jaiut), joltakin kanavalta tai jonkun toisen käyttäjän sivulta. Sen jälkeen ei muuta kuin antaa linkkien viedä. Takaisin omalle Jaiku-sivulle pääsee aina yhdellä klikkauksella. Jaiku ei kilpaile ominaisuuksilla, vaan käytettävyydellä.

Mobiili ulottuvuus
Jaiku toimii yhtä hyvin mobiilisti (kännykkä), puolimobiilisti (läppäri) ja immobiilisti (PC). Kuitenkin mobiili ulottuvuus on tämän keitoksen suola. Mobiili-Jaikulla (series 60) on käytettävissä kaikki Jaikun perustoiminnot sekä tukku lisäominaisuuksia: sijaintitieto, puhelimen tila ja kalenterimerkintöjen jakaminen.

Sosiaalisen verkottumisen helppous
Yllätyin itse, kuinka matala kynnys Jaikussa on sosiaaliseen verkottumiseen. Jaikussa kaikki on niin helppoa, että kynnys toisen jaikuajan lisäämiseen omaksi kontaktikseen on erittäin matala. Jaikuun onkin kehittynyt kulttuuri, jossa samat kiinnostuksen kohteet jakavat käyttäjät merkitsevät toisensa kontakteikseen tavan takaa.

Matala julkaisukynnys
Mikroblogit ovat tunnettuja siitä, että kirjoitukset ovat tyyppiä: “Käyn ruokatunnilla”, “Olen täällä, aion ohjelmoida”, “Tulipa imuroitua, huh-huh” jne. Tässä juuri näkyy Jaikun matala julkaisukynnys. Kun yhden jaikun maksimipituus on 140 merkkiä, ei siihen yksinkertaisesti mahdu pitkää kirjoitusta. Mutta se myös pakottaa kiteyttämään sanottavansa. Jaikun kommenteilla ei ole samanlaista rajoitusta, minkä vuoksi on tavallista, että lyhyt aloitusjaiku poikii pitkän ja toisinaan jopa korkeatasoisen keskustelun.

Matala osallistumiskynnys
Samoin kuin julkaisemisen, myös osallistumisen kynnys on Jaikussa matalalla. Kun törmäät mielenkiintoiseen keskusteluun tai kanavaan, voit liittyä siihen miettimättä asiaa sen enempää. Jaikussa on tyypillistä ns. kärpäset ja lantakasa -ilmiö: kun joku löytää mielenkiintoisen aiheen, hän osallistuu siihen, tieto leviää sosiaalisen verkoston kautta ja pian saman aiheen kimpussa on monta keskustelijaa.

Kanavat yhteisen mielenkiinnon jakamisessa
Jaikussa on kanavia samalla tavalla kuin IRC:issä, irc-galleriassa ja chateissä. Jaikun kanavat poikkeavat kuitenkin edellisistä, sillä Jaikussa kanavat sisältävät ihan tavallisia jaikuja kommenttikeskusteluineen. Kanavaan voi liittää myös RSS-syötteitä. Lyhyesti kerrottuna kuka tahansa voi perustaa kanavan ja samasta asiasta kiinnostuneet ihmiset löytävät toisensa kanavien kautta.

Käyttömahdollisuuksien moninaisuus
Vaikka Jaiku on näennäisen yksinkertainen, sen tekninen nerokkuus mahdollistaa useita käyttötapoja. Esimerkkejä: tavallinen mikrobloggailu, kiinnostavista asioista keskusteleminen valituilla kanavilla, eri web 2.0 -palveluiden RSS-syötteiden keräily, palautekanavana käyttäminen esim. opiskelussa, kavereiden sijaintien seuraaminen mobiilisti jne.

Käyttäjät
Loppujen lopuksi mikään web 2.0 -palvelu ei menesty ilman hyviä käyttäjiä. Käyttäjät tekevät web 2.0 -palvelun. Voidaan myös ajatella, että vain hyvälle palvelulle riittää aktiivisia käyttäjiä. Näin on tapahtunut Jaikussa.

Hmm. En suunnitellut tätä kirjoitusta etukäteen, vaan kirjasin ajatuksiani sitä mukaan (mutta ei siinä järjestyksessä) kuin ne tulivat kirjoittaessa mieleen. Nyt olen yllättynyt, että asioita kertyi näin runsaasti. Eikä lista ole varmasti millään tavoin täydellinen, vaan tässä oli vain muutamia hajanaisia ajatuksia.

Maurelita haastoi minut neljällä asialla. Olen vannoutunut “pelaaja”, eikä tapanani ei ole ohittaa haasteita muutenkaan, joten eipä auta muuta kuin vastata. Kiitos vain ekasta meemistäni, Maurelita.

Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt :

• Puhelinmyyjä
• Site builder (=www-sivujen koodaaja)
• Osakeyhtiön toimitusjohtaja
• Tutkimusapulainen

Neljä paikkaa, joissa olen asunut:

• Helsinki, Kallio
• Vantaa, Hakunila
• Vantaa, Ilola
• Oulu, Rajakylä

Seuraava kysymys koskisi tv-ohjelmia, mutta en omista tv:tä, joten muutetaan kysymystä:

Neljä radio-ohjelmaa, joita tykkään kuunnella:

• Uutiset / päivä tunnissa
• Kuunnelmat (esim. Knalli ja sateenvarjo, Anonyymit kotikiusatut)
• Kansanradio
• Klassisen musiikin ohjelmat kuten Sävel on vapaa ja nettiradiot

Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:

• Suomi (Kuhmoisen Päijänne, Pudasjärven Jaurakkajärvi, Kuusamo, Ahvenanmaa jne.)
• Tukholma
• Keski-Eurooppa
• Kanarian saaret

Neljä Internet-sivua, joilla käyn päivittäin:

• Jaiku
• YLE Areena
• Kaleva
• StatCounter

Neljä lempiruokaani:

• Vaimon uunibroileripasta
• Rosson herkuttelijan possua (ja vastaavat)
• Merikosken grillin kanaa ja riisiä chilikastikkeessa
• Pizzat, etenkin kinkku-katkarapu-herkkusieni-simpukka

Missä haluaisin olla juuri nyt:

• Yhdistetyllä ranta- ja kaupunkilomalla vaimon kanssa
• Purjehtimassa
• Riippumatossa kesäpäivänä lukemassa, kun lapset leikkivät kiltisti lähettyvillä
• Omissa valmistujaisissani (tai mieluummin menneessä aikamuodossa)

Neljä blogia, joita suosittelen:

• Tekno & Logia
• Blogien opetuskäyttö
• Times like these
• Lindholm/Jari Mr

Tämän voi tulkita haasteeksi, jos niin haluaa, mutta ei pakolla.

Kävin hetki sitten lukemassa uutisia YLE:n www-sivustolta kuten tuhansia kertoja aiemminkin. Tästä kerrasta oli kuitenkin tuleva poikkeuksellinen. En arvannut, mikä minua odottaa.

Avasin hyvää aavistamatta uutisen, joka kertoi, että kunnat voivat hyötyä palkankorotuksista odotettua enemmän. Uutinen oli mielenkiintoinen, mutta varsinainen paukku odotti uutistekstin alla: sieltä nimittäin löytyi mahdollisuus lisätä ko. sivu Deliciousiin, Diggiin tai Facebookiin! Uskokaa tai älkää!

Todisteeksi esitän ruutukaappauksen, kas tässä:

Jälleen kerran ennakkoluulotonta Web 2.0:n hyödyntämistä. Hyvä, YLE, jatkakaa samaan malliin!

Toisaalta voidaan kysyä, miksi yksittäinen uutinen kannattaisi sosiaalisesti bookmarkata. Muistaakseni YLE ei edes säilytä uutissivuja netissä kovin kauaa. Taannoin en esimerkiksi löytänyt v. 2006 millennium-palkintoon liittyviä YLE:n uutisia, vaan ne oli jo poistettu.

P.S. Jos “sosiaaliset kirjanmerkit” ovat sinulle tuntemattomia (äärimmäisen epätodennäköistä, myönnän), YLE kertoo, mitä ne ovat.

P.P.S. YLE Areenan ongelmat senkun jatkuvat vähän väliä. Toivottavasti saavat kuntoon, kun palvelu kuitenkin on erittäin hyvä!

P.P.P.S. Löysin 27.9. päivätyn YLE:n oman uutisen sosiaalisten kirjanmerkkien käyttöönotosta. Nyt ihmettelen, enkö vain ole aiemmin niitä huomannut, vai eivätkö ne ole ennen tätä päivää olleet käytössä kaikilla YLE:n uutissivuilla.

Olen jo pari vuotta pyöritellyt ideoita uuden tyyppisistä verkko-oppimisympäristöistä. Menneen kesän aikana pohdiskeluni on kietoutunut käsitteeseen “Verkko-oppimisympäristö 2.0″ tai englanniksi Virtual Learning Environment 2.0 eli VLE 2.0. Aiheesta on kirjoitettu joitakin artikkeleita ja blogimerkintöjä. Kuten muissakin 2.0-käsitteissä kyse on Web 2.0:n periaatteiden soveltamisesta uudessa kontekstissa. Näitä periaatteita ovat mm. tiettyjen uusien tekniikoiden käyttö (Ajax, RSS), sosiaalinen verkostoituminen, tiedon avoin liikkuminen sisään ja ulos järjestelmästä ja käyttäjien omistamat sisällöt.

Tähtimallin ja verkko-oppimisympäristöjen hyvät puolet

Suurimpana pähkinänä olen nähnyt sen, miten sovittaa yhteen vanhanmalliset suljetut verkko-oppimisympäristöt ja uudet avoimet Web 2.0 -palvelut. Jälkimmäisellä tarkoitan esimerkiksi wikien ja blogien opetuskäyttöä, josta hyvänä esimerkkinä käy viime keväinen Edufeed-kurssi. Kyseisellä kurssilla sovellettu tähtimalli viehättää minua - siinä ideana on koota blogien, wikien ja vaikkapa sosiaalisten kirjanmerkkien RSS-feedit yhdelle “kurssin seurantasivulle” (käytännössä esim. Google Reader). Seurantasivulta näkee mm. mitä muut ovat blogeissaan mietiskelleet, milloin ja kuka wikiä on muokannut viimeksi, mitä tehtäviä on menossa jne. Yhtenä tähtimallin etuna näen myös blogien käyttämisen ns. henkilökohtaisina oppimisympäristöinä (PLE).

Toisaalta olen sitä mieltä, että perinteisillä suljetuilla verkko-oppimisympäristöillä on omat hyvät puolensa. Yhteisöllisessä oppimisessa on hyödyllistä, että ympäristöön ei pääse ulkopuolisia; suljetulla keskustelualueella voidaan käydä erilaista keskustelua kuin avoimissa foorumeissa. Suljettu ympäristö on oppijoille turvallinen ja siitä voidaan tehdä hyvin helppokäyttöinen ja hallittu kokonaisuus. Lisäksi verkko-oppimisympäristöissä voi olla useita oppimista ja ryhmätyöskentelyä tukevia valmiita toimintoja.

Yhtenä verkko-oppimisympäristöjen etuna on myös kurssin organisointiin liittyvät toiminnot. Esimerkiksi edufeed-kurssin tähtimalli toimi hyvin, mutta käytännössä monien eri Web 2.0 -palveluiden konfigurointeihin menee paljon aikaa - puhumattakaan kurssilaisten käyttäjätunnusten luomisesta. Jotta uusia sovelluksia voidaan hyödyntää laajasti ja tehokkaasti, kurssien organisointi ja tarvittavien toimintojen käyttöönotto on voitava tehdä helposti. Olisi parasta, jos kaikki verkkokurssin asetukset voisi tehdä keskitetysti.

Verkko-oppimisympäristö 2.0:n hahmottelua

Pohdittuani kaikkea edellä olevaa aikani, aloin väännellä erilaisia käsitekarttoja verkko-oppimisympäristöstä, jossa yhdistyisi kaikki nykyisten ohjelmien hyvät puolet. Lopuksi ajatukseni jäsentyivät oheisen kuvan mukaiseksi malliksi. Pureskeltuani sitä pari viikkoa uskallan tuoda sen muidenkin nähtäville. Malli koostuu seuraavista moduuleista:

1. Kurssin hallintaan liittyvät toiminnot (kurssin ylläpitäjille)
2. Kurssin ohjaus- ja tukitoiminnot (opiskelijoille)
3. Ryhmien seurantasivut
4. Ryhmien työtilat
5. Oman oppimisen seuranta
6. Oppijoiden blogit
7. Ulkoiset www- ja mobiilisovellukset

Kuvassa näkyy tarkemmin, mitä moduulit pitävät sisällään. (Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.) Päälinjauksena on toimintojen jakaminen kurssi-, ryhmä- ja yksilötasoihin. Kurssitasolla tarkoitan kaikkia kurssille osallistuvia opiskelijoita ja ryhmillä pienempiä työskentelyryhmiä (esim. 3-5 henkeä). Malli on tarkoitettu yhteisölliseen oppimiseen, jossa työskentely tapahtuu enimmäkseen ryhmissä. Ryhmien yhteisöllisen oppimisen lisäksi mallissa painotetaan yksilötason oppimisen tukemista. Pedagogisena mallina mielessäni on ollut tutkiva oppiminen.

Verkko-oppimisympäristö sisältäisi tiettyjä useimmin tarvittavia hallinta- ja perustoimintoja, mutta niiden lisäksi siihen voisi liittää vapaasti ulkoisia www-ohjelmia (Web 2.0 -sovelluksia ynnä muita). Ulkoisten ohjelmien liittäminen tapahtuisi linkitysten ja RSS-syötteiden avulla. Ryhmien seurantasivut toimisivat pitkälti samoin kuin web-pohjaiset RSS-lukijat, mutta niihin koottaisiin myös verkko-oppimisympäristön sisäisten keskustelualueiden ja muiden toimintojen tuoreimmat viestit, päivitykset yms.

Luonnollisesti verkko-oppimisympäristön eri moduulien sisällöt ja päivitysilmoitukset olisi mahdollista saada RSS-syötteinä. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi ryhmien seurantasivujen seuraamisen mobiililaitteiden avulla.

Ehkä tuoreimpana ideana tässä mallissa näen “Oman oppimisen seuranta” -moduulin. Sen tarkoituksena on toimia yksilötason seurantasivuna, joka kehittää oppijan itsereflektiota tuomalla näkyväksi, mitä asioita oppija on verkossa työskennellessään tehnyt. Käytännössä kyse on sivusta, johon koostuu havainnollisesti oppijan oma “oppimispolku”, joka muodostetaan käyttäjästä kerätyistä lokitiedoista. Varsinainen uusi ominaisuus olisi, että lokitietoja voitaisiin kerätä myös verkko-oppimisympäristöön liitetyistä ulkoisista www-ohjelmista, sillä tieto niiden käytöstä saadaan keskitetysti ryhmien seurantasivuille tulevien ulkoisten linkkien klikkauksista sekä esimerkiksi blogikommenttien ja wikien päivitysilmoitusten RSS-syötteistä (kuka, mitä ja milloin -tiedot).

Oppijoiden blogit toimisivat yksilötason työtiloina - henkilökohtaisina oppimisympäristöinä, joissa voidaan prosessoida omaa oppimista esimerkiksi oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla tai digitaalista portfoliota koostamalla. Toisaalta kurssin tai yksittäisen ryhmän opiskelijoiden blogit voivat muodostua blogiyhteisöksi, joka voi pysyä koossa yksittäistä kurssia pidempäänkin. Blogiyhteisöstä voi olla tärkeää vertaistukea oppimisessa, joten sen muodostumista on perusteltua tukea myös verkko-oppimisympäristön puitteissa.

On syytä huomauttaa, että tämä malli on vasta karkeasti hahmoteltu ajatusrakennelma. Itselläni on kuitenkin jo yksityiskohtaisempia suunnitelmia toimintojen toteuttamisesta, esimerkiksi keskustelualueen ominaisuuksista. Toisaalta jos ideaa lähdettäisiin toteuttamaan käytännössä, se tulisi tarkentumaan vielä paljon. Mallin mukaisen verkko-oppimisympäristön toteuttamiskelpoisuuskin voidaan kyseenalaistaa. Olen kuitenkin varma, että se voitaisiin toteuttaa ilman suurempia teknisiä ongelmia ja että se myös toimisi yhteisöllisen oppimisen tukena - oikein käytettynä.

Tietokirjailija Petteri Järvinen kirjoitti uusimmassa Tietokone-lehden (nro 9/2007) kolumnissaan Wikipediasta. Kirjoituksessa hän kritisoi Wikipediaa mm. siitä, että se esittää maailman nuorten silmien kautta, kun suurin osa kirjoittajista on länsimaisia nuoria. Lisäksi Petteri huomauttaa, että vaikka Wikipediassa on helppo korjata virheitä, niin niiden huomaamisessa ja korjaamisessa voi kestää kauan. En referoi kirjoitusta enempää, vaan kukin ostakoon oman lehtensä lähimmästä lehtipisteestä.

Kuten aina, kun jotain avoimeen lähdekoodiin liittyvää arvostellaan, se saa nopeasti vastakaikua - sen verran herkästä asiasta tuntuu olevan kyse. Näin tapahtui myös Tietokone-lehden nettifoorumilla, jossa Petteri käykin nyt keskustelua kolumnistaan lukijoiden kanssa. Kirjoitin alla olevat aatokseni vastaukseksi ko. viestiketjuun, mutta rivejä tuli mielestäni liikaa foorumin viestiksi, joten laitan ne tänne.

—

Olen Petterin kanssa samaa mieltä, että Wikipedia on epäluotettava.

Wikipedian perusongelma on keskeneräisyys. Sen huomaa parhaiten siitä, että useimmat artikkelit on nimetty “tyngiksi” (engl. “stub”). Itse asiassa törmään tynkiin lähes aina, kun etsin Wikipediasta tietoa, joka ei kuulu yleissivistykseeni. Ongelma on huomattava, sillä juuri sellaista tietoahan tietosanakirjoista etsitään.

Olipa artikkeli tynkä tai ei, niin lukija ei voi tietää, mikä yksittäisessä artikkelissa on erityisen keskeneräistä. Jos jokin kohta pitkässä artikkelissa on kesken, sitä ei yleensä merkitä mitenkään. Lisäksi on mahdollista, että artikkelista puuttuu kokonaan jokin oleellinen näkökulma.

Tynkä-käsitteeseen liittyy toinenkin Wikipedian ongelma. Kun lyhyet artikkelit merkataan kaavamaisesti tyngiksi, se ohjaa käyttäjiä kirjoittamaan pitkiä artikkeleita. Tämän seurauksena on vaarana, että tekstin määrä menee laadun edelle. Väitän näin tapahtuneen, sillä uskon kynnyksen tekstin lisäämiselle olevan vapaassa tietosanakirjassa pienempi kuin toisten kirjoittajien tekstien muokkaaminen tai suoranainen kyseenalaistaminen ja korjaaminen. On yksinkertaisesti niin helppoa lisätä artikkeliin uutta tietoa! Paljon työläämpää on alkaa tarkistamaan tietojen oikeellisuutta.

Määrän korostaminen laadun sijasta näkyy myös siten, että eri kielet ovat Wikipedian alusta asti kilpailleet artikkeleiden kappalemäärällä. Oheisessa kuvassa on kielten TOP 10. Satojen tuhansien artikkeleiden virstanpylväistä jopa uutisoidaan eri medioissa. Vielä on ole lukenut uutista tai tutkimusta, jossa eri kielten Wikipediat olisi laitettu laadun mukaiseen järjestykseen. Onko Wikipedian laadun kattava arvioiminen käynyt jo liian vaikeaksi?

Wikipediasta otetut tiedot olisi tarkistettava painetusta tietosanakirjasta tai alan asiantuntijalta, jotta niihin voisi täysin luottaa (menemättä tietoteorian tasolle). Tietojen tarkistaminen toisilta www-sivustoilta olisi riskialtista, sillä on suuri mahdollisuus, että niissä on käytetty lähteenä Wikipediaa - sen tason tiedon itsevaltias Wikipedia netissä jo on. Ja nettihän on muutenkin pullollaan virheellistä tietoa.

Koska monikaan ei tarkista Wikipediasta ottamiaan tietoja, virheet voivat lähteä elämään omaa elämäänsä. Tästä on useita esimerkkejä.

Edellä mainitsemani ongelmat eivät ole uusia. Pikemminkin ne ovat vanhoja - jos vuonna 2001 perustettua Wikipediaa voi edes pitää vanhana. Ehkä pitäisikin puhua “kasvukivuista”.

Parin viime vuoden aikana Wikipedia on kuitenkin nostanut hitaasti tasoaan. Nykyään artikkeleissa tai osissa niitä voi olla merkintä “tämän artikkelin luotettavuus on kyseenalaistettu”. Toinen uusi toiminto on, että yksittäisen lauseen ja kappaleen perään voidaan lisätä lähdekriittinen merkintä “lähde?”. Näitä molempia käytetään mielestäni vielä liian vähän, mutta uskon, että lähteiden peräänkuuluttaminen tulee nostamaan Wikipedian laatua.

Kaikesta huolimatta Wikipedian etu painettuihin tietosanakirjoihin verrattuna on edelleen tiedon helppo muokattavuus, mikä tarkoittaa myös mahdollisuutta korjata virheet nopeasti. Toisaalta Wikipedian jatkuva kasvu tarkoittaa entistä kattavampaa tietosanakirjaa. Toisin sanoen: Wikipedian edut ovat samoja kuin sen edellä kuvaamani ongelmat.

Vaikka Wikipediasta löytyy paljon kritisoitavaa, niin sen saavutukset ovat kiistatta olleet ongelmia suurempia. Wikipediaa ei kuitenkaan pidä nostaa minkään korkuiselle jalustalle, arvostelun yläpuolelle. Kriittisyyden avulla Wikipediaa voidaan kehittää entistä paremmaksi. Mielestäni Wikipedian kehittämisessä pitäisi jatkossa panostaa tietojen oikeellisuuden ja lähteiden tarkistamiseen uusien artikkeleiden lisäämisen sijaan.

Tässä päivänä muutamana minulle soitti ystävällinen nuori nainen Directan 020300200 numeropalvelusta. Koska saan näppyjä puhelinmyyjistä ja pidän Googlea sata kertaa parempana markkinointikanavana kuin yrityshakemistoja, ilmoitin samantien, että en ole kiinnostunut asiasta, enkä halua tilata heiltä näkyvyyttä yritykselleni. Neiti vastasi, että kyse on ilmaisesta valtakunnallisesta palvelusta, joten eikös tarkisteta tiedot kuitenkin.

Ei liene yllätys, että puhelun edetessä kävi ilmi vain perustietojen olevan ilmaisia. Ylimääräisistä tiedoista (kuten toimiala ja paikkakunta) täytyy maksaa. Directa tarjoaa uutta hinnoittelutapaa, jossa yritys maksaa vain 0,29 euroa “jokaiselta asiakkaalta, jonka 020300200 ohjaa yrityksenne luo”. Samalla hinnalla yrityksen tiedot saa myös nettiin sekä Nero-mobiilipalveluun. Hyvältä kuulostaa tähän asti!

Koska istuin koneen ääressä, suuntasin puhelun aikana 020300200-verkkopalveluun. Tein yksinkertaisen haun “www-palvelut”, josta tuli monta sivua hakutuloksia. Keksin kysyä, mitä vaaditaan, että nettisivuston kautta tietoja selatessa palvelusta napsahtaa yritykselle laskua. Vastaus oli yllättävä: riittää, kun yrityksen tiedot ovat hakutuloksissa.

Rautalangasta: Jokainen 020300200-palvelussa tehty haku maksaa 0,29 euroa kaikille sopimuksen tehneille yrityksille, jotka ovat mukana hakutuloksissa. Laskun kertymiselle ei tarvita, että käyttäjä klikkaa yrityksen nimeä hakutuloksissa tai menee edes sille hakutulossivulle, jossa yritys on. Sama koskee ilmeisesti myös puhelimitse tehtyjä yrityshakuja, vaikka soittajalla ei ole puhelimessa edes todellista mahdollisuutta selata läpi kymmeniä tai satoja hakutuloksia.

Directan hinnoittelu kuulosti sellaiselta rahasammolta, että en tilannut palvelua omalle yritykselleni (vaan purskahdin spontaaniin nauruun). Sen sijaan kysyin Directalta sähköpostitse varmistusta tästä asiasta sekä palvelun sopimusehtoja. Sopimusehdot vahvistivat yksiselitteisesti asian todeksi:

8.2 Sopimuksen vuosittainen laskutusperuste on kultakin laskentakaudelta kertyneet yhtiön hakemistotietokantaan kohdistuneet hakutapahtumat, joissa asiakasyrityksen yritystiedot ovat osuneet hakuun ja ovat täten sisältyneet hakutuloslistaukseen. Edellä kuvattua yksittäisen yritystiedon sisältymistä hakutuloslistaukseen kutsutaan hakuosumaksi. Hakuosumien kertyminen alkaa palvelusopimuksen aloituspäivämäärästä lukien, toisin sanoen siitä ajankohdasta lukien, kun yhtiön edustaja ja asiakas ovat palvelusopimuksen solmimisesta sopineet. Hakuosumien lukumäärä kerrottuna kulloinkin voimassa olevan hinnaston mukaisella hakuosuman yksikköhinnalla muodostaa kultakin laskentakaudelta asiakkaalta veloitettavan laskun pääoman. Laskentakaudelle asetettua laskutusrajaa ei voida muuttaa kesken laskentakauden. Laskentakauden hakuosumien lukumäärä ilmoitetaan kultakin laskentakaudelta toimitettavan laskun yhteydessä. Laskentakausi on 12 kuukautta.

Lisäksi yritys ei siis voi edes muuttaa laskutusrajaa 12 kk:n laskentakauden aikana. Laskentaraja on oletuksena 30 euroa/kk. Epäilen vahvasti 30 euron tulevan täyteen joka kuukausi, sillä se vaatii vain 103 hakuosumaa kuukausittain, mikä on todella pieni määrä yrityshakemistopalvelussa. Vuodessa palvelun todennäköinen hinta on siis 360 e (sis. Alv 22%).

Hintana 360 e/vuosi on tasoltaan normaali yrityshakemistolle, mutta se kuulostaa aivan toiselta kuin “0,29 euroa jokaisesta teille ohjatusta asiakkaasta”. Jälkimmäinen lause ei edes pidä paikkaansa, sillä vain murto-osassa hakutapauksia, joissa yritys on mukana tuloksissa, mahdollinen asiakas myös valikoi yrityksen monien muiden hakutulosten joukosta.

Palvelun ostava yritys maksaa ilmeisesti myös niistä hakutapahtumista, jotka aiheutuvat www-linkkien kautta tulevista hauista sekä muiden hakupalvelujen robottien käynneistä Directan verkkopalvelussa. Jälkimmäisen varmistaa Directan “toimialahaku”, joka toimii kuten perinteinen linkkihakemisto. Hakuosumien suuri määrä on taattu. Arvatenkin asiakkaat ovat vain tyytyväisiä saadessaan paljon “näkyvyyttä”. Mutta kuinka moni tietää maksavansa hakuosumista, joista ei enimmäkseen ole mitään iloa?

Olisi mielenkiintoista tietää, paljonko on 020300200-palvelun CTR (kuinka monta prosenttia hauista johtaa yrityksen nimen klikkaukseen) ja CPC (klikkauksen hinta). Molemmat lienevät todella surkeita.

Merkille pantavaa sopimusehdoissa on myös seuraava lause:

7.1 Sopimus on voimassa toistaiseksi ja jatkuu automaattisesti kunkin laskutuskauden jälkeen, ellei asiakas ole irtisanonut sopimusta 14 päivän kuluessa uuden laskutuskauden alkamisesta. Irtisanominen on suoritettava yhtiölle kirjallisesti.

Eli mikäli yritys ei irtisano palvelua 14 päivän kuluessa uuden laskutuskauden alettua, se on naimisissa palvelun kanssa koko seuraavankin vuoden. Kysyin Directalta, kuinka pian edellisen laskutuskauden päättymisestä he lähettävät laskun, mutta siihen en saanut vastausta. Jos laskua ei tule em. 14 päivän sisällä, niin tuskinpa kukaan edes keksii irtisanoa palvelua sinä aikana, sillä mitäpä syytä siihen olisi ennen laskun saapumista.

Edellä lainattu palvelusopimus on toistaiseksi ainoa kirjallinen vastaus, mitä olen Directalta saanut. Olen kysynyt heiltä sähköpostitse lisätietoja em. asioista ja pyysin vastausta nimenomaan kirjallisesti, mutta siihen ei suostuttu, vaan Directan strategiana tuntuu olevan vastata kaikkiin kyselyihin puhelimitse. Puhelimessa heidän asiakaspalvelijaltaan ei saanut suoria vastauksia ja vähänkin monimutkaisempia kysymyksiä hän kieltäytyi ymmärtämästä.

Retorinen kysymys: Onko tässä huijauksen makua?

Viime aikoina YLE Areenassa on ollut useita käyttökatkoksia. Tänään jotain tuntuu menneen pahemmin vikaan, sillä tätä kirjoittaessa Areena ei ole toiminut moneen tuntiin. Pari tuntia sitten Areenasta tuli oheinen Drupal-julkaisujärjestelmän virheilmoitus, josta käy ilmi, että ongelma liittyy MySQL-tietokantapalveluun. MySQL:n virheilmoituksena oli kolme sanaa: Too many connections. Siis liian paljon yhteyksiä MySQL-palvelimeen.

Tuosta virheilmoituksesta voi helposti tehdä sen virheellisen johtopäätöksen, että syy on MySQL:ssä. Mutta hetkinen. MySQL selviytyy kyllä paljon suuremmistakin vaatimuksista kuin mitä Areena sille asettaa. MySQL:n referenssit puhuvat selvää kieltä. MySQL:n kyykyttämiseen tarvitaan jotain paljon suurempaa kuin mihin YLE:llä on edes taloudellisia resursseja.

Eli vika ei ole MySQL:ssä, vaan tavassa, jolla sitä käytetään. Ilmoitus Too many connections tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että MySQL-palvelimeen on otettu maksimimäärä yhteyksiä. Maksimimäärä asetetaan MySQL-palvelimen konfiguraatiossa ja se sovitetaan lähinnä palvelinkoneen fyysisen tehon mukaisesti - tai jätetään oletusarvoisesti 100 yhtäaikaiseen yhteyteen. Yhteyksien maksimimäärän saavuttamiseen voi olla useita syitä. Todennäköisin syy on kasvaneet käyttäjämäärät. Toisaalta voidaan kysyä, käyttääkö Drupal yhteyksiä tuhlailevasti ja jättääkö se auki turhia tietokantayhteyksiä. Mutta jos näin onkin, niin virhetilanteet voidaan välttää yksinkertaisesti lisäämällä palvelimen hardware-resursseja.

YLE:n kannalta kyse on luultavasti kokemattomuudesta Drupalin ja MySQL:n käytössä. Ilmaisten ja open source -pohjaisten järjestelmien käyttö on varmasti vielä suhteellisen tuore asia YLE:llä. Mutta joka tapauksessa virhetilanne johtuu sellaisesta osaamattomuudesta, jota ei YLE:ltä voi hyväksyä. Ja jos virhetilanne tapahtuukin, niin sen tuloksena ei saisi näkyä Drupalin oletus virheilmoitus, jonka teksti on tavalliselle käyttäjälle käsittämätöntä, ja jossa vieläpä kerrotaan Areenan käyttämän MySQL-palvelimen käyttäjätunnus ja osoite. Toivoa sopii, että aiemmista tapahtumista on otettu opiksi ja MySQL-palvelimen portit on suljettu ulkomaailmalta. En suosittele kolkuttelemaan niitä edes kokeilumielessä, sillä YLE:llä ollaan syystäkin vainoharhaisia sellaisesta toiminnasta.

Edit: Kello 15:06 Areena alkoi taas toimimaan. Etusivulla on tiedote: “Teknisten ongelmien vuoksi YLE Areenassa ei julkaista tällä hetkellä uusia ohjelmia. Pahoittelemme häiriötä.” Mutta miten uusien ohjelmien lisääminen liittyy MySQL:n yhteyksien maksimimäärän ylittymiseen?! :S Kuulostaa lähinnä varotoimelta, joka tehdään siksi aikaa, että tietokantapuoli on taas joten kuten kunnossa.

Jaiku on “sosiaalisen verkottumisen ja mikrobloggauksen palvelu samaan tapaan kuin Twitter-sivusto”. Noin osaa kertoa Wikipedia. Suomenkielistä artikkelia ei vielä löytynyt, vaikka Jaiku on suomalainen, joten jonkun tulisi korjata puute.

Otin sen itselleni ja jaikuamistani voi seurata täällä.

Lisää aiheesta myöhemmin.