Kauhajoen kouluammunnassa kuoli 11 ihmistä, mukaanlukien 22-vuotias ampuja. Syvin osanottoni uhrien omaisille ja kaikille, joita tapahtumat ovat koskettaneet.

Enempää varsinaisesta tragediasta en kirjoita. Siitä kun on kirjoitettu jo liikaakin.

Kun kuulin tapahtumasta, toivoin heti ensi järkytyksen jälkeen, että tiedotusvälineet olisivat oppineet jotakin Jokelan tapahtumista ja osaisivat tällä kertaa välttää pahimmat virheet uutisoinnissaan. Mutta kun ei, niin ei.

Ilta-Sanomat, Iltalehti ja Helsingin Sanomat julkaisivat hyvin nopeasti murhaajan hymyilevän kuvan, nimen ja uhrimäärän näyttävästi kotisivuillaan. Murhaaja onnistui tälläkin kertaa käyttämään mediaa oman tavoitteensa – julkisuuden – saavuttamiseen. Uutisointitapa ei visuaalisesti eronnut paljonkaan siitä, miten urheilijat, näyttelijät ja muut “idolit” nostetaan jalustalle, kun he ovat saavuttaneet jotain suurta. Juuri näin vahvistetaan sitä, että ampujasta tulee sankari kouluampujia ihannoivien keskuudessa.

Toinen kardinaalivirhe oli julkaista ampujan videoita lehtien omilla kotisivuilla. Taaskin toistoa Jokelan aikaisista päättömyyksistä. Mitä hyötyä oli tälläkään kertaa poistaa ampujan tunnusta ja videoita YouTubesta? Mitä tai ketä tällainen tiedonvälitys muka palvelee – paitsi ampujaa ja hänen motiivejaan?

Oliko ampujan käyttämästä aseestakin pakko uutisoida ihan erikseen? On kieltämättä uutinen sinänsä, että Suomessa yksityishenkilö voi hankkia moisen tappovehkeen laillisesti kuulumatta edes ampumakerhoon. Mutta oliko aseesta välttämätöntä kertoa kaikkia mahdollisia teknisiä yksityiskohtia? Vain aseen räjäytyskuva ja linkki valmistajan tai jälleenmyyjän kotisivuille jäivät puuttumaan. Ase sai joka tapauksessa runsaasti ilmaista mainosta.

On uskomatonta, etteivät iltapäivälehdet näytä oppineen Jokelasta mitään. Arviointi ja vastuu uutisoinnin vaikutuksista unohtuivat jälleen kerran. Toivon, että toimittajat kunnioittaisivat tällä kertaa edes uhrien omaisten ja ystävien surua.

Yksi positiivinenkin yllätys mediakentällä oli. Nimittäin YLE. Ylen uutisoinnissa ampujaa ei nostettu jalustalle, eikä hänen kuviaan tai videoitaan julkaistu. Sen sijaan keskityttiin tiukkoihin faktoihin, tuotiin esille tragedian aiheuttama inhimillinen kärsimys ja suru sekä annettiin puheenvuoro kriisityöntekijöille ja muille asiantuntijoille. Kiitos kaikille yleläisille eettisesti kestävästä journalismista!

Kun median toimintaa myöhemmin arvioidaan, Yle on yksi niistä harvoista, joka saa puhtaat paperit. Loput vetoavat siihen, että kansalla oli oikeus tietää kaikki. Median on kuitenkin pakko kohdata vastuunsa, sillä nimenomaan sen huomiota murhaaja tavoitteli. Samaan aikaan on myös nähtävä, että media ei ollut tämänkään murhenäytelmän syy tai alku. Syytä voidaan etsiä lasten ja nuorten psyykkisten sairauksien ennaltaehkäisyn ja hoidon laiminlyönnistä sekä toissijaisesti löyhästä aselaista (addressi aselain tiukentamisesta).

Edit: Pekka Sauri on kanssani samoilla linjoilla ja näköjään myös Pinserin Riitta. Toivottavasti median vastuu nostetaan vihdoinkin kunnolla esiin. Ongelma kun on vaan siinä, ettei media *jostain syystä* ole innokas pitämään sitä esillä ja muilla on *hiukan* huonommat mahdollisuudet siihen.

Olen Jokelan kouluammunnan ensimmäisestä päivästä lähtien ollut suuttunut siitä, miten media on repinyt otsikoita tapahtumista. Se on lypsänyt inhimillisellä tragedialla ennen näkemättömällä tavalla. Kaiken surun ja järkytyksen keskellä tämä on tuntunut pahalta.

En aiemmin halunnut kirjoittaa Jokelasta mitään, koska aihe oli liian vaikea ja sillä mässäiltiin joka puolella, mihin vain katseensa käänsi. Nyt tapahtuneesta on kulunut riittävästi, jotta olen valmis sanomaan sanottavani median toiminnasta. Alla oleva kritiikki koskee suurimpia suomalaisia tiedotusvälineitä kuten iltapäivälehtiä, valtakunnallisia sanomalehtiä, YLE:ä ja TV-kanavia sekä tieto- ja kuvatoimistoja.

__________

Toimittajat soittelivat luokkiin jumiin jääneille oppilaille samaan aikaan, kun ampuja teki veristä työtään. Mitä jos soiva kännykkä olisi paljastanut jonkun piilossa olevan oppilaan ampujalle? Emme voi tietää, tapahtuiko näin.

Mistä lähtien järkyttyneitä lapsia ja nuoria on saanut haastatella jopa TV-lähetyksiin välittömästi sen jälkeen, kun he ovat selvinneet ampujan luodeilta ja/tai menettäneet koulutoverinsa?

Miksi kuvaajat ovat ottaneet lähikuvia shokissa olevista oppilaista, myös sellaisista, jotka ovat sen kieltäneet? Lehdet ovat jopa julkaisseet näitä kuvia.

Välillä tuntuu, että lähes jokainen ampujan tuntenut oppilas on jo ollut jonkun tiedotusvälineen videohaastattelussa.

Kun pelko vähitellen väistyi otsikoista, tilalle nousi suuri suru. Silloin lehtijuttujen viereen piti saada mahdollisimman koskettavia kuvia oppilaista, jotka laskevat kynttilöitä uhrien muistolle ja lohduttavat toisiaan – vaikka sitten piilosta kuvaten ja nimenomaista kuvauskieltoa rikkoen.

Onko meidän oikeasti tarpeen tietää, mistä ampujan äiti oli kotoisin? Miksi ampujan ja uhrien vanhempien tuskaa pitää lisätä?

Jo vuorokausi tapahtuman jälkeen ampujan luonteesta, ex-tyttöystävästä ja lapsuudesta oli kirjoitettu palstakilometreittäin. On kuitenkin täysin selvää, että teko ei ollut terveen ihmisen tekemä, joten tapahtumaa ei voida ymmärtää ampujan luonteeseen tutustumalla. Terve ihminen ei ymmärrä sairaan mielen liikkeitä.

Miksi media käy kaikki mahdolliset asiaan liittyvät sivuseikat läpi siten kuin ne muka olisivat aiheuttaneet teon? Netti, räiskintäpelit, YouTube… Minkään näistä ei tiedetä aiheuttavan mielisairautta.

Miksi kaikki keskeiset lehdet ottivat kotisivuilleen ampujan tekemät videot, jotka YouTube oli poistanut heti, kun tapahtunut oli tullut sen ylläpitäjien tietoon? Samaan aikaan mediat osoittivat syytöksiä YouTubea kohtaan, vaikka se oli jo aiemmin poistanut ampujan käyttäjätunnuksen ja videoita. Täydellistä kaksinaamaisuutta: ampujan videot YouTubessa olivat paha asia, mutta lehden omilla kotisivuilla ne ovatkin arvossa pidettävää “tiedonvälitystä”.

Ja lopulta kun jokelalaiset nuoret aivan oikein nostivat median toiminnan huomion kohteeksi ja vaativat anteeksipyyntöä, tiedotusvälineet pakenevat vastuutaan ja kiistävät toimineensa mitenkään väärin. Tämän ne tekevät ennen muuta uutisoimalla Jokelan opiskelijoiden addressista ja julistamalla sille suurta sympatiaansa – samalla piilottaen oman likapyykkinsä.

Varmasti monelle on jäänyt mieleen ampujan paidassa ollut teksti “Humanity is overrated”. Olen ampujan sanomasta täydellisesti eri mieltä, mutta suomalaisilta toimittajilta humanismi pääsi unohtumaan “tilanteen ollessa päällä”. Jälkikäteen osataan tietysti olla huomaavaisia tragedian uhreja kohtaan – sekä poistaa räikeimpiä ylilyöntejä omilta kotisivuilta.