Tabletit opetuksessa: tieto- ja viestintätekniikan (TVT) opetuskäytön viimeisin utopia tulossa tiensä päähän?

11Elo14

Viime viikolla uutisoitiin laajasti, miten jotkut koulut ovat alkaneet luopumaan iPadeistaan. Jutun alkuperäislähde löytyy Yhdysvalloista. Tietoviikko yhdisti uutisen oivaltavasti toiseen kotimaiseen uutiseen, jonka mukaan ”tablettitietokoneiden käyttö koulussa parantaa lasten kykyä ratkoa ongelmia”. Välittömästi tämän jälkeen alkoi mm. Facebookissa aiheeseen liittyvässä ryhmässä vilkas keskustelu, jossa tuotiin esiin sekä tablettien hyviä että huonoja puolia. Jotkut toivat esiin myös Chromebookit, jotka saattaisivat olla tablettien jälkeen seuraava parempi ratkaisu.

Ennen kuin mennään aiheessa eteenpäin, niin katsotaan hieman tarkemmin tuota laajasti uutisoitua suomalaistutkimusta, jonka mukaan tabletit parantavat oppilaiden ongelmanratkaisukykyä. YLE:n uutisen mukaan:

Tablettitietokoneiden käyttö koulussa vahvistaa lasten ongelmanratkaisutaitoja, väittää Itä-Suomen yliopiston tuore tutkimus. Kyselytutkimuksen perusteella tablet-tietokoneiden käyttö opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä oppimiskokemuksia.

Tablettien vaikutusta opetukseen ja oppimiseen selvitettiin Savonlinnan normaalikoululla. Koulun oppilaista ja opettajista noin puolet sai viime syksynä käyttöönsä henkilökohtaiset tietokoneet oppikirjojen sijaan.

Tablet-opetuksessa mukana olleiden oppilaiden huoltajille, oppilaille ja opettajille suunnattu kysely osoitti, että tablettien käyttö on muuttanut opetusta ja oppimista merkittävästi.

Oppilaille jaettiin siis vuosi sitten syksyllä tabletit ja sitten lukuvuoden päätteeksi tehtiin kysely vanhemmille. Alunperin tämä kiinnitti huomioni, koska miten ihmeessä vanhemmille tehdyllä tutkimuksella voitaisiin tutkia lasten oppimistaitojen kehittymistä?

Huomionarvoista on myös se, että kysely tehtiin vain kokeilussa mukana olleiden oppilaiden vanhemmille – verrokkiryhmää ei ollut.

Kyselyn tulokset löytyvät tästä PDF-yhteenvedosta. Seuraava kuvakaappaus on kohdasta, johon ilmeisesti perustuu väite, että ”tablettitietokoneiden käyttö vahvistaa ongelmanratkaisutaitoja”:

Klikkaa isommaksi

Kysymys kuuluu voidaanko tämän perusteella tehdä johtopäätös, että tablettien käyttö todella paransi lasten ongelmanratkaisutaitoja?

Mielestäni EI. Tässä perusteluni:

  • Tosiasiassa vanhempia pyydettiin arvioimaan lastensa ongelmanratkaisutaitoja vastaushetkellä verrattuna ”aikaan ennen tabletteja” – eli suunnilleen vuoden takaiseen. Olisipa se uutinen, jos vuodessa ei tapahtuisi kehitystä ongelmanratkaisutaidoissa – käytettiinpä opetuksessa tabletteja tai ei. Oppimiseen vaikuttaa aina kymmeniä muitakin asioita kuin käytetty teknologia.
  • Rautalangasta: vanhemmilta ei kysytty, oliko heidän mielestään juuri tablettien käyttö parantanut lasten ongelmanratkaisutaitoja.
  • Ylläolevan kyselytuloksen perusteella voitaisiin sanoa vain näin: ”kyselyn perusteella oppilaiden vanhemmista noin 40 % oli sitä mieltä, että heidän lastensa ongelmanratkaisutaidot olivat parantuneet menneen lukuvuoden aikana”.

Kyselyssä ei siis tutkittu varsinaisesti lasten oppimista, vaan vanhempien mielipiteitä lukuvuoden päätteeksi. Lisäksi kysymys oli asetettu niin, että vanhemmat eivät vastauksissaan arvioineet, oliko havaintojen aiheuttajana tablettien käyttö opetuksessa vai jokin muu asia.

Koska kyselyä ei tehty verrokkiryhmälle, ei voida myöskään sanoa, että tulokset olisivat olleet jotenkin erilaiset (paremmat/huonommat), jos tabletteja ei olisi käytetty.

Kyselyn tuloksissa ei yksinkertaisesti ole katetta väitteelle, että tablettien käyttö opetuksessa olisi parantanut lasten ongelmanratkaisutaitoja. Tarkkaan ottaen tätä ei kyselyssä edes selvitetty.

Tablettien käytöllä ja mahdollisesti parantuneilla ongelmanratkaisutaidoilla oli tämän kyselyn perusteella vain ajallinen yhteys. Siis samanlainen yhteys kuin on vaikkapa kesän jäätelönmyynnillä ja hukkuneiden määrällä – kummatkin sijoittuvat kesään samalla tavalla kuin oppiminen ja oppimistaitojen kehittyminen sijoittuvat oppilailla lukuvuoden ajalle.

Kyseenalaistan lisäksi vahvasti, voidaanko ylipäätään vanhemmille tehdyllä kyselyllä todistaa yhtään minkään seikan parantaneen lasten oppimista. Kuinka hyvät edellytykset vanhemmilla keskimäärin edes on arvioida tablettien vaikutusta lastensa ongelmanratkaisutaitoihin? Väitän, että aika vähäiset.

On ilman muuta mahdollista, että tablettien käyttö saattoi todella parantaa ongelmanratkaisutaitoja, mutta tehdyllä kyselyllä sitä ei voida osoittaa. Siksi oli mielestäni karkea virhe, että uutisessa annettiin ymmärtää, että tutkimuksellisesti olisi todistettu tablettien käytön parantaneen ongelmanratkaisutaitoja.

Esitin tämän kritiikkini Facebookissa keskusteluun osallistuneelle Itä-Suomen yliopiston kasvatustieteen professori Kati Mäkitalo-Sieglille. Hänen mielestään jutussa ei ollut ”pahoja viboja”, vaikka myöntääkin, että kyse oli enemmän alkuselvityksestä kuin tieteellisestä tutkimuksesta:

Ilmeisesti olemme tästä seikasta Katin kanssa eri mieltä. Mistä olen todella yllättynyt – tietäen Katin akateemiset meriitit.

Minun mielestäni tutkijan pitäisi ainakin siinä määrin ”rakastaa totuutta”, että ei antaisi julkisuuteen väitteitä tutkimustuloksista, joille ei löydy perusteita tutkimuksessa saaduista tuloksista. En myöskään voi ymmärtää ajatusta, että virheellisiä väitteitä voitaisiin esittää tutkimuksen popularisoinnin nimissä. Tutkija on vastuussa sanoistaan myös mediassa.

En ole mielipiteeni kanssa yksin. Seuraavassa pohdinnanarvoisia kommentteja em. Facebook-keskustelusta Tampereen yliopiston tutkija Sari Yrjänäiseltä:

 

Ovatko tabletit tulossa tiensä päähän?

Toinen kiinnostava seikka on, ovatko suomalaiskoulut seuraavaksi luopumassa tablettien käytöstä opetuksessa. Todetaanko seuraavaksi, että tabletit ovat huono juttu ja otetaan tilalle Chromebookit tai jotkut muut läppärit? Ja ollaan taas kehityksen aallonharjalla. Aivan kuten tehtiin jo ennen tabletteja kännyköiden ja miniläppäreiden kanssa. Hypätäänkö taas seuraavan teknologian kimppuun pysähtymättä miettimään, mikä edellisen kanssa meni vikaan?

Toivottavasti ei. Toivottavasti nyt pysähdytään miettimään, miten sitä teknologiaa ylipäätään pitäisi opetuksen ja oppimisen tukena käyttää? 

Olen tablettien yleistymisen alusta lähtien peräänkuuluttanut niiden pedagogisen käytettävyyden arviointia. Esimerkiksi iPad-sovellusten pedagogisia arviointeja en ole juurikaan nähnyt. Siis sellaisia, joissa pohdittaisiin ja arvioitaisiin, miten jokin sovellus tukee oppimista: minkä asioiden oppimiseen siitä on hyötyä, tukeeko se yksilöllistä vai yhteisöllistä oppimista, millaisten pedagogisten mallien kanssa sitä kannattaa käyttää jne. Tällainen pedagoginen eli oppimisprosesseihin keskittyvä keskustelu on jäänyt laitekeskustelun jalkoihin.

On niin paljon helpompaa ottaa tilalle seuraava uusi laite kuin keskittyä varsinaisen oppimisen kehittämiseen. Todellisuudessa mikään uusi laite ei yksinään paranna oppimistuloksia, vaan oleellista on, miten sitä käytetään. Se vaatii suunnittelua, toteutuksen jatkuvaa arviointia ja edelleen kokemusten perusteella jatkokehittämistä (ns. design-sykleissä). Ja kuten Miia Kosonen kirjoittaa blogissaan: digiosaamista ei mitata laitteilla.

Suomalaisen oppimistutkimuksen guruihin lukeutuva Erno Lehtinen on osuvasti kirjoittanut teknologian kehityksestä ja oppimisen utopioista teoksessa ”Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö” (2006). Aina uuden innovaation saapuessa sen uskotaan ratkaisevan kaikki opetuksen ja oppimisen haasteet. Lehtinen mainitsee esimerkkeinä mm. 1970-luvun ”älykkäiden agenttien utopian” sekä viime vuosilta ”yhteisöllisen oppimisen utopian”. Vaikka nämä sinänsä ovat olleet hyödyllisiä innovaatioita, eivät ne automaattisesti johda parempaan oppimiseen, vaan ne vaativat määrätietoista tutkimusta ja kehittämistä – sekä ennen muuta kriittistä tarkastelua. Tämä tiivistyy esim. sanontoihin ”oppiminen edellä” ja ”teknologia on hyvä renki, mutta huono isäntä”. Ei siis teknologiaa teknologian vuoksi.

Nyt ikävä kyllä näyttää siltä, että tabletit ovat vahvasti liittyneet pitkään oppimisen utopioiden listaan. Sitä ennen listalle ovat toki liittyneet myös kännyköiden ja sosiaalisen median käyttö opetuksessa. Mitään näistä ei pidä purematta niellä.

Toivottavasti utopioista päästään seuraavaksi takaisin oppimisen perusteisiin. Uuden teknologian käyttöönottoon pitäisi aina liittyä syvällinen pedagoginen arviointi – mielellään opettajayhteisön vilkkaan keskustelun ja yhteisen pohdinnan säestämänä – ja siihen perustuva toimintatapojen kehittäminen.

About these ads


16 Responses to “Tabletit opetuksessa: tieto- ja viestintätekniikan (TVT) opetuskäytön viimeisin utopia tulossa tiensä päähän?”

  1. 1 willetway

    Padien käyttöä opetuksessa käsitellään yleensä jonkinlaisena selviönä ja könttänä. Täppäreitä voi kuitenkin käyttää tuhannella ja yhdellä tavalla, ja hyvin paljon hyötysuhteesta riippuu opettajan osaamisesta ja aktiivisuudesta.
    Käsitteet pitäisi pitää selvinä ja ”tutkimus” pitäisi määritellä selkeästi tutkimukseksi. Tuollaisten ”tutkimusten” kuten tuo raportoitu, tulokset levittävät yleistettyjä luuloja.

  2. Kiitos Harto mielenkiintoisesta yhteenvedosta!

    Itse olen huolissani tulevien (ja nykyisten) opettajien design-osaamisesta. Nykyään ei enää riitä se, että tietohallinto hankkii laitteet, toimittaja kouluttaa peruskäytön ja opettaja käyttää.

    Teknologiatuetun oppimisen ja opettamisen onnistumisen takeeksi sekä tarvitaan syvällistä ymmärrystä ihmisen älykkäästä toiminnasta (eli oppimisesta ja muusta) että sosio-teknistä suunnitteluosaamista.

    Opettajan tulee siis kyetä suunnittelemaan laajoja kokonaisuuksia joissa erilaiset yksilö/pienryhmä/kokoluokka-vaiheet, teknologiat, pedagogiset menetelvät ym. yhdistyvät saumattomiksi kokonaisuuksiksi.

    Opettajan tulisi suhtautua omaan työhönsä eräänlaisena ammatillisena design-tutkimuksena, jossa teknologia tässä tapauksessa on yksi kehitettävä ja muunneltava elementti.

    Goodyear & Retalis kirjoittivat pari vuotta sitten, että opettajista tulee yhä enemmän suunnittelijoita (designers). Olen samaa mieltä heidän kanssaan.
    Itse oppimista ei voi kuitenkaan suunnitella oppijoiden puolesta, mutta opettajalla on hyvin suuri vastuu siitä miten oppimisen tukirakenteet suunnitellaan – teknologia on vain yksi niistä, on se sitten tabletti tai vaikkapa episkooppi.

    • Vielä voisin itseäni kommentoida sen verran, että tuo Itä-Suomen yliopiston nostaminen tässä asiassa tikun nokkaan on vähän kyseenalaista. Siellä on kuitenkin tehty merkittävää kehitystä opettajankoulutuksen tvt-kurssien uudistamiseksi.

      Asia sinällään on keskustelunarvoinen kyllä..

      • 4 Harto

        Kiitos kommenteista. On helpompaa tarttua yksittäiseen asiaan kuin puhua vain yleisellä tasolla. Tunnistin kyllä itsessänikin kynnyksen nostaa juuri tämä tapaus esiin – sympatiat kun ovat sekä norssin opettajien että yliopiston tutkijoiden puolella – mutta toisaalta olisi heitäkin kohtaan väärin katsoa noin räikeä virhe sormien lävitse, sellainen ei ainakaan korjaisi tilannetta jatkossa.

      • Ja se vielä, että kirjoituksessasi et tuo lainkaan sitä esille että lehdessä siteeratut tulokset ovat opinnäytetyön tuloksia (=gradu). Se kannattaisi tässäkin ihan totuuden nimissä huomioida, prof. Mäkitalo kyllä mainitsi siitä Facebook-keskustelussa.

      • 6 Harto

        Uutisessa ei mainita mistään opinnäytetyöstä (edit/korjaus: mainitaan sen verran, että sellaisia on valmistumassa), vaan pelkästään viitataan tuohon kyselyyn. Luulen, että kaikki tätä kyselyä käsittelevät uutiset (joita on todella paljon! – eräs syy tähän bloggaukseen) perustuvat alkujaan tähän Cisionin tiedotepalvelussakin julkaistuun tiedotteeseen, jonka perässä ei ole minkään graduntekijän nimi vaan aika vaikutusvaltainen raati: http://news.cision.com/fi/ita-suomen-yliopisto/r/tabletit-vahvistavat-oppilaiden-ongelmanratkaisutaitoja-ja-parantavat-tyoskentelyilmapiiria,c9624601

        Kuten voit todeta, niin virheellinen väite on heti tiedotteen otsikossa ja ensimmäisessä lauseessa: ”Tuoreen Itä-Suomen yliopiston kyselytutkimuksen perusteella tablet-tietokoneiden käyttö opetuksessa vahvistaa oppilaiden ongelmanratkaisutaitoja ja yksilöllisiä oppimiskokemuksia.”

        Eikä tuossa mainita mistään alustavista tuloksista tai että tieteellistä näyttöä tulee sitten myöhemmin (jos tulee).

        Ja tässä tarkalleen se, mitä Kati Mäkitalo-Siegl sanoi opinnäytetöistä Facebookissa:
        ”Meillä on valmistumassa opinnäytetöitä asian tiimoilta, jossa tieteellisesti tullaan perustelemaan tuloksia – nyt koulun väki halusi tuoda esille sen, mitä ovat selvittäneet, jotta on jotain raportoitavaa rahoittajalle ja muille alustavasti :)”

        Linkki kommenttiin: https://www.facebook.com/groups/237930856866/permalink/10152218475236867/?comment_id=10152224202326867&offset=0&total_comments=72

  3. 7 timanssi

    Oli hyvä ja asiaan paneutuva kirjoitus, Kiitos siitä!

    Mielestäni meidän opetus itsessään on tällä hetkellä ongelma. Opetetaan samoja asioita joita ollaan opetettu opettamisen alkuajoista lähtien, käyttämällä ”uusinta” teknologiaa.

    Aikaisemmin kirjoitettiin Hiekkatauluille mutta nykyään iPad:lle. Aikaisemmin luettiin Raamattua ja saatiin sieltä tärkeät elämän opit, nykyään antaa Google kaiken tarvittavan sekä Naamakirja elämisen tarinoita.

    Missään kohtaa ei näy se että oltaisiin jääty miettimään asioita kuten:

    – Miksi me opetamme nuorillemme asiaa X, Y tai Z
    – Mikä olisi tämän hetken yhteiskunnassa paras opetusmetodi, ei väline
    – Onko ulkoa-opettelu meidän yhteiskuntaamme eteenpäin vievä oppimistyyli
    – Onko kaikille hyvä opettaa samalla tavalla

    Tämän hetken maailmassa on todella vähän asioita joita tulisi Muistaa. Joten miksi opetamme nuorille että heidän tulee muistaa Euroopan pääkaupungit, tai mistä pää-osista sian sydän koostuu. Tällä hetkellä minulla menee 5 sekuntia tarkastamiseen jos haluan tietää Triviialeja vastauksia. Puhun asiani Google:lle joka antaa vastauksen jopa Ihmismäisellä äänellä.

    Itse olen Koneinsinööri, minun ei ole tarve muistaa koneenrakennuksen kaavoja muistista, vaan tietää mistä tarvittava tieto löytyy.

    Tästä kun menemme viisi tai kymmenen vuotta eteenpäin, tämän kaltaiset opetusideologiat ovat vanhakantaisia ja samalla ne tiputtavat Suomemme muiden kehittyvien maiden kärrystä.

    Kysynkin siis, onko yllämainitut tutkimukset vain Luokattoman opetuksen siloittelua, kun voidaan sanoa Tablettien parantavan opetusta sekä lasten ongelmanratkaisutaitoja. Meillä saattaa tulevaisuudessa olla muutakin mietittävää kuin saadaanko jokaiselle lapselle Tabletti koulun rahoilla.

    -Timo Raunio-

    http://timanssi.org/

    • 8 Harto

      Kiitos kommenttista. Usko tai älä, mutta juuri näitä kysymyksiä kasvatustieteen tutkijat, koulutuksenkehittäjät ja opettajat miettivät yllättävänkin paljon, mutta jostain syystä koulun arkea ne pohdinnat ja asiaan liittyvät tutkimustuloksetkaan eivät juuri pysty muuttamaan. Yhtenä vastauksena tähän koulun muuttumattomuuteen on Jarin yllä mainitsema design-tutkimus, jolla pyritään yhdistämään käytännön opetustyön kehittäminen ja akateeminen tutkimus ottamalla opettajat mukaan tutkimushankkeisiin suunnittelusta lähtien. Ikävä kyllä sekin on usein hieman päälleliimattua.

      Oleellista olisi saada useammin tutkijat, kehittäjät, suunnittelijat, koodarit ja opettajat saman pöydän ääreen keskustelemaan. Keskustelun kautta käsitykset voivat muuttua.

  4. 9 Sari Maarit Yrjänäinen

    Kuten kommentoijat toteavat, koulu on kompleksinen paikka, ja siwllä olijat yrittävät parhaansa, sinne töihin kouluttautuvat parhaansa, ja opettajankouluttajat ja koulutuksen ja opetuksen ja oppimisen tutkijat yrittävät parhaansa. Ja kyllä, ilmiöitä tutkitaan. Satoja graduja valmistui vuosittein (muuten tässä blogitekstisdä viitattuun nettikeskusteluun sen verena, että ohjaava professori puhui vain opinnäytteiden syntymisestä, ei siitä, minäk tasoisia ne olisivat), kandidaattitutkielmia, joita voitaneen pitää jonninlaisina katsauksina niitäkin, ja muutat väitöskirjat vuosittain sivuavat aihetta vuosittain. Omanikin taannoin. Omassa työssäni tuli esiin vain se, mikä on yleistä ihan millä tahansa koulutustasolla: se mitä opetetaan ja haluttaisiin omaksuttavaksi
    ei välttämättä kohtaa mitenkään opiskelijan aatoksia ja ei siten muutu käytänteiksi. Kommentoihan kuka tahansa nykykoulun tilaa ihan vaan siltä pohjalta, miltä omana kouluaikana tuntui… Ottamatta huomioon, että jos omasta kouluajasta on esim 25 vuotta, saattaa olla mahdollista, että se ei ole enää ihan samanlainen paikka nykyään.

  5. 10 Sari Maarit Yrjänäinen

    Ps. Edellinen kirjoitettu tabletilla, jonka näppäimistö ei tottele aina kovin varmasti ja oikoluku hankalaa. Pyydän anteeksi lukemattomia kirjoitusvirheitä.

  6. 11 Mika Taipalus

    Mielenkiintoinen keskustelu ja minusta kuvaa laajemminkin kuinka median voimavarojen vähentyessä ja kiireen lisääntyessä yhä kevyemmin tehdyt työt nousevat luokkaan ”tutkimus”. No, tablettia käyttäessään lapsen tabletin käyttöön liittyvien ongelmien ratkaisukyky tietenkin kasvaa ja tällä voi olla suurikin merkitys vanhemmille, jotka taistelevat oman tablettinsa kanssa.

  7. Opetus on jatkuvassa murroksessa, jota keskustelun keskiössä olevat tabletit tai muut tekniset hilavitkuttimet eivät yksinään muuta. Mielestäni kysymys on juuri oppimisen/opettamisen transformaatiosta, jossa työelämässä käytettävät välineet ovat mukana myös opiskeluaikoina. Kuten kunnianarvoisa professori Heikkilä jo noin 20 vuotta sitten sanoi: ”Nykyajan haasteita ei ratkota entisajan välineillä”. Tabletit ovat monessa oppimistilanteessa erinomaisia apuvälineitä, mutta niin kuin aiemmin jo mainittiin, niin yksinään (toimittaja-toimittaa-opettaja-käyttää) ilman kunnollista laitteiden pedagogisen käytön koulutusta ja one2one -mallia uusien teknologioiden käyttö jää laitetekniselle tasolle ja vain muutama innokas jatkaa, muiden palatessa vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Epämukavuus alueella, kun on niin vaikea olla.

    Toinen keskustelua vaativa asia olisi meidän ”aikuisten” in-the-box -ajattelumallit. Olen lukuisissa tilaisuuksissa keskustellut oppimisen transformaatiosta tietotekniikan avulla ja melkein joka kerta jossain vaiheessa meidän aikuisten keskustelu kääntyy mekaaniseen näppäimistöön ja sen helppoon käytettävyyteen pitkissä teksteissä tai johonkin muuhun ns. tekniseen seikkaan. Olemme tapojemme ja tottumustemme orjia. Nuoret tekevät jotain ihan muuta ja eri välineillä.

    Mielestäni koululaitoksen tulisi enemmän vielä miettiä tietotekniikkaa ja sen käyttöä aloittamalla mietinnän kysymyksellä: miksi? Eikä niinkään kysymyksillä mitä tai miten. Oppilaita kasvatetaan kyvykkäiksi tietoyhteiskunnan jäseniksi. Onnistuuko se kynällä, kumilla ja viholla?

    • 13 Harto

      Miksi-kysymykseen on mielestäni onnistuttu jo vastaamaan – siihen vastaamiseen käytettiin koko 2000-luvun ensimmäinen vuosikymmenen ja toteutus jäikin sitten vähemmälle. Tässä pohdintaani aiheesta: http://harto.wordpress.com/2011/10/14/koulujen-tietotekniikka-edellakavijyys-ja-uudet-oppimistaidot/

      • Kyllä, olen samaa mieltä, mutta käytännössä ruohonjuuritasolle se ei ole jalkautunut eli toisin sanoen koulut eivät ole osanneet vielä kysyä kysymystä, ei ainakaan se suuri osa kouluista/kunnista, joissa olen käynyt puhumassa

      • 15 Harto

        Tuosta olen samaa mieltä. Useimmilta kouluilta on puuttunut tarvittava tuki (etenkin pedagogisen kehittämisen osalta), jotta ylätasolla laaditut tavoitteet olisi saatu ns. jalkautettua ruohonjuuritasolle. Tähän viitataan usein mainitsemalla, että Suomesta on puuttunut opetuksen kehittämisen kansallinen koordinointi. Ylätason tavoitteet pitäisi aina käsitellä ja ikään kuin keksiä/rakentaa uudestaan koulun arkipäivän toiminnan/opetustyön tasolla. Tässä on sama juttu kuin koulu tieto vs. elävä tieto: muutosta ei tapahdu strategioita lukemalla, vaan vasta sitten, kun TVT:n käyttö on oikeasti ymmärretty koulussa ja viety osaksi toimintatapoja. Yleensä se vaatii myös koulussa monenlaista täydennyskoulusta ja opettajien välistä vertaistukea.


  1. 1 Tabletit opetuksessa: tieto- ja viestintät...

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s


Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 5 473 muun seuraajan joukkoon

%d bloggers like this: