Teimme koulutusteknologian aineopintojen digitaalisen median (DIME) kurssilla Jussi Jarvan kanssa harjoitustyönä Flash-esityksen Suomen ajautumisesta talvisotaan. Katso esitys tästä (16 Mt)

Kyseessä on ns. digitarina, eli digitaalinen tarina. Teimme tarinasta ajan hengen mukaisesti mustavalkoisen. Mukana on runsaasti kuvia, äänitehosteita sekä autenttiset ääninäytteet Stalinilta ja Hitleriltä. Taustamusiikkina soi kopiovapaa esitys Finlandiasta. Kertojana on Jussi. Itse vastasin etenkin teknisestä toteutuksesta. Suunnittelun teimme yhdessä.

Tekemäämme digitarinaa saa käyttää vapaasti opetustarkoituksiin.

Digitarinoista ja niiden opetuskäytöstä voi lukea lisää näistä linkeistä:

• Center of Digital Storytelling
• Educational Uses of Digital Storytelling

Googleta itse lisää.

Kysymys: Pitääkö yhteisen omaisuuden käyttämisestä opetustarkoituksiin maksaa?
Vastaus: kyllä.

Kun teimme digitarinaa, yritimme saada tarinan tueksi myös alkuperäistä videokuvaa. Sitä olisi löytynyt mm. Ylen Elävästä arkistosta ja Suomen Elokuva-arkistosta, mutta molempien tahojen hinnoittelupolitiikka ylitti meillä käytössä olleen budjetin. Pyysimme materiaaleja käytettäväksi nimenomaan ei-kaupalliseen opetuskäyttöön, mutta siitä huolimatta niiden käytöstä olisi pitänyt maksaa.

Etenkin Suomen elokuva-arkiston hinnoittelu ihmetytti, sillä se on Opetusministeriön alainen laitos, ja luulisi opetusministeriönkin tukevan sitä, että valtion (siis meidän kaikkien) omistuksessa olevia materiaaleja voitaisiin käyttää vapaasti opetustarkoituksiin. Mutta kun ei, niin ei. Sen sijaan OPM on se sylttytehdas, joka materiaalien hinnoittelusta on määrännyt.

Absurdein käänne oli, kun pyysimme elokuva-arkiston päättävältä henkilöltä erityislupaa materiaalien käyttöön. Olisimme olleet valmiit maksamaan videoiden toimituskulut, joten pyysimme ainoastaan, ettei niiden _käytöstä_ tarvitsisi maksaa. Vastauksena saimme, että elokuva-arkisto on tekemässä ohjelmasarjaa ja DVD:tä talvisotaan liittyvistä uutiskatsauksista, ja meidän esityksemme olisi sen kilpailija. Lisäksi he eivät halunneet “sekoittaa markkinoita polkumyynnillä”. Naurettavaa! Miten harjoitustyönä tehty digitarina voisi muka kilpailla kaupallisen DVD:n kanssa ja vieläpä sekoittaa alan markkinoita?

Oli pettymys kokea, ettei Suomessa todellakaan tueta vapaaehtoista opetusmateriaalien tuottamista. Omaan oikeustajuuni ei mahdu se, ettei yleishyödyllistä toimintaa tueta, vaan päinvastoin sen kustannuksella pyritään tekemään bisnestä.