Olen jo pari vuotta pyöritellyt ideoita uuden tyyppisistä verkko-oppimisympäristöistä. Menneen kesän aikana pohdiskeluni on kietoutunut käsitteeseen “Verkko-oppimisympäristö 2.0″ tai englanniksi Virtual Learning Environment 2.0 eli VLE 2.0. Aiheesta on kirjoitettu joitakin artikkeleita ja blogimerkintöjä. Kuten muissakin 2.0-käsitteissä kyse on Web 2.0:n periaatteiden soveltamisesta uudessa kontekstissa. Näitä periaatteita ovat mm. tiettyjen uusien tekniikoiden käyttö (Ajax, RSS), sosiaalinen verkostoituminen, tiedon avoin liikkuminen sisään ja ulos järjestelmästä ja käyttäjien omistamat sisällöt.

Tähtimallin ja verkko-oppimisympäristöjen hyvät puolet

Suurimpana pähkinänä olen nähnyt sen, miten sovittaa yhteen vanhanmalliset suljetut verkko-oppimisympäristöt ja uudet avoimet Web 2.0 -palvelut. Jälkimmäisellä tarkoitan esimerkiksi wikien ja blogien opetuskäyttöä, josta hyvänä esimerkkinä käy viime keväinen Edufeed-kurssi. Kyseisellä kurssilla sovellettu tähtimalli viehättää minua - siinä ideana on koota blogien, wikien ja vaikkapa sosiaalisten kirjanmerkkien RSS-feedit yhdelle “kurssin seurantasivulle” (käytännössä esim. Google Reader). Seurantasivulta näkee mm. mitä muut ovat blogeissaan mietiskelleet, milloin ja kuka wikiä on muokannut viimeksi, mitä tehtäviä on menossa jne. Yhtenä tähtimallin etuna näen myös blogien käyttämisen ns. henkilökohtaisina oppimisympäristöinä (PLE).

Toisaalta olen sitä mieltä, että perinteisillä suljetuilla verkko-oppimisympäristöillä on omat hyvät puolensa. Yhteisöllisessä oppimisessa on hyödyllistä, että ympäristöön ei pääse ulkopuolisia; suljetulla keskustelualueella voidaan käydä erilaista keskustelua kuin avoimissa foorumeissa. Suljettu ympäristö on oppijoille turvallinen ja siitä voidaan tehdä hyvin helppokäyttöinen ja hallittu kokonaisuus. Lisäksi verkko-oppimisympäristöissä voi olla useita oppimista ja ryhmätyöskentelyä tukevia valmiita toimintoja.

Yhtenä verkko-oppimisympäristöjen etuna on myös kurssin organisointiin liittyvät toiminnot. Esimerkiksi edufeed-kurssin tähtimalli toimi hyvin, mutta käytännössä monien eri Web 2.0 -palveluiden konfigurointeihin menee paljon aikaa - puhumattakaan kurssilaisten käyttäjätunnusten luomisesta. Jotta uusia sovelluksia voidaan hyödyntää laajasti ja tehokkaasti, kurssien organisointi ja tarvittavien toimintojen käyttöönotto on voitava tehdä helposti. Olisi parasta, jos kaikki verkkokurssin asetukset voisi tehdä keskitetysti.

Verkko-oppimisympäristö 2.0:n hahmottelua

Pohdittuani kaikkea edellä olevaa aikani, aloin väännellä erilaisia käsitekarttoja verkko-oppimisympäristöstä, jossa yhdistyisi kaikki nykyisten ohjelmien hyvät puolet. Lopuksi ajatukseni jäsentyivät oheisen kuvan mukaiseksi malliksi. Pureskeltuani sitä pari viikkoa uskallan tuoda sen muidenkin nähtäville. Malli koostuu seuraavista moduuleista:

1. Kurssin hallintaan liittyvät toiminnot (kurssin ylläpitäjille)
2. Kurssin ohjaus- ja tukitoiminnot (opiskelijoille)
3. Ryhmien seurantasivut
4. Ryhmien työtilat
5. Oman oppimisen seuranta
6. Oppijoiden blogit
7. Ulkoiset www- ja mobiilisovellukset

Kuvassa näkyy tarkemmin, mitä moduulit pitävät sisällään. (Kuva aukeaa suuremmaksi klikkaamalla.) Päälinjauksena on toimintojen jakaminen kurssi-, ryhmä- ja yksilötasoihin. Kurssitasolla tarkoitan kaikkia kurssille osallistuvia opiskelijoita ja ryhmillä pienempiä työskentelyryhmiä (esim. 3-5 henkeä). Malli on tarkoitettu yhteisölliseen oppimiseen, jossa työskentely tapahtuu enimmäkseen ryhmissä. Ryhmien yhteisöllisen oppimisen lisäksi mallissa painotetaan yksilötason oppimisen tukemista. Pedagogisena mallina mielessäni on ollut tutkiva oppiminen.

Verkko-oppimisympäristö sisältäisi tiettyjä useimmin tarvittavia hallinta- ja perustoimintoja, mutta niiden lisäksi siihen voisi liittää vapaasti ulkoisia www-ohjelmia (Web 2.0 -sovelluksia ynnä muita). Ulkoisten ohjelmien liittäminen tapahtuisi linkitysten ja RSS-syötteiden avulla. Ryhmien seurantasivut toimisivat pitkälti samoin kuin web-pohjaiset RSS-lukijat, mutta niihin koottaisiin myös verkko-oppimisympäristön sisäisten keskustelualueiden ja muiden toimintojen tuoreimmat viestit, päivitykset yms.

Luonnollisesti verkko-oppimisympäristön eri moduulien sisällöt ja päivitysilmoitukset olisi mahdollista saada RSS-syötteinä. Tämä mahdollistaisi esimerkiksi ryhmien seurantasivujen seuraamisen mobiililaitteiden avulla.

Ehkä tuoreimpana ideana tässä mallissa näen “Oman oppimisen seuranta” -moduulin. Sen tarkoituksena on toimia yksilötason seurantasivuna, joka kehittää oppijan itsereflektiota tuomalla näkyväksi, mitä asioita oppija on verkossa työskennellessään tehnyt. Käytännössä kyse on sivusta, johon koostuu havainnollisesti oppijan oma “oppimispolku”, joka muodostetaan käyttäjästä kerätyistä lokitiedoista. Varsinainen uusi ominaisuus olisi, että lokitietoja voitaisiin kerätä myös verkko-oppimisympäristöön liitetyistä ulkoisista www-ohjelmista, sillä tieto niiden käytöstä saadaan keskitetysti ryhmien seurantasivuille tulevien ulkoisten linkkien klikkauksista sekä esimerkiksi blogikommenttien ja wikien päivitysilmoitusten RSS-syötteistä (kuka, mitä ja milloin -tiedot).

Oppijoiden blogit toimisivat yksilötason työtiloina - henkilökohtaisina oppimisympäristöinä, joissa voidaan prosessoida omaa oppimista esimerkiksi oppimispäiväkirjaa kirjoittamalla tai digitaalista portfoliota koostamalla. Toisaalta kurssin tai yksittäisen ryhmän opiskelijoiden blogit voivat muodostua blogiyhteisöksi, joka voi pysyä koossa yksittäistä kurssia pidempäänkin. Blogiyhteisöstä voi olla tärkeää vertaistukea oppimisessa, joten sen muodostumista on perusteltua tukea myös verkko-oppimisympäristön puitteissa.

On syytä huomauttaa, että tämä malli on vasta karkeasti hahmoteltu ajatusrakennelma. Itselläni on kuitenkin jo yksityiskohtaisempia suunnitelmia toimintojen toteuttamisesta, esimerkiksi keskustelualueen ominaisuuksista. Toisaalta jos ideaa lähdettäisiin toteuttamaan käytännössä, se tulisi tarkentumaan vielä paljon. Mallin mukaisen verkko-oppimisympäristön toteuttamiskelpoisuuskin voidaan kyseenalaistaa. Olen kuitenkin varma, että se voitaisiin toteuttaa ilman suurempia teknisiä ongelmia ja että se myös toimisi yhteisöllisen oppimisen tukena - oikein käytettynä.