Hakukoneet ovat olleet tänä kesänä paljon esillä. Toukokuussa avattiin tieteellinen hakukone WolframAlpha ja kesäkuussa Microsoft julkaisi uuden bingauskoneensa. Tällä viikolla Yahoo sopi Microsoftin kanssa yhteistyöstä, jonka tavoitteena on haastaa Google. Jotta tässä ei olisi tarpeeksi, keskiviikkona peliin ilmoittautui myös semanttinen hakukone Yebol.

En usko, että mikään hakukone pystyy saavuttamaan Googlen etumatkaa. WolframAlpha on kyllä tarpeellinen uutuus, sillä se tarjoaa jotakin aidosti uutta.

Se uutuuksista. Paljon kiinnostavampia ovat vähän erikoisemmat valtavirran tietämättömissä kehitetyt hakupalvelut. Esittelen muutaman.

Googlella on jo pitkään ollut Insights-palvelu (muiden extrojen ohella), jolla näkee hakusanojen suosion ajan funktiona ja vieläpä maan mukaan rajattuna. Sillä voi mitata vähän minkä tahansa suosiota. Jostain syystä mansikoita haetaan Suomessa eniten kesällä:

Jos haluaa kerralla useamman käyttöliittymän, niin kannattaa tutustua KartOOhon. Hakutuloksia voi selata esimerkiksi sopivan kokoisina miellekarttoina. Pientä kehittämistä tosin tarvitaan vielä.

Mindmappeja tarjoaa myös WikiMindMap, joka hakee tietonsa Wikipediasta. Suomenkielisen Wikipedian tukea ei vielä ole.

Entä miltä tuntuisi saada hakutulokset kuvakarttana? Spezify tarjoaa tämän ja extrana tulee mm. Twitterin osumat. Ääkkösten toimivuudessa on pientä toivomista.

Kun nyt Twitterin mainitsin, niin Topsy on hyvä vaihtoehto Twitterin perushaulle. Näihin ei tietenkään voi tyytyä, vaan tulokset pitää saada mieluiten visuaalisesti. Tätä varten on Twitter Spectrum, joka visualisoi kahteen hakusanaan liittyvät sanat… vaikea selittää, mutta tältä se näyttää:

Kivoja kuvia tekee myös eyePlorer, joka ei ole puhdas hakukone, mutta käyttää esim. Wikipediaa hyväkseen:

Nyt takaisin ns. sosiaalisiin hakukoneisiin. HowSociable? sisältää yli 10 000 brändin osumat 22 web-palvelusta. Tuloksena se ilmoittaa linkkien lisäksi näkyvyyspisteet, jotka se laskee omalla kaavallaan. Nokian tilanne näyttää tältä:

Lopuksi vielä hakupalvelu, jolla voi kokeilla nimimerkin vapaanaolevuuden kerralla 72 nettipalvelusta: Namechk.com

Edit:

Vielä pari lisää:

• Engagement Database – brändit sosiaalisessa mediassa
• Jahoot – hakee kaikenmoisista sosiaalisista sfääreistä
• Ziipa – visuaalinen ja sosiaalinen hakukone
• SocialMention – erittäin monipuolinen sosiaalisen median hakukone
• BlogPulse – blogihakukone, joka osaa mm. seurata trendejä ja blogien välisiä keskusteluja
• Quarkbase – verkkotunnukseen perustuva haku, näyttää mm. maininnat sivustosta sosiaalisen median palveluissa

Tarvitsimme eräälle DevelOPE-hankkeen kurssille verkkopohjaista käsitekarttaohjelmaa. Mind42 ja MindMeister ovat hyviä miellekarttaohjelmia, mutta käsitekarttojen tekemiseen ne eivät sovellu. Niillä ei voi esim. lisätä linkkisanoja käsitteiden välisiin nuoliin, eikä käsitteitä voi yhdistää enempään kuin yhteen toiseen käsitteeseen. (Mitä eroa on käsite- ja miellekartoilla?)

Oli siis löydettävä uusi ohjelma, jolla voisi piirtää millaisia tahansa käsitekarttoja. Tähän tarkoitukseen DabbleBoard osoittautui sopivaksi. DabbleBoard ei ole varsinaisesti käsitekarttaohjelma, vaan pikemminkin kynä ja paperia netissä, jolla voi piirtää mitä ikinä tahtookaan. Vaikka sitten käsitekarttoja.

Kun DabbleBoardin käytön aloittaa, se on sananmukaisesti whiteboard. Kaikki on tehtävä itse. Käsitekartan tapauksessa on aluksi piirrettävä kuvio ydinkäsitteelle. DabbleBoard auttaa sen verran, että se tunnistaa kaikki perusmuodot: ympyrän, suorakulmion, kolmion, salmiakin. Sen jälkeen siihen voi lisätä tekstin. Ydinkäsitteen jälkeen lisätään muut käsitteet ja niiden väliset nuolet.

• Esimerkki DabbleBoardilla tehdystä käsitekartasta

DabbleBoard tuottaa vektorigrafiikkaa. Se tarkoittaa, että piirtämiään kuvioita voi venyttää, kääntää ja siirrellä. Niitä voi myös ryhmitellä ja monistaa. Piirtämisen avuksi saa tarvittaessa ruudukon, jonka avulla voi piirtää hyvinkin monimutkaisia kuvioita.

Näennäisen yksinkertaisella (ja helppokäyttöisellä!) ohjelmalla voi pienen harjoittelun jälkeen tehdä vaikka mitä. Jos kaikkea ei haluakaan piirtää itse, niin DabbleBoardistä löytyy “Toolkittejä” eli valmiita kuvioita esim. ohjelmien käyttöliittymien, virtapiirien ja pohjapiirrosten suunnitteluun.

Valmiin piirroksen voi linkittää (kuten edellä) tai sen voi tallentaa PNG-kuvana. Piirrokseen voi myös jakaa oikeuksia muille, jolloin DabbleBoardia voi käyttää yhteisölliseen työskentelyyn.

Jos kiinnostuit, alla olevan slideshown avulla pääset helposti alkuun DabbleBoardin käytössä.

Edellisessä kirjoituksessa käsittelin miellekarttaohjelmia. Nimitin niitä virheellisesti käsitekarttaohjelmiksi, josta minulle aiheellisesti huomautettiin. Katso Annen ja Pertun kommentit.

Tarkkaan ottaen käsitekartat (concept map) ja miellekartat (mind map) tarkoittavat siis eri asioita. Yleiskielessä “käsitekartoiksi” on kuitenkin totuttu kutsumaan mitä tahansa esitysmuotoa, jossa aihe on keskellä ja siihen liittyy toisia sanoja viivoilla tai nuolilla, joihin taas liittyy lisää sanoja jne. Tällainen käsitteiden epäselvä käyttö on hyvin yleistä. Myös suomenkielisen Wikipedian käsitekartta-artikkeli käsittelee käsite- ja miellekarttoja yleisesti ja miellekartta-artikkeli vain täydentää sitä. Jäsennän itse nämä käsitteet samaan tapaan: “käsitekartat” on myös yläkäsite käsite- ja miellekartoille. Riippuu asiayhteydestä, kummassa merkityksessä se on.

Tässä on esimerkki käsitekartasta:

Käsitekartassa käytetään verbejä käsitteiden välillä kuvaamaan niiden välisiä suhteita. Esitystapa on viimeistelty, looginen ja hierarkinen.

Tässä on esimerkki miellekartasta:

Miellekartassa käsitteet esitetään vähemmän loogisesti, lähinnä siinä muodossa ja järjestyksessä, jossa ne ovat tulleet tekijälle mieleen. Miellekarttoja käytetään ideointiin ja oman tietämyksen “oksentamiseen” paperille/ruudulle. Esityksen muoto on toissijainen seikka. Itse olen käyttänyt miellekarttoja esim. kirjoituksen tai tenttivastauksen suunnittelussa.

Keskeistä sekä käsite- että miellekartoissa on oman ajattelun näkyväksi tekeminen ja sen jäsentäminen. Tällainen “päänsisäisen” ajattelun ulkoistaminen edistää tutkimusten mukaan ymmärtävää oppimista. Kun joutuu pohtimaan, millä käsitteillä tietämyksensä voi esittää, ajattelu jäsentyy, selkiytyy ja “jalostuu”. Koska käsitekartoissa pyritään loogisempaan lopputulokseen ja määritellään myös käsitteiden väliset suhteet, on selvää, että ne tuottavat laadukkaampaa ajattelua ja oppimista kuin miellekartat. Käsitekartat ilmentävät tekijänsä käsitteellistä ymmärrystä – ne ovat ns. käsitteellisiä luomuksia (toki miellekartatkin ovat). Niitä voidaan käyttää myös oppimisen arviointiin. Omassa gradussani käsitekarttojen avulla tutkittiin, miten oppijoiden käsitteellinen ymmärrys oli kehittynyt opetuskokeilun aikana.

Käsitekartta- ja miellekarttatekniikat ovat kuitenkin vain malleja, joiden orjallinen noudattaminen voi olla käytännössä hankalaa. Anne kommentoi:

On oikeaoppisia tapoja tehdä näitä karttoja. Jostain syystä oikeaoppinen tapa tehdä näinkin luovaa ajatusjäsennystä tuntuu ärsyttävälle. Joku saattaa nauttia ja metodin kautta löytää hyvän toimintatavan.

Perttu tiivisti:

Jännää, että luovan ideoinnin työkaluihin voi liittyä niin paljon “sääntöjä”.

Olen samaa mieltä. Mielestäni käsite- ja miellekarttojen välinen ero on osittain keinotekoinen. Miellekartta on tarkoitettu ideointiin, mutta eikö käsitekarttojenkin teko ole pohjimmiltaan ideointia? En usko, että kenelläkään on aivoissaan täysin valmis kuva käsitekartasta ennen sen tekoa, vaan kyse on aina enemmän tai vähemmän luovasta prosessista. Entä tuleeko miellekartasta käsitekartta, jos siihen lisää verbit? Mielestäni käsite- ja miellekartat ovat vain kaksi tapaa käyttää samaa tekniikkaa.

Tässä esimerkki mielle- ja käsitekartasta, joissa on käytännöllisesti katsoen sama tietosisältö:

Tietosisältö ja tiedon jäsennys riippuvat tekniikkaa enemmän tekijästä.

En itse koe tekeväni oikeaoppisia käsitekarttoja tai miellekarttoja, vaan jotain niiden väliltä. Kyhäelmäni näyttävät yleensä miellekartoilta, mutta ovat käsitekarttojen tapaan jäsenneltyjä ilman, että käsitteiden suhteita selvennetään verbeillä. Verbit tuntuvat jotenkin itsestäänselviltä ja siten turhilta. Toisaalta, jos käyttäisin verbejä, kehittyisikö ajatteluni silloin paremmin?

Syvällisemmin käsite- ja miellekarttoja käsitellään esim. Helsingin yliopiston kirjaston sivulla.

Jaikuilua…

Jaiku palasi usean päivän huoltotauon jälkeen linjoille. Palvelu siirtyi Googlen konesaliin ja ilmeisesti parantuneiden resurssien ansiosta samalla poistui Jaiku-kutsujen rajoitukset (kts. Jaikido-blogi). Ilman kutsua Jaikuun ei pääse vieläkään, joten pyydä kutsua, jos kiinnostaa.

Kerroin jo taannoin, mikä Jaikusta tekee hyvän. Uusien jaikuajien kannattaa lukaista myös tämä. Jaiku soveltuu erityisen hyvin yhteisölliseen tiedonrakenteluun ja ns. crowd-/jaikusourcingiin. Tässä pari esimerkkiä:

• Sosiaalisen median käsitteen määrittelyä
• Luottamuksen mekanismejä internetissä

Jaikun upotettavassa Flash-palikassa on muuten edelleen paha puute, ettei siinä ole linkkejä suoraan Jaikuun, vaikka se siltä näyttääkin.

…ja mindmappailua

Löysin pari päivää sitten FreeMind-käsitekarttaohjelman. Yksinkertaisuudessaan se on ulkokuoreltaan karu, eikä sillä saa tehtyä yhtä näyttäviä käsitekarttoja kuin vaikkapa CmapToolsilla. Sen hyvyys piilee käytettävyydessä. Kaikki tärkeimmät toiminnot tapahtuvat näppäimistöllä, joten ideointi tapahtuu lähes esteettömästi, kun ajatuksen lentoa ei tarvitse välillä keskeyttää hiiren naksuttelua varten!

Selaimella käytettävistä käsitekarttaohjelmista suosittelen Mind42.com:ia. Sen käytettävyys on lähes yhtä hyvä kuin FreeMindin ja ominaisuudet jopa monipuolisemmat. (Silti tykästyin enemmän FreeMindiin, jostain syystä.) Mind42:n paras puoli on, että käsitekartan voi upottaa osaksi blogia, wikiä tai jotain muuta www-sivua. Tosin liittämistapa ei ole paras mahdollinen, minkä vuoksi kannattaa tarjota käyttäjille aina myös suora linkki, joka avaa mindmapin koko selainikkunaan.

Kolmas mielenkiintoinen uusi tuttavuus on WikiMindMap-palvelu. Sillä ei rakennella mindmappeja, vaan se tarjoaa mindmap-muotoisen käyttöliittymän Wikipediaan. Havainnollinen tapa selailla tai esittää, mitä Wikipediasta löytyy mistäkin aiheesta. Suomenkielisen Wikipedian tukea odotellaan.

Anne Rongakselta löysin lisäksi vinkin, että WikiMindMap-käsitekartan voi siirtää FreeMindin kautta Mind42.com:iin. Hyvät ohjelmat täydentävät toisiaan.

P.S. Aloitan ensi viikolla taas työt Koulutusteknologian tutkimusyksikössä – tällä kertaa opettajana ja Develope-hankkeen suunnittelijana. Puolet ajastani menee kuitenkin edelleen oman firman pyörittämiseen ja uusia avauksia on tulossa silläkin saralla.

Hyvää juhannusta! Juustokabanossit ja maissit mahassa jaksaa istua surffailemassa yömyöhäänkin – ei tosin ole harvinaista muutenkaan.

Blogilistan opetusteknologia-luokkaan oli ilmestynyt peräti yksi uusi tulokas, Blogi-klubi. Sen tuorein kirjoitus käsittelee henkilökohtaista oppimisympäristöä eli PLE:tä. Siinäpä aihe, johon törmää vähän väliä. Viimeiset pari-kolme vuotta tieto- ja viestintäteknologian, varsinkin netin, opetuskäyttö on selvästi ollut tekemässä jonkin sortin maailmanvalloitusta. Tähän liittyy se, että hyvät ideat leviävät nopeasti, ja jokainen haluaa kirjoittaa niistä jotain. Taidanpa itsekin palata PLE:hen paremmin jonain päivänä.

Blogi-klubista bongasin myös kolme linkkiä, joilla luulisin olevan annettavaa muillekin:

• Bubbl.us on selainkäyttöinen käsitekarttaohjelma. Jälleen yksi mahtava esimerkki, miten Ajaxia ja Web 2.0:n periaatteita voi käyttää oikeasti hyödyllisellä tavalla!
• Diigo puolestaan sisältää mm. kätevän työkalun, jolla voi tehdä alleviivauksia ja muistiinpanoja www-sivuille, jotka sitten tallentuvat Diigoon myöhempää käyttöä varten. Tällä tavalla muistiin otettu lainaus, sen lähde ja omat muistiinpanot pysyvät kauniisti nipussa. Harmi, kun samanlaista ei ole tarjolla paperikirjoissa.
• Vaparetki on blogi, joka käsittelee mm. mobiilioppimista. Kumma, kun en ole törmännyt tähän aiemmin. Yksi syy on tietysti se, ettei Vaparetkeä ole Blogilistassa.